Lukijat

torstai 31. lokakuuta 2013

11 uutta

Aikku Aikun askareet -blogista haastoi paljastamaan totuuksia - KIITOS haasteesta!

Säännöt:

1. Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Jokaisen haastetun tulee vastata 11 kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut.
3. Haastetun pitää keksiä 11 uutta kysymystä uusille haastetuille.
4. Haastajan tulee valita 11 blogia, joissa on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa, kuka sinut on haastanut ja kenet sinä haastat.
6. Ei takaisin haastamista.


* * *

Argh, tämä alkuosa on hankala! Olen lätissyt täällä blogissa ummet ja lammet, vaikea keksiä mitään uutta ja yllättävää - ja nyt siis tarvitaan 11 uutta ennenkuulumatonta satunNaista faktaa...

  1. Olen optimisti.
  2. Nauran paljon.
  3. No, OKAY-OKAY, totuudenmukaisemmin: nauran liikaa ja liian kovalla äänellä.
  4. Inhoan keltaista vessapaperia!
  5. ... josta johtuen Miestä ei päästetä vessapaperikaupoille. Varmistan, että Emboa on aina runsaasti varastossa, jotta Miehen ei tarvitse vaivautua...
  6. Korvani ovat nipukalliset (geneettisesti dominoiva ominaisuus).
  7. Jalkateräni ovat leveää mallia.
  8. Olen heikkona erilaisiin tilastoihin.
  9. Silmälasini pitäisi uusia - olen joko sokeutumassa tai rilleihin on tullut joku vika.
  10. Epäilen enemmän sitä vikaa.
  11. Väärät sääreni oikenivat muutamassa kuukaudessa kävelyharjoituksilla.

Sisko aina jaksaa ihmetellä tuota viimeistä asiaa, mutta totta se on! Kohta kymmenkunta vuotta sitten fysioterapeutti neuvoi selkävaivojen helpottamiseksi kiinnittämään huomiota askellukseen, erityisesti nilkkojen "jännittämiseen" - ja kas, selkävaivat helpottivat ja koivet suoristuivat siinä sivussa - kintut pysyvästi, selkä vähän vaihtelevammin.

* * *
Huh-huh, jokusen päivän tuota listaa tuijottelin, pitkään se pysyi pelkkänä numerorivinä... Nämä  Aikun kysymykset olivat paljon helpompi osuus:

1. Mikä on lähinnä sydäntäsi: neulominen / virkkaaminen / puutarhatyöt / lukeminen / joku muu;mikä?
Harrastaneisuuteni on syklittäistä, mutta lukenut olen aina. Käsitöistä neulominen on luontaisinta - johtuu varmaan siitä, että menetän hermoni temppuilevien koneiden kanssa (ompelukone, tietokone, imuri...). Neuloessa voi syyttää työn jäljestä tai ohjelmointivirheistä vain itseäni.

2. Mitä harrastamiseen liittyvää olet viimeksi hankkinut? 
Pari tilkkutyöpaneelia ja nappeja Valenciasta.

3. Onko sinulla kotona jokin tietty paikka, missä teet käsitöitä, luet tms.?
Kutimen kanssa olohuoneen nojatuolissa, jalat rahilla. Kirjan kanssa sängyssä, peiton alla.

4. Miten aloitat aamusi?
Hitaasti. Tuskastuttavan hitaasti, jos Mieheltä kysytään. Keväisessä Mehtäemännän haasteessa hivenen kartoitinkin aamurutiinejani...
5. Miten rentoudut?
Neuloen, lukien.

6. Mikä saa sinut hymyilemään?
Virnuilen enimmän aikaa, poskilihakseni ovat kai pysyvässä krampissa.

7. Oletko pitänyt kauan blogia? Mikä sinut sai aloittamaan blogisi pitämisen?
Ensimmäinen postaus on julkaistu 15.2.2010 - siitä alkaen olen lätissyt melkein päivittäin. Tämä on nyt tuhanneskolmassadaskolmaskymmenes (1.330) postaus. Bloggailu alkoi Siskon innostamana ja kannustamana. Alunalkaen tämä on ajantappoprojekti - ja projekti alkaa nyt olla loppusuoralla. Kävi niin tai näin, bloggailun muoto ja tapa tullee lähitulevaisuudessa muuttumaan.

