Lukijat

Näytetään tekstit, joissa on tunniste keräily. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste keräily. Näytä kaikki tekstit

torstai 14. toukokuuta 2020

Takkahuone

Kellarissa on takkahuone, vaikka ehkä oikeampi nimi olisi leivinuunihuone?
Leivinuuniksi uuni ei tosin ole riittävän massiivinen, ehkä enemmänkin tehty kuitenkin vain lämmönlähteeksi, mutta kyllä siellä uuniruuat ja -puurot valmistuvat. Taloon muuttaessamme tämä oli ollut Anja-rouvan yhdistetty leivintupa-kodinhoitohuone.

Muutettuamme vesipiste ja työpöydät lähtivät heti alkajaisiksi, seinien kaakelit jäivät. Pitkään huone oli meillä vain ylijäämäkalusteiden varasto. Milloin milläkin tuolinsyrjällä vilvoiteltiin saunomisen välissä, kunnes huone tuli ihan liian täyteen...

Viimein syksyllä 2018 roinat laitettiin kiertoon, naputtelin kaakelit seiniltä, Mies tasoitti, paklasi ja maalasi. Katto, ikkunalaudat ja tiiliseinä valkeaksi, takka vaaleanharmaaksi (Tikkurila Savu, jos oikein muistan), seinät tummemmiksi (Tikkurila Tuhka), väliovi lähes mustaksi (Tikkurila Noki). Lattia on, mikä on, vain takanedustan vauvankakan väriset klinkkerit maalattiin. Kellari on vielä remppaamatta, ikkunat vaihtamatta, joten pelkästään pientä pintaremonttia.

Takkahuoneessa on massiivinen kaappi 1800-luvun lopulta. Huusimme sen pian taloon muutettuamme Lempäälän Manttaalitalon vappuhuutokaupasta, kotiinkuljetuksella. No, kaappihan ei sitten mahtunut ovista sisään: ei pääovesta, ei takaovesta, ei kellarinovesta. Lopulta Mies ja kuljettaja hakkasivat jalat kirveellä irti ja runttasivat sen väkisin kellarin oven kautta takkahuoneeseen, siinä kun oli vähiten hankalia kulmia matkalla. Yläfasadi onneksi oli ihan irroitettava, se ei kokenut väkivaltaa.

Eli takkahuoneen pintaremppaa tehdessä jalkaproteesein kuntoutettua kaappia vain sujuvasti siirrettiin nurkasta toiseen. Mitä tässä huoneessa ikinä onkaan, kaappi on ja pysyy. Ellei sitten pilputa sytykkeiksi, leivinuunihan on lähellä. Uuni tosin lämpiää niin harvoin (vain kun Mies tekee riistaruokia), että sellainen osittain kaluttu kaappi somistaisi huonetta vuosien ajan.

Takkahuoneen remppa käynnistyi, kun ruokailuhuoneen koko seinän kattava tumma kirjahylly alkoi tuntua liian raskaalta.

Halusin siirtää se toisaalle, ja takkahuone oli ainoa vaihtoehto. Kirjoja myytiin kirpputorilla ja kannettiin kierrätyskeskukseen hyllymetreittäin. Takkahuoneen pitkälle seinälle mahtui juuri passelisti neljän elementin levyinen rakennelma puolet aiempaa matalampana.

Tänne sijoitin dekkarikirjastoni. Ja Muumi-mukit, kun eivät enää oikein muualle mahdu. Jalkapuolikaapin takana on vielä vähän lisää samaa hyllystöä, sisustus- ja puutarhakirjat löytyvät sieltä.

Jäähdyttelyyn pitäisi olla vähän funktionaalisemmat istuimet. Saunan jälkeen (nahka höyryävänkuumana hivenen kosteaan pyyhkeeseen kietoutuneena) isotätivainaan Vammalan Chippendale-tuoliin rojahtaminen ei ole ihan ideaali vaihtoehto. Haaveilen tiikkirunkoisista ihanuuksista, mutta ajatus on vielä täsmentymätön. Kehittelen ideaa ehkä vielä muutaman vuoden.

Ritiläkori on torkkupeittovarasto. Valaisin on ihanan Terhin löytö, leijonantassujalkainen unelma. Ikean varjostin antaa sille sopivasti särmää - ja hämärässä upean valokuvion seinille.

