Nostalgisia joulusukkia

Kattia kanssa, mitään kyökkiä tai saunaa siivonnut!

Siis siivosin, mutten silloin kun suunnittelin... Kävi näetsen niin, että
a) uuninpuhdistusaine oli loppunut
b) olin unohtanut ostaa myös astianpesukoneen syväpuhdistusnesteen
c) jääkaapin siivoilua aloittaessani löysin 2 kg porkkanoita - ja koska jouluna ei ollut tarkoitus syödä perinteisiä jouluemmeitä, piti porkkanalodju tehdä ja syödä siinä siunaamassa, ennen joulua
d) koska uuni kuumensi keittiön, ei juuri lastattua jääkaappia kannattanut enää tyhjentää jääkaapin putsauksen vuoksi
e) keksin virittää jouluvalot kyökin ikkunaan - just kun sain ne vaivalla kiinnitettyä tilkkutyöhakaneuloin verhon reunaan, simahtivat - pari seuraavaa tuntia sitten metsästinkin palanutta lamppua...
f) löysin päättelemättömät jämäsukat (onneksi ei kuitenkaan keittiönkaapista...), ne piti tietty saada valmiiksi
g) ja kun tulin istahtaneeksi kässyttelytuoliin, en sitten taas saanutkaan ahteriani ylös, viimeistelin muutamat muutkin...

 Ensin ne jämät, koko 27/28, 62 g - tuttuun tapaan Seiskaveikkaa.

Ja ne parit muut: vihreää Nostalgiaa, koko 35, 106 g ja

mustaa Nostalgiaa yhdistettynä perus-Veikkaan, koko 43, 127 g.

Vihreissä sovellettu Roosa-sukkanauhalehden mallia Kaija - iso reikäkuvio erottuu mukavasti kirjavasta langasta.

Mikähän muuten tekee Nostalgiasta nostalgisen?? En äkkipäätä keksi kuin kerän koon: 100 g. Vaikka kuinka ennakoisi, 150 grammaiseen Seiskaveikkaan tottuneena lanka loppuu aina kesken - niin kai se loppui aina muinaisina aikoinakin?

No, kyökki siivottiin pesuainevaraston täydentymisen jälkeen ja saunakin tuli pestyä aattoaamuna. Perinteen mukaan ensin pestään koirat, sitten sauna - sohvalla köllii kaksi putipuhtoista ladya.

Joulu sujui mainiosti ilman perinteistä aattoillan ateriakimaraa! Alkupalaksi saaristolaislimpun kanssa siianmätiä, sipulisilppua ja smetanaa, pääruokana Miehen leivinuunissa valmistamaa hirven paahtopaistia, Pirkan ohjeella tehtyä punajuuriloodaa (ällöintä ikinä, ihan kuin paistettua punajuurisalaattia), herneitä ja herkkkusienistä väännetty salaatti (kun ei syksyllä keritty oikeaan sienimetsään), jälkkäriksi Aino lakkajäätelöä (iljettävän makeaa). Aaton piparit ja kinkkumaistiaiset Veljen perheen luona (kuva) ja joulupäivänä perinteinen jouluateria Isän ja Äidin luona, Appivanhemmilla käytiin kahvittelemassa ja maistamassa kalkkunaa. Eikä tietenkään hautuumaavisiittiäkään voinut jättää väliin. Aika perinteistä siis kuitenkin.

Kuuraparta oli antelias, ihan todistettavasti ollaan kiltteinä taas oltu!! No, ei nämä meille olleet, kuvan nappasin Veljen perheen luona, jossa väkeä oli koolla vähän enemmänkin. 

Ai niin, ne kyökin hakaneuloitetut valonauhat, ne simahtivat uudestaan jo Tapanina. En ryhtynyt uuteen urakkaan, roskis kutsui. Kuten monia muitakin vanhempia jouluvaloja - jatkossa halogeeniköynnökset takaavat paremman joulurauhan...

Joulurauhaa

 HYVÄÄ JOULUA!

 

Oman kuusen puuttuessa ihailimme tänä jouluna

Veljen perheen upeaa joulupuuta.

Joko nyt??

Huh-hei, nyt on kyllä jo pakko aloittaa jouluvalmistelut!

