Miniloman kertausta

Juupa-juu, tiedän kyllä, päivästä toiseen jatkuvat matkastoorit ovat tooooooooosi tyyyylsiääääääää.

Hah, kerron silti! Miehen tarjoama nimpparikahviloma oli niiiiin kiva ja on niiiiin monta mukavaa juttua, jotka haluaisin vielä jakaa!! Koitan tiivistää...

Sunnuntai:

Marianne Laiti: Pari (2010)

Mies tuli töistä aamulla, nukkui puolillepäivin, koirat eläinhoitolaan juuri ennen hoitolan päiväunitauon alkua, Sisko kotiinsa, sitten päästiin varsinaisesti matkaan.

Karkkilassa kiintoisa "Elämä pronssiin" -näyttely. Hieno näyttely, sen jälkeen olen bongaillut patsaita ihan uusin silmin (tällä reissulla niitä oli erityisesti myös Mustiossa)!

Mainos Pellervo-lehdestä v. 1928.

 Samaisessa Ruukkimuseossa on myös Högforsin perusnäyttely, ihanan nostalginen!

Täytyy todeta, etteivät Miehen ja minun kiinnostuksen kohteet taaskaan kohdanneet. Minä ihailin vanhoja liesiä, kamiinoita, puutarhapenkkien jalkoja... Mies hihkui innosta löytäessään Saabin jarrulevyt ja kotimaisen moottorisahan. En kuvannut!

Kaffeet juotiin Inkoon Fagervikin ruukkimiljöössä, Prästgårds caféssa. Herrrrrkullista pinaattipiirakkaa!

Carl Billsten perusti rautaruukin vuonna 1646, idylli on säilynyt liki alkuperäisenä näihin päiviin asti. Kanki- ja nippuvasarapajoihin pääsi tutustumaan lähemmin.

Sen sijaan Fagervikin kartano upeine englantilais- ja ranskalaistyylisine puutarhoineen sekä kiinalaisine paviljonkeineen on yksityisomistuksessa ja siksi yleisötä suljettu. Myös pienet punaiset työväenasunnot ovat yhä asuttuja, mutta niitä pääsi ihailemaan raitilla astellen.

Raitin päässä, kalliolla, meren äärellä, puukirkon (vuodelta 1737) partaalla istui paikallinen jäätelöllä, liekö itse kartanonrouva vai joku työläiskorttelin nykyasukkaista. Hän neuvoi meille kivoja kävelyreittejä, joista alueen näkee kokonaisuutena, myös kartanoalueen.

Vielä ennen Hankoa poikkesimme Raaseporin linnanraunioille. Kyllä Suomessakin on osattu, vaikkei tämä ihan Gruyèren linnan veroinen ole. Seuraavan kerran kun liikuskelemme näillä nurkilla, tulemme tänne picnicille, ehdottomasti!

Yö Hangossa putkassa.

Maanantai:.

Russarön majakkaristeilyn jälkeen...

 ... Mies tarjosi päivällisen Itäsataman rantamakasiineissa, Ravintola Origossa. Tunnelmallinen ravintola, mutta fiilis lässähti ihan täysin, kun tarjoilija kiikutti nahkakantisten ruokalistojen sijaan tabletit scrollattaviksi. Valkoiset pöytäliinat, hämyisä tunnelma, sadoittain kynttilöitä - ja iPadit. Haloo??

Pöh! Otimme molemmat pelkän kalapöydän, iPadit jätimme rauhaan (mitä nyt vähän viinilistaa niistä kurkimme). Hyvää, mutta suolaista, niin kuin kalat aina. Mies sanoi päänsä ritisseen 2 päivää aterian jälkeen (verenpaine kohisi korvissa...). (Kuva: lomasuomi.fi)

Illalla villakävelyä ja terassioluet kalajanoon, yö putkassa.

Tiistai:

Ostoskatuilua, Mies kävi parturissa, itse istuin tunnin verran kirjastossa tutkimassa vanhoja karttoja...

