No niin, mitäs minä sanoin! Sattuuhan näitä...
Tein wokkia: Thai-wok-vihanneksia, pätkittyjä surimitikkuja, "munarouhetta", inkivääriä ja nuudelia. Ei kuvaa, koska ei ollut tarkoitus tehdä postausta. Oli hyvää, tosi hyvää! Jos "munarouhe" on vieras termi, avaanpa senkin: rikotaan munia paistinpannulle ja sitten kun ovat liki hyytyneet, lykitään lastalla elämä risaiseksi. Tuloksena nättiä lisuketta, jossa selkeitä valkuaismöykkyjä ja keltuaiskyhmyjä - ei mitään tasalaatuista munakasmassaa. Hyvää, tosi hyvää! Mutta sekään ei siis ole postauksen aihe.
Kuten sanottua, heti kun tein kuukauden moka -postauksen, alkoi taas munailujen sarja (enkä siis tarkoita äsken mainittuja möykkyjä ja kyhmyjä).
Niistä muista en viitsi edes puhua, mutta tämä kenkuttaa:
Wokkivihanneksia pakastimessa ottaessani en huomannut, että pakastimen ovi jäi raolleen. Ei kukaan muukaan huomannut, koska pakastin ei alkanut piipittää. Ilmeisesti ei kuulu tämän yksilön (tai mallin) ominaisuuksiin. Illalla telkkaria katsellessa aloin ihmetellä keittiöstä kuuluvaa huohotusta, ikään kuin uniapnealaite olisi puuskuttanut taukoamatta. Keittiössä?
Läähätyksen lähde paljastui pakastimeksi. Oven välissä oli jääkaappimagneetti. Miten ihmeessä se sinne oli päätynyt? En saata ymmärtää!
Ovi ehti olla auki liki 8 tuntia. Pakastin on nyt siis aika paksussa jäässä. Ja täynnä sapuskaa ylänurkasta alimmaiseen lokeroon asti. Osin kiinni jäätyneenä. Lihaa, luomupinaattilettuja, kaalikääryleitä, kalapihvejä, leipää, pakastevihanneksia - ei jäätelöä, ei marjoja eikä valmisaterioita. Yksi Mehukas-pullo viinimarjamehua, vissiin jo vähän vanhaa.
Pakastin on aktiivikäytössä. Matkaa lähimpään ruokakauppaan ei ole kuin 3 km, mutta koska ainoalla mahdollisella reitillä on puolen tunnin välein avattava kääntösilta (ei onneksi talvisin, sillä osun sillalle liki poikkeuksetta juuri kääntämisen aikoihin ja jonotan mennen tullen 10-15 minuuttia, mikä talvikylmässä autossa olisi aika ikävää...) ja kulkulupien tarkastaminen (vain palatessa, jonotusaika 1-5 min), reissuun menee aina tolkuttomasti aikaa.
Helpoimmaksi olen todennut tehdä ostokset kerran viikossa työpaikkakunnan tutussa Prismassa, mistä ruokatavarat löytyvät etsimättä. Toimii talvella, mutta ei ehkä enää kesähelteillä, kun ruokakassit lojuvat kuumassa autossa 160 km kotimatkan? Ja kesällä se kääntösilta! Täytyy miettiä tähän joku uusi ratkaisu. Soutuveneellä Kruunuvuorenrantaan? Takuuvarmasti lisää arkimokia ja merihätää...
Mutta juu, pakastin näyttää sen verran iäkkäältä, ettei ehkä automaattisulatusta (koska ei piippaustakaan). Nyt sitten syömme pakastinta tyhjäksi, että saamme sen sulatettua. Pöperöä riittää vähän pidemmäksi aikaa, ehkä kuukaudeksi... Sen verran paljon kuitenkin, ettei koko satsia viitsi kantaa talon nurkalle odottelemaan - parvekettahan ei tämän ikäisessä talossa ole. Sitäpaitsi siellä sataa nyt lunta ja emmeet pitäisi pakata suljettaviin kasseihin. Ajatus peuramakkaran ja ruusukaalien tunkemisesta matkalaukkuun ei oikein innosta...
Olen aika varma, että 2 viikon kuluttua, kun sisältö ehkä mahtuisi jo yhteen Ikea-kassiin, pakkaset ovat ohi, lumi liki sulanut ja aurinko helottaa täydeltä terältä. Yötä päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!
Iloa päivääsi!