Reissukässy

Oikeasti kyseessä ei ole täysin AITO reissukässy, koska helmus oli tehty jo aikapäiviä sitten. Neuleosuudet olivat kuitenkin jääneet osin vaiheeseen ja viimeistelyt tekemättä, joten päätin saattaa tämän kiireettömästi valmiiksi Imatran loman aikana. Sen verran oli helmus raskas ja lämmin, että autossa en tätä ottanut työn alle, ufo eteni iltaisin tellun äärellä.

Kuva: Novita

Neuletakin ohje on Novitan (linkki tässä), valkoisen vaihdoin keskiharmaaseen. Tavallisesti sovellan ohjeita aika reippaastikin, tätä seurasin kuitenkin varsin uskollisesti. Ehkä juuri siksi työ olikin jäänyt vaiheeseen...? Ohjeanarkistista ohjebyrokraatiksi sopeuttaminen vie näemmä reippaasti yli vuoden verran aikaa.

No, jotain muutakin oli tässä ajassa tapahtunut! Joko neule kutistunut tai eukko pullistunut tai sitten vaan valmis neule laskeutuu eri tavoin kuin vapaasti ympärille soviteltu muorimatto. Niin tai näin, helmaosuus jäi tönkön näköisesti levälleen, kun valmista vaatetta sovittelin. Vastaavasti kaulus lörpötti lötkösti, yläosa oli ryhdittömän oloinen raskaan alaosan rinnalla.

Customoin valmista tekelettä vielä hieman, liekö sitten sitä ohjeanarkismia tämä osuus...?  Pylväitä muorinreunaan, kiinteitä silmukoita kauluksensuuhun.

Parempi. Paljon parempi. Vaikka nyt näyttääkin siltä, että reunus lörpöttää... 

Painava palttoo, langanmenekki tähän tekeleeseen oli 1.015 kg.

PS. Automatkoilla oli muutama seiskakerä sukkapuikkojen heilutteluun, sikarumat värit. Kuvittelin ostavani Korian tehtaanmyymälästä piristeet, mutta toisin kävi. No, tällaiset niistä sitten tuli. Jemmaan valmiusvarastoon ja dumppaan joskus johonkin hyväntekeväisyyskeräykseen... Koko molemmissa 37-40, langanmenekki yhteensä 216 g. 

Iloisesti Itä-Suomessa

Ensimmäinen kesälomaviikko meni iloisesti Itä-Suomessa, koostan tähän muutamia etappeja...

Koria

Menomatkalla poikettiin Korian ABC:lle Novitan tehtaanmyymälään. Jäi nimittäin viime kesän reissulta kismittämään, että matkalla olisi sellainen ollut, enkä sitä silloin tajunnut... No, en edes tiedä, mitä olin odottanut, mutta sitä en ainakaan saanut. Outoja kokeellisia väriyhdistelmiä vai hulvattomia ulosheittohintoja? 

Hinnat olivat korkeampia kuin täkäläisessä S-marketissa tai Cittarissa. Poistovärit, jota täältä ostin jo muutama viikko sitten -30%, olivat tehtaanmyymälässä ihan täydellä hinnalla edelleen. Löytyi sentään pari häkkiä punnittuja sekundapusseja noin puoleen kilohintaan. Ostin yhden pussukan, ettei olisi ihan hukkapysähdys. Paluumatkalla aloitin mummoilun, laadussa ei ollut mitään vikaa - olisivatko kerät sitten vaan jääneet alle 100 grammaisiksi ja eivät siksi päätyneet vyötteisiin? Olisi ehkä kannattanut ottaa vähän reilumminkin...

Kouvola

Kouvolassa poikettiin hakemaan Systeri junalta - viettäisi pitkän viikonlopun kanssamme Imatralla. Juu, Imatrallakin on asema, mutta näin maksimoitiin Pupusen yhdessäoloaika kummitätinsä kanssa. 

