Lukijat

Näytetään tekstit, joissa on tunniste reissut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste reissut. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 6. syyskuuta 2026

Mäntyharjun tuotokset

Olin jälleen Mäntyharjun tilkkuleirillä yhden ihanan viikon, heti Juhannuksesta. Töissä oli ollut tosi hektinen loppukevät ja tiesin vauhdin vain kiihtyvän kesän myötä - siksi pidinkin kynsin hampain suunnitelmasta kiinni, tilkkuleiriä en jättäisi väliin mistään hinnasta! Edes hetki hengähdystaukoa menevien ja tulevien projektien välissä. 

No, ihan 100% tämä ei toteutunut, päivittäin tein tunnin tai pari töitäkin, lähinnä remontin/talkoiden organisointia etänä ja kaluste-/tuotetilauksia.

Yöpymisvarusteiden, ompelukoneen, tilkkutyötarvikkeiden ja yhden hankalan mallisen tyynyn lisäksi mukaan pakkasin - Silmukka soikoon -blogin Sartsan ideoiden innostamana - vain vanhoja farkkuja. Vanut, kovikekankaat ja muut tarvikkeet saisin sitten kyllä paikan päältä Kankainen pop up -myymälästä.

Sanna Parankolla oli jälleen uusia ohjeita jokaiselle kurssipäivälle. Niistä sitten poimin omaan toteutukseen muutamia malleja, jotka sopisivat farkusta työstettäviksi. Tavoitteena oli, että puolivalmisteita en kotiin roudaisi, koska tuskin niitä ihan äkkiä - jos koskaan - onnistuisin loppuunsaattamaan...

*

Ja tällaista siellä sitten syntyi:

Satulalaukku

Ekana kurssipäivänä tyrkkynä on yleensä (aina?) ollut jokin laukku- tai reppumalli, niin nytkin. Kasseja on nurkat väärällään, joten tavallisesti en ole näistä innostunut, mutta nyt oli kassivaihtoehtona tosi kivan oloinen Sweetheart Saddlebag - Crafted by Leanne -satulalaukkuohje. 

Kaikista ohjeista on tietty aina myös Sannan toteuttamat tilkkutyöt tutkisteltavina ja aikani mallikappaletta väänneltyäni ja käänneltyäni totesin tarvitsevani juuri tällaisen laukun!
.

Kuvat: Sanna Paranko / Tilkusta asiaa FB

Moni muukin taisi tarvita... Lähes kaikki tekivät oman versionsa - kaikilla neljällä leirillä! Löysin satulalaukun ohjevideon YouTubesta, osa 1 ja osa 2, vinkkinä laukusta innostuville. 😜
.

Omastani halusin hieman ohjeen mukaista isomman, jotta saisin laukussa kulkemaan myös kalenterin, muistiinpanovälineet ja muuta tuikitarpeellista työrekvisiittaa. Vapaalla kädellä suurensin kaavaa, taskuja lätkin eteen, taakse ja sisällekin. Kyljessä on "salatasku" avaimille tai vaikka yskänpastilleille. Vuorikangas on Kankaisen.
.

Kotiin päästyä manguin Mieheltä vanhaa nahkavyötä, jonka kävin sitten suutarilla laitattamassa. Vyö on just ihanasti kulunut ja patinoitunut tähän tarpeeseen! Kassi on käytössä erinomaisen toimivaksi todettu.

*

Binding tool star

Ekan päivän ohje oli myös Missouri Star Quilt, Binding tool star -blokki.
.

Kuvat: Sanna Paranko / Tilkusta asiaa FB

Blokkeja voi yhdistellä monella eri tavalla ja tästä arvelin saavani sopivan päällisen siihen mukaan tempaistuun "hankalan malliseen tyynyyn". 

Kummallinen laatikon mallinen Familon-tyyny (70*40*10 cm) on tullut meille Miehen isotätivainaan jäämistöstä alkuperäisessä pakkauksessa jo viitisentoista vuotta sitten (kuinkahan pitkään lie ollut sitä ennen varastoituna...). En ole raaskinut heittää laadukasta tuotetta jorpakkoon, mutta ei sille liioin ole ollut mitään käyttöäkään, eihän siihen löydy edes valmiina tyynynpäällistä mistään.
.

Suurensin taas ohjeen mukaisia mittoja silmämääräisesti sen verran, että kuvio peittäisi "laatikon kannen ja pohjan" (+ lisäsin viidennet "viikset"). Täytyy sanoa, että oli kyllä tuuria mukana, päällisosista tuli aivan täydellisen kokoiset. 
.