8. Seuraatko säännöllisesti itseäsi miellyttäviä blogeja?
Kyllä. Ihan alkumetreiltä (oman bloggaushistoriani alkumetreiltä) alkaen olen toivonut osaavani kirjoittaa kuin Eve, olla syvällinen kuin Mirka, monipuolinen kuin Minna, taitava kuin Terhi, aikaansaava kuin Pepi, seesteinen kuin Heleena ja positiivinen kuin Intsu, lisäksi haluaisin Ailan viherpeukalon. Monta muutakin säännöllisesti seuraamani on, mutta nämä pisimpään. :o)

9. Osallistutko blogiarpajaisiin?
Harvakseltaan.

10. Mitä toivot alkavalta talvelta?
Paljon aurinkoisia ja lumisia päiviä, uusia ja ihmeellisiä asioita!

11. Millainen on joulusi?
Jännittävä!??
* * *
Kysymykset olivat niin hyviä, että jatketaan samoilla! Kiitokset Aikulle!

Sukkasato on päättymäisillään, haastan mukaan sivupalkin Sukkasato-linkeistä tuoreimpia  päivittäjiä, joilla haaste ei ainakaan ihan viimeaikoina ole kiertänyt.


Olkaa ystävälliset ja ottakaa haaste vastaan! :o)

* * *
 (Kuvat Vatikaanista)

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Punastuttaa...

Äkkinäinen autoreissu sai vielä sukkasadon karttumaan, vaikka ajattelin 20 sukkaparin riittävän sitä laatua. Kuka tyhjin käsin matkustaisi?? Nappasin puikot ja ekan käsiin osuneen kerän mukaan, ja vasta autossa aloin ajatella mallia.

Takuuvarmaa piirakkaa, lyhyemmällä varrella.
Koko 38, Seiskaveikkaa 71 g.


Illalla pyöräytin punajuurisosekeiton, nami-nami-nam-nam-kieli-meinaa-mennä-perässä... Keiton silmänä ei ole smetanaa vaan Lidl'n tsatsikia, johon olen pahasti addiktoitunut. Tähän soppaan se sopii mitä parhaiten (paljon paremmin kuin vaikka hernerokkaan, kokeiltu on sitäkin) - nostaa keiton makeuden mukavasti esiin.

1 kg punajuuria
3 pienehköä punasipulia
2 hapokasta omenaa
3 valkosipulinkynttä
1 l vettä
2 kasvisliemikuutiota
=> kasvikset kuoritaan, paloitellaan ja keitellään pehmeiksi kasviliemessä puolisen tuntia, soseutetaan
maun mukaan homejuustoa
2 dl ruokakermaa
=> lisätään soseutettuun soppaan, lopuksi vielä pippurimyllystä
reilusti mustapippuria

Ihan tautisen hyvää!! Jos vaan oltaisiin kehdattu, olisi mennyt koko satsi kerralla - mutta joku tolkku sitä sentään olla pitää... Homejuustoa olisi voinut olla enemmänkin (nyt puoli pakettia), ensi kerralla taidan kokeilla Koskenlaskijaa.

tiistai 29. lokakuuta 2013

Suomen kaunein koti, osa 1

Nyt pyörii taas sellainen ohjelma tellussa, että pistin puhelimeeni kestoherätyksen joka maanataille klo 20 - kiitos Eijan, joka asiasta muistutti! :o)

Suomen kaunein koti -formaatti tulee Tanskasta, tuomareina sarjassa hääräävät sisustusarkkitehti Minna Piironen, arkkitehti Pekka Pakkanen ja sisustustoimittaja Hanna Sumari.

Niin sitten pakkasin itseni kutimen kanssa tellun eteen tasan klo 20 (ja näin Salkkareiden viimemetrit), Mies makoilikin sohvalla jo valmiiksi...

Ensimmäisessä osassa vuorossa olivat remontoidut rintamamiestalot.

Pistän mukaan Miehen kommentit ja omat arvioni (joista ei nyt kenenkään kannata ryystää poroja nokkaan! Ounastelen silti vastaanväittäjiä - sisustus on niin kovin tunteita kuohuttavaa...)

 Kaarina, rv. 1945, laajennettu 1999, 197 m2
 (sorry huono laatu, MTV3:n sivuilla tämän kohteen suurennettavat kuvat puuttuivat)

Mies: "Voi ei, rintamiestalo on raiskattu!"

Plussat:
+ Rohkeasti remontoitu oman näköiseksi, tykkäsin erityisesti (ja joista itsekin haaveilen...) isoista ikkunoista, kuistin ovesta keittiössä ja talon ympäri kiertävästä kuistista (vaikka kapeana tilana onkin vähän "turha"). Elämää varten tehty talo.
+ Ihanat sohvat (mutta minne sohvapöytä oli jäänyt??)
+ Ruskeita kanoja ja kukkokin!! Kun ne lötköt kanit vaihtaa ruskeaan lampaaseen tai pariin, idylli on TÄYDELLINEN - toteutumaton haaveeni viimeiseltä 7 vuodelta.

