Taka-ajatuksia...

"Pientä piristystä."
"Hetki hengähtää."
"Kiireetöntä kivaa."
"Mukavaa yhdessäoloa."
"Aikaa perheelle."
"Vaihtelua arkeen."

Jotakuinkin näillä argumenteilla myin Miehelle idean pienestä viikonloppuretkestä. Enkä edes dramatisoinut: riutunut rutiineista, värjynyt väsymyksestä - vaikka sellaiseenkin olin varautunut.

Lauantain ohjelmassa oli Nukkekoteja Lontoon Victoria and Albert Museum of Childhood -kokoelmasta. 

Mikä pettymys!!! Nukkekodit olivat kyllä upeita ja oheismateriaali (taustatiedot & aikalaiskuvaukset) kiinnostavia, mutta valaistus oli niin surkea, ettei yksityiskohdista ottanut tolkkua. Kaiken kukkuraksi äärimmäisen heikkotehoiset kohdevalot paloivat kerrallaan vajaan minuutin - melkein kun oli jo jotain näkevinään, laskeutui pimeys. Päällimmäisin tunne näyttelystä poistuessa oli vain suunnaton ketutus!! Salamaa ei tietenkään saanut näyttelytilassa käyttää, joten eipä saanut sitten edes kuvia jälkikäteen kotosalla tarkemmin syynättäviksi.

Kuva: Aboa Vetus Ars Nova

Killer Cabinet -kodin keittiö (1835-1838, alkuperäinen omistaja manchesterilainen lääkäri John Egerton Killer)...

... oli suurennettuna lasten leikkipaikan takaseinällä. Tämä oli kiva!

Illan tullen loikkasimme Graceen, pari tuntia pallomerta ja sitten unta omaankin palloon. Laivamatka kaikkine asianmukaisine lisukkeineen (erikoisaamiainen, pallomeri, tax free, pallomeri, disco, pallomeri, lounas, päikkärit, pallomeri, spa, pallomeri, pakolliset katkarapuleivät, pallomeri, vielä kerran tax free, pallomeri) oli täydellinen.

Ai niin, melkein meinasin unohtaa: muutamassa välissä oli vielä pallomeri, pallomeri...

Ehkä kuitenkin paljastan retken todellisen syyn??
Uusi Håll Sverige Rent 2016 -muki!! Se oli ihan pakko saada!! Ja arvatkaa mitä, Mies ihan itse ja oma-aloitteisesti osti sen minulle - vaikka Muumi-mukeja inhoaakin. Kyllä, täydellinen reissu!!

 * * * * *

Kässypussiin tungin matkalle mukaan herkullisen väristä TeeTee Pallasta, lisukkeiksi keränloppu Nalle Taikaa, yksiväristä Gjestal Maijaa ja 2,75 bambut. Ville Viikinki -discossa oli niin mukaansatempaavat reivit, että sukkaan venyi reilumman puoleisesti kasvunvaraa.

 Lankaa hupeni 71 g, koko 32 - sopivat ehkä jo parin vuoden päästä...

 RAUHALLISTA PÄÄSIÄISTÄ!

Esi-isä

Ah, ihanaa, vielä on löytynyt Muumi-mukeihin ihan uusi hahmo: ESI-ISÄ!
Esi-isä seikkailee Muumilaakson marraskuu (1970) ja Outo vieras Muumitalossa (1980) -kirjoissa.

Tuutikki on saanut uuden mukin, hakkaa aiemman sinisen version mennen tullen - silti kaipaisin uusia aiheita vanhojen sijaan...

Vielä odotan omaa mukia Näkymättömälle Ninnille, hän käy meillä aika usein kylässä! Jos Pupuselta kysyy, miksi tyhjässä leikkihuoneesessa on turhaan valot, kuulen että Näkymätön Ninni siellä leikkii, EI SAA sammuttaa. Ninni asioi myös vessassa ja joskus hän istuu kanssamme aamiaispöydässä...

Ehdottomasti tarvittaisiin myös oma muki Drontti Edvardille, yksi tämän huushollin suosikeista.

Hopsloikkaa, kaupoille!! Eihän näitä(kään) voi jättää hankkimatta....

(Kuva: editoitu Iittalan kuvamateriaalista)

Muumipurkki vol. 3

 Muuminukketalosta hoksasin, että Muumikeksipurkeista on tullut uusi punakka versio.
Kuukausitolkulla etsin sitä lähi-Cittarista, ei vaan ilmestynyt keksihyllyyn!?

 .