Sitten vielä kyljet tilkkuillen ja pitkä vetoketju toiseen reunaan, niin tyynystä tuli ihan kivan näköinen. Tämä on Miehen uusi suosikkityyny sohvalla.

*

Itämainen niskatyyny

Kaavat ovat kiinni nuppineulalla ohjeen takana - tämän tein nimittäin ihan "oikean" kokoisena. 😊 Malli on Karin Roserin.
.

Kuvat: Sanna Paranko / Tilkusta asiaa FB

Toinen ilmiselvä suosikkimalli, jokaisella neljällä kurssiviikolla.
.

Farkku ei kangasvalintana ole kovin itämainen, mutta orientaalista henkeä sain taskun näyttävällä koristetikkauksella. Tässä tosin ei ole enää taskuna, suu on tiukasti supussa saumassa. Tyyny on tOOOOOOdella napakka - tungin sinne kokonaisen pussillisen Kankaisen vanua, kun en halunnut mitään pussinpohjia tuoda kotiin.
.

Tämä on Koiran uusi suosikkityyny, siinä on kiva lepuuttaa leukaa.

*

"Lasinalunen"

Sannan idea on lähtöisin. Knitting Hobbylta. Löysin mykiön toteutuksesta videopätkän YouTubesta.
.

Kuvat: Sanna Paranko / Tilkusta asiaa FB

Sannalla oli eri kokoisia hexagon-keskustan kaavoja, pienestä lasinalusesta tablettiin ja pieneen pöytäliinaan asti.
.

Kuva: Sanna Paranko / Tilkusta asiaa FB

Itse tein taas vähän isomman. Itse asiassa aika paljon isomman - niin ison, että keskusta yksivärinen hexagon olisi näyttänyt perin tylsältä! Siivutin sitten tekemäni kaavan ja lisäsin (mallikaavan kokoisen) pupillin keskelle (sujuvasti kukista aistielimiin...). 

Keskenhän tämä jäi, mutta käyttötarkoitus on kuitenkin selvillä: tekeleeni on aihio uudeksi korituolintyynyksi. Kuten sanottu, lähdin tilkkuleirille suoraan mökiltä juhannuksenvietosta, kesän eka mökkireissu sitten edellissuven. Talven jäljiltä korituolin istuintyynyllä oli muutama hiirenpapana ja tyyny tungettiin välittömästi kumihanskat kädessä suoraan roskapussiin. Inhoan villihiiriä!! (Kesyhiiret ovat aika ihania, mutta Mies ei halua sellaisia kotiimme. Ja Koira saattaisi kyllä pelätä hiirulaisia, aivan kuten oravia ja rusakoitakin.) 

Kesä oltiin (kaikki ne kolme vissiittiä Juhannuksen jälkeen) ilman istuintyynyä, eikä tuolissa kukaan sitten istunutkaan. Tulee siis tarpeeseen - sitten kun tulee (en nimittäin löytänyt puolivalmistetta kuvattavaksi, minne lienen tunkenut)...

Farkkuvarastoni ei ihan kamalasti näiden ansiosta huvennut, materiaalia riittäisi vaikka joukkuteltan tekoon...

Ilmoittauduin jo ensi kesän tilkkuleirille. Joulun alla osallistun (työpaikkakunnan) Opistolla Sannan  tilkkuviikonloppuihin kahdesti, ehkä saan istuintyynyn jo siellä valmiiksi? Jos siis löydän, ja jos edes maltan tehdä jotain muutakin kuin joulutilkkuja... 

Jouluun onkin enää vain 109 päivää! Olen muuten monen vuoden jälkeen vähän etukenossa suuntaamassa Jouluun, ekat lahjat on jo hankittu...
.

LOKOISAA VIIKONLOPPUA!

PS. Kuvan pitkulaisen farkkutyynyn tein pari kesää sitten Mäntyharjulla iltapuhteena, se on Pupusen suosikkityyny.

torstai 20. elokuuta 2026

Vetinen lomareissu

Taannoin kerroin tammikuisesta lomareissustamme Åreen ja Trondheimiin. Ei mennyt ihan putkeen se reissu, pakkasta oli koko viikon karvan alle -30*C + katastrofaalinen paluumatka läpitunkemattoman sakeassa lumipyryssä.