Tänään pesen saunan ja siivoan keittiön

- tai niin ainakin olen suunnitellut...

JOULUTOUHUISTA VIIKONLOPPUA!

Kuva: Iltalehti

Helpotuksen huokaus

Huh-huh, silmäepisodi on viimein ohi - eilen käytiin lopputarkastuksessa ja Koirarouvan silmän todettiin parantuneen.

Jossain vaiheessa oli jo iskeä epätoivo, pahimmillaan eläinsairaalassa rampattiin joka toinen päivä - ja vanhalle koiralle nukutus kolmesti viikossa alkaa olla jo melkoinen rasite. Silmäkirurgikin antoi kolmannen kantasolusiirteen asentaessaan erittäin varauksellisen paranemisennusteen. Siirretyistä linsseistä todistettavasti ainakin kaksi vaelsi tikkien välistä silmästä pois (vilkkuluomi ommeltiin jokaisen siirteen jälkeen kiinni kymmenkunnalla tikillä).

Reilu viikko sitten kirurgi saattoi vihdoin todeta silmän haavan alkaneen umpeutua - kantasolusiirteet olivat viimein alkaneet sulaa silmän suojaksi ja korjata vahinkoa (vaikka se viimeinenkin ehti olla silmässä vain pari päivää ennen pois luiskahtamistaan). Olin tosi helpottunut, mutta eläinlääkäri oli takuulla vielä iloisempi - miltei hypähteli tasajalkaa riemusta. Hoitoa jatkettiin silmätipoilla (kahta laatua neljä krt päivässä) ja antibiooteilla.

Eilen haavan todettiin umpeutuneen ja todennäköisesti arpikin vielä sulaa pois kantasoluhoidon ansiosta. Silmänpohjaan jää repeämä, mutta sen ei pitäisi enää aiheuttaa ongelmia, kontrollikäynneille ei ole enää tarvetta. Silmätippoja ja antibiootteja jatketaan vielä viikon verran.

Koirarouva ehti neljässä viikossa jo niin tottua kauluriinsa, että haluaisi käyttää sitä edelleen!

Olihan ruljanssi, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin!! Onneksi silmä saatiin kuntoon eikä näkökykykään heikentynyt! Kiitos ja kunnia Anssi Tastille ja Parolan Vethaus-eläinsairaalalle hyvästä hoidosta!

Eläinlääkärikuluvakuutuksista oli aiemmissa kommenteissa puhetta, palaan vielä aiheeseen. Nykyvakuutukset raukeavat kaikilla vakuutusyhtiöillä koiran täyttäessä 10 vuotta. Koiriemme Tapiola-vakuutus on niin vanhaa perua, että korvasi vielä osin 11 vuotta täyttäneen koiran kuluja (noin puolet). Korvattava summa laskee vuosittain, joten parin vuoden päästä vakuutus kannattanee jo lopettaa - alkaa vuosimaksu olla pian korvattavaa summaa suurempi...

Pari vuotta nuorempi Ikäneito on maksanut vakuutustaan 9 vuotta - ei kertaakaan tarvittu ja toivottavasti tarvetta ei tulekaan!! * koputtaa puuta *

Hyvä kiertää...

Elokuun lopulla - ottaessani Suden haasteen vastaan - en arvannut, millaiset kiireet pitäisivät loppuvuoden liikkeessä!

Anna hyvän kierää -haasteen vastaanottaessaan lupautuu jatkamaan haastetta ja laittaa kolmelle jotain itsetehtyä hyvää mieltä tuottamaan.

Suden suloinen joulutonttu kurkki oven takana pari viikkoa sitten ja kotiutui meille oitis.

Haasteen ottivat vastaan KahviKaneli, Eija, Kirsi ja Mehtäemäntä. Vasta nyt huomasin, että myös Niisku oli ilmoittautunut vähän myöhässä! Niisku, pistä yhteystietosi (osoite sivupalkissa), näin joulun alla riittää hyvää mieltä jaettavaksi ylenpalttisesti! ;o)

No, ollakseni rehellinen: koska tavoitteenani oli saada haaste eteenpäin ennen joulua, en ehtinyt tehdä mitään uutta vaan turvauduin vanhempaan varastoon... Kortit sentään ovat ihan tuoreita omatekoisia.

