Lukijat

Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruokailuhuone. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruokailuhuone. Näytä kaikki tekstit

maanantai 23. tammikuuta 2023

Viimeinkin...

 Kesällä 2019 alkoi olohuone-ruokailuhuoneen pintarempan suunnittelu.

Jokaisella rautakauppareissulla tarttui aina läjäpäin uusia tapettimalleja mukaan.

Kuukausien tapetinmetsästyksen jälkeen teemme
lokakuussa 2019 toivioretken Tallinnaan.
Jo löytyi mieleisiä: pääväriksi vaalea, 
efektiseinä tehtäisiin keltaisella tai sinisellä.

Päädyimme siniseen.
.
Jo viikon, parin päästä totean valinnan epäonnistuneeksi.
INHOAN sinistä tapettia!
Ylipäätään INHOAN sinistä väriä - miten ihmeessä tulin edes valinneeksi??

Syksylle sovittiin maalarin kanssa yläkerran rapun maalauksesta.
Käytin tilaisuutta hyväksi ja sovin myös olohuoneen uusinnasta.
Oli ilo repiä epäkelpo alas!

Uuden tapetin valinnassa luotin Pupusen makuun.
Keltaista tilalle, mitä lie huiskuheinää somisteena.
(Sorry epätarkka hailakkuus!)

Keltaistahan on myös ruokailuhuoneen päätyseinässä
(juurikin ne Tallinnasta mukaan tarttuneet
vaihtoehtoiset efektirullat),
matchaavat uuden kanssa oikein kivasti yhteen.

Joulusiivotessa ripustelin taulut seinälle.

ENNEN:

JÄLKEEN:

Uuteen ripustukseen pääsivät vain Päivi Sompin Pienen valkokukkapuun vartijat (2014), Kevätkukkapuu (2009) ja Syyspeite (2002) sekä Kirsi Neuvosen Amerikkalainen labyrintti (1993).

Sompit on ostettu huushollin kulloisenkin wipukkamäärän mukaisesti: Syyspeitteen alla loikovat ihkaensimmäiset urokseni, Kevätkukkapuun juurella edesmennyt narttukolmikko. Taannoin sähköpostittelin taiteilijan kanssa, kyselin teosta jossa olisi vain yksi koira, nykyiselle Koiralle. Sellaisia on taiteilijan mukaan ihan muutamia joskus tehtykin, mutta ei nyt tarjolla - koira on laumaeläin, siksi Sompin grafiikassa on yleensä useampia koiruuksia. 

No, en kyllä malttanut odottaa, että milloin mahdollisesti olisi taas yksinäisiä valioyksilöitä tarjolla, kipaisin Taidekeskus Mältinrantaan syynäämään taidelainaamon tarjontaa. Valkokukkapuun vartijoita on kaksin kappalein - Mies koittaa nyt sillä verukkeella kiivaasti perustella, että huusholliin pitää hankkia koiralle kaveri.

En ole heltynyt.

. . .

Vielä ainakaan...     
        

Ehkä se koira vielä tiensä meille löytää, kuin amerikkalaisessa labyrintista konsanaan... Tämä Neuvonen tarttui mukaan joltain Imatran reissuistamme, Kaakon Taidelainaamon Lappeenrannan välivarastosta. Ihan vaan värien vuoksi ihastuin, vihreää ja oranssia. Ja tykkään kyllä Mikki Hiirestäkin, ei sen puoleen... Mies ei tykkää tästä ensinkään.


Myös Sinikka Hurskainen ja Mari Leinonen ovat samasta lappeenrantalaisesta taidelainaamosta kotiin päätyneitä.

Loput taulut odottavat uudelleensijoitusta, seinät vaan tuppaavat loppumaan kesken. Paitsi se rempan alla oleva yläkerran rappu on vielä lähes tyhjillään...

Mutta tv-nurkkaus on VIIMEINKIN valmis!!!
.
Tai ainakin hetken aikaa olen tähän tyytyväinen näin...
.


perjantai 30. joulukuuta 2022

Joulu joutuvi...

Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan, joulu joutui jo rintoihinkin.
Vaan kuusi se ei vaan luonut loistoaan tähän pirttihin pienoisehen...

Kuva: Imitsi

Kuusi on perinteisesti koristeltu kuistille jo Itsenäisyyspäivänä,
vaan nyt olimme Itsenäisyyspäivän tienoon lomailemassa Imatralla.
Jäi kuusi koristelematta ja linnan juhlatkin katsomatta,
sen sijaan näimme Imatrankosken kuohuvan Finlandia-hymnin kajahdellessa.
Vaikuttavaa!