Niin Åre kuin Trondheimkin vaikuttivat kuitenkin kivoilta kohteilta - päätettiin yrittää onneamme uudelleen ja suunnata samoille nurkille kesälomalla. Varasin heinäkuulle Årestä mökin viikoksi ja hotellin Trondheimista pariksi yöksi - puitteet perhelomalle kunnossa.

Kuva: Strawberry Home Hotel Katajanokka

No, Pupunen ei sitten lähtenytkään mukaan, sai kesätyöpaikan samoille viikoille Katajanokan vankilasta. 

Kuva: Systeri

Tähän muuten liittyy onnekas sattumus! Vuosittain marraskuussa vietetään Lapsi mukaan töihin -päivää, Pupunen on aina ollut "töissä". Tällä kertaa kummallakaan ei ollut mahdollisuutta ottaa mukaan; ehdotimme, että kysyy Systeriltä, joka työskentelee Strawberry-ketjussa tapahtumatuottajana. Juu, lapsonen oli tervetullut (kuva). Wilmaan alkoi putoilla pitkin päivää "LUVATON POISSAOLO"-viestejä... Ei ollut tullut edes mieleeni, ettei Helsingissä vietettäisi lapsekasta työpäivää! Viesti koululle, poissaolo saatiin muutettua ihan luvalliseksi. "Rokulipäivän" päätteeksi Pupuselle tarjottiin kesätöitä. Ensikosketus työelämään hotellin aamiaiskattauksista ja päivällistarjoiluista, pääsi myös roudaamaan esiintyjien kalustoa, jee!!

No, LAPSETON loma on LUKSUSLOMA, eli ei siinä mitään - kiitos Systerille, joka majoitti Pupusen reissumme ajan ja seuraavinakin kesätyöviikonloppuina.

Mies oli varannut liput WasaLinelta, olisi lyhyempi ajomatka Ruotsin puolella. Ihan kiva, mutta Vaasassa oli lähtöviikonloppuna valtakunnallinen lasten/nuorten jalkapallotapahtuma ja kaikki hotellit olivat täynnä! Löysin sitten booking.comin kautta jonkun karmaisevan loukon, jonne saimme päämme kallistaa. Aamiainen oli onneksi varattu laivalta, joten yöpyminen jäi mahdollisimman pikaiseksi...

Vaasaan ajellessa satoi, ja niin satoi Ruotsin puolellakin... 

Åressa satoi, päivästä toiseen, Trondheimissa paistoi aurinko. Kun lähdimme Norjan puolelle, alkoivat Trondheimissa (kuva) sateet, Åressa paistoi aurinko. Kun palasimme takaisin Åreen, sateet alkoivat uudelleen. Oli aika märkää... 

Kauheasti ei voinut ulkoilla, Koira ei olisi halunnut mennä edes pihapissalle. Ja kun satoi, oli myös kylmä. Tosikylmä. Joka kerran saunoessa värjöttelimme urheasti  hetken terassilla, melkein kuin olisi talviavannossa käynyt...



Todistettavasti aurinkokin paistoi hetkellisesti! Åressa sijaitsee Ruotsin (vesimäärällä mitattuna) suurin vesiputous Tännforsen, korkeus 38 m, leveys 60 m. Keväällä lumen sulaessa touko-kesäkuussa virtaama voi olla jopa 400 kuutiometriä sekunnissa. Aika jytinän piti heinäkuussakin!

Keskimmäisessä kuvassa koira ei ole kauhuissaan, vaan Mies kääntää korvia takaisin "perhosasentoon", ettei niihin menisi kovin paljon vettä - ilmanpaine kun heitteli korvia taka-asentoon... Sen verran pirskotti, ettei täältäkään ihan kuivina selvitty.

Oli silti kivaa. Levollista. Rentouttavaa. 

Kokkailtiin kevyitä lounaita mökissä, iltapäivisin periruotsalaiseen tapaan fiikattiin, iltaisin poikkeiltiin aterioimaan eri ravintoloissa. Tein vähän töitäkin (aikataulupaineita). Lueskeltiin kirjoja, oli aikaa jutella rauhassa. Kudinta en ottanut mukaan - en automatkoille enkä mökkielämäänkään, pidin villasukkalomaa. Tuntui vähän oudolta, mutta yllättäen totuin kyllä. 