Eli haasteen vastaanottaneet saivat 4 glögimukimattoa kukin. Jos leipoisin, olisin laittanut pari sydänpipariakin mukaan, mutta nyt se oli vain lämpöisenä ajatuksena kortin muodossa.

Mukimattoja on omassakin käytössä, kestävät konepesun ja silityksen (kankaat puuvillaa, pohja fleecea, välissä vanu).

GLÖGINTUOKSUISTA PIKKUJOULUA!

Suomen kaunein koti, osa 8

Kommentit tulevat vähän myöhässä, Mies oli maanantai-illan töissä ja katsoimme ohjelman vasta eilen uusintana AVAlta.

Kahdeksannessa jaksossa esiteltiin "erämaakämpät" - maisemat olivat vertaansa vailla!

Edetään entiseen tapaan, Miehen kommentit ja omia plussia ja miinuksiakin...

 

Espoo, rv. 2005, kokonaispa. 411 m2

Mies: "Näppärää, kodin kulut menevät firman piikkiin. Näyttää kyllä ihan 70-luvun leirikeskukselta. Jos ruuvinkannat ovat esillä, pitäisi niiden olla edes messinkiruuveja (kellarin katto). Hyvä idea jättää piha alkuperäiseen kuosiin, tykkään, vaikka puita voisikin vähän harventaa."

Plussat:

+ Etupihalla kaunis liuskekiveys.
+ Takapihan laiturit hienot ja käytännölliset, koiratkin tykkäisivät! (Koirarouva ja Ikäneito tykkäävät ulkoilla kuivin jaloin.)
+ Ympäri talon kiertävästä kuistista tuli laivan kansi mieleen - ja veneilyhän on kivaa!!
+ Lastenhuoneissa seikkailu- ja satumeininkiä.

Miinukset:

- Liian puinen makuuni.
- Pihalle lisätty myöhemmin kylpypalju, sinne johtavat pitkospuut näyttivät tosi aneemisilta muiden laiturirakennelmien rinnalla - vaatisi asiallisemmat kulkuväylät.
- Isossa talossa todella pienet makuuhuoneet.
- Kellarissa ruma takka, eikä edes oleskeluryhmää edessä. Mikä on sen tarkoitus? Yksinomaan lämmitykseen?

Rymättylä, rv. 2011, 100 m2 + rantasauna 30 m2 + varasto 20 m2

(MTV:n sivuilla jälleen ongelmia, kuvat eivät lataudu.)

Mies: "Upea kesämökki, en miellä kodiksi - liian mökkimäinen fiilis. Ei sarjassaan mitenkään kovin poikkeuksellinen, merenrannat ovat täynnä saman oloisia. Kadehdittavan nätti ja tyylikäs, mutta ei mitään speciaalia. Vuolukivitakka sopisi tähän ympäristöön valkeaa paremmin."

Plussat:

+ Kivat voimakkaat sävyt, tummat seinät.
+ Musta hirsiseinä on upea. Jälleen kummaksun reaktiotani, minähän en isommin tykkää käsitellyistä hirsiseinistä!? (Vai koskikohan tämä vieroksunta vain valkeaksi maalattua hirttä??  Musta hirsi tuntui oikein piristävältä!)
+ Jos sisustaisin omaa mökkiä, värimaailman kopioisin täältä (meidän mökkimmehän on Appiukon käsialaa ja sisutusvalintoja).
+ Vanerille painettu sukukuva on mahtavan hieno oivallus, sopii tänne kuin nekku korvaan!
+ Muu taide ei ollut makuuni, mutta plussaa isoista ja näyttävistä töistä joka tapauksessa!
+ Kaunis matto olohuoneessa.
+ Tosi hieno kukka-asetelma pääovella.
+ Oliko rantasaunan takkatuvan takan takunen tuohenomaista laattaa vai jotain muuta?? Ainakin se oli hieno ja huomionkiinnittävä elementti!

