Lukijat

Näytetään tekstit, joissa on tunniste työhuone. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste työhuone. Näytä kaikki tekstit

lauantai 25. huhtikuuta 2026

Haaste: Keltainen ja vihreä

KristiinaK:n huhtikuun haaste on KELTAINEN JA VIHREÄ, kevään värit.

Tosin VIHREYS on täällä ihan ympärivuotista, se on meidän kaikkien lempiväri. Pupuselle ihan erityinen lemppari, hänellä on lähes aina jotain VIHREÄÄ yllään, toisinaan lippiksestä lenkkareihin asti. Parhaillaankin silitystä odottaa toistakymmentä Pupusen t-paitaa, VIHREÄN eri sävyissä. Iloitsen suunnattomasti siitä, että Pupunen ei pukeudu teinisällien tapaan kokomustaan! Toki kaapista löytyy jokunen musta t-paita ja esiintymisiä varten mustat farkut, mutta muuten vaatekomero on enempi väri-ilottelua, sillä myös pinkki ja punainen ovat suosiossa.

Itse odottelen kovasti kesäisiä kelejä, jotta voisin sukeltaa ihanaan Nanson pellavamekkooni, patseeraisin Ilse Jacobseneissa. Samaa mallia on lyhyempänä useammissa väreissä (mm. sammaleenVIHREÄ), mutta pitkänä vain tämä KELTAINEN (taannoista 20-vuotishääpäivää juhlistaamaan hankittu). Myös Jacobseneja on useammat, mutta KELTAISET ovat tuoreimmat.

Kun löydän mieleisen mallin, tapanani on ostaa tukuittain samanmoisia... Logiikkani mukaan se helpottaa elämää, kun ei tarvitse etsiä, saati sovitella useampia vaatteita. Tai kenkiä, KELTAISET nimittäin osti Systeri, kun bongasi ne alesta ja tiesi minun niitä suosivan. Soitti ja varmisti vain koon ja ettei samaa väriä ole entuudestaan - näppärää, eikö totta?

Vaihdoin lakanat, vuoteessa oli KELTAISTA ja VIHREÄÄ, ihan sattumalta Lauri Lounelan isokokoinen Kiinalainen maisema matchaa haasteen väreihin myös. Tilalle vaihdoin punaiset pussi- ja harmaat aluslakanat. Haaveilen hillityistä petivaatteista, mutta aina päädyn riemunkirjaviin. Valintoihin toki vaikuttaa ratkaisevasti se, mitä Finlaysonilla on tarjouksessa... 

Myös lankakorista löytyy VIHREÄÄ ja KELTAISTA. Tarkkasilmäisimmät ehkä havainnoivat, että osa on marinoitunut jo hetken aikaa - kuka ylipäätään enää muistaa noin vanhaa vyötettä?? Muinaismuisto-Seiskaveikka on niin hyvälaatuista, etten ole raaskinut neuloa siitä mitään, sekoittaa nykyiseen karkeampaan laatuun. Jonain päivänä muotoutuu ehkä VIHREIKSI unisukiksi...

Olohuoneen matot ovat KELTAISET, sohvatyynyissä vähän VIHREÄÄ. Myös torkkumuorissa jylläävät VIHREÄT arvot, langat ovat kasvivärjättyjä. Tai oikeammin laput ovat kasvivärjättyjä, ne on virkkaistu luonnonvalkoisesta ja harmaasta Seiskaveikasta ja heitetty vasta sitten väripatoihin.

Kuva: Valkeakoski-Opiston blogi

Värit ovat lukuisissa pesuissa haalenneet alkuperäisestä (kuva). Voidaan kai hyvällä syyllä sanoa, että muori on ajan saatossa jo vähän harmaantunut? Vanhoista blogimerkinnöistä (vanhemmista kuin tämä blogi) löysin Muorin syntymävuoden, 2011. Myös kulmien huovutetut lankakeräpalloset on kasvivärjätty.

Sohvasta voisin muuten sanoa sen verran, että oli TÄYSIN susi ostos! KUVITTELIN ostavani laadukkaan merkkisohvan ("... runko on FSC-sertifioitua massiivipuuta ja koivuvaneria; kriittiset liitoskohdat liimataan ja ruuvataan, mikä ehkäisee nitinää ja vääntymistä. Jousitus toteutetaan kilpatason no-sag-teräsjousella. Tyynyjen täytteenä käytetään kylmävaahtoa, jonka tiheys on 35–40 kg/m³ – selvästi yli budjettiluokan sohvien standardin. Reunat viimeistellään silikonikuituseoksella, jotta päällikangas laskeutuu pehmeästi ja muoto palautuu istumisen jälkeen. Kun avaat vetoketjun ja kurkistat tyynyn sisään, huomaat, ettei tikkauksissa näy löysiä lankoja ja saumojen sisäpinnatkin on päätelty siististi – merkki käsityöstä, jossa jokainen viimeistelykerros on huolella mietitty.")