Miinukset:
- Talon hivenen ränsistynyt ulkokuori.
- Ärsyttää ihan suunnattomasti tuo rako tuossa muurin ja tason välissä, todella näkyvällä paikalla -  minne peitelista unohtui??
- Sisustukseltaan vähän liian paljon "tämä on nyt in, kaikissa sisustuslehdissä / blogeissa / sisustuskaupoissa on nyt näitä tavaroita ja juttuja, niin meilläkin sitten on" -tyyliä.

 Äänekoski, rv. 1938, 100 m2

Mies: "Voiko sisustus olla burleski? Tämä on burleski."

Plussat:
+ Oma persoonallisuus näkyy mahtavasti läpi sisustuksen! Rohkeasti erilainen.
+ Paljon kivoja oivalluksia ja kauniita yksityiskohtia, esim. sohvatyynyjä olen ihaillut jo blogin kuvissa ja haaveillut vielä joskus tekevänikin...

Miinukset:
- Liian kaikkea - liian värikäs, liian "rustiikkinen", liian laitettu.
- Mittasuhteet: liian pieni (100 m2) ja ahdas meitsin makuun, liian isot valaisimet/huonekalut tilaan.

 Riihimäki, rv. 1949, 150 m2

Mies: "Upeat tapetit!", "Hieno kokonaisuus!", "Paras näistä!"

Plussat:
+ Tuli ihan isosedän ja Ammi-tädin talo mieleen, varsinkin tästä ruokailutilasta.
+ Olen aina haaveillut ikkunapenkeistä, ne vaan on ihania!
+ Keittiö on ihan unelma!
+ Alakerta + makuuhuone ihan mahtavan onnistunut, harmoninen kokonaisuus.

Miinukset:
- Yläkerran iso avoin tila ihan eri maata kuin muu sisustus.
- Jotain persoonallista potkua kaipasin, pikkuisen liian siloiteltu.

* * *

Minkäkö olisin valinnut tämän jakson voittajakodiksi, Suomen kauneimmaksi??
  • Jos itse etsisin kaunista kotia, muuttaisin Riihimäelle - se yläkerran hollitalli hoituisi pintarempalla.
  • TODELLINEN voittaja sijaitsee Kaarinassa - tässä talossa eletään!
  • (Kaikki kuvat: MTV3)

Kyllä vaan on kivaa tirkistellä muiden koteihin!!!

maanantai 28. lokakuuta 2013

Reissu

KristiinaS ehti jo ihmetellä, missä oikein kävimme, kun kohteet vilistävät sekasin.
Minkälainen teidän lomareissu oikein on ollut? Mallorca, Vatikaani, Rooma, Marseille . . . mitähän vielä on jemmassa.
Jaa, no juu, poikettiin myös Sisilian Palermossa ja Valenciassa, reissuun lähdettiin Savonasta. Lennot Amsterdamin kautta Milanoon.

Kulkupelinä oli Costa Serena (kuva: merchantships.info), surullisenkuuluisan Costa Concordian sisaralus. Oletan, että Giglion saari Toscanan rannikolla Italiassa ohitettiin mahdolisimman kaukaa ja mahdollisimman nopeasti, hylky oli juuri muutamaa viikoa aiemmin nostettu pystyyn, mutta odotti vielä poishinausta - ja odottaa edelleen kevääseen 2014.

Hyttimme sijaitsi aikalailla aluksen peräpäässä, missä keula-aallot eivät enää kohisseet häiritsevästi parvekkeella ollessa. Itse hytti oli pienehkö, mutta säilytystilat olivat riittävät ja pieni tila pysyi mainiosti kuosissaan hyttipalvelijan käydessä kahdesti päivässä siistimässä. Eikä hytissä kovin paljon aikaa vietettykään, päivät olimme retkeilemässä ja yhden meripäivän aurinkokansilla. (Kuva: Costa Crociere -varustamo)

Hissin ovet
Olihan tämä omanlaisensa kokemus!

Suomalaisia laivalla oli 10 (tai ainakin samalla lennolla tulleita oli 10), enin osa matkailijoista oli italialaisia, myös ranskalaisia ja saksalaisia oli huomattavan runsaasti. Lapsiperheitä oli matkassa todella paljon, joskus epäilimme että myös kokonaisia sukuhaaroja tai kyläkuntia. :o)

Englantia, espanjaa, venäjää, ruotsia, hollantia ja retoromaniaa kuuli satunnaisesti. Juuri millekään retkelle ei saatu englanninkielistä ryhmää kokoon, joten tutustuimme kohteisiin pääsääntöisesti omin päin, paitsi Vatikaaniin lähdimme saksankielisten mukana.