Miinukset:

- Öööö, ei nyt tullut kyllä mkitään negatiivista mieleen!
- Jos pakko jotain keksiä, niin sohvapöytä on varmaan tosi epäkäytännöllinen. Tai ainakin hankala pitää puhtaana, varmalla tarttuu tikkuja pölyrättiinkin...

 Nuuksio, rv. 1956, 120 m2

Mies: "Tiettyä henkeä, asukkaidensa oloinen ja näköinen - näkee, että on asukkaidensa KOTI, eikä pelkkä arkkitehdin päiväuni. Intiaanikuvat seinillä vähän makuasia, elleivät satu sukulaisia olemaan..."

Plussat:

+ Mahtava pihapiiri!
+ Peikkolan henkeä.

Miinukset:

- Liian matala ja hämärä makuuni - avaruutta ja valoa pitää olla, muuten alkaa ahdistaa! Ikkunat tosi pieniä ja matalalla - toisaalta niin kai lilliputti Lilli Putilla (taiteilijanimi vai ihan oikea??) pitää ollakin? Tulee englantilaiset cottaget mieleen (= katto ja ikkunat matalalla).
- Sisällä paljon keramiikkaa, mutta pihalla ei juurikaan - ja pihalle tuollaiset isot, näyttävät työt sopisivat matalaa sisätilaa paremmin.

* * *

Mikä miellytti eniten?

Mies: "Kaunein  koti Nuuksiossa, toimivin koti Rymättylässä."

Minä: Eniten tykkäsin Rymättylästä (selkeys, värien käyttö), mutta luokittelen mökkikategoriaan kuten jakson 4 Casagrandenkin. Mökkikisassa Rymättylä vie voiton Karjaan mökistä (liian karu, liian valkoinen).

Kaikki kuvat: MTV

Hyvä mieli

 Odottipa tänään postilaatikossa kutkuttava lähetys!

 Kuoresta paljastui Hesarin "Lue ja kirjoita paremmin" mieltä lämmittävän kiitoskirjeen kera.

 Olipa odottamaton, iloinen ja yllättävä huomionosoitus.

Tuli hyvä mieli.

No, Mies tulkitsi lahjan laadun niin, että kynääni olisi vielä syytä teroittaa, kirjoittaa paremmin (koostan erääseen julkaisuun tilastotietoja, kulloisenkin teeman mukaan). Pöh! Mokomasta leukailusta tuli vain entistä parempi mieli. :o)

Joulueksynyt

Herttileijaa, oliko eilen jo kolmas adventti (väitettiin eilisissä kommenteissa)? Minne yksi viikko joulunalusaikaa oikein on kadonnut?? Hävinnyt, haihtunut, hortoillut???

Sen siitä saa, kun ei hanki joulukalenteria! Eikä laittanut jouluvaloja (yhtä ikkunatähteä lukuunottamatta)! Ei ole levitellyt joulkrääsää ympäri taloa! Ei myöskään koristellut joulukuusta itsenäisyyspäivänä, kuten tapana on! Tai edes suunnitellut joulumenua! Saati tehnyt perinteisiä englantilaisia hedelmäkakkuja konjakilla marinoitaviksi! Ja ne joululehdetkin, joita on tullut hankituksi, ovat edelleen lukematta... Että ei kai se sitten ihme ole??

Kuva: Tampereen Teatteri

Minäkö muka jouluihminen!? Hah, harhaa! Tai HUMPUUKIA, kuten viikonlopun Saiturin Joulussa saituri Ebenezer Scrooge sanoi. Se taitaakin olla ainoa tämänjouluinen oikeasti jouluinen teko, pikkujouluteatteriretki. Glögin, pipareiden ja homejuuston lisäksi, tietenkin.

Alkuvuoden tapahtumat ja niihin valmistautuminen ovat vieneet kaiken huomion. Joulusta viis - yhden vuoden kai pärjää hössöttämättäkin? Voi kyllä tulla joulunpyhinä lanttulaatikon puutteesta jouluttomuuskrapula, mutta se on sitten vaan kestettävä...

Jotain on kuitenkin tehtykin, autoreissuilla. Samaisella sovelletulla Dropsin ohjeella, jolla jo muutamat muutkin pitsisukat väännetty. Tällä kertaa omaan jalkaa, Nostalgiaa ja reunapitsissä perinteistä Seiskaveikkaa, 104 g. Näillä se joulu tössötellään, suklaata syöden.

Onneksi sentään melkein kaikki lahjat on hankittu jo vuoden mittaan, vain muutama uupuu. Ehkä ne ehdin, vaikka jouluvalmisteluissani olen pahasti eksynyt, ajantajuni kadottanut.

Tuoksu

Toisen adventin tuoksu,

Veljentyttö Nuoremman pyörittelemät mehiläisvahakynttilät.

Ja tilkkanen höyryävää glogiä.

9 yötä jouluun.

Inspiraationantaja

Terhi poikkesi kyläilemässä - kiakkoreissulla Miähen ja Kiakkoilijan kanssa, nääs. Juttua riitti ja olisi piisannut pidempäänkin, mutta jäähalli kutsui.

Terhi toi tuliaisiksi inspiraatiota nostattamaan minulle aivan uuden lehtituttavuuden. Ensiselailun perusteella varsin mielenkiintoinen, illan hämärinä hetkinä tutustun vielä tarkemmin.

Kaunis kiitos visiitistä ja tuliaisista!!

Hallille lähtiessään Terhi kiskaisi harteilleen Minna Canth -huivin. Olin ihan myytyä naista! Niin yksinkertainen, niin kaunis, niin perinteinen, niin sointuva.

Se se vasta todellinen inspiraation nostattaja oli! Parina iltana olen jo kauhonut Seiskaveikkakoppani pohjilta harmaan, ruskean ja vihreän sävyjä. Työ eteneen joutuisasti, mutta täytyy myöntää, että kerrosten pidetessä ja jämäkerien vähetessä voi keskittyä entistä enemmän tellun tarjontaan.

Huivi vielä puolessakaan, mutta uutta jo suunnittelen, värikkäämpää. Valitettavasti Seiskan tämän talven värit ovat vaan aika sameita, ehkä sen kanssa pitää odotella kesän heleämpiä sävyjä...

Varvaskurkku

Poikkesin IKEAssa. Ihan jotain muuta hain, mutta maton kanssa kotiuduin.

TÅSTRUP (Kuva: IKEA)

 KUKA voisikaan vastustaa näin ihanaa NAPPIMATTOA??

Vaikka en ymmärräkään Ikean nimityspolitiikkaa, mikä ihmeen VARVASKURKKU???

(tå = varvas, strup = kurkku)

Ihan on ehtaa polypropeenia ja pohja synteettista lateksia.

Mutta NIIIIIIIN pehmeä ja NIIIIIIIN iloinen!!!
Kokokin reilu, 133 * 195 cm.
.

Tulinpas NIIIIIIIN hyvälle tuulelle!!
Myös hinnasta (39,95 eur).

Polkkaa ja Raitaa

Taosteleva Tao ("elämää ja puuhastelua Taon tapaan, taostelua" - mainio johdannainen!) huomioi ihastuttavalla unikko-tunnustuksella saatesanoin "SatunNainen - Blogi jota olen seurannut jo paljon ennen oman bloggailun aloittamista ".

KAUNIS KIITOS TAO!!

On tosi kivaa löytää uusia blogeja - vallankin jos harrastukset, ajatukset ja tyyli ovat samanhenkisiä - ja nehän ovat! :o)

Jatketaan vielä lisää keveillä, kauniilla, lämpöisillä väreillä!

Jokunen aika sitten tein Nallesta mukaelmat Dropsin palmikkosukista. Nyt sovelsin samaa ohjetta vähän paksummalle langalle, hyvin onnistuivat Seiskaveikastakin! Tällä kertaa tein reunapitsin ihan ohjeen mukaan, seiskasta olisi tullut liian vahva perinteisenä nirkkoreunana.

Joulupakettiin päätyvät, tosin ei omaani! ;o)

Vaaleanpunaiset kokoa 38, 117 g ja oranssinkirjavat pykälää isommat, 124 g.

Suomen kaunein koti, osa 7

Seitsemännessä jaksossa oli tarjolla vähän erikoisempia ratkaisuja, voisiko teemaksi sanoa entiset melkein julkiset rakennukset?

Tuttuun tyyliin kotikatsomon arviointeja...

