Lukijat

tiistai 8. lokakuuta 2024

Kiitossukat

 Mies vaihtaa duunia. Sai vinkin nykyiseltä työkaveriltaan.

Tänään viimeistä päivää,
halusi kiittää vinkannutta työkaveriaan jotenkin.
Tilasi siis villasukat eukkonsa sukkapajalta.

Seiskaveikkaa, koko 42/43, 115 g.

Joku nokkela saattaa hoksata duunipaikankin...
Vaan onko se se vanha vai uusi, enpä kerro! 😜

tiistai 24. syyskuuta 2024

Peikkojen sukua

Istuin taas pari päivää luennoilla, sukkakudin viihdykkeenä. Tunteethan siinä taas kuumenivat, kun sukka oli kärkikavennuksia vaille valmis, ja lanka loppui! Hemmetin Novitan 100 grammaiset hukkakerät, kylläpä voikin kiehuttaa!

No, lähempi tarkastelu paljasti, että olin niin syventynyt päivän teemaan, että vartta oli tullut pakerrettua yhden kuviokerran verran liikaa, 10 kerrosta....
.

Ei kun purkuun! Sen verran ärsytti, etten ryhtynyt välittömiin toimiin. Otin vasta seuraavalle luennolle mukaan. 
.

Valmista tuli - ja lankakin riitti justiinsa! Malli omasta päästä, palmikot sukan molemmin puolin. Omaan käyttöön, koko 39-40, Seiskaveikkaa, 98 g.

*

Männävuonna täytin pyöreitä, sain lahjakortin teoksen hankintaan Naivistit Iittalassa -näyttelystä. Kesä mennä hurahti, ihan melkein vasta viimeisenä päivänä ehdin tutkailemaan, mitä teoksia vielä oli myymättä. Olihan niitä! Ei nyt mahdottomia määriä, mutta monta kivaa työtä oli tarjolla lähes sopivaan hintaan.
.

Pitkän pohdin Anu Mykrän mummojen äärellä, kuka lähtisi mukaani. Loppuviimeksi ei kukaan, en osannut mielessäni sijoittaa Mummoa kodissamme oikein minnekään. Tai sitten en vaan halua jatkuvaa muistutusta lähestyvistä vanhuuden päivistä...?

"Purjomummo" on kyllä ihan oman mummuvainaan näköinen ja siksi hyvin hellyttävä. Mutta mummu levätköön rauhassa, ei nyt tullut kotiimme kummittelemaan...


Pitkän pähkäilyn jälkeen
Ulla Kauhasen "Peikkojen sukua" (2022-2023, akryyli) lähti mukaani
- sopiihan se teemaankin, kun on suvulta saatu lahja...
.

Kauranen on tunnettu erityisesti varis- ja pingviiniaiheista, myös enkeleistä, mutta minä sukuineni taidamme olla talitinttejä??

Vanha kansa väittää "Jos talitintit tulevat ikkunalaudalle kurkistelemaan, tulee pakkassää". Nyt kun tintti pääsi sisälle, ikkunan vierelle, tarkoittaakohan se lauhaa talvea vai jäätyvää pirttiä?


maanantai 2. syyskuuta 2024

Kesäretkiä 2024

Kesä on ollut puuhakas, kirjaanpa taas ihan itsellenikin muistiin...
.

Lattialla lepää Hertta Hämeenkyröstä

Kesähän alkaa koulujen päättäjäisistä. Kun Pupunen oli käynyt hakemassa kevätlukukausitodistuksensa, loikattiin suoraan autoon ja lähdettiin viikonlopuksi mökille, isovanhemmille todistusta näyttämään. Mies oli kevään mittaan käynyt useammankin kerran Koiran kanssa mökillä puuhommissa, mutta meitsillä tämä oli kesän ensimmäinen mökkireissu - eli aika meni mökkiä siivotessa. Tuttuun tapaan kannoin kaiken irtoavan ulos ja etsin vimmaisesti hiirenpapanoita. Löysin yhden. Joko Mies oli siivonnut mökkiä hyvin etukäteen tai sitten oli ollut aika hiiretön talvenselkä.
.

