Levittelin joulukorttitarpeeni ruokailuhuoneen pöydälle jo Itsenäisyyspäivän viikonloppuna. Mies oli joulun alla kolme viikkoa työmatkalla Saksassa, joten sain täysin pidäkkeettömästi pipertää yötä myöden, ei häirinnyt hillitön paperisilppukaaos kenenkään mielen- tai unirauhaa. Kotiin palasi sitten juuri sopivasti, että saatiin allekirjoitukset joulutervehdyksiin!
Töissä Mies oli silloinkin, kun marraskuun lopulla Tampere-talossa järjestettiin viidennet valtakunnalliset musiikkikasvatuspäivät, jotka huipentuivat lähes sadan esityksen Musiikki soi! -festaripäivään. Lyömäsoittajat esiintyivät Sorsapuisto-salissa, lavalle asteli soittajia kaikista Pirkanmaan 7:stä Musiikkiopistosta. Pupunen soitteli kellopeliä Niko Ronimuksen kuudelle lyömäsoittajalle säveltämässä Xylotech-biisissä (muut soittimet ovat ksylofoni, vibrafoni, 2 * marimba ja rummut).
Jottei Mies jäisi osattomaksi, kuvasin esityksen puhelimella. Video on valitettavan heikkotasoinen, mutta tärkeintähän oli kuulla, miten kellopeli soi. Pupunen vaihtoi instrumentin pianosta lyömäsoittimiin vasta 3 kuukautta aiemmin, maallikon korvaan kuulosti oikein hyvältä.
Onnekseen Mies pääsi juuri 4. adventin alla näkemään esityksen livenä oman Musiikkiopiston joulukonsertissa. Ei ihan yhtä juhlava kuin Tampere-talolla, miljöönä oli lukion aulan estradi ja Pupusen pukukin oli vaihtanut huppariin ja farkkuihin... Hyvältä kuulosti edelleen.
Konsertin jälkeen piti vielä kiiruhtaa toimittamaan Hope-hyväntekeväisyyspaketit, lappuset olin nyppäisyt mukaan lähikaupan joulukuusesta.
Tästä olikin sitten tulla melkein ongelma. Ymmärrän toki, että lapsen vanhempi voi olla nonbinäärinen - mutta entä lapsi?? En oikein jaksa uskoa, että alle murrosikäinen lapsi määrittelee vielä itse binäärisyyttään. Alusvaatteiden kyseessä ollen on kyllä merkitystä ihan niiden istuvuudella, eli tässä olisi auttanut selkeä tyttö/poika jaottelu...
No, päätin sitten ihan itse, että 2-vuotias on kalsarimiehen taimen ja 12-vuotias haluaa naiselliset bokserit, molempia tuplasti. Lisäksi tietty villasukat ja pikkukaverille dinosaurus. Haloo, kuka lapsi OIKEASTI haluaa alushousuja joululahjaksi? Vetosi kuitenkin meikäläiseen...
Neljäs adventti oli pikkujoulun aikaa, ystäväperheen glögittelystä on muodostunut jo perinne. Jouluinen menu oli tällä kertaa jouluinen raglette. Harmi, etten huomannut kuvata - mutta oli niin mainio setti, että saattaakin olla seuraavan joulun pääateria!! Kuka kaipaa lanttulaatikkoa ja rosollia?
Perunalaatikon korvasivat perunanoisetit, rosollin virkaa toimittivat minisuolakurkut ja hillosipulit, karjalanpaistin sijasta riistalihapullia ja tietty ehtaa joulukinkkua - sinappihuntuna tuhti juustokuorrutus kaiken yllä. Jouluinen salaatti kylkeen ja voilá!
Iloa ja onnea uuteen vuoteen!
Seuraavassa postauksessa pääsen ehkä jo joulunviettoon asti...
