Lukijat

lauantai 31. lokakuuta 2015

Perinteistä!

Pyhäinpäivän ilta Hietaniemen hautausmaalla. Kuva: Wikipedia
Meillä ei juhlita Halloweenia, meillä vietetään perinteistä pyhäin(miesten)päivää!

Halloweenia pidän yksinomaan kaupallisena krääsäjuhlana - ahdistaa se turhan tilpehöörin määrä, joka viikonlopun jälkeen joutaa roskikseen. Mitä luonnonvarojen tuhlausta!!

Kuva: Olga Kay
Pyhäinpäivä on pyhimysten, marttyyrien ja vainajien muistopäivä. Tekokurpitsoiden ja leikkihämähäkkien sijaan sytytän mieluummin kynttilät edesmenneiden muistolle.

Kuva: googgeloitu...
Illalla voisi julistaa myös virallisen glögikauden alkaneeksi! Siihen tarvitaan takkatuli, villasukat ja kuppi höyryävää juomaa sekä kulhollinen pähkinöitä. Yksinkertainen on kaunista!

PERINTEISTÄ PYHÄINPÄIVÄÄ!

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Villis + kauluri

Juu, viikon kurssi melkein riitti villatakin tekoon, kotona piti kuitenkin viimeistellä ja napittaa.

Hyödynsin Novitan pojan perusneuletakin ohjetta (syksy 2007), so. silmukkamäärät 110 cm mukaan ja mitat 122 senttiselle koltiaiselle (hiha tietty 122 silmukoilla, että istutus onnistuisi). Myös mallineule 4o-2n tulee ohjeesta, mutta nurjat välikerrokset jätin vallan pois - kantavana ajatuksena jälleen: "mitä kirjavampi lanka, sen yksinkertaisempi malli".

Tällainen "mukaeltu joustinneule" toimii hyvin hoikan pojan neuleessa, eipä roiku päällä vaikka vähän on kasvunvaraakin. No, käärityt hihat eivät kyllä kaunista...

Ja kun lankaa jäi, tein samaan syssyyn kaulurinkin, "omalla ohjeella" (alussa 4o-4n, kauluksessa enää 2o-2n) ja niin korkealla kauluksella kuin lankaa vain piisasi.

Langanmenekki: villatakki 240 g + kauluri 57 g = 3 kerää Nalle Taikaa, 3 ja 3½ pyöröt (kaulurissa 3½ pyöröt + kolmosen sukkapuikot).

Oli kiva tehdä ja Pupunenkin tykkää.

PS. Tämä ei ole SE söpö, josta pari viikkoa sitten mainitsin. Se söpöstely on vielä vähän vaiheessa - ja napit hukassa.

tiistai 27. lokakuuta 2015

Kansainvälinen nallepäivä

Tänään on kansainväinen nallepäivä. Sen kunniaksi nallekaapin sisarusparvi järjestää jälleen teekutsut. Paistelivat pipareita ja pikkuruisia leivoksia uunissaan ja tarjoilevat tsaikkaa Taika-mukeista, luonnollisestikin hunajan kera!

Juhlaväki poseeraa, esittelykierrosta odottavat!

Etuvasemmalla (ruskeasta huonekalukankaasta tehty) kurttukuonoinen Taisto, takanaan kutsujen emäntä, sisarusparven nuorin (vaaleasta huonekalukankaasta tehty, helmikorvakoristeinen) Lilja-Desiree. Hänen vieressään pienisilmäinen ja pörröinen Donald - serkkunsa Donna on esitelty täällä, Veljentyttö Nuorempi valmisti ensimmäisen nallensa 12-vuotiaana yhdessä kursseillemmamme.

Takana istuu nallekatraan kantakarhut, ensimmäisellä nallekurssillani valmistuneet Armada ja puolisonsa August pellavaisiin juhla-asuihin pukeutuneina. Heidän vieressään Maire-Leinikki, seurueen toiseksi nuorin sankari.

(Vahvasta ruutukankaasta valmistettu) Kerttu on toinen erimunaisista kaksosista, hänen (patjaraitainen) sisaruksensa Kyllikki on adoptoitu tuttavaperheeseen. Etuoikealla istuva Kyösti on Miehen nimikkonalle (Miehen valitsemasta huonekalukankaasta valmistettu).

