Pyöreitä vuosia

 Meillä juhlitaan tänään pyöreitä vuosia!! 

 Koirarouva täyttää 10 vuotta. 
 

 No, ei kyllä mitään sukupäivällisiä järjestetty, ei edes isompaa kahvitusta.
Perhepiirissä vainen leivosten voimalla.

1-vuotissynttäreitä on ollut tapana juhlistaa vähän näyttävämmin, vieraslistoineen ja kuohuviineineen kaikkineen. Ja kuten traditioon kuuluu, on päivänsankari asianmukaisesti myös virallisesti 1-vuotiskuvattu.

Rehellisyyden nimissä myönnettäköön, että vain esikoinen (09/1987 - 08/2002) käytettiin studiossa, muista on otettu potretti ihan vaan kotinurkissa. Ja se taas johtuu siitä, että kakkonen (08/1989 - 10/2004) oli niin eläväinen, ettei kuvaaja olisi ehtinyt objektiiviaan tarkentaa, kun juhlakalu olisi jo kadonnut kameralamppujen loisteesta kuvausrekvisiitan syövereihin...

Rehellisyyden nimissä paljastettakoon sekin (ettei IHAN pehmytpäisenä aleta pitää), että studiokuvaus järjestyi erittäin edulliseen hintaan kuvaajan halutessa harjoitella lemmikkikeläinuvausta tutun, rauhallisen koiran kanssa. Ja hinta laski entisestään, kun sai luvan käyttää kuvia mainonnassaan. Esikoinen on siis (paikallis)lehden sivuilta tuttu kasvo!

Vaikka ovat nämä nuorimmaisetkin virallisemmin ikuistettu, hääkuvaamme. (No niin, se siitä imagon nostattamisesta sitten! Pehmytpää mikä pehmytpää...)

Koirarouva, 10 vuotta 30.9.2012.

Luumu-omena-chutney

Tiistaina luin Heleena blogista:

Prätkät = räkättirastaat söivät kaikki punaiset viinimarjat ja sitten tuomen marjat ja viimeiseksi vielä luumutkin.

Herramunjee!! LUUMUT! Törkeät terroristi-varikset söivät jo valtaosan mansikoista, sitten KAIKKI kirsikat - ei kai vaan luumusatokin ole mennyttä??

Siinä siunaamassa ponkaisin pystyyn, lykkäsin villasukkien verhoamat räpyläni sandaaleihin ja ryntäsin nokka vuotaen vesisateeseen ison siivilän kanssa. Luumut punastuivat jo pelkästä häpeästä nähdessään tautisen asuni (yöpaita, paksut fleecehousut, samettijakku ja kaulahuivi). Mutta ne olivat puussa - ja vain sillä oli merkitystä!!

Keräsin kypsät, 3½ kiloa. Tänään pitää muistaa kerätä loput, kyttään vain sateettoman hetken... (Täällä on satanut lakkaamatta siitä alkaen kun tulimme yli viikko sitten reissusta kotiin!)

Ei ollut ihan tuulesta temmattu se toissapäiväinen haaveiluni luumuchutneystä (tai siis 6 vuoden takainen haaveeni). Nyt kun sain ensimmäisen kunnon sadon, sitä sitten tein!!

Googlasin reseptejä ja kun en lopulta osannut päättää, mitä käyttäisin, kehittelin oman kaikista löytämistäni yhdistellen - omassa variaatiossa korvasin osan sokerista hunajalla. Eikä mitään pikkusatsia, 10 litran kattilalla - pohojalaanen sukujuureni erellyttää, että kun tehrään, tehrähän komiasti!

LUUMU-OMENA-CHUTNEY

2 kg tuoreita luumuja
6 omenaa
2 pakettia rusinoita
5 ISOA punasipulia silputtuna
6 ISOA valkosipulinkynttä silputtuna
6 cm tuoretta inkivääriä raastettuna
1 dl hunajaa
1 dl tummaa muscovadosokeria
4 dl fariinisokeria
2 tl hienoa merisuolaa
2 tl jauhettua neilikkaa
2 kanelitankoa
3 pll hunaja-omenaviinietikkaa (rontti litra)
(rosmariininoksan unohdin ostaa - josko olisin löytänytkään??)

