Meidän koti numeroina

Tämä numeerinen haaste on kiertänyt jo jonkin aikaa, mutta en voinut vastustaa kiusausta. RRRRRRRakastan exceliä, hurmaannun kaikenlaisista taulukoista, grafiikoista, pylpyröistä, lasken milloin mitäkin, täytän sudokuja...

On siis suorastaan vähintäänkin vaarallista aloittaa, tiedä maltanko lopettaa laskemista lainkaan!

TALO

• Olemme asuneet tässä talossa vuodesta 2006
• Talo on rakennettu vuonna 1962
• Olemme talon toiset omistajat
• 3 asuinkerrosta + koiranruokakellari ja kukkaruukkuvarasto vielä vähän alempana
• 31 porrasta kerrosten välillä
• 7 h + 1 k + 2 * wc + 1 kph + 1 sauna-os. + 1 kuisti + 1 at + 1 parveke + muita nimeämättömiä tiloja
• virallisesti neliöitä on keskikerrassa 75 + yläkerrassa 50
• oikeasti neliöitä on n. 200
• 3 ulko-ovea + 1 parvekkeen ovi + 1 autotallin nosto-ovi
• 28 ikkuna-aukkoa, joissa 44 ikkunaa, valtaosin vielä pesemättömiä

Antonius, elämäni ilo!

KOTI

• 3 talollista + 1 koira = 10 jalkaa
• 1 takka + 1 leivinuuni
• 3 tuolia keittiön aamiaispöydän ääressä, "pääpöydässä" 4 + 2
• 13 Teema-mukia, kaikki eri värisiä
• 96 Muumi-mukia
• 0 ikkunaverhoa + 5 kappaa + 1 laskosverho
• 16 "oikeaa" kattovalaisinta + 37 vakiovalaisinta (ledit ja muut tylsät) + 3 jalkavalaisinta + 22 pöytävalaisinta + 7 seinävalaisinta + aika monta varastoituna odottamassa oikeaa aikaa ja paikkaa
• 29 ripustettua & 23 ripustamatonta taulua
• 7 seinäkelloa
• 21 jääkaappimagneettia
• 129 koristetyynynpäällistä, nyt käytössä 26
• 715 kirjaa
• 1 ompelukone + 1 (käyttämätön) saumuri
• 1 moottorisaha
• 98 Ikean Antonius-koria
• 152 puista henkaria 
• 0 viherkasvia (tapettuja sen enemmän)

PIHA

• 960 neliötä
• 1 naapuri, jolla yhteistä tonttirajaa, monta rajatonta naapuria
• 3 koivua + 2 vaahteraa + 3 omenapuuta kaadettu pihasta
• 1 tammi + 1 tuohituomi + 1 koristeomenapuu + 1 luumupuu + 1 villiintynyt kriikunapuu + 2 oikeaa omenapuuta + useita havupuita, joita Mies ostaa salaa ja istuttaa paikkoihin, joista ei usko minun niitä huomaavan
• 2 kirsikkapensasta + 6 mustikkapensasta + 2 ikivanhaa herukkapuskaa + 1 rusakon raatelema karviaispuska + 3 kituvaa tyrniä + 1 saskatoon
• tuhatmäärin tapettuja kasveja
• 1 komposti + 1 kompostori
• 2 linnunpönttöä
• 1 liiteri + 1 grillikatos + 1 paviljonki
• 13 puutarhatuolia
• 3 polkupyörää
• 0 trampoliinia
• liian vähän pihavaloja

LISÄKSI

• tuhansia naurettuja nauruja, satamäärin tarinoita, lukemattomia kiukun hetkiä, 1 iso riita Miehen kanssa
• 1 ristiäiset
• paljon suunnitelmia (osa on ihan toteutunutkin), suuria haaveita, pieniä toiveita, vaihtuvia unelmia, onnen hetkiä

Seuraavassa postauksessa kerron ehkä pehmolelujen, mustien sukkien, mikrokuituliinojen, ompelulankarullien, sukkapuikkojen, rautanaulojen ja koiran purutikkujen määrät...

HAUSKAA VAPPUA!

Nyt pitäisi jostain löytää 3 tippaleipää...

