Koukussa s-mobiiliin

Pupunen palasi tänään viikon pituiselta Taideleiriltä - soittoa, laulua ja elämyksiä.

Kotiintulosapuskana kotimaisista aineksista pyöräytetyt

TÄYTETYT PAPRIKAT 

3 isoa paprikaa, ripaus suolaa ja mustapippuria

1 pkt (450 g) Kariniemen kananpojan Fajitas-jauhelihaa

öljyä tai muuta rasvaa

pari kevätsipulia

pari isoa herkkusientä

yksikyntinen valkosipuli

1 prk ruokakermaa

juustoraastetta

• Leikkaa paprikoista hattu pois, poista siemenet ja aseta vuokaan avoin puoli ylöspäin, lirauta kraanasta tilkka vettä jokaiseen ja kypsennä mikrossa 15 min
• Hienonna kannan ympärille jäänyt paprika 
• Paista jauheliha, paprikasilppu, sipulit ja herkkusienet öljyssä
• Lisää ruokakerma ja valkosipuli, hauduta
• Valuta esikypsytetyistä paprikoista vesi pois, ripota sisäpuolelle hieman suolaa ja pippuria
• Täytä paprikat jauhelihaseoksella
• Ripottele juustoraaste päälle
• Kypsennä vielä uunissa 10-15 min
• Tarjoile perunoiden, riisin tai muun mieluisan lisukkeen kanssa.

Ja kaikki ainekset kotimaisia, kreikkalaista oliiviöljyä lukuunottamatta.

Tiedän, koska olen ihan koukussa S-ryhmän s-mobiiliin!

Omasta ostokäyttäytymisestä saa vaikka mitä mielenkiintoista tietoa!

Esim. RUUAN KOTIMAISUUSASTE on perheellämme tällä hetkellä 67%. 

Euromääräisen kulutuksen mukaisessa järjestyksessä

(prosenttilukema kertoo ostetun sapuskan kotimaisuusasteen):

• maitotaloustuotteet 80% (ruokalaskun suurin menoerä)
• hedelmät ja vihannekset 37%
• juomat 82% 
• valmisruoka 84%
• kuivat elintarvikkeet 33%
• liha 100%
• leipomotuotteet 92%
• makeiset ja jäätelöt 44%
• kala 10% (eli pääosin ulkomaista kalaa ja muutenkin vähäisestä siivusta se vaivainen 10% oletettavasti vain Kalaneuvoksen sihihomejuusto-savulohiherkkua, josta se lohikin oikeasti on norjalaista...?)

Ostetun leivän ja lihan suhteellisen alhainen määrällinen osuus johtuu riistalla täytetystä pakastimesta, Mies tekee myös kaiken vaalean leivän itse. Leivissä käytetään paljon pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä ja siemeniä, ne taas puolestaan ovat suurelta osin tuontitavaraa.

Ostoslista aukeaa ihan tuotetasolle, se kummasti motivoi ja ohjaa kotimaisiin valintoihin! Valitettavasti listaus kertoo vain kotimaset tuotteet, ei niitä "vältettäviä" vaihtoehtoja! Pystyn kuitenkin päättelemään, että suurimmat "prosenttisyöpöt" tulevat banaaneista, avokadoista ja sitruksista, joita ei vaan kotimaisina saa, myös muut kauden ulkopuoliset vihannekset. Kotimainen tarjonta on aika niukkaa myös riisin ja nuudelin osalta, mysleissäkin taidan suosia ei-kotimaisia laatuja. Ulkomaiset herkkujuustot ovat paheeni. Maustaminen ja öljyt on myös huomattavan suuri tuoteryhmä, pääosin ulkomaisia.

Tavoittelen 75% kotimaisuusastetta. Irtokarkit pitää ainakin vaihtaa Fazerin siniseen, ulkomaisten pakastewokkivihannessekoitusten sijasta suosia Apetit-tuotteita. Mutta yksi on, josta en voi luopua: Flora Kulta 80% valmistetaan Ruotsissa ja sitä en voi vaihtaa mihinkään korvaavaan tuotteeseen - kaikki muut rasvat maistuvat leivän päällä KAMMOTTAVILTA. Paitsi voi, mutta se on vain herkkuhetkiin...

