Sukkasunnuntain välisukat

Piti käydä pääsiäispyhien aikaan mökillä. Piti, ei käyty. Tympeät ilmat. Ajeltiin siellä sun täällä, matkaseuralaiseksi nappasin lankakorin päällimmäisen, Seiskaveikan Aapon. Sukathan siitä taas tekeytyivät.

Perussukkaa pitsillä, Äidin väriset, hailua farkkua.

Ja kokoisetkin, 37/38. Kerästä riitti sopivasti, 90 g.

Jokohan tänään paistaisi?
 

Nuttujuttu

Veljenvaimo "tilasi" Veljenvaimonsiskontyttärenpojalle nutun, syntymälahjaksi.

 Sen verran tunaroin, että ehti vasta ristiäislahjaksi.

Pipan kanssa ei sitten enää kiirettä ollutkaan.
 

Malliksi valikoitui Novitan vauvan neulesetti.

Huono ohje, tosi huono!

Ohjeessa ei nimittäin sanottu, että neulojan pitäisi huomioida lapsen sukupuoli.

Eihän tälläinen pöljempi neuloja sitä itse tajua, ei ennen kuin nappeja kiinnittäessään.

Niin että nutussa on nyt sitten väärän puoleinen napitus, tyttöpuolelle.

Toivottavasti napit vievät huomion ja munaus jää niiden varjoon!

Napit hankin syksyiseltä reissultamme, löytyi pussista juuri osuva sarja.

Lankana Novita Nalle, nuttuun 131 g + pipaan 31 g.

Ohjetta muutin sen verran, että kainaloihin asti kudoin yhtenä kappaleena.

Kiva malli, nappilistapöhelöinnistä huolimatta.

Lankalauantai

 

Miten taivaallista onkaan, kun saa aamuisin herätä oman sisäisen kellonsa mukaisesti!!

Jo kahtena aamuna on saanut nauttia tästä ilosta, vielä toinen mokoma samaa herkkua!

Eikä muistakaan herkuista passaa valittaa!

Tänään juhlittiin Veljentyttö Nuoremman täysi-ikäistymistä.

Herttinen, miten aika rientää!!!

Pupunen viljeli kummitädilleen pääsiäispöheikön.

Lahjatoiveena oli Teema-sarjan täydennykset.

 Lankalauantain kunniaksi pistelin pöllösukat lisälahjaksi.

Tarvetta ei taida ihan heti olla, pääsiäisen jälkeen Nuorempi lähtee kahdeksi kuukaudeksi

opintojen työharjoittelujaksolle Thaimaahan (kaksoistutkinto), pärjännee villasukittakin...

Pöllösukkien ohjeen bongasin Villasukat matkalaukussa -blogista.

Seiskaveikan hiekkaa, 100 g + helmisilmät.

Kiva ja nopea malli tehdä, täytyykin hankkia varastoon tummempia silmiä...

Taka-ajatuksia...

"Pientä piristystä."
"Hetki hengähtää."
"Kiireetöntä kivaa."
"Mukavaa yhdessäoloa."
"Aikaa perheelle."
"Vaihtelua arkeen."

Jotakuinkin näillä argumenteilla myin Miehelle idean pienestä viikonloppuretkestä. Enkä edes dramatisoinut: riutunut rutiineista, värjynyt väsymyksestä - vaikka sellaiseenkin olin varautunut.

Lauantain ohjelmassa oli Nukkekoteja Lontoon Victoria and Albert Museum of Childhood -kokoelmasta. 

Mikä pettymys!!! Nukkekodit olivat kyllä upeita ja oheismateriaali (taustatiedot & aikalaiskuvaukset) kiinnostavia, mutta valaistus oli niin surkea, ettei yksityiskohdista ottanut tolkkua. Kaiken kukkuraksi äärimmäisen heikkotehoiset kohdevalot paloivat kerrallaan vajaan minuutin - melkein kun oli jo jotain näkevinään, laskeutui pimeys. Päällimmäisin tunne näyttelystä poistuessa oli vain suunnaton ketutus!! Salamaa ei tietenkään saanut näyttelytilassa käyttää, joten eipä saanut sitten edes kuvia jälkikäteen kotosalla tarkemmin syynättäviksi.