Kuten kuvasta näkyy, sänkypuuhia on taas harrastettu! Mökkösen runkopatja raijattiin Pupuselle uudeksi vuoteeksi unihuoneeseen (Juvin päästävedettävä vaihtoi nukkujaa Tori.fi:n avustuksella), leikkihuoneen (nimi pitäisi ehkä muuttaa??) Ikea-sohva tuotiin rumpujen tieltä tilalle. Sohvaan ostettiin uusi 140 cm leveä patja ja paksu petari. Vuode on pysyvästi levällään ja vie kohtuuttoman paljon lattiatilaa, mutta kestän sen kyllä hyvien unien vuoksi. Sitä paitsi, kuka jaksaisi rullata sänkyä aamuin illoin kasaan ja auki, lattiahan siinä pilaantuu... Nyt nukkuu täyteläisesti! 

.

Kuva: Kuopio Tanssii ja Soi

Viikon verran kotona (töissä), sitten Pupunen suuntasi kesän ekalle leirille, viikoksi Kuopio Tanssii ja Soi -tapahtuman Poikien tanssileirille. Vein lapsen Kuopioon edellispäivänä, yövyimme kivassa Airbnb-kohteessa liki Puijon Tornia. Aamulla rahtasin mukulan tavaroineen Klassiselle lukiolle (missä patjamajoitus) ja käänsi auton nokan kohti Helsinkiä.
.

Alba-asuisesta rippilapsesta tulee väistämättä joku muu mieleen...

Helsingissä olin 3 päivää työnohjaaja-opintojeni lähijaksolla ja sieltä pöhelsin suoraan Kummipojan rippijuhliin Tikkurilaan. Kummilasta tulee tavattua ihan liian harvoin! Loppukesäksi suunniteltiin jotain yhteistä kivaa, niin että Pupunenkin näkisi Kummipojan veljineen, kun rippiäiset menivät nyt harmillisesti häneltä sivu suun.
.

Kuva: Panda

Pari yötä kotona ja sitten uudestaan Kuopioon Pupusta hakemaan. Nytkin yövyin Airbnb:ssä, ihan Musiikkikeskuksen äärellä. Olimme sopineet, että pari saman Tanssiopiston tytsää tulisi kotiinpäin kyydissämme. Tosi kivaa matkaseuraa, reissu eteni rattoisasti (tietenkin Pandan tehtaanmyymälän kautta koukaten) leirikokemuksia vertaillen. Pupunen tykkäsi kovasti omasta leiristään, haluaa kuulemma ensi kesänä uudestaan! Sehän toki sopii - tanssimotivaatiotahan tällä kurssilla juurikin oltiin nostattamassa!
.

Pas de Deux, "askeleet kahdelle" on ranskalainen balettitermi
Kuva: Wikipedia

Innostukseen saattaa kyllä osaltaan vaikuttaa sekin, että poikaleiriläiset osallistuivat omien tanssituntiensa lisäksi päivittäin Pas de Deux -parityöskentelyyn Kansallisbaletin erikoiskoulutusryhmän tytteleiden kanssa. 😍

EK-ryhmäläiset ovat pitkin poikin Suomea asuvia nuoria ballerinoja, joilla ei pitkien välimatkojen vuoksi ole mahdollisuutta osallistua Kansallisbaletin Balettikoulun viikoittaiseen opetukseen, mutta jotka on pääsykokeiden kautta valittu erikoiskoulutukseen. Erikoiskoulutus toteutetaan kolmen vuoden ajan neljällä vuotuisella tanssileirillä - joista yksi aina kesäisin Kuopiossa.
.

Kuopio Tanssii ja Soi, Poikien tanssileiriläisten esitys TanssiTeltassa
yhdisteli nykytanssia ja breakdancea

Poikien esityksen striimaus löytyy YouTubesta (5:00-10:00 min kohdalta): https://www.youtube.com/watch?v=K4nWNpx7FZ0
.

Muutama päivä kotona (töissä) ja Juhannukseksi taas mökille, meitsille kesän toinen visiitti. Rauhallista ja rentouttavaa, ruuanlaittoa ja pientä puuhastelua. Pupunen viihtyi kalassa, saalista tosin ei saanut. Juhannusruuhkiin emme lähteneet, ajoitimme matkanteon mennen tullen rauhallisempiin hetkiin.