No, löytyipä viimein - karkkihyllystä!

 Mauttomat pahvinpalaset, kekseiksi väitetyt, viskasin koirien kuivamuonasäkkiin.

Purkki majoittui ompeluhuoneeseen
 - ommeltu siellä ei tosin ole kuukausikausiin...

 .

 Tulisikohan markkinoille vielä vihreä purnukka???
Jostain syystä vain keltaisessa on järjestysnumero 2, miksiköhän?

Myös 2015 sesonkimuki "Talviuni" oli jo saatavilla, mukaan läksi sekin. Mukeja kaappiin sovitellessani tajusin, että kesämuki 2015 "Hetki rannalla" on vielä(kin) hankkimatta. Kiireen kaupalla huomenna kaupoille, toivottavasti vielä löytyy!!

.

PS. Perskutarallaa, nyt tapahtui se, mitä olen aina pelännyt! Poistin vahingossa jo julkaistun postauksen! Toissapäiväinen puolukkareissu on enää muisto vain. Hillopurkit sentään jäivät jääkaappiin! Myös kommentit ovat tallessa, näkyviin niitä ei vaan enää taida saada...



Ei ihan viimetipassa

 

 Moni kiinnostava kohde saa liikkeelle vasta viimeisenä mahdollisen aukiolopäivänä.

Nyt oltiin liikkeellä HYVISSÄ AJOIN,

Muumimaailam sulkee ovensa vasta seuraavana viikonloppuna. :o)

 

Pupunen pääsi taas halailemaan kaikki itselleen tärkeät:

Muumimamman ja Muumipapan,

Muumipeikon ja Niiskuneidin,

Nipsun ja Pikku-Myyn

- Nipsua piti kyllä vähän vetää hännästäkin.

Pupusta harmitti kovasti, että hän ei tavannut lainkaan

Haisulia, Hemulia eikä Niiskua.

Edelliskesänä kun toimitteli juuri heidän kanssaan

eniten muumimaisia asioita.

Paluumatkalla olisi halunnut poiketa vielä tapamaan Bamsea.

Uni onneksi selätti väsyneen seikkailijan turvaistuimeensa
ennen vaatimusten kovaäänistymistä...

Taas muumittaa

 Taas muumittaa, ihan melkein henkistyneesti. ;o)

Kirjakerhon alesta oli ihan PAKKO tilata Pupuselle
Muumiperheen lauluretki
(Soili Perkiön sävellykset Hannele Huovin runoihin).
.

Pupunen on musikaalinen, nauttii laulusta ja soitosta (huuliharppu kuten Nuuskamuikkusella).

Oppii uusien laulujen melodiat ja sanat käsittämättömän nopeasti.

Ihan melkein vahingossa tilaukseen sujahti mukaan
Toven elämäkerta (Tuula Karjalainen).

Kolmas tilaukseen pujahtanut Toven oma teos oli valitettavasti loppuunmyyty.

Yöpöydällä odottaa iskemättömänä Pupuselta äitienpäivälahjaksi saamani

Sirke Happosen Muumi-opas.

Kirja vaikuttaa kihelmöivän kutkuttavalta:
"Teos harjaannuttaa lukijansa tunnistamaan myös meidän maailmamme muumihahmot:
valtakunnan miskat ja muumimammat, sukujuhlien ruttuvaarit,
tuttavapiirin tahmatassut ja tosielämän ti-ti-uut."

Aloitan lukemisen vasta kun on aikaa oikein pysähtyä nautiskelemaan.

Keväällä luin Mieheltä joululahjaksi saamani kokoelman
Tove Janssonin kirjeitä (toim. Boel Westin & Helen Svensson).

Hyvin henkilökohtainen teos,

avasi Toven sielunmaisemaan, perhe- ja ystävyyssuhteita intiimillä tavalla,
avasi myös Muumien henkilögalleriaa.

 Ai niin, täytyy mainita vielä muuan PAKKO,
Håll Sverige rent -muki tuliaisina lomareissulta.
Kuka muka olisi voinut vastustaa?

Tyhmyyksissäni ostin vain yhden,
varamuki rikkoutumisen varalle jäi hankkimatta. :o(

VILIJONKKAMAISTA VIIKONLOPPUA!

Ostoslistalla

 Pyyhälsin Cittarin läpi, melkein jo stoppasin havaittuani uusimman kesä-Muumin!