Mummu (Äidin äiti) on joskus 1920-30 -luvuilla asunut Hangossa, Perämiehenkatu 69:ssä. Olin luvannut ottaa Äidille kuvan tällä hetkellä sillä paikalla sijaitsevasta talosta. Ongelmaksi muodostui, että nykykartoilla suurin kadunnumero oli 28. Koitin vanhoista kartoista selvittää, onko numerointi muuttunut vajaassa vuosisadassa. Eipä selvinnyt! Ei kun  paikan päälle tutkimusmatkalle..

Kadun loppupäästä löytyi tällaista idylliä. Hetken jo suunnittelin järkyttäväni Äitiä väittämällä, että tämä se on.

Hankoa pommitettiin sodan aikana raskaasti, kapean kadun rakennuskanta on pääsääntöisesti sodan jälkeiseltä ajalta. Kadunpohja kuitenkin jatkui pienessä metsikössä, jonka perällä oli agilityrata. Siellä se Mummun talo varmaan on ollut, jossain pujottelukeppien ja hyppyesteiden välimaastossa.

Keidas ja Kelluvat Puutarhat 30.9.2012 asti Kuparipajassa ja sen ympäristössä

Matka jatkui Fiskarsiin, jossa on kesäperinteidemme mukaisesti melkein pikkupakko poiketa! Olisimmeko kuitenkin käyneet liian monta kertaa?? Nyt ei oikein mikään sykähdyttänyt! Vai johtuiko se väkimäärästä? Yleensä käymme vasta loppukesästä, silloin rauhallinen tunnelma on lumonnut kerta toisensa jälkeen...

Yksi ei kuitenkaan (taaskaan) pettänyt: Cafe Antiquen sisustukseen, entisöintiin, antiikin keräilyynn, taiteeseen ja harrastekirjallisuuteen keskittynyt kirjakauppa kahvilan takahuoneissa! Tyhjin käsin ei nytkään tarvinnut lähteä! Minulle unenomaisia nukkeja (12,90) ja kiintoisia verhoideoita (9,90), Kummipojalle pienoisrautatiekirjallisuutta (11,90). Mies hipelöi pitkään jotain ketunmetsästysaiheista kirjaa, mutta hyllyyn se kuitenkin jäi.

Nukkuva fauni

Olemme yleensä lounastatneet Fiskarsin Ravintola Kuparipajassa, mutta nyt sekin oli tupaten täynnä ja lounaspöytä tosi rupsahtaneen näköinen!! Karautimme Mustion linnaan, mutta Linnankrouvissa lounasaika oli jo ohi - ja ihan periaatteesta en suostunut tarjoamaan (minun vuoroni!) á la carte -lounasta kun auton kylmälaukku oli täynnä retkievästä. 

Lentävä Merkurius

Nautimme siis hapankorppu-tuoresalaatti-raejuusto-tonnikala-juusto-nektariini-vichyvesi -picnicin Mustion linnanpuistossa, kun herraskaisempi väki nautiskeli päiväaperitiiviaan ennen Charolais-härän filettä, pont neuf perunaa ja aiolia -annokisaan.

Luulen kuulevani tästä ratkaisusta loppuikäni, sopivissa (kiusallisissa) yhteyksissä...

Illansuussa haimme koirat eläinhoitolasta, voi sitä jälleennäkemisen riemua!

Kotiin ja saunaan - taas muutamaa mukavaa muistoa rikkaampana.

Viimeiset raakut

Grillikatoksen amppelien orvokit kestivät hyvinä pitkään. Viimein viime viikolla nyykähtivät äkkiyllättäin, piti poiketa rautakauppaan hakemaan uusia amppelikukkia - ja toiseenkin rautakauppaan ja torille ja marketin pihalle... Aika niukassa olivat, jos ollenkaan, ja nekin vähät tosi huonokuntoisia.

Lähirautakaupasta ostin puolikuolleet verbenat. Kehtasivat pyytää vielä täyttä hintaa, mutta pidin kassalla niin karmean märinän, että antoivat 2 yhden hinnalla - päästäkseen eroon, siis meikäläisestä? Aika aneemisen näköisiä olivat, mutta viikossa vähän jo rehevöityneet.