Kaikki ovat tekemiäni antiikkinalleja, joko antiikkiteddystä (takimmaiset neljä) tai huonekalukankaista (etummaiset neljä) tehtyjä. Osa mörisee, osa ei. Osa on täytetty kutteripurulla ja meriheinällä, osa ei. Anturat ovat nahkaa, paitsi Lilja-Desireellä silkkiä ja Kertulla peruskangasta. Silmät ovat lasisilmiä, paitsi Kertulla napit. Kaikissa sama kaava, tietenkin, minähän periytän vain yhdenlaisia geenejä - ja silti kaikki ovat vain itsensä näköisiä!

 Hyvää nallepäivää!

PS. Pannu kuumana koko päivän!

PPS. Edelliseen postaukseen päivitetty kaikki sukkasottiisissa pyöritetyt.

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Sokkosukkasutturat, hu-huu!

Ta-daa, sokkosukkien saajat ovat nyt selvillä!!

Voittajavalinta tapahtui justiinsa suunnitellulla tavalla:
Mielivaltaisella logiikallani valitsen mahdollisten halukkaiden joukosta (ainakin) yhden, jolle  sukkaset tekaisen. Paitsi jos olen umpitylsällä tuulella, saatan suorittaa perinteisen arvonnan.
Kalkkiviivoille pääsivät taktisesti lankalaihissynnintuntooni vedonnut Eija ja liikuttavan kasvutarinan kertonut Sini L, mutta voiton vei kutkuttavan haasteen heittänyt rokkisukkamimmi Sanna!

Ei ole tässä vaiheessa vielä mitään rockahtavaa mielen päällä, mutta kaivan esiin kasan vanhoja cd:itä kuunneltaviksi, niin ehkä ajatus vielä kirkastuu. Tai sumenee...
Hmmm, ainakin AC/DC, Scorpions, Apocalyptica, HIM ja Nightwish -kiekkoja vielä taitaa löytyä, vaikka valtaosin cd-kokoelmastani olenkin jo kirppareilla hankkiutunut eroon. Eipä ole juuri rumempaa kalustetta kuin cd-tornit! Mieluummin myin levyt kuin katselin tornirivistöä...

Sukkia saa myös Oikku - sivuvintissä on pussinpohjallinen valmiita lasten sukkia odottamassa. Hyvään kohteeseen tikuttelen toki vielä muutamat lisääkin!


Etten saisi despootin leimaa, suoritetaan myös perinteinen lohtuletkuvarsisukka-arvonta!


Aamulla, heti kun Pupunen on herännyt. Palaan asiaan!! 
Edit 26.10. klo 10:35
Ha-ha-ha, aamulla muka! Juu, aamutohinassa ei edes käväissyt mielessä! Illemmalla, illemmalla...


Edit 26.10. klo 20:00

Sukka-arvonta suoritettiin Pupusen toimiessa onnettarena, virallisena valvojana toimi Veljentyttö Nuorempi. Töttöröö, toivesukat saa Tarja Rakel!


Sanna, Oikku & Tarja Rakel,
laitattehan postia [ paula.satunnainen (at) gmail.com ] ja toiveita koosta, väristä sun muusta sukkaisasta suhmuroinnista sekä toimitusosoitteen, kiitos!!

perjantai 23. lokakuuta 2015

AIKALISÄ!


Vähän on tietty epäreilua, että vain rekisteröityneet käyttäjät ovat voineet osallistua
- arvontaan!?

Annetaan siis muillekin mahdollisuus!
Ainakin seuraavan puoli päivää Sini ja muut vakilukijat pääsevät
kommentoimaan(mitä vaan postausta)
ja osallistumaan arvontaan! :o)


tiistai 20. lokakuuta 2015

Kuka haluaa villasukat?

Tämä on 999. postaus tässä blogissa.
Seuraavalle tuhannelle siirtymistä voisinkin juhlistaa 
VILLASUKIN.
 Haluaisiko joku?

Mielivaltaisella logiikallani valitsen mahdollisten halukkaiden joukosta (ainakin) yhden, jolle  sukkaset tekaisen. Paitsi jos olen umpitylsällä tuulella, saatan suorittaa perinteisen arvonnan. Molemmissa tapauksissa saaja saa valita värin ja esittää muitakin toiveita,
ihan siis ajattelin tällä kertaa toteuttaa toiveet sellaisenaan, ilman omia päähänpistoja
(ehkä, voinhan muuttaa vielä mieleni...).
.
Yksi arpa per kiva kommentti,
aikaa piisaa seuraavaan postaukseen asti.

maanantai 19. lokakuuta 2015

Kurssiviikko

Istun koko tämän viikon kurssilla kuin tatti. Herkkutatti, koska kaikenmoinen itsensä valistaminen on antoisaa. Tai kuten tieteiskirjailija Robert A. Henlein on virkkonut:
 Oppiminen ei ole keino päästä tavoitteeseen vaan se on tavoite itsessään.
Juu-u. Ja jotta oppisi, pitää mielen olla avoin - ja korvien kanssa. Kokemuksesta tiedän, että kuuloröörit toimivat parhaiten kun käsillä on tekemistä.