Paluumatkalla yövyttiin jälleen Bollnäsissä kuten talvivisiitilläkin, Scandic Bollnäsin salaatit ja skagenit tuli testattua jo kolmannen kerran. Runsaat annokset, ehkä turhankin tanakat. Sattumoisin Bollnäsissäkin satoi...

Kuva: Googgeloitu

Siljalla ja Vikarilla Tukholmaan matkatessa ei voi olla huomaamatta Vaxholmin Oxdjupetissa v. 1733 käyttöönotettua, 40 metriä merenpinnan yläpuolelle nousevaa Fredriksborgin linnoituksen pyöreää tornia, joka aikoinaan on puolustanut kapeaa reittiä. Salmi on niin kapea (kapeimmillaan 180 m), että tuntuu kuin voisi melkein hypätä reelingiltä rantapenkereelle. Pyörimme näillä nurkilla jo talvella, lunta vihmoi kuitenkin niin ankarasti, ettemme lähteneet kallioille liukastelemaan. 

Kuva: Googgeloius

Mies halusi palata kesäkeleillä, joten viimeinen päivä ja yö vietettiin ihan liki tunnelmallisessa Hotell Vaxholmissa. Hotellin edustalta aukesi näkymä vielä vaikuttavampaan - kokonaisen saaren laajuisen - Vaxholmin linnoitukseen.

Hah, emme käyneet kummassakaan. Satoi...

Sontikat ropisten juoksimme hotellin läheiseen pizzeriaan, La Casa Vaxholm. En ole mikään suurensuuri pizzan ystävä, se on yleensä vihoviimeinen hätävara. Mutta nyt on kyllä pakko oikein kuvan kanssa postata, sain niin ylivertaisen elämyksen - vertaansa vailla ehkä ikuisesti, siis yksinomaan hyvällä tavalla!! 

No, Vaxholmiin varmaan vielä palataan... Mies on sitä mieltä, että yritetään vielä kolmannen kerran: Vaxholms Julbord lienee jonkinlainen instituutio. Tukholmasta pääsee suoraan Vaxholmin linnoitukseen Joululaiva M/S Mälar Victorialla. Saapa nähdä, mitä silloin tulee taivaalta...


maanantai 3. elokuuta 2026

Picnicillä Kallaveden rannalla

Pupunen osallistui tänäkin kesänä Kuopio Dance Festival -poikaleirille (Kuopio Tanssii ja Soi). Vein ja toin. Molemmissa päissä vietimme/vietin viikonloppua Kuopiossa.

Aiempina kesinä on jo edellisenä viikonloppuna ollut tanssillista ohjelmaa, joten olin varannut viikonlopun majoituksen hyvissä ajoin etukäteen ennakkovaraajan etuhintaan - maksua ei siis palauteta, jos varauksen peruu. No, eipä ollut MITÄÄN ohjelmaa, ohjelma itse asiassa alkoi vasta KESKIVIIKKONA! Pyysin sitten Systerin mukaan, mukavampi hengailla kylillä kolmisin. Ilman ohjelmaa.

Onneks olokoon jos - Kuopijon katuja veppaellessa alako näläkä eli jano juileksimmaan - ossaat tehä oekeen piätöksen.

Pupuselle MUIKKUKEETTO, meitsille MUIKKUKIPPO ja Systerille MUIKKUNÄPPISET kera PIKKUNÄPPEE VIHREESALAATIN. 

Olikin tosi kivaa. Systeri löysi second hand -liikkeestä upean kesägarderobin tulevalle etelänreissulleen (sikahalvalla, mm. ihanan ateljee pellavamekon ja kolme muuta kolttua), hortoiltiin torilla, bongailtiin julkkiksia, lepäiltiin kirkkopuiston aurinkoläikissä, muikkuiltiin juuri 90-vuotta täyttäneessä Muikkuravintola Sampossa (kuva), nautiskeltiin Pienen jäätelöbaarin artesaanijätskeistä, Pupunen rämpytti meille iltaisin kitaraa...

... ja käytiin picnicillä Kallaveden rannassa. Lähikaupasta ostimme fleecen ja retkieväät, majapaikasta nappasimme mukaan astiat ja aterimet, kassiin vielä pokkarit ja JBL. Ohikulkijat - lenkkeilijät, polkupyöräilijät ja koiranlenkittäjät - hymyilivät muikeasti nautiskelijoille. Olipa hauskaa. Ja maukasta.

