Palautumista (maaliskuun haaste)

Yksityiskohta Old Mac (2.839 palikkaa)

Yhteishaku kaikkine oheispuuhineen nosti ilmeisesti stressikäyrää sen verran, että hakuajan päättyessä - stressin lauetessa - totesin olevani aika väsähtänyt. Siltä istumalta päätin pitää miniloman, sattumoisin kun oli 2024-2025 lomapäiviä vielä plakkarissa. Joka kyllä myös nostatti stressiä aika tavalla sekin: töissä olin juuri paininut tilinpäätöksen kanssa ja lomapalkkavelka (pitämättömistä lomista) rokotti aika tavalla toiminnan tulosta...

The Scream, Edvard Munch (3.991 palikkaa)

Kaikki aina äimistelevät, kun väitän väsymyksen tuntuvan jalkapohjissa. Jalkaterät tuntuvat kireiltä ja jäykiltä, jalkapohjia särkee. Nyt eivät jalkapohjat kipuilleet, mutta vasemman jalan keskivarvas tuntuu puutuneelta. Ja olen kyllä kauttaaltaan kokovartalojäykkä, en vain jalkateristä.

Tarttis tehrä jotain, sanoisi M.Koivisto (KristiinaK:n maaliskuun 2026 haaste KUUKAUDEN SITAATTI/MIETELAUSE).

Vyöhyketerapia on kiinnostanut iankaiken. Vyöhyketerapeutilla olen kuitenkin käynyt vain kerran, noin 30 vuotta sitten (se oli ihanan kamalaa ja kamalan ihanaa). Sittemmin olen aina ajoittain hieroskellut käpäliäni omatoimisesti, saan avun niska-hartia-selkäsärkyihin (jalkapohjan sisäkaari) ja iskiakseen (kantapään ulkosyrjä) ja myös aineenvaihdunta kiihtyy jalkapohjan alaosaa hieromalla. Kotona on muutama kirjakin tästä aiheesta.

Jotain tarttis -toimenpiteeksi päätin varata ajan vyöhyketerapeutille, ennen sitä pitäisi käydä kuitenkin jalkahoidossa. Mukavampi ojennella pehmyttä ketaraa lakattuine kynsineen terapeutin puristeltavaksi.

Varasin seuraavalle päivälle pedikyyrin, joka jo samana iltana peruttiin, jalkahoitaja oli sairastunut. Mietin, mistä saisin nopeasti uuden vapaan ajan ja löysin Diakoniaopiston SKYOkauneus -sivustolle. Vähänkö innostuin?

Gray (23.678 palikkaa)

Vapaita jalkahoitoaikoja ei ollut, mutta varasin seuraavalle illalle kuumakivihieronnan (30 €) ja heti perään intialaisen päähieronnan (18 €), sitä seuraavalle päivälle kiinteyttävän erikoiskasvohoidon (69 €) ja kulmien värjäyksen (8 €), lounastauon jälkeen vielä käsihoito (25 €). Erinomainen hinta-laatu -suhde!! Sitä paitsi voin väittää, että varsinkin kuumakivihieronta oli monin verroin miellyttävämpi kuin taannoin Pärnulaisessa kylpylässä saamani, eikä kasvohoitokaan kalvennut ammattimaisten rinnalla. Päähierontaan ja käsihoitoon olisin toivonut miellyttävämpää istuinta, mutta hoidot itsessään olivat mainioita.

Red face mask (10.770 palikkaa)

Ehkä oli kiinteyttävän kasvohoidon ansiota, että heti kotiin päästyäni Mies ehdotti kahdenkeskistä viikonloppua Tallinnassa??? Hän varasi saman tien lauttamatkat, minä koiraystävällisen hotellin. No, toki asiaan saattoi jossain määrin vaikuttaa myös se, että Pupunen oli menossa Systerin kanssa Mummolle yökylään...

Yellow (11.014 palikkaa)

Aamulla heitettiin Pupunen rautatieasemalle ja suunnattiin satamaan. Sen kummempaa ohjelmaa emme olleet miettineet, mutta kävimme sentään Telliskiven M-hoonessa Art of the Brick LEGO-taidenäyttelyssä. 70 teosta, ihan hauska, mutta ei likikään kesäisen Leonardo Da Vinci Genius -elämysnäyttelyn veroinen (josta en näemmä olekaan postannut mitään - no, se todellakin oli ELÄMYS vertaansa vailla, upea, mahtipontinen, oivalluttava). Tietty myös syötiin hyvin ja käytiin perinteillä hunajaoluella Olde Hansassa, aikaisin nukkumaan ja myöhäinen aamiainen. Ennen paluumatkaa vielä shoppailua Ülemisten kauppakeskuksessa, Tallinnan suurimmassa ostoshelvetissä. 

Viiden päivän irtiotto työarjesta, KYLLÄ PIRISTI!!
Paitsi shoppailu, ahdistaa näin isot valikoimat turhuuksien markkinoilla.

