Vimmatusti koitan päästä pätkävärjätyistä eroon, nyt työn alla oli 2 kerää harmaankirjavaa Nallea. Viisi paria rullareunaisia, kuvassa punainen ja oranssi näyttävät täysin saman värisiltä, mutta on niissä ihan selkeä väriero kuitenkin. Koko 27/28, langanmenekki yhteensä 205 g. Hyväntekeväisyyteen nämäkin.
Tänään on ihana aurinkoinen aamu, ollaan hyvää vauhtia matkalla kohti kesää!!
Hip-hei, pakastin alkaa olla lähes tyhjä, melkein viimeisiä viedään! Helmikuun mokan sulatteluun meni noin puolitoista kuukautta. Pakkaset ovat ohi, lumi (täysin) sulanut ja aurinko helottaa täydeltä terältä, kuten arvelinkin...
Pakastimen pohjalla lojui keittolihapakkaus, josta pääsiäispyhinä hauduttelin lihasopan. Koska pakastimessa oli vain yksi 500 grammainen lodju, varioin hieman saadakseni vähän isomman satsin.
SIKAMAINEN LIHAKEITTO -VARIAATIO
Paahdetusta grillikyljestä liemeen tuli kaunis sävy ja perunoiden sijasta käytetyt bataatit olivat nätin värisiä nekin. Valitsin kaupassa vähiten rasvaisen grillikyljenpätkän ja jääkaappisäilytyksessä keiton pinnalle olikin hyytynyt hämmästyttävän ohut rasvakerros (jonka tietty kuorin seuraavalle kierrokselle startatessa). Soppaa tuli niin reilu satsi, että santsattunakin sitä riitti parille aterialle + yksinäiselle etälounaalle.
Persiljan unohdin kauppaan, lounaalla korvasin sen varsisellerillä.
Lihakeittoa tulee tehtyä todella harvoin, mutta makunsa puolesta sitä kannattaisi keitellä kyllä useammin. Maistui, varsisellerillä ja ilman!
*
Pakastekasvispusseja oli edelleen pakastimessa useampia, muutaman sain viikolla survottua broitsusoppaan. Broilerkeitto on arjen pelastava suosikkikeitto, sitä voi varioida loputtomiin - ja ne ovat myös Miehen ja Pupusen mieleen. Aika usein päädyn enemmän tai vähemmän aasialaisvaikutteisiin viritelmiin, niin nytkin.
Kuvassa näyttää ällön värittömältä, mutta maku ratkaisee!!
INKIVÄÄRINEN BROITSUSOPPA
=> tarjolle voi laittaa vaaleaa leipää liemeen dipattavaksi.
Inkiväärihillon korvikekokeiluissa testasin nyt sokeriliemeen säilöttyjä inkiväärejä. Inkiväärit (joiden kuvittelin olevan aika pehmeitä, mutta eivätpä olleetkaan) kuution keittoon ja kaadoin liemestä puolet mukaan (korvaa sokerilisän). Ihan OK, mutta ei hillon veroista. Loppuliemen hyödynnän vielä jossain muussa ruoassa - saattaisi maistua myös paahtoleipään imeytettynä...
Yläkuvassa (jossa valmistusaineet) näkyy purkki murskattua inkivääriä, sitä kokeilen seuraavassa sopassa. Tai wokissa. Tai soosissa.
Hyvää oli! Kaikki santsasivat, kattilallisesta riittää silti vielä seuraavallekin päivälle.
Vielä on pakastimessa muutama nyssäkkä tuhottavaksi, sulatuspuuhiin pääsen ensi viikonloppuna...
Lisää sukkia...
Nallesta raitasukkia, koko 27/28, 10 paria, yhteensä 394 g.
Hyväntekeväisyyteen nämäkin.
Palmusunnuntaina trullit lentelivät ohi, yksikään ei poikennut! Ja sen verran oli pilvistä, ettemme ensimmäistäkään edes nähneet. Tai sitten ne kiersivät tämän saaren ilmatilan - onhan viime aikoina raportoitu sen verran droneista, että lentely sotilasalueella saattaisi olla aika riskaabelia...
Virpomisvarpuja ei siis saatu somisteeksi ensinkään ja palkkanamuset tungettiin omiin suihin.
Perinteiseen tapaan tein kuitenkin pashat. Kotiin "aamiaispasha" raakasuklaakuorrutteisten manteleiden kanssa...
... ja anoppilaan isompi jugurttimustikoiden ja suklaakuorrutteisten manteleiden kera. Tein kevennetyn version, ei lainkaan voita ja sokeriakin vain rippunen, mausteena sitruunanmehua ja -kuorta, aprikoosisilppua ja appelsiinimarmeladia. Lopputulos oli ihanan raikas ja pashat katosivat parempiin suihin alta aikayksikön.