Paluumatkalla poikkesimme Systerin kanssa Varkauteen Taidekeskus Väinölän naivistinäyttelyyn Iloa-rakkautta. Piristävä - oli myös raikasta nähdä Iittalan naivistinäyttelyä laajempi taiteilijakattaus. Avoinna 22.8. asti - suosittelen!

Hakumatkalle suuntasimme Koiran kanssa kahden, Mies oli yli-viikonlopun-työmatkalla Turussa. Olin varannut liput Gaalajuhlaan ja Botis Sevan esitykseen (linkin takana traileri), jonka arvelin innostavan myös Pupusta (enkä erehtynyt):
Botis Seva on koreografi, jolla on ainutlaatuinen, hiphop-tanssityyliin pohjautuva ääni sekä rajoja rikkova lähestymistapa. Hänen teoksensa kumpuavat todellisesta elämästä ja heijastavat sekä hänen omia tarinoitaan, että hänen ympärillään olevien ihmisten kokemuksia. Hän ammentaa vaikutteita myös elokuvista, tekstistä, kuvataiteesta ja muista tanssin kielistä, jatkuvasti uudistaen luovaa ajatteluaan ja suhdettaan näyttämötaiteeseen.

Ja tietty olin hankkinut lipun myös Pupusen esitykseen, poikaleirien uranuurtaja Ilkka Lampin "jäähyväisesitykseen". Oli hieno! En kuvannut. 

Oli ihan pakko käydä taas myös Muikkuravintolassa, maistamassa kehuttu klassikkoannos PAESTETUT MUIKUT SAMPON TYYLIIN (pottumuussia, tommaattia, kurkkuva, sitruunoo ja tillijä). Ei turhaan mainostettu!

Noin kokonaisuutena Kuopion annista sanoisin: PETTYMYS! Olin TODELLA pettynyt! Esityksiä oli niukanlaisesti ja tanssin koko kirjo aika suppeasti edustettuna. Aiemmin ohjelmaa on riittänyt 10 päiväksi, nyt vain keskiviikosta sunnuntaihin, siis 5 päivälle. Kenneth Kvarnström ei ilmeisesti ollut enää jaksanut niin panostaa, kun taiteellinen johtajuus oli vaihtumassa... Harmitti.

Kuva googgeloitu ja editoitu.

Mennen, tullen olin bongannut tienvierimainoksia Joroisten HärkäFestistä. Paluumatkalle lähdettiin sunnuntaina alkuillasta. Ihmettelin jo pitkän suoran päästä uutta isoa mainosta, joka oli tökätty aivan vitostien kylkeen - mielestäni vaarallisen lähelle ajoratoja. Olin jo ihan liki, kun tajusin, että tien penkalla seisoi HIRVI, etukaviot valkoisella reunaviivalla. Paniikkijarrutus, ehdin havainnoida hirven ripset ja jokaisen yksittäisen karvankin vasemman silmän ympäriltä. 

Ihan kohdalla hirvi keikautti päätään kohti ja hyppäsi 180 asteen loikalla takaisin metsään - takakaviot melkein ottivat vauhtia nokkapellistä. Vähänkö pelästyin!! Kummallisinta oli se, että vastaantulevaa liikennettä oli jatkuvana virtana, kukaan ei vilkauttanut valoja EIKÄ EDES HILJENTÄNYT omaa vauhtiaan. Ihan käsittämätöntä. 

Pupunen aikoo leirille myös ensi kesänä. Ehkä lykkään vain junaan...


sunnuntai 10. toukokuuta 2026

Kaverille kanssa

Lupasin Pupusen kaverille sukat - helppo nakki, sama koko kuin itsellänikin, 39/40.

Otin Seiskaveikkaa puikoille - Nalle-sukkatulvan jälkeen tuntui kuin olisin köydestä neulonut! Paksua, kankeaa, tönkköä. Kun sukat olivat valmiit, testasin tietty omaan koipeen. No, ei ollut köydenpunonta pelkkää tuntumaa, vaan ihan ehtaa todellisuutta. Sukka oli järkyttävän leveä ja ihan liian pitkä, vaikka silmukka- ja kerrosmäärät "normin" mukaisia. Eikä kerä ollut edes mitään outlet-laatua vaan ihan "oikeasta" kaupasta ostettua priimaa.

No eihän tällaisia voi kenellekään antaa! Eikä itsekään käyttää. Siirtyivät "joskus jonnekin" -koppaan. Käsittämättömän rumatkin vielä - voi sitä raukkaa, joka nämä saa. Langanmenekki 87 g, kokomääritelmä räpylä.