Sisustus oli pohjoismaiseen makuun hivenen mauton, ettenkö sanoisi antiikkihenkiseksi kitchiksi. Kuvien "patsaat" ovat pääaulasta, missä katto kurotti 11 kantta korkeammalle.

Henkilökuntaa oli paljon (miehistön vahvuus 1100 henkilöä), isoimmalta osin Filippiineiltä. Palvelu oli ylen altista ja aulista, joskin toisinaan hitaahkoa (lähinnä drinkkibaareissa, jossa keskityttiin enemmän lasien kiilloittamiseen noin puolentusinan henkilön voimin kahden henkilön tehdessä tilauksia, tiskiltä asiakkaiden sekä tarjoilijoiden pöydistä tuomia). Hitaus ei haitannut, lomalla ei ole minnekään kiire ja drinkkejäkin riitti mainiosti pari iltaa kohden.

Tehokkuuteen ja täsmällisyyteen tottuneelle italialainen organisointityyli oli raastavaa seurattavaa. Ihmettelimme, miten kukaan koskaan päätyi oikeaan bussiin retkille lähtiessä, niin sekava systeemi oli. Myös satamissa laivasta poistumiset ja laivaan paluut olivat tuskastuttavaa jonotusta, kun tuhannet matkustajat käyttivät pahimmillaan yhtä ainoaa kulkuaukkoa - ja parhaimmillaankin vain kahta. Jokainen kulki metallinpaljastimen läpi palatessa ja tavarat läpivalaistiin, joten aikaa tosiaan tuhraantui...

Sen sijaan matkatavaroiden käsittely Savonassa oli järjestetty oikein mallikkaasti, ehkä malli olikin kopioitu Karibian risteilyiltä. Matkatavarat toimitettiin bussista suoraan hytin oven taakse, samoin lähtiessä illalla oven taakse jätetyt pakaasit löytyivät terminaalista merkityiltä alueilta - myös "lopullinen" laivasta poistuminen oli organisoitu tehokkaasti.

Illalliset olivat herkullisia! Illalliselle "pukeuduttiin", pöytäseurue oli aina sama (suomalainen vanhempi pariskunta ja venäläinen nuoripari), samoin pöytätarjoilija. Lista vaihtui päivittäin, tarjolla oli tavallisesti 3 alkupalavaihtoehtoa, muutama keitto, alkuruokapastat ja -risotot (2-3 vaihtoehtoa), 3 pääruokavaihtoehtoa, muutama välisalaatti ja juustovalikoima sekä 6 jälkiruokavaihtoehtoa + viinit.

Costalla on mitä ilmeisimmin satsattu juuri näihin illallisiin, kaikki toimi kitkattomasti ja ruoka oli todella hyvää! Ihan ehdoton päivän tähtihetki - retkikohteiden lisäksi, tietty. Ja aika ihana oli jälkiruokadrinkki sulatetun suklaan kanssa Chocolateriassa, jonka löysimme noin neljäntenä iltana - ja jossa oli sen jälkeen PAKKO poiketa aina illallisen päälle...
 
Myös aamiaista ja lounasta oli mahdollista saada tarjoiltuna, oikeassa ravintolassa valkeilta pöytäliinoilta. Käytyämme kerran buffet-aamiaisella ja kerran buffet-lounaalla, päädyimme pysyvästi tähän vaihtoehtoon.

Buffet-valikoimat olivat melkoista mättöä, haaleaa ja mautonta. Tosin suurempi syy pöytätarjoiluun siirtymiseen oli italiainen jonotuskulttuuri - jota ei ruuan kyseessä ollen tunnu olevan... Italiaanot kauhoivat tarjottimelleen kukkurapäin mitä sattuivat saamaan kiilaillessaan jonossa pieneenkin tyhjään väliin.  Ja ne pöytätavat...

Ihan suotta suomalaisten käytöstapoja morkataan, eivät pitkät kulttuuriperinteet näytä takaavan sen parempia eteläisemmässä Euroopassakaan... Eikä kyynärpäätaktiikka ulottunut vain ruokailuun, samanlaista se oli muuallakin - ja ihan erityisesti hisseissä. Anteeksi ei pyydetty, vaikka toinen liki kaadettiin, juomaa läikytettiin tai jonoissa ohiteltiin...

Humalaisia koko matkan aikana ei onneksemme näkynyt ensimmäistäkään - saattoi osaltaan johtua baarihenkilökunnan hitaista liikkeistäkin.