Hemmetti soikoon, ihan sama mitä sohvan sisällä on, jos päällikangas NYPPYYNTYY kelvottomaksi jo puolen vuoden käytössä!! Että ottaa päähän!

Kuva: Furninova
Eikä siinä vielä kaikki! Sohva on varsin syvää mallia, siinä on täysin mahdotonta istua "virallisesti" - siis oikea RÖHNÖTYSUNELMA. Valinta oli ihan tietoinen, mutta eipä tullut mieleeni, että kun tuolta sohvalta valuu takaisin arjen askareisiin, myös istuintyynyt valuvat - samaan suuntaan eli yli etureunan ja samanaikaisesti selkänojatyynyt putoavat vapautuneeseen koloon. Järkyttävän painavat ja isokokoiset istuin- ja selkänojatyynyt pitää siirrellä, nostella ja veivata päivittäin, että näyttäisi edes hetkellisesti siistiltä. Että ottaa päähän! Myös koristetyynyjen määrää olen joutunut rajoittamaan, jottei siistimisoperaatio olisi ihan niin työläs - ja sekös se vasta päähän ottaakin!! Tyynyjä olla pitää, mieluummin enemmän kuin paljon.

Mutta on sohvalla kyllä ihan tosi ihana rötköttää! Töllöttää tellua, lukea kirjaa, siemailla viiniä sisutuslehti seuranaan, ottaa päivätorkut, tukeutua tyynyihin kutimen kanssa... Koko perhe ja Koirakin mahtuvat siihen varsin väljästi. Silti ottaa päähän. Hemmetti!

Tykkään VIHREÄSTÄ lasista. Työhuoneen ikkunalaudalle olen koonnut vanhaa ja uudempaa Iittalaa, perittyä, itse ostettua ja lahjaksi saatua. KELTAISTA lasia näkee harvemmin, meillä taitaa olla vain yksi KELTAINEN Kivi-tuikku lukuisten VIHREIDEN ja ruskeiden seurana. Muuten suosin kirkasta lasia.

(Ihan kaikki eivät Iittalaa ole kuitenkaan, vasemman reunan kannellinen rasia on Nuutajärveä ja sen takana oleva matala maljakko Riihimäen lasia, pitkäkaulaisen pullon olen itse puhaltanut jonain tyhy-päivänä Nuutajärven Lasisirkuksessa.)

Tästä muistuikin mieleeni, että kun tapasimme Miehen kanssa, kahviastiastoni oli VIHREÄ Teema ja ruoka-astiastoni KELTAINEN Teema. Mies ihastui malliin ja osti itselleen harmaata. Kun sanoin, että eikö kannattaisi hankkia KELTAISTA (VIHREÄ oli jo poistunut myynnistä), jos vaikka joskus muutamme yhteen, Mies totesi, että on helpompi jakaa, sitten kun eroamme... Sittemmin sekä VIHREÄT, KELTAISET että harmaat on myyty kirpputorilla ja kaapit täyttyneet valkoisella Teemalla. Eikä erosta ole ollut puhetta. 
.

Yllättävän paljon löytyi kaikenlaista KELTAISTA ja VIHREÄÄ, ihan jo tästä työpöytäni VIHREÄN keinonahan päältäkin. Kävin kurkkimassa jääkaappiinkin, mutta taidanpa jättää...

Kiitos KristiinaK:lle kivasta haasteesta!

Päätellään haaste kukkasin...

Kukkakaupassa pyysin sitomaan työkaverille läksiäisiin VIHREÄN kimpun, jossa yksi punainen kukka keskiössä. Punainen on yhdistyksen logoväri, VIHREÄ hänen asemapaikkanaan toimineen kierrätyskeskuksen logosta. Tuo ihanan karvainen, hipelöimään houkuttava VIHREÄ yksilö on kuulemma neilikka.

Näiden myötä...

VEHREÄÄ VIIKONLOPPUA!!

perjantai 13. helmikuuta 2026

Ikkunasta vetää!

Vanha talo, vanhat ikkunat, kaksinkertaiset. Veto on väistämätöntä.