Sydänsoosi

Nyt korona-aikaan koitan käydä mahdollisimman harvoin kaupassa. Se onnistuu varsin helposti, koska normaaalioloissakin kodin valmiusvarastot ovat aika isot. En jaksa kaupassa alkaa miettiä, mitä kaapista mahtoikaan puuttua. Kun ostaa vähän kaikkea ja vähän isompia määriä, niin sitten on aina jotain, mistä ammentaa emmettä. Sitä paitsi tykkään leikkiä Kokkisotaa. (Mahtaako kukaan enää muistaa moista tv-ohjelmaa?)

Katastrofaalista olisi ainoastaan kahvin, maidon tai hammastahnan yllättävä loppuminen. Melkein mitä tahansa muuta ilman pärjää, mutta ei näitä.
No, Mies tarvitsee toki aamupuuronsa, mutta sen puuttuminen ei olisi ihan yhtä lamaannuttavaa.

Korona-aika on hyvä aika tyhjentää myös pakastinta. Käteen osui nöttönen, päällä luki "PEURAVASAN SYDÄN 01/2019". Siitä siis sapuskaa, johan se oli ehtinyt pakastimessa levähtääkin.

Muistin, että olen joskus kirjannut tänne blogiin reseptin Miehen valmistamasta sydänpadasta, löytyy täältä. Nyt ei ollut pekonia, ei lanttua, ei portteria. Piti tehdä vähän sinnepäin, mitä kaapeista löytyi, kauppaan ei siis ollut tarkoitus edelleenkään mennä.

Sydän (paino 450 g) oli ennen pakastamista keitetty, liemessä lienee ollut sipulia, suolaa ja kokonaisia pippureita.

♡-SOOSI
vasan sydän
sipuleita
porkkanaa
herkkusieniä
hillosipuleita
olutta
tomaattimurskaa
riistafondia
3 laakerinlehteä
4 valkosipulinkynttä
6 palaa ruokokidesokeria
öljyä paistamiseen
vehnäjauhoja
vettä

Ainekset on aikalailla samanlaiset kuin Burgundinpadassa. Punaviinin korvasin keskioluella (viiniä ei ollut - brandya olisin  lorautellut, mutta ei ollut ja Miehen konjakkiin en uskaltanut kajota), naudanlihan sijaan siis sydäntä. Pekonia ei edelleenkään ollut, eikä timjamia.

Esivalmistelut.

Pata esiin, loraus öljyä, kuumennus, sipulit, herkkusienet ja porkkanat perään, paistattele. Samanaikaisesti paistinpannu tulille, loraus öljyä ja ♡-kuutiot pannulle, vehnäjauhoja ja ripaus suolaa perään, pyörittele tovi ja lisää olut, anna sakeutua.

Kaada soosi pataan kasvisten päälle, lisää hillosipulit, tomaattimurska, loraus riistafondia, laakerinlehdet, sokeri ja valkosipulinkynnet siivutettuina. Huuhtele pannu ja tomaatimurskapurkki vedellä ja lisää pataan niin että kaikki ainekset peittyvät. Kansi kiinni ja pata muutamaksi tunniksi uuniin miedolle lämmölle (150* - 175*C).

Lisukkeeksi keitetyt perunat ja puolukkahilloa.

Huomasin vasta tomaattimurskan pataan hulautettuani, että olikin chilillä maustettua. Hirvitti, että mitähän mahtaa tulla... Pupusen mielestä "onnistuin paremmin kuin koskaan" (lausuntoon voi suhtautua varauksella, Pupunen kehuu päivittäin sapuskoitani "parhaiksi ikinä" - tai sitten onnistun ylittämään itseni kerta toisensa jälkeen, mitä kyllä rohkenen epäillä...).
Kyllä Mieskin tykkäsi. Ja santsasi. Kahdesti.

Vinkeä valaisin ja muuta kamalaa

Huomasitteko edellisen postauksen kammottavankauniin valaisimen??

Mies bongasi sen syksyllä Putiikki Harmaa Sydän osto- ja myyntiliikkeen ikkunassa ohi ajaessaan (Tampereen Peltolammilla). Oli kuulemma pakko pysähtyä, palata takaisin ja poiketa liikkeeseen.