Kyllä vaan Ruotsinlaivojen tarjonta kirkastui silmissämme!! Varsinkin buffet-tarjonta on ihan omaa luokkaansa meikäläisillä vesillä, kovasti myös kaipasin Food Garden -aamiaisia shampanjoineen... Sisustuskin on enemmän silmää miellyttävää.

Kokonaisuutena reissu oli kuitenkin ERITTÄIN onnistunut! Lepoa, lämpöä, aurinkoa, kiinnostavia kohteita, kauniita maisemia, ihania illallisia hyvässä seurassa, lisää lepoa, merituulta ja aaltojen kohinaa, etelän öitä...

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

SAIPPUAKAUPPIAS

Otskon palindromi johdattaa aidon Marseille-saippuan (Savon de Marseille) syntyjuurille. Saippua esiteltiin ensimmäisen kerran vuonna 1371 Provencessa, Etelä-Ranskassa, missä Marseillen saippuaa on valmistettu jo satojen vuosien ajan.

Marseillen ympäristöstä muodostui saippuanvalmistusalue raaka-aineiden ansiosta: oliiviöljyä oliviipuiden hedelmistä, suolaa saippuanvalmistusprosessiin Camarquen suolamailta ja tokihan  Marseillen satamaan tuotiin myös kookos- ja palmuöljyä. Vihreät Marseille-saippuat on tehty oliiviöljystä ja valkoiset palmuöljystä.

Hyllyn päällä majailleet saippuat lienevät "historiaosastoa", sen verran kurpahtaneita olivat...

Marseillen saippuan tekoon käytetään ainoastaan kasviöljyjä (oliivi-, kookos- ja palmuöljyjä), joita aito Marseille saippua sisältää vähintään 72%. Marseillen saippua on bio-hajoava, hypoallergeninen, 100% luonnollinen eikä se sisällä lainkaan väri- tai säilöntäaineita. Sitä käytetään laajalti henkilökohtaiseen hygieniaan (hiustenhoitoon sekä vartalolle) ja sitä suositellaan erityisen hellävaraisen koostumuksen vuoksi myös vauvojen sekä allergikkojen hygienian hoitoon. Useimmillehan Marseillen saippua on lähinnä tuttu vain arkojen tekstiilien ja nahkatuotteiden puhdistuksessa.

Jos ei ehdi kiireiltään Marseilleen asti, saippuaa löytyy toki lähempääkin. Ei useinkaan marketeista, mutta useimmista tavarataloista, joissa normaalia laajempi parfymeria. Lisäksi Marseillen saippuaa saa monista ekologiseen siivoukseen ja kodinhoitoon erikoistuneista verkkokaupoista.

Saippua on harmillisen painava tuliainen, muuten sitä olisi lähtenyt kassikaupalla mukaan. Harmillisesti ehdin myös jo jakaa kaikki tuliaiset, joten hienompia "kauneussaippuoita" ei enempää riittänyt kuvattaviksi, sävykirjo oli varsin laaja sinisestä laventelista ruskeaan suklaaseen. Kuution mallinen saippua on tuoksuton, nämä käryävät aika tömäkästi.

Hssss! Vaikka Marseille onkin toinen Euroopan kulttuuripääkaupungeista 2013, kulttuurinnälkämme tyydyttyi ihan vaan käyskentelyllä maailman pisimmällä rantakadulla (vai olikohan se vaan Euroopan pisin? No, pitkä ja kiemurainen kuitenkin...) sekä piipahduksella sataman eteläpuolella 150 m:n korkeudella sijaitsevan pyhiinvaelluskirkkoon, Notre-Dame-de-la-Garde'en.

PS. Marseillen lippu ja vaakuna ovat ihmeen tutun oloiset... (Lähde: Wikipedia)

EDIT:
PPS. Huomasin juuri, että saippuatehtaalle pääsee myös vierailulle, kts.
www.savon-de-marseille.com/en/le-fer-a-cheval-factory-tour.html


lauantai 26. lokakuuta 2013

Status Civitatis Vaticanae

 Niitä reissumme parhaita paloja lupasin - ja viimein vastaan huutooni!
       
Matka kuin matka, ohjelmaan kuuluvat aina paikalliset ruuat ja juomat, jokin puutarha, museo, rauniot ja kirkko sekä mielellään linna, jos sellainen vaan on tarjolla. Tällä kertaa oli sitten sellainen kirkko, että komeampaa ei enää mistään löydy - kannattaakohan pyhäkköjä enää tämän jälkeen bongaillakaan? Ja jos joskus pääsen Versaillesiin, voi kai linnatkin jättää vähemmälle? Paitsi Talvipalatsi pitäisi ehdottomasti myös minunkin joskus nähdä, väittää Mies.