Sinkkikannuun laitoin muratin kaveriksi daalian. Valkeita ei ollut tarjolla kuin yksi ainokainen ja senkin ehdin melkein mädättää lykätessäni vesipaljuun multiinlaittoa odottamaan... Lopulta sitten istutettuani katkaisin sen viimeisen siivommankin kukkavarren, vahingossa, kannua siirrellessäni...

Bauhausista löysin muutaman vielä elossa olevan neilikan, kaveriksi jarrurumpuun lykkäsin pari nukenkaulusta ja muratintyngän. Kuvittelin nukenkauluksen runsaskukkaiseksi, liekö kukinta-aika jo ohi? Kiva vihreä pörhelö silti!!

Juu, en ole tullut värisokeaksi!! Ei vaan löytynyt valkeita kukkia mistään! Näillä nyt menään, ovat onneksi vain yhden kesän värihäiriö.

Maksaruohoihin olen sentään tyytyväinen! Kaivelin etupihan reunakiveyksestä muutaman musan pois ja lykkäsin kasvin tilalle. Toivottavasti nämä rehevöityvät ja toivottavasti eivät kuki ikinä koskaan - olisivat kuitenkin väärän värisiä.

Äidin nimpparilahjaksi antama pasuunakukka sai isomman ruukun. Jännittää, miten saan tämän selviämään talven yli - olenhan onnistunut tappamaan pelargoniani kellariin ihan joka talvi...

Kurpitsantaimia poistomyynnissä 50 centillä, pakko ostaa. Tarkoitus oli laittaa kompostin päälle, mutta selvisi, että ykkös- ja kakkosreaktorissa on koirankakkaa mausteena. Kolmosreaktorissa ei ole, mutta ei siellä ole vielä multaakaan... Veljentyttö Nuorempi istutti ne lopulta lehtikasaan, katsotaan menestyvätkö. Jos eivät, ei ole iso menetys.

Muuten pihassa näyttää tosi tylsältä, kukkapenkeissä pelkkää vihreää! Kaikki kukat ovat kukkineet, seuraavien aukeamista odottelen, nuppuja on ainakin liljoissa ja hortensiassa.

 

Yksi urhollinen Landini on jo uskaltautunut kukkaan. Näidenhän piti mainospuheen mukaan olla mustia... Minua on aina niin helppo jymäyttää!?!

Lisää väriterapiaa: herukoita tulee jälleen mukavanlaisesti. Ilolla jo odotan Mehu-Maijan esiin kaivamista...

Markkinatunnelmia ja pihapuuhia

Kyllä vaan, juustomyyjä oli mukana maalaismarkkinoilla! Melkein voisin vaihtaa vaikka taivasosuuteni muutamaan kutunjuustoköndäleeseen, niin hyvää se on!!

Muitakin herkkuja tarttui mukaaan: Nikkilän isännän luomutuotteita, uunikuumaa savustettua lohta, munintatuoreita viiriäisenmunia sekä juuri kerättyjä kesäkurpitsoita. Pyöreät ovat kuulemma maukkaampia kuin pitkulaiset, täytyy testata....

Veljentytöt myivät  kesäherkkuja: mansikoita, vadelmia, kirsikoita ja herneitä sekä uuden sadon hunajaa, edellisiltana purkitettua. Ja jokusen kassinkin, mutta niitä riittää vielä kääreeksi useampaankin lahjapakettiin...

Aamiaiseksi nautin paikan päällä, muurikkalettuja kaffin kera. Ompelusessioni jälkeen unet olivat jääneet muutamaan tuntiin, aamiainen oli toissijainen asia kotoa lähtiessä... Savukalahimossani jätin tällä kertaa soppatykkihernekeittolounaan (wau, mikä mainio sana!) väliin, vaikka huumaava tuoksu saikin veden herahtamaan kielelle.

Kylätoimikuntalaiset saivat käännellä lettuja rivakkaan tahtiin ja paistella munkkeja oikein urakalla, sillä...

... tapahtuman suosio yllätti järjestäjät täysin, portilla jaetut arpaliput loppuivat jo ennen puoltapäivää. Liekö kävijätavoite peräti tuplaantunut? Ilma suosi (+24*C), aurinko helotti pilvettömältä taivaalta (ylivalottaen kaikki kuvani, piru vie!).