.

Kuva: Hauhon leirin FB (Lasten Kesä ry)

Viikon verran kotona (töissä), sitten Pupunen suuntasi kesän toiselle leirille. Hauhon leiri on jo perinne, kuulunut Pupusen kesäohjelmaan ainakin 5-6 kesän verran.
.

Paavo Pelvo: UUNI (2021, öljy, tempera, mh. 6.000 €) - en ostanut...

Samaisen viikon meitsi vietti Mäntyharjulla tilkkuillen. Retken kulttuurianti ammennettiin Taidekeskus Salmelassa. Mies ja Koira viettivät laatuaikaa keskenään kotona.
.

Viikon verran yksin kotona (etätöissä), Mies ja Pupunen + Koira mökkeilivät. Tällä kertaa myös Ahti soi antejaan, kotiintuomisina kolmekiloinen hauki. Kukaan ei usko, koska eivät kuvanneet!! Mutta voin vakuuttaa, että melkoinen vonkale sukelsi pakastimeen - Pupunen saa harjoitella kalapullien tekoa jossain sopivammassa ajankohdassa...
.

Huomaa Pupusen hiukset!
Kuva: Kurun leirin FB (Lasten kesäleiriyhdistys -76 ry)

Seuraavaksi viikoksi Pupunen suuntasi kesän kolmannelle leirille Kuruun. Itse tein etätöitä ja Mieskin keikkatöitä.
.

Lauantaina hain muksun leiribussilta Tampereelta. Siitä suoraan viikonlopuksi mökille - kesän kolmas visiittini - ja sinne myös Pupusen jätin. Koulusta oli kesäläksyksi annettu kasvion kuvaaminen (ei siis kerääminen). Jottei kasviota rakennettaisi kuvakaappauksin, jokaisessa kuvassa pitää näkyä lapsen käsi, jossa nimilappu (mukulan nimi, ei kasvin). Kesäloma alkoi olla jo lopuillaan ja hommaa ei ollut edes aloitettu.... Meitsillä ei ollut kyllä mitään himoa rymytä pusikoissa kiukuttelevan teinin kanssa, Appiukolle ja Pupuselle kivaa (??) yhteistä mökkipuuhaa!
.

Kuva: Bengstårin leirin FB (Helsingin Lastenliitto ry)

Kun kasvio oli dokumentoitu, oli Pupusen neljännen leirin vuoro, saaristoleiri Hangon Bengstårissa. Tämä oli myös Miehen ja minun ainoa yhteinen lomaviikko. Parilomaahan olemme monesti aiemminkin viettäneet Hangossa ja se tuntui nytkin mukavan turvalliselta valinnalta: Pupunen ekaa kertaa "merillä" ja tarpeen tullen olisimme sopivan lähellä, jos jotain tarvetta tulisi. Eipä tullut, onneksi.
.

Reissu alkoi kuitenkin Tammisaaresta, koska laivakuljetus saareen lähti sieltä, ja päättyi Helsinkiin, koska sinne oli järjestetty yhteiskuljetus (joka olisi tietty ollut myös menomatkalle, mutta kun nyt jo valmiiksi Hangon suuntaan oltiin matkalla...).
.

Retkue Tartton rautatieasemalla
Kuva: Mies

Helsingissä Pupunen vaihtoi parkkihallissa erävaatteet siistimpään kostyymiin, vedenpitävät leiripakaasit vaihtuivat cityreppuun. Koira ja meitsi käänsimme auton nokan kohti kotia, Mies ja Pupunen sekä Kummipoika Veljensä ja Isänsä kanssa lähtivät "miesten reissulle".

.

Kuva: Mies

Eka yö laivassa, aamulla junalla Tarttoon muutamaksi yöksi, loppuloma Tallinnassa. Retkeltä tuli paljon kuvia, hurjasti mukavaa yhteistä "miehistä" tekemistä. Kotiinpaluuta seuranneena päivänä alkoikin sitten jo koulu.