Valaisimen sähköjohto oli katkaistu, hintapyyntö 90 eur. Ei lähtenyt mukaan. Valaisin jäi kuitenkin Miestä kiusaamaan, useamman kerran mietti, pitäisikö se sittenkin hakea.

Tampereella poiketessani ajattelin, että käyn ostamassa sen Miehelle joululahjaksi. Mutta valaisin olikin jo poissa, myyty. Samaisena iltana Mies tuli onnellisena kotiin, valaisin kainalossa - oli tinkinyt sen 35 euroon sähköttömyyden vuoksi! Ihan hyvä, minä olisin mukisematta maksanut pyydetyn hinnan... Johdotus ei ollut isokaan homma, varsinkin kun tarvikkeita oli kotona jo entuudestaan.

Onhan tämä aika hirveänkamala ja silti niin viehko. Varjostimessa on pieni Stockmannin logo, oletettavasti valaisin on ollut aikoinaan varsin hintava ja somistanut jotain vähän prameampaa residenssiä.

Valaisimen korkeus (91 cm) tuo kaipaamaani näyttävyyttä, toki myös nuo kullatut kapiteelit, joonialaiset viitteet ja pullevat amoriinit vetoavat haluuni pyristellä sisustuksellisia valtavirtoja vastaan. Kai tätä jonkinmoiseksi wow-elementiksi voisi kutsua...?

Valaisimen pariksi sopii mainiosti toinen mauttomuus, möhkälemäinen lasimalja. Isotätivainaan kaatopaikkakuormasta löysimme Eino Wännin suunnitteleman ja signeeraaman hirvityksen, turkulaisen Heimo-Koru Oy:n Kumelalla valmistuttama.

Isotätivainaa oli tehnyt hyvät naimakaupat. Malja on saattanut olla puolison 50-vuotislahjoja, onhan se 24 karaatin kultauksineen aikakautensansa pröystäilevä ilmentymä. No, jalustan kullattu vanne on tosin kadonnut... Epäilen, että siinä on ollut kaiverrettu laatta, isotäti lienee vielä eläessään kiskaissut koko vanteen irti siirtäessään maljan kaatopaikalle menevien kasaan.

Mutta on se silti aika pöhee säilytin keskeneräiselle kutimelle!

Rahin verhoilu

Pääsiäisen pyhinä harrastin "verhoilua". Projekti on osin vielä kesken, mutta jotain sain valmiiksikin...

Taannoin ostin rahin kierrätyskeskuksesta muutamalla eurolla, osui silmiin kun oli samaa kangasta ja samanlaiset jalat kuin sohvassamme. Kankaalla ei nyt sinänsä ollut merkitystä, kun jo ostaessani ajattelin verhoilla sen uudelleen. Parasta rahissa oli passeli koko ja säilytystila kannen alla.

Kangas oli jemmassa entuudestaan, ollut jo kymmenkunta vuotta. Alun alkaen olin ajatellut verhoilla sillä alakerran takkahuoneeseen tulevan laverin, seinästä seinään ulottuvan. Ja paljon tyynyjä, isoja tyynyjä. No, laveria ei ole vieläkään tehty - eikä tulla tekemäänkään, suunnitelmat ovat muuttuneet jo moneen kertaan sen jälkeen... Kangas on kuitenkin edelleenkin mieluinen.

Sisäkanteen vedin ensin ohuen puuvillan peittämään rumaa lastulevyä. Onneksi varsinainen lodjuosuus oli siisti. Paljon mittailua, pikkuisen ompelua, niittipyssy ja vasara, ei kovin monimutkainen operaatio.

Ihan en ole tyytyväinen lopputulokseen, kulmat eivät asettuneet täysin toivotulla tavalla. Myöskään raidat eivät ihan natsaa joka kyljellä. Kelpaa kuitenkin omaan käyttöön ja tarpeeseen!

Rahi on villasukkien valmiusvarasto. Tänne mahtuu - jos täyteen survoo - lähemmäs 50 aikuiskoon sukkaparia odottamaan käyttäjäänsä.