Anu Mykrä: Elämänlanka (750 €)

Kuusankoski

Rautatieasemalta suuntasimme Kuusankosken Taideruukille ILOA ELOON naivistiseen kesänäyttelyyn (Pato Klubi 6.6.-29.8.2021).

Arja Jäppisen huovutetut teokset:
Rytmi veressä (1.500 €), Vappumarssilla (1.800 €), Blues Brothers (2.000 €) & Elvis (2.800 €)

Näyttelyssä oli 27 taiteilijaa yli 100:lla teoksella. Aika moni oli entuudestaan tuttu Naivistit Iittalassa -näyttelyistä, mutta mukana oli itselleni myös aivan uusia tekijöitä. Pidin tätä Kuusankosken näyttelyä jopa monimuotoisempana ja mielenkiintoisempana kuin jo aika yllätyksettömäksi muuttunutta Iittalaa.

Marianne Lescelius: Maailman nopein kana, 2021 (varattu)
akryyli kankaalle

Samaisella Taideruukilla oli myös yhteisnäyttely Taru Kurki & Marianne Lescellius: Eläimellistä menoa & sielun sirkuttelijat (Galleria Pääty 6.6.-25.7.2021), joka todellakin hurmasi.

Juha-Matti Hynynen: Kaikki se mikä on pyhää
esinesommitelma (2.800 €)

Taideruukilla tämäkin, Sampsa Sarparannan kuratoima Kohtaamisia Padolla 10 (Galleria Pato  6.6.-25.7.2021) ei niinkään hurmannut vaan enemmänkin hämmensi. Hynysen kuvan kollaasi päättömine jäniksineen, rengastettuine korpin(?)koipineen ja petomaisine näätineen oli jopa vähän pelottava.

Anna-Liisa Kankaanmäki: Juoksijat (200*95 cm)
öljy kankaalle, 2017 (5.500 €)

HUOMAA whippet, the Koira.

Eniten viehätyin Kankaanmäen teoksista (TaideTupa PikkuSelma). Enkä vissiin ole ainut, viime vuonna Kankaanmäki voitti Taidekeskus Salmelan nuorten kuvataiteilijoiden kilpailun, osanottajia oli yli 300.

"Kilpailun tuomaristo kehui Kankaanmäen teoksia erityisesti rohkeudesta. Kankaanmäen öljyvärimaalaukset muistuttavat tyylillisesti barokkimaalauksia, ja ne käyvät vuoropuhelua taidehistorian merkittävien maalausten kanssa. Tuomariston jäsen Wenzel Hagelstam nosti erityisesti esille barokkivaikutteisten teosten huiman teknisen taituruuden." (Pitäjänuutiset 10.7.2020) 

 

Anna-Liisa Kankaanmäki: Urkuharmoni (88*100 cm)
akryyli ja öljy kankaalle, puukaappi, urkuharmoni, 2018 (2.500 €)

Pupunen soitteli näyttely-yleisölle (joka koostui muutaman satunnaisen kuljeksijan lisäksi vain meistä ja näyttelyn valvojasta) harmonilla Astronomiaa (Vicetone & Tony Igy). Jos olisin rahoissani, olisin ehdottomasti halunnut tämän interaktiivisen teoksen Pupuselle pesämunaksi! 

Taideruukilla tapahtuu muutakin, syksyn esiintyjäkaarti oli ihan vakuuttava, liput näyttivät olevan erittäin kohtuuhintaisia (20-35 €). Olen vaikuttunut! Kaikki taidenäyttelyt olivat täysin maksuttomia - olen vielä enemmän vaikuttunut, äimistynyt suorastaan!!! Ihanaa, että tällaisia paikkoja on tarjolla!