Kuusenkoristeita ripoteltiin silti vähäisessä määrin esiin ihan aaton kynnyksellä.

Taivaallinen enkeliorkesteri Juhani Palmun "Pyhä perhe" -työn äärelle.

Sirkusväkeä Erkki Mikkolan "Minä poika!" -kukon viihdykkeeksi.

Keittiöön virittelin jouluisen köynnöksen jo ekan adventin aikoihin.

Kolmantena adventtina valokranssit ikkunoihin.

Ja siinä kaikki!
Sivuvintin 8 metrin pituinen joukukoristevarasto
jäi kyllä tänä vuonna aika vähälle huomiolle...

Vain yksi uusi joulukoriste aiempien lisäksi:
kattokruunusta roikkuva Harrods'n nalle-pallo.
Syksyisellä Lontoon visiitillä (Pupusen ja systerin kanssa)
en aavistanut, että Joulun kanssa niukkailisin tänä vuonna...

Kynttlöitä sentään poltettiin ja glögiä latkittiin koko joulukuu.

Jouluruokia en tehnyt ensinkään!
Aattona kävimme syömässä Vaihmalanhovissa.
Joulupäivänä kutsuimme appivanhemmat aterioimaan,
tarjolla ei kuitenkaan koko joulukimaraa:

Kokkikartanon perunalaatikkoa jalostettuna
(2 ltk + purkki kermaa + 2 rkl hunajaa uunivuokaan)
2 pss Apetit bataatti-juuresgratiinia pakastealtaasta suoraan uuniin
Karjalanpaisti
Vuohenjuusto-saksanpähkinäsalaatti
Sienisalaatti 
(prk Sauvon keltavahveroita, sipulia & ranskankermaa)
Jälkkäriksi:
juustotarjotin
Pupusen leipomat piparit & kahvi

Tapaninpäivänä syötiin Pupusen toiveesta katkarapuruukkua
(Valion ohjetta muokattiin 
runsaammalla valkosipulin määrällä + 
lisäämällä mustapippurirouhetta ja vihreää Tabascoa)
& valkosipulivoipatonkia

Tuli se joulu vähän vähemmälläkin vaivalla!
Ja menikin jo...

Pupunen toivoi, että seuraava Joulu vietettäisiin laivalla.
Saapa nähdä, miten käy.

sunnuntai 28. marraskuuta 2021

1. adventti

Eilen oli kylällä pukkiparaati.
Pukki muoreineen tuli paikalle komeasti ponien vetämissä kärryissä.
.
Musiikillisesta annista vastasivat
Musiikkiopiston lyömäsoittajat. 
.

Joulupukki ja Joulumuori kertoilivat Korvatunturin kuulumisia.
Joulumuori paljasti Pukin juuttuneen
Instakanarammiin ja TikTakkiin (jonne tekee tanssivideoita), 
jonka seurauksen Päätonttu on rajoittanut Pukin ruutuajan vain 5 minuuttiin
joulukiireiden vuoksi.
.
Lyömäsoittaja Pupunen vaihtoi myös kuulumiset Pukin kanssa.
.
Paraatista kotiin päästyä oli sopivan jouluinen olo
JOULUVALOJEN VIRITTELYYN.

Olo/ruokailuhuoneen ison ikkunan taakse havuköynnös
ja sisäpuolelle tähtösiä.
Johdoista tuli melkoinen hässäkkä,
joten ne kiskaistiin palmikolle.
Mielenkiinnolla odottelen, milloin Koira
a) jyrsii johdot poikki ajankulukseen
b) nyppii nuo hilputtimet irti tähtösistä.
.

Päätyikkunaan viritin Markslöjdin ison teräshäkkyräkranssin,
jota jalostettiin parilla lasi- ja samettipallolla.
.

Vastapäiseen ikkunaan, telluntollotusnurkkaukseen,
pienempi valokranssi, jossa Pupuselta äitienpäivälahjaksi saatu
Muurlan Niiskuneiti-lasipallo.

Poronsarvissa killuu Iittalan lasipalloja
ja muinainen Lontoon tuliainen
Season's Greetings.
.
Kyökissä tanssahtelevat tontut.
Käynnissä piparitalotalkoot.

Verhon tein viime jouluksi Pupusen leikkihuoneeseen.
Poikkesin ihan muissa asioissa paikalliseen  kangaskauppaan, 
missä silmään iski Ihan MauriKunnasHenkinen joulukangas,
vaikka onkin ruotsalaista tekoa
(Arvidssons Textil: "Tomteboda").
Ostin yhden kuviokerran verran (65 cm ),
ajatuksena tehdä Pupusen huoneen soffalle kaksi jättityynyä.