Pese luumut, halkaise 4 osaan, poista kivi. Kuori omenat, poista siemenkota ja paloittele. Vippaa kaikki ainekset kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi sekoitellen. Anna kiehua miedolla lämmöllä ainakin 2 tuntia. Poista kanelitanko (ja rosmariini). Purkita ja säilytä jääkaapissa. Annetaan tekeytyä 2-3 kk ennen käyttöä! 

Tuoksut olivat niin voimalliset, että röörit aukesivat ja flunssainen olo helpottui kummasti!! Suosittelen kaikille räkätautisille ensihoitona!

Keitokseni oli niin sakeaa, että olisi voinut epäillä emännän ropsauttaneen vähän löysemmällä ranteella perunajauhoa jouluiseen sekametelisoppaan... JOS annan lahjaksi, toivottavasti saaja ei kuvittele samoin ja lisää silmäksi riisipuuroonsa! Tai saattaisihan se siihenkin sopia...

Ah, mielenkiinnolla odottelen ensimmäisiä maistiaisia! Pakko on kyllä testata jo ennen joulua. Jos on niin hyvää kuin kuvittelen, en anna edes lahjaksi, syön itse kaiken! Sitten saan koko kevään nautiskella hyvällä syyllä brietä ja vuohenjuustoa ja sinihomejuustoa IHAN JOKA PÄIVÄ! Nam!

NAUTINNOLLISTA VIIKONLOPPUA!

* * * * 

Chutneyt ovat kirpeän makeita maustekastikkeita, kotoisin alkujaan Intiasta, mistä ne kulkeutuivat brittien mukana Eurooppaan. Nimi tulee hindinkielisestä sanasta catni, mikä tarkoittaa vahvoja mausteita ja tulisuutta. Chutneyt eivät läheskään aina ole tulisia, koska hedelmien makeus pyöristää maut sopiviksi. Raaka-aineiksi sopivat melkein mitkä tahansa tuoreet tai kuivatut hedelmät ja vihannekset, kuten mango, omena, luumu, viikuna, aprikoosi, tomaatti, paprika, sipuli, chili, porkkana... Tyypilliset mausteet ovat inkivääri, kaneli, pippurit ja curry. (Lähde: kotikokki.net)


EDIT 26.12.2012
MAKUTESTIn tulokset täällä...

Vähän fiinimpää posliinia

Alkoi, kuulkaas, oma Villeroy & Bochin Petite Fleur -astiasto vaikuttaa aika arkiselta vierailtuamme maailmankuululla Herendin posliinitehtaalla Unkarin Veszprémissä. Herend on vuodesta 1826 alkaen täyttänyt mm. Euroopan hovien ja aatelisten posliinisia toiveita.

Meille esitettiin lyhyt elokuva tehtaan historiasta, jonka jälkeen pääsimme opastetulle kierrokselle tutustumaan posliiniastioiden ja koriste-esineiden valmistuksen eri vaiheisiin.

Kaikki työvaiheet tehdään käsin, toki jossain määrin muotteja apuna käyttäen ja dreijakin pyöri sähköllä eikä enää jalalla potkien. Kaikki kaiverrukset tehdään käsin, yhtä astiaa saatetaan kaivertaa päiviä, jopa kuukausia - ja yksikin käden virheliike pilaa koko työn. Samoin kaikki kuvioaiheet maalataan käsin.

Kuva: Herend
Hinta nettikaupassa 5.623,20 CAD (~ 4.640 €)

 Jokainen tuote on siis ehdottoman yksilöllinen, kahta tismalleen samanlaista ei löydy.

Opas esitteli eri tuotteita ja malleja: "tämän kipon kaivertamiseen menee 2 kuukautta, tämän [rahvaan mallin]  peruslautasen maalaamiseen menee 1½ työpäivää eli 10 työtunnia, tähän toiseen kahdella välipoltolla 3 viikkoa ja tähän kulhoon 4 välipoltolla 16 viikkoa, tämän figuurin maalaamiseen menee tuhansia työtunteja" jne. (tarkka tuntimäärä ilmoitettiin aina). Polvia heikotti!!