Käväistiin nimittäin Vatikaanissa, Pietarin kirkkoa vaikuttavampaa hengenhuonetta tuskin koskaan tulee vastaan. Mykistävä! Kirkkoa ei voi sanoin kuvailla, se on elämys. Huikaiseva kokemus, tajunnanlamauttava tapaus. Siis sanalla sanoen: USKOMATON.

Pietarinkirkko edustaa renessanssityyliä ja barokkia. Rakennustyöt aloitti paavi Julius II vuonna 1506, kirkko valmistui vuonna 1615, ja se vihittiin käyttöön vuonna 1626. Pietarinkirkko on maailman suurimpia kirkkoja: pituus 212 metriä, korkeus 133 metriä, pinta-ala 23 000 m² ja tilavuus yli 60 000 m³. Kokonsa perusteella Pietarinkirkko on maailman suurin uskonnollinen rakennus. (Lähde: Wikipedia)

Kamera lauloi, otin sadoittain kuvia - ja silti sain mukaani vain kalpean häivähdyksen kirkon loistosta. Mittasuhteet ovat niin valtaisat, ettei niitä tavallisella maatiaisjärjellä kykene tajuamaan - tai kameralla taltioimaan. Kotiintuomisiksi ostettiin oivallinen kuvakirja, väenpaljoudessa kun tuli enimmäkseen kuvattua vain kattofreskoja.

Myös veistoskokoelma on suunnaton, silmiinpistävinpänä Gian Lorenzo Berninin 30 metriä korkea atriumin baldakiini eli alttarikatos (kuvassa keskellä). Pietarinkirkossa on myös Michelangelon kuuluisa, vuonna 1499 valmistunut veistos Pietà, joka esittää neitsyt Mariaa sylissään kuollut Jeesus.

Tottahan toki kävimme myös Sikstuksen kappelissa, jossa mm. Michelangelon kuulut freskot Luomiskertomus ja Viimeinen tuomio. Vaikuttavimpana pidetty luomiskertomuksen kuvista on Aatamin luominen, jossa Jumala antaa ihmiselle elämän koskettamalla tätä sormenpäällä. Viimeinen tuomio on alttariseinällä oleva jättiläismäinen fresko, jossa on yli 390 ihmishahmoa, teos on kuin osa kappelin seinien ulkopuolelle jatkuvaa laajaa kokonaisuutta.

Ollakseni rehellinen, nämä maailmanhistorian arvostetuimmat taideteokset menivät isoimmaksi osaksi sivu suun! Sikstuksen kappelissa oli ylen hämärää, valokuvaus oli kielletty, tiiviissä ihmispaljoudessa huomio meni siihen, ettei eksynyt omasta oppaan luotsaamasta ryhmästään. Kappelissa oli tuhansia ihmisiä, tilan täytti jalkojen laahauksen ääni ja kaiken yllä kaikuva, kaiuttimien toistama: "Sssssssh, silence - silenzio! - - - Sssssssh, silence - silenzio! "

The Resurrection of Our Lord
"Scuolo Nova" series: episodes of the Christ life
From a cartoon of Raphaels school
Brussels, 1524 - 1531
Workshop of Pieter van Aelst
562 * 954 cm

Vatikaanin museo oli valtava, erityisesti ihastelin upeita gobeliineja,esim. kuvan liki kymmenmetristä. Myös valtaisia, seinille maalattuja karttoja oli käytävätolkulla.

Vatikaanin puutarhaan tuli kurkittua vain ikkunoista...

 
... sen sijaan Paavin perinteisen joulupuheen pitopaikalla norkoilin ja kuvailin Pietarinaukiolla.

Rauniotkin tuli kuitattua samalla reissulla, poikkesimme Rooman Colosseumilla - tosin ihastelimme vain ulkoa päin, sisälle emme poikenneet.

* * *

Valitettavasti matkanjärjestäjämme ei saanut Vatikaaniin englanninkielistä ryhmää kokoon, osallistuimme saksalaisten ryhmään - josta johtuen isoin osa selostuksista jäi täysin käsittämättömiksi. Onneksi Wikipediassa on oikein mainio tietopläjäys (josta alla olevat pätkät poimittu). Ryhmän mukana pääsimme myös jonojen ohi. Käsittämätöntä, että lokakuisena maanantaiaamuna - turistikauden ollessa jo ohi - ovelle kiemustelee tuhatpäinen jono korttelin ympäri! Mutta vaikka olisin joutunut jonottamaankin tuntitolkulla, väitän sen olevan EHDOTTOMASTI vaivan väärti!!

