Rikki

Kuva: googlattu ties mistä

No niin, kävipä taas ohraisesti...

Ajattelin pitkästä aikaa oikein bloggailla, laittaa koosteen syksyn sukista - vaan ajatukseksi tosiaankin jäi. Olisi ehkä sukkien sijasta pitänyt heilutella puikkoja kameran lämmikkeeksi?

Totesin nimittäin, että ei pelaa kamera enää, ei niin millään. Viimeiset kuvat olivat Tallinnasta, Systeri järkkäsi taas kivan pikkujoulureissun Pupuselle ja itsekin siinä pääsin siivellä. Liekö kamera kylmettynyt reissussa, enää se ei kuitenkaan toimi.

Hyvää tässä on se, että jouluun on vielä kaksi viikkoa, ehdin hankkia uuden ennen Joulupukin vierailua. Sitähän ei tietenkään voi jättää ikuistamatta...!

Talaari?

 Olisiko viitta, poncho vai halaatti?

Tai ehkä keeppi, kasukka tai vaippa?

Äh, nimettäköön talaariksi!

 Lomareissun kässyntekele, heinäkuulla valmistunut.

Olin jo lähes unohtanut, löytyi juuri Nalle-korin pohjalta.

Uusi koiraneiti ei toistaiseksi ole osoittanut kiinnostusta neulelankoja kohtaan,
vaan ei vara venettä kaada - nostelin osan lankavarastoista ennakoiden turvaan.

No,valmis neule kyllä kiinnostaa!

 

Ehkä liiaksikin...?

Jokunen vuosi sitten tein Veljenvaimonsiskolle ponchon tapaisen.

Se jäi mieleen kaihertamaan, josko itsellenikin...

Omaani tein kauluksen, pysyy niska mukavammin lämpöisenä.

 Pari nappia taidan vielä lisätä, asettuu kauniimmin.

Alkuperäinen ohje Novitan, Isoveljen sijasta Nallea 3½ puikoilla,

langanmenekki 480 g.

* * *

Talaari (lat talaris, kantapäihin ulottuva) = kantapäihin ulottuva pappien (ja professorien sekä tuomarien) virkapuku. Kauhtana ei ulotu kantapäihin, hädin tuskin takamuksen päälle - paitsi nurinperin Pupsen päällä ollessaan, ja se riittäköön.

Hän on täällä tänään!

 Hän mahtuu joka raosta, hän ehtii joka paikkaan.

Kun käännät hänelle selkäsi, hän seisoo edessäsi.

Hän valikoi vaatteemme ja vaatii lenkille.

Hän työntää kuononsa meidän taskuumme.

Syö meidän laskuumme.
.

Hän on täällä tänään.

[Tuomari Nurmiota mukaellen.]

Kesäreissu

Non-niin, tiukasti tiivistetty matkakertomus melkein tekemättä jääneestä kesäreissusta... Oli nimittäin meitsillä pitkään sellainen fiilis, että lomaa en pidä, minnekään en mene, mitään en tee, ketään en tapaa enkä mitään haluakaan nähdä, tehdä tai kokea. Olla vaan, mörkönä möllöttää.

Mies piirsi kartan ja jätti sen puolihuolimattomasti ruokailuhuoneen pöydälle. Tiesi taas, mistä narusta vetää! Myös Excel olisi toiminut - pohjapiirroksia, karttoja ja taulukoita kun en vaan voi vastustaa...

Että pakkohan se oli vähän tutkaista valittua reittiä... Mies oli merkinnyt päiväetapit ja kiinnostavimmat nähtävyydet matkan varrelta. Aloin selata booking.comista majapaikkoja ja melkein vahingossa tuli sitten ne varattuakin. Ovela kettu!

Matkaan lähdimme yölaivalla Helsingistä. Pitkän työviikon jälkeen oli kiva pakkailla rauhassa lauantai-aamupäivä, ajella kiireettä satamaan (150 km), syödä hyvin ja rauhallisesti laivalla, nukkua pitkät rauhaisat yöunet, nauttia rauhallinen kuohuviiniaamiainen pitkän kaavan mukaan, siirtyä rauhallisesti autokannelle ja aloittaa matkanteko tyynesti ja rauhoittuneena. Ja rauhoittumista totisesti kaipasinkin! Lähtö Turusta olisi ollut ihan jotain muuta myöhäisine lähtöineen, lyhyine unineen ja kukonlaulunaikaan Tukholmaan saapuen, hapankaalina pohjalla hälisevä buffet-aamiainen itäblokkituristien tönimänä. Juu, ei!

Tavoittelimme lyhyitä päivämatkoja, lomaa on tympeä viettää autossa istuen. Ensimmäinen kohde olikin jo F11-museo Skavstan lentokentän kyljessä (110 km). Pupusta tosin kiinnostivat Ryanairin nousut ja laskut klommoisia hävittäjäkoneita enemmän.

