Matkalla kotiin

Kesäloma on ohi, arki koittanut - tänään ensimmäinen työpäivä loman jälkeen.

Tapojemme mukaan LOMANLOPETTAJAISTEN merkeissä tehtiin pieni reissu, tällä kertaa 5 päiväksi Lappeenrantaan. Leppoisaa oleilua, kiertelyä kiinnostavissa kohteissa, hyvää ruokaa, Saimaa-risteily, kylpylässä polskimassa. Kylpylä kyllä vähän ällötti: koronasta viis veisattiin, kansa tuli liian liki, melkein uikkareihin. Öyk, en tykännyt.

Pupunen pääsi Kapteenin kutsumana komentosillalle
ja ohjaamaan aidolla ruorilla - Pupunen tykkäsi!

Lomakelit olivat kohtuullisen kelvolliset, taisi olla koko kesäkuun 20-30 lukemat mittarissa. Vain viimeisenä lomapäivänä satoi. Rankasti, mutta ehdimme sopivasti Päivö-myrskyn alta pois. Illaksi kotiin, kuten sanonta kuuluu.

Paluureissu vähän venähti, kun kierrettiin Helsingin kautta. Pupunen jatkaa vielä loppuviikon kesäretkeään Systerin luona. Kummitäti-loma. Autossa (ja Saimaalla) tuli istuttua sen verran, että reissun saldoksi tuli kolmet palmikkosukat. Seiskaveikkaa, langanmenekki yht. 293 g. Umpitylsät värit.

"Matkamuistoksi" mukaan lähti Sinikka Hurskaisen "Matkalla kotiin" (2017, öljyväri kankaalle), ihan jo pelkästään nimensäkin vuoksi. Oltiin nimittäin jo lähdetty kotimatkalle, kun vielä päätimme palata ja poiketa Lappeenrannan Taidelainaamoon. Edellisellä reissulla (varmaan jo kohta 10 vuotta sitten, kun teimme Lappeenrannasta käsin Viipurin-risteilyn) valikoimat oli todettu kiinnostaviksi.

Eikä tosiaan ollut pettymys tälläkään kertaa!

Omaan silmään sopivia teoksia oli mielin määrin, tykästyin mm. Irina Kurkisen, Ville Lehtisen, Mari Leinosen, Pirjo Tikkisen, Maria Nuutisen, Jussi Pirttiojan ja Tapio Mömmön teoksiin - Mieskin olisi kelpuuttanut näistä useimmat kotiin. Naivistinen taide vei kuitenkin jälleen voiton...

Hurskaiseen päädyin (teoksen nimen lisäksi) naivistisen tyylin vuoksi, olihan Pasi-Kyöstille (Eino Viikilän "Hämmästyttää, kummastuttaa") kaveri hakusessa.
 

Oikeastaan teos olisi voinut olla vähän kookkaampi (kuin 48*68 cm), mutta mielestäni se sopii hyvin Pasi-Kyöstin ja Isosetävainaan rulokaapin pariksi (myös sävyiltään). Kuvassa taulu näyttäisi olevan kummallisen korkealla, mutta samassa linjassa ikkunan toisella puolella olevien kanssa - eli kokonaisuus (uskoakseni) hallussa...

Seuraan sopi vielä toinenkin matkamuisto, ekalta Fiskarsin kesäretkeltä (vissiin jo 15 vuotta sitten) mukaan lähtenyt taiteilijan koevedos (tpl'a kv) "Nam!" (tekijä tuntematon EM). Eläimellistä menoa tällä nurkalla!

* * *

Kesän kohokohta, pionien kukkaan puhkeaminen meni nyt kyllä vähän plörinäksi reissujen myötä.
 
Juhannusaattoaamuna Shirley Temple oli purskahtamaisillaan kukkaan, nuppuja oli parisensataa.

22.6.2020

Neljä päivää myöhemmin mökiltä kotiin palatessa kukat olivat jo lähes täysin avoinna.

25.6.2020

Mies kasteli ahkerasti muutaman päivän ajan,

mikä pikkuisen pidensi loiston aikaa.

30.6.2020

Itä-Suomesta palatessa sade oli tärvellyt koko komeuden. 

Surullinen näky.

25.6.2020 iltahämärissä

Louis Barthelot kukkii vähän myöhemmin, teki pirulainen saman tempun, nupulla vielä Karjalankierrokselle lähdettäessä. Meni molemmista hekumallinen kukkaanpuhkeamisen hetki sivu suun, hiisi vieköön! Ja korein kukinta samaten.

Louis oli nuppuisempi kuin koskaan, korkeutta varsilla liki 1,5 metriä, mutta palatessa sade oli piiskannut kukinnot poikki. Kasvutukien ansiosta eivät nuolleet maata, pelastin muutaman maljakkoon.

30.6.2020

 Louis Barthelot kumartaa, masentavaa.

Vaan vielä on kesää jäljellä!
Kotipuuhia piisaa, villiintyneen pihan kesytystä.
Ideoita aion ammentaa sunnuntaina Avoimet puutarhat -päivästä,
satoi tai paistoi!