Kuva: Aboa Vetus Ars Nova

Killer Cabinet -kodin keittiö (1835-1838, alkuperäinen omistaja manchesterilainen lääkäri John Egerton Killer)...

... oli suurennettuna lasten leikkipaikan takaseinällä. Tämä oli kiva!

Illan tullen loikkasimme Graceen, pari tuntia pallomerta ja sitten unta omaankin palloon. Laivamatka kaikkine asianmukaisine lisukkeineen (erikoisaamiainen, pallomeri, tax free, pallomeri, disco, pallomeri, lounas, päikkärit, pallomeri, spa, pallomeri, pakolliset katkarapuleivät, pallomeri, vielä kerran tax free, pallomeri) oli täydellinen.

Ai niin, melkein meinasin unohtaa: muutamassa välissä oli vielä pallomeri, pallomeri...

Ehkä kuitenkin paljastan retken todellisen syyn??
Uusi Håll Sverige Rent 2016 -muki!! Se oli ihan pakko saada!! Ja arvatkaa mitä, Mies ihan itse ja oma-aloitteisesti osti sen minulle - vaikka Muumi-mukeja inhoaakin. Kyllä, täydellinen reissu!!

 * * * * *

Kässypussiin tungin matkalle mukaan herkullisen väristä TeeTee Pallasta, lisukkeiksi keränloppu Nalle Taikaa, yksiväristä Gjestal Maijaa ja 2,75 bambut. Ville Viikinki -discossa oli niin mukaansatempaavat reivit, että sukkaan venyi reilumman puoleisesti kasvunvaraa.

 Lankaa hupeni 71 g, koko 32 - sopivat ehkä jo parin vuoden päästä...

 RAUHALLISTA PÄÄSIÄISTÄ!

Elämää pienoiskoossa

Postilaatikot.

Nukkekotiyhdistys ry:n 25-vuotisjuhlanäyttely Verkarannassa

Rintamamiestalo nro 1 - Erja Helander, Vantaa

Rintamiestalo nro 29 - Elina Kalli, Espoo

 

Rintamamiestalo nro 46 - Elisa Läntinen, Häntälä

Suosikkini, muuntamo! :o)

Näyttelyn yhden osan muodostavat rintamamiestalot, jotka ovat oleellinen osa suomalaista kansallisperintöä. Niiden runkona olevan talopaketin on suunnitellut Erja Helander yhdistyksen 20-vuotisjuhlavuoden kunniaksi viisi vuotta sitten. Talokittejä on valmistettu yhteensä 100 numeroitua kappaletta, jotka yhdistyksen jäsenet ovat lunastaneet itselleen ja toteuttaneet kukin omalla tavallaan. Näistä sadasta talosta saadaan iloksemme näyttelyyn 35 kappaletta. Talojen muodostama 30 metrin katu näyttelytilassa antaa kattavan kuvan nukkekotiharrastuksen tilasta Suomessa. Talo numero 1 seisoo joulukuun alun koleudessa, jossakin vietetään joulua, jossakin juhannusta, kunnes viimeisen talon kohdalla päästään takaisin marraskuulle. Voipa rakennustaiteesta kiinnostunut näyttelyvieras saada käsityksen rintamamiestalojen kohtaloista, ulkoasusta ja sisustuksista, niin moni taloista perustuu rakentajan omakohtaisiin muistoihin ja kokemuksiin rintamamiestaloista, mummoloista tai omasta, rintamamiestalossa sijaitsevasta kodista. 

Taajamassa oli 3 isoa kerrostaloa.