Matkalla toki poikettiin hakemaan matkaevästä Grännasta.

Seuraava päivä kului rattoisasti Husqvarna-museossa (220 km). Täällä oli nähtävää ja ihmeteltävää vaikka kuinka! Pupunen häkeltyi muinaisista polkupyöristä, mopoista ja moottoripyöristä, Mies innostui moninaista piha- ja puutarhavempaimista, itse lumouduin nostalgisten kodinkoneiden ja tuttujen keittiökapineiden tenhosta.

Olin HYVIN pettynyt, ettei tarjolla ollut kunnollista museokauppaa!! Kierroksen jälkeen olisin ollut valmis ostamaan kontillisen valurautalettupannuja ja -patoja, miniatyyrikodinkoneita, peltisiä mainostauluja, ompelukoneen, skootterin, kelaleikkurin ja sievän kamiinan. Toisaalta, eipä lähtenyt myöskään moottorisahaa tuliaisiksi, vaikka Mies niihin onkin pahoin addiktoitunut. Oli tyytyminen pelkkiin t-paitoihin, hah.

Yövyttyämme Jönköpingissä matka jatkui Helsingborgiin (240 km), missä lelumuseo oli pettymykseksemme kiinni. Museotarjontaa riitti silti yllin kyllin päiväohjelmaksi.

Hullunkurinen perhe lomailee...

Aamulla lautalla yli Juutinrauman ja suunta kohti Kööpenhaminaa (60 km). Kylää sai kiertää ympäri tovin jos toisenkin (toista tuntia) ennen kuin löytyi vapaa parkkiruutu kohtuullisen liki Tivolia. Oli kyllä vaivan väärti, 8 hehtaaria silkkaa lystiä maailman toiseksi vanhimmassa huvipuistossa (perustettu 1843). Puinen vuoristorata, Rutschebane, oli vähän tuoreempi (rakennettu 1914). Vemputtimia oli kyllä joka makuun! Tivoliin on sisäänpääsymaksu, rannekkeilla (alueen automaateista saa myös yksittäislippuja) pääsi kaikkiin laitteisiin (pituuden sallimissa rajoissa). Erinomaisen hauskaa - ja vähän turhankin hurjaa meikäläiselle.

 

Tivolissa on upea puisto ja ravintoloita ihan joka makuun, moni paikallinen tuleekin sinne vain hengailemaan ja syömään hyvin - myös omia eväitään. Tivoli on avoinna ilta-yhteentoista, olisi ollut upeaa nähdä se kehutussa iltavalaistuksessa. Kuuden tunnin kieputuksen jälkeen olimme kuitenkin jo valmiit suuntaamaan kohti majapaikkaa, matka jatkuisi aamunkoitteessa.

Auton nokka kohti pääkohdetta, Billundia (265 km). Pupuselle selvisi vasta perillä, minne olimme olleet matkalla! Veljentyttö Nuorempi on kesätöissä oppaana Legolandissa ja oli portilla vastassa - voi sitä jälleennäkemisen riemua!!! Legoilimme pari päivää (siitä myöhemmin lisää), tosin Miehelle riitti yksi päivä palikkamaassa, lähti toisena shoppailemaan Saksan Flensburgiin (2 * 130 km).

Juhannusaattoaamuna lähdimme kotimatkalle, nyt hurautimme Juutinrauman sillan kautta. Aattoiltaa vietettiin Miehen toiveesta Falsterbossa (315 km). Arvaako kukaan mistä paikka on tuttu?

Aivan oikein, Ruotsin miljonääriäiti Maria Montezami viettää siellä kesiään. Tai vietti ainakin yhden tuotantokauden... Nyt Mariaa ei kylänraitilla näkynyt. Mies oli pettynyt (joku ehkä muistaakin Miehen fanituksen...).

Minä olin pettynyt, kun en nähnyt ensimmäistäkään sommarstångia!!

(Paitsi yhden Legolandissa, korkeus n.15 cm.)
.

Muutenkin falsterbolainen Midsommarafton oli aika vaisu - missään ei tapahtunut mitään. Oli kylmä ja vettä vihmoi taivaan täydeltä. Lisäksi olimme nälkiintyneitä, kaikki ravintolat olivat kiinni. Onneksi satamassa oli Kantarellikeisari, keltavahverotoastit maistuivat taivaallisilta.

Hienohiekkainen ranta oli muutenkin viehättävä purjesurffaajineen ja uimakoppeineen.

Kotimatkaa taitoimme rantaa mukaellen, matkanopeus ei juuri 5-kympin yli noussut skåne- ja smålantilaisten kylien läpi körötellessämme (440 km). Pakollinen yöpyminen Oskarshamnissa, sen jälkeen loppumatka Tukholmaan moottoritietä suhauttaen tuntuikin jo lyhyeltä (340 km).