Ei niin haittaisi, mutta työpöytäni on asemoitu siten, että veto osuu hartioihin. Ja työpöydän äärellä istun viikoittain 2-3 päivää jumiutumassa, aamusta iltamyöhälle. Työpaikkakunnalla käyn nykyisin vain yhden yön yli, kaksi työpäivää kerrallaan, pitkiä nekin. Usein viikkoon mahtuu siis myös kokonainen tai ainakin puolikas liukumapäivä pitkiä työpäiviä tasaamaan. 

Joskus männävuosina tein Minna Canth -huivin Seiskaveikasta. Kun Isä vietti viimeisiä vuosiaan hoivakodissa, vein huivin sinne - jättikokoinen ja painava huivi oli mukava vetää harteille ja polvien päälle pyörätuolissa ulkoilutettaessa ja monesti se oli sängynpäädyssä varpaidenlämmittimenäkin.

Terhiltä aikoinaan sain idean tähän huiviin ja koppaankin nyt hänen Tulihan tehtyä -blogistaan huivin tarinan Kaari Utrion kertomana:

MINNA-HUIVI

Minna-huivi on maailman yksinkertaisin yritys kokeneelle kutojalle.
Huivi on varsin taloudellinen tekstiili, sitä kun voitiin käyttää sekä vyötäröllä ristiselän lämmittimenä että harteilla, ja siihen voitiin kääriä paleleva pienokainen. 
Huiviin oli tapana kerätä jätelangat, kuitenkin niin, että värit pyrittiin säilyttämään samassa sävyssä, esim. vihreän, sinisen tai ruskean sävyjä. Koko huivi oli vaakaraidallinen kolmion kärjestä leveään sivuun. Raita oli neljästä kuuteen kerroksen leveä, neuleessa oikea ja nurja puoli, nurja käytössä tietenkin alaspäin. 

Minna-huivi on iso vaate (sen tarkoitushan oli perusteellisesti suojata kantajaa, joka saattoi olla niin köyhä, ettei hänellä muuta lämmintä ollutkaan). Mitat olivat perinteisesti: kolmion leveä sivu noin kaksi metriä tai ainakin levitettyjen käsivarsien mitta, kolmion korkeus ainakin metri eli kantajan niskasta polviin. Mitat olivat tietenkin summittaiset ja riippuivat siitä, kuinka paljon lankaa oli käytettävissä. Hapsujen mitta oli keskisormen päästä ranteeseen, eli noin 25 cm.

Kiva yksinkertainen malli, johon saa hukutettua tukuittain jämälankoja. Ihan yhtä paksua en kuitenkaan nyt halunnut, joten päädyin tonkimaan Nalle-koppaani. Olen ylenpalttisen kyllästynyt pätkävärjättyihin, joten otin ne sivuun ja aloitin telluntöllötyssohvaneuleena. Lopulta vaalea Taika jäi käyttämättä ja alakulman keränloppu olikin Seiskaa ja palautettiin veljiensä seuraan. Muumista ja ruskea-valkoista Taika Kannosta jäi osa käyttämättä.

"Vanha" Canth oli todella massiivinen: pitkä sivu n. 260 cm, keskikohdan korkeus n. 130 cm, painokin 864 g. Nallesta tuli vain nallenpoikanen, 180 * 90 cm, langanmenekki 354 g. "Oikeanlaiseksi" Minna Canth -huiviksi siis auttamatta liian pieni, mutta etätyökäyttöön ihan riittävä... Ja vikaa on toki lankavalinnassakin, huivinhan pitäisi olla raidakas eikä mikään sekoväri.

Laitanpa tähän vielä OHJEenkin mukaan, senkin sain aikoinaan Terhiltä, suusanallisesti:

Luo 2 silmukkaa, neulo 1. kerroksen 2 silmukkaa oikein, käännä työ, neulo 1o ja toinen silmukka sekä etu- että takareunastaan, käännä työ, neulo 2o ja viimeinen silmukka etu- ja takareunastaan, käännä työ ja jatka niin pitkään kuin lankaa ja kärsivällisyyttä riittää... Eli jokaisella kerroksella neuleen leveys kasvaa yhden silmukan verran. Reunasta tulee ainakin Nallesta tehden ihan itsestään siisti ja nätti, ei kaipaa mitään reunakaitaletta (jollaisen tein edelliseen versioon, mistä päättelen, ettei paksummasta langasta tullut ihan niin siisti...).

Yksivärisiä Nalleja on jemmassa toooodella paljon. Ehkä vielä joskus teen sen kirkasraitaisenkin version, josta haaveilin jo edellistä tehdessäni...