Rahi on oiva pari keltaiselle nojatuolille. Tämä on lempipaikkani - silloin kun se sattuu olemaan vapaa koiralta...

Ja TO-dellakin tarkoitan, että milloin SATTUU olemaan vapaana, edes jompikumpi! 

Mutta silloin kun on, koivet rahilla leväten tikuttelen villasukkia samalla tellua katsellen, lueskelen takkatulen loimotuksesta nauttien, surffaan blogistaniassa radiota tai Pupusen pianoläksyjä kuunnellen (laiskanlainen opiskelija, sellaista ei liian usein tapahdu).

Täsmälleen rahin sinervän raidan sävyä löytyy myös paikallisen tekijän, Lauri Lounelan työstä Kiinalainen maisema. Taulu oli taannoisen olkkariremontin alkusysäys: kantavana ajatuksena oli, että taulu sijoitetaan juuri tälle seinänpätkälle. Tauluhan vääntyi kieroksi takan vierellä sijaitessaan, nyt se pakotettiin metallilevyin kiinni seinään. Toivottavasti taiteilija ei saa hengenahdistusta kovakouraisesta käsittelystä. 

Sisustuspallonauha luo (ehkä vain itselleni) mielikuvaa kiinalaisista lyhdyistä. Se korvaa jo hankitun tauluvalaisimen, joka mielestäni olisi sijoittunut liian ylös (ei huolta, sille keksitään kyllä uusi teos valaistavaksi...)

Tykkään tästä nurkkauksesta kovasti! Ainoa probleemi on, että kun Koira juoksee eteissuoraa vinkuva kumipossu suussaan vauhdilla nojatuoliin, se liukuu vasten taulua. Taulusta onkin jo hinkautunut väriä tuolin selustaan. Ehkä Kiinalainen maisema onkin tässä huushollissa käyttötaidetta? Elämän jäljet väistämättä näkyvät - kun alaosa on nuhjaantunut värittömäksi, kangas irroitetaan kehyksistään ja siisteimmät kohdat ommellaan koristetyynyiksi?

PS. Kammottavankauniista valaisimesta kerron toisen kerran...

Kuistilta aloitin...

Talviloma, kesäloma, joku loma. 

Eilen alkoi viiden päivän loma.

Kevätsiivous alkaa yleensä kuistilta. Kun kuisti on kuosissaan, voi saunareissujen vilvoittelut siirtää kellarista kuistille. Se on vähän niin kuin kevään merkki!

Kuistissa ei ole paljon "esiteltävää", se on samanlainen vuodesta toiseen. Ihan kaikkein ensimmäisessä (nyt jo blogit.fi - alustalta avaruuteen sinkoutuneessa) postauksessa oli kuva aika samannäköisestä kuistissa. Se oli muuten 10.2.2010, eli bloggailun 10-vuotissynttäritkin hiipivät ihan huomaamatta ohi...

Tekstiilit vaihdetaan vain jouluksi. Pyykkiin ne kyllä kuoritaan tämän tästä, kaikki koiramme ovat tykänneet makoilla penkillä aurinkokylpemässä ja jälki on sen mukaista. Jos ei tassunjälkiä, niin ainakin karvaa, lisää karvaa ja ja vielä hiukkasen karvaa - ihan kuin turkki liukenisi auringossa.

Tyynyt ovat eka tilkkutyöni, perinteistä hirsimökkiä. Tykkään niistä niin, ettei uusia vaan ole tullut tehdyksi - tai sitten kyse on vaan saamattomuudesta... Mutta kun aurinkokaan ei näihin pure, niin mitä niitä vaihtamaan. Kuisti on etelän suuntaan ja paahteinen, joten tietämättäni olen joskus valinnut oivallisen platkut kankaat.

Ikkunat vaihdettiin 5 vuotta sitten, samalla kuistille saatiin sälekaihtimet. Kaikki ulko-ovet vaihdettiin heti ekan talven jälkeen, joka oli hurjan kylmä ja pakkanen pyrki liian innokkaasti sisälle. Ulko-ovet yritettiin valita talon rakennusajan (rv. 1962) tyylin mukaisesti, siksi siis tuollainen perustylsä.