Lippujen rajallisuus tietysti lisäsi omia mahdollisuuksia arpajaisissa! Valitettavasti en kuitenkaan voittanut rosvopaistia, en myöskään halkosäkkiä, kaurasäkkiä tai risteilylahjakorttiakaan - ja mitä kaikkea muuta palkintona olikaan, aina tasatunnein. ONNI OLI MYÖTÄ kuitenkin siinä, että EN voittanut lippuja kylän karaoketansseihin!! Karaoke ja tanssi ovat melkein kamalinta, mitä tiedän, yhdistettynä ne olisivat varmaan tainnuttava kokemus!

Hienot maalaismarkkinat, toivottavasti jaksavaisia talkoolaisia riittää jatkossakin taaten tapahtumalle (vuotuista?) jatkoa!! Vireä kylätoimikunta ja perinteinen yhteisöllisyys ovat ILOINEN asia!!

Kotona odottivat sirppi ja vasara. Öööö, ei kun puutarhalapio ja hakku!! Lopultakin on aikaa tehdä muitakin pihatöitä kuin vain tonkia orapihlaja-aidan alusia!

Liuskekivet saivat kyytiä...

.. kun keksin takan purkukiville uusiokäyttöä!!

Ei siinä mitään kaivinkoneita ja siirtolavoja tarvita kun inspiraatio iskee!! Mies käänsi pintakerroksen jyrsimellä ja kottikärräsi nurmikkopaakut lehtikasoja maisemoimaan. Pihamaa on 50 vuodessa niin painunut, että kovin syvältä maata ei onneksi tarvitse poistaa. Minä keskityin viirojen levittelyyn ja tiilien kanssa näpräämiseen Miehen kärrätessä kivituhkaa portilta.

Alkuperäinen ajatus oli alkuviikosta hakea Bauhaisista metrisiä graniittipötkylöitä rajaamaan kivituhka nurmikosta. Onneksi idea tiilien hyödyntämisestä iski tajuntaani kuin kuokka suohon ENNEN kauppareissua - yleensä käy juuri toisinpäin ja pihan tiilikasa olisi vain vaihtunut graniittipaasikasaan...

Mielestäni rustiikkiset tiilet sopivat täydellisesti tiilisen grillikatoksen pariksi, varsinkin kun niillä on oma taloon liittyvä "historiallinen" tarinansa.

Homma jatkuu, kun Miehen auringossa kärvähtänyt selkä taas sallii. Kuka sitä nyt aurinkovoiteita muistaisi kun on puhti päällä, vimma vaivana??

PS. Siitä portille läimäistystä kasasta on ollut ihan konkreettista harmia, mieliharmin lisäksi. Mies kärräsi loppuviikosta kivituhkaa etupihalle sen verran, että sai juuri ja juuri henkilöauton mentävän reiän, Velikin siitä peruutteli sisään pakettiautollaan. Vaan poislähtiessä paksu, pehmeä maa-aines ei pitänyt renkaiden alla ja auton kylki luisui päin postilootaa. Metallilaatikon terävä kulma raapi auton kyljen koko mitalta! Voisikohan maalaamon laskun lähettää sora-autoilijalle??

Kassi-Alma

Huonosti menee! Eilen putkassa, tänään Kassi-Almana...

Tänään on maalaismarkkinat sillä kylällä, jossa puoli sukua asustaa, mukaan lukien Isä ja Äiti sekä Veli perheineen. Maalaismarkkinoilla myydään ihan taivaallisen hyvää kotijuustoa, sitä on pakko käydä hamstraamassa - ja samalla tulee siis kätevästi treffattua puolet sukulaisistakin!

Ja kun juuston houkuttelemana sinne tiesin meneväni, tein Veljentytöille vähän kaupattavaa, heillä kun on markkinoilla oma myyntipöytä...

Voi olla, että tunnen itseni Kassi-Almaksi kiitäessäni kohta paikalle nämä kyynärtaipeessa...