En ole mikään kovin innokas pölyjen pyyhkijä, pyrin välttämään ylenpalttista somistamista. Takkahuoneen tilpehööritarpeen täyttää suurmiesten lisäksi vain nesterekvisiitta: samovaari ja pullot.

Apteekkipulloja. Ensimmäiseni olen saanut yläasteella kemian opettajalta, jaksoin kai kyllästymiseen asti ihailla pullojen kauneutta. Monta löysin mummulasta Papan verstaalta kun mummulaa tyhjennettiin myyntiin. Isosuisen sain Äidiltä, Mummu oli säilönyt siihen aina  suolakurkkuja. Pari pikkupulloa sain Anja-rouvan tyttäreltä, kun kävi kyläilemässä lapsuudenkodissaan - hän oli lapsena löytänyt ne tältä tontilta, pihan isojen kivien juurelta. Söderlingin vatsatipat Vaasan Toisesta Apteekista (puh. 2101) toimitti Kummitäti.

Patenttikorkkipulloja. Isot sain Appiukolta, löysi mökin varastosta. Oli kuulemma joskus huutanut jostain huutokaupasta vuosikymmeniä sitten. Ruskea vaarinkaljapullo on mummulan peruja, pieni Lysol-pullo on Kummitädiltä. Vihreän kierokaulaisen olen itse puhaltanut Nuutajärven lasikylässä.

Jännä juttu. En tarkoita kuvan optista harhaa, huone näyttää isommalta kuin onkaan. Todelliset mittasuhteet voi päätellä matosta, 160 ×220 cm.

Jännä juttu. Kun sain kuvat otettua ja tekstit rustailtua, esikatselussa näkemäni perusteella pohdin jotain vielä puuttuvan. Jotain oleellista, "THE JUTTU". Tiikkirunkotuolien lisäksi siis. Joku kikka, hikka, nokka, pokka, tikka, tokka, JOKU.

Mutta mikä?

Jännä juttu. Puhelin soi, Appiukko tavoitteli. Hänellä oli meille jotain, muualta saatua, vähän outoa. Lähdimme siltä istumalta Tampereelle. Ja sehän se oli, se juttu joka takkahuoneesta puuttui!! Kunhan pöllyttelen sen kunnolla viikonlopun aikana, paljastan jotain ihan speciaalia. 

Olen ihan hekumassa!

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Taka-ajatuksia...

"Pientä piristystä."
"Hetki hengähtää."
"Kiireetöntä kivaa."
"Mukavaa yhdessäoloa."
"Aikaa perheelle."
"Vaihtelua arkeen."

Jotakuinkin näillä argumenteilla myin Miehelle idean pienestä viikonloppuretkestä. Enkä edes dramatisoinut: riutunut rutiineista, värjynyt väsymyksestä - vaikka sellaiseenkin olin varautunut.

Lauantain ohjelmassa oli Nukkekoteja Lontoon Victoria and Albert Museum of Childhood -kokoelmasta. 

Mikä pettymys!!! Nukkekodit olivat kyllä upeita ja oheismateriaali (taustatiedot & aikalaiskuvaukset) kiinnostavia, mutta valaistus oli niin surkea, ettei yksityiskohdista ottanut tolkkua. Kaiken kukkuraksi äärimmäisen heikkotehoiset kohdevalot paloivat kerrallaan vajaan minuutin - melkein kun oli jo jotain näkevinään, laskeutui pimeys. Päällimmäisin tunne näyttelystä poistuessa oli vain suunnaton ketutus!! Salamaa ei tietenkään saanut näyttelytilassa käyttää, joten eipä saanut sitten edes kuvia jälkikäteen kotosalla tarkemmin syynättäviksi.

Kuva: Aboa Vetus Ars Nova
Killer Cabinet -kodin keittiö (1835-1838, alkuperäinen omistaja manchesterilainen lääkäri John Egerton Killer)...

... oli suurennettuna lasten leikkipaikan takaseinällä. Tämä oli kiva!

Illan tullen loikkasimme Graceen, pari tuntia pallomerta ja sitten unta omaankin palloon. Laivamatka kaikkine asianmukaisine lisukkeineen (erikoisaamiainen, pallomeri, tax free, pallomeri, disco, pallomeri, lounas, päikkärit, pallomeri, spa, pallomeri, pakolliset katkarapuleivät, pallomeri, vielä kerran tax free, pallomeri) oli täydellinen.

Ai niin, melkein meinasin unohtaa: muutamassa välissä oli vielä pallomeri, pallomeri...