Lontoon maailmannäyttelyyn 1851 tehty astiasto sai nimen "Queen Victoria", itse kuningattaren ostettua sen.
Nyttemmin tämä on Herendin suosituin kuviomalli.

Olisi NIIIIN hienoa, jos matkabudjetissamme olisi ollut sen verran löysää,että olisimme voineet tuoda kotiin astiaston - ja päässeet samalla Herendin asiakasreferenssien joukkoon Englannin kuningashuoneen, Itavallan keisariparin Franz Josephin ja Elisabetin (Sissin), Tsaari Nikolai II:n, Japanin keisari Akihiton, nykyisen Paavi Benedictus XVI:n ja edeltäjänsä Johannes Paavali II:n, Tony Curtisin, Arnold Schwarzeneggerin ja Lewis Hamiltonin seuraan!! Onneksi sentään Heikki Kovalainen on listalla puolustamasa suomalaisten kunniaa!!

Oma suosikkini on "Rothschild Bird" -sarja. Monet keräilijät pitävät tätä Rothschildin pankkiiri- ja liikemiessuvun tilaamaa astiastoa vuodelta 1850 käsinmaalatun posliinin ruumiillistumana. (Juu-u, tätä sanaa käytettiin amer. nettimyymälän sivuilla!)

Kaksitoista eri kuvioiaihetta kertovat vapaaherratar Rothschildin Wienin residenssinsä pihalla kadottamasta helminauhasta, jonka puutarhuri löysi muutamia päiviä myöhemmin huomatessaan lintujen leikkivän sillä puussa.

Ihan näillä ostoksilla ei kuitenkaan taida päästä merkittävien asiakkaiden listalle... Tulitikkuaski ihan vaan mittakaavaa merkkaamassa ja kontrastia antamassa.:o)

Tsekkasin hinnat Amerikanmaalta (GiftCollectorilla on myynnissä 707 erilaista Rothschild-astiaston osaa!!!), suolasirotin 80 $ ja pikkuruinen asetti munankuorille 95 $. (Ja vertailun vuoksi: tämän sarjan "rahvaan" perusruokalautanen yksinkertaisella lehväkoristeella 140 $.) Tehtaanmyymälän hinnat olivat n. 30% edullisemmat - kannattaa siis poiketa Unkariin, jos aiotte ostaa isomman erän. Herend-astiastoja näkyy myytävän ihan suht inhimilliseen hintaan (esim. £6,000 - £12,000) myös brittiläisellä Christie's taidehuutokauppakamarilla - ihan vaan vinkiksi... Mutta silloin ette kylläkään pääse Herendin omalle referenssi-listalle!

 

Ilmeisestikin kaikki Herendin tuotteet on numeroitu, salkkarin pohjassa on taiteilijan nimikirjaimien LI lisäksi numero 2956, lautasessa JF & 580. Herendillä on myös keräilytuotteita, niitä tehdään max 250 kpl kutakin.

Myönnän olevani astiafriikki!! Entisessä elämässäni pienen tavaratalon astiapuolen osastopäällikkönä tein mm. sisäänostot (unelma-ammatti!!), enkä ole päässyt ammattitaudista eroon: kaikki astiat käännellään ja väännellään, ravintolassakin lautasen pohja pitää tutkia ennen ateriointia...

Olisin voinut viettää Herendillä vaikka koko päivän! Ja seuraavankin! En ehtinyt edes kurkistaa museon puolelle!!! Nyt oli pakko lähteä ryhmän aikataululla, mutta jos olisimme olleet omin nokkinemme, en olisi lähtenyt kulumallakaan!!

Tämän voinee todistaa vaikka Sisko, joka kerran erehtyi kanssani Wienissä Schönbrunn-palatsiin, missä on Habsburgien hovin pöytäastiasto- ja hopeakokoelma. Niitä käytettiin mm. Sissin ja keisari Franz Josephin virallisilla juhla-aterioilla. Näyttelyssä pääsi myös kurkistamaan, miltä hovin keittiössä tuohon aikaan näytti tai miten pöytä katettiin koreaksi keisariparia varten. Siskohan ei saanut meikäläistä sieltä pihalle...