Imatra

Varsinainen lomakohde oli Imatralla, missä ohjelmassa oli mökkeilyn lisäksi mm. uimista Saimaassa ja kylpylässä, hohtokeilausta ja seikkailupuisto. Pupunen rohkeasti mm. keikkui vaijerien varassa 14 metrin korkeudessa kiertäessään puiston pisimmän radan (skeittilautailua yläilmoissa, vaijerilla ja muilla kohtuullisen epävakailta näyttäviltä palikkavirityksillä kävelyä ja kiipeilyä puidenlatvojen tasalla, lopuksi huikea 230 metrin vaijeriliuku). Pari Pupus-päivää kului myös Angry Birds Activity Parkissa, jolloin  vanhemmille jäi omaa aikaa Koiran kanssa lenkkeilyyn ja iltapäiväviinilasillisiin rantakahvilassa.

Vaalimaa

Käytimme hyväksi myös Systerin seuranpito-option viikonloppuna: kun parivaljakko lähti päiväksi minigolfaamaan, keilaamaan ja pizzalle, suuntasimme Miehen kanssa Vaalimaalle Zsar Outlet Villageen. Aika hulppea. Vaikka raja-asema oli ihan vieressä, ei koronarajoitusten johdosta kuultu kuin suomen kieltä. Noin puolet liikkeistä oli suljettu, koronaturistikato lienee syynä siihenkin. Niistä avoinna olevista tehtiin kyllä oikein kivoja löytöjä - lomabudjetin kannalta oli oikein hyvä, että useampiin liikkeisiin ei päästy...

Mari Leinonen: Roots (50*40 cm)
sekatekniikka kankaalle, 2017

Lappeenranta

Kotimatkalle lähdettiin taas Lappeenrannan Taidelainaamon kautta (kuten edelliskesänäkin). Oli pakko päästä ihailemaan muuatta teosta kuin edellisreissulla. No, se oli ihan yhtä suurikokoinen edelleenkin eli hankala kuljettaa Pupusta, Koiraa ja pakaaseja pursuilevassa autossa. Sinne jäi. (Talvella selvitin mahdollisuuden kotiintoimitukseen, mutta en vakuuttunut siitä, että tulisi ehjänä perille). Ei kirvellyt niin pahasti, koska löysin mieluisan Mari Leinosen teoksen - tähän liittyy monta mielikuvaa ja mielleyhtymää tästä reissusta.

Luumäki

Matkakaffeelle poikettiin Presidentti P.E. Svinhufvudin kotimuseo Kotkaniemeen. Täällä taas konkretisoitui kotimaamatkailun hintavuus, tyhmiltä turisteilta tiristetään viimeisetkin killingit. Kahvi minikokoisen Ellen-kakkupalan kanssa maksoi saman kuin lounas muualla. Mutta oli kyllä hyvää, se on sanottava! Mies ja Pupunen olivat kiinnostuneet museosta Svinhufvudin metsästysharrastuksen vuoksi, itse jäin autoon odottelemaan mummovirkkuuni kanssa. Luulen Miehen yrittävän vinkata jotain, kun toi museokierrokseltaan keittiöpyyhkeen "tuliaisiksi"...

Elimäki

Pieni koukkaus tehtiin vielä Elimäelle Mustila Arboretumin vuoksi. Alppiruusujen ja atsaleoiden kukinta oli ohi, mutta Miestä vetääkin sinne eksoottiset havupuumetsiköt: pihtaa piti saada.

Väistämättä tuli myös mieleen, miten oman piha jakselee viikon hellejakson uuvuttamana, joten loppumatka tultiinkin sitten aika haipakkaa kotiin.

Vielä on lomaa jäljellä! Onnistunut loman aloitus, levollinen ja rentouttava. Itä-Suomi on tosi kiva reissukohde, monen monta kiinnostavaa kohdetta jäi kutkuttelemaan...

Pupusen ylläri

Pupunen oli Juhannuksen alla viikon (no, melkein viikon, 6 yötä) leirillä. Lapsen poissa ollessa pilkoimme Pupusen päivähuoneen vierassängyn juhannuksena mökille kuskattavaksi (mistä aiemmin postasinkin).