Pari viikkoa töissä puurtamista. Kalenteri alkoi täyttyä jos jonkinlaisesta tapahtumasta, kesäkauden neljäs mökkireissu soviteltiin ainoalle "vapaalle" viikonlopulle - hiirien herkkubuffet täytyi tyhjentää ilmojen viiletessä. Toki Mies vielä syksyn aikana mökkeilee, mutta kun aikataulut tuntuvat vaihtuvan lennossa, pelattiin varman päälle...
.

Siimat solmussa Peterzénsin laiturilla aamusta iltaan...? (kesä 2023)

Viikko töissä, kesä päättyy venetsialaisiin. Viime vuonna visiteerasimme venetsialaisten aikaan Kustavissa Peterzénsin vierasvenesataman kaislakattoisessa boathousessa. Ihana reissu, mutta mökki todettiin turhan ahtaaksi kolmelle plus Koiralle. 
.

Nyt tuuppasimme Pupusen Mummolle viikonloppukyläilemään. Mummolle hoitajapalkkioksi kahdet sukat Seiskasta (koko 38, yht. 137 g), pyynnöstä varrettomat ja eipä noihin toisiinkaan paljonkaan mittaa tullut. Nämä ovat KOKO kesäkauden AINOAT villasukat - ei ole ihmeemmin sukattanut tänä suvena.

Kustavin kelit eivät olleet ihan parhaasta päästä, lauantaina satoi enemmän kuin ravakasti, mutta kivaa oli silti! Tämänpäiväinen keli ei jätä enää epäilyksille sijaa, syys on saapunut.

*

Omassa lapsuudessani kesäiset leiriviikot olivat kesäloman hauskimmat viikot - onneksi tämä leireilyn ilo on "periytynyt"! Pupunen suunnittelee jo ensi kesän leiriohjelmaa: tämän kesän leirinjärjestäjien lisäksi ohjelmaan pitäisi mahduttaa myös rippileiri... Sitä seuraavasta suvesta alkaen Pupunen suunnittelee jo menevänsä kesätöihin leireille, apuohjaajaksi. Leiririemujen kustantajan näkökulmasta se olisi kyllä varsin kannatettava vaihtoehto näillä leiriyöpymisten määrillä!
.

Lomaa jäi vielä jemmaan, aion pitää viikon mittaisen suursiivousloman ja loppulomasta tulee joulunpyhien kanssa vielä kaksiviikkoinen. Kesä meni molemmilla ensisijaisesti töissä - ja se näkyy kyllä puutarhassa, se on täysin villiintynyt. Kuva kertoo kaiken, alan olla vähän epätoivoinen pihan suhteen...
.

Mies sai työntäyteisestä kesästä niin tarpeekseen, että ilmoitti ensi kesän vietettävän muilla mailla vierahilla. Saas nähdä...

keskiviikko 21. elokuuta 2024

Grillikatoksen päivitys

Juhannusta ei vietetty kotinurkissa, mutta sopivasti Jussin päiväksi sain grillikatoksen kesäkuntoon.

Kuva: Juustoportti YouTube

Kuopion unia-apneakurssin (syksyllä 2022) paluumatkalla poikkesin Pentik Outletiin. Tai varsinaisesti kyllä poikkesin Kuopion Juustoporttiin hakemaan kotiinviemisiksi leipäjuustoa, mutta kävinpä sitten samoista ovista Pentikilläkin pyörähtämässä.

Kuva: Pentik FB

Tykkään Pentikin kankaista (en niinkään astioista) ja iskinkin heti silmäni Fantasiaan, vain 10 €/m! Kun samaa kuosia löytyi myös valmistyynyliinoissa (10 €/kpl), pyyhelinnoissa (5 €/kpl) ja tarjottimissa (muistaakseni 15 €/kpl), pyyhälsin aika nopeasti pakka kainalossani myyntitiskille. 2,5 metriä, kiitos - sillä määrällä saisin uudet kapat grillikatoksen ikkunoihin.
.

Kuva: Pentik FB

Kangas lähti mukaani Mäntyharjulle (kesä 2023), viimeisen päivän viimeisillä tunneilla surautin pikaisesti kapat valmiiksi. Kotona tajusin virheeni: kankaan suikaloin kolmeksi soiroksi, mutta ikkunoita onkin neljä!! Ripustamatta jäivät, ronttasin vähin äänin sivuvinttiin...