Toinen kiinnostava asia on RUUAN HIILIJALANJÄLKILASKURI.

Keskivertosuomalaisen ruokaostosten hiilijalanjälki on 2.100 kg vuodessa.

s-mobiilin mukaan kolmihenkisen perheemme hiilijalanjälki on 4.592 kg/vuosi eli pekkaa päälle 1.530 kg vuodessa. 

Ihan en kyllä luottaisi tuohon, koska analyysin mukaan yhdellä purkilla laktoositonta 1 kg luonnonjugurttia olemme saaneet 2020 helmikuulle 1.028 kg:n kuormituksen (kts. kuva)!? Eli jos tuon voisi kuvitella johtuvan vain väärin syötetystä arvosta ja "kohtuullistaa" kuormituksessa, hiilijalanjälkemme onkin vain (4.592-1.028)/3 = 1.188 kg/vuosi - eli vain 57% keskivertokansalaisen hiilijalanjäljestä. Edellyttäen, että leipäkoneen sähkölle ja/tai metsästysreissujen bensankulutukselle ei panna painoarvoa...

Tykkään käydä ruokaostoksilla, mutta nykyisin se on kuulkaas

vielä paljon entistä hauskempaa!!

Suklaamakustelua

Systeri oli viime viikon kyläilemässä, Pupusen seuraneitinä. 

Ihan tarkkaan en tiedä, mitä kaikkea tekivät, millä päivänsä täyttivät...

Yhteen "aktiviteettiin" pääsin minäkin osallistumaan:

Systeri järjesti SUKLAA TASTINGin!

Aika metkalle maistui!

Katso arviot

Saisiko olla sipulisuklaata?

Huomatkaa hienot kuvat,

Systeri on designannut ne Pupusen kanssa.

Heinäkuun villasukat

Muutamat sukat heinäkuullekin.

Langanmenekki yhteensä 378 g.

Eipä näistä sen kummempaa.

Paitsi että satagrammainen kerä loppui harmillisesti

32 silmukkaa liian aikaisin...

Onneksi lankaa oli enemmän kuin se yksi kerä!

Novitalta nokkela veto "pakottaa" ostamaan aina vähintään 2 kerää,

jos meinaa tehdä yksiväristä sukkaparia...

Viittaan siis aiempaan postaukseen

Se IHANA aika vuodesta:

Kotona tsekkasin Novitan sivuilta, jatkossa Seiskaa paalataan vain 100 g kerille. - - - Satagrammaisissa kerissä tuppaa olemaan sellainen kiusallinen vika, että niissä on just muutama metri liian vähän lankaa, aina loppuvat Eerot, Juhanit ja Simeonit hintsusti kesken!!!

Seuraavaksi teen kyllä jo jotain ihan muuta,

monenkirjavaa...

Mikä tsägä!

Tapahtui Itä-Suomen lomamatkalla, kesäkuun lopulla siis.

Mies ja Pupunen olivat "päiväunilla" (Mies päikkäreillä, Pupusella peliaikaa), itse en päivisin uinahtele. Lähdin kierrokselle hotellin (Hot. Lappee) yhteydessä olevaan kauppakeskukseen (IsoKristiina).

Finlaysonin myymälästä löysin Töölö-pussilakanat kivaan hintaan.
Olin jo pyyhältämässä kassalta ovelle, kun myyjä huikkasi perääni:
- Etkö meinaa venearvontaan osallistua?

Havahduin:
- Aha, sellainenko olisi? No, Mies just viime viikolla sanoi, että pitää talven aikana hommata vene. Josko minä sen nyt tästä sitten hankkisin!?
Ja täytin arvontalipukkeen.

Pari päivää myöhemmin soi puhelin.
- Finlaysonilta, päivää. Voitit veneen. Mihinkäs se toimitettaisiin?

Kävipä mäihä!! Mieletön munkki! Hervoton tsägä!
Pupunen oli innoissaan, Mies onnellinen.

Siitä parin päivän päästä soitettiin suoraan tehtaalta (Suomi-veneet) ja juteltiin mukavia, siinä sivussa informoitiin toimitusajankohta ja käyttöönotto-ohjeistus.