Jalkahoitola ja vyöhyketerapeutti ovat edelleen tilaamatta...

Polar bear and cub (50.726 palikkaa)

Lupasin alakerran naapurille tehdä pääsiäisistutukset rapunpielen ruukkuihin. Mahtaakohan vielä tulla yöpakkasia vai uskaltaako jo laittaa ulkoistutukset?
Meri on yhä jäässä (vaikka Tallinnan päässä sula jo olikin).

Sapuskaa Hangon suunnalla

Tämä EI todellakaan OLE kaupallinen yhteistyö.

Yhden + neljän yön parisuhdereissu Miehen kanssa - kivaa, rentouttavaa ja ehkä ihan himppasen romanttistakin. Koska emme tehneet mitään erityisen erityistä, postaan vain pöperöistä - ruoka on oleellinen osa onnistunutta lomaa. Slurp! 😋 
.

Kuva: Wikipedia

Kaikilla Hangon reissuillamme olemme menomatkalla pysähtyneet lounaalle Tammisaaren Knipaniin. Knipan on ikoninen, vuonna 1908 valmistunut kesäravintola. Ympärillä velloo meri - ravintola rakennettiin veden päälle paalujen varaan, koska kaupungin mailla ei tuolloin saanut lupaa uusille ravintoloille. 

Ekan kerran kävimme kesällä 2012, jolloin ravintolan upeat maisemat, vanhahtava tunnelma, hohtavan valkoiset pöytäliinat ja ylittämättömän upea alkupalapöytä tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Elämys on haaltunut vuosi vuodelta ja tällä kertaa suoritus oli heikoin ikinä. Notkuva salaattipöytä oli kutistunut kahteen kulhoon: toisessa jäävuorisalaattia, toisessa rippeet (kauhakaupalla halpaa salaattijuustoa, muutama kurkunpala ja tomaatinlohko) + 2 pienempää tyhjää kulhoa. Toki pöytää myöhemmin täydennettiin, tyhjiin kulhoihin ilmaantui oliiveja ja hillosipuleita. Saaristolaisleipä oli hyvää.

Lounaslistalla oli visiittimme aikana härkäpataa ja savujuustoburgeri. Pupunen tykkäsi burgeristaan, mutta Miehen kanssa etsiskelimme hammastikkuja härkäpadan jälkeen. Jälkkäriksi valkosuklaamoussea ja laihaa kahvia (jäi juomatta). Lounaan hinta 16 €.

Yövyimme ekan yön Tammisaaressa Hotel Sea Frontissa, aamulla kyyditsimme Pupusen Bengstårin satamalaiturille, lapsonen lähti seuraavaksi neljäksi yöksi saaristoleirille.
.

Kuva: Wikipedia

Kun lapsi oli onnellisesti saatettu matkaan, poikkesimme Hangon hotellihuoneen luovutusta odotellessa Neljän Tuulen Tupaan, perinne jo sekin - terassilla kun voi kahvitella Koiran kanssa. 

Kahvilan kuuluisin omistaja on Carl Gustaf Emil Mannerheim 1920-30 -luvuilla. Koettuaan Suomen ensimmäisissä presidentinvaaleissa murskatappion 143-50 K.J. Ståhlbergille, Mannerheim lähti työttömänä ja rahattomana Hankoon. Kansalaiskeräyksellä saatiin raha-asiat kuntoon ja Mannerheim rakennutti itselleen Stormhällaniksi nimetyn huvilan Suureen Mäntysaareen. Naapurisaaressa, Pienessä Mäntysaaressa sijaitsi Cafe Africa. Kieltolain aikana kahvilassa myytiin kovaa teetä - aikansa möykkää kuunneltuaan Mannerheim osti saaren kahviloineen itselleen.

Mannerheim vaihtoi nimen Neljän Tuulen Tuvaksi ja uudisti kahvilan konseptin, tyyliä haettiin Ranskasta. Mannerheim suunnitteli itse sisustuksen ja oli tarkka menusta, palvelija haki Bretagnesta sinikuvioisen fajanssiastiaston ja siihen sopivat sinivalkoruutuiset pöytäliinat. Kahvilassa tarjoiltiin mm. Kello viiden teetä, voileipiä, kalakeittoa, pinaattilettuja ja lihapullia, sillä oli oma kahvisekoituksensa ja omat kakkureseptinsä. Mannerheimin henki on yhä läsnä.

Perinteisesti olemme täällä nauttineet mokkaa Brita-leivosten kanssa, mutta koska lounasaika oli käsillä, päädyttiin suolaiseen: Miehelle katkarapuskagen, minulle croissant vuohenjuustolla ja mansikoilla. Herkullista! Kaffittelut yhteensä n. 25 €.

Jälleen kerran, kuten aina, majoituimme Hotel Bulevardissa. Päivätirsat ja sitten suunta rantamakasiineille Origoon. Pelattiin varman päälle ja varasimme pöydän heti ekalle illalle - viime kesänä saaristolaispöytäsesonki oli päättynyt, kun yritimme sisään.
.