* * *

Kuva:  Wikipedia
Vatikaani, virallisesti Vatikaanin kaupunkivaltio (lat. Status Civitatis Vaticanae, ital.Stato della Città del Vaticano) on täysin Rooman kaupungin ympäröimä, pinta-alaltaan (44 ha) ja väkiluvultaan ( n. 800 ihmistä, joista n. 450:llä on Vatikaanivaltion kansalaisuus, joista n. 101 sveitsiläiskaartilaista ja n. 43 muuta maallikkoa) maailman pienin itsenäinen valtio, absoluuttinen vaalimonarkia. Vatikaanissa ei ole lainkaan vesistöjä, eikä siellä harjoiteta maanviljelyä, sillä pinta-alasta 100 prosenttia on kaupunkimaastoa. Vatikaanilla ei myöskään ole minkäänlaisia luonnonvaroja, eikä maassa ole teollisuutta.

Vatikaanivaltion 44 hehtaarin alueeseen kuuluu suurimmaksi osaksi muurein ympäröity Vatikaanin kukkulan alue Pietarinkirkon välittömässä läheisyydessä. Pietarinkirkon ja sen edessä olevan aukion lisäksi Vatikaanivaltion alueella sijaitsevat paavin Apostolien palatsi, Vatikaanin museot (joiden yhteydessä Sikstuksen kappeli ja paavillinen pinakoteekki eli maalauskokoelma), Vatikaanivaltion hallintorakennus eli kuvernementti sekä muita hallintorakennuksia, sveitsiläiskaartin kasarmi, L'Osservatore Romanon toimitus ja painotalo, pieni osa Paavali VI:n audienssihallista sekä laaja Vatikaanin puutarha.

Vatikaanin suvereeni valtiopäämies on paavi ja valtiomuodoltaan Vatikaani on teokratia, kaikki poliittinen valta on papistolla. Käytännössä ylintä valtaa käyttävät paavin lisäksi tämän nimittämät kardinaalit, joiden tehtäviin kuuluu muun muassa paavin valitseminen. Puhekielessä Vatikaanilla voidaankin tarkoittaa paitsi valtiota itseään, myös katolisen kirkon ylintä johtoa.

Vatikaanilla itsellään ei ole poliittista tai sotilaallista vaikutusvaltaa. Infrastruktuuriltaan ja taloudeltaan se on täysin sidoksissa naapuriinsa Italiaan. Valtio ei kuulu YK:iin muuten kuin tarkkailijajäsenenä Pyhän istuimen ( = paavin virka, vrt. kuninkaiden virkoja nimitetään valtaistuimiksi) kautta. Tästä huolimatta Vatikaanilla on paljon kansainvälistä painoarvoa, koska Vatikaanista käsin johdetaan katolista kirkkoa.

Pietarinkirkko että sen edessä oleva Pietarinaukioovat avoinna yleisölle. Vaikka aukio kuuluukin Vatikaanivaltioon, turvallisuudesta sen alueella vastaa Italian poliisi eikä sveitsiläiskaarti. Poliisin valtuudet päättyvät Pietarinkirkkoon johtavien portaiden juurelle. 

LYHYESTI HISTORIAA: 

1300-luvulle saakka paavillinen hallinto sijaitsi Lateraanipalatsissa. Vatikaani (lat. mons Vāticānus) tarkoitti Tiberjoen oikealla puolella sijaitsevaa kukkulaa, jolla antiikin  aikana sijaitsi keisari Neron rakennuttama sirkus. Sirkuksen pohjoispuolella sijaitsi pieni hautausmaa, jonne oletetaan haudatun apostoli Pietari. Pian alueelle rakennettiin ensimmäinen kirkko ja 300-luvulla suurempi Konstantinuksen basilika. Vatikaanista tuli keskeinen pyhiinvaelluskohde. Seuraavina vuosisatoina alueelle rakennettiin lisää rakennuksia, jotka tarjosivat pyhiinvaeltajille majapaikan. 800-luvulla paavi Leo IV rakennutti alueen suojaksi linnoituslaitteet (civitas leonina). Paavin katedraalikirkkona pysyi kuitenkin edelleen Lateraanikirkko. 