Muutaman päivän kuluttua vene toimitettiin kotipihaan.
Tai oikeammin portinpieleen.
Appiukko oli vastaanottamassa peräkärryn kanssa.

Kotikaupungissamme kanava yhdistää kaksi isoa vesistoä - ongintapaikkoja on riittämiin, isoja selkiä uisteluun. Mies oli kuitenkin sitä mieltä, että ihan heti uudenuutukaista venettä ei kannattaisi venevarkaiden saaliiksi jättää, joten ensihätään vene siirtyi Appiukon kuskaamana mökille.

Appukko se vasta onnellinen olikin!!

Eilen iltasella Mies ja Pupunen viimein ehtivät mökille, tänään riisuivat paatin muoveista. Appiukko oli odotellessa ehtinyt jo tehdä upouuden telan rantaan.

Sain juuri kuvia puhelimeen: Appiukko ja Pupunen lähdössä neitsytristeilylle. Vai onko oikea termi neitsytairoilu?

Komea on, kuulemma. Vene siis. Liki viisimetrinen kahdella lukittavalla säilytystilalla ja meriairoilla, ihan huippulaadukas työn jälki (väittivät ne, jotka asiasta jotain ymmärtävät). Vanha mökkivene kuskataan isommille vesille, on sitten mökkireissuillakin kaksi selkää kalansaaliista tyhjennettäväksi.

Jos pihaan olisi jäänyt, olisin saanut aika uhkean kukkalaatikon, airoista oivat kasvutuet. Ylenmääräinen sadevesi olisi valunut pohjan reiästä (olettaen, että olisin muistanut ennen istutuksia poistaa tapin...).

No, enpä saanut.
Ei silti harmita.

Mies toivoi, voisinko vielä osallistua arvontaan, jossa palkintona päältäajettava ruohonleikkuri...

* * *

PS. Olen aika merkkiuskollista sorttia. Siitä alkaen, kun olen hankkinut itselleni kodintekstiilejä, eli noin parikymppisestä (eli jo aika monta vuosikymmentä), olen suosinut vain Finlaysonin ja Marimekon lakanoita ja pyyhkeitä. Eipä tee jatkossakaan mieli hairahtua!! (Vaikka Finlaysonin pussilakanat taidetaankin nykyisin tehdä Tampereen sijasta Turkissa...)

Kirpputorikiukkua

Varaan kirpputoripöydän kahdesti vuodessa, loppukeväästä ja alkusyksystä. Yleensä Pupusen kausivaatteiden läpikäynnin innoittamana, kun kaikki edelliskesän/-talven vaateparret ovat käyneet pieniksi.

Niin nytkin. Pistin koronasulun aikana tekstiviestin vakikirpparilleni ja kysyin, ottavatko jo varauksia koronan jälkeiseen aikaan, koska sitten koittaakaan. Kirppistelijä oikein soitti takaisin, pohdimme pitkään, milloin elo ja olo taas normalisoituu. Tein varauksen, kehotettiin seuraamaan FB:sta tietoa avaamisesta. Jäin siihen käsitykseen, että varaamani pöytä olisi vapaa heti ovien auettua.

Viimein oli FB:ssa ilmoitus avaamisajankohdasta, edellispäivänä kirpputori olisi muutaman tunnin auki pöytävaraajien käyntejä varten. Pistin tekstarin, voisinko tuoda valmiiksi hinnoitellut tuotteeni pöytään jo silloin, avauspäivänä kun olisin töissä.

Kirppistelijä soitti jälleen, pöytä onkin vielä varattu edelliselle myyjälle muutamaksi päiväksi. Hän tarkistaa ja ilmoittaa tarkan vapautumispäivämäärän.

Ei kuulunut mitään, kysyin asiaa uudelleen. Nyt sain vastauksen tekstarilla, päivämäärä olikin vasta 2 viikon kuluttua. Manasin hiljaa mielessäni, mutta jatkoin tarpeettomaksi käyneen tavaran hinnoittelua.