Tarvitsin siis kurssineuleen! Palataan asiaan viikon kuluttua, runsain mitoin älyllisempänä ja tekele valmiina. Vaikka onhan toki mahdollista sekin, ettei kumpikaan tavoite täyty...
.

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Vesivahinko

Kaunis, aurinkoinen syysviikonloppu, läksimme laittamaan mökkiä talviteloille. Kaikki jäätyvät nesteet ja hiirulaisille kelpaavat eineet, petivaatteet ja muut mökkiromppeet kotiin, peitteet orsille hiirien pesäpuuhilta turvaan, pihakalusteet sisätiloihin ja sen sellaista. Kaupanpäällisiksi kunnon löylyt ja makoisat yöunet.

Kotona tein jo valmiiksi mukaan puolukka- ja kinkkupiirakat (tarjottiin alamökin appivanhemmille kesäkauden päättäjäiskaffeet) sekä salaatin ja murekkeen (sisällä sinihomejuustoa ja viikunahilloa, nam-nam!), ettei tarvitsisi mökillä isommin tiskailla.

Ihan ilman tiskiä ei kuitenkaan koskaan selvitä. Aamulla Mies, Pupunen ja piskit lähtivät jaloista alamökille, että saan rauhassa siivota. Aloin kerätä petivaatteita ja laitoin tiskiveden valumaan.

Hups, juoksutusputki sinkosi irti, suihkulähteestä pulppusi kuumaa vettä melkoisella paineella ylt'ympäriinsä. Nuppien vääntelyllä ei ollut mitään vaikutusta, vettä roiskui tasaiseen tahtiin ilmaan, valui tasoilta lotisten lattialle... Onneksi lämminvesivaraaja on niin pieni, että poltavan kuumaa vettä ei riittänyt kuin hetkeksi, kylmää kyllä piisaisi porakaivollisen verran.

Kiireimmän kaupalla puhelin kouraan ja soitto alamökille:
"Vesi poikki! Vesi poikki! Täällä tulvii! VESI POIKKI, JUKOLAUTA!".
Samalla heittelin kaapillisen kylpypyyhkeitä lattialle, koitin käännellä lehmäntaljaa sivuun ja nostella tasoilta arimpia tavaroita turvaan. Villasukat olivat litimärät nilkkoihin asti...
Sanoma ymmärrettiin, tulva laantui.

Että näyttää nyt sitten loppusiivo vähän toisenmoiselta kuin alunperin suunnittelin... 

Ovet ja sokkelit irroitettiin, että kaapit ja laminaatti pääsevät kunnolla kuivumaan, lattialämmitys ja patterit jäivät täysillä pöhöttämään pariksi päiväksi. Heluna saa roikkua orrella kevääseen asti, sonnisulho säilyi lähes kuivana, vettyneen reunan nostelin keinutuolin päälle.

Lähtiessä totesin, että sähköt menivät samalla molemmista keittiönurkkauksen pistokkeista, niin mikrolta, leivänpaahtimelta, kahvi- ja vedenkeittimiltä kuin jääkaapiltakin. Ehdin jo hetken epäillä oikosulkua, mutta onneksi vain vikavirtasuojakytkin oli lauennut.

Keväällä selviää laminaatin ja kaapistojen kunto - sitten kun samalla reissulla palautetaan ne kotiin tiskattaviksi tuodut astiat.

Mies toivoi, ettei meitsin tarvitse KOSKAAN soittaa hätäkeskukseen, sen verran olin kuulemma karjahdellut...
.

perjantai 16. lokakuuta 2015

Sydän paikallaan

 
Pyyhälsin alkuviikosta Sokoksen läpi, pääovien edus tulvi Novitan lankoja -20%. Ähäkutti, enpäs langennut!! Sen sijaan jatkoin matkaani uuden Sukkalehden kanssa, sitä olinkin jo epätoivoisena etsiskellyt Terhin "mainostettua" sitä blogissaan jo viikkokausia sitten. Kovasti jo himottaisi syöksyä uusien mallien pariin, vaan vielä pihtaan...

Mukaan tarttui myös "Sydämellisiä lahjoja neuloen" (Bente Presterud Røvik, WSOY, 2013) muutamalla €urolla. No juu, myönnän, aika älytön ostos: kun on yhden sydämen neulonut, samalla mallilla niitä tekisi satamäärin ilman kirjaakin. Mutta otti niin sydämestä...

maanantai 12. lokakuuta 2015

Yhdet vielä...