Syksyllä 2023 pakersin lopputyötäni Imatralla, paluumatkalla poikkesin Korian Novita Outletiin ja Kuusankosken Pentik Outletiin, ovat kivasti melkein liki toisiaan. Onneksi poikkesin! Fantasiaa löytyii vielä rullatavarana, mutta vain 2 metrin pätkä ja sekin aika runttaantunut. Ostin tietty - samalla ankarasti mielessäni pohdin, minkä pituiset tekemäni kapat olivatkaan, aiemmin ostetusta kangaspalasta kun muistin pätkäisseeni palan pois.

No, kangaslöydöstä innostuneena etsin kotona SeiskaVeikka-koristani matchaavia värejä ja talven mittaan virkkailin joutohetkinä kasan muorinpalasia. Valmiit tilkkuset lojuivat pitkään odottaen inspiraatiota, yhdistävän värin päättäminen oli yllättävän vaikeaa. Lopulta kesän korvalla valitsin turvallisen vaaleanharmaan.
.

Kaikkiaan lappusia oli 8 eri väriä. Peitto koottiin satunnaisjärjestyksessä, mikä lappunen sattui sokkona käteen osumaan. Sen verran tietty suoritin valintaa ettei kahta samanväristä osunut vierekkäin, mutta muuten mentiin täysin tuurilla. Aika hyvin onnistui, vain muutamia samanvärisiä on kulmittain. 7*9 lappusta, peitteen koko 105*140 cm, langanmenekiksi kirjataan toukokuulle 975 g.
.

Alkukesästä (2024) kaivoin mittanauhan ja sivuvintissä piilotelleet kapat esiin: pituus 2,1 metriä. Voihan nekku, 10 cm kankaan pituudesta uupuu!
.

Päätin, että en anna asian haitata - jos yksi verho onkin vähän lyhyempi, hullu ei huomaa ja viisas ei virka mitään. Loppukankaasta sain sivupöydän eteen verhon, pöytäliinan ja pari tyynyä kaffeepöydän istuimille. Pieni pala odottaa vielä inspiraatiota.
.

Verhoja ripustaessani tajusin toisen mokani: kuviointi!!  Olen ollut joskus viime vuosituhannella muutaman kuukauden Hämeenlinnan Sokoksen kangasosastolla verhokangasmyyjänä. Olen vallan erinomainen kohdistamaan kuvioita pitkissä verhoissa, mutta eipä sitten kuvio-opit pälkähtäneet päähäni kappakankaita suikaloidessani... Näyttää IHAN kamalalta, mutta toivottavasti "hullu ei huomaa ja viisas ei virka mitään" pätee tässäkin...
.

Kuva: Katariina

Kovin montaa kertaa grillikatoksessa ei ole kesän mittaan oleiltu. Työkavereille piti järjestää lettukestit kesälomakauden alkamisen kunniaksi, mutta kun mittarin lukemat huitelivat liki 30 asteessa, ei voinut kuvitellakaan laittavansa tulia grillikatoksen pesään lettupannun alle. (Kuvassa näkyvä liesi on siis todellakin ihka aito puuhella hämmentävän "modernista" ilmeestään huolimatta.)
.

Kuva: Katariina

Kemut vaihtuivat lennossa mehukesteiksi, tarjolla oli hedelmiä, vihanneksia ja leipäjuustoa. Ja tuoremehuja. Kattauksesta tuli aika houkuttelevan näköinen, kiitos hedelmiä pilkkoneiden ja asetelleiden kollegoiden. (Kyllä, pistin vieraat hommiin!)
.

Kuva: Katariina
Ilmojen viilettyä on toki jo päästy letunpaistoonkin - kiitos kesähelteiden, pensasmustikat kypsyivät juuri sopivasti lettukauden alkuun.
.

Piha on ollut hunningolla läpi kesän, ehkä siitä suivaantuneena valkoinen puulilja Pretty Woman aukeni pinkkinä! Annan sen kuitenkin (vain tänä kesänä!) anteeksi, koska sopii Fantasian väritykseen...

Ja kuten lihavoiduista aikamääreistä voi huomata, vähän pitkissä kantimissa oli tämäkin projekti...

keskiviikko 7. elokuuta 2024

Bloginimen vaihdos

Uuuuh, olen miettinyt tätä jo pidempään, blogin nimen vaihdosta.