Vaihtopäivää edeltävänä päivänä poikkesin oikein paikanpäälle kysymään, voisinko tuoda tavaraa jo illalla, juuri ennen sulkemista. Selvisi, että pöytä onkin varattu vielä VÄHINTÄÄN kuukaudeksi. Kiukku muuttui raivoksi, olisihan asiasta minullekin voinut ilmoittaa! Kuisti oli väärällään kasseja, olin hinnoitellut satoja tuotteita aivan suotta - turha kesävaatteita ja -leluja on kesän lopulla kirpputorille rahdata. Purin turhautumiseni ehkä vähän liiankin selväsanaisesti. Ehdottivat toista pöytää, mutta samalla vaivalla tekisin uudelleenhinnoittelun jollekin sellaiselle kirpputorille, josta saisin muutakin kuin tyhjiä lupauksia.

Googlasin lähiseutujen kirpputorit, niitä olikin yllättävän monta! Suoritin kotisivujen perusteella vertailevaa tutkimusta. Sopivan pöydän sain jo heti ensimmäisen yhteydenoton perusteella. Ihan parasta oli, että saatoin viedä kamat paikalle sellaisenaan, uudelleenhinnoittelematta!

Neljän viikon varaukseni naapurikunnan puolella on jo venähtänyt 8 viikoksi. Ja jatkuu vielä toistaiseksi, kauppa käy. Samalla saan sopivaan tahtiin raivattua nurkkia. Turhasta tavarasta luopumisella on ihmeellisen puhdistava vaikutus - paitsi ihan pölypunkkien määrällä mitaten, myös mielelle!

 

Ja kun vauhtiin pääsin, päätin (Miehen yllyttämänä) heivata myös isompikokoisia pölynkerääjiä! Miehen Isotätivainaan Chippendale-sohvakalusto kannettiin autotalliin, josta Kierrätysmyymään kuljetuspalvelu kävi sen tänään hakemassa. Takkahuoneessa ei ole nyt tuoleja, mutta kuka siellä kesällä istuisikaan...

Myös Pupusen unikamarin nojatuoli sai lähtöpassit. (Anteeksi heikko kuvanlaatu! Otos lienee noin 6 vuoden takaa, päätellen jo vuosia sitten kirpparilla myydystä villamatosta ja nalle-verhoista, ikkunatkin vaihdettu kuvanoton jälkeen...)

Tuoliin liittyy tarina. Joskus 90-luvun alkuvuosina halusin silloiseen kaksiooni muhkeat laiskanlinnat. Laskeskelin, että saisin parituhatta markkaa veronpalautusta, joten voisin tuoli-investoinnin tehdä vaikka vähän ennakoiden. Askosta löytyi juurikin kaksi "sopivan räväkkää" (kirkkaanvihreät pinkeillä tereillä) tuolia, jotka sitten ostin kotiinkuljetuksella. Kohta tuolien saavuttua tuli verotuspäätöskin: pari tonnia mätkyjä. Jotain oli selkeästi mennyt vikaan laskiessa... Sen koommin en ole verojani itse laskeskellutkaan, verokarhu hoitakoon hommansa.

No, väri alkoi jossain vaiheessa tökkiä ja päätin verhoilla tuolit itse. Toinen tuoli pantiin osiksi, en vaan koskaan saanut sitä takaisin kokoon. Toiseen päätin sitten ommella pestävän irtopäällisen kissakuvioisesta gobeliinikankaasta. Olin ja olen edelleenkin tuotoksestani aika ylpeä. Kissaversio on miellyttänyt silmää jo parisenkymmentä vuotta - eikä kangas ole edes kulunut, kun ei tuolissa juuri koskaan kukaan ole istunut (paitsi Pupuselle iltasatuja lukiessa). Tällä käyttöasteella totesin tuolin vähän turhaksi - varsinkin kun Pupuselle ei ole satuja lueskeltu enää pariin vuoteen... Jouti lähteä, kuskasin kirpputorille oman auton takakontissa.

Kissatuolin tilalle Pupusen unikamariin ostin (tai oikeammin vaihdoin sohvakalustoon) siistikuntoisen korituolin Kierrätysmyymälästä. Tykkään, mukavan kevyt ratkaisu. Mattokin on aiempaa kevyempi, vuosia sitten itse kangaspuilla paukuteltu.