Tilalle olin päättänyt hankkia Fatboyn. Suuntasimme siis Vepsäläiselle, mutta osoittautui turhaksi reissuksi - tilaustavaraa. Kotiin palattua bongasin halutun värin Finnish Design Shopista, posti toi kotiovelle kahdessa päivässä. Yllätyin TODELLA iloisesti TODELLA nopeasta toimituksesta!!

Samalla tuli sitten kyllä tilattua vähän muutakin. Lego Storage Brick -palikat olivat FDS:ssa sopivasti tarjouksessa. Elättelen toivetta, että palikat helpottaisivat huoneen siisteyden ylläpitoa, mutta pahoin pelkään olevani ihan hakoteillä...

Eikä se Vepsäläis-reissukaan turha ollut, repsikan paikalla ehdin matkalla googlailla tamperelaisliikkeiden mattotarjontaa. Vain umpitylsiä vaihtoehtoja tarjolla, VÄRIÄ pitää lapsen huoneeseen saada!! Viimein Askon sivuilta löytyi kiva malli, sivuston mukaan kuitenkin loppunut Tampereen myymälöistä. Soitto Pirkkalaan - sieltä löytyi! Pirkkalan myymälä piti tietenkin laukata läpi ja silmäillä muukin tarjonta (kaikki tuotteet -50%). Silmään osui satulatuoli, sellainenhan tarvitaan! No, se oli sitten loppunut Pirkkalasta...

... mutta sellaisia löytyisi Hakametsän myymälästä. Ei auttanut kuin palata Tampereelle! Enempää ei kierrelty, ettei tulisi paluuta Pirkkalaan vielä jotain muuta hakemaan.

Kotimatkalla poikettiin vielä Ikeaan, piti hakea mökin saunakamariin HOL-säilytyspöytä. Loppunut, toimitusvaikeuksia. Ettei olisi ihan turha käynti tämäkään, hankin muutamia kehyksiä Pupusen piirroksille.

Näillä eväillä saatiin Pupusen päivähuoneeseen ihan uusi ilme.

ENNEN:

NYT:

PS. Poljinroskis on toinen epätoivoinen yritys ylläpitää huoneen siisteyttä. Ideana on, että siihen olisi helppo riisua kouluvaatteet kotiin tullessa ja kotivaatteet yökkäriä vaihtaessa, farkut ja hupparin voi ripustaa seinälle tappeihin. Totuus on, että kaikki vaatteet, niin pyykkiin menevät kuin käyttövaatteetkin, ovat aina yhdessä kasassa poljinroskiksen vierellä...

Kotiin palaava leiriläinen tykkäsi kovasti uudistuksesta.

Äiti:             Mikä on parasta?
Pupunen:     Tämä säkki! On hyvän värinenkin.
Äiti:             Onko muuta kivaa?
Pupunen:     Kotiin palaaminen, omaan ihanaan kotiin!

Mitäs siihen enää sanot?

Pupunen ja Mies ovat lomailleet alkuviikon mökillä,

TÄNÄÄN alkaa myös meitsin lomaturnee...

*

ILOISTA KESÄMIELTÄ!

*

Day bed koiralle

Jatketaan vielä edellisestä aiheesta, keltaisesta rempasta.

Olkkari/ruokailutilan rempan myötä soffa siirtyi paikkaan, josta Koiralla ei ollut enää mahdollisuutta kyylätä kadulla kulkevia. Jollainhan moinen epäoikeudenmukaisuus - kohtuuton vääryys suorastaan - piti korjata!

Rempan valmistuttua kannoin vanhan tv-tason ruokasaliin, mallailin akkunan alle. Kun nostin patjan paikoilleen, Koira hyppäsi oitis kyyläysasemiin! Asettui pitkin pituuttaan patjalle, kirsu kiinni ikkunassa tarkkaili ohikulkijoita. 