Kuva: Ravintola Origo

Origon saaristolaispöytä sisältää kalaa, lihaa ja kasviksia keittiömestarin käsistä sekä paikallisen kalastaja Tage Gustafssonin sillejä ja silakoita jääpedille katettuina, lisukkeena tilliperunoita ja saaristolaisleipää. Täytyy sanoa, että kuvaan verrattuna kattaus oli kyllä huomattavasti riisutumpi, liha- ja kalapateet puuttuivat, samoin ainakin mäti ja sienisalaatti. Inflaation oli siis tämäkin perinne kokenut - tarjonta oli kuitenkin ihan riittävä vatsantäytteeksi. Lohi oli erinomaista ja palvelu juomasuosituksineen sujuvaa. Saaristolaispöytä pääruokana 40 €.
.

Kuva: Wikipedia

Viime kesänä hoksasimme, että Hangon Casinolla katetaan arkisin lounasbuffet. Salaattipöytä on todella runsas ja maittava. Tiistain lämpöisistä Mies valitsi puna-ahventa ja yrttistä jugurttikastiketta, itse latasin lautaselle ylikypsää naudanposkea ja piparjuurikastiketta. Jälkiruokapöydässä marjarahkaa ja kaffeet. Kokki olisi voinut heilutella maustemittaansa paljon reilummalla kädellä, muuten ihan kelpo ateria. Casinolle kuitenkin pitkä miinus tiskin takana pakoilleesta tarjoilijasta, harvoin näkee yhtä ynseää ja työhönsä kyllästyneen oloista nuorta naista. Lounas 16 €.

No, illalla piti vielä hieman tankata. Nopein ratkaisu oli hakea pizzat hotellikadun varrelta Mardo's Restaurant & Pizzeriasta. Hyvää oli! Uutuuspizzat 13 €.
.

Kuva: Regatta Spa Hotel

Keskiviikkona syötiin retkieväitä Tulliniemen luontopolun varrella, maukkaat emmeet S-marketista. Illaksi olin tehnyt pöytävarauksen Brasserie Regattaan. Monena kesänä suunniteltu käyvämme, vaan aina on jäänyt pelkäksi puheeksi, nyt varmistin asian tekemällä varauksen jo ennakkoon hotellin kautta. Ja kyllä kannatti!

Mies söi alkupalaksi Länsirannikon kalalautasen (Klädesholmenin sillejä, kylmäsavustettua lohta, skagen ja varhaisperunoita), pääruuaksi Päivän kalaa (ahventa Puulavedeltä kalastaja Mika Liukkoselta, puikulaperunamuusia, herneterriini ja Sandesfjortin kastike), jälkkäriksi Mantelikakkua ja vaniljajäätelöä. Itse päädyin Hummerikeittoon hapanjuurileivän kera, pääruuaksi Karitsaa ja minttua (karitsan kyljyksiä, minttu-jugurttikastiketta ja valkosipuliperunaa), kaiken kruunasi Tiramisu. Viinit henkilökunnan suositusten mukaisesti.

Melkein itkin, karitsa oli NIIIIIIN hyvää! Eli ikinä enää en voi koskaan missään tilata lammasta, samanlaiseen makuelämykseen ei voida muualla yltää, ei koskaan. Onnistunutta illallista vahvisti erinomaisen antaumuksellinen henkilökunta ja osuvat viinisuositukset. Bulevard-hotellin kautta etukäteen tilattu kolmen ruokalajin illallinen 49 €/hlö, paikalla maksoimme vain juomista (2 * kuohuviini, 2 * 16 cl viiniä & Miehelle mantelikakun kanssa kahvi ja avec, kaikki yhteensä n. 55 €). Erinomaista parempi hinta-laatu -suhde.

Ensi vuonna saavutamme 20 aviovuoden etapin - päätimme jo, että sitä juhlistetaan Regatassa.
.

Kuva: Hotel Bulevard FB

Hangon reissuillamme yöpymispaikaksi on vuodesta 2012 alkaen valittu ilman isompaa pohdintaa Hotel Bulevard Hanko. Tai ekalla kerralla kyllä pohdittiin, viehätyin mahdollisuudesta viettää yöni putkassa - hotelli on saneerattu vanhan poliisitalon suojiin. Sittemmin olemme majoittuneet nimekkäiden suomalaissuunnittelijoiden nimikkohuoneissa, Erik Bruun ja Rut Bryk ovat käyneet tutuiksi. Ei siksi, etteikö putka olisi ollut miellyttävä, vaan koska putkiin ei enää säilötä eläimiä ja Koira kulkee aina matkassa. Olivatkohan Erik ja Ruut eläinten ystäviä, enemmän kuin vaikka Tapio Wirkkala, Nanny Still tai Saara Hopea? 