Kaksion asukas on Vladimir Kuragin, pietarilainen viulisti.
Maija Salo

Yksiön omistaa 35-vuotias arkeologi Violetta Vaarala.
Leena Asikainen

Lindholmin perheen äiti Maria (30 v) on ammatiltaan artesaani.
Marika Granlund

Näyttelyä varten Nukkekotiyhdistyksen jäsenet ovat toteuttaneet myös aivan uudenlaisen nukkekodin: kerrostalon, jossa jokaisen asunnon on sisustanut eri henkilö. Projekti herätti yhdistyksen jäsenissä niin paljon kiinnostusta, että asuinhuoneistoja on valmistunut yhteensä kolmekymmentä eli kolmen kerrostalon verran. Talojen pohjakerroksessa sijaitsee liikehuoneistoja sekä yhteisiä tiloja koko taloyhtiön käyttöön, aivan kuten oikeassakin talossa. Kerrostaloissa tulee esille kerroksellisuus monessakin mielessä. Vanhassa talossa eletään elämää monella eri aikakaudella, jotkut asunnot ovat alkuperäiskunnossaan, toiset taas hyvinkin moderneja. Samanlaisista asunnoista syntyy täysin erilaisia versioita eri tekijöiden käsissä.

Lisäksi näyttelyssä pääsee kurkistamaan satumaailmaan, joka on inspiroinut monia nukkekotiharrastajia, sekä ihailemaan yhdistyksen perustajajäsen ja pitkäaikaisen puheenjohtajan Päivi Variksen taidonnäytteitä. 

Uudemmista tekijöistä esitellään Maria Malmström, jonka nukkekoti Väinölä on ollut esillä monissa lehdissä ja jo kolmessa nukkekotiharrastukseen johdattelevassa kirjassa ollen ehkä Suomen tunnetuin nukkekoti. Marian viimeisimpiä töitä on ollut nukkekotilavasteet Onnelin ja Annelin talvi –elokuvaan ja niihinkin näyttelyssä pääsee tutustumaan. 

Näyttely on avoinna Verkarannassa
21.2.2016-19.3.2016  

(Kaikki kursivoidut tekstit näyttelyn esittelytekstiä.)

Kun reilut 10 vuotta sitten kiertelimme etsimässä omaa tölliä, rintamamiestalot olivat ihan ehdottomasti poissuljettu vaihtoehto. Liki kaksimetriselle Miehelle mitoitus ei ole ihan kohdallaan ja itsekin vaadin ilmatilaa ympärilleni. Siksi en kai ihmeemmin ihastunut näyttelyn taloihin, vaikka kylänraitin varrelle rakentunut miljöö olikin tosi herkullinen.

En myöskään ole järin innostunut kerrostaloasumisesta, kokemusta on  siitäkin niin lapsuudesta kuin myöhemminkin, opiskelijaboxista ekaan omaan omistusasuntoon. Näyttelyn kerrostalokämpissä oli kuitenkin kutkuttavasti esillä koko kansakunnan kirjo, monenkirjavine kansalaisineen, kulahtaneista retromööpeleistä trendisisustuksiin.

Milja Försti

Sirkku Saukonoja

Sirkku Saukonoja

Mirja Saukonoja

Eniten viehätyinkin pienistä kilpailutöistä, söpöisen suloisista.

VIELÄ TÄNÄÄN JA HUOMENNA EHDIT NÄYTTELYYN!

Wannabe-nukkekotiharrastajan toivioretki

Aito nukkekotiharrastaja Terhi ehdotti treffejä Vapriikin nukkekoti- ja nukkemessuille toissa viikonloppuna. Terhi rakentelee jo toista isoa kartanoaan, minä vasta haaveilen siitä ensimmäisestäkin. Terhin kaappiin remontoidussa nukkekodissa riittää ihmeteltävää ja ihasteltavaa tuntikausiksi. Talo on upea myös jouluasussa, pienine joulukuusineen, joulukoristeineen, joululahjoineen ja joululeivonnaisineen. Pahoittelen onnetonta kuvaa, se on julkaistu tässä blogissa 4.5.2012 - parempia löytyy esim. täältä.

No, haavetta on hyvä rakentaa konkreettisemmaksi pienin askelin - jotain tarttui taas messuilta mukaankin:

 - kiemuraa ja koukeroa -

- kullan kimallusta -

 - hopean hohdetta -

 - kyökkiin valurautaa -

JA

ainahan messuilta pitää lakritsia kotiin tuomisiksi olla!