Kiirusta piti, pysähtymättä kirjasin sen vain pääni sisäiseen ostoslistaan

(takaraivolla, vasemmasta korvasta laskien lievästi alaviistoon seitsemännessä aivopoimussa).
Tapanani on ollut ostaa sesonkimukeja kaksin kappalein:
toinen käyttöön, toinen jemmaan hajoamisen varalta.

Listalla ovat myös viimeisimmät perus-Muumit,

räikyvät värit eivät ole jouduttaneet ostotapahtumaa.

Verratkaa vaikka!
Vanhat, jo tuotannosta poistuneet ovat mielestäni 

väreiltään ENEMMÄN Muumeja.

Listalla on myös vanha Hemuli.

Astianpesukonetta tyhjentäessä lipesi kädestä, koitui korvan kohtaloksi - harmitti vietävästi!!

 Onneksi Hemuleita löytyy huuto.netistä ihan kohtuulliseen hintaan, pitäisi vaan huudella.

Ostoslistalla siis sekin.

Kesäretkeä suunnittelen, toivon noutavani Ruotsin siivot Muumit paikan päältä...
Aivopoimulistalla tämäkin.

ILOISTA VIIKONLOPPUA!
 (Kuvat: Iittala ja moomin.com)

Kevätkyökki

Puunasin kyökin vähän perusteellisemmin, mikä innosti päivittämään tekstiilitkin. Kangasvarastoja pöyhiessä löytyi Morris & Co:n napakkaa "Golden Lily Minor" -puuvillaa - oikein perienglantilaista kuosia.

Aloitin tuoleista, työkaluksi riitti voiveitsi (vanhan kankaan poistoon) ja nitoja.

Jatkoin varjostimella, mikä vaati vähän kikkailua: lankaa ja neulaa käsin ompeluun, kaksipuoleista teippiä, liimaa, maalarinteippiä, lisää käsin ompelua + teippien poisto. Ei likikään täydellinen lopputulos, hädin tuskin kelvollinen, mutta kelpaa tähän hätään - kunnes tuolit taas seuraavan kerran päivitetään.

Viimein rohkaistuin kapan kimppuun, ompelukonekontakti!!

Tapani mukaan tein ensin ja ajattelin vasta sitten - en huomannut mitata kankaan leveyttä ennen urakkaan ryhtymistä! Kankaan kuvion leveys olikin huomattavasti normaalia kapeampi, vain 124 cm - eli vaati 22 cm leveät "kanttaukset". Eipä siinä paljon kukkakuosia ikkunan peitoksi sitten tullutkaan...

Kapan koko 60 * 168, reunakaitaleet vanhaa Finlaysonia reippaasti yli 10 vuoden takaa. (Kuvassa näyttää harmaammalta kuin elävässä elämässä, sävy varsin lähellä tummempien lehvien väriä.)

Keittiön astiakaappia hankkiessani en ainakaan miettinyt sen putsailua: 80 ikkunapintaa pestäväksi, 64 ristikkoruutua ulkopuolella, 16 vähän isompaa sisällä. No, suurempi  homma oli pestä kaikki harvemmin käytetyt astiat...

Kaapin päällä olleet valkeat pajukorit vaihdoin kannellisiin - ei järin kyökkityylisiin - pahvilaatikoihin (muinoin Stockmannilta hankitut), korien sisältöä kun en enää toistamiseen aio putsata! Kunhan sopivammat osuu kohdalle, menevät vaihtoon.

Kun kaikki nurkat oli jynssätty viimeistä sopukkaa myöden, pyysin Miestä hiomaan jo aika kulahtaneet tammitasot - ajattelin, ettei kuitenkaan ehdi, mutta annan mahdollisuuden osallistua. No, turha valittaa hiontapölystä, oma oli ideani...! Mutta kyllä kannatti, parin OsmoColor-kerroksen jälkeen pinnat ovat taas ihanan silkkiset!!

Pöytäpintojen innoittamana otin Muumi-purkit käyttöön myslille ja palasokerille - poistin kansista tiivisteet avaamisen helpottamiseksi, rikkoutumisriskin pienentämiseksi. Mietin silti, pitäisikö ne sittenkin palauttaa vain "koristeiksi" - Muutto on Pupusen ristiäislahja, Seikkailu on poistunut tuotannosta.

Nyt kun ompelukone on kesytetty, vien saumurin huoltoon heti Pupusen herättyä päikkäreiltään! Edellisen huollon jälkeen ehdinkin huristella melkein puolen metrin saumanpätkän, kun sekosi uudelleen - siitä on nyt reilut pari vuotta... Ai hidas? Minä vai? Pöh, korkeintaan hartaasti harkitseva!?