Raivaus jatkuu. Nallekaappi lähtee Kierrätyskeskukseen heti kunhan löydän nalleille uuden katon pään päälle.

Ahneella kakkainen loppu?

Vanha kansa väittää, että ahneella olisi kakkainen loppu.
Kävin rohmeltamassa tarjouslankaa vielä pari tusinaa kerää eilisten lisäksi...

Mutta ajatelkaas nyt, 30% alennuksella keskimäärin kolmannes langoista on ihan ILMAISIA. Ja kuka voisi vastustaa jotain ilmaista, varsinkin jos on ihan laatutavaraa? Ja pehmeää ja nättiä, kivan väristäkin? Ja tarpeeseen? KUKA MUKA? Pöh, en usko!

No, myönnän etten tarvitse ensi talveksi yli 30 uutta sukkaparia itselleni. Mutta Pupunen oli mukana valitsemassa värejä omiin sukkiinsa, jalka kasvaa silmissä, jos pidemmäksi ajaksi jää tuijottamaan (vaikka viikoksi). Ja osan valmistuneista vien hyväntekeväisyyteen ja jakelen vähän sinnetänne...

Ahneudessani en ole kitsas, keventääkö se yhtään kohtalon kouraa?

Näistä nyt ahnehditusta 36 kerästä tusina yksiväristä on siis (meikäläisen logiikalla) IHAN oikeasti IHAN ilmaisia! Koko varastoa en sentään kehtaa esitellä, jemmassa taitaa olla melkein samanmoinen läjä entuudestaan.

Mutta hei, ILOITSEN ja INSPIROIDUN suuresti lankavarastostani! No, kriittisempi voisi kyllä kyseenalaistaa tuon inspiroitumisen, kun samalla mallilla tulee sukkia satamäärin. Ensi talven postausten aihepiiri lieneekin jo selvillä: sukkia, sukkia ja vielä vähän sukkia...

Se IHANA aika vuodesta

On taas SE IHANA AIKA VUODESTA, kun Novita julkaisee uudet lankavärit - VIELÄ ihanampaa on se, että samalla selviävät poistovärit... Tällaiselle maaniselle sukanvääntäjälle on iloinen hetki, kun huomaa lähikaupassa Veikkoihin ilmestyneet "Huomioi päiväys" -tarjouslaput!

Töissä kollega sanoi lähtevänsä vähän etuajassa kotiin kaupan kautta, tekisi ehtoommalla vaimolle katkarapukasaria. Siinä samassa alkoi kuola valua suupielistä, olin kuin mikäkin sylkirauhastulehduksesta kärsivä molossi. Samalla ratkesi illan tarjoomusongelma - Mies olisi yötä Kotkassa, illaksi oli jo sovittu kahdenkeskinen herkkuhetki Pupusen kanssa. Katkat ovat Pupusen lempiruokaa sushin ja etanoiden lisäksi.

Kurvailin kaupan vihantahyllyn ja pakastealtaan välimaastossa, kun näin kutkuttavan laatikkopinon lankahyllyjen tuntumassa. Puolijuoksua tarkistamaan tilanne! Ei, ei ollut alelappuja. Keräsin kärryyn juustot ja paseeratut tomaatit, paistopisteeltä patonki. Uusi toivioretki lankahyllylle ennen kassalle kaartamista...

Tomeran näköinen myyjä lähestyi, mutta jäi järjestelemään viereistä hyllyä.
- Ööööö, mahtaisivatkohan nämä olla alehintaisia, taitavat olla syksyn poistovärejä?
- Jaa, ehkä. Lupasin tulla tähän toista myyjää auttelemaan, jotain oli tarkoitus alentaa.

Muina miehinä tutustuin desilitramittojen ja perunankuorimaveitsien valikoimaan, hyvä etten vihellellyt. Toinen silmä tiukasti suunnattuna äskeiseen myyjään, ettei vaan katoa paikalta.
- Hei, tuolta [myyjän nimi] nyt tulee. Hei [nimi], asiakas kysyy, alennetaanko lankoja.
- Juu, kaikki laatikoissa olevat ovat poistovärejä, siitä vaan valitsemaan.