Tämä saattoi kyllä olla viimeinen visiittimme, kiinteistö on menossa myyntiin ja hotellinpitäjä aikoo lopettaa hotellitoiminnan kauden päättyessä. Harmi, ISO harmi!
.

Kuva: Mustion Linna

Torstaina keräsimme kimpsut ja kampsut + Koiran autoon ja suuntasimme kohti Helsinkiä, minne Pupunen leirin päätyttyä tulisi yhteiskuljetuksella. Matkalla poikettiin Mustion Linnankrouviin, sekin lounaspaikka "löytyi" edelliskesän retkellä. Toki Mustion Linnassa on käyty aiemminkin ja joskus olemme olleet sen puistossa picnicillä ihan ominkin eväin...
.

Kuva: Mustion Linna

Miljöö on mitä viehättävin! Hillitty, elegantti, arvokas. Hellemekosta ja shortseista huolimatta tuntee itsensäkin ihan sofistikoituneeksi tällaisessa ympäristössä... Sujuvasti tilattiin kesälounaslistalta, Mies otti alkuun "Bookmaker's Toast"in (lumikinkkua, piparjuurta ja paahdettua leipävanukasta), pääruuaksi Kalawallenberg, paahdettua kukkakaalia, puikulaperunapyrettä ja tillinen Beurre Blanc -kastike, päälle vielä Porkkanakakkua, tuorejuustosorbettia ja tyrnigeeliä. Myös minä aloitin Toastilla, mutta jatkoin L'uomu Nokan kanareidellä, lisänä Veloutékastike, BBQ-voi ja grillattu salaatti. Eikä se reisi todellakaan ollut mikään lautaselle mätkäisty rasvasta kiiltelevä kinttu vaan fiinisti teräsrenkaaseen tiukasti pakattu lihaisa kakku (ilman sitä teräsvannetta tietenkin - onkohan sille kapistukselle jokin virallisempi termi olemassa?). Kruunuksi Pala juustoa, hilloketta ja kvinoacrisp, aterian kyytipojaksi kuivaa valkoviiniä. Mies kuskina vesilinjalla.

Salissa laskin olevan viisi nuorta neitoa tarjoilemassa, oletan heidän olevan alan opiskelijoita harjoittelussa - sujuvasti meni niin aterioiden esittelyt kuin itse tarjoilukin. Ainoa särö harkitun eksklusiivisessa elämyksessä oli neitojen kömpelöt lenkkarit. Kolmen ruokalajin kesälounas 35 €.
.

Kuva: S-market

Helsingissä majoituimme Scandicissa. Hotellihuoneeseen päästyä Mies huomasi lompakkonsa kadonneen. Soittokierros kaikkiin paikkoihin, joissa pankkikortti oli kaivettu esiin. Koira jäi hotelliin köllöttämään, me palasimme Mustioon, lompsa oli unohtunut Patriks Möbelin tiskille. Ylimääräisen 2½ tunnin ajelun jälkeen huoneeseen haettiin S-marketin salaattibaarista kootut annokset, Fazer-sämpylät ja Saku-oluet. Oikein jees ja uni maistui.
.

Kuva: Helsingin Sanomat

Kun hotellihuone oli luovutettu, aikaa jäi tapettavaksi useampi tunti. Ajelimme Helsinki Outletiin, shoppailun lomassa syötiin pizzat Villa Severinossa. Täytyy sanoa, että aito italialainen taitaa aidon pizzan salat! Ihanaa! Italialaista Peroni-olutta olimme siemailleet useampanakin iltana Hangon satamassa Brygganin terassilla saapuvia ja lähteviä veneitä seuratessa, joten valitsin sen nytkin ruokajuomaksi, Miehelle vettä. Lounaspizza, -pasta tai -salaatti 13,5 €. Shoppailemaan kannattaa lähteä jo ihan vain pizzan vuoksi!!!

Sovitusti klo 16 olimme Pupusta vastassa Rautatientorilla. Autolla retkivaatteet vaihtuivat siistimpään kostyymiin, vesitiiviit reput korvattiin valmiiksi pakatulla cityrepulla. Mies ja Pupunen suuntasivat laivalle ja Viron herkkupöytiin, itse lähdin ajelemaan Koiran kanssa kotia kohti, töihin paluu edessä maanantaina. Tiesin jääkaapin kotona tyhjäksi, matkalla poikkesin Hämeenlinnan Prisman Pizza & Buffaan. Lihapullat ovat mieleeni ja salaatipöydästä saa yleensä koottua ihan kivan kombon, tarjottimen kulmalle kasa maissilastuja. Perjantain pizzabuffa 13,5 €.

Tänään hain lähikaupasta tarjouseineksiä.

PS. Miten tuli sellainen fiilis, että alamme olla Hangon lomillamme aika kaavoihin kangistuneita...? Ehkä on aika vaihtaa kohdetta, likeinen Tammisaari tuntuu freesiltä vaihtoehdolta...

