Ompelukone kateissa!

Tai ei varsinaisesti ompelukone,
enemmänkin ompeluinspiraatio! 

 Jo pari viikkoa olen ajanaut sitä takaa pitkin nurkkia,

mutta aina se vaan jonnekin livahtaa!! 

Opiston kevätnäyttelyn patalappuryöppyä.

Ajattelin, että aloittaisin pitkän tauon jälkeen jollakin pienellä, vaikka jouluisilla patalapuilla. Mutta ei vaan homma etene!!  Ei, vaikka mitä loitsuja latelisi.

Sisko käväisi jo kesällä Veljenvaimon ja Veljenvaimonsiskon (siis Veljen Kälyn) kanssa Tallinnassa shoppailemassa. Toi tuliaisia reissultaan, soman ompelurasian Home4U:sta. Samanlaisia oli kuulemma kaupan myös äskeisillä Hulluilla Päivillä.

Tykkään kovasti!! Sopii hienosti pariksi Mäkivuotin kartanosta hankkimalleni rullatelineelle.

Ja kun passailin uutukaista ompelurasiaani viimein omalle paikalleen, innostuin siivoamaan ompeluhuonetta vähän enemmänkin.

Samalla paikan sai myös tuliainen Budapestin lentokentältä. Marsipaanitäytteiset suklaapallerot eivät olleet varsinaisia herkkunamusia, mutta kyllähän ne syötyä tuli ihan vaan rasian uuteen käyttöön saadaksen...

 

Olisi muutamia uusia suunnitelmia taas ompeluhuoneenkin varalle, toteutukseen tarvitaan kuitenkin Miestä, porakonetta ja vatupassia. Ja vähän suostuttelua...

Kaikenmoista tavaraa...

... kertyy kasoille asti...

... paikkaan jos toiseenkin...

... ja lisää tuntuu vain tulevan!

Vaan jos nyt pääsisin taas alkuun, kun nurkat ovat järjestyksessä!!??

Löytyi se puinen ompelurasia ja ompelukonekin kaiken tavaran alta...

Jospa se inspiraatiokin pääsi sieltä esiin??

Aurinkoa arkeen!

Sain ihanaiselta Rva Kivitikalta aurinkoisen tunnustuksen -

lämmin KIITOS!

Tunnustuksen saanut vastaa 7 kysymykseen ja jakaa tunnustuksen eteenpäin.

Lempinumero:

Vanha noita-akka luottaa numeroon 13!

Alkoholiton suosikkijuoma:

Vesi vanhin voitehista - vaikka juonkin sitä ihan liian vähän.

Lempieläin:

Kissa!

Miksi meillä silti asuu 2 koiraa??

Facebook vai Twitter:

Ehdoton EI molemmille.

Intohimoni:

Homejuustot!

Suosikkiviikonpäivä:

Viikonloppu!!

Suosikkikukka:

Flamingokukka, kotipihassa pioni.

Haa, olen joskus vanhan blogini muinaisina aikoina (ööö, 2011)
saanut samaisen tunnustuksen Neferiltä,
silloin kysymyksiä oli 10.

Ovatkohan nämä olleet liian hankalia?

Suosikkiväri:
Oranssi

Saada vai antaa lahja?

Antaa! Vaikka on niitä kiva saadakin!

Suosikkikuvio:
ooo Ympyrä, pehmeän pyöreät muodot ylipäätään. ooo 
 

Koska meikäläisellä on äärimmäisen rasittava tapa toistaa itseään.
jaan supistetun tunnustuksen uudelleen samoille kivoille blogeille
kuin reilu vuosi sitten!

Mistäs sen tietää, miten suosikit ovat matkan varrella muuttuneet!!??

Saatesanat kuuluivat näin:
"Jaan tunnustuksen eteenpäin päivänpaistetta arkeeni tuoville mukavasti kommentoiville blogisteille ja heidän kivoille blogeilleen!"

Ja ihan sama kommentti pätee edelleen!!

Olkaa hyvät!

 Intsu / Intsun blogi 

Kirsi / Tää ois tän koti 

Maina / Mainan mummula - nykyisin Arkea ja sunnuntaita

Minna / Talo maalla

TeSa / Tulihan tehtyä

Pienen pieni väliarvonta

 Mistä näitä rannekkeita oikein tulee??

Kun niitä nyt vaan jatkuvasti tuntuu telkkarituolin vierustalle tipahtelevan, pistetään pystyyn

IHAN pikkuruisen pienen pieni VÄLIARVONTA!

Eikä ihan ilman voi voittaa, pitää vastata kysymykseen:

Hartain joululahjatoiveeni?
Tämänjouluinen tai vaikka lapsuusmuisto!?

Toisen arvan saa, kun kertoo myös mikä on ollut
järkyttävin joululahja kautta aikain?

Kolmas arpa lukijoille.

Ja vielä neljännenkin saa linkittämällä!

Kerrothan kommentissasi, monellako arvalla olet mukana
(sillä saattaahan hartain toive olla myös se järkyttävin lahja...).

Koska kävin taas hivenen täydentämässä Seiskaveikka-varastoani...

... voittaja saa valita haluamansa värin Seiskaveikan valikoimasta PITSISIIN PALKINTORANNEKKEISIINsa. (Kuva: editoitu Novitan lankakartasta)

Kilpailuaikaa siihen saakka, kun 50.000 kävijämittari ylittyy. Ja jos juurikin se 50.000:s kävijä ilmoittautuu, saa myös pitsirannekkeet. Ja voi olla, että pari muutakin osallistujaa palkitaan, jos tämä rannekeripuli ei ala pikkuhiljaa hiipua...

ONNEA ARVONTAAN!!

Sähköistä tunnelmaa...

 Aina ei jaksa.

Bloggailla.

Varsinkin kun aiheena olisi ainoastaan päivän sähkötyöt.

Olen mieluummin hiljaa.

Voikaa hyvin!

Onnellisesti!

Luminen siivouspäivä

Eiliseen aamuun herätessäni putipuhtoinen lumivaippa oli peittänyt maat ja mannut! Ainainen pimeys ja harmaus väistyi hohtavan kirkkauden tieltä - ´nurkkien hämähäkinseitit näki taas ihan ilman valonheitintä ja otsalamppua!! Vähemmästäkin iskee kipunoiva siivousinspiraatio!!

Siinä siivoillessa tuli soviteltua vähän sinne sun tänne uusinta löytöä, marmorijalkaista pöytävalaisinta. Onni asui muuten juurikin sillä viimeksi moititulla ihkauudella kirpparilla! Bonuksena löytyi vielä 3-litrainen Ilves-tölkki eurolla. Eurolla!!

Mukana tullut varjostin on kammottava, sillä ei ole mitään virkaa. Mutta kai tekin näette jo sielunne silmin tämän uuden ja loistokkaan? Kun vaan ehtisin väkertämään!! (Ehkä kuitenkin vähän niukemmilla koristepompuloilla, että kaunis jalka pääsee enemmän esiin...)

KANTAAOTTAVAA VIIKONLOPPUA!  

Huomenna sitten vaaliuurnille, hopi-hopi!!

PS. Huomasitteko ekassa kuvassa kesälomaohjelmamme? 10 kuutiota pölliä ja vielä 4 kuutiota metsässä pressun alla. Sateiden pehmittämällä metsäautouralla ei enää pystynyt peräkärryn kanssa autoilemaan, toivottavasti löytyvät vielä keväällä... Eikä tarvitse ensi kesänä rehjuta, näistä riittää takkapuita ainakin 5 vuodeksi!!

Lahjakortin realisointi

Sain keväällä työtehtäviä vaihtaessani tiimiläisiltäni "läksiäislahjan", lahjakortin Merlettoon.

Viime joulun alla kävin hipelöimässä hekumallisesti himoiten yhtä ihan suunnattoman-mielettömän-järkyttävän-tolkuttoman ihanaa kangasta tämän tästä, varmaan henkilökunnan riesaksi asti (mahtoivatkohan lopulta jo etsiä käyntieni jälkeen rasvasia sormenjälkiä kankaan liepeistä??). Nuukuuksissani en sitten kuitenkaan raaskinut ostaa. Karvasta kaunaa tuntien, kitsauttani kitkerästi kiroten, jäin nuolemaan näppejäni - joku onnekas oli ehtinyt alennusmyyntiin aiemmin. Jos sitä nyt ylipäätään aleen jäikään. (Kuva: Merletto, kyseessä on tuo kullanhohtoinen kranssimalli, jota oli tarjolla myös punasävyisenä.)

Arvatkaa vaan, oliko suunnitelma lahjakortille valmiina! Mieletöntä mielenmalttia osoittaen maltoin odottaa tähän asti!! Ih-hah-haa, nyt ostaisin sitä ihanuutta koko rahan edestä!!!

Arvaatteko??

Uusi joulu, uudet joulukankaat - ei siis sitä samaista kangasta enää!! Vain tylsää ja tavallista! Missä kaikki herkullinen hohdokkuus, missä loisto, glamour, tyyli ja ylväys? Pöh.

Lohdukkeeksi katselin tupsuja (yllättyikö joku??), katselin herkullisia lankoja (mutta olen affektiivisesti fiksatoitunut Seiskaveikkaan), katselin upeita nappeja (mutta nuukapieksuna ostan ne jatkossakin Karnaluksista).

EI SE LAHJAKORTTI SILTI KÄYTTÄMÄTTÄ JÄÄNYT, ei todellakaan!!

Olin jo aiemmin "korvamerkinnyt kaikkea kivaa". Ja nyt kokosin niistä setin, jolla riittää käyttöä hamaan hautaan asti!!

Ja vähän kausilisukkeita, joita ei vaan voinut vastustaa...

Ja sokerina pohjalla: lisää hyviä syitä hankkiutua Päivölän tilkkukassileirille ensi kesänä!!

Kiitos armaat ystäväiset!!

PS. Mainittakoon, että lahjan antajista 75% on raavaita miehiä... Kiitos Kirsi, Sari, Pirjo, Päivi ja Johanna; miestenkin maailmankuva laajeni - nips, naps vaan - muutamalla laukunkehyksellä! ;o)

Tagit

Sisko sovitteli viikonloppuna rannekkeita, pakkohan sitä oli kuvatakin...

Hansikkailla...

  

... ja ilman.

 Eilen lähti postipaketti kummitädille, 25 rannekkeet.

Niputtaessa keksin tekaista niille tagit, joissa langan koostumus ja pesuohje.

Ja pitihän se oma nimikin esiin saada, heh.

Nyt tuntuu siltä, että hetken voisi tehdä jotain muutakin, kun vain heilutella puikkoja!

Lukea sisutuslehtiä?

Rakentaa joulua?

Huristella ompelukoneella?
Pestä ikkunat?

Syödä suklaata?

Mennä lenkille?

Tuo viimeinen on kyllä  räikeää liioittelua...

9 kuvaa kesään

Kuukausi sitten näytti tältä.

Ja nyt on sama tienoo tämän näköinen.

Talipallotelineen liuskekivilaatoitus etenee - HITAASTI. Toisilla on olohuoneen pöydällä 3000 palan palapeli, jota kootaan aina ohimennessä muutama pala kerrallaan. Minulla on vähän vähemmän paloja ja yleensä puran seuraavana päivänä edellispäivänä siirretyt palaset! Tai oikeammin niinä päivinä, kun ei sada - sellaisia on ollut tasan 2 kuluneen kuukauden aikana! Jos tarkkaan katsotte, yksikään ekan kuvan liuskekivistä ei ole enää alkuperäisellä paikallaan häkkyrän sisäpuolella.

Puut ovat varistaneet lehtensä, pensasmustikka punastunut, nurmikko silkkaa saviliejua. Kesäkalusteet on viety säilöön, kesäkukat kompostiin ja kellariiin (jonne ne talven aikana autuasti unohtuvat ja löytyvät taas kevään tullen pystyynkuivuneina...). Peräkärry siirrettiin talveksi fillareiden parkkipaikalle - Miehen sytkytin meni talvilevolle autotalliin, omani odottaa nurkalla nastarenkaiden vaihtoa...

Aika ankeaa! Tulisipa lunta! Lunta tilauksessa HETI sen jälkeen, kun olen saanut soviteltua loput liuskeet paikoilleen... Tänä talvena, uskokaa pois, IHAN VARMASTI!!

Hei, huomatkaa, JOULUUN ON ENÄÄ 2 KUUKAUTTA! IHANAA!!

PS. Haasteen karttuvaa kuvasarjaa voi seurata 10 kuvaa -välilehdellä.

Miehisemmät rannekkeet

 Pitsirannekkeiden jälkeen miehisempi versio.

Seiskaveikkaa 3½ bambuilla, n. 60 g.

 Ja parit tulossa lisääkin...
 

Sisko kyläilee

Sisko tuli viikonloppukylään. Se on oikein mukavaa, koska hän yleensä hoitelee myös ruokapuolen...

Käväistiin Lidlissä, siellä on mainio tuoreleipäpiste ja ihan parhaat makkarat! Bratwurstia, krakovalaista sun muuta - kotimaisia rasvakaapeleita ei voi edes mainita samana päivänä! No, ei ostettu makkaraa. Pakastealtaasta löytyi jotain ihan muuta!

Alkupalaksi Sisko teki omaa suosikkiaan: kurkku-ananassalaattia, höysteenä kurpitsansiemeniä, basilikanlehtiä ja tryffeliöljyä.

Pääruuaksi pakasteallasetanoita valkosipulivoissa. Voi ei TAKUULLA ollut oikeaa voita ja valkosipulia riitti tuskin hajuksikaan asti. Aika kamalia! Kunnes keksin lisätä jokaiseen kotiloon nokareen ehtaa meijerivoita ja takaisin uuniin! Johan alkoivat nilviäiset näppärästi nytkytellä nieluun! Niin notkeasti, että kuvaan ehtivät pelkät tyhjät kuoret...

Jälkkäriksi pakastealtaan leivitetyt camembertit, lisukkeena ollut ylisokeroitu puolukkainen lisäainepläjäys korvattiin ihkaoikealla mökkimetsän luomupuolukalla.

Kelpo iltapala, chileläinen kuiva valkkari istui oikein hyvin kokonaisuuteen!

Eiliselle koitettiin keksiä kivaa ohjelmaa, mutta vaikeaa se oli!! Näyttely, jota halusimme mennä katsomaan, oli kiinni. Kaikki vaatekaupat olivat kiinni. Kahvilat kiinni. Kirppareista puolet kiinni. Mutta toinen puoli ei!

Kylällä on ihan uusi kirpputori, tällä viikolla avattu. Iso, valoisa, hyvä sijainti, melkein kaikissa pöydissä tavaraa. Tämän kylän kirpputorimyyjilla ei ole vaan mitään tolkkua hinnoittelussaan! Tarjolla pelkkää kuraa. Eipä kauaa jaksettu ihmetellä.

Poikettiin sitten siihen toiseksi tuoreimpaankiin, ahdistavan ahtaaseen, melkein kaikki pöydät tyhjiä. Mutta Miehelle löysin autotalliseinäkellon, oletettavasti ihkauusi, peltinen. Koko myyntihinta (5 €) menee kuulemma lyhentämättömänä hyväntekeväisyyteen, paikalliseen vanhustyöhön. Tuli hyvä mieli kaupanpäälle!

 Mutta Sisko teki LÖYDÖN!

Raija Uosukkista, Arabian Korona, käsin maalattu!

Leimojen mukaan vuosilta 1964 - 1971, suht siistikuntoinen.

Todellinen löytö!

Lohdutukseksi Sisko teki lähteissään vuohenjuustosalaatin  vähän se lievitti kirvelyä...

Kauniit ajatukset korteiksi

"KAUNIIT AJATUKSET KORTEIKSI - kortteja kollaasitekniikalla
Kurssilla tehdään yksilöllisiä kortteja kollaasitekniikalla pahvipohjalle liimaten ja kirjoen. Tuo mukanasi sakset, liimaa, pahvia ja kartonkia sekä erilaisia papereita, kangastilkkuja, pitsejä, lankoja, erilaisia kuvia, helmiä, paljetteja, mitä kaikkea kotoa löytyykään!" (Lähde: Opiston kurssikuvaus) 

Käytiin Veljentyttö Nuoremman kanssa Opiston korttikurssilla. Joulu ei selvästikään ollut vielä Opettajan ja muiden kurssilaisten mielessä, mutta Vt Nuorempi ja minä emme mitään muuta ajatelleetkaan!!

Veljentyttö Nuoremmalla on hennon vaaleanpunainen korttikausi menossa...

... meitsi kylpee edelleenkin kullassa. :o)

Omat kortti-ideamme eivät ehkä ihan täyttäneet Opettajan laatimaa kurssikuvausta, mutta tehtiinpähän sentään oman mielen mukaisia! Viis kankaista, tikeistä ja paljeteista!!

Kiva kurssi!! KIITOS Opettajalle ja mukaville kurssikavereille! Ja erityisesti Veljentyttö Nuoremmalle erinomaisesta kurssiseurasta!!

Viikonloppuohjelmaa..

... Opistolla Veljentyttö Nuoremman seurassa.

VINKEÄÄ VIIKONLOPPUA!

Hevostelua

Pyöräytinpä pellillisen pullia, hevospullia!

Hevosen makuun pääsin maailmankaikkeuden historian ensimmäisessä Down by the Laituri -tapahtumassa (1988). Ystävättären kanssa kävimme Turun kauppahallista ostamassa retkieväät: uunituoreita sämpylöitä, auringonlämpöisiä tomaatteja, raikkaita retiisejä, ituja ja ihania juustoja sekä savustettua hevosenlihaa. Picnic nautittiin  Aurajoen rannassa, lehmuksen alla. Kulkipa siitä vanhempi herrasmies ohi, pysähtyi nenäkarvat väristen, nuuhki ilmaa ja kääntyi takaisin, luoksemme. Kysyi, voisiko maistaa palan hevosenlihaa - ei ollut saanut syödäkseen sitten lapsuusvuosiensa. Tottakai jaoimme tämän riemun vanhan gentlemanin kanssa!

Sen jälkeen olen syönyt hevosenlihaa aina kun suinkin tarjolla on ollut. Mies vaan ei jaa tätä intohimoa kanssani, sanoo ettei syö kenenkään lemmikkiponia - ei Vappu-Heppua, Huitulia, Rinkeliä eikä Pompeliakaan.

Hevosenliha on mureaa, vähärasvaista (kuten uunipelliltä voi todentaa!!), vähäkolesterolista ja vähäsuolaista, lisäksi se sisältää paljon hyvälaatuista proteiinia ja rautaa. Hevosenlihaa käytetään naudanlihan tavoin, mutta se  on maukkaampaa kuin nauta, vähärasvaisempaa kuin sika ja edullisempaa kuin poro.

Hevosenlihan syönti on EKOTEKO! Lue Suomen Kuvalehden juttu tästä.

HELPOT HEVOSPULLAT

400 g kotimaista hevosjauhelihaa
1 pss sipulikeittoaineksia
1 prk kermaviiliä
2 kananmunaa
maun mukaan 2-4 isoa valkosipulinkynttä hienonnettuna
muutama kypsä peruna kuutioituna (sattui jäämään edelliseltä aterialta yli)
runsaasti pippurisekoitusta

Sekoita kaikki ainekset, pyörittele taikinasta pullia kostutetuin käsin, paista uunissa leivinpaperin päällä 200*, kunnes väri on kauniin ruskea (so. unohdin uuniin reiluksi ½ tunniksi...). Nam!!

Ai mitä Mies tykkäsi? Tuli iltamyöhällä kotiin, söi pari pulleroa leivän päällä - ehkei väsymykseltään isommin makustellut. Todellinen tulikoe on vasta tänään  - tuleeko miehestäkin hippofagi !!??

PS. Myös Pirjo ja Purjo ovat sivunneet aihetta, lukaiskaapa tästä.

PPS. Lisää hevosreseptejä Hippoksen reseptikirjasesta!

Pihahommia

Sadetta mä kuuntelen joka yltyy vaan
Ohimenneen eilisen taas mä elää saan
Satoihan eilenkin...
(säv. Jose Feliciano - suom.san. Tuula Valkama)

Pihahommia olen koittanut tehdä sadekuurojen, tihkun ja rankkasateiden välissä - heikohkolla innolla ja laihanlaisin tuloksin.

Grillikatoksen vasemmalle nurkalle ladoin betonilaatoista tasanteen, siihen on ensi kesänä tarkoitus iskeä istutuspöytä. Oikealle kulmalle tulee samanmoinen, kaasugrillille - taitaa vaan jäädä kevään projektiksi...

Vaivaiseen hommaan on mennyt aikaa ihan tolkuttomasti, aina pari laattaa aseteltuani olen saanut kipaista takaisin sisälle sateen alta - ja kohta onkin ollut jo pimeä... Luonnonkivet asettelin muutama päivä sitten, en vitsinyt isoimmin harjailla, hoitakoon sade sitten edes sen...

Nurmikko on velloutunut ympäristöstä saviliejuksi ja sade syö soran laattojen alta - työn jälki on sitten sen mukaista.... Valitettavasti harottaviin laatankulmiin ei voi ommella nappeja, kuten taannoin tähän vähän keturalleen menneeseen tilkkulaukkuun... (omaa satoa Päivölän tilkkuleiriltä 2011). Epäilen, että laatat pitää ensi kesänä ottaa ylös, lisätä soraa ja asetella uudelleen. Vähänkö turhauttavaa!!??

Sade tuntuu vieneen Callunoistakin värin - tai siis tuoneen. Olivat melkein valkoisia ostettaessa... Tai sitten nykyisin myydään HUIJAUSKASVEJA - valkoiset pallokrysanteemitkin muuttuivat viikossa violeteiksi!!

Eikä kyllä yhtään nostata mielialaa edes askartelemani kranssi! Tai tuon koivunvitsarinkulan väänsin jo pari vuotta sitten, nyt lisäilin vain Tiimarin ale-korista löytyneen "siipinauhan", pujottelin muutamia helmiä metallilankaan, lisukkeina joulukoriste-enkeli ja ruma tupsu. ONNETON RUIKKU!

Sadetta mä kuuntelen joka yltyy vaan
Ohimenneen eilisen taas mä elää saan
Satoihan eilenkin...

... ja jos ei kohta lopu, menen seuraavan kerran ulos vasta jouluaattona! Nih.