Ehkä kuitenkin paljastan retken todellisen syyn??
Uusi Håll Sverige Rent 2016 -muki!! Se oli ihan pakko saada!! Ja arvatkaa mitä, Mies ihan itse ja oma-aloitteisesti osti sen minulle - vaikka Muumi-mukeja inhoaakin. Kyllä, täydellinen reissu!!

 * * * * *

Kässypussiin tungin matkalle mukaan herkullisen väristä TeeTee Pallasta, lisukkeiksi keränloppu Nalle Taikaa, yksiväristä Gjestal Maijaa ja 2,75 bambut. Ville Viikinki -discossa oli niin mukaansatempaavat reivit, että sukkaan venyi reilumman puoleisesti kasvunvaraa.

 Lankaa hupeni 71 g, koko 32 - sopivat ehkä jo parin vuoden päästä...

 RAUHALLISTA PÄÄSIÄISTÄ!


torstai 10. maaliskuuta 2016

Esi-isä

Ah, ihanaa, vielä on löytynyt Muumi-mukeihin ihan uusi hahmo: ESI-ISÄ!
Esi-isä seikkailee Muumilaakson marraskuu (1970) ja Outo vieras Muumitalossa (1980) -kirjoissa.

Tuutikki on saanut uuden mukin, hakkaa aiemman sinisen version mennen tullen - silti kaipaisin uusia aiheita vanhojen sijaan...

Vielä odotan omaa mukia Näkymättömälle Ninnille, hän käy meillä aika usein kylässä! Jos Pupuselta kysyy, miksi tyhjässä leikkihuoneesessa on turhaan valot, kuulen että Näkymätön Ninni siellä leikkii, EI SAA sammuttaa. Ninni asioi myös vessassa ja joskus hän istuu kanssamme aamiaispöydässä...

Ehdottomasti tarvittaisiin myös oma muki Drontti Edvardille, yksi tämän huushollin suosikeista.

Hopsloikkaa, kaupoille!! Eihän näitä(kään) voi jättää hankkimatta....

(Kuva: editoitu Iittalan kuvamateriaalista)


torstai 8. lokakuuta 2015

Muumipurkki vol. 3

 Muuminukketalosta hoksasin, että Muumikeksipurkeista on tullut uusi punakka versio.
Kuukausitolkulla etsin sitä lähi-Cittarista, ei vaan ilmestynyt keksihyllyyn!?
 .
No, löytyipä viimein - karkkihyllystä!

 Mauttomat pahvinpalaset, kekseiksi väitetyt, viskasin koirien kuivamuonasäkkiin.
Purkki majoittui ompeluhuoneeseen
 - ommeltu siellä ei tosin ole kuukausikausiin...
 .
 Tulisikohan markkinoille vielä vihreä purnukka???
Jostain syystä vain keltaisessa on järjestysnumero 2, miksiköhän?

Myös 2015 sesonkimuki "Talviuni" oli jo saatavilla, mukaan läksi sekin. Mukeja kaappiin sovitellessani tajusin, että kesämuki 2015 "Hetki rannalla" on vielä(kin) hankkimatta. Kiireen kaupalla huomenna kaupoille, toivottavasti vielä löytyy!!
.
PS. Perskutarallaa, nyt tapahtui se, mitä olen aina pelännyt! Poistin vahingossa jo julkaistun postauksen! Toissapäiväinen puolukkareissu on enää muisto vain. Hillopurkit sentään jäivät jääkaappiin! Myös kommentit ovat tallessa, näkyviin niitä ei vaan enää taida saada...


perjantai 10. heinäkuuta 2015

Taas muumittaa

 Taas muumittaa, ihan melkein henkistyneesti. ;o)

Kirjakerhon alesta oli ihan PAKKO tilata Pupuselle
Muumiperheen lauluretki
(Soili Perkiön sävellykset Hannele Huovin runoihin).
.
Pupunen on musikaalinen, nauttii laulusta ja soitosta (huuliharppu kuten Nuuskamuikkusella).
Oppii uusien laulujen melodiat ja sanat käsittämättömän nopeasti.

Ihan melkein vahingossa tilaukseen sujahti mukaan
Toven elämäkerta (Tuula Karjalainen).

Kolmas tilaukseen pujahtanut Toven oma teos oli valitettavasti loppuunmyyty.

