Sivut

Lukijat

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Mitä ihmettä!!!???

Shirley Temple suostui viimein sulostuttamaan pihapiiriämme.

 
Mutta mitä ihmettä!!??

Aina ennen valkeana keikistellyt Shirley yllättääkin nyt vaaleanpunaisella mekolla!!??

Mitäs hän nyt oikein meinaa??

Ja varsinkin:
MITENKÄS TÄHÄN OIKEIN PITÄISI SUHTAUTUA?

 Muut kuin valkeat ovat aina armotta saaneet häädön.

 Ovathan ne aika suloisia näinkin...

 Jospa parantaisivat tapansa taas seuraavaksi suveksi?

 Jos eivät, pitänee vaihtaa koko pihan väriä...??

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Mökköskuulumisia

Jälkijuhannusta vietettiin mökkösellä vielä alkuviikonkin ajan. Viihdykkeeksi otin kasan lehtiä, Maalla-lehden kotipostilaatikosta ja edullisen tarjouspaketin lehtihyllystä.

Sekä kasan tyynynpäälisiä, vanhaa varastoa. Tarkoituksenani oli viime reissulla mökille rahdatun sohvan ilmeenmuutos "naturalistisemmaksi", innoittajana oli Suomen kaunein koti Rymättylässä. Ihastuttavia kallion ja hiekan sävyjä, hiesua, hietaa, savea, soraa, sepeliä, someroa, sipaisu sammalta ja heleitä heinänkorsia, jotain sellaista...

Ennen sohvapäivitystä heittäydyin selälleni selailemaan lehtipinoa, juutuin Maalla-lehden mökkiliitteeseen, Kalajoen mökkimessujen antiin. Kaikki, IHAN KAIKKI mökit oli sisustettu juurikin samaisilla luonnonväreillä!!!

Jaahas, se siitä sitten. Ei vaihdetakaan tyynynpäällisiä! En todellakaan halua massan jatkeeksi. Sitä paitsi jo seuraavana päivänä totesin, että vanhat ovat OIKEIN hyvät! Sohvaa ei kannata joka päivä koota, sille riittää mainiosti päälle roiskaistu jättikokoinen musta huopa (parvelta alas ajettu), johon raitatyynyt passaavat mitä mainioimmin!

Puulajien paljouden piilotus oli toinen tavoite. Lähdimme maalikaupoille Jämsään, keittiökaapistojen etusarja värimallina - sopivaa sadepäivän ajanvietettä. Veden vihmominen ei vaan laantunut koko mökkireissun aikana, sinne jäi pönikkä odottelemaan seuraavia visiittiä ja kuivempia kelejä. Toivottavasti ei sentään seuraavia kesiä...

Jämsän Partalan kylässä on viime vuosisadan alkukymmeninä ollut 7 huopatehdasta (1920-50 -luvut olivat huopatossujen kulta-aikaa), joista toiminnassa edelleen Alhon huopatehdas ja Huopaliike Lahtinen. Niihinhän piti tietty poiketa samalla vaivalla! Huopa taipuu nyttemmin uusiin muotoihin (Jonas Hakaniemi for Lahtiset -laukkumallisto) ja värikirjokin on huikaisevan houkutteleva!!

Olin ostaa Miehelle ja itselleni kumipohjaiset aamutossut (á 39 € pr), mutta kun en saanut muutamaa huopaperhosta (á 0,45 € kpl, jätemateriaalista) kaupantekijäisiksi, jäivät tossut tehtaanmyymälään. Kumma, ettei perheyrityksessä ymmärretä kaupanteon päälle!! (Samoin kävi aikoinaan tamperelaisessa laattaliikkeessä: myyjä ei suostunut pyöristämään loppusummaa 1016 eurosta tonniksi - sinne jäivät kylppärilaatat, kaupat tehtiin Kangasalla Vehoniemen Sorassa. Kyse ei ole niinkään niistä muutamista euroista kuin periaatteesta...).

No, niitä perhosia en kuitenkaan voinut vastustaa, niitä oli saatava mukaan! Tehdään jotain joskus. Ehkä.

Muuten, ne kaikki muut viihdykkeet jäivät lukematta. Ehkä joskus...

torstai 26. kesäkuuta 2014

Saapassukat

Veljenvaimonsiskonmies on jelppinyt Miestä halkohommissa. Mies tilasi "kiitoskortin" = perinteisiäkin perinteisemmät saapassukat. Miehen mielestä perinnesukka on pässinharmaa kapein sinisin raidoin varrensuussa.