Seuraavaa sukkaparia aloittaessa päätin pitäytyä ihan vaan perussukassa, katsoin tarkkaan langan paksuuden. Violeteista tuli jotakuinkin "normaalit". Kun vauhtiin pääsin, kutaisin vielä toisetkin, mustaa ja raitaa. Raitalankaa ei näihin paljon kulunut, joten taidanpa vielä joskus tekaista Pupusellekin samanmoiset. Tai itselleni.

Edellisviikonloppuna olimme reissussa, automatkalle otin kutimen mukaan ja leipaisin siinä ohikiitäviä maisemia ihaillessani lyhytvartiset piirakat kaverin äidille. Näiden kolmen sukkaparin langanmenekki yhteensä 275 g.

Paluumatkallekin oli kerä varattuna, parin sain kuitenkin valmiiksi vasta kotiin palattua. Kuvassa näyttää perusharmaalta, oikea sävy on aika nätti harmaanvihertävä Seiska mustin maustein, koko 41/42, langanmenekki 128 g. Pupuselle.

Näistä kirjataan huhtikuulle 362 g ja toukokuulle 128 g. Sukkakiintiö hetkellisesti täynnä.

Viikonlopun reissu suuntautui Leppävirralle, 340 km on siis reilun sukan mittainen matka.

Reissussa Pupunen tapasi vanhoja ja uusia kavereita, tässä kuitenkin H.E. ( = His Excellency) Mr Worawoot Pongprapapantin seurassa. Aikoinaan Pupusen Suomeen tervetulleeksi toivotti H.E. Mr Rachanant Thananant Bulevardi 14A:ssa, mutta ihan yhtä lämpimän vastaanoton sai nytkin.

Reissu oli kaikin tavoin onnistunut. Pupunen on alkanut suunnitella juurimatkaa...

Tänään juhlittiin Äitienpäivää. Muistan vielä sen ensimmäisenkin...

Mies valmisti päivälliseksi uunilohta bataattikiekkojen, parsan ja kermaviilikastikkeen kera, juomana kuiva cava. Herrrrkullista!

Pakko paljastaa lohen kuorrute, kannattaa kokeilla - Mies keksi tämän ihan omasta päästään:

Lohen päälle ensin reippaasti myllystä Maldon-suolaa, päälle tahna, jonka sauvasekoitti tillistä, oliiviöljystä, valkosipulista, sitruunapippurista ja ripauksesta suolaa. Uuniin 175* noin puoleksi tunniksi. Loistava tökötti, tätä täytyy tehdä uudestaan, kokeilla vaikka ihan kotoisten järvikalojen kruununa. 

ILOA JA VALOA UUTEEN VIIKKOON!

perjantai 30. tammikuuta 2026

(ei-ihan-onnistunut) Lomareissu

Joskus jo kesällä, kun kuvittelin työsuhteeni päättyvän vuoden vaihtuessa, varasin loman heti vuoden ekalle viikolle. Pupunen ei pääsyt lumilautailemaan edellistalvena, joten kohteeksi valittiin Åre. Skandinavian suurimman ja tunnetuimman laskettelukeskuksen mutkamäkiä on viiletetty alas jo vuodesta 1910 alkaen, uskoin sieltä löytyvän lunta tulevanakin talvena.

Matkaan lähdettiin omalla autolla, koska Koira lomaili kanssamme. Peruin vuodenvaihteen Clarion Happy Dog -varauksen, kun tajusin, ettei merelläkään voi lähettää uudenvuodenraketteja! Samalla saataisiin mukavasti pari ylimääristä lomapäivää lähtöä aikaistamalla.

Kun aloin varailla laivapaikkoja, totesin viihdelaivojen soveltavan säkenöivää uudenvuodenhinnoittelua! Helsinki-Tukholma -väli auton ja koiran kanssa kustantaisi 180 € + hytti 200 € + ateriat. Naantali-Kapellskär väli oli hytin kera vain 180 €, ilman aterioita - eikä niin myöhäisellä lähdöllä kannataisi buffettia mähkiäkään. Valinta ei ollut vaikea! Finnlines oli siisti ja lähes tyhjä. Puoliltaöin koko sakki veteli sikeitä hytissä, ei ollut rakettien räiskettä eikä muutakaan juhlahumua.