Yöpöydällä odottaa iskemättömänä Pupuselta äitienpäivälahjaksi saamani
Sirke Happosen Muumi-opas.

Kirja vaikuttaa kihelmöivän kutkuttavalta:
"Teos harjaannuttaa lukijansa tunnistamaan myös meidän maailmamme muumihahmot:
valtakunnan miskat ja muumimammat, sukujuhlien ruttuvaarit,
tuttavapiirin tahmatassut ja tosielämän ti-ti-uut."

Aloitan lukemisen vasta kun on aikaa oikein pysähtyä nautiskelemaan.

Keväällä luin Mieheltä joululahjaksi saamani kokoelman
Tove Janssonin kirjeitä (toim. Boel Westin & Helen Svensson).

Hyvin henkilökohtainen teos,
avasi Toven sielunmaisemaan, perhe- ja ystävyyssuhteita intiimillä tavalla,
avasi myös Muumien henkilögalleriaa.

 Ai niin, täytyy mainita vielä muuan PAKKO,
Håll Sverige rent -muki tuliaisina lomareissulta.
Kuka muka olisi voinut vastustaa?

Tyhmyyksissäni ostin vain yhden,
varamuki rikkoutumisen varalle jäi hankkimatta. :o(

VILIJONKKAMAISTA VIIKONLOPPUA!

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Ostoslistalla


 Pyyhälsin Cittarin läpi, melkein jo stoppasin havaittuani uusimman kesä-Muumin!
Kiirusta piti, pysähtymättä kirjasin sen vain pääni sisäiseen ostoslistaan
(takaraivolla, vasemmasta korvasta laskien lievästi alaviistoon seitsemännessä aivopoimussa).
Tapanani on ollut ostaa sesonkimukeja kaksin kappalein:
toinen käyttöön, toinen jemmaan hajoamisen varalta.

Listalla ovat myös viimeisimmät perus-Muumit,
räikyvät värit eivät ole jouduttaneet ostotapahtumaa.

Verratkaa vaikka!
Vanhat, jo tuotannosta poistuneet ovat mielestäni 
väreiltään ENEMMÄN Muumeja.

Listalla on myös vanha Hemuli.
Astianpesukonetta tyhjentäessä lipesi kädestä, koitui korvan kohtaloksi - harmitti vietävästi!!
 Onneksi Hemuleita löytyy huuto.netistä ihan kohtuulliseen hintaan, pitäisi vaan huudella.
Ostoslistalla siis sekin.

Kesäretkeä suunnittelen, toivon noutavani Ruotsin siivot Muumit paikan päältä...
Aivopoimulistalla tämäkin.

ILOISTA VIIKONLOPPUA!
 (Kuvat: Iittala ja moomin.com)

lauantai 7. helmikuuta 2015

mini-Virkkuset

Herramunjee, meinasi iskeä paniikki tajutessani, että olin unohtanut joulun alla hankkia Muumi-minimukit 2014! (Kuva: Sokos) Tuhannen ryydloikkaa Iittalan tehtaanmyymälään - varpaat, sormet, käsivarret, jalat ja vielä silmätkin ristissä, parasta toivoen! Löytyihän niitä vielä, sain oikein kanta-asiakasalennustakin 30% (mistä tahansa yhdestä normaalihintaisesta tuotteesta).

Kannattaisi siivota ompeluhuonetta vähän useammin, niin moisia lapsuksia ei pääsisi tapahtumaan! Tai tarkemmin ajatellen: voisipa sitä ompeluhuonetta käyttääkin vähän useammin...

Siellä ne nyt ovat, ompeluhuoneen valaisimessa, edellisvuotisten seurana! 

Valaisin oli aiemmin eteisessä, mutta valoteho tuntui riittämättömältä pukeutumissessioiden lisääntyessä (miten ihmeessä kurahousut, toppahaalarit, pyöräilykypärät sun muut vaativatkin niin paljon loistetta??). Eteiseen siirrettiin Pupusen leikkihuoneen plafondi. Leikkihuoneeseen siirrettiin makuuhuoneen plafondi ja makuuhuoneeseen pillivalaisin.

Koska ompeluhuoneen kruunuun ei hyvällä tahdollakaan mahdu useampia mukeja, lienee uusi valaisinkaruselli edessä taas ensi joulun tienoossa...

VALOISAA VIIKONLOPPUA!