Pöh!! Kuka nyt jaksaisi tylsänharmaata sukkaa? Ja sininen ei ole ollenkaan kiva väri - eikä sellaista kyllä löytynyt lankakoristanikaan. Meitsin näköinen perinnesukka on tämänmoinen.

Seiskaveikkaa, 146 g, koko 43/44.

Luovutettiin juhannuksena, keliin passelit!
 

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Juhannusaatto kuvin

Koko yhteiselomme juhannusperinteenä on ollut viettää juhannusta mahdollisuuksien mukaan jossain meren rannalla, traditio alkoi ekasta yhteisestä juhannuksesta Bengtskärin majakalla (2001). Toki poikkeuksiakin on ollut: kerran kokeiltiin jusseilua omalla mökillä, toisen kerran poikettiin Hitlerin Sudenpesälle Puolassa (automatkalla Unkariin), toissavuonna olin Cambridgessa ja Mies mökillä.

Veljen perheen juhannustraditiona on ollut kutsua lähisuku farkkumökille. Usein olemme poikenneet vain pikaiselle juhannustervehdykselle matkalla rannikolle, mutta nyt otimme kutsun kiitollisina vastaan - Miehen työvuorojen vuoksi merellisemmät suunnitelmat eivät olleet mahdollisia.

Nyt farkkumökillä juhannusta juhli 5 ruokakuntaa isäntäperheen lisäksi.

Juhannuksen nyyttärieväät pakattiin leipälaukkuun. Yläosassa Veljentyttöjen lapsuusaikaiset farkut, alaosa oli kintuissani vielä muutama viikko sitten, vaan hiutuivat puhki juuri sopivasti. Olkahihna vyötärönauhasta.

Jatkossa pussukkaan voi kerätä esim. farkkumökin kierrätykseen lähtevät sanomalehdet. Tai säilyttää vaikka vessapaperirullia...

... jos vaan vessasta löytyy sopiva naula säkillekin. :o)

Farkkumökin pihalla hehkuivat Anja-rouvan päivänliljat (pihastamme siirretyt).

Juhannusta vietettiin lapsivieraiden ehdoilla...

... mm. kalastellen ja...

... trampoliinilla hyppien.

Parasta taisi kuitenkin olla paljussa lilluminen!
Siis niillä, jotka paljussa lämmittelivät, muilla olivat toppavaatteet tarpeeseen!
Kylmin juhannus ikinä!!

 KIITOKSET kivasta juhannuksesta!!


perjantai 20. kesäkuuta 2014

Juhannuksen jännitysnäytelmä?

 Pionit pullistelevat.

Jokohan juhlistaisivat juhannusta
riehakkaasti repeämällä?

(Shirley Temple,
viime vuonna rehottivat riemukkaasti 17.6.,
edellisvuonna arasti aukenivat 30.6.,
sitä edellisenä keekoilivat kesäloman kunniaksi jälleen 17.6.)

JÄNNITTÄVÄÄ JUHANNUSTA,
MEHEVÄÄ MITTUMAARIA!

torstai 19. kesäkuuta 2014

Raparperipiirakkaa

Eilen käytiin Kummipojan synttäreillä, siellä maisteltiin kesän eka raparperipiiras.

Tänään käväistiin noutamassa ystävättäreltä Dermosil-tilaus. Rouvalla oli juhannussiivous käynnissä, lupasin tuoda siivouskaffemakiat tullessani. Pyöräytin samanmoisen piirakan, Blå Bandin vaniljakastikkeeseen tehdyn - ohje löytyi Kinuskikissalta. Muokattuna tietenkin: ruokosokeria, taloussuklaahippusia, pohja valmistaikinasta.

Unohdin kuvata, mutta hyvältä näytti ja varsinkin maistui! Piirakan sijasta siis pöljä kuva tilauksestani. Vaikka ovat kyllä luottotuotteitani, joten siinä mielessä kehtaa kuvatakin... ;o)

Ikivanha ja vähävoimainen raparperi on riehaantunut vanhoilla päivillään! Kuuleman mukaan muillakin raparperi röyhii, joten ehkä se ei ole yksinomaan syksyisen tuhdin hevonlantapläjäyksen seurausta, kesän keleillä lienee osansa?