Sisustuksellista silmääni asetelma ei ihan miellyttänyt, saati ajatus jatkuvasta ikkunanpesusta. Koiran vilpitön onni sai kuitenkin jättämään tason niille sijoilleen.

TV-tason historia, kierrätystä kestävän kehityksen hengessä:

Vuosituhannen vaihteessa ekaan ikiomaan asuntoon muuttaessani ostin Ikeasta matalan tv-tason. Seuraavassa asunnossa leikkautin siihen paksun patjan (Tampereen Vaahtomuovi Oy), tv-taso sai uuden tehtävän rahina vastakkain sijoitettujen muhkeiden sohvien välissä. Tässä töllissä tv-taso ehti olla 14 vuotta sivuvintissä, kerrassaan verraton vempele puhtaiden mattojen säilyttelyyn! Alle on mahtunut 4 pyykkikorillista ompelutarvikkeita (joita ei kuluneiden vuosien aikana turhan usein ole pöyhitty...). Nyt tv-taso on jo neljännessä roolissaan...

Raidallista rahikangasta on metritolkulla, teinpä siis siitä päällisen tähänkin. Koska taso on pyökin sävyinen, tarkoitus oli peittää koivet helmuksen alle, mutta se ehkä tekisi tekeleestä turhan pönöttävän. Kestän kinttujen esteettisen epäsoinnun ainakin toistaiseksi. Lisukkeeksi riittää pari tyynyä. 

Myös Mies oikoo tässä mielellään selkäänsä, ottaapa joskus pienet torkutkin. Pituus (190 cm) ei ole ihan optimaalinen liki parimetriselle korstolle ja vähän kapeakin se on (55 cm) kääntyilyyn, mutta eipä tunnu tuo Miestä haittaavan...

Koska verhoilukangasta on edelleenkin aika reippaanpuoleisesti, askartelen siitä ehkä jossain vaiheessa jonkinlaiset käsinojasuojukset nojatuoleihin. Sellaiset oikein vanhapiikatätimäiset viritykset.

Isännäntuoli oli aikoinaan ensimmäinen kokeilu kankaalla. Koria jos ihmettelette, niin edelleen on mietinnässä, tulisiko ruokailuhuoneeseen kapea työpöytä ikkunan alle. Minusta se tuntuu vähän turhalta, kun läppärin voi virittää ruokapöydällekin. Päätöksen kypsymistä odotellessa koneita säilötään Ikean metallikorissa.

Koiran "galleriasta" tykkään! Juhani Palmun "Pyhä Perhe" sai kunniapaikan keltaiselta seinältä, muut ovat Jarkko Peltosen "Eurokyntäjä", Maritta Laitisen "Amsterdam" eri sävyisinä vedoksina, Leena Tikkasen "Pomona I & II", tuntemattoman tekijän "Nam!" on matkamuisto Fiskarsista ja tuoreimpana Sinikka Hurskaisen "Matkalla kotiin" viime kesän Lappeenrannan lomareissulta.

Tämän interaktiivisen taideasetelman nimi on "Alleista eroon". Miehen nimpparilahja minulle. HUOM! Toivottu nimpparilahja, ei Miehen oma aivoitus! Ja täytyy myöntää, että toistaiseksi asetelma on ollut kyllä aika staattisessa tilassa...

REIPASTA JA RAIKASTA VIIKONLOPPUA,

 - sadetta ilmassa, IHANAA!!

Keltaista

Olohuone-ruokailuhuone rempattiin (!! hertsimaleijaa, siitähän on jo niinkin kauan kuin !!) 1½ vuotta sitten. Olin silloin keltaisen kauden vallassa.. Remontti-innolla aloitin myös  keltaisten ainaoikein-sohvatyynyjen teon. Ensimmäisestä kun puuttui enää centtimetrin verran, totesin, etten tykkääkään. Näyttää semianeemiselta ekaluokkalaisen kässyltä eikä sävykään ole ihan just oikea. Sinne jäi kässykopan pohjalle yli vuodeksi.