Mäntyharjun kesätilkut 2023

No niin, viimeinkin postaus
Mäntyharjun kesäkurssin (2023) tuotoksista!

Kaikki mallit ovat Sanna Parankon kurssiohjelmasta.

Edelliskesän päiväkakkarakimara oli jäänyt pelkäksi pinnaksi.
Nyt vanutin ja tikkailin jättityynyksi.
Koko 55 * 55 cm.

Koiran lempparityyny.

*

Lisää kukkia?

Tulppaaneja?

Kyllä!

Tulppaaanityyny, koko 50 * 50 cm.

*

Lisää tyynynpäällisiä?

Kyllä!

Tulppaaneja kaksin kappalein.

Nyt on soffalla uudet tyynyt, tykkään!

Takapuolet pilkullista eri väreissä.

Pilkkupuuvilla on inhan liukasta, onneksi sitä ei enää jäänyt vaivoiksi.
Eikä edes ihan riittänytkään, pikkusen jouduin soveltamaan.

Kesäinen kaitaliina vadelmista ja hehkuvan vihreästä.

Aika räikeä, jos suoraan sanon.

Eipä ole tässä huushollissa yhtään pitkulaista pöytää,
joten kääräisin joulupakettiin.

Äiti laittoi kuvan joulun jälkeen, oli päätynyt nojatuolimatoksi.

Ei hassumpi, toivottavasti pysyy paikallaan.

*

Ja viimeisenä valmistuneena - ta-daa!

Saanko esitellä: Mauri Mäykky.

Säkäkorkeus 18 cm.
(Kokonaiskorkeus 28 cm, pituus 45 cm).

Tosi kiva. Hiljainen.

Siemenperuna seuraavalle kurssille,
jotain tästäkin vielä kehkeytyy.

Siis jos vaan muistan ottaa mukaan ensi kesän tilkkuleirille...

Pedinvaltaaja.

Joulu & Uusi Vuosi 2023

Vähänkö myöhässä tämän aiheeni kanssa, mutta laitanpahan ainakin itselleni muistiin. Teksti oli osin jo aiemmin kirjoitettua, muuten olisi enää muistanutkaan...

*

Joulu melkein pääsi yllättämään.

Ei ihan, koska hankin partiolaisten adventtikalenterin - lähtökohtaisesti olin siis kyllä ihan kaiken aikaa varsin hyvin kärryillä siitä, missä mennään.

Siksi varasinkin meille jouluksi majoituksen toisaalla, tajuttuani etten ehtisi valmistella joulua mitenkään. En joulusiivota, en pestä joulusaunaa, en laittaa jouluisia pöperöitä tai joululeivonnaisia, en koristella joulukuusta tai muutenkaan joulusomistella sen isommin. Edes valokransseja ja tähtiä en saanut ikkunoihin! Paitsi keittiöön köynnöksen tunnelmantuojaksi, koska Pupunen joulupiparoi.

Eikä se joulumieli oikein tavoitakaan, ellei tavalla tai toisella muista myös tarvitsevia. Lähimarketin aulasta nappasin mukaan kaksi Hope-toivetta.

 2-vuotias poika toivoi kevätkenkiä.

Ale-hyllystä onneksi löysin vielä toivekokoa 23. Otin ne ja kasvunavaraksi toiset 24:t. Tietty mukaan myös villasukkaset (koko 23-25, 61 g), Reima-pipo lisukkeeksi.

2-vuotias tyttö toivoi nukkea ja nukenvaatteita.

Nukke oli helppo juttu, kaupan hyllyltä nappasin Baby Born'in mukaan. Tarkoitukseni oli neuloa talvivaatteet ja ommella myös fleecepuku. No, enpä ehtinyt sitten sitäkään. Onneksi jemmasta löytyi vielä yksi Pirjolta ja Purjolta tilattu juhlamekko! Pupunen sai lapsosena usein kutsuja tyttösten synttäreille ja nukenvaatteet olivat aina hyvin mieluinen lahja. Onneksi tytöt neitiytyivät ennen kuin ehdin lahjoa viimeisen eteenpäin!!

Mutta, hei, JOULUKORTIT TEIN, tänä vuonna vain 37 kpl. Unohdin kuvata, mutta muistin postittaa ja vielä ihan ajoissakin! Siis viimeisenä mahdollisena iltana just ennen kauppakeskuksen (ja postilaatikon) sulkeutumista.

Ja joululahjojakin vähän hankin ja jokusia teinkin, hyvin-hyvin maltillisesti.

Veljentyttö nuoremmalle palmikkosukat (koko 37-38).

Nyt en muista, mistä ohjeen nappasin, Seiskaveikkaa 138 g.

Olivat sen verran työläät, että muita sukkia en sitten ehtinytkään.

Mutta kranaatteja tein.

... jotka saajien onneksi muuttuivat vanulla täytettyinä joulupalloiksi.

Ohje löytyi Dropsilta.
(Seiskaveikkaa, 12 kpl yht. 168 g.)