.
 |
| Kuvat: Systeri |
Aprillipäivänä kävin Pupusen ja Systerin kanssa Tanssin talossa nautiskelemassa Atte Kilpisen Kreutzersonaatista (katso traileri täältä). "Ei huono!", sanoisi Jorma - joka bongattiinkin yleisöstä, Pupunen kävi jututtamassa idoliaan. Jälkikäteen Pupusta harmitti, ettei ottanut fanikuvaa Jorman ja Samin (joka myös paikalla) kanssa, tykkää heidän podcasteistaan.
Ainoa trullintapainen oli siis Systeri, joka tapahtumassa lahjoi meidät käsinmaalatulla suklaamunalla. Harmillisesti heitin jo paketin pahvinkeräykseen, nyt en tiedä mainita valmistajaa.
Melkein parasta tässä on se, että Pupunen luulee tätä keramiikkamunaksi ja toistaiseksi munanen on säästynyt ahnailta suilta ja teräviltä hampailta!
Koira nimittäin ei olisi erehtynyt! Siksi muna oli nostettava talteen jugendkaapin päälle. Se olikin sitten ainoa pääsiäissomisteemme (koska ei niitä virvontavitsojakaan...). Paras on vielä edessä - vaikka näin upean teoksen rikkominen harmittaa, munanen kyllä syödään ennen kuin pöly ehtii laskeutua (ainakaan kovin paksulti).
Lisää pieniä sukkia...
Ihan perusmalli, koko n. 24/26. 15 paria, Nallea hupeni 567 g. Hyväntekeväisyyteen, kuten vaavitkin.
Meri on auki, oma ranta oli sulana heti seuraavana aamuna edellisen postauksen ihmettelyn jälkeen, 26.3.
Enää ei ole Shirley Templen kukkaanpuhkeamisen seurantamahdollisuutta, alankohan raportoida jäätilanteesta...?
Saaren pohjoisrannalla on vielä jään rippeitä, omat ikkunat osoittavat kuitenkin luoteeseen kohti keskustaa ja sulaa. Viking Linen punainen kylki helottaa usein horisontissa, ei kuitenkaan ihan tästä kulmasta. Männyn haluaisin kaataa, se peittää näkymää merelle aika tehokkaasti. Asia ei kuitenkaan taida olla meikäläisen tahdosta kiinni...
Ihanaa, aurinkoista palmusunnuntaina!
Trulleja odotellessa...
 |
| Yksityiskohta Old Mac (2.839 palikkaa) |
Yhteishaku kaikkine oheispuuhineen nosti ilmeisesti stressikäyrää sen verran, että hakuajan päättyessä - stressin lauetessa - totesin olevani aika väsähtänyt. Siltä istumalta päätin pitää miniloman, sattumoisin kun oli 2024-2025 lomapäiviä vielä plakkarissa. Joka kyllä myös nostatti stressiä aika tavalla sekin: töissä olin juuri paininut tilinpäätöksen kanssa ja lomapalkkavelka (pitämättömistä lomista) rokotti aika tavalla toiminnan tulosta...
 |
| The Scream, Edvard Munch (3.991 palikkaa) |
Kaikki aina äimistelevät, kun väitän väsymyksen tuntuvan jalkapohjissa. Jalkaterät tuntuvat kireiltä ja jäykiltä, jalkapohjia särkee. Nyt eivät jalkapohjat kipuilleet, mutta vasemman jalan keskivarvas tuntuu puutuneelta. Ja olen kyllä kauttaaltaan kokovartalojäykkä, en vain jalkateristä.
Tarttis tehrä jotain, sanoisi M.Koivisto (KristiinaK:n maaliskuun 2026 haaste KUUKAUDEN SITAATTI/MIETELAUSE).
Vyöhyketerapia on kiinnostanut iankaiken. Vyöhyketerapeutilla olen kuitenkin käynyt vain kerran, noin 30 vuotta sitten (se oli ihanan kamalaa ja kamalan ihanaa). Sittemmin olen aina ajoittain hieroskellut käpäliäni omatoimisesti, saan avun niska-hartia-selkäsärkyihin (jalkapohjan sisäkaari) ja iskiakseen (kantapään ulkosyrjä) ja myös aineenvaihdunta kiihtyy jalkapohjan alaosaa hieromalla. Kotona on muutama kirjakin tästä aiheesta.
Jotain tarttis -toimenpiteeksi päätin varata ajan vyöhyketerapeutille, ennen sitä pitäisi käydä kuitenkin jalkahoidossa. Mukavampi ojennella pehmyttä ketaraa lakattuine kynsineen terapeutin puristeltavaksi.