Touhukkaana nostelin laatikoita toistensa päältä, äimistyneenä ihmettelin:
- Nämä kaikkiko? Ihan kaikki väritkö aiotte alentaa?

En kehdannut rohmuta tusinaa enempää. Kotona tsekkasin Novitan sivuilta, jatkossa Seiskaa paalataan vain 100 g kerille. Ilmeisesti kaikki 150 grammaiset poistotavaraa? Jos niin on, lähden huomenna heti aamusta HIRMUISELLE HAMSTRAUSKIERROKSELLE! Satagrammaisissa kerissä tuppaa olemaan sellainen kiusallinen vika, että niissä on just muutama metri liian vähän lankaa, aina loppuvat Eerot, Juhanit ja Simeonit hintsusti kesken!!!

Myyjää nauratti, kun kassaa kohti suunnatessani totesin, ettei nyt tarvitsekaan ostaa viinipulloa, kun paljon parempaa oli tarjolla...

Pupunen sai kuin saikin sapuskansa (ja hain sitten kuitenkin sen viininkin itselleni, ruokajuomaksi).

KATKARAPURUUKKU KAHDELLE (Valion ohjetta mukaellen)
1 iso sipuli

1 yksikyntinen valkosipuli

3 kesäsipulia varsineen

1 rkl kirnuvoita

½ prk (n. 200 g) paseerattua tomaattia

½ dl omenatäysmehua

½ kalaliemikuutio

1 rasia Valio Viola paprika-chili -tuorejuustoa

n. 200 g MSC-sertifioituja isoja katkarapuja

nippu tuoretta tilliä

½ pussia juustoraastetta (taisi olla Valio Emmental)

• Kuullota hienonnetut sipulit ja valkosipuli voissa kasarissa. Lisää tomaattimuska, mehu ja liemikuutio. Anna kiehua hiljalleen 3 min.
• Lisää tuorejuusto, kesäsipulisilppu ja sulatetut, valutetut katkaravut, kuumenna sekoittaen. Lisää hienonnettu tilli (jätä hieman koristeeksi).
• Jaa seos kahteen isoon annoskulhoon. Ripota juusto pinnalle. Kuumenna uunin yläosassa 250 asteessa kunnes juusto saa kauniin värin, n. 6 min.
• Ripota päälle loppu tilli. Tarjoa lisäksi rouheista maalaispatonkia.

.

Hopsan, hain lankakopan esiin, kerien välistä pilkisti sukanvarsi. Ja toinekin, eri kokoinen. Löytyipä sitten sammaleiset ketut, taisin tehdä nämä ihan kesäkuun alkupäivinä. Seiskaa hujahtanut  107 g (koko 38/40) + 135 g (koko 44/46). Eli ei tule satagrammaiset riittämään mihinkään!!! Kettu vieköön, mikä uudistus!

SULOISTA KESÄVIIKONLOPPUA!

Avoimet puutarhat 5.7.

Sunnuntaina vietettiin valtakunnallista Avoimet puutarhat -päivää. Olin merkinnyt sen kalenteriini jo jokunen kuukausi aiemmin ja jos vaan keli suosisi, lähtisimme jälleen tutustumaan muutamaan kivaan kohteeseen. Ja vaikka sataisi taivaalta vanhoja akkoja, menisin siltikin ja vaikka sitten yksin - näin olin päättänyt.

Koko loppukevään ja alkukesän olin seurannut Tulihan tehtyä -Terhin ja Miähen pihapuuhia, kovasti kiinnosti nähdä kaikki se blogiin dokumentoitu livenä. Ei ollut vaikeaa puhua Miestä mukaan, joten auton nokka suunnattiin Hämeenkyrön suuntaan. Koira pakattiin takapenkille, olisihan senkin kiva päästä nuuskimaan uusia nurkkia. Pupusen Kummitäti-loma pääkaupungissa jatkui edelleen, joten lapsenviihdykeongelmaakaan ei ollut.

