Lapanen? Kinnas? Rasa? Vanttuu? Hanska? Rukkanen?
Lapsuudessa tumppu oli aina tumppu, Ammi-tädin tekemä. Tai Naimi-tädin. Varmaan joskus myös Kaste-tädin tai Helmi-tädin. Vai olikohan niin, että Helmi-täti ei kudoskellut, vaan pisti pasianssia? No, kuitenkin, sittemmin sana on saanut vähän vastenomaisen kaiun: tumppu on tumppu. Tumpelo, tomppeli, toistaitoinen tunari - sanalla sanoen tohelo.
Ja just sellainen tumppu olo on nyt, ollut jo tammikuun lopulta alkaen. Pitäisi meinaan tehdä tumput. Eikä ota onnistuakseen! Lumetkin jo sulaneet ja tumppuja odottelee muuan nuorimies, joka ihan itse suunnitteli mallinkin. Eikä vaan tule valmista!!
Tumpputaito ei olisi pahasta!
Ammi-täti teki tumppuja aina samalla mallilla. Varmaan niitä oli useammat (täytyikin olla, koska pureskelin peukalonpäät aina puhki), mutta erityisesti sammaleenvihreä-ruosteenkeltainen -yhdistelmä on jäänyt mieleeni. Ja se kuviointi, tumput olivat paksut ja lämpöiset!
Aloin googgeloida tumppukuvia erilasilla hakusanoilla ja HA-HAA!!, löysin juuri sen oikean mallin Palokan koulun 7-9 luokkien tekstiilityön blogista (josta kuvankin kähvelsin!!) ja ihan OHJEen kanssa!! I-H-H-A-H-H-A-A!! Kiitos Palokan palleroiset!
Kunhan sinnittelen "kirjoneuleet" valmiiksi (ehkä seuraavan talven pakasiin mennessä?), alan harjoitella näitä! Haluan Pupuselle samanlaiset KENNOLAPASET kuin itsellänikin aikoinaan oli...
Vaikeaa se oli minulle sukkienkin teko alussa. Nyt niitä tekee vaikka silimät kii. Tumppuja olen pari kertaa yrittänyt, ei vielä oo rutiinia ja tuloskin on sen näköinen. Sitä pakkaa unahtamaan, että kaikki uusu on vaikeaa alussa. Kun jo monet taidot on lapasessa.
VastaaPoistaOnpa lohdullista, etten ole ainoa, joka tumppujen kanssa tuskailee!
PoistaMusta myös tumppujen teko on jotenkin työlästä ja hankalaa. Sukkia tekee ihan tuosta vaan, mutta lapaset... Tosi kiva tuo kennoneule, katsoin ohjelinkin eikä tuntunut kauhean vaikealta. Pitääpä laittaa talteen kirjanmerkkeihin.
VastaaPoistaTyöläs onkin just oikea sana! Sukkaa tulee kuin itsestään, mutta tumppu sen kun takkuaa! Jos alkaisi tehdä varvassukkia, olisiko tumppu sen jälkeen helpompi??
PoistaKuulehan,en mä tee kaksinkertaisia lapasia yhtaikaa. Ensin tavallisen tumpun. Sitten neulon ohuesta langasta toisen resorittoman tumpun. Päällimmäisen tumpun laitan nurjan puolen päälle ja sen päälle pujotan okieinpäin sen sisälapasen. Ompelen peukalosta ja kärjestä lapaset kiinni yhteen ja sitten resorin yläpuolelta ompelen sisälapasen kiinni päällimmäiseen ja käännän lapasen oikeinpäin. Selostinko monimutkaisesti,mutta ihan simppeli juttu se on. Siinä on kahdet lapset päällekkäin,niin johan alkoi tarjeta.
VastaaPoistaHerramunjee, OHUEMMALLA langalla, sitä en tullut edes ajatelleeksi! Tuplatumppu seiskaveikasta tuntuikin aika pökelöltä!! Kiitos vinkistä! :o)
PoistaMielenkiintoista, sinulta tulee rannekkeita ja sukkia tuosta vaan, mutta lapasten loppuosa tuottaa haastetta. Eikös se ole se helppo kohta?
VastaaPoistaTaidan puhua ihan normi-versiosta, enkä ymmärrä ollenkaan tupla-kuvio-kirjoneule -versioista.