Sekin täytyy sanoa, että Villeroy & Bochin upea museo ja näyttelytila Saksan Mettlachissa alkoi tuntua Herendin jälkeen pelkältä vessanpönttötehtaalta... (Haluaisin silti sinne uudestaan!)

(Astiastojen kuvat napattu googlaamalla eri sivustoilta.)

Keittiöhaaste

No niin, tänään on vuoro toisen saamani haasteen! Kiitos Kotipuron Riitta!!

Haasteeseen kuuluu kuvata omaa keittiötä ja jakaa haaste eteenpäin 5:lle blogille.

Edellisen kerran kyökin puolelle kurkattiin huhtikuussa (ikkunoista näkyy LUNTA!!!), joten muutama uusi kuva onkin  ihan paikallaan. Tosin ei keittiössä mitään mullistavia muutoksia ole tapahtunut - pienessä tilassa ei ole kovin montaa vaihtoehtoa tavaroiden pyörittelyyn. Mikä onkin ehkä ihan hyvä asia, löytää Mies kahvikuppinsa aamuisin tutulta paikalta...

Mutta juu, pyörähdetään ovelta katsoen vastapäivään, niin kokokin käy selville:

Siis tosi pieni! Mutta meille oikein sopiva, en kaipaa isompaa keittiötä (pieni on helppo pitää siistinä!!). Kahden hengen aamiaiset jä ateriatkin syö kummasti minipöydältä, ruokailuhuoneeseen katetaan isommalle porukalle tai jos halutaan keskenämme sapuskoida vähän juhlavammin. Ei siis kauhean usein...

Ai yksityiskohtia? Juu, mikäs siinä!

Astiakaapin oveen tuppaa jäämään mukavia tervehdyksiä näytille.

Kurkataanko astiakaapin sisällekin?

Kaappi hankittiin ihan vasiten Villeroy & Bochin Petite Fleur -astiastolle...

... koska se ei olisi muuallekaan mahtunut.

Ja sopiihan tänne vielä mukavasti vähän muutakin, gloögimukeista alkaen...

Kerään myös Villeroy & Bochin vanhan Botanica-sarjan purkkeja.

Vahingossa lipsahti saman sarjan kellojenkin puolelle...

Syynätäänkö myös työtasot? Ovesta oikealle:

Tykötarpeet Ikean kylpyhuonelokerikossa ja kapustat vanhassa maljakossa.

Kirpparikori soveltuu hedelmiä paremmin sipuleille - joita käytän tosi paljon!

Aamun tehopiste - kaikki tarpeellinen kalanmaksaöljykapseleista müsliin.

 Ja vastapäätä:

Eniten maailmassa vihaan käsitiskiä!!! Meillä ei käsitiskata kuin Miehen konjakkilasit ja hopeiset kaffeelusikat ja kakkulapiot. Niitä ei käytetä liian usein! Ja kun käytetään, odottavat tässä Miehen toimenpiteitä!

Riihimäen tölkkeihin kerätään sipulinkuoret kasvivärjäyksiä varten...

Ruokapöydän alla on...

... keittökirjoja, joista tosin käytän vain yhtä:
Helmi Koskimiehen ja Eva Somersalon Keittotaito -kirjaa vuodelta 1932.

Miehellä on lupa kilauttaa kelloa, jos eineen odotus käy liian pitkäksi.

Tavalliset pussiteet ovat jääneet vähemmälle huomiolle...

... kun olen viime aikoina keskittynyt enemmän Ellulandian teetarjontaan.

Tällaiselta meidän kyökki näyttää!
Tarjoaisin nyt ne teet, jos vaan voisin.

"Hei, HALOO!!! Mikäs unohtui???"

Ai  niin, koiraperspektiivi!!
Tässä aterioidaan kahdesti päivässä - kellontarkasti - koirat pitävät tarkan vaarin, että sapuska tarjotaan ajallaan.