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Muumitalo ja lankalässähdys

Käväisin kylillä, Pupuselle kypärää, mailaa ja luistimensuojia hakemassa. Hah, tiesittekö että mailassa pitää tietää PUOLISUUS? Minä en tiennyt - vaan nyt tiedän Pupusen pelaavan right-mailalla vaikka onkin oikeakätinen. Mystisiä, miehisiä juttuja, kummia kerrassaan.

No, en voinut olla poikkeamatta samalla kytsimään viimeisintä Muumitalo-mukia. Tänä vuonna vietetään Muumien 70-vuotisjuhlavuotta, Tove Janssonin ensimmäinen Muumi-kirja julkaistiin vuonna 1945. Muumitalo-muki pohjautuu "Kuka asuu Muumitalossa" -tarinaan. Löytyihän se! Mukin mukana tuleva pahvinen katto on älytön lisuke, ärsyttävä turhuus, joka melkein sai jättämään mukin hyllyyn. No, maltoin  mieleni.

Reissu oli turmiollinen lankalaihiksen näkökulmasta! Kävin syynäämässä Seiskaveikan uutuusvärit - rumia, varsinkin se ällö hailakka oranssi on ihan järkyttävintä ysäriä - siihen aikaan trendinimi taisi olla "lohenpunainen". Vai olikohan se kasaria? Vuosikymmenet viuhuvat ohi... No, otin pari Seiska-kerää, ihan vaan täydennykseksi.

Mutta kun olisikin jäänyt siihen! Hoksasin kuitenkin hyllyssä kirjavaa Nalle Taikaa yksivärisen hinnalla ja meinasin villiintyä - ihan selvä hinnoitteluvirhe, joka pitäisi heti hyödyntää. Värit olivat kuitenkin omaan makuuni sen verran platkuja, että mukaan lähti vain yksi kutakin sävyä. Ihan vaan periaatteen vuoksi.

Lankahyllyjä pöyhiessäni Pupunen oli parkkeerattu kärryssään kauemmaksi, oli tutkinut massakorien lankatarjontaa hänkin. Kun käännyin, heilutteli käsissään Usvaa ja Impivaaraa - vaati ostamaan! Impivaaran skippasin, mutta Usvassa näytti olevan sukkalangan koostumus (75% villa, 25% polyamidi), ehkä sitä voisi käyttää yksivärisen seiskan raitavärinä? Ihan vaan kokeeksi - varsinkin kun sai 4 kerää kympillä!

Eli lankalaihis koki heti tammikuulle kilon tappion! Täytyy siis heilutella puikkoja ahkerammin!!

maanantai 17. marraskuuta 2014

V&B -joulu

Oikaisin Stockan läpi Akateemiseen, miten sattuikin (ihan VAHINGOSSA!!!) reittini kulkemaan Villeroy & Bochin posliinihyllyn kautta!? (Kuva: Villeroy & Boch)

En päässyt ohi! Suorastaan jumiuduin hipelöimään, käpälöimään, kääntelemään, vääntelemään, siirtelemään, koputtelemaan, naputtelemaan ja vertailemaan jouluastioita, veivasinpa vielä soittorasian kampeakin, monasti. Ehkäpä myös -20% kanta-asiakasalennuksella oli osuutta asiaan...

Niin montaa olisin taas mielinyt, vaan näihin päädyin: kulho pähkinäsekoitukselle ja muki glögitilkkeille, joulun herkkupöytään.

  
Hetihän niitä piti mallailla aiempien kanssa.
Pipareita, konvehteja, vihreitä kuulia, suklaarusinoita...
Hmmm, mukiin voisikin tunkea piparminttukeppejä!

Kippoja kun aikani pyörittelin, tuli ihan vastustamaton halu tehdä joulutilkkuinen kaitaliina. Kankaitakin jo kiskoin esiin! Vaan kun sovittelin sohvan joulutorkkua purnukoiden alle, mieli alkoi muuttua... En kuitenkaan osaisi tehdä riittävän hillittyä!

Joulupuuskassani kaivoin jo ekoja vähän jouluisempia tyynyjäkin esiin. Kai se tästä vielä lähtee, joulun valmistelu!?

PS. Villapaita, osa 3:Ikäneito kirmaa taas kuin pentuna ikään! Oli varmaan ollut joku nivellukko rintarangassa tai niskassa, joka oli napsahtanut villapaidasta kiemurrellessa. Eli oikein hyvä ja tarkoituksenmukainen villaröijy kuitenkin!!