 
Juup, yhdet räsymatot vielä paukuttelin.
Näissä Seiskaveikan Polkkaan (väri 830) yhdistetty Gjestal Janne Space (väri 475).
Koko 35/36, 154 g.

Sopivat upeasti yhteen viikonloppuna Siskolta saamani kimpun kanssa!

Seuraavaksi puikoille ihan jotain muuta, söpöä.

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Räsyjä

Jaaha, se on menoa taas! Jumiuduin toistamaan itseäni...

Syytä onkin, sukkalankakori  pullistelee entisestään. Veljenvaimonsisiko vaihtoi ekat räsymatot lankoihin, mikä tarkoittaa 900 g lisää läskiä lankalaihikseen (vaan niiiin mieluista!!). Ei kun puikot heilumaan!

 
Tarkalle meni, Drops Big Fabel Print (väri 677 vihreä/turkoosi) -kerästä (100 g) jäi juuri passeli muutaman sentin pätkä päättelyyn. Big Fabel olisi yksinään ihan liian paksua sukkalangaksi, mutta Seiskaan yhdistettynä tulee mukavan muheva lopputulos. Raitaa & yksiväristä resoreihin ja kantoihin meni vähän vähemmän. Koko 39/40, 194 g.

Näistä tulee mieleen ne sinisävyiset räsymatot, joita Äiti paukutteli askarteluhuoneen kangaspuilla joskus 1980-luvun alkuvuosina.

ParNeuleelta ostettiin säkkikaupalla kalsarinpunttikangasta räsymattoihin, näissä on just samoja sävyjä...

Pykälää pienempi koko ja  Drops Big Fabel Print (väri 542 Metsä) jäi melkein metrin pätkä. Muuten sama setti, lisukkeenä Seiskan vihreänkirjavaa (834) ja yksiväristä näissäkin kantoihin ja resoreihin. Koko 38/39, 190 g.

 Joulunajan pieniksi muistamisiksi päätyvät...

Ai niin, näissä toteutin Mehtäemännän tarkentamaa ohjetta raitalanganvaihdosta:
Juu ja paremmin toimii ku nostat siten että neulot esim. Punaisella langalla neljä kierrosta oikein. Vaidat langan värin vaikka siniseen ja neulot oikein yhden kierroksen ja kun aloitat toista kierrosta nostat siitä ensimmäiseltä siniseltä kierrokselta sen punaisen silmukan sinisen alapuolelta sinisen kaveriksi ja neulot ne kaksi yhteen. Näin kun tekee niin ei jää minkään näköstä pykälää mihinkään kohtaan ;) epäselvästi selitetty mutta toivottavasti tajusit :D 
LUULEN tajunneeni, saumasta tuli siisti eikä enää edes vedä! KIITOS VINKISTÄ!! 
Muutenkin jalostin ekaa versiota, näissä resori kierretty o-n aiemman 2o-2n -sijasta.

Ja seuraavat ovat jo puikoilla...

lauantai 10. lokakuuta 2015

Pupusen viheriö

Eilisestä aiheesta jatkaakseni: myös Pupusen leikkihuoneen matot jäivät pesemättä. Piintyneen pölyn lisäksi matoista löytyi muovailuvahajäämiä ja ilmauksia taiteellisesta vapaudesta. Jostain kumman syystä ipana piirtelee mieluummin mattoon kuin piirustustelineen parisataametriseen paperirullaan...

Pupunen aloitti syksyllä uutena harrastuksena nappulajalkapallon. Siitä innostuneena ikiviheriö oli ihan itsestään selvä valinta (ainakin äidille...). Helpoimmin ratkaisu löytyi Ikeasta (Hampen 160 * 230 cm).

Pupunen jatkaa myös musiikkileikkikoulussa, vielä toistaiseksi vain laulaen ja leikkien. Vuoden päästä on mahdollista osallistua soitinpajaan, kokeilla erilaisia instrumentteja ohjatusti. Veljentyttö Vanhemman muuttaessa omaan ensimmäiseen asuntoonsa sai sähköpiano lähtöpassit. Riemusta kiljuen otin lahjoituksen vastaan, luvaten jo vapaalippuja ihmelapsen ensimmäiseen konserttiin!

Veljentyttö Nuorempi luopui kitarastaan ja kitaraharrastuksestaan jo aiemmin, sekin soittopeli on ollut Pupusella ahkerassa käytössä. Yhden kielen puuttuminen ei haittaa ollenkaan, kun lapsonen laulaa ja tapailee säveliä virittämättömästä lankustaan.