Pupunen vilkaisi kangasta kerran, 
totesi hienoksi, muttei halua tyynyjä! 
Syy: tyynyt olisivat toistensa peilikuvat
(tätä en ollut itse tajunnut...) 
Pupunen halusi kuvan mieluummin ehjänä jotta joulukuusikin näkyisi
ja ehdotti, että tekisin siitä ikkunaverhon.
No, minähän tein!

Tänä jouluna Pupunen halusi ikkunaansa
ison joulutähden,
joten nyt verho jouti keittiöön.


Ihanaa Joulun (t)aikaa!!

lauantai 10. heinäkuuta 2021

Day bed koiralle

Jatketaan vielä edellisestä aiheesta, keltaisesta rempasta.


Olkkari/ruokailutilan rempan myötä soffa siirtyi paikkaan, josta Koiralla ei ollut enää mahdollisuutta kyylätä kadulla kulkevia. Jollainhan moinen epäoikeudenmukaisuus - kohtuuton vääryys suorastaan - piti korjata!



Rempan valmistuttua kannoin vanhan tv-tason ruokasaliin, mallailin akkunan alle. Kun nostin patjan paikoilleen, Koira hyppäsi oitis kyyläysasemiin! Asettui pitkin pituuttaan patjalle, kirsu kiinni ikkunassa tarkkaili ohikulkijoita. 



Sisustuksellista silmääni asetelma ei ihan miellyttänyt, saati ajatus jatkuvasta ikkunanpesusta. Koiran vilpitön onni sai kuitenkin jättämään tason niille sijoilleen.

TV-tason historia, kierrätystä kestävän kehityksen hengessä:
Vuosituhannen vaihteessa ekaan ikiomaan asuntoon muuttaessani ostin Ikeasta matalan tv-tason. Seuraavassa asunnossa leikkautin siihen paksun patjan (Tampereen Vaahtomuovi Oy), tv-taso sai uuden tehtävän rahina vastakkain sijoitettujen muhkeiden sohvien välissä. Tässä töllissä tv-taso ehti olla 14 vuotta sivuvintissä, kerrassaan verraton vempele puhtaiden mattojen säilyttelyyn! Alle on mahtunut 4 pyykkikorillista ompelutarvikkeita (joita ei kuluneiden vuosien aikana turhan usein ole pöyhitty...). Nyt tv-taso on jo neljännessä roolissaan...



Raidallista rahikangasta on metritolkulla, teinpä siis siitä päällisen tähänkin. Koska taso on pyökin sävyinen, tarkoitus oli peittää koivet helmuksen alle, mutta se ehkä tekisi tekeleestä turhan pönöttävän. Kestän kinttujen esteettisen epäsoinnun ainakin toistaiseksi. Lisukkeeksi riittää pari tyynyä. 



Myös Mies oikoo tässä mielellään selkäänsä, ottaapa joskus pienet torkutkin. Pituus (190 cm) ei ole ihan optimaalinen liki parimetriselle korstolle ja vähän kapeakin se on (55 cm) kääntyilyyn, mutta eipä tunnu tuo Miestä haittaavan...



Koska verhoilukangasta on edelleenkin aika reippaanpuoleisesti, askartelen siitä ehkä jossain vaiheessa jonkinlaiset käsinojasuojukset nojatuoleihin. Sellaiset oikein vanhapiikatätimäiset viritykset.



Isännäntuoli oli aikoinaan ensimmäinen kokeilu kankaalla. Koria jos ihmettelette, niin edelleen on mietinnässä, tulisiko ruokailuhuoneeseen kapea työpöytä ikkunan alle. Minusta se tuntuu vähän turhalta, kun läppärin voi virittää ruokapöydällekin. Päätöksen kypsymistä odotellessa koneita säilötään Ikean metallikorissa.



Koiran "galleriasta" tykkään! Juhani Palmun "Pyhä Perhe" sai kunniapaikan keltaiselta seinältä, muut ovat Jarkko Peltosen "Eurokyntäjä", Maritta Laitisen "Amsterdam" eri sävyisinä vedoksina, Leena Tikkasen "Pomona I & II", tuntemattoman tekijän "Nam!" on matkamuisto Fiskarsista ja tuoreimpana Sinikka Hurskaisen "Matkalla kotiin" viime kesän Lappeenrannan lomareissulta.



Tämän interaktiivisen taideasetelman nimi on "Alleista eroon". Miehen nimpparilahja minulle. HUOM! Toivottu nimpparilahja, ei Miehen oma aivoitus! Ja täytyy myöntää, että toistaiseksi asetelma on ollut kyllä aika staattisessa tilassa...