Ja sitten haastetta eteenpäin...
Ensimmäinen on sellainen kyökki, jossa TIEDÄN olevan PALJON kivaa ja kaunista:
Terhin keittiö / Tulihan tehtyä

Sitten sellaisia, joista olen nähnyt vain vilauksia ja toivoisin näkeväni enemmän:
Nukkekoti Väinölän keittiö
Rouva Kivitikan keittiö
Ailan keittiö / Mäntylä
ja vielä blogiaan juuri "laajentaneelle" hyvä syy esittelykierrokseen... ;o)
Kisan keittiö / Punaisen talon elämää

Olkaa ystävälliset ja ottakaa haaste vastaan!

Yksi ylpeydenaiheistani: koiranruokasäkkikaappi.
Pienestä se on joskus onni kiinni! :o)

Keittiöremppa tehtiin vuosi taloon muuttamisen jälkeen ja se kestikin varmaan vuoden verran, ihan kaikki laitettiin uusiksi. Luin vanhoista blogeista keittiömerkintöjä, ja löysin alla olevan. Pistänpä uusintana, jos joku vaikka jaksaa sen kahlata läpi...

Haaveilin rustiikista tunnelmasta, pikkuruisesta maalaiskeittiöstä, missä chutney-kattila porisee liedellä, uunissa muhii peurapaisti, kaiken yllä väräjää tainnuttava valkosipulin tuoksu. Tuoreet juureskuutiot hunajahunnun alla ovat valmiit lykättäviksi uuniin, raikkaanrapean salaatin ainekset odottavat pilkkomista, kokki siemaisee tilkan sherryä chutneytä hämmentäessään… Parhaat posliinit, kristallit ja pöytähopeat on jo katettu pellavapöytäliinalle ruokalsalin puolelle. Vahva kahvi konjakin kera nautitan aterian päätteeksi olohuoneen puolella, takkatulen loisteessa.

Ja kaiken sen myös sain!! Ainakin melkein. Kristallit ovat vielä toistaiseksi takuuvarmaa Iittalaa ja pöytähopeat Arabian Careliaa, pöytäliinakin puuvillaa. Mutta vielä ehtii…

Keittiö on todellakin pikkuiruinen eikä kantavia kiviseiniä niin vain mennä kaatelemaan. En tosin halunnutkaan, tykkään siitä, että keittiö on oma erillinen yksikkönsä. Mutta kaiken haluamani keittiöön sain tarkalla suunnittelulla. Appiukko oli kyllä hermostua viikoittain vaihtuviin suunnitelmiin ja pakollisiin katkoihin, kun vaadin ajatteluaikaa. Itse olin hermostua jatkuvaan pölyyn ja sotkuun, Mies hermostui remontin kestoon ja vapaa-ajan vähyyteen.

Kaikkiaan remonttiin meni melkein vuoden päivät, mutta pelastuksemme oli täysin toimiva yläkerran keittiö (se mistä nyt tulee suihkuhuone ja ompeluhuone). Ajan tavan mukaan talo oli rakennettu 2-perheen taloksi aravarahoituksen saamiseksi, siksi siis tämä kannaltamme toimiva ratkaisu.

Mitä sitten teimme? 
1. Kaikki vanha purettiin (kaakeleitakin oli seinässä 3 kerrosta).
2. Sähköt, putket ja viemärit (keittiön osalta) uusittiin.
3. Vesipiste vaihtoi paikkaa toiselle puolelle keittiötä - tai oikeastaan sinne tehtiin toinen vesipiste, koska halusin niitä kaksin kappalein.
4. Asennettiin lattialämmitys ajastimen perään.
5. Laatoitettiin, paneloitiin, maalattiin, tapetoitiin, listoitettiin.
6. Kalusteet ja kodinkoneet uusittiin.
7. Myöhemmin vaihdettiin vielä ikkuna.

Olen edelleen oikein tyytyväinen tehtyyn remppaan! Vain kodinkoneet vaihtaisin laadukkaampiin, mitään muuta en muuttaisi!

Vielä ainakaan...