Nyt taitaakin olla iltapäiväkaffeiden paikka!?

Muumi-piparipurkit

Leffaillan tykötarpeita. Ja hyvä syy ostaa piparipurkki...

Viime vuonna Fazer julkaisi Tove Janssonin syntymän 100-vuotisjuhlan kunniaksi piparipurkin.

Lykkäsin juhlapurkin Veljentyttö Vanhemman yo-lahjan sisään - mustutukseksi valkolakin saantivuodesta. Itselleni en kuitenkaan hankkinut, vaikka vähän muumi-höpsähtänyt olenkin ja vielä vähän enemmän peltipurkkipöhelö. Syitäkin oli ihan kolmin kappalein:

1. Vaaleansininen on inhokkini, umpimielinen epäväri.
2. En olisi jaksanut kuunnella Miehen narinaa turhasta peltiromusta.
3. En erityisemmin välitä pipareista, en varsinkaan mitättömän näköisistä.

No, Pupunen sai kaveriltaan synttäreillään keltaisen 70-vuotispurkin. Ensimmäinen muumikirja "Småtrollen och den stora översvämningen" julkaistiin 1945.

1. Keltainen on oikein vinkeä väri, vaikken muuten siitä suuremmin perustakaan.
2. Mies aloitti tutun narinan keltaisestakin, joka loppui välittömästi alkuperän selvittyä.
3. Pipareille on menekkiä ilman omaakin panostusta.

Leffa-illan innoittamana hankin siis viimein tuon sinisen, sattui löytymään sopivasti -30% hinnoiteltunakin. Suurempi syy oli kuitenkin keltaisen purkin merkintä 2 - mahtaisikohan vielä joskus tulla kolmas, neljäs, viideskin...??

Yhdeksän vuosikymmentä yhteistyötä

Tove Janssonin pitkä yhteistyö Fazerin kanssa sisälsi niin mainosten piirtämistä kuin pakkausten kuvittamistakin. Ensimmäinen maininta Tove Janssonin ja Fazerin yhteistyöstä löytyy vuodelta 1937, jolloin Jansson on muistiinpanojensa mukaan tehnyt ”koristeen Munkkiniemen Fazerille”. Kyseessä on Helsingin Munkkiniemessä edelleen sijaitseva Kalastajatorppa, joka oli Fazerin omistuksessa vuosina 1935-1952. Perimätiedon mukaan Jansson asui Kalastajatorpalla ja koska uransa alkuvaiheessa hänellä ei ollut aina varaa vuokraan, hän maksoi asumisestaan maalauksilla. Kalastajatorpalla on edelleen Janssonin maalauksia sekä yhdessä huoneessa Tove Janssonin maalaama tapetti.

Tove Jansson työskenteli ruotsinkielisessä pilalehti Garmissa 1940-luvulta aina lehden lopettamiseen asti vuoteen 1953. Tuona aikana hän piirsi paitsi kuuluisiksi tulleita ja kantaa ottavia kansikuvia ja pilapiirroksia, myös mainoksia lehteen. Yksi Janssonin piirtäjäkollegoista oli Hjalmar Hagelstam, Karl Fazerin vävy. Tove Jansson piirsi 1950-luvulla Fazerille ainakin neljä Garmissa julkaistua mainosta; kaksi joulumainosta, yhden kesämainoksen ja yhden pääsiäiseen ajoittuvan Mignon-munamainoksen. Kaikissa näissä kuvissa seikkailee tuolloin jo tutuksi tullut muumihahmo. Alun perin Niisku-nimellä tunnetusta muumihahmosta tuli 1940-luvun alkupuolella Tove Janssonin signeerauksen ohella kuvien tekijämerkki. Fazer liittyi myös Tove Janssonin yksityiselämään. Janssonin kesäpaikassa Klovharussa Pellingin edustalla sijaitsevassa saaressa vierailleet ovat kertoneet, että mökissä oli tarjolla Fazerin makeisia, yleensä Mariannea tai Liköörikonvehteja. (Lähde & kuva: Fazer)

Ensimmäiset Fazerin Muumi-tuoteperheen makeiset tulivat myyntiin vuonna 1957. Tove Jansson suunnitteli ainakin pienen pastillipötkön kääreen ja paperisen karamellipussin. (Lähde & kuva: Fazer)

PS. Muista arvonta!

Leffa-ilta

Muumit Rivieralla -dvd ilmestyi kauppoihin keskiviikkona 11.2.