REIPASTA JA RAIKASTA VIIKONLOPPUA,
 - sadetta ilmassa, IHANAA!!



tiistai 6. heinäkuuta 2021

Keltaista

Olohuone-ruokailuhuone rempattiin (!! hertsimaleijaa, siitähän on jo niinkin kauan kuin !!) 1½ vuotta sitten. Olin silloin keltaisen kauden vallassa.. Remontti-innolla aloitin myös  keltaisten ainaoikein-sohvatyynyjen teon. Ensimmäisestä kun puuttui enää centtimetrin verran, totesin, etten tykkääkään. Näyttää semianeemiselta ekaluokkalaisen kässyltä eikä sävykään ole ihan just oikea. Sinne jäi kässykopan pohjalle yli vuodeksi.

Siivoilin, ufo nousi esiin. Sielu ei antanut myöden, että olisin laittanut roskiin. Tai edes takan sytyksi. Jotain tästä pitäisi tehdä, kuka tykkää keltaisesta? Ei kukaan? Kuka tulee keltaisesta mieleen? Aina aurinkoisesti hymyilevä TyökaverinAviomies. Tykkää villasukista. Enpä kysynyt haluaako, kunhan vaan tein.

.

En ole ennen neulonut purkulangasta.
Aika kyhmyräiseltä näyttää!
Pitäisikö suositella vain pimeässä käyttämistä?
.

Koko 44/45, 128 g.
Kasteltuina ja kuivattuina kelvolliset.
.

Sukkapariin sain menemään tyynyliinan puolikkaan,
seuraavaksi yhdistelin jämälankoihin.
.

Aika tarkkaan meni, reilun metrin verran jäi purkua käyttämättä!
.

Näistä tuli itse asiassa aika kivat, pohjemuotoillut.
Kun en käytä näin pitkävartisia, tarjosin TyökaverinAviomiehen Vaimolle.
Siis Työkaverille.

Kelpasivat!
Koko 40/41, 197 g.

*

Lisää keltaista? Täältä pesee....

Tästä se keltaisuus lähti!
Keltainen tapetti, jota ei edes pitänyt laittaa seinälle.
Laitettiin kuitenkin.

Olin ostanut pari tapettirullaa Tallinnasta vain kivan "samettisen" pinnan vuoksi.
.

Himoitsin Ikean keltaisia nojatuoleja jo paljon ennen remppaa.
Rempan myötä oli hyvä syy niiden hankintaan.

Tykkään klassisesta mallista, mutta väri on kyllä vähän arka koirataloudessa.
Olisin valmis nämä jo vaihtamaan...

Sitäpaitsi nojatuolit vaativat rahin kinttujen alle, 
jotta niissä saa mukavan kässy-/luku-/telluntollotusasennon.
.

Tein sitten irtopäälliset pariin vanhaan rahiin.
Kuvassa näyttävät vähän kalpeilta.
.


Samalla kankaalla (väri tässä enempi oikea)
olin päällystänyt jo yhden isomman aukeavan rahin aiemmin.
Tässä rahissa on kiinteä verhoilu.
Kangas on verhoilukangasta, josta tahrat lähtevät mikrokuituliinalla pyyhkimällä.

Huomatkaa muuten tuo kudin tuolla lasimaljassa,
se on just se sukiksi purettu tekele.
.


Keltaisia tyynyjä pitää tietty olla, mieluiten enemmän kuin paljon. 
Raidalliset omaa tuotantoa, muut Ikeasta.
.

Ja matto, keltainen.
.

Ja toinen isompi ruokailun puolella.

Mattoja odoteltiin pari kuukautta tilauksesta, mistä lie tulleet.
"Vanhoista käsinkudotuista villamatoista käsityönä leikattu ja koottu villamatto", lukee pohjan lapussa. Valmistuttaja on kotimainen Adora. 

Tykkään, ei kyllästytä.
Sitten kun kyllästyttää, voikohan nämä uudelleenvärjätä jossain?
.


Myös lempparitunikamallin lemppariväri on keltainen.

Mutta jos nyt remppaisin, valitsisinko keltaisen?

Enpä tiedä...
Keltainen on kuulemma uusi muotiväri,
joten ainakaan siksi en sisustusväriksi valitsisi...
.
.

Keltaista tarttui mukaan myös lähikaupan ale-poistoväreistä.
Seiskaveikkaa kaikki tyyni.
Ei, uutta tyynynpäällistä en ainakaan aloita!