Kotona lauletaan lastenlauluja, mutta hivenen huolestuttaa kun auton takapenkiltä kuuluu useimmiten:
"Hei vaan heilani suloinen, tässä olis mies isotuloinen..." TAI
"Kop kop kop, avaa rakas! Kop kop kop, avaa hakas!"
Ja meillä ei TODELLAKAAN kuunnella Kake Randelinia! Järkyttävää! Piinaavia vaikutteita autoradiosta?

No, rehellisesti sanoen Mies ja minä ymmärrämme musiikista tasan saman verran kuin sika satelliitista. Pupunen kuitenkin nauttii musiikista, laulamisesta ja tanssimisesta - kuka sen tietää, vaikka olisi lahjakaskin? Niinpä hän aloitti myös tanssikoulussa...

Sellaiseia ne (mekö muka??) ovat, yli-innokkaat vanhemmat... 

Mutta matto on hieno!
Pupunen hoksasi heti idean viheriöstä - leikki loppuillan lehmää...

VEHREÄÄ VIIKONLOPPUA!

perjantai 9. lokakuuta 2015

Eipä ollut eka kerta...

Kävi taas vanhanaikaisesti: kesä loppui ennen kuin kerkisin mattopyykille! Tai tarkemmin sanoen: ennen kuin Mies ehti, sillä kaikki pesemättä jääneet matot ovat leveämmän sorttisia eli siis miehisiä voimia ja laaja-alaisia liikkeitä vaativia työstökohteita. Myönnän kuitenkin osasyyllisyyteni: olen keksinyt Miehelle parempaakin puuhaa niiksi vähäisiksi vapaahetkiksi, kun on kotiin piipahtanut.

Aiemmin vein matot suosiolla pesulaan, mutta viime vuosina tasovesipesun hinnat ovat humisten heilahtaneet pilviin. Tulee edullisemmaksi ostaa uudet "väliaikaismatot" - usein niistä saa vielä kirpputorilla pienen hyvityksen, kun tarve on ohi.

Eipä siis ole eka kerta, kun syysmyöhällä - iltojen pimetessä ja viiletessä - alan kaivata mattoja jalan alle ja aloitan surffauksen HobbyHallin sivuilla. 

Tavoite: edulliset ja yhteensopivat matot olohuoneeseen ja ruokailutilaan, lisäksi mahdollisuuksien mukaan jotain järkevää jatkokäyttöä seuraavan kesäpesun jälkeen. Jollei sitten taas "pakon edessä" tilata uutta "väliaikaista" mattokertaa...

Mutta juu, sohvien väliin tummaa ja yksinkertaista...

... avoimempaan tilaan vähän näyttävämpää. 

Ruokapöytien alle yleismattoja kaksin kappalein.
Tykkään klassisesta kuviosta, mutta parasta on se, että matot sopivat myös ulkokäyttöön!

Ruokailuhuoneen matot saavat nimittäin ensi kesänä uuden elämän grillikatoksessa!

Grillikatos on ollut yksi niistä Miehen "parempaa puuhaa" -kohteista. Moukari heilui, kun tiilistä muuratut keskisaarekepöytä, savuttava puuliesi ja vasen sivupöytä purettiin. Uusi liesi on hankittu, ehkä se ehditään asentaa vielä ennen pakkasia. Muut puuhat lattialaatoituksesta maalaukseen, ulkoseinäpinnoista katon uusimiseen jäävät ensi kesälle - ellen sitten taas keksi jotain uutta "parempaa puuhaa" (ties vaikka  mattopyykkäystä....).

* * *
Mutta mattoihin palatakseni: olen yllättävän tyytyväinen kokonaisuuteen!

Kuviomatto on aika järkky, mutta annoin Miehen valita kolmesta vaihtoehdosta ja päätyi tähän. En kuitenkaan valita, koska Mieskään ei nurise sohvaryhmämatosta, vaikka inhoaa yli kaiken nukkamattoja - sellaisia kun kuulemma käytetään vain vessoissa...

Koiria eivät mattovalinnat suuremmin hetkauta! Enemmän kiinnostaa, koska saavat uuden tyynykoosteen sohvalle, sävyiltään syksyisemmän.

No, ehkä sitten kun taas maltan nousta tältä "valtaistuimeltani" siirtyäkseni kutimen kimpusta ompelukoneelle?

Kun nämä olohuoneen "somistukset" ovat ensin vääntyneet sukiksi...?

VIRKISTÄVÄÄ VIIKONLOPPUA!