Kuistin remppa tehtiin vähän keittiörempan jälkeen. Kaikki pinnat maalattiin, yksi seinä tapetoitiin, lattiaan asennettiin lattialämmitys ja laatoitettiin terrakottalaatoilla.

Samaa laattaa käytettiin myös rapussa, joka johtaa keskikertaan. Tähän laattamalliin sai "porraslaattoja", sellaisia joissa pyöristetty etureuna jatkuu alas. Kuvassa ei näy etureuna, mutta idea näkyy eli portaiden etureunaan ei tule saumaa.

Kuistin kaluste rakennettiin samanlaisista Ikean kalusteista, joita keittiössäkin käytimme. Laatikot vetävät ihan mielettömän määrän kausikalosseja sisäänsä - talvellä kesäkengät, kesällä talvijalkineet, monot ja luistimet.

Kun akkunaglasit oli puunattu, tekstiilit silitetty pesun jäjiltä ja vähäiset tilpehöörit pyyhitty pölyistä, nautin lounaan kuistilla. Savulohisalaattia (kaupan palvelutiskistä) ja Miehen (leipäkoneella) leipomaa karpaloleipää.

Tietysti minulla oli myös ruokaseuralainen!

Kuistilla ei kauheasti kannata pitää kasveja, nuukahtavat paahteessa alta aikayksikön. Tähän aikaan pärjäävät sentään muutaman viikon. Ruukku on ikivanhaa Arabiaa, Richard Lindh'n malli SD4 (tuotannossa 1958 - 1964).

Sain sukulaisilta taannoin pyöreitä täyttäessäni lahjakortin Antik Fasaaniin Korkeavuodenkadulle. Lyhty on niitä peruja (samoin kuin seinän iso Heljä Liukko-Sundströmin laatta). Pääkkönen on omaa tekelettä.

Isotätivainaan kristallikruunu on välivarastointivaiheessa, katossa kun sattuu sopivasti olemaan valaisinkoukku... Mietinnässä, mitä tälle kammotukselle tehtäisiin: kierrätykseen vai voisiko sitä modifioida jotenkin?

Pikkunaulakko on (voimasanojen vahvistamana) pultattu seinään joulusomisteita varten. Ja ne siihen näkyvät jääneenkin... Niitä sisällä olevia kammottavan makuisia keksejä ei tarvinnut syödä kuin kaksi paketillista, koska kaksi muuta tönöä olen löytänyt kirpputoreilta..

Seuraneitini alkoi olla sitä mieltä, että olisi aika häipyä, että hän saa keskittyä kauneusuniinsa...

PS. Kun sanoin, että saunavilvoittelut siirtyvät nyt kellarista kuistille, en tarkoittanut perunakellaria. Tämäkin pintaehostus on tainnut jäädä vilauttamatta? Ehkä lähiaikoina, kun ikkunanpesujumpassani ehdin tänne asti...

Voikaa hyvin,

pitäkää itsestänne ja toisistanne huolta!

Korona-aikaan

Niin moni asia on niin toisin kuin vielä hiihtolomien aikaan. Silloin vielä reissattiin, kyläiltiin, harrastettiin - ei huolen häivää huomisesta.

Meillä toki arki on muuttunut vähemmän kuin monella muulla. Käymme molemmat edelleen työssä, koronan vuoksi ei etätöitä, ei lomautuksia eikä irtisanomisia - ainakaan toistaiseksi. Miehen työajat ja -reitit ovat muuttuneet. Omat palaverit hoidetaan Teamsilla, asiakkaita kontaktoin vain puhelimitse. Voisin ihan hyvin työskennellä etänä, mutta koska olen lähes ainoana paikalla, olen lähitöissä oikein mielelläni. Itseni tuntien työpaikkatyöskentely sopii minulle paremmin - työt tehdään töissä, kotona ollaan vapaalla (oli aika, jolloin olin töissä ja kotona lähinnä vain töissä). Pupunen käy edelleen lähiopetuksessa. Ei kuitenkaan enää bussilla väistotiloissa vaan läheisessä "pääkoulussa", nyt siellä on tilaa yllin kyllin.