Sen verran into taas nousi, että jatkoa seuraa lähiaikoina...

Esi-isä

Ah, ihanaa, vielä on löytynyt Muumi-mukeihin ihan uusi hahmo: ESI-ISÄ!
Esi-isä seikkailee Muumilaakson marraskuu (1970) ja Outo vieras Muumitalossa (1980) -kirjoissa.

Tuutikki on saanut uuden mukin, hakkaa aiemman sinisen version mennen tullen - silti kaipaisin uusia aiheita vanhojen sijaan...

Vielä odotan omaa mukia Näkymättömälle Ninnille, hän käy meillä aika usein kylässä! Jos Pupuselta kysyy, miksi tyhjässä leikkihuoneesessa on turhaan valot, kuulen että Näkymätön Ninni siellä leikkii, EI SAA sammuttaa. Ninni asioi myös vessassa ja joskus hän istuu kanssamme aamiaispöydässä...

Ehdottomasti tarvittaisiin myös oma muki Drontti Edvardille, yksi tämän huushollin suosikeista.

Hopsloikkaa, kaupoille!! Eihän näitä(kään) voi jättää hankkimatta....

(Kuva: editoitu Iittalan kuvamateriaalista)

Viidakon villitsemä

 

Joulupukilta sain pari kerää Novita Viidakko Leopardia. Lanka on mielestäni niin kauniin väristä, etten ole halunnut "tuhlata" sitä tavallisiin villasukkiin - varsinkin kun väriruusukkeet eivät useinkaan asetu neuleeseen kovinkaan kissaeläinmäisesti. (Kuva: Wikipedia)

Pupusen kaverit, veljenvaimonsiskontyttärenlapset, saivat pikkuisen vaaviveikan. Saimme kutsun katsomaan pientä palleroista, kuukauden ikäistä.

Mieheltä kysyin, mitä pikkuiselle tekisin tuliaisiksi, ehdotti vaunupeitettä. Idea lähti itämään Novitan poikittain neulottavasta vauvan neulepeitosta, kulmiin lisäsin pienet tassut, vanulla täytetyt. Mies ihaili valmista työtä, mutta sanoi ajatelleensa kyllä tilkkupeitettä...

Toki tein myös tassukkaat pienelle pojalle! 

Peitteen koko n. 62*62 cm + käpälät, langanmenekki 260 g.

Sukat n. kokoa 20, langanmenekki 34 g.

Nyt iloitsee joka tuttu,

 syntyi teille kullannuppu.

 Onnea pikkumiehelle,

 onnea koko perheelle.

PS. Neuloessani ihastuin väriin entistä enemmän, pukeutuisinko leopardin taljaan itsekin? 

Pupusen kesäsukat

 Paluu tuttuun ja turvalliseen, pienesti perussukkaa Pupuselle.
Ikäneito ei suostunut siirtymään takan edestä kuvaussession vuoksi, mokoma linssilude.

Yksivärinen Gjestal Maija ja Drops Fabel Print.
2,75 bambuilla, koko 30/31.

Johan tuli sen verran lovea lankavarastoon (48 g), että uutta piti tankata!
Minimanissa Nalle Taikan "rumat värit" tarjouksssa 2,95 €.
Kilon verran, kun kerran halvalla sai...
(Kuvassa lankoja ihailee Vanharouva.)

Persikkapiirakat

Edellisten hääsukkien tilaaja lähetti lankojen mukana pari pussukkaa, Pupuselle penaalin ja minulle ihastuttavan Justiina-henkisen kukkaron pitkällä "olkaimella". Paluupostiin sujautin mukaan sukkaset varpaita lämmittämään.

Aivan ihana! Käytössä ihan jokaisena työpäivänä. Kukkaroon sopii mukavasti työpuhelin, käyntikorttikotelo, muistitikku, lounasrahat ja huulipuna. Ja näin nuha-aikaan myös taskukokoinen nenäliinapaketti. Ilakoiva KIITOS!

Sukista helmikuun langanmenekkiin kirjattiin 116 g, Seiskaveikkaa.