Hetken päästä teet lapasiakin vasemmalla kädellä :-D tuosta noin vaan!
Kiitos kannustuksesta! Toivottavasti tumpputaito terävöityy, tulevina vuosina kun on takuulla tarvetta! :o)
Poista:) Minäkin puhun tumpuista. Lapsille on minusta helppoa tehdä (myös tumppuja) kun sen koon kanssa ei ole niin nöpönuukaa. Koska lapsi kasvaa koko ajan, on koko yleensä hyvä kun se on tarpeeksi suuri vaan. Jos ei nyt keväällä, niin syksyllä sitten. Peukalon pituus on tosin minulle aina haastava määriteltävä.
VastaaPoistaJos tumpusta tulee vähän liian suuri, kannattaa sitä kokeilla päällimmäiseksi kun laittaa kahdet päällekäin. Sisemmät siis saa olla mielellään vähän pienemmät, niin tyttöni tykkää käyttää. Myöhemmin ulkohanskoista tulee sisähanskoja. Irtonaisissa "päällekkäisissä" lapasissa on minusta se hyvä puoli, että ne kuivuvat nopeammin kun ne saa irralleen. Ja jos ne likaantuvat, on ne helpompi pestä perusteellisesti irrallaan. Meillä poika aina "unohtaa" ettei hänellä ole kurahanskoja. Kunnolla rapaantuneisiin tumppuihin uppoaa käsittämätön määrä hiekkaa... Virittelyssä pukemisvaiheessa on tietysti oma vaivansa. Kovin tuntoherkkä lapsi saattaa kieltäytyä kokonaan tällaisesta virityksestä, mutta aika tuntoherkkä tuo meidän tyttökin on. Koululainen oppii jo riisumaan hanskat näppärästi niin, ettei kerrokset irtoa jos ei ole tarvetta kuivatella.
Tosi kaunis tuo lapasmalli jonka linkitit :)
Ekat Pupusen sukat olivatkin aika reippaan kokoisia - eikä harmittanut, kun käyttöä löytyy kuitenkin! Täytyy omaksua sama ajatusmalli tumppujen kanssa - jos niitä vielä jonain päivänä saisin valmiiksikin... ;o)
PoistaHarjoitus tekee mestarin - tumpunteossakin! Kun koululaisena piti lapaset neuloa, niin äitihän ne käytännössä neuloi, kun olin jatkuvasti avun tarpeessa. Ja muistanpa vielä kun koulun virkkuukoukkukin vääntyi käyttökelvottomaksi, kun niin tiukkaa ja mahdotonta mykerrystä sain aikaiseksi...siispä seuraavan kerran tartuin puikkoihin vasta yli kolmikymppisenä! Nyt sitten syntyy kelvollistakin jälkeä.
VastaaPoistaKoska neulepuikot ovat käytännössä käsiesi jatke - niin ihania sukkia tekaiset - niin pienen hapuilun jälkeen olet varmasti tumppumestari - ei epäilystäkään :D
Vanttuuthan kuvissa on...:)) Ihanat on nuo ylimmätkin! Siis vanttuut..:)
VastaaPoistaKiitos Inna Vaara, Anniina, Intsu, Rva Kivitikka, Laura, Tao ja Irmastiina! :o)
VastaaPoistaVanttuut, vanttuut niitä aina kakarana pidettiin:) Hienot vanttuut!
VastaaPoistaKiitos Tilkkureppu! :o)
PoistaVanttuut on itselleni vierain vaihtoehto listatuista! :o)
Meilläkin oli tumput...äiti neulo ja kaikenlaisia ihania kirjavia. Itse aloin vasta neuloa tumppuja kun lapset olivat pieniä ja se olikin hyvä koska harjoittelu tapahtui pienillä lapasilla ja taito karttui...vieläkin teinit mielellään toivoo värikkäitä omatekoisia tumppuja ja sukkia...mikä lämmittää äipän mieltä :) kyllä taidot karttuvat kun jaksaa vain kilkuttaa kutimia.
VastaaPoistaKiitos Onneli Winter! :o)
PoistaKiitos kannustuksesta - toivon todella taidon karttuvan, tulevina vuosina on tumpuille tarvetta!! :o)