Kuva: taloforum.fi

Uusikaupunki, rv. 1934, 250 m2

Alkujaan rakennettu kellosepän asuin- ja liiketilaksi.

Toiminut myöhemmin sähkölaitoksen virastona ja kaupungin taidetalona. 

 Blogi: Form follows function 

Valitettavasti MTV:n sivuilla kuvat eivät latautuneet, virheilmoa huutelee. Toiset kuvat olisin tähän valinnut, mutta nyt on näihin tyytyminen.

Mies: "Tällaisessa kohteessa noudattaisin orjallisemmin talon tyyliä - ladonovelta näyttävä ruokapöytä ei kuulu tänne. Funkkistalo pitää sisustaa Aalto-hengessä - jos ei tykkää Alvarin kalusteista, ei kannata hankkia funkkkistaloa."

Plussat:

+ Upea funkkistalo! (Tunnen suurta viehtymystä KAIKKIIN funkkistaloihin!)
+ Inhoan musta-valkoista -väriparia, mutta tähän taloon se sopii.
+ Inhoan myös kiilteleviä valkeita keittiöitä, mutta sekin sopii tähän taloon (itse tosin olisin tehnyt toisenmoisen).
+ Ihan mielettömän hienot kaarevat seinät spa-osastolla.
+ Kaikki muukin kaarevuus viehättävää (esim. aamiaishuone keittiön yhteydessä, vaikka kalustus olikin aika tylsä) - olen pyöreiden pintojen pauloissa!
+ Paljon taidetta seinillä.

Miinukset:

- Sokkeloinen.
- Kalustus ei tehnyt isompaa vaikutusta, ei jäänyt edes oikein mieleen. Tai sitten vaan vaikutuin itse talosta niin paljon, että muu unohtui...?

Nilsiä, rv. 1967 - asunnoksi 1994, 300 m2

Käytöstä poistettu vesitorni.

Mies: "Muistuttaa matkamuistomyymälää! Ei vesitornista saa toimivaa asuintilaa, mutta löylyhuone on hieno!"

Plussat:

+ Upeat maisemat!
+ Pihassa mielenkiintoinen aita.
+ Mahtava yhtenäinen tila huipulla! Sisustaisin sen kuitenkin toisin.

Miinukset:

- Missä hissi??? Olen ollut ammoisina aikoina kesätöissä vesitornissa, siivosin kahvion iltaisin. Ei olisi tullut kyllä mieleenikään lähteä edes nuorena ja notkeana kiipeämään rappusia, ei edes alaspäin! Ei ole mikään eläkepäivien asunto tämä!
- Katon ja seinien tummat listoitukset näyttävät omituisilta ja hyvin vanhanaikaisilta. Onko tarkoitus korostaa tilan muotoa? Jos on, niin ei onnistunut ratkaisu, tekee sekavan ja rikkonaisen vaikutelman.
- Ranskassa olen yöpynyt parissakin hotellissa, jossa suihku ja wc suoraan huoneessa - ei TODELLAKAAN mikään miellyttävä ratkaisu.
- Tornissa on asuttu jo pitkään, osin aika ajanut jo ratkaisujen ohi. Esim. saunaosaston laatoitukset 80-luvun kylpylähenkeä (juu, ei laatoituksia kauhean usein uusita, joten ei siitä isosti miinusteta - suosisin kuitenkin klassisempia ratkaisuja).
- Vesitornista ei saa kaunista rakennusta vaikka päällään seisoisi.

 

Pernaja, rv. 1935, asuinkäyttöön 1980-luvulla, 350-400 m2

Entinen pappilan tilanavetta.

Mies: "No jumankauta! Kiva, selkeä, rauhallinen. En itselleni tekisi enkä asuisi, mutta tyylikäs, hyvällä maulla tehty - maalaishenkinen, maalla kun ollaan. "

Plussat:

+ Miellyttävä ulkoasu - toi mieleeni nauvolaisen B&B-navetan, jossa vietetty monia mukavia hetkiä.
+ Ihan parasta oli kuistin upea liuskekivilattia.
+ Ihanat englantilaistyyliset ikkunasyvennykset keittiössä.
+ Pariovet parvekkeelle makuuhuoneessa.
+ Paljon kauniita kalusteita.
+ Harmoninen värimaailma.
+ Hieno kasvihuone.
+ Tunnelmallinen vierasaitta.