Vielä kaksi päivää Tukholmassa kunnon perusturistien tapaan päämäärättömästi hortoillen ja shoppaillen. Kokonaisen puolikkaan päivän vietimme Vasa-museossa. 333 vuotta meren pohjassa lojunut hylky teki katastrofeja rakastavaan Pupuseen suuren vaikutuksen. Niin suuren, että lasta ei saanut museosta ulos ennen kuin vartija hääsi meidät museon sulkeutuessa...

Illalla laivaan ja aamuvarhaisella vielä viimeinen puristus: Turun satamasta suoraan sorvin ääreen (150 km), arki ja työ kutsuivat.

Matkanteko sujui rattoisasti. Pupunen nukkui ison osan automatkoista, valveajat lauloi - koko Robinin tuotannon moneen kertaan, vähemmän Antti Tuiskua ja Rölli-lauluja, keksi satuja ja leikki merirosvoa. Kertaakaan takapenkiltä ei kyselty, milloin ollaan perillä. Neule eteni tahmeasti, nautin enemmän maisemista ja kivasta tunnelmasta.

Sen verran tuli kuitenkin istuttua, että ehkei pariin vuoteen huvita autolomalle lähteä. Muutenkin kyllä suosittelisin mieluummin suoria lentoja Billundiin, paikan päällä kun olisi kevyesti saanut kulumaan viikonkin...

VIHDOINKIN !!! - ja vielä parit lisää !!! !!!

Kesän eka mökkireissu!

No, Mies on käynyt jo useamman kerran, puunhakkaajaa ja metsuria ja ties mitä metsänpeikkoa leikkimässä. Puukuormia on tullut kotiin jo liiterintäysi. Pupunenkin on käynyt muutaman kerran, kalastelemassa. Minä en!

Matkalla poikettiin Ikeaan. Sänkykaupoille. Ukaasini mökkeilyboikotista on pitänyt! Vaatimuksenani oli kunnollisten vuoteiden hankinta. Kyllä niiden kanssa on tuskailtukin!! Mietitty, suunniteltu, väännetty ja käännetty, tutkittu eri vaihtoehtoja, laskettu senttejä ja centtejä.

Pieni on mökkipaha, ei sinne sänkyjä saa mahtumaan järkevästi. Ei, vaikka kuinka noituisi!

Tyydyttiin siis järjettömään.
Runkopatjoihin.
Joita kumpikaan ei olisi halunnut.

Siinä ne nyt ovat.

Mökillä pitää olla mukavia istuskelupaikkoja - siis sohva. Ja sohvallahan en enää nuku, en!! Mutta kaikkea kun ei voi saada, on tyydyttävä kompuroiviin kompromisseihin. Vaihtoehtoja tutkittiin toki tusinoittain: erilaisia yksittäisversioita, sivustavedettäviä, sohvasänkyjä, kerrossänkyjä, parvirakennelmia - heteka taisi olla ainoa vaihtoehto, jota en googlaillut tai poikennut minnekään mittailemaan...

 

Eikä tilaa tosiaankaan ole liiemmälti!

Vanhalla 4-hengen ruokailukalustolla olisi tehnyt tiukkaa, joten samalla kauppareissulla peräkärryyn nakattiin ex-tempore myös minikokoinen "aamiaissetti". Selkänojattomat jakkarat eivät suotta tuki tilaa ja pöytäkin on liki puolet aiempaa lyhyempi. Hyvällä tahdolla neljäkin mahtuu ympärille, kun klaffit otetaan käyttöön molemmin puolin. Sitä neljättä jakkaraa tosin ei ole tarjota...

Ei ole myöskään enää paikkaa telkkarille...

... tv:n alla ollut lipasto kun tungettiin ovensuuhun.

Appiukko saa slaagin, kun ruuvaamme tv-telineen hirsiseinään (niihin ei saa tehdä reikiä...).

Viimein oli oikeanlaisia työkaluja mukana ja saimme myös

ihanalta Terhiltä tilaamani tiffany-työn paikoilleen!

UPEA!

Terhillä on ilmiömäinen kyky visualisoida ja toteuttaa

epämääräiset ja hahmottumattomatkin toiveet!

Toivottavasti vielä tämän suven aikana saamme kaapin sisään asennettua valon,

työtä korostamaan.

Ai miten yö sujui??

Nukuin erinomaisesti!

Ensimmäisen kerran sitten Pupusen kotiintulon sain kunnon mökkiyöunet!

En heräillyt pitkin yötä selkäkipuun, kivistäviin lonkkiin, puutuviin käsiin, jomottavaan niskaan, sohvan natinaan, hyttysten ininään, kuumuuteen, kylmyyteen tai muuhunkaan sappea kiehuttavaan kiukunaiheeseen!