Siivoilin, ufo nousi esiin. Sielu ei antanut myöden, että olisin laittanut roskiin. Tai edes takan sytyksi. Jotain tästä pitäisi tehdä, kuka tykkää keltaisesta? Ei kukaan? Kuka tulee keltaisesta mieleen? Aina aurinkoisesti hymyilevä TyökaverinAviomies. Tykkää villasukista. Enpä kysynyt haluaako, kunhan vaan tein.

.

En ole ennen neulonut purkulangasta.

Aika kyhmyräiseltä näyttää!

Pitäisikö suositella vain pimeässä käyttämistä?

.

Koko 44/45, 128 g.
Kasteltuina ja kuivattuina kelvolliset.
.

Sukkapariin sain menemään tyynyliinan puolikkaan,
seuraavaksi yhdistelin jämälankoihin.
.

Aika tarkkaan meni, reilun metrin verran jäi purkua käyttämättä!
.

Näistä tuli itse asiassa aika kivat, pohjemuotoillut.
Kun en käytä näin pitkävartisia, tarjosin TyökaverinAviomiehen Vaimolle.
Siis Työkaverille.

Kelpasivat!
Koko 40/41, 197 g.

*

Lisää keltaista? Täältä pesee....

Tästä se keltaisuus lähti!
Keltainen tapetti, jota ei edes pitänyt laittaa seinälle.
Laitettiin kuitenkin.

Olin ostanut pari tapettirullaa Tallinnasta vain kivan "samettisen" pinnan vuoksi.
.

Himoitsin Ikean keltaisia nojatuoleja jo paljon ennen remppaa.
Rempan myötä oli hyvä syy niiden hankintaan.

Tykkään klassisesta mallista, mutta väri on kyllä vähän arka koirataloudessa.
Olisin valmis nämä jo vaihtamaan...

Sitäpaitsi nojatuolit vaativat rahin kinttujen alle, 
jotta niissä saa mukavan kässy-/luku-/telluntollotusasennon.
.

Tein sitten irtopäälliset pariin vanhaan rahiin.
Kuvassa näyttävät vähän kalpeilta.
.

Samalla kankaalla (väri tässä enempi oikea)

olin päällystänyt jo yhden isomman aukeavan rahin aiemmin.

Tässä rahissa on kiinteä verhoilu.

Kangas on verhoilukangasta, josta tahrat lähtevät mikrokuituliinalla pyyhkimällä.

Huomatkaa muuten tuo kudin tuolla lasimaljassa,

se on just se sukiksi purettu tekele.

.

Keltaisia tyynyjä pitää tietty olla, mieluiten enemmän kuin paljon. 

Raidalliset omaa tuotantoa, muut Ikeasta.

.

Ja matto, keltainen.
.

Ja toinen isompi ruokailun puolella.

Mattoja odoteltiin pari kuukautta tilauksesta, mistä lie tulleet.
"Vanhoista käsinkudotuista villamatoista käsityönä leikattu ja koottu villamatto", lukee pohjan lapussa. Valmistuttaja on kotimainen Adora. 

Tykkään, ei kyllästytä.
Sitten kun kyllästyttää, voikohan nämä uudelleenvärjätä jossain?
.

Myös lempparitunikamallin lemppariväri on keltainen.

Mutta jos nyt remppaisin, valitsisinko keltaisen?

Enpä tiedä...

Keltainen on kuulemma uusi muotiväri,
joten ainakaan siksi en sisustusväriksi valitsisi...

.
.

Keltaista tarttui mukaan myös lähikaupan ale-poistoväreistä.
Seiskaveikkaa kaikki tyyni.

Ei, uutta tyynynpäällistä en ainakaan aloita!