Miinukset:

- Sekava ja sokkeloinen.
- En oikein innostunut niistä katonharjan turhista tiloista.

* * *

Mikä oli kotikatsomon tämän jakson voittajakoti, Suomen kaunein??

Mies: "Paras on viihtyisä navetta. Funkistalo ja sijainti sinällään kauniit, mutta sisustus ei."
Minä: Funkkistalo - koska se on funkkistalo! Ei kai sitä sen enempää tarvitse perustella??

TOP5 listallani ovat nyt Siuntio, Rauma, Kaarina, Riihimäki ja Uusikaupunki!

Kaikki kuvat ensimmäistä lukuunottamatta: MTV.fi

Joulukortittaa

Joku jo ihmetteli, kun en omia tekeleitäni vilauttanut lainkaan... Ei ollut tarkoitus pantata, mutta ajattelin, josko vielä väkästäisin muutaman kortin lisää. No, en ole ehtinyt. Vielä.

Viimeiset 15 vuotta olen lähettänyt jouluisin hyväntekeväisyyskortteja. Unicefista se aikoinaan alkoi, sen jälkeen yks jos toinenkin on saanut osansa: WWF, SPR, Sylva, Sydänliitto, MS-liitto, Syöpäsäätiö, Pelastakaa Lapset, Lastenklinikan Kummit - osa muutamaankin kertaan. Omat tekeleeni olen aina aiemmin antanut Äidille.

Äiti lähettää n. 60 joulukorttia joka joulu, me vain 35-40. Nyt kun joulukorttiaskartelin kolmesti, sain kokoon jo 34 korttia. Niinpä sitten päätinkin tänä jouluna lähettää VAIN omatekoisia, muutama vielä tarvitaan lisää - tai sitten lähetyslistaa karsitaan kevyesti...

Minusta ei ole tekemään määrätietoisesti ja suunnitelmallisesti hirveää määrää samanlaisia kortteja. Enempi olen sellainen satunNainen sommittelija: vähän sitä sun tätä, ripaus ja roiskaisu tuota, hutaisu ja huiskaus jotain muuta.

Äiti on aina saanut satsin piparikortteja.

Eipä saa enää, enkä minäkään enempää - Tildan pipariarkit on nyt kaikki käytetty.

Pikkuisen satuaiheita...

... ja perinteisempää lapsekasta (3D)...

... sekä pieni annos nostalgiaa.

Sydänteema toimii aina...

 

... mutta enemmän tuppaa tulemaan sekalaista seurakuntaa!

Karsastan sinistä, mutta yllätyksekseni sinisävyisiä kortteja valmistuikin eniten!

 

Myös toinen epäväri, harmaa, sai jalansijaa - ja harmittelin ettei harmaita aiheita ollut tarvikkeissani enempää. Outoa, mikähän on syynä tähän intoon??

Vihreä kun on enemmän omaa tyyliäni...

... ja oranssikin on oikein oiva jouluväri!

Omat suosikkikorttini, sijat 2 ja 3.

Eniten kuitenkin tykkään tästä,

lähtee Kummipojan 3-kieliselle perheelle.

Korteissa käytin: 1-puolisia korttipohjia, skräppäyspapereita, askarteluaaltopahvia, ääriviivatarroja, tavallisia tarroja, 3D-kuvia, kangasnauhoja, pitsiä, nappeja, pieniä rusetteja, huopakuvioita, puukuvioita, joulukuusennauhaa, tarratimantteja, 2-puoleista askarteluteippiä ja teippityynyjä.

Tärkeimmät (ja rakkaimmat) arkartelutarvikkeeni ovat Fiskarsin kuviosakset (ne jotka tekevät vanhanaikaista valokuvan röpelöreunaa) ja ikivanha valokuvaliikkeestä ostettu leikkuri - en voisi elää (tai ainakaan askarrella) ilman niitä!!

Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, korttien kirjoittelu taitaa jäädä taas viimeiseen mahdolliseen iltaan...