PS. Uskollinen ja kellontarkka assistenttini päivystää etäpäivinä työhuoneessa. Vimmattu matonrapsutus on merkki lakisääteisestä tauosta.

Muuten oikein oivallinen assistentti, mutta vähän tungetteleva, yrittää myös omia kaiken villavan. Levittelin Minna-huivia soffannurkalle valokuvatakseni, mutta Koira oli toista mieltä, huivi on hänen! Nyt kun istun tässä koneella huivi harteillani, jököttää vierellä vikisemässä... Nälkä ei voi olla, eikä pissahätäkään, lienee siis mustasukkainen huivista...

lauantai 22. marraskuuta 2025

Välikuvia

Vaikka vielä aika keskeneräistä onkin, en malta olla laittamatta muutamia kuvia uudesta kodista...

Tavaraahan hävitettiin oikein urakalla muuttojen yhteydessä - ja täällä päässä on sitten ostettu uutta tilalle. Ei vielä siihen keväiseen asuntoon, mihin eivät edes muutetut romppeet kunnolla mahtuneet, vaan tähän uuteen, joka on noin 30 neliötä tilavampi kuin edellinen. Ja uutta vain tarpeeseen! Tai ainakin melkein... Koitan (ihan tosissani) olla aiempaa hillitympi ja harkitsevaisempi kuluttaja.


ETEINEN

Eteisessä ei ollut naulakkoa lainkaan, siis pakollinen hankinta. Spinder Design kenkätelineen (Ellos) hankin jo edelliseen, koska pieni eteinen, paljon kenkiä ja tässä kolme tasoa, jokaiselle omansa. Valintaperusteena kiva väri - joka sitten paketista kuorittaessa paljastui täysin eri sävyksi (terra) kuin verkkosivustolla (oranssi)... En palauttanut, koska tarve. 

Tänne ajattelin hankkia sitten saman sarjan naulakon, vaan kuinkas kävikään? Ei enää valikoimassa. Viikkotolkulla etsin netistä itseä miellyttävää naulakkoa, turhaan. Joko olen kronkeli tai sitten nättejä naulakkoja ei edes suunnitella. Turvauduin tori.fi-tarjontaan. Tämä kaunokainen haettiin Taka-Töölöstä 30 euron hintaan, kuulemma 1920-30 -lukujen tienoilta. Tykkään. Henkarit ehkä vaihdan vielä mustiksi.

Eteiseen piti nimittäin hankkia myös kaappi asusteille, koiran puvuille, kauppakasseille ja muulle epämääräiselle eteisroinalle. Ikean Billy oli sopivan kapea ja ovellinen ratkaisu, jossa sokkelissa riittävä koverrus korkealle lattialistalle. Ja musta.


KEITTIÖ

Kierrätyspiste. Kuitukassissa pullot, vaaleassa pöntössä muovit, harmaassa metallit ja punaisessa kierrätyslasi. Pahvit, lehdet ja paristot säilötään lavuaarikaapissa. Valkea (aik. Pupusen pyykkisäilö) ja punainen (aik. työpaikalle työhuoneeni somisteeksi hankkimani, ihan vaan värinsä vuoksi) saivat seurakseen harmaan. Nyt olin oikeaan aikaan liikkeellä, harmaa oli nimittäin Ikean poistotuote ja muuttaessamme näitä oli jäljellä enää 5 kpl koko Suomessa. Pikainen Click&collect-tilaus ja nouto Tampereelta.

Edelliseen asuntoon ostettiin loppukesästä astianpesukone, tarjoushintaan Powerista. Sitä ei muutettu tähän asuntoon, koska täällä oli varsin siisti kone entuudestaan, hankala kuljetus kahden kerrostalon portaissa ja kytkentään olisi pitänyt tilata koneen hankintahintaan nähden kallis putkimies. Käyttämätöntä takuuta jäi 1 vuosi 9 kuukautta ja pari päivää päälle.


OLOHUONE

Ruokapöytää emme edelliseen asuntoon hankkineet, koska sellaista ei sinne mahtunut. Nyt ruokapöydälle (Kartanon Helmi, Alvettula) on kivasti tilaa. Vanhat tuolit eivät ole ihan samaa sävyä, mutta koska ei vaikutusta ruokahaluun, ei haittaa.

Vanha Pohjanmaan kalusteen divaanisohva oli liian iso edelliseen olohuoneeseen. Sille löytyi onneksi ottaja tori.fi kautta, kun ilman sai hakea. Tilalle hankittiin Furninovan Sake-sohva ja -rahi (Vepsäläinen), joka on kyllä vielä isompi kokonaisuus, mutta ei ihan niin leveä (seinämittaa vie siis vähemmän). Oikea röhnötyssohva, tässä ei vaan voi istua siististi ja asiallisesti!