Syypää pienoiseen inspiraatioon on tässä!! IHAN UUDENUUTUKAINEN SAUMURI!!! (Kuva: Elna)

Viikonloppuna Veljentyttö Nuorempi tarkisti, uudelleenneuloitti ja uudelleenlangoitti melkein uuden Pfaffin (ikä n. 3 kk). Teki hyvää saumaa n. metrin verran, sen jälkeen taas pelkkää sekulia!! Vika ei siis voi olla minussa, jos teknisesti ylitaitava Vt Nuorempikaan ei saa kunnollista jälkeä!! (Tässä tapauksessa "teknisesti ylitaitava" viittaa siihen, että Vt Nuorempi (14 v) on jo puolet elinvuosistaan ratkonut Mummon [siis Äitini] kaikki kännykkä- ja läppäriongelmat, korjannut ompelukoneeni ja koonnut oman perheensä uudet huonekalut, jos/kun muut ole ymmärtäneet kokoamisohjeita...)

Vt. Nuorempi vakuutti ompelukoneliikkeen miekkosenkin, sanoi vaihtavansa saumurin ihan uuteen. Mies lähti vaihdolle, tarkistivat onneksi jo liikeessä sen uuden ompelujäljen - IHAN YHTÄ KAMALAA!!! Pfaff vaihtui tuliterään Elna 664PRO -malliin (140 euron välirahalla) - ja johtuneeko tuosta PROsta, mutta kyllä tulee sujuvasti saumaa ihan yli oman tarpeen!! Ylituotantoa siis Veljentytöille myyntiin...

Ja nyt ryhdyn tekemään sitä Aulin arpajaisissa voittamaa kesäkassiakin, sillä sekundakoneella kun ei kehdannut "vieraalle" veskaa valmistaa!! Malttia Auli, tulossa on, nyt kun olen vähän harjoitellutkin...!!

[K/]HASSAHTAVAA VIIKONLOPPUA!!

Pari yötä putkassa

No niin, nyt on sitten sekin koettu! Pari yötä putkassa!

 

Ja Miehellä ihan sama kohtalo!!

Hankoon kun matkasimme, ajatuksena tietenkin oli yöpyä jossain Kylpyläpuiston upeista pitsihuviloista!! Villa Maijasta olin joskus lukenut kiinnostavan lehtijutun, mutta pensionaatti oli bookattu täyteen. 

Googlettamalla aloin etsiä muita vaihtoehtoja ja törmäsin mm. keskustelupalstan "Hangon majoituksen kauheus" -viestiketjuun. Totesin minilomalla riskinottokykyni rajalliseksi! Pari yötä kosteassa, homeisesssa ja likaisessa majapaikassa on pari yötä liikaa! Epäilemättä valtaosa vanhoista villoista olisi kelpo kohteita, mutta muutama tyrmäävä kommentti riittää herättämään epäluuloja. Ja kun en ehtinyt mistään mitään suosituksia kyselemään, päätin pelata tylsästi varman päälle.

Hangossa on booking.comin kautta saatavilla vain 1 hotelli ja 1 motelli. Hotelli 8B, poliisilaitoksesta muokattu retrohotelli, alkoi tuntua oikein hyvältä valinnalta. Huoneet on nimetty suomalaisten designareiden mukaan, valitettavasti kuitenkin Erik, Gunnel, Ilmari, Kaj, Lisa, Nanny ja Ritva olivat jo varatuja. Putkatilaa sen sijaan oli vapaana... (Kuva: Hotelli 8B)

Eikä se ollut huono valinta ensinkään! Putkassa saimme oman wc:n (jota mainituissa huoneissa ei olisi ollutkaan), patjat olivat erinomaiset, suihku- ja saunatilat hohtelivat uutuuttaan - eikä illalla tarvinnut vetää edes verhoja ikkunan eteen... Ja kaiken kukkuraksi henkilökuntakin oli ylen ystävällistä ja palvelualtista. Ainoa miinus tulee pätkivistä verkkoyhteyksistä ja vilkkuvista tv-kanavista, mutta antennivahvistin oli jo tilattu, asentajaa vain odoteltiin.

Suosittelen ehdottomasti putkamajoitusta muillekin!!