Arvostan Pupusen opettajia suuresti, he tekevät hyvää ja hienoa työtä! Etäkoulunkäynti sai opettajien arvon kohoamaan sfääreihin: jos yhden lapsen opettaminen on niin työllistävää kuin pari päivää Pupusen kotiopetuksessa, mitä se onkaan 20 muksun kanssa!? Olen kiitollinen, että Pupusen oli mahdollista palata "oikeaan kouluun". Se oli myös Pupusen oma tahto, sille pantiin paljon painoa, kun päätös asiasta tehtiin.

Harrastukset tietty siirtyivät myös etämoodiin. Pupunen kävi Tanssiopistossa kolmesti viikossa, Musiikkiopistossa kahdesti, kerran viikossa hiihtokoulussa. Lumitilanteesta johtuen hiihto oli helppo lopettaa. Tanssin ja musiikin välillä oli pakko tehdä priorisointia: kun koulukin alkoi etänä, kaikkea oli ihan liikaa! Tilanne toki helpottui Pupusen palattua lähiopetukseen, mutta yhteisellä päätöksellä oli jo ehditty sopia, että tanssit on tältä keväältä tanssittu. Pianotunnit ja musiikin teoria jatkuvat videopuheluiden välityksellä.

Kavereita ei tavata kuin koulussa. Koulumatkoilla pitää pitää turvaväli, jos jonkun kanssa kuljetaan yhtä matkaa. Yksikään kaveri ei tule visiitille eikä kenenkään kotiin mennä leikkimään, vaikka kutsu kävisikin.

Kaikki isovanhemmat ovat 70+. Äiti, Pupusen Mummo, on vapaaehtoisessa karanteenissa Sisaren kanssa, eivät ole käyneet kotipihaa pidemmällä viikkokausiin. Faari on "vankina" hoivakodissa. Mökille ei nyt mennä, koska appivanhemmat eivät kuitenkaan malttaisi olla omaltaan pois, jos olisimme paikalla. Mökit ovat siis samalla tontilla, sauna on yhteiskäytössä. Eikä kai valtiovallankaan taholta mökkeily ole kovin suositeltava viihdyke näinä aikoina...

Ruokakaupassa käydään mahdollisimman harvoin, kertakäyttöhansikkain. Surffailen nettikaupoissa, mutta en tilaa mitään. Paikan päällä hypistely on oleellinen osa ostotapahtumaa: haluan todentaa laadun, värin, ominaisuudet omin silmin ja hyppysin, tutuistakin tuotteista. Rautakaupassa on käyty, samoin kirjakaupassa ja valaisimia haettu Ikeasta, ei paljon muualla.

Kotona aika ei käy pitkäksi, vaikka sukankutimet eivät nyt houkutakaan. Lueskellaan, katsellaan telkkaria (tarjonta on ala-arvoista, paitsi Sohvaperunat), pelataan lautapelejä, järjestellään hiljaksiin nurkkia. Nyt on ollut aikaa myös bloggailuun... Mies laittoi kaikkien fillarit kesäkuntoon, olemme tehneet pieniä pyöräretkiä. Pihapuuhat eivät isommin houkuta, kylmää ja tuulista, luntakin vihmoo.

Ensi viikon olen lomalla, vuoden 2019 lomat suositeltiin pitämään pois ennen uuden lomakauden alkua. Toivottavasti lämpenee, grillikatos olisi kiva laittaa vapuksi kuntoon. Tai sitten vaan löysäilen, makaan softalla ja luen dekkareita... Miehelle kerroin "lomapakosta", kehoitti spontaanisti lähtemään viikoksi lämpimään ennen kuin muisti tilanteen - juu, nyt ei onnistu eikä innosta!

Jos tilanne jatkuu pitkään, grillikatos toiminee kesämökkinä, piha puuhamaana. Yhteistäkään kesälomareissua ulkomaille ei nyt suunnitella, vaikka tilanne ennen lomia laukeaisikin. Kotimaanmatkailua mielissä, jos vaan kesäksi kohteet taas aukenevat. Luulen, että moni muu on ajatellut samoin. Tulevaisuus voi olla hohdokas niillä matkailualan yrityksillä, jotka koronakriisistä selviävät. Toivottavasti selviävät!