Tukholmassa olimme anivarhain, kiertelimme autolla saaristossa ennen hotelliin asettumista. Enpä etukäteen osannut edes aavistella, että Ruotsissa kaikki liikkeet ja jopa ravintolatkin ovat uudenvuodenpäivänä kiinni! Ei siis alennusmyyntishoppailua, ja melkein jäätiin vaille ruokaakin. Googlaamalla etsimme etnisiä ravintoloita, josko ne eivät noudattaisi paikallisia juhlaperinteitä yhtä orjallisesti.

Iltasella suuntasimme Mongolia Djingis Khan Barbecue -ravintolaan. Mikä onni, että oli juhlapyhä, muuten olisimme jääneet tätä elämystä paitsi!!

Ihanat pöperöt! Buffetissa oli raakaa lammasta, possua, entrecótea, kanaa, katkoja, raputikkuja, simpukoita, mustekalaa ja...
 
... kahden buffetpöydän verran rapsakan tuoreita kasviksia.
Lautaselle poimittiin oman maun mukaiset valinnat...

... sen jälkeen tiskille, jossa rouvashenkilö kauhoi päälle toiveiden mukaiset öljyt...

... ja seuraavaksi koko satsi kaadettiin grillilevylle, käänneltiin ja nostettiin uudelle lautaselle ja sitten vain syömään. H-E-R-K-U-L-L-I-S-T-A!!! Tänne suuntaamme ehdottomasti seuraavillakin reissuilla!

Aamulla matka jatkuin. Pyrytti, sakeasti! Mies ei muistanut moista Miesmuistiin. Onneksi olin varannut väliyöpymisen Bollnäsistä, muuten olisi ollut uuvuttava rupeamana. Lumisade jatkui edelleen seuraavanakin päivänä, mutta liikenne veti ja yhtään tieltäsuistumista tai muita vaaratilanteita ei ollut. Ruotsalaiset pitivät reilua turvaväliä eikä meikämoista pölhötystä ja turhia ohituksia ilmennyt ensinkään.

Åressa käyttöömme varattu huoneisto oli kiva ja ohjelmatarjontaakin oli riittämiin (kylpylä, hoidot, keilaus, minigolf jne.), mutta pakkanen huiteli 25 asteen tuntumassa koko viikon. Pupunen ei päässyt rinteeseen kertaakaan! 

Loppiaisena lähdimme ajankuluksi Trondheimiin, vuorilla mittari näytti -32 pakkasastetta! 

Toki sitten vuonon rannalla oli lauhempaa, vain kymmenisen astetta. Alkuperäinen ajatus oli yöpyä Trondheimissa, mutta kovan pakkasen vuoksi emme uskaltaneet ottaa Koiraa mukaan - se jäätyisi hengiltä, jos auto pettäisi ja jäisimme tien päälle. Siis illaksi takaisin, saldona ale-shoppailut ja parkkisakko 900 NOK. Norjassa ei vietetä Loppiaista ja Parkki-Pirkot kiersivät normaaliin tapaan...

Sääennusteet lupasivat melkoista lumimyräkkää myös paluupäivälle, niinpä päätimme lähteä matkaan jo päivää suunniteltua aiemmin ja yöpyä toistamiseen Bollnäsissä tulomatkan hotellissa. Voi vihta, mikä keli! Lunta tuli taivaan täydeltä, näkyvyyttä ei ollut lainkaan, edessä olevan auton takasumuvalo vilkahteli satunnaisesti. Lumisade jäätyi tuulilasiin, Mies nousi noin 10 min välein rassaamaan ikkunaa puhtaaksi - kuten niin moni muutkin penkkoihin painunut. Tietä ei näkynyt eikä aurauskeppejä ollut, satunnaisesti pilkotti sillankaide, mistä saatoimme päätellä olevamme vielä tiellä. Olin varma, että tältä reissulta ei ole paluuta. Reilussa kahdessa tunnissa matka oli edennyt vain 50 kilometriä - siinä vaiheessa piti päättää, jatkuuko matka Storsjön itä- vai länsirantaa. Valitsimme lännen, koska matka silloin 100 km lyhyempi - mutta jo noin 100 metrin jälkeen teimme rohkeasti u-käännöksen, näkyvyyttä ei ollut sitäkään vähää kuin tähän asti. U-käännös pelotti, koska a) ei ollut varmuutta tien leveydestä tai edes sijainnista, b) ei mitään tietoa, tuleeko jommasta kummasta suunnasta auto ja millä vauhdilla...