Pallot kietaisin silkkinauhalla Käsityöläisglögi-pullon kaulaan, työtiimilleni.

Pupuselle tilasin Miehen luottokortilla Burtonin nettikaupasta oranssin laskettelukypärän ja muuta laskettelutarviketta. Tai siis luulin tilaavani... Postilta tuli joulun alla tullausilmoitus, jossa IOSS-tunnus ei toiminut. Soitin Tulliin, sieltä kerrottiin, että järjestelmän mukaan paketin paino on 200 g ja sisältönä "sunglasses". Enpä sitten lunastanut, kun Tullikin mainitsi kyseisen lähettäjän olevan vähän arveluttava... Mies taistelee vieläkin kiinalaisen huijarifirman ja pankin kanssa jo kertaalleen tehdystä luottokorttihyvityksestä. 

Koska Appivanhempia ei viitsinyt kutsua matkojen päähän jouluaterialle, vahinko korvattiin tarjoamalla sellainen Vaihmalan hovissa. Edellisjouluna kävimme aattoaterialla, erinomaisen maukasta oli, varsinkin alkupalapöytä - appivanhempia ruokittiin kotonamme vasta joulupäivänä. Nyt varasin heille pöydän ja maksoin etukäteen & askartelin lahjakortin - osoite niin selkeästi, etteivät epähuomiossa päädy väärään ravitsemusliikkeeseen... Kehuivat, hyvää oli kuulemma nytkin ollut. 

Joulureissu meinasi mennä kyllä pipariksi sekin. Mies liukastui työpaikkansa pihalla ja teloi koipensa ja olkapäänsä, kinttu suorana ja kyynärsauvat. Mies oli kuitenkin sitä mieltä, että suunnitelmia ei muuteta, matkaan mars! Tarpeeksi kun soviteltiin, Mies mahtui suoran koipensa kanssa istumaan poikittain takapenkille, jalka tyynyillä tuettuna. Omaan autoonsa, ei minun takaovettomaan pikkupirssiini. Katumaasturiin, jolla en ollut ajanut koskaan metriäkään. 300 km, Mies ilman turvavyötä. Vähän hirvitti.

No, matka meni ihan hyvin. Kun saimme tavarat purettua ja Miehen kammettua majapaikkaan, lähdimme Pupusen kanssa jouluruokaostoksille. Unohdin, että autossa on vetokoukku, peruutin parkkipaikalla koukun jonkun onnettoman farkku-Mersun takapuskuriin. Ilmeisesti tömähti jonkun verran, kun heti oli pari rouvaa paikalla videokuvaamassa...

Kaupasta palatessa törmätyn auton ympärillä pyöri pariskunta koiran kanssa. Autosta noustessa kipaisin kysymään, onko auto heidän. Oli. Yhdessä sitten tutkittiin vahinkoja - puskurissa oli pienenpieni lommo, ei näkyvä, mutta sormella tunnustellen sellainen löytyi. Olin kuvat ja tein vahinkoilmon. Vielä ei ole tullut omavastuulaskua vakuutusyhtiöstä - mutta vielä ehtii, sanoo Mies.

Kässypussinkin unohdin kotiin, mutta sillä onnettomalla kauppareissulla ostin pari kerää Nallea ja puikot. Iltapuhteena tikuttelin sukat Miehelle (101 g, koko 47-48) ja Pupuselle (80 g, koko 39-40). En ihan tykkää näistä, koska muistuttavat siitä, että voivat vielä tulla turhan tyyriiksi...

Kuva: HC Saimaa

Jouluinen viikko meni leppoisasti lumikinosten keskellä. Jouluherkkuja ja kynttiläillallisia, saunoen ja joulupukin tuomia kirjoja lueskellen. Kylpylässäkin käytiin, mutta sille tuli kyllä vähän nolo loppu, joku lapsonen kakkasi altaaseen ja se piti tyhjentää...

Paluumatka sujui onneksi kommelluksitta. Kotiin päästyä Pupunen tuupattiin bussiin ja kohti Helsinkiä, Uudeksi Vuodeksi Systerin hoteisiin.

Kuvat: Systeri

Ekan yön yöpyivät Klaus K:ssa ja toisen Systerin himassa. Aamiaistarjoilussa näkyy ainakin olleen eroja... Oli kuulemma aika hapokasta Systerin rahkaherkku. 😂

Edellinen uusivuosi oli sydäntäsärkevä, Koira oli aivan hötkynä rakettipaukkeen vuoksi. Systerin vinkistä olimme nyt varanneet Clarion Hotel Aviapoliksen Happy Dog -paketin ja suuntasimme päivää myöhemmin pääkaupunkiseudulle, Mies taas turvavöittä takapenkillä tyynyineen.

Eläimellisiä vieraita oli kivalla tavalla huomioitu! 