Jos on minuakin epäluuloisempi, löytyy huoneita myös ihan omalla suihkulla ja vessalla: Ilmari, Maija, Saara ja Rut ovat vähän hintavampia. Birger ja Yki muodostavat perhehuoneen.

Iltakävelimme rannoilla ja huvila-alueella... Ihan uskomattoman hienoja pitsihuviloita! Monta, paljon, useita, kosolti, koko Appelgrenintien mitalta ja vähän enemmänkin!

Miksi lähteä merta edemmäksi lomailemaan, kun kotikonnuilta löytyy moisia helmiä ja vielä 30 km hiekkarantaa?? Kallioiden lämpö, meren mahti ja eniten aurinkoisia päiviä koko Suomessa.. Kruununa ihana, kiireetön kesätunnelma!

Ensi kerralla putkan pahnoilta villan viehkon valkeisiin vuodevaatteisiin??

PS. Hah-hah-haa! Takuulla aloitte miettiä, ketkä suunnittelijat - eikös vaan?? Tässä oikea rivi: Erik Bruun, Gunnel Nyman, Ilmari Tapiovaara, Kaj Franck, Lisa Johansson-Pape, Nanny Still ja Ritva Kronlund sekä Ilmari Tapiovaara, Maija Isola, Saara Hopea ja Rut Bryk, perheille Birger Kaipiainen ja Yki Nummi.

"Tupatarkastus"

Olipa eilen kiva iltapäivä - Anja-rouva, tytär ja tyttärentytär kävivät kyläilemässä!!

Anja-rouva emännöi taloa Timo-isännän kanssa 44 vuotta (1962 - 2006), talon rakentamisesta kauppohin kanssamme. Tytär ja tyttärentytär ovat innokkaita käsityöharrastajia, olemme tutustuneet Opiston kursseilla.

Eilen pidettiin siis "tupatarkastus", kaffiteltiin ja katselmoitiin reilun 6 vuoden aikana tekemämme päivitykset talossa ja pihapiirissä. Paljon on muuttunut, mutta vielä on paljon alkuperäistäkin jäljellä! Ei kuitenkaan vuodelta 1962, sillä talon rakennuttajat ovat seuranneet aktiivisesti ajan trendejä ja muutoksia on tehty matkan varrella moneen otteeseen.

Se oli muuten yksi syy talokauppojen syntyyn - talosta huokuvan hyvän hengen, sijainnin, ison pihan ja pihan grillikatoksen lisäksi. Aiemmat remontit kertoivat, että talosta on pidetty hyvää huolta, sitä on rakkaudella hoidettu ja huollettu.

Sydän läikähti Anja-rouvan sanoessa, että hänestä on mukavaa, että me olemme viihtyneet talossa jo pitkään. Toivottavasti saamme yhtälailla 44 vuotta täyteen!!

Sinä aikana ehditään järjestää vielä monet uudet "tupatarkastukset"!

Anja-rouva, Ritva ja Sini, 

kiitos vierailusta ja ihanista tuliaisista!! 

Brabantian säilytyspurkkiin oli kätketty Lapuan Kankurien Ryytimaa -pellavapuuvillapyyhkeet, joihin Ritva-tytär oli kirjaillut nimikirjaimemme - upeat!! Currylle tuoksuva Wahlenbergia procumbens suloisessa kaffeekupissa on tarkoitettu grillikatokseen, värit on mietitty siniseen sisustukseen sopiviksi. Koirien tuliaisnakit katosivat parempiin suihin jo ennen kuvausta...

Kuvien pieni pullo ja hopealusikka 3-ottelusta "palautuivat kotiin", Ritva-tytär on ne lapsuutensa leikeissä löytänyt tontin nurkilta! SUURKIITOS!! <3

PS. Illalla surffailin etuovi.comissa - bongasin kylällä myynnissä olevista kohteista 4 sellaista, joita kävimme tätä taloa etsiessämme katsomassa. Osan niistä tiedän vaihtaneen omistajaa näiden kuluneiden 6 vuoden aikana useammankin kerran. Olen entistä onnellisempi tämän talon HYVÄSTÄ HENGESTÄ.