Googlaamalla "satunnainen" -haulla tulee aika epämääräistä sisältöä, niin blogeja kuin YouTubeakin. En suin surminkaan halua tulla liitetyksi niihin.

Vaan mistä uusi iskevä nimi? Ei olekaan ihan helppo rasti...

*

No, eilen päässäni alkoi soida "On neidolla punapaula kun tanssihin käy...". 

Hä??

Tässä mitään tanhuajatyyppiä olla, mistä se nyt putkahti???

Sitten muistin, että Opiston uudessa kurssiohjelmassa oli pirtanauhakurssi! Haluaako ydinminäni tai tiedostamaton mieleni tai yli-inhimillinen identiteettini tai jokin muu hupsunhauska huu-haa-humputus PATISTAA minua kurssille??

Kun en ollut varma, ilmoittauduin. 😂

Ehkä pirtanauhoja voisi yhdistellä tilkkutöihin tai neuleisiin? Siis villasukkiin, enhän juuri muuta neulo. Perinnesukkiin? Ei kyllä kuulosta ihan omimmalta sekään...

*

Biisi (HAH, varsinainen reivibiitti!) ei vaan lakannut soimasta päässäni. Pirskatti, jo on kumma!

Googlasin "neidolla punapaula" ja pölähdin Suomen käsityön museon blogiin: "1800-luvulla morsiamella saattoi olla jopa viitisenkymmentä nauhaa varattuna häitään varten".

Jaaha, HAMSTRAAJA - tunsin heti sielunsiskoutta!

Kuva: Suomen käsityön museo

Lainaus:

Nauhoja on käytetty esiliinojen ja hameiden vyönauhoina, miesten housujen vöinä, viittojen ja turkkien vöinä, erilaisina kannatin- ja olkainnauhoina, sukkanauhoina, kapalovöinä, kampaus- ja päähinelaitteissa, kenkien pauloina ja tallukoiden nauhoina sekä hevosten ohjaksina ja mahavöinä.

No mahavyö tästä enää puuttuikin! Vai onko se tarkoitettu vain hevosille? Tekisinkö Koiralle uuden talutushihnan?

Googlailin lisää ja löysin PIRTANAUHA-GENERAATTORIn. Johan on!

Sivusto paljastui blogiksi (with my hands - Dream), missä elovena-neidonomainen ilmeisen intohimoinen käsityöläinen esitteli mm. itsetehtyjä historiallisia asuja ja monenmoista muutakin kiinnostavaa käsityöjuttua - liityin saman tien postituslistalle.

*

"... käs'vartehen kultansa solmii hän sen" raikui edelleenkin päässäni. Hiivatti, hiljene!!

Tähän mennessä olin siis törmännyt pariin otteeseen niin pirtanauhaan, neitoon kuin blogiinkin - oliko TÄSSÄ nyt jokin syvempi tarkoitus...?

Tässä nyt mitään neitoja enää olla, tanakasti rouvassäädyssä!

*

Kuva: Suomen Luonto

Ja sitten - kuin salamaniskusta - hoksasin, että siitähän se sukkula sujahti blogin uuteen nimeen!?

Ei tietenkään neidon punaPaula vaan rouvaskainen punaPaula! On rouvalla punaPaula? Kuulostaa kyllä aika kornilta - tai tarkemmin ajatellen TOSI kornilta. Unohda!!

*

"Miks niin lujalle sä solmit, oi armahani, vai luuletko, että mä karkajan pois?"

Nii-in, ajatus ei vaan jättänyt rauhaan. Siinäkö se nyt olisi, uusi nimi blogille?

Googgeloin, ettei vaan löydy muita blogeja tai YouTubettajia samantyyppisellä nimellä. No ei tosiaankaan. Mutta löysin Anu Kaipaisen (1933-2009) romaanin "On neidolla punapaula" vuodelta 1973, joka dramatisoitiin samannimiseksi tv-elokuvaksi vuonna 1976 (ohjaaja Eija-Elina Bergholm). Neva höörd, sanoisi Niko Saarinen. 

Löytyi myös musiikkipäiväkoti, jonka en usko instagrammaavan mitään törkyistä. Ja kotimainen risteytys purppurasurukuusi Punapaula (Picea abies 'Punapaula') - se vielä vähemmän! Kasvualusta hapan, tuore, keskiravinteinen - meitsi on kyllä hapan, mutta enemmänkin vähän nahistunut ja runsasravinteinen... 

Viimeisenä löytyi vielä tajunnanvirtasukat Puikot ja kerä lankaa -blogista, eikä sitten juuri muuta.

*

"Enhän toki poijes karkaa, oi armahani, emme erkane ennen kuin kuolemassa."

Hemmetti, olkoon sitten niin! Ja nimeä en enää toistamiseen vaihda. (Bannerin voin tehdä, jos koskaan saan sitä pirtanarua valmiiksi...)

*

Ja jokohan se biisi viimein vaikenisi??

sunnuntai 4. elokuuta 2024

Sapuskaa Hangon suunnalla

Tämä EI todellakaan OLE kaupallinen yhteistyö.

Yhden + neljän yön parisuhdereissu Miehen kanssa - kivaa, rentouttavaa ja ehkä ihan himppasen romanttistakin. Koska emme tehneet mitään erityisen erityistä, postaan vain pöperöistä - ruoka on oleellinen osa onnistunutta lomaa. Slurp! 😋 
.

Kuva: Wikipedia

Kaikilla Hangon reissuillamme olemme menomatkalla pysähtyneet lounaalle Tammisaaren Knipaniin. Knipan on ikoninen, vuonna 1908 valmistunut kesäravintola. Ympärillä velloo meri - ravintola rakennettiin veden päälle paalujen varaan, koska kaupungin mailla ei tuolloin saanut lupaa uusille ravintoloille. 

Ekan kerran kävimme kesällä 2012, jolloin ravintolan upeat maisemat, vanhahtava tunnelma, hohtavan valkoiset pöytäliinat ja ylittämättömän upea alkupalapöytä tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Elämys on haaltunut vuosi vuodelta ja tällä kertaa suoritus oli heikoin ikinä. Notkuva salaattipöytä oli kutistunut kahteen kulhoon: toisessa jäävuorisalaattia, toisessa rippeet (kauhakaupalla halpaa salaattijuustoa, muutama kurkunpala ja tomaatinlohko) + 2 pienempää tyhjää kulhoa. Toki pöytää myöhemmin täydennettiin, tyhjiin kulhoihin ilmaantui oliiveja ja hillosipuleita. Saaristolaisleipä oli hyvää.

Lounaslistalla oli visiittimme aikana härkäpataa ja savujuustoburgeri. Pupunen tykkäsi burgeristaan, mutta Miehen kanssa etsiskelimme hammastikkuja härkäpadan jälkeen. Jälkkäriksi valkosuklaamoussea ja laihaa kahvia (jäi juomatta). Lounaan hinta 16 €.

Yövyimme ekan yön Tammisaaressa Hotel Sea Frontissa, aamulla kyyditsimme Pupusen Bengstårin satamalaiturille, lapsonen lähti seuraavaksi neljäksi yöksi saaristoleirille.
.

Kuva: Wikipedia

Kun lapsi oli onnellisesti saatettu matkaan, poikkesimme Hangon hotellihuoneen luovutusta odotellessa Neljän Tuulen Tupaan, perinne jo sekin - terassilla kun voi kahvitella Koiran kanssa. 

Kahvilan kuuluisin omistaja on Carl Gustaf Emil Mannerheim 1920-30 -luvuilla. Koettuaan Suomen ensimmäisissä presidentinvaaleissa murskatappion 143-50 K.J. Ståhlbergille, Mannerheim lähti työttömänä ja rahattomana Hankoon. Kansalaiskeräyksellä saatiin raha-asiat kuntoon ja Mannerheim rakennutti itselleen Stormhällaniksi nimetyn huvilan Suureen Mäntysaareen. Naapurisaaressa, Pienessä Mäntysaaressa sijaitsi Cafe Africa. Kieltolain aikana kahvilassa myytiin kovaa teetä - aikansa möykkää kuunneltuaan Mannerheim osti saaren kahviloineen itselleen.

Mannerheim vaihtoