Lukijat

maanantai 31. maaliskuuta 2014

Hävettää...

Veljenvaimonsiskonpoika (13 vee) tilasi sukat, suunnitteli itse raidoituksen. Helppo homma, paitsi että tein vahingossa liian suuret, kun muistin tilatun koon väärin. Näistä kirjattiin tammikuulle 121 g.

VVSP kysyi, onnistuisiko lapasetkin samalla raidoituksella. Lupasin yrittää, varauksella - tumpuksi kun itseni tiesin näissä tumppuasioissa...

Koville se otti, mutta nyt on valmista! Kun en millään kehdannut merkitä sivupalkkiin maaliskuulle nollasaldoa, pakko oli punnertaa valmiiksi (93 g)!! Nyt olo on helpottunut. Ja vähän (enemmän) kiusaantunut, kun tumppukelit ovat ohi...

Eikä ole syytä ylpeyteen muutenkaan... Jokainen kohta on purettu vähintään kahdesti! Paitsi resorit - jotka olisi kannattanut tehdä uusiksi, ovat ällöt lötköt. "Kirjoneuleena" tehdyt lavat ovat inhan epätasaiset, peukalot omituiset ja kärki liian tylppä (eka versio liian terävä ja kolmatta kertaa en edes yrittänyt, kun arvelin saavani aikaiseksi sipulikirkot). Kädessä tuntuvat grillikintailta. Niin, ja nämä ovat ihan liian suuret - että onneksi talvi on jo ohi. Toivon salaa mielessäni lapsen käsien kasvavan roimasti kesän aikana!

Mitäkö tästä opin?? No en ainakaan tumppua tekemään! Ja toivoakseni myös sen, etten enää lupaa mahdottomia...

Hävettää.

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Kolmen kerroksen lahja

Veljentyttö Nuorempi vanheni vuodella, lahjonnassa jatkoin samaa teemaa kuin muutamana edellisenä juhlapäivänä, vaaleanpunaisesti PiPpeillen. Onneksi aiemmat hankinnat ovat tulleet kirjatuiksi, saatoin tarkistaa etten anna samoja osia useampaan kertaan: rippilahja, edellinen synttärilahja ja nimpparilahja 2013.

Ja nyt löytyikin oiva täydennys aiempiin, tässä kerroskakkuvadissahan on mukana samoja kuoseja, joita edellisistä paketeista on löytynyt! (Kuva: Sokos verkkokauppa)

PiP-laatikko on kyllä niin herkullisen näköinen, että olisin voinut ostaa jo ihan vaan sen vuoksi - sisällöstä riippumatta! Keksin boxille jo kymmeniä jatkokäyttötarkoituksia - toivottavasti Nuorempikin keksii. (Ja jos ei keksi, voisi pahvinkeräyksen sijasta lahjoittaa sen vaikka eräälle nimeämättömälle tädilleen, kiitosta vaan - toivottavasti kuitenkin löytyy ihan omaakin käyttöä.)

Koska tiedän Veljentyttöjen arvostavan omatekoisia kortteja,
askartelin iltapuhteena jonkinmoisen. 

Pupunen keräsi onnittelukimpun.

Tarjoomukset veivät jälleen kerran kielen mennessään...

ONNEA ENKULI!

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Pihassa vihertää!

Ha-haa, kukkapenkeistä pukkaa pieniä paiseita.

Tai mitä ne ovat? Paisukkaita? Pahkuroita? Pökkeleitä? Joku sana niille on, ihan varmalla! Ryydikkäitä?? Roikaleita? No, jotain kuitenkin, VIHREITÄ!

 Paikoitellen myös rusehtaa... Ainakin kaikki tuoviot ovat mennyttä kalua.

 Tontinreunan sinerrys korvaa talven tappiot!

Odotan innokkaasti lasten haravien ilmestymistä kauppoihin! Ne pulkat, liukurit ja lumikolat voisi jo kantaa varastoon (varsinkin kun alennusprosentit ovat lumettomuudesta huolimatta naurettavia, ei kannata hankkia jemmaankaan) ja tuoda pienet haravat ja puutarhalapiot tilalle! Nyt! HETI! (Kuva: Fiskars)

Ei meinaan onnistu pihatyöt aiemmin - ja syksyn lehdetkin on vielä haravoimatta...

VIHERTÄVÄÄ VIIKONLOPPUA!

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Punainen pilleri

Voi hyvät hyssäleet sentään!! Olen ihmetellyt, kun en nykyisin saa sähköpostiini juuri muuta kuin mainoksia, sosiaalinen sähköinen elämäni tuntui näivettyneen. Syykin selvisi: roskaposti on väärällään ystävien yhteydenottoja - vanhimmat tammikuun alkupuolelta!!

Totesin asian liki vahingossa, kun tulin hankkineeksi uuden vekottimen ja koekäyttelin pikaisesti - ja samalla tuli vilkaistua gmailin roskikseen...

Olen kyllä aika hämmentynyt, että näin nopeasti (!?) innostuin!! Mielestäni kaikki nykyajan vemputtimet ovat rasittavia, vihoviimeisiä helvetinkoneita ja kaikenmaailman uudet sovellukset ihan humpuukia (ja meitsillä on sentään it-alan koulutus ja työkokemustakin melkein pari vuosikymmentä tuotekehityksestä!?).

Kun pankit lopettivat merkkipohjaisten järjestelmiensä (vax/vms) ylläpidon, ja olin PAKOTETTU käyttämään verkkopankkia, järkytin pahoin työkavereitani märinälläni elämän hankaloittamisesta! Muut olivat käyttäneet graafisia liittymiä jo vuosikausia, eivätkä voineet edes kuvitella jonkun jämähtäneen menneisyyteen. (Oheinen kuva ei ole pankkisovelluksesta, mutta vastaavanlaisella mahtavan upealla, selkeällä ja turvallisella sovelluksella maksoin laskujani vielä tämän vuosituhannen puolella...)

No, tätäkin postausta näpyttelen vielä läppärillä, ei liikaa uusia asioita yhdellä kertaa! Ja huollonkin meinaan tähän vielä tilata - näppylöissä vikaa, teksti hyppelehtii holtittomasti.

Nykyvemputtimista vain taulu-tv saa synninpäästön, se on nätimpi kuin kuvaputkiversio. Kaikki muu on turhaa hömpötystä! Ja tarkemmin ajatellen koko telkkarikin on kyllä ihan turha vekotin - ainakin nykyisellä ohjelmatarjonnalla.


Niin, kai tämäkin on vanhoista, totutuista tavoista kiinnipitämistä: mielin erillistä näppäimistöä pilleriini, mutta onkohan hankkimisen väärti?? Kertoisitteko kokemuksistanne, olisin kovin kiitollinen! (kuva: mobiili.fi)

torstai 27. maaliskuuta 2014

Makkari-työkkäri

Hah, huomasin etten ole ikinäkoskaanmilloinkaan tehnyt ensimmäistäkään postausta makkaristamme. Tai siis en ainakaan tämän blogin elinaikana, siellä aiemmassa taisi jotain ollakin. Edelliset kuvat (yllä) ovat vuodelta 2011, silloin talossa oli vielä kolme koiraakin - ja jäljellejääneet ovat tuosta jo kovasti harmaantuneet.

2014:
No, harvoin makkarissa mitään tapahtuukaan. Siis sisutuksellista, tarkoitan.

Edellisen rymsteerauksen seurauksena makuuhuoneeseen piti ahtaa mekanisminojatuolit, Boknäsin työpöytä, Isosedän Billnäs-arkistokaappi ja työtuoli olohuoneesta, jugendkaappi ruokailuhuoneesta sekä lokerikkohirvitys ja pesukomuutti, joita oli piiloteltu milloin missäkin.

Koirien unisohva siirtyi roinakuorman alta Pupusen leikkihuoneeseen, appivanhempien kerran hylkäämä MacFinn-kirjahylly palautettiin - halusivat tai eivät. Samalla vietiin valitettavan paljon kirjoja kirpputorille ja Opiston kierrätyspisteeseen - ja silti makkarin nurkissa heiluu vieläkin vaappuvia kirjapinoja...

ENNEN:
JÄLKEEN:

ENNEN:
JÄLKEEN:

ENNEN:
JÄLKEEN:
En ole järin tyytyväinen nykyiseen ratkaisuun. Jotenkin tämä tuntuu väliaikaiselta. Ahtaalta. Epäsointuisalta. Ankealta. Äärimmäisen tylsältä!!!

Työpistettä Mies käyttää laskuja maksaessaan, minä en lainkaan. Mutta pöydästä en halua luopua, enkä varsinkaan Isosedän perintökaluista! Hirviöprintterin viskaisin ikkunasta, ellen tietäisi vielä tarvitsevani...

Ikkunaverhona Veljentytöille tekemäni kastemekko - melkein ainoa yksityiskohta, josta pidän!

 
... jugendkaapin päällä tanssahtelevan hääkakkukoristeemme lisäksi, tietenkin!

Jotain tarttis tehrä, sano! Toistaiseksi mennään kuitenkin vielä näin, arvatenkin liian pitkään... Kesämökkikauden alettua raivaamme takkahuonetta (sohva lähtee mökille, jos vaan mahtuu ovista ulos - se nimittäin koottiin vasta paikalla...), mikä saattaa taas sysätä huomekalurumban käyntiin...

Kirjojen lisäksi taulut ovat kerääntyneet kasoille nurkkiin, sekin ottaa kuuppaan. Jotain tarttis tehrä, joo.

PS. Pahoittelen tuoreempien kuvien laatua. Makkarin ikkunat antavat etelään ja aurinko-pakana syö kuvista värit. Mutta on se kevätaurinko vaan niin IHANA!!

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Yökkäri-byökkäri

Eilistä unista teemaa jatkaakseni...

Oi, miksei meillä myydä lapsille pyjamia? Siis sellaisia PERINTEISIÄ napillisia pyjamia?? Meikäläiset - sinänsä ihan käytännölliset - lötköt trikoopötkäleet ovat NIIIIIIIN arkisia kolonialististen versioiden rinnalla!
 
Reissusta ostimme Pupuselle muutamia söpöstyksiä, ihan vastustamattomia. Minun mielestäni.

Hah, Pupusen oma suosikki on kuitenkin Veljen perheeltä saatu apinainen yökkäri. Yhtään ei haittaa, että housut meinaavat pudota ja hihoja & puntteja kääritään rullalle, kuvio puhuttelee!

Mieluinen on ollut myös ihanan Terhin tekemä uniriepu -  rättipupun nimi on tietenkin Terhi! Kiva, kaunis ja - ah - niin perinteinen! Ja tästä tykkäävät niin äiti kuin lapsonenkin!

Pyjama on kotoisin Intiasta ja Kaakkois-Aasiasta, missä sitä ovat perinteisesti käyttäneet niin miehet kuin naisetkin. ”Pyjama”-sana juontuu ­hindin kielen housuja tarkoittavasta sanasta ”paejama”. Alun perin pyjama ei ollutkaan yöasu vaan päivän kuumuu­dessa mukavan vilpoiset ­puuvillaiset housut.
1600-luvulla pyjama kulkeutui Eurooppaan oloasuksi. Sen varsinainen läpimurto tapahtui kuitenkin vasta 1800-luvun lopulla, jolloin britti­muoti sai runsaasti vaikutteita ­siirtomaista ja eksoottisesta pyjamasta tuli miesten suosima yöasu.
1920-luvulla myös naiset alkoivat käyttää pyjamaa yöasuna ja se alkoi yleistyä ­Britannian lisäksi muualla Euroopassa ja Yhdysvalloissa.
(Lähde: His 1/2009 s. 11)

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Pupusen unikamari

Yläkerrassa tehtiin loppuvuodesta pieniä järjestelyjä: työhuoneesta tuli unikamari, makuuhuoneesta yhdistetty makuu-/työhuone.

Tätäkin aiemmin työhuone kulki nimellä nallehuone (koska siellä asusti yksinomaan nalleja) ennen kuin otettiin "hyötykäyttöön" (ikään kuin nalleilu olisi hyödytöntä???) Miehen työhuoneeksi ja nyt se toimittaa Pupusen unikamarin virkaa. Nallet ovat asustaneet huoneessa kaiken aikaa: pakon edessä töitä tehden ja nyt siis unikavereina.

Unikamarin ainoakainen käyttötarkoitus on tuutilullaa - siellä ei leikitä, riehuta eikä pompita sängyllä tai tuolilla, sen sijaan unilaulut ja sadut ovat sallittuja ja oikein toivottujakin. Käyttöaste on tällä hetkellä liki 50% - päikkärit ja yöunoset nappaavat Pupusen ajasta vielä puolet.

Omankin makuuhuoneen käyttöaste on noussut! Ei tosin juurikaan sen työpisteen ansiosta. Nukuttaa vaan niin armottomasti päivän riennot, että omat yöunetkin ovat venähtäneet keskimäärin kuudesta tunnista liki yhdeksäntuntisiksi...

JUVI-Productionin Gripsholm-sänky löytyi edullisella osta heti -hinnalla huuto.netistä, eikä onneksi edes hakumatka Hämeenlinnaan ollut kovin pitkä. Matkaan lähdettiin liki samalta huutamalta, tulihan kalusteiden hankinnan kanssa pikkuinen kiire...

Edellisen nukkujan kummitäti oli maalannut sänkyyn nallen, muuten se oli käsitelty kaksiväriseksi Osmo Color -vahalla. Nalle oli yksinomaan positiivinen yllätys - sopii Pupusen kamarin teemaan.

Myös nalleverhot on hankittu jo vuosia sitten huuto.netistä. Nekin on joku omalle lapsoselleen ihan itse tehnyt. Muistaakseeni paketissa oli enemmänkin samaa kangasta (tai ainakin jotain väreihin passaavaa kangasta), mutten löydä sitä enää... Nallekasta pöytävalaisinta etsin yhä, jouluvalot taisivatkin jäädä ikkunaan pysyvästi.

Iltalauluja laulellaan yli 20 vuotta sitten Askosta hankitussa laiskanlinnassa, kissagobeliini-irtopäällisenkin tein jo noin 15 vuotta sitten. Jossain vaiheessa senkin voisi uusia - mutta ehkä nallekausi on siinä vaiheessa jo ohi, kun niin pitkälle pääsisin... Ikäneito nukkuu nykyisin yöunensa tässä tuolissa, Pupusen unta vahtien.

Omatekoiset nallet Maire-Leinikki, August ja Armada, Lilja-Desiree, Donald, Kyösti, Taisto ja Kerttu asustavat edelleen samassa vitriinissä kuin aiemminkin (lisäksi alahyllyllä Miehen ja omat lapsuusnallet). Kaupalliset nallet ovat karanneet pitkin huonetta...

Pyjamat ja petivaatteet löytyvät lipastosta, toistaiseksi nuket ovat saaneet olla piirongin päällä rauhassa. Monesti Pupunen kertaa iltaisin, sormella osoittaen: "Isi, Äiti, Xxxx (oma nimi)", mutta ei ole halunnut leikkiä niillä - kerran on poskea sormellaan silittänyt.

Sukkatrikoonuket olivat jonkinlainen "odotusriitti", jolla totuttelin ajatukseen pienestä perheestä. Nuket on esitelty jo aiemmin: Toivo, Tyyne ja Ilo-Onneli - Mies piti koko 7½-vuotisen odotuksen ajan TOIVOa yllä, itselläni prosessi kasvatti TYYNEyttä ja mielenmalttia kummasti.

Kauniita lastenkokoisia pussilakanoita on yllättävän vähän tarjolla! Finlaysonin tehtaanmyymälästä löysin tarjoushinnoin kivoja lasten pussilakanoita (120*160 cm). Apinat on ehdoton suosikki (kuva: Finlayson), mutta ihan yhtä makeat unet saa muidenkin elukoiden alla.

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Ihania kierrätyskirjoja

Olipa kerran koti / Eena laittoi pystyyn harrastekirjojen blogiantikvariaatin - onnekseni ehdin sieltä muutaman kirjan valitsemaan!

Ideoita kotiin ihan koko vuodeksi: suloisia unia keväisessä kammarissa, kesänraikas olohuone, syksyä kynttilän valossa, joulun hauskimmat kortit - ihan vaan joitain teemoja mainitakseni.

Joulun koristeita ja lahjaideoita: kaunista punoen, valoa talven pimeyteen, villan hehkuvaa lämpöä, rautalanka kiertyy koristeiksi - ja monta muuta kivaa aihealuetta, enimmältä osin luonnonmateriaaleista.

Yhtään ei haittaa, että meitsihän EI askartele, Ei tuunaa, EI naulaa EIKÄ naputtele! Kauniita selailukirjoja, vaikkei ikinä mitään valmista saisikaan - edes ajatuksen tasolla...

Ompeluhuoneessa odottaisi toisenmoista puuhaa: Marimekon tasaraidan laatu on romahtanut!? Tai sitten Marimekon varastoihin on pesiytynyt jotain puuvillaa popsivia öttiäisiä!? Muut vaatteet eivät nimittäin reikiinny, mutta tasaraitoihin on alkanut ilmestyä pienepieniä reikiä jo parin käyttökerran jälkeen!!?? Olen erittäin ärtynyt!

PS. Odottaa siellä myös paljon muutakin: ikkunaverhokangas on jo otettu esiin, myös uusia tyynyjä havittelen, pari tilkkutyötekelettä löytyi ja NELJÄT lyhentämistä odottavat farkut - pitäisiköhän ompeluhuoneessa pyörähtää vähän useammin, tiedä mitä muuta vielä löydän, jos syvemmältä pöyhäisen...