Tervetuliaispussi sisälsi eväitä, herkkuja, hygieniatuotteita ja lelun. Lisäksi huoneesta löytyivät juoma- ja ruokakupit, koiran kylpypyyhe ja fleece-huopa. Nojatuoli oli suojattu isolla lakanalla, ja petivaatteethan menevät aina pesuun, joten ei ollut tarpeen kieltää yöpyviä vieraita nousemasta nojatuoliin tai vuoteelle. Koira viihtyi kuitenkin parhaiten omassa pedissään, jonka sijoitimme lattiasta kattoon ulottuvan ikkunan eteen - siitä oli mukavat maisemat ja liki 250 koiran pissatuslenkit seurattaviksi. Raketteja näkyi taivaanrannassa, mutta äänieristetty huone oli täysin hiljainen ja koira rauhallinen!

Illallisen nauttimiseen oli kolme vaihtoehtoa: ilman koiraa (ravintolasalissa), koiran kanssa (toisessa salissa) tai huoneeseen noudettuna. Tottakai halusimme Koiran mukaan juhla-aterialle, hänen vuokseenhan (ansiostaan) tässä oltiin aikuisten parisuhdeaikaa viettämässä!! Kokemus oli kerrassaan hämmentävä! Salissa pöydät olivat aika lähekkäin, jokaisen valkoisen pöytäliinan verhoaman pöydän alla oli tarjotin ja juomakuppi koiran ateriointia varten. Järjestely sinänsä ei hämmentänyt, vaan se, että koirat jonottivat ravintolaan ja odottivat buffettista koottuja annoksiaan rauhallisesti. Yksikään koira ei tempoillut, haukkunut, murissut, rähissyt tai käyttäytynyt muutenkaan sivistymättömästi, edes aterioidessaan kukaan ei aggressiivisesti varjellut emmettään. Erittäin sofistikoitunutta koirakansaa, kerrassaan.

Keittiön loihtiman herkkubuffetin lisäksi tarjolla oli varsin kattava Dagsmark-valikoima. Koiran ehdottomat suosikkit olivat keittiömestarin kala-katkarapukakku ja aiemmin kokeilematon Mellilä kana-hyönteisnami (antibioottivapaa broiler + mustasotilaskärpäsen toukka). Herkullista!

Ja herkkuja oli meille talutusremmin toisessa päässä kulkevillekin tarjolla. Kuva alkupalapöydästä, pääruokana oli naudan paistia ja uunilohta tykötarpeineen, lisäksi runsas jälkkäripöytä. Ai että, kyllä oli maukasta.

Aterian jälkeen nautimme jälkiruokadrinksut baarissa, sinnekin koirat olivat tervetulleita (koiralle tuotiin oma vesikuppi). Koiratanssin ja koiramaisen stand up'in jätimme kuitenkin väliin. Oli kivaa ja tunnelmallista! 

Seuraavaksi uudeksivuodeksi on jo varaus tehtynä. Tapahtuma täyttyy kuulemma aina aika nopeasti, lisätietoja löytyy täältä. HUOM! Tämä EI OLE kaupallinen yhteistyö, ihan vaan oma vinkkini. 

PS. Kuljettelin Miestä takapenkillä 3 kuukauden ajan fysikaaliseen, sen jälkeen jalka taipui sen verran, että pääsi itse auton rattiin ja takaisin töihin. Ja nyt meitä on täällä kaksi ontujaa, kun omakin polveni kiukuttelee. Pupusen mielestä hänellä on ikäloput rappeutuneet vanhemmat. Taitaa olla oikeassa, piru vie.

PPS. Näiden jouluneulomusten myötä vuoden 2023 langanmenekiksi jäi vaivaiset 2 kg 903 g.

Kesäretkiä

Kuopio Tanssii ja soi -reissun ajan yövyimme Pupusen ja Koiran kanssa Kylpylähotelli Kunnonpaikassa. Nimestään huolimatta kyseessä ei ole mikään viihdekylpylä vaan viihdearvoltaan pikemminkin kuntoutuslaitos. Hinta oli kuitenkin niin edullinen, ettei kannata marmattaa turhasta, muutakin tekemistä kyllä keksittiin! Ja viikonloppuna aamiaisella tarjottiin kalakukkoa, se korvasi pienet puutteet. Kotiin palasimme juhannusviikon keskiviiikko-iltana. Purin laukut ja pakkasin uudelleen.

Aamulla auton nokka kohti Helsingin satamaa ja Viroa, juhannusta vietimme Haapsalussa. Yövyimme Hotel Promenaadissa, huoneen terassilta sai astua suoraan merenrannalle - näppärää Koiran kanssa majoittuessa. Muutenkin sijainti oli kerrassaan erinomainen, kävelymatka linnanraunioille, kylpylään ja vanhan kaupungin ravintoloihin. Muuten valinta ei ollut ihan kamalan onnistunut, ei nimittäin tullut mieleeni tarkistaa, onko huoneissa ilmastointi. Ei ollut. Kolme aika tuskaista yötä, koska ovea terassille ei uskaltanut jättää öiksi auki - jos ei joku tulisi sisään, niin ainakin koira lähtisi omille teilleen... Kelit suosivat ulkoilmaelämää, oli kivaa ja ihanan rauhallista, humalaisia ei örveltänyt missään, ei edes suomalaisia. Ja juhannus!