Luxusta!! Runkopatjalla?? Oih.

Nyt pitäisi löytää kiva ja helppo ratkaisu päiväpeitteiksi.

Myös värisävyt pohdinnassa, vinkit tulisivat nyt tarpeeseen...

Baby-runttua

Kesäkuun langankulutus oli kokonaiset 36 g!?

Vanuttunut villasukkavietti?

Yhdet sentään sain aikaiseksi, Veljenvaimonsiskontyttären tilaus, baby shower -lahja. Malli omasta päästä, 36 s, Nallea 36 g. Jonkinmoista ryppyvarsisukkaa yrittelin - jos varret vetää suoriksi, riittänevät nivusiin asti...

No, ei luovuteta. Uutta inspiraatiota kalastelin Adlibrikseltä. Aiemmin kokeililemattomia sävyjä. Jos se taas tästä lähtisi.... Nimet ainakin houkuttavat! Jos lomareissu olisi vielä edessä, näistä voisi vaikka löytyä sopiva reitti: Lemmenjoki, Jotunheimen, Hardangervidda...

 PS. Pionit pullistelevat... 

Kuvassa kummasti punertavat, vaikka silmään ovat puhtaanvalkoisia.

2850 km / 10 vrk

Kukkeimman kesän korvalla!

Vast'ikään työpaikkaa vaihtaneena kesäloma tuntui jäävän pelkäksi haaveeksi. Työnantaja kuitenkin suhtautui myönteisesti toiveeseen palkattomasta vapaasta ja suuntasimme auton nokan kohti uusia seikkailuja. Niistä ehkä myöhemmin lisää, jos blogiaikaa löytyy...

Piha-aikaa ei ole löytynyt ensinkään! Juuri ennen lähtöä ehdin ekan kerran kiertämään nurkkia... Ei olisi kannattanut, pihapiiri oli masentava, rikkaruohojen raiskaama.

Pari viikkoa teillä tietymättömillä ei tilannetta ainakaan parantanut... Luumupuun alla kasvaa metristä voikukkaa, pihan näkyvimmällä paikalla parimetrisiä lupiineja, kukkapenkeissä vähäisetkin kasvustot ovat nääntyneet rönsyleinikin, nokkosten, pihasaunion, vuohenputken ja karhunkierteen alle. Piha takakulmalla kasvaa kohta kolmemetristä jättiputkea. Syreeni on viime talven pakkasissa kuollut, alppiruusu on enemmän ruskea kuin vehreä.

Koko reissun ajan jännitin, ehdinkö todistamaan Shirleyn kukinnan alkamista.

Ei huolta, vielä odotellaan...

 Nuppuja taitaa olla enemmän kuin koskaan!

Sohvaperuna

Paikallisen kauppakeskuksen aulassa oli kehitysvammaisten pajan myyjäiset.

Sohvaperuna.

Hän muutti meille,

kesällä aikoo mökkeillä.

Varsin valloittava daami!!

Väinö 92 v, sot.vet. alik.

Sain postikortin.

Kyynel herahti silmäkulmaan.

 Vastaanottajatietona vyötteestä löytynyt neulojan nimi + paikkakunta.

Ei katuosoitetta, ei edes postinumeroa.

 Mutta perille vaan tuli, Teiskosta.

Tulin ehkä onnellisemmaksi kortista kuin Väinö sukista kuunaan.

Juhlatunnelmissa

Veljentyttö Nuorempaa juhlittiin lauantaina.

Onnittelut tuplatutkinnosta!

Kivat juhlat!

Ja taas niin herkulliset!!

 Lahjaksi vastavalmistuneelle annoimme
Samsoniten kovaa ja Lipaultin pehmeää
- niille on käyttöä jo tänään kesätöiden kutsuessa.

Onnea Enkuli!
Onnittelut myös Taitaja 2017 -menestyksestä!

 Pian nähdään...

200 lämmintä varvasta

 Käväisin TAYSissa allergiatesteissa.
Samalla  reissulla vein kassillisen syto-sukkia,
20 paria, kokoja 35:stä 46:een.

Näistä viimeisimpinä (toukokuussa) valmistuneet:

Yksivärinen Seiskaveikka & Adlibris Socki Autumn feelings,
koko 37-38, 90 g.
 .

Tylsiä sukkakuvia on viime aikoina ollut liiaksi asti.
Vihoviimeiset ryhmäkuvaan, kyllästyin kuvailemaan.
 Punnitsin sentään:
90 g + 84 g + 91 g + 93 g + 104 g + 112 g,
Sekalaisesti Seiskaa ja Adlibris Sockia.

Seuraavaksi voisi todellakin tehdä jo jotain muuta...