Varasin seuraavalle päivälle pedikyyrin, joka jo samana iltana peruttiin, jalkahoitaja oli sairastunut. Mietin, mistä saisin nopeasti uuden vapaan ajan ja löysin Diakoniaopiston SKYOkauneus -sivustolle. Vähänkö innostuin?
 |
| Gray (23.678 palikkaa) |
Vapaita jalkahoitoaikoja ei ollut, mutta varasin seuraavalle illalle kuumakivihieronnan (30 €) ja heti perään intialaisen päähieronnan (18 €), sitä seuraavalle päivälle kiinteyttävän erikoiskasvohoidon (69 €) ja kulmien värjäyksen (8 €), lounastauon jälkeen vielä käsihoito (25 €). Erinomainen hinta-laatu -suhde!! Sitä paitsi voin väittää, että varsinkin kuumakivihieronta oli monin verroin miellyttävämpi kuin taannoin Pärnulaisessa kylpylässä saamani, eikä kasvohoitokaan kalvennut ammattimaisten rinnalla. Päähierontaan ja käsihoitoon olisin toivonut miellyttävämpää istuinta, mutta hoidot itsessään olivat mainioita.
 |
| Red face mask (10.770 palikkaa) |
Ehkä oli kiinteyttävän kasvohoidon ansiota, että heti kotiin päästyäni Mies ehdotti kahdenkeskistä viikonloppua Tallinnassa??? Hän varasi saman tien lauttamatkat, minä koiraystävällisen hotellin. No, toki asiaan saattoi jossain määrin vaikuttaa myös se, että Pupunen oli menossa Systerin kanssa Mummolle yökylään...
 |
| Yellow (11.014 palikkaa) |
Aamulla heitettiin Pupunen rautatieasemalle ja suunnattiin satamaan. Sen kummempaa ohjelmaa emme olleet miettineet, mutta kävimme sentään Telliskiven M-hoonessa Art of the Brick LEGO-taidenäyttelyssä. 70 teosta, ihan hauska, mutta ei likikään kesäisen Leonardo Da Vinci Genius -elämysnäyttelyn veroinen (josta en näemmä olekaan postannut mitään - no, se todellakin oli ELÄMYS vertaansa vailla, upea, mahtipontinen, oivalluttava). Tietty myös syötiin hyvin ja käytiin perinteillä hunajaoluella Olde Hansassa, aikaisin nukkumaan ja myöhäinen aamiainen. Ennen paluumatkaa vielä shoppailua Ülemisten kauppakeskuksessa, Tallinnan suurimmassa ostoshelvetissä.
Viiden päivän irtiotto työarjesta, KYLLÄ PIRISTI!!
Paitsi shoppailu, ahdistaa näin isot valikoimat turhuuksien markkinoilla.
Jalkahoitola ja vyöhyketerapeutti ovat edelleen tilaamatta...
 |
| Polar bear and cub (50.726 palikkaa) |
Lupasin alakerran naapurille tehdä pääsiäisistutukset rapunpielen ruukkuihin. Mahtaakohan vielä tulla yöpakkasia vai uskaltaako jo laittaa ulkoistutukset?
Meri on yhä jäässä (vaikka Tallinnan päässä sula jo olikin).
 |
| Kuva googgeloitu |
Pupunen on ysiluokkalainen ja haku peruskoulun jälkeisiin opintoihin päättyi juuri (yhteishaku 17.2.-17.3.).
Jessus, mikä homma! Kylläpä on sekin systeemi muuttunut sitten omien nuoruusvuosieni...
Yhteishaussa voi hakea 7 opinahjoon (muinaisina aikoina vain kolmeen) ja oppilaitokset on laitettava siihen järjestykseen kuin niihin mielii. Esimerkiksi jos pisteesi eivät riitä kahteen ensimmäiseen, tulet valituksi kolmanteen. Jos sittenkin haluaisit mieluummin vaihtaa vaikkapa viidenneksi listattuun, se EI onnistu. Valinnat ovat sitovia. Siis jo 15/16-vuotiaana on tehtävä aika ISOJA ratkaisuja - varsinkin kun nykyhallituksen linjausten ansiosta uudelleenkouluttautumisesta on tehty lähes mahdotonta.
 |
| Kuva: googgeloitu, Virve Berg |
Omasta yhteishaustani muistan, että "oppilaitosshoppailu" oli mahdollista. Sain paikan ykkösvaihtoehtooni. Kesän aikana sitten totesin, että EI SITTENKÄÄN! Vaihdoin listan viimeiseen, siihen kolmanteen vaihtoehtoon. Erikoismaalarin ammatilliset opinnot (sisustus- ja koristemaalaus, kaappikellojen innoittamana) vaihdoin lukioon ja sain 3 lisävuotta suunnitella ominta alaa.