Viikko töissä ja sitten viikoksi Mäntyharjun tilkkukurssille. Matkaan lähdin jo lauantai-aamuna, koska halusin ehtiä myös Mäntyharjun Tilkkumessuille. Viikonlopun yövyin Villa Aurorassa, kivassa mummonkammarissa. Tästä majapaikasta ei pahaa sanaa sanottavaksi! 

Harmillisesti satoi koko viikonlopun, joten en päässyt nauttimaan Villa Auroran puutarhan kutsuvista sopeista.

Sunnuntaipäivän kiertelin Mikkelissä, poikkesin Mikkelinpuistossa ja Kenkäverossa. Molemmissa aikaa vierähti tuntikausia, tosin osin dekkarin parissa istuskellen. Mikkelinpuiston 30 mallipuutarhaa olivat innostavia - vaikkeivat ideat koskaan käytäntöön siirtyisikään. Ehdottomasti käymisen arvoinen kohde ja myös Kenkäveron puutarha oli oikein viehättävä. Näistä löytyy kivat Riikka Pöntysen blogikuvaukset täältä ja täältä.

Mäntyharjun majoitus oli vaatimattomampi, mutta viihdyin saksan luokassa kerrassaan mainiosti. Tosin ompelukonetta 12-15 tuntia poljettuani en niin kamalasti ehtinyt majapaikan fasiliteeteista nauttia kun jo uinahdin... Kurssituotoksista myöhemmin lisää.

Kolme viikkoa töissä ja taas lomantynkää tarjolla. Pupunen lähti Kuruun Taideleirille ja Miehen kanssa suuntasimme parisuhdelomalle Hankoon. Hangossa yövyimme jälleen moneen kertaan testatussa Hotel Bulevardissa. Koiran kanssa putkamajoitus ei ole mahdollinen, koirallisten Rut Bryk -huone oli remontoitu sitten edellisen yöpymisen. Ei ilmastointia täälläkään, mutta eivät kelitkään olleet kovin kuumottavat. 

Viikonloppuna oli vielä vilskettä, mutta maanantaina 31.7. kylä oli täysin kuollut - rantaravintoloiden terassit kiinni, rannan myyntikojut suljettu, ihmisiä näkynyt mailla halmeilla. Suuntasimme päiväksi Tulliniemen hiekkarannoille, pitkospuilla oli kiva liikkua. Mutta kovin oli autiota sielläkin. Maanantai oli ilmeisesti OFF-päivä koko kylässä, koska tiistaista alkaen sai taas palveluitakin, mutta kyllä kylä oli jo hiljentynyt syys-moodiin. Ihmettelen kovasti, jos Hangon kesää piisaa vain juhannuksesta heinäkuun loppuun!!?? Euroopan lomat ajoittuvat elokuulle, ja luulisi Itämeren tuolta puolen ja Ruotsin suunnaltakin tulevan vielä veneilijöitä kovastikin, jos vain Hangossa olisi elämää. Kuka viitsii purjehtia kuolleeseen satamakylään?

No, neljä päivää täyttyi samoilulla ja hyvillä ruuilla. Suosittelen muuten Paviljongin lounasta. Valitettavasti Origon kalapöytää ei ollut saatavilla - mutta kuulimme, ettei se ole enää entisen veroinen ravintoloitsijan vaihduttua, mikä kevensi pettymyksen karvautta.

Paluumatkalla poikkesimme Raaseporiin Mustion linnan Linnankrouvin kesälounaalle:

• Savuahven skagen, perunalastua ja Svarfvarsin kurkkua
• Grillattua L´uomunokan kananpoikaa, sitruunatimjami-hollandaisea ja varhaisvihanneksia
• Pala juustoa, hilloketta ja kvinoacrisp

... kuivan valkoviinin kera.

Pyörryttävän ihana makuelämys, suosittelen äärimmäisen innokkaasti! Ja elämykseksi hyvin kohtuulliseen hintaan (33 eur). Tästä taitaa tulla uusi kesäretkikohteemme...

Loppuviikko vielä lomaa, lähdössä mökille - sateesta huolimatta. Mies ja Koira ovat yöpyneet siellä kesän mittaan useasti metsäreissuillaan, mutta itse olen tänä kesänä ehtinyt sinne vain kahdesti. Ei mökki ainakaan meikäläisen käytöllä kulu...

Kun lomaa on pätkinyt pitkin kesää, se on tuntunut ihmeen pitkältä! Ja jemmassa on vieläkin 2 viikkoa (toinen talvilomaa), ne säästän syksyyn ja joulun tienooseen, jos vaikka jonnekin pienelle reissulle ehtisi...