Järven länsipuolella keli oli tyystin toisenlainen! Edelleen pyrytti, mutta lumi ei jäätynyt tuulilasiin. Matkavauhti ei päätä huimannut, mutta jono sentään eteni. Loppumatkasta tiellä näkyi jo aurauskalustoakin. Åre-Bollnäs -väli (437 km) vei koko pitkän päivän - mikä helpotus päästä hengissä hotelliin, syödä hyvin ja kellahtaa sänkyyn painajaismaisen taipaleen päätteeksi.

Bollnäs-Kapellskär -väli ei ollut enää kuin 290 km, mikä taittui jo sutjakammin. Ennen satamaan menoa jäi aikaa, poikkesimme Norrtäljen ICAan ostamaan kärryllisen Kallen mätitahnaa, Felix-sooseja, Wasa-näkkileipää ja välipalaksi skagen-kolmioleipiä. Falukorvia ei ostettu, eikä surströmmingiä.

Ihan kiva reissu, vaikka mikään suunniteltu ei toteutunutkaan. Åre oli kuitenkin kiva, seuraavalla kerralla lentäen tai Vaasasta yli Uumajaan (tämä oli nytkin alkuperäinen suunnitelma, mutta uuden vuoden aikaan Wasaline ei liikennöinyt). Kaikenkaikkiaan kilometrejä mittariin kertyi noin 2.200.

Mitäkö jäi reissusta mieleen? Siis kelikauhun lisäksi? Ensisijaisesti BENSAN HINNAT! Lähtiessä tankattiin Naantalissa, hinta 1,86 €/l.

 Ruotsissa litrahinta pysyi koko viikon alle 15 kruunun (n. 1,40 €/l) ja...

Norjassa menomatkalla 22,55 NOK (1,96 €/l), paluumatkalla hinta pompsahti liki 27 kruunuun (2,35 €/l). Ja Norja on sentään öljymaa...

Reissuun lähteissä kaapaisin muutaman Seiskaveikka-kerän mukaan, ajattelin tarpeen tullen ostaa sitten lisää paikanpäältä. Pupunen toivoi pinkkejä villasukkia. Sellaiset sitten sai. Malli omasta päästä, nilkan takaresori kuroo kivasti leveähköä vartta, toki siinä myös vähän kaventelinkin. Lanka oli vanhaa varastoa, 150 grammainen kerä, joka harmillisesti loppui himppasen kesken. Kärjen sai siis vasta kotiin palattua, siitä sävyero. Koko 41/42, 146 g.

Okran värisestä ajattelin kaulahuivia, mallina sovelsin Novitan Alpaca Woolille tehtyä ohjetta. Seiskalla neuloksesta tuli niin tanakkaa, että pitkää kiedottavaa huivia ei kannattanut havitella. 

Jossain vaiheessa siirsin silmukat sukkapuikoille odottamaan ja kutaisin pipan, sen jälkeen jatkoin huivin loppuun niillä langoilla kuin jäljelle jäi. Langanmenekki yht, 372 g. Kotona huomasin, että lankaa olisi ollut enemmänkin, mutta tällä "systeemilla" juuri passeli pituus.

"Systeemi" = "innovatiivinen kiinnitysmekanismi".
Siis reikä. 😉

Pupunen suostui mallinukeksi demonstroimaan kiinnityssysteemin visuaalista ilmettä. Väri on kummallinen, neuleiden siis. Oikea sävy on jossain aiempien hailakoiden ja yllä olevan oranssin välistä. Ihan kaunis sävy. Olisi pitänyt kuvata ulkona...

Norjassa kävin parissakin lankaliikkeessä, mutta en löytänyt mieleistäni sukkalankaa, vain toooodella ohuita laatuja tarjolla. No, enpä olisi paluumatkalla tohtinut neuloakaan - niin tarkkaan koitin etsiä näkymätöntä penkanreunaa tai edes jonkinmoista uraa tienpinnasta, mitä seurata... 

Yhtään ei tee enää mieli valittaa kylmyydestä eikä lumisateesta eikä jäätyneen auton jynssäämisestä. Iloitsen, että olemme kaikki - Mies, Pupunen, Koira, minä ja autokin - yhä hengissä ja ehjinä. Iloitsen myös yläkerran lapsosten luomuksesta - nyt jo vähän nuhjaantuneesta - joka oli vastaanottamassa kotiin palatessa!