No, kotona sitten huomattiin, että sohva on ihan liian matala! Kaksimetrisen Miehen ja vasenpolvivaivaisen eukon oli tosi hankala nousta sohvalta. Koivet vaihtoon!! (Sohvan siis, notkeampaa polvea en taida ihan pian saada.) Lisäkorkeutta saatiin 13 cm Ikean Burfjord -tammijaloilla (20 cm, myös poistotuote). Jos joskus jaksaisi hioa, voisi sävyttää vähän tummemmiksi... (Muuten, se vanha sohva olisi tietty ollut oikein sopivan kokoinen tähän huoneistoon, mutta mennyt mikä mennyt.)

Myös TV uusittiin, vanha (oikeasti ei kovin vanha) ei toiminut tässä asunnossa. Tellu siirtyi mökille, jossa oikeasti vanha oli pimennyt HD-siirtymän myötä. Koska Mies halusi nähdä Latelan Laurin hurjat suunnitelmat, haettiin uusi kiireellä Powerista. Uusikaan ei toiminut. Pupunen hoksasi, että tv-pistorasia oli johdotettu toiseen pistorasiaan, jossa tv-töpseli löysästi kiinni... Kevyt ranneliike ratkaisi polttavan ongelman, turha ostos sen sijaan harmitti Miestä aika tavalla. Mutta Late ja Sarkku nähtiin, mikä tietty tärkeintä!


MAKUUHUONE

Makuuhuoneeseen ei ole tarvinnut hankkia mitään uutta. Pyykkisäkin (Åhléns, Tukholma) ostin Pupuselle korvaamaan keittiöön siirtynyttä pönttöä, päätyi kuitenkin tänne. Melkein uusi on myös kuvan matto - paukuttelin sen noin 40 vuotta sitten, mutta nyt se pääsi ensimmäisen kerran lattialle!


TYÖHUONE

(Haaleat kohdat eivät ole kulumaa vaan aamuauringon heijastusta. 😎 )

Työhuone on todella tilava, liiankin. Ovensuussa olisi oiva paikka nojatuolille, arvelin, oli sitten käyttöä tai ei. Ehkä ei? Selasin taas ahkerasti netissä huonekaluliikkeiden tarjontaa. Löysin kivoja ja nättejä, mutta ihan kamalan matalia - vaikkei tuolille kovin paljon käyttöä olisikaan, voisi se sentään (vahingosta viisastuneena!) olla sellainen, että pattipolvilla pääsisi ponnistamaan ylös!? Kierrätyskeskuksessa (Kiertotie) silmiin osui todella siisti Askon Harlekiini ja kun sattui vielä olemaan -50% -aleviikko kaikista sohvista ja nojatuoleista, lähti satasella mukaani.

Mainio löytö, olen nimittäin tykästynyt tähän Markku Pakkasen suunnittelemaan malliin jo 1990-luvulla, mutta kovan hinnan vuoksi en ole koskaan raaskinut investoida. Puuosat ovat vähän vaaleat muuhun sisustukseen, mutta työhuoneessa on myös melkein saman sävyisiä isosetävainaan vanhoja Billnäs-kalusteita. Ja tuolille on ollut myös käyttöä! Kevyt (11 kg) nostaa olohuoneen puolelle, jos/kun käy "virallisempia" vieraita. Anoppi ainakin tykkäsi.


NUORIHERRA PUPUSEN HUONE

Pupunen sai uuden työpöydän ja laatikoston (Ikea), mutta näyttävät juuri nyt sen verran "kuormittuneilta", että otankin kuvaan vain uudet kitaratelineet (Clas Ohlsson). Lattiatilaa on niin vähän, että lattiatelineet korvattiin näillä - todennäköisesti kitarat muutoksen myötä myös pölyyntyvät vähemmän...


WC:t

Ei uushankintoja. Emalisen WC-kyltin olen hankkinut joltain ulkomaan rautakauppareissulta ennen Pupusta, pääsi sekin viimein käyttöön.

Kunhan saamme joulua esiin ja tauluja seinille (ja ne verhot...), laitan uutta kuvakavalkadia. Siihen asti

ILOISIA JOULUVALMISTELUJA!

PS. Ai että mikä on koristetyynynpäällisten tilanne?
No, kirpparilla myin toistasataa tyynynpäällistä...
Ai että onko jo hankittu kasapäin uusia? No, ei!!

Ihan vaan sohvalla nyt olevat, Prisman alelaarista...