Tein jo kymmenkunta purkkia raparperihilloa, Äidiltä saaduista varsista. Juhannuksena keitellään ekat raparperikiisselit...

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Koiraisia gobeliineja

Ihailen ja himoitsen gobeliinikankaisia koiratyynyjä, jo vuosien ajan. Ihan erityisesti kuolaan T. Ponceletin aateliskoirien perään, joita saa mm. Elisitasta (kuva).

Suppeampi valikoima koiragobeliineja löytyy Arja Koskelo Oy:ltä, euroa edullisemmin.

Koska kokonainen sukuhaarahan koiruuksia pitäisi hankkia kerralla (eihän yksi aatelinen olisi mistään kotoisin!), ei ole meitsillä ollut varaa siniverisiin, tyyriitä ovat pahalaiset! On ollut tyytyminen vähemmän hinnakkaisiin vaihtoehtoihin: pötkylä Tallinnasta ja viheriäiset (vähemmän aateliset) joskus muinoin H&M Homen alesta.

Siksipä kiljahtelin riemusta, kun Ideaparkin Minimanissa oli edullisempia gobeliinikankaisia vastineita, kahta mallia, vain 13,95 € sisätyynyineen. Muutamaa päivää myöhemmin lähdin vielä rohmuamaan lisää, vaan joku muukin oli hoksannut, hyllystä löytyi enää yksi ainokainen.

Ihan ei värit matchaa, mutta lipputeeman myötä samaa sohvaan päätyi myös aiempi Buckinghamin Palatsista hankittu tyyny. Iltahämärissä menee ihan täydestä (kohtahan jo päivät lyhenevät...).

Koirat tykkää! Ja minäkin.

PS. kankaita.comista löytyisi vielä lisääkin union jack -aiheisia gobeliinipaloja, mutta niissä valkoinen on liian valkoista näiden jo hankittujen joukkoon. Harmi, hinta kun olisi hyvin kuluttajaystävällinen...
.

tiistai 17. kesäkuuta 2014

ZOO

Pupusen leikkihuoneen kappa valmistui jo ennen hakumatkaa, vaan tyynyt jäivät silloin vaiheeseen, kaiken lähtöhässäkän keskellä. Ja niin kuin usein, kun jokin tippuu käsistä, uudelleen toimeen tarttuminen takkuaa... Lähestyvät ristiäiset vauhdittivat asiaa, tyynyt polkaistiin sohvakuntoon viimeisenä iltayönä ennen kemuja.

Siis ihan hyvissä ajoin - se sateessa pettänyt paviljongin katoksen ripustuskoukku nimittäin korjausommeltiin vain reilua tuntia ennen ristiäiskirkkoon lähtöä... Vähän oli vielä kostea ja urpuinen, mutta kuntoon saatiin ja paikoilleenkin ennen vieraiden saapumista.

Kankaana Eero Aarnion ZOO. Kappa voisi olla vähän leveämpikin, mutta aika ja into ei riittänyt reunakaitaleiden väsäämiseen, iloisen vihreällä vinokaitaleella otin kankaasta täyden leveyden käyttöön.

Tyynyt 50*50 cm, ihan perus-perus, ilman mitään kikkailuja.

Täällä on aika kiva köllötellä, äidinkin...
.

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Pupusella on ikioma nimi!

Viikonloppuna vietettiin Pupusen ristiäisiä.
 
 
Lämmin kiitos kanssamme juhlineille!

Erityiskiitokset kummeille,
nyt ja tulevaan!


Kiitokselle Nealle kauniista laulannasta,
Kirsille keittiövuorosta!

Helkavuoren kukka sitoi upeat kukka-asetelmat,
Rotisseurs-käätyinen Juha Lahtinen henkilökuntineen Mallas-Pidoista
loihti maistuvat tarjottavat.
 
Te kaikki yhdessä teitte Pupusen suuresta päivästä
todellisen juhlan!!

Kuvaaja: Veljentyttö Nuorempi
Sateisen viikon päätteeksi ilmakin suosi!

 * * * * *

Kaunis pieni ihminen,
sä olet ainutlaatuinen.
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan.
 .
Johanna Kurkela, Ainutlaatuinen               .