Kuinka ollakaan, Mies soitteli heti tuoreeltaan Kampin Anttilasta:

- Täällä on Muumit Rivieralla -dvd:t 12,95 €, ostanko?

- Ostat tietysti!

- Jaha, selvä, moi!

Huomionarvoista tässä on:

a) En ollut maininnut asiasta etukäteen (edes tiennyt, koska dvd julkaistaan)

b) Mies INHOAA Muumeja (tai ainakin väittää inhoavansa).

Sunnuntai-iltana vietettiin kotoista perheleffailtaa.

Sohvapöytä lastattiin Muumi-limpparilla, Muumi-kekseillä ja Muumi-lakuilla,

unohtamatta pakollista pop cornia.

Tove 100 -merkkivuotta juhlistettiin Muumit Rivieralla -elokuvan merkeissä lokakuussa. Se on suomalais-ranskalainen perinteisellä animaatiotekniikalla toteutettu yhteistuotanto (ohj. Xavier Picard ja Hanna Hemilä), jota valmisteltiin liki viiden vuoden ajan. Elokuva perustuu Tove Janssonin alkuperäiseen Muumiperhe Rivieralla (ruots. Familjen lever högt)  -sarjakuvaan, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1955. Tarina pohjautuu Toven ja hänen äitinsä Rivieran loman kokemuksiin.

 

Niiskuneiti on haikaillut pääsevänsä matkoille, niinpä Muumit, Niiskuneiti ja Pikku Myy päättävät lähteä seikkailulle merelle. Henkeäsalpaavan myrskyn jälkeen heidän veneensä päätyy Rivieralle, missä he majoittuvat Le Grandin kuninkaalliseen sviittiin. Muumipappa alkaa käyttää nimeä de Muumi ja pääsee piireihin.

Niiskuneiti on imarreltu kosmopoliitin playboyn liehittelystä. Pinnalliseen elämänmenoon ja glamouriin tuskastunut Muumimamma muuttaa mustasukkaisuuden kourissa kamppailevan Muumin kanssa asumaan perheen vanhan veneen alle. Ensimmäistä kertaa perheen yhtenäisyys on vaakalaudalla.

Muumit Rivieralla -elokuva on myyty jo lähes 40 maahan. Mikäs ihme se on - parhaimmillaan Muumi ilmestyi 20 miljoonalle päivittäiselle lukijalle neljässäkymmenessä maassa, 120 eri lehdessä. Aikuisille suunnattua sarjakuvaa julkaistiin 20 vuoden ajan (1954 - 1975)!!

Menestynein suomalainen vientituote??

Mitäkö tykkäsimme?

Mies: "Olihan se mielenkiintoinen, erilainen kuin odotin" [Mitä odotit?] "Enemmän aikuisviihdettä." [????] "No aikuisempaa viihdettä." [No oliko se hyvä vai huono?] "Kyllä se hyvä oli, erilainen muumi-elämys." [Mikä parasta?] "Ihan hauskaa tilannekomiikkaa." [Arvosana?] "8½, ei se nyt mitään Kaurismäkeä ollut!"

Minä: Tykkäsin lumoavasta värimaailmasta, tykkäsin Tovemaisista, enemmän originaaleista kuin japaninpyöreistä hahmoista (Miehestä olivat "kolhon näköisiä"), tykkäsin hyväntahtoisesta ja vilpittömästä muumi-ideologiasta. Vuoden päivittäin Muumeja kuunneltuani kaipasin Ylen tv-ääniä, erityisesti naisnäyttelijöitä: Elina Salo (Pikku-Myy), Ulla Tapaninen (Muumimamma) ja Aila Svedberg (Niiskuneiti) ovat ainoat uskottavat muumittaret. Dvd:n extrat "pakkopullaa", täysin turhia ja mielenkiinnottomia pätkiä (lukuunottamatta niitä, joissa mukana Toven veljentytär Sophia Jansson). Arvosana 9½.

Pupunen: "Tykkäsin!" Seuraavana aamuna teki aamupalalla listaa päivän puuhista: "Ensin katson Muumi-elokuvaa, sitten pelaan Angry Birdsiä, sitten menen luistelemaan. Tai pulkkamäkeen. Ei kun kelkkailemaan." Näin tapahtui, heti ensimmäiseksi katsoi leffan uudestaan - eikä vaatinut limpparia, keksejä eikä lakuja - mikä vakuuttavasti kertoo itse elokuvan olleen myös Pupusen mieleen!

(Kuvat: Kinosto)

PS. Muista arvonta!