Rooman valtakunnan romahdettua paavit perustivat oman kirkkovaltion ns. Konstantinuksen lahjakirjaan (= Pyhän Paavalin perintö) vedoten. Lahjakirjassa keisari Konstantinus antaa paavi Sylvester I:lle ja hänen seuraajilleen vallan Roomaan ja Länsi-Rooman kaupunkeihin. Lisäksi asiakirjan mukaan paaville annettiin keisarin arvomerkit ja papeille senaattorin arvo. Konstantinukselle jäi lahjakirjan mukaan Itä-Rooma. Lahjakirjan mukaan lahjoituksen syynä oli paavin keisarille antamat kristinuskoa koskevat neuvot. Lahjakirja vahvistettiin vuonna 751, katolinen kirkko myönsi lahjakirjan väärennökseksi vasta 1800-luvulla.

Nykyinen Vatikaanivaltio perustettiin 11.2.1929. Paavi Pius XI kävi 1929 virallisia neuvotteluja fasistisen Italian johtajan Benito Mussolinin kanssa. Neuvottelujen tuloksena solmittiin 
lateraanisopimukset, jotka perustivat Vatikaanin valtion ja katolisuudesta tehtiin valtionuskonto.

 
Paavin valta-aseman takia sisäpoliittiset muutokset ovat mahdollisia vasta paavin kuoleman jälkeen. Kukin paavi harjoittaa paavinkautensa eli pontifikaattinsa aikana sellaista politiikkaa kuin haluaa, ja ainoastaan hallitsevalla paavilla on mahdollisuus päättää tämän politiikan sisällöstä. Paavia on mahdotonta erottaa virastaan, joten käytännössä paavi pystyy harjoittamaan haluamaansa politiikkaa aina elämänsä loppuun asti.

Itsenäisenä valtiona Vatikaanilla on myös oma valtion talous. Vaikka valtio ei kuulukaan Euroopan Unioniin, maan virallinen valuutta on euro. Kuten muillakin euromailla, Vatikaanilla on oikeus lyödä omia kolikoitaan. Vatikaanivaltion pääasialliset tulonlähteet ovat kiinteistöjen tuotot – Vatikaani omistaa noin 2 400 vuokrataloa valtioalueensa ulkopuolella – sekä Vatikaanin alueella sijaitsevien liikkeiden tuottama liikevoitto. Vatikaanin supermarketin, huoltoaseman, apteekin ja vaatetusliikkeen tulot menevät suoraan valtion kassaan. Lisätuloja valtio saa matkamuistomyymälöistä, museoiden pääsylipputuloista sekä lahjoituksista. Tärkeä tulonlähde ovat myös Vatikaanin omien eurokolikoiden ja muistomitalien sekä postimerkkien myynti keräilijöille. Vatikaani omistaa myös kultaa, joka on varastoituna pankkiholveihin New Yorkissa, noin 850 kiinteistöä, joiden yhteenlaskettu arvo on noin 1,5 miljardia euroa sekä lukemattoman määrän mittaamattoman arvokkaita taideaarteita. Vatikaanivaltion laissa on nimenomainen määräys siitä, että kirkollisveroja ei saa käyttää valtion kulujen peittämiseksi. Eri puolilla maailmaa koottavat kirkollisverot käytetään paikallisten seurakuntien ja hiippakuntien menojen peittämiseksi. CIA:n tietojen mukaan Vatikaanin budjetissa tulot ja menot ovat noin 300 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. 

Vatikaanivaltiolla on vuodesta 1933 ollut oma rautatieasema ja 852 metriä rautatietä. Vatikaani on myös varustettu itsenäisellä ja modernilla puhelinverkostolla ja siellä on myös postilaitos. Vatikaanin alueella sijaitsee myös huoltoasema, josta on mahdollista ostaa verotonta bensiiniä. Tankkausoikeus on kuitenkin vain pienellä, etuoikeutettujen ihmisten joukolla. Vatikaanin alueella ei ole lentokenttää, helikopterikenttä kuitenkin on.

Pyhä istuin omistaa myös Vatikaanin observatorion, joka on yksi maailman vanhimmista astronomisista instituuteista. Alkujaan observatorio sijaitsi eräällä kukkulalla Pietarinkirkon takana, kunnes paavi Pius X antoi sille uuden ja suuremman sijaintipaikan Vatikaanin puutarhojen alueelta. Sittemmin paavi Pius XI siirsi observatorion toiminnan pois Vatikaanista paavin kesäasunnolle Castel Gandorfoon. Entistä Vatikaanin observatoriota Vatikaanin alueella ei myöskään voitu enää 1980-luvulla käyttää Rooman valosaasteen takia, joten observatoriolle perustettiin toinen tutkimuslaitos Yhdysvaltain Arizonaan.

HENKEVÄÄ VIIKONLOPPUA!