Se lienee varmaa ettei mikään ole koronan jälkeen enää ennallaan, arki muuttuu monilla pysyvästi. Hidastaminen on tehnyt myös hyvää, jos osaa nauttia pienestä.

NAUTITAAN KEVÄÄSTÄ,

kaikesta huolimatta.

Pääsiäisen menu

Koronan kurimuksessa pääsiäisen puuhailuvaihtoehdot olivat aika rajoitetut: lautapelejä, pyöräretkiä, taulujen ripustamista ja muita sisustuspuuhia. Ja syömistä...

 

Monena vuonna olen tehnyt pääsiäiseksi pashaa. Tänä vuonna en, kuva on viime vuoden tekeleestä.

Mies on siis kieltänyt meitsiltä tämän herkun valmistuksen, koska se ei sovi yhteen juhlan hengen kanssa - sen verran sakeana ilma on perkeleistä, kun koitan saada pashamuottia pysymään koossa. Viime vuonna tein pashan metallisiivilään, ei ensimmäistäkään voimasanaa. Se, että homma helpottui suorastaan tylsäksi, ei kuitenkaan ole syynä tämän pääsiäisen pashattomuuteen.

Tarjoiluja mietittiin ja puuhattiin yhdessä, koko perheen voimin.
Pääsiäisen menu:

KIIRASTORSTAI
Savustettua lohta
Perunamuusia
Parsaa
Bearnaiskastike
Kivennäisvesi
Pasha (kaupan palvelutiskistä)

PITKÄPERJANTAI
Lammasmakkaraa, bratwurstia & ruisryynäriä
Kuorrutetut valkosipulilohkoperunat
Paahdettua sipulia
Herne-raejuustosalaatti
Kukko-olut
Lemon curd -rahka & hedelmät

LANKALAUANTAI
Ylikypsää hirvipaistia (tahaton  kypsyysaste, leivinuuni yllätti)
Röstiperunat
Punaviinikastike
Viinisuolaheinä-kirsikkatomaatti-punasipuli-mozzarella -salaatti + öljy & balsamico
Espanjalainen punaviini (Grand Vin de Stellenbosch Cape Blend 2018)
Kahvi & Oreo-suklaamuna

I PÄÄSIÄISPÄIVÄ
Ylikypsää hirvipaistia
Uunijuurekset
Punaviinikastike
Munaisa vihersalaatti (jäävuorisalaatti, kurkku, fenkoli, purjo, kananmunat) + hunaja-dijon -salaattikastike
Kivennäisvesi
Mämmi & kerma/vaniljakastike

II PÄÄSIÄISPÄIVÄ
Nyhtöhirveä
Lankkuperunoita
Dippikastikkeita (chili-paprika, juusto, guacamole)
Coleslaw-salaatti
Espanjalainen punaviini (Gran Marius Reserva Selección 2014)
Juustoja, hillokkeita ja keksejä

Itsekunnioituksen vuoksi vaa'alla ei käyty ennen eikä jälkeen pääsiäisen...

Mies valmisti 5 kilon hirvipaistin, leivinuunia lämmitettiin 2 päivää. Paistia riittää edelleen, maku vaan paranee - Mies pisteli lihan sisään hirmuisen määrän valkosipulinkynsiä, nam.

Viinintuntija en ole, viinit ostan myyjän suositusten mukaisesti. Nyt myyjiä ei hyllyjen välissä vilissyt, ostoa ohjasi täysin hyllynreunan etikettien sarvipäät. Lankalauantain valinta oli oikein onnistunut, toisen pääsiäispäivän tarjoomus omaan suuhuni aika kamalaa, vaikka Viinilehden mukaan se olisi näistä kahdesta laadukkaampi.

Kuvien kevät-kesä-syksy-talvi -kotkotintaulut on ostettu joskus vuosia sitten käsityömessuilta, Pia Westrholm kankaalle painettuja, Pupusen huoneesta.

Pupunen, onnellinen rairuohonviljelijä.

EDIT 15.4. klo 21:55
Voi kettu, jotain tapahtui! Asettelut menivät ihan vinksalleen, joudunkohan rakentamaan kaiken uusiksi...!? Nyt kyllä harmittaa, isosti!!!