Lukijat

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Onnensukat


No niin, taas meni hyvä idea harakoille kuhnailuni vuoksi!! 


Onnensukat-hanke on Sopimusvuoren Verstaan nuorten hanke. Ideana on kutoa punaisia vauvansukkia ja lahjoittaa ne vastasyntyneiden osastolle uusille vauvoille jaettavaksi. Sukkia on monen kokoisia ja monella eri ohjeella tehtyjä. Lahjoittaja on tehnyt mahdolliseksi sukkapussin kokoamisen, ja Verstaan nuoret pussittavat ja toimittavat ne TAYSiin. 4.6.2012 vietiin ensimmäiset sukkaparit vastasyntyneille.

Hankkeella tehdään näkyväksi se, että mielenterveyden ongelmista kärsiviä nuoria voidaan auttaa voimaannuttamalla heidät itse auttamisen subjektiksi, pois objektin asemasta. Hanke on yksi osoitus siitä, että pienikin nuorten joukko yhdessä voi toimia itsensä, toistensa ja muiden hyväksi, vaikka juuri tällä hetkellä ei vielä ole voimia palata opiskelemaan tai töihin.

Mottomme ja tekstimme sukkapussissa on: "Pienen ihmisen elämä alkaa pienestä. Kasvaakseen hän tarvitsee rakkautta, huolenpitoa, ruokaa ja raitista ilmaa. Lapsen kasvu on haaste; anna hänen kasvattaa myös teitä!"
 
Tervetuloa mukaan! Yhdessä teemme paljon - ainakin ison kasan punaisia sukkia!

Ota ihmeessä yhteyttä: onnensukat(at)gmail.com tai verstas(at)sopimusvuori.fi tai puhelimitse 0400 188726.

Viime kesänä luin Onnensukat-hankkeesta ja innostuin.
Päätin neuloa nurkissa pyörineen punaisen Nalle-kerän pois,
hyvään tarkoitukseen.

No, muutama pari valmistuikin, vaan vielä oli lankaa jäljellä.
Sopivaa mallia etsiessä tuli muita puuhia vastaan,
ja sukat unhoittuivat - melkein.

Vaan nyt - KYHin innoittamana - on Nalle neulottu, pieni nyttyrä jäljellä.
Niin pieni, ettei enää sukiksi riitä.
 Ja samalla viimeistelin aiemmin tehdyt sukkaset.

 KYH_16: I TAYS-onnensukat
aloitettu 16.6.
valmis 16.7.
Nalle, 2.75 puikot, 16 g

KYH_17: II TAYS-onnensukat
sama malli, paksumpi lanka
aloitettu 17.6.
valmis 16.7.
Seiskaveikka, 3½ puikot, 27 g

No juu, sitten soittelin ja kyselin toimituksesta.
Kampanja on päättynyt!
Viimeiset sukat pussitettiin ja toimitettiin ennen juhannusta.
Kaikkiaan 1200 paria onnensukkia.
Hienoa!
Ja harmittavaa!!

 No, toimitan sitten suoraan TAYSiin.
Onnistuuhan se niinkin.
118 g onnea, eihän sitä voi jättää käyttämättä!!

PS.
En ollut järin tyytyväinen paksumpaan versioon, oudot mittasuhteet.
Piti vähän värkätä oman näköisiksi, värikin vaihtui, kun Nalle loppui.
Seiskaveikka, 3½ puikot, 33 g
Näistä tykkään!
"Väärän värisinä" jäävät omiin jemmoihin.

Vielä riittää muutama KYH huomisellekin...

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Kotasukat

Veljentyttö Nuorempi toivoi kotasukkia. Ja sai. :o)
Kuten myös Veljentyttö Vanhempi ja Veljenvaimokin. Ja Veli.

Seiskaveikkaa 3½ puikoilla, 
piirakkasukat kokoa 37/38, 85 g kukin pari.
polkat kokoa 42/43, 104 g.

 Ämpärit löytyivät kellarista kirpparikuormaa kerätessä,
kodalle päätyivät nekin.
 
Kirpparipöydästä koitan kehitellä hyvää syytä
raivokkaalle siivousoperaatiolle...

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Loman loppu

Perinteisiin kuuluu ALOITTAA lomat ja LOPETTAA lomat jollain kivalla lomaohjelmalla. Nyt opintojen loppurutistus hieman latisti ja laimensi (ja moninkertaisti) järjestelyjä.

* Miehen kesäloma alkoi mökkeillen ja kivalla näyttelyllä (josta en ole vielä ehtinyt postata).
* Lopputyön valmistumisen kunniaksi käväisimme Hevossillassa.
* Viikko sitten perjantaina yliopiston päättäjäisten jälkeen lähdimme kesäretkelle (ehtinyt postata siitäkään...)

* Eilen vietettiin viimeisestä lomapäivää lähikohteissa, juuri lomansa aloittaneen Sisaren valitsemissa.

Ensin käytiin Visavuoressa:


Emil Wikströmin ateljeessa...


 ... pihapiirissä...

 
 

... sekä Kari-paviljongissa...

... ja Harry Potter -kuvittajan näyttelyssä Mika Launis: Poimittaisjunassa.

Kotimatkalla picnic Sääksmäen sillan kupeessa. 

Hyvä syy viimeistellä viimein picnic-kassikin, napithan Veljentyttö Nuorempi valitsi Karnaluksista tähän tarkoitukseen jo 2 viikon päästä tasan vuosi takaperin...

Pikkuhiljaa aletaan siis palata normaalijärjestykseen! Bloggailu jatkuu, ehdin taas visiteerata suosikkiblogeissani ja lukea sähköpostit! Tämä kaikki on ollut enemmän ja vähemmän katkolla, nyt kun opiskelijaboxielämän jälkeen olen taas kotona ja on ollut yhteistä aikaa - en ole malttanut luuhata koneella.

Tosin kesäohjelma jatkuu vielä ainakin muutaman päivän, nyt Siskon kanssa.

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Tehtaan pilli soi

 
Neulontavimmaisten tempaus, paikallinen puikkoseura.
Pitäisikös viimein liittyä minunkin??


Eilen musareilla, piippujen varjossa.


Aino Venna ja Don Johnson Big Band, tykkäsin.
Siskon suosikki, Von Herzen Brothers päätti illan.

KIITOKSET 
Veljelle lipuista!!
 KIVAA OLI!

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Pikavisiitti

Pikavisiitti mökille, puukuormaa hakemaan.

Yön yli kuitenkin.
Täällä rauhoittuu.

Opiskeluboxiin hankittu ritilälaatikko päätyi tänne,
samoin koti-grillikatoksen pöytälamppu.
Mökin jalkavalaisin tuotiin kotiin,
kotisohvan päädyssä alkaa olla liian hämärää kutimishommille.

Jättäisinkö puunväriseksi, petsaanko tummaksi vai maalaanko valkoiseksi?

Kyökinpuoli on valkea, samoin takka.
Ruokailukalusto on tumma.

Helpoimmalla pääsisin, jos jätän silleen...

perjantai 26. heinäkuuta 2013

11. kuva

10 kuvaa kesään -haasten jatko-osa +1. Eihän tätä voi kesken kesän kesken jättää, kun parhaat palat on vielä näkemättä...

 Setin muut kuvat ovat täällä.

Paviljongissa on nautittu jo monet makoisat kesäeväät.

 Miss Bateman kiipeilee rungolla.

 
 

Kesä!

torstai 25. heinäkuuta 2013

Hiiwatti!

Pitäisikö lomalla levätä ja ladata akkuja??
Pah, missä välissä??

Kaiken tohinan keskellä huomasin, että 
tuhannesti vihaamani terroristivarikset
OLIVAT SYÖNEET HERUKKAPENSAAT MILTEI TYHJIKSI!

Ei kun yötä myöden marjapuskaan!
Vaivaiset 2 ämpärillistä sain pelastettua.
Kolmanteen puskaan jäi vielä puolisen ämpärillistä alaoksille, raakoja.

Raakoja saattavat olla osin ne poimitutkin, pimeässä enää niin nähnyt.
Ja vastahan ne yleensä ovat kypsyneet koulujen alkaessa???

Tänään pitäisi ehtiä keitellä mehuksi.
Onneksi emme vielä purkaneet grillikatoksen puuhellaa...
Eikä siellä vielä mitään muutakaan ole tehty, keritty.

Kirsikat katosivat pensaista ennen kuin ehdin nähdä raakileiden edes lievästi punertavan.
Pensasmustikoiden raakileet ovat kummasti vähenneet.
Myös saskatoonin eka sato näkyy lähes kadonneen lievästi punertavana.

Mansikoita olen syönyt tasan kaksi -
näköhavaintojen perusteella pensaita verottavat
varikset, rusakko ja omat koirat...

 Vadelmia näkyy tulevan tosi paljon, niissä on takuulla matoja kun eivät kelpaa!?

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Nuoremmalta toimeksianto

Isoäiti lensi nurkkaan, ainakin hetkellisesti.

Käväistiin eilen farkkumökillä, Veljen perheen kesäkortteerissa.

Rantaan oli sitten edellisvisiitin valmistunut kota.

Väritys on mielestäni onnistunut, niin ulkoa kuin sisältäkin!
Tekstiilien värinä raikas turkoosi.
(Ovensuussa oli houkutteleva pino turkooseja fleecekääröjä,
valitettavasti rajautunut kuvasta pois.)

 Kodan vierellä on nuotiopaikka.
Penkit ovat oman pihamme puretun ulkogrillipaikan jäämistöä, tarjosimme Veljelle takkapuiksi.
Veljenvaimo veti sävyä pintaan ja nyt ne palvelevat entistä ehompina uudessa pihapiirissä.

Nokipannukahvit ovat kuitenkin olleet uuden kodan isoin villitys!

Veljentyttö Nuorempi on yöpynyt kodassa jo useammankin kerran.
Varpaita on varmaan vähän paleltanut, kun kysyi vienosti, 
voisinko tehdä mökkisukkien lisäksi KOTASUKAT.

Eihän kodassa voi väärän värisissä sukissa yöpyä!!
Tilaustyö pääsi heti puikoille, Nuorempi oli hankkinut langankin valmiiksi. :o)


Ajatus lienee lähtenyt mökkisukkista, joita kutaisin farkkumökin valmistuttua (2010).
(Seiskaveikan Jättiraitaa kahdelta kerältä, likaisenvalkoiset pätkät pätkitty pois.)

Kenties muutkin kotailijat saavat omat sukkansa jossain vaiheessa...

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Mummotautia

Iski kuulkaas pahemmanlaatuinen mummotauti! Oikean käden peukalonpää ja etusormen kylki ovat muuttuneet littanoiksi. En saa virkkuukoukkua irtoamaan käpälästäni!

Tein reissussa 6 * 8 = 48 kpl 1-kerroksista aloitusruutua. Nostelen kudinpussistani sattumanvaraisesti uuden lapun ja toisesta kassista lankakerän, sen enempää suunnittelematta. Ainoat säännöt ovat, ettei peräkkäin kahta samanväristä kerrosta ja valmis ruutu kantataan mustalla. Ei vaan voi lopettaa!!

Sen verran pidin taukoa, että lakanapyykin kävin ripustelemassa vesisateeseen. Kuivausrumpua en suostu pyörittämään, kun kerran HELTEITÄ LUVATTIIN!

Mies on ollut ihan yhtä ruudullinen -  onneksi kuitenkin jotain järkevää! Laatoitellut alakerran rapputasannetta, ylätason saumauspesut käynnissä.

Kellarimonttu vielä työn alla. Alkuperäinen betonilattia näkyy yhä oikealla. Kakanvärinen vasen ovi johtaa KUKKARUUKKUKELLARIin, oikea KOIRANRUOKAKELLARIin - saavat uuden värin nekin, kunhan lattia valmistuu.

PS. Reissukuvien siirto puhelimelta koneelle onnistui - kiitos Miehen! Palataan asiaan kunhan koukku erkanee kätösestä.