No, vuosien varrella olen tehnyt monenlaisia töitä (erikoistavarakaupassa, ICT-alalla, toimittajana, työllisyydenhoidossa...) erilaisilla titteleillä ja hankkinut työn ohessa aika monta koulutustakin (kaupan ala, koodaus, johtaminen ja henkilöstöhallinto, palvelumuotoilu, ammatillinen opettaja, työnohjaaja...). Aika leimallista on ollut uuden kehittäminen (tuotekehitys, uusien projektien käynnistäminen, prosessikehitys, rekrytoinnit, kehityshankkeet, uusien palvelutuotteiden innovointi, konseptien käynnistäminen...).
Mikään ei ole kuitenkaan ollut niin vaativaa kuin Pupusen yhteishaku!!
 |
| Eka kuorokeikka 4-vuotiaana (2014) |
 |
| Eka julkinen tanssiesitys 5-vuotiaana (2015) |
 |
| Ensikonsertti 8-vuotiaana (2018) |
Lapsonen harrastaa - kuten täällä moneen kertaan hehkutettu - musiikkia ja tanssia ja haluaa myös opinnoissaan suuntautua luoville aloille. Kuudesta Pupusen valitsemasta hakukohteesta vain yhteen riitti pelkkä oppilaitoksen ja linjan nimi yhteishakulomakkeessa, viiteen muuhun piti lisäksi täyttää erilliset hakulomakkeet, tehdä kirjallinen hakemus tai hakuvideo sekä oppilaitoskohtaisesti musiikkinäytteet (mp3-tiedostoina) ja prosessikuvaukset tuotoksista, harrasteyhteenvedot ja/tai harrastaneisuustodistukset viimeiseltä 10 vuodelta. (HALOO! Työpaikkoihinkin edellytetään yleensä vain 2-5 vuoden aiempaa alan kokemusta!)
Huh-huh! Yksi viikonloppu meni hakuvideota kuvatessa. Autoin vähän käsikirjoituksen kanssa, Mies kuvasi ja Pupunen esiintyi ja editoi lopputuotoksen. Seuraavana viikonloppuna Pupunen teki musiikkinäytteet: akustinen kitara, rumpusetti + itse sävelletty, sanoitettu ja miksattu biisi sekä näiden prosessikuvaukset. Mies ja minä lähinnä kuuntelimme ja kommentoimme.
Harrastaneisuustodistusten koostamiseen menikin sitten useampi viikko. Pupunen on ollut kyllä aktiivinen lapsi, se ainakin tuli todennettua! Hakemuksen liitteeksi tuli 8 koostelomaketta ja 43 harrastustodistusta, eikä niitä edes hankittu kaikista harrastuksista. Yksistään Musiikki- ja Tanssiopiston opintorekisteriote oli 11 sivua pitkä, toki siinä oli sitten myös arvioinnit etappisuorituksista yms.
Ensin vanhat (ja nykyisetkin) harrasteohjaajat piti tavoittaa jostain, lähettää Pupusen laatima vetoava viesti, että tällaista tarvitaan, suostuisitko ja toimittaa koulun viralliset lomakkeet. Työpäivien päätteeksi laukkasin ympäri maita ja mantuja hakemassa allekirjoitettuja harrastelomakkeita arviointeineen ohjaajilta (harrastaminenhan on tapahtunut työpaikkakunnallani). Istuin tuntikausia Musiikkiopistossa ja Tanssiopistossa odottamassa eri opettajien tuntien päättymistä, koska en tietenkään halunnut mennä häiritsemään ketään kesken tunnin (jotka pääsääntöisesti kestävät 60 tai 90 minuuttia). Pokkarista oli iso ilo! Lopuksi Pupusen piti vielä runoilla lomakkeisiin oma näkemyksensä harrastuksen merkityksestä itselleen (opintorekisteriotteet poislukien 39:ään lomakkeeseen).
Kaikki saatiin onneksi ajoissa kasaan ja hakuprosessi pakettiin viime viikonloppuna.
Huhtikuussa on sitten vielä pääsykokeet kolmeen oppilaitokseen (kahteen riitti valtaisa paperinippu ja hakuvideo).
Kyllä tässä alkaa äiti jo vähän stressaantua! Pupunen ottaa aika lungisti...
Jaa mikäkö se seitsemäs hakukohde sitten oli? Jos Pupunen ei pääse johonkin edellisitä, aikoo mennä TUVAlle korottamaan numeroita (TUVA = tutkintoon valmentava koulutus, vastaa lähinnä aiempaa 10-luokkaa) ja hakea vuoden päästä uudelleen. On sitten uusi rumba edessä ensi keväänä...
No, 11.6. selviää, miten näissä arpajaisissa kävi.