Auto starttasi jo kohta 10 jälkeen, matkalla poikkesimme Bauhausiin (puutarhatarpeita, niistä myöhemmin) ja brunssille. Hämeenkyröön saavuttua suuntasimme ensin Pinsiön taimistolle. Valtavat valikoimat, puhelimen muistiin tallentui kuva monesta kiinnostavasta perennasta ja pensaasta (kuva yllä). Takakontti oli jo täynnä, joten mitään ei nyt tällä kertaa lähtenyt mukaan - mutta kohde on ehdottomasti uuden visiitin väärti!

Seuraavana kohteena oli Tiinan  kivi- ja kukkatarha.

 

Varsinainen kivikkopuutarha tämä ei ollut, mutta kaikki perennapenkit oli kivasti rajattu luonnonkiveyksin. Istutukset olivat hyvin hoidettuja ja kasvusto oli monipuolista.

Pensaita ja havuja oli käytetty kivasti istutusryhmissä.

Tästä ei ollut enää pitkä matka Terhin tiluksille, kohteena siis Saksan tila. Kasvusto oli runsasta, kierrätysideat kunniassaan!! Terhin käsityöläis- & lasitaiteilijan kyvyt ja visuaalinen osaaminen sekä Hannun kädentaidot niin puun kuin metallin työstäjäni ilmenivät mitä moninaisimmin tavoin.

Katsottavaa ja ihailtavaa löytyi joka nurkalta. Niin paljon, että norkoilimme pihapiirissä 1½ tuntia! Luhtikahvilan antimista nautimme myös, toivon että mehevän raparperipiirakan ohje ilmestyy vielä Terhin blogiin...

Terhin luvalla kuvailin omaa silmää hiveleviä yksityiskohtia.

Kierrätysmateriaaleista täysin (valokatetta lukuunottamatta) toteutettu KASVIHUONE on selkeästi Terhin ja Hannun suosikkikohde, niin paljon aikaa, vaivaa ja ajatusta oli sen toteutukseen ja somistukseen käytetty - ja satoakin näytti olevan tulossa runsain mitoin!

 

Muutamia yksityiskohtia vielä kasvarilta:

 

 

 

 

Matka jatkui Sastamalan ja Punkalaitumen kautta kohti Urjalaa. Molemmissa oli yksi kohde, jossa olimme suunnitelleet käyvämme, mutta yliviihtyminen Saksan tilalla ja Häijäässä nautittu ateria saivat aikataulut sekaisin ja jatkoimme suoraan Urjalaan Pölkinvuoren Kasvimaailmaan, joka Avoimet puutarhat -sivuston mukaan olisi auki klo 20 asti.

Pöllähdimme pihaan pari minuuttia yli 18, viimeinen vieras teki juuri portilla lähtöä isännän saattelemana. Selvisi, että AP-sivustolla oli väärää tietoa - mutta saimme vielä yksityisen kierroksen. Ihan mielettömän hieno paikka - TÄNNE MENEMME EHDOTTOMASTI UUDELLEEN AJAN KANSSA, Pupunen mukanamme.

Raportoin Pölkinvuoresta sitten enemmän,

nyt nautitaan vielä hetki Saksan pihasta:

 

 

  

 

 

Kierrokseen meni kaikkineen 9 tuntia. Kotiin palatessa takapuoli oli kipeä autossa istumisesta, eikä edes sukanvarsi edennyt (se olisikin ollut vähän vaarallista, olin kuskina). UPEA PÄIVÄ! Miestäkään ei harmittanut yhtään, vaikka orapihlaja-aita jäi leikkaamatta - oli kuulemma kesän ihan parhaita reissupäiviä!

Kiitos puutarhansa portit avanneille!

 

PS. Ideoita hiekkalaatikon vehreyttämiseksi en visiitiltä saanut (muistanut koko asiaa, kun uppouduin vain näkemääni) - saa esittää ideoita edelleen! Lodjun koko on 1,7 * 1,7 m.
 

Tämäkin kuva on vielä Terhin puutarhasta, tuon molleroisen tyyppiset kukat (pionien lisäksi) viehättävät minua suuresti. Kyseessä lienee jokin laukka, mutta olen kuvitellut niiden olevan aika pitkänhuiskeita varreltaan? Lyhytkasvuinen kanta, kääpiömutaatio?