Vast'ikään työpaikkaa vaihtaneena kesäloma tuntui jäävän pelkäksi haaveeksi. Työnantaja kuitenkin suhtautui myönteisesti toiveeseen palkattomasta vapaasta ja suuntasimme auton nokan kohti uusia seikkailuja. Niistä ehkä myöhemmin lisää, jos blogiaikaa löytyy...
Piha-aikaa ei ole löytynyt ensinkään! Juuri ennen lähtöä ehdin ekan kerran kiertämään nurkkia... Ei olisi kannattanut, pihapiiri oli masentava, rikkaruohojen raiskaama.
Pari viikkoa teillä tietymättömillä ei tilannetta ainakaan parantanut... Luumupuun alla kasvaa metristä voikukkaa, pihan näkyvimmällä paikalla parimetrisiä lupiineja, kukkapenkeissä vähäisetkin kasvustot ovat nääntyneet rönsyleinikin, nokkosten, pihasaunion, vuohenputken ja karhunkierteen alle. Piha takakulmalla kasvaa kohta kolmemetristä jättiputkea. Syreeni on viime talven pakkasissa kuollut, alppiruusu on enemmän ruskea kuin vehreä.
Koko reissun ajan jännitin, ehdinkö todistamaan Shirleyn kukinnan alkamista.
Ei huolta, vielä odotellaan...
Nuppuja taitaa olla enemmän kuin koskaan!