Luettua 2021

Hertsimusleijaa, miten aika rientää! Kohta jo Suvivirsi soi ja viime vuoden lukulista vielä kirjaamatta muistiin! Yleensä tämä postaus on tehty heti vuoden ekoina päivinä...

Kaikenlaista kiirettä on ollut, töitä ja kotitöitä ja Pupusen harrastuksia. Tekisi mieli kirjoittaa, että myös opiskelukiireitä, mutta opinnäytetyöni ei ole juurikaan edennyt. Kaikki kurssit on kuitenkin jo suoritettu, vain loppurutistus uupuu. Ehkä dekkareiden sijasta olisi kannattanut lukea jotain vähän tieteellisempää...

12/2021

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

Siri Hustvedt: Kesä ilman miehiä

11/2021

Jaakko Melentjeff: Papin kosto

10/2021

David Lagercrantz: Tyttö joka eli kahdesti

Virpi Hämeen-Anttila: Kirkkopuiston rakastavaiset

09/2021

Leena Lehtolainen: Valapatto

Lauri Johansson & Jarkko Sipilä (toim.): Late - Suomen pelätyimmän rikollisen tarina

Jessie Burton: Nukkekaappi

08/2021

Jan-Erik Fjell: Kostaja

Eva Frantz: Kahdeksas neito

Liane Moriarty: Tavalliset pikku pihajuhlat

Liane Moriarty: Hyvä aviomies

07/2021

Jussi Adler-Olsen: Selfiet

Olli Lindholm & Ilpo Rantanen: Yhden Yön tarina

Kristina Ohlsson: Sairaat sielut

06/2021

Leena Lehtolainen: Viimeinen kesäyö ja muita kertomuksia

Lisa Jewell: Sitten hän oli poissa

Anna Kortelainen: Hyvä Sara! Sara Hildénin kolme elämää

05/2021

Louise Penny: Kylmän kosketus

Eva Frantz: Sininen huvila

04/2021

Timo Kalevi Forss: Göstä Sundqvist, Leevi and the Leavingsin dynamo

03/2021

Anja Snellman: Kaikkien toiveiden kylä

Kaari Utrio: Ruma kreivitär

Paula Havaste: Vierashuoneet

02/2021

Miika Nousiainen: Metsäjätti

Grebe & Leander: Moskovan mies

01/2021

Jonas Jonasson: Murhaaja-Anders ja hänen ystävänsä

Miehiseen makuun:

12/2021

Ilkka Sysimetsä & Tommi Pietarinen: Harva meistä on Frederik

Grebe & Leander: Omskin kauppias

11/2021

Jari Korkki & Kalervo Kummola: Kale - Rautakansleri

Auli Irjala: Meren selkä taittuu - Kertomuksia Kristiinan purjehdukselta

10/2021

Simo Heininen: Ihmistä suurempi - Paaviuden historia

09/2021

Harri Gustafsberg & Heidi Holmavuo (toim.): Karhuryhmä

08/2021

Kimmo Laakso & Sakari Markkanen: Rikolliseksi kasvatettu - Volvo-Markkasen pojan tarina

Lauri Johansson & Jarkko Sipilä (toim.): Late - Suomen pelätyimmän rikollisen tarina

Harri Nykänen: Arvokuljetusryöstäjä - Matti Sarenin mafiaelämä

07/2021

Jarkko Sipilä (toim.): Immu

Petri Pietiläinen & Juha Metso: Junnu Vainio - Sellaista elämä on

05/2021

Miika Nousiainen: Metsäjätti

04/2021

Ilkka Karisto: Vankina Venäjällä - Suomalaisen huumekuriirin uskomaton tarina

Olli Lindholm & Ilpo Rantanen: Yhden Yön tarina

03/2021

Timo Kalevi Forss: Gösta Sundqvist, Leevi and the Leavingsin dynamo

Hannu Lauerma & Kari Häkkinen (toim.): Hannu Lauerma, psykiatrin päänavaus

02/2021

Anna Kortelainen: Hyvä Sara! Sara Hildénin kolme elämää

01/2021

Raimo Jokisalmi: Ihmisiä Iijoki-sarjassa

Kuvat näpsin takkahuoneesta. Kannoin kovapuutuolit ulos, kansituolille ei vaan pihalta edelleenkään löydy paikkaa - ei kyllä käyttöäkään. Tässä huushollissa kukaan kun ei erityisemmin nauti auringonpaahteessa köllimisestä - ei edes kirjan kanssa.

Sivuvintistä toin vanhan korituolin tilalle. Ei sille kyllä isommin ole käyttöä, koska saunavilvoittelut ovat jo siirtyneet takkahuoneesta kuistille, ihan pian jo pihalle (kunhan saan kaikki pihakalusteet pestyä...).

Tuoleja kanniskellessa ja vielä kuvia näpsiessäkin ihmettelin, kun koira pyöri aika hermostuneena jaloissa...

... kunnes sitten tajusin, että oli vissiin vartioimassa ja suojelemassa tunturipöllön hyökkäykseltä! Pöllöhän pölähti tähän huusholliin vähän yllättäen (siitä ja vähän muistakin oudoista "tuliaisista" kerroin täällä), eikä koira ilmeisestikään ole vieläkään tottunut moiseen petoon. Pöllö sen sijaan on sopeutunut  hyvin Muumien ja suurmiesten seuraan.

Suurmiehistä puheen ollen, Mies lukee Kekkos-historiikkeja ja kerää Kekkos-kamaa (aika outoa sekin kyllä on, täytyy sanoa...). Pupusen kanssa poikettiin taannoin leivoskahville paikalliseen museoon, jonka varastoissa oli juuri suursiivousluuta heilunut ja seinänvieret olivat täynnä museokäytöstä poistettuja isoja kovalevylle painettuja valokuvia menneiltä vuosikymmeniltä. Ihan vitsinä ostin eurolla suurennoksen kuohuviiniä kohottelevasta Kekkosesta tajuamatta, että Mies tietty haluaa sen seinälle! Hirvitys ja kauhistus! No, olen melkein onnistunut piilottamaan sen takan (eli leivinuunin) takanurkkaan...

Grillikatos pitäisi saada lettukestikuntoon, siitä ehkä seuraavaksi...

VIRKISTÄVÄÄ VIIKONLOPPUA!

Pitkäperjantai 2022

Se on sitten Pitkäperjantai!
.

Aika ottaa rennosti!
Kevät on ollut aika raskas, monella tavalla.
Neljän päivän vapaa tulee ihan tarpeeseen.
.

Tarkoitus oli mennä pääsiäiseksi mökille,
mutta lunta on niillä seuduin vielä ihan ylenmäärin.
.

Ollaan siis kotosalla.

Sopii meitsille oikein hyvin!

Kevyitä kotipuuhia: 
pyykkäystä & silitystä,
kevyttä kevätsiivoilua,
sisutuslehtien silmäilyä,
villasukkakudin,

illalla peiton alla hyvä dekkari.

.

Pääsiäissomisteiksi riittävät kivimunat,
niitä on tarttunut mukaan Virosta, Latviasta, Unkarista, Portugalista...
Munakynttilöitä ostin Tiimarin loppuunmyynnistä muovikassillisen.

Nyt viimeisiä viedään, 

pesiytyivät Iittalan pieniin Harald-sarviin.
.

Toki pääsiäisenä on omat ruokarituaalinsa!
Pashan pistän kohta muottiin,

Miehellä on peuranviulu marinoitumassa.
Ensimmäinen kerta, katsotaan mitä tulee...
.

Pääsiäisiloa, 

rauhaa ja rakkautta!

.

Kuka joulua muistaa??

Hanget korkeat nietokset ovat kohta muisto vain,
vähänkö postaukseni laahaavat jälkijunassa...
.

Koti koristeltiin asianmukaisesti jouluun, ekasta adventista Nuutin päivään.
.

Lahjoja en ehtinyt tehdä, kauppoihin kerkisin. 
.

Joulun alla glögiä nautittiin litroittain, konvehteja laatikoittain.
.

Jouluruokia ei tehty ensinkään, ei niin mitään. Paitsi piparkakkutalo.
(Jyrsitty rauniotalo näkyy todistettavasti hyllyn päällä...)
.

Pupunen ei ehtinyt kuusijuhlaan
(jos näissä koronaoloissa sellaista nyt olisi ollutkaan).
.

Koko jouluviikko vietettiin reissussa, Imatralla karjalaisten pitopöytien äärellä.
.

Uitiin, syötiin, lueskeltiin, syötiin, ulkoiltiin, syötiin, nukuttiin.
.

Nukuttiin paljon.
.

Ihana, ihana joulu - kiireetön, rentouttava, rauhoittava. Levollinen.
.

Voisin oikein hyvin viettää joulua aina näin...

***

Kevät tulee rytisten - ihan kirjaimellisesti.

Muutama viikko sitten heräsimme yöllä kauheaan jyminään, talokin tärähteli.
Aamulla selvisi syy:
katon pohjoislappeelta lumet olivat tulleet alas - 
siinä sivussa myös kiviseinältä tikapuut ja tiilikatolta lapetikkaat. 
Rytäkässä tikkaat tietty katkesivat,
uudet pitää tilata ja asentaa.

Vakuutusyhtiö ei korvaa:
vahinko ei ole arvaamaton, koska talvella sataa lunta.
Jos katolle olisi kiivennyt humaltunut hirvi,
jonka mellastuksen seurauksena lumet ja tikkaat olisivat tulleet alas,
tilanne ehkä olisi toinen.

Kevät kukkii kuistilla,
perunanarsisseja ja valkeita helmihyasintteja.

KEVÄISTÄ VIIKONLOPPUA!

4. adventti

Levittelin joulukorttitarpeeni ruokailuhuoneen pöydälle jo Itsenäisyyspäivän viikonloppuna. Mies oli joulun alla kolme viikkoa työmatkalla Saksassa, joten sain täysin pidäkkeettömästi pipertää yötä myöden, ei häirinnyt hillitön paperisilppukaaos kenenkään mielen- tai unirauhaa. Kotiin palasi sitten juuri sopivasti, että saatiin allekirjoitukset joulutervehdyksiin!

Töissä Mies oli silloinkin, kun marraskuun lopulla Tampere-talossa järjestettiin viidennet valtakunnalliset musiikkikasvatuspäivät, jotka huipentuivat lähes sadan esityksen Musiikki soi! -festaripäivään. Lyömäsoittajat esiintyivät Sorsapuisto-salissa, lavalle asteli soittajia kaikista Pirkanmaan 7:stä Musiikkiopistosta. Pupunen soitteli kellopeliä Niko Ronimuksen kuudelle lyömäsoittajalle säveltämässä Xylotech-biisissä (muut soittimet ovat ksylofoni, vibrafoni, 2 * marimba ja rummut). 

Jottei Mies jäisi osattomaksi, kuvasin esityksen puhelimella. Video on valitettavan heikkotasoinen, mutta tärkeintähän oli kuulla, miten kellopeli soi. Pupunen vaihtoi instrumentin pianosta lyömäsoittimiin vasta 3 kuukautta aiemmin, maallikon korvaan kuulosti oikein hyvältä.

Onnekseen Mies pääsi juuri 4. adventin alla näkemään esityksen livenä oman Musiikkiopiston joulukonsertissa. Ei ihan yhtä juhlava kuin Tampere-talolla, miljöönä oli lukion aulan estradi ja Pupusen vaihtoi puvunkin vain huppariin ja farkkuihin... Hyvältä kuulosti silti edelleen.

Konsertin jälkeen piti vielä kiiruhtaa toimittamaan Hope-hyväntekeväisyyspaketit, lappuset olin nyppäisyt mukaan lähikaupan joulukuusesta.

Tästä olikin sitten tulla melkein ongelma. Ymmärrän toki, että lapsen vanhempi voi olla nonbinäärinen - mutta entä lapsi?? En oikein jaksa uskoa, että alle murrosikäinen lapsi määrittelee vielä itse binäärisyyttään. Alusvaatteiden kyseessä ollen on kyllä merkitystä ihan niiden istuvuudella, eli tässä olisi auttanut selkeä tyttö/poika jaottelu...

No, päätin sitten ihan itse, että 2-vuotias on kalsarimiehen taimen ja 12-vuotias haluaa naiselliset bokserit, molempia tuplasti. Lisäksi tietty villasukat ja pikkukaverille dinosaurus. Haloo, kuka lapsi OIKEASTI haluaa alushousuja joululahjaksi? Vetosi kuitenkin meikäläiseen...

Neljäs adventti oli pikkujoulun aikaa, ystäväperheen glögittelystä on muodostunut jo perinne. Jouluinen menu oli tällä kertaa jouluinen raglette. Harmi, etten huomannut kuvata - mutta oli niin mainio setti, että saattaakin olla seuraavan joulun pääateria!! Kuka kaipaa lanttulaatikkoa ja rosollia? 

Perunalaatikon korvasivat perunanoisetit, rosollin virkaa toimittivat minisuolakurkut ja hillosipulit, karjalanpaistin sijasta riistalihapullia ja tietty ehtaa joulukinkkua - sinappihuntuna tuhti juustokuorrutus kaiken yllä. Jouluinen salaatti kylkeen ja voilá!

Iloa ja onnea uuteen vuoteen!

Seuraavassa postauksessa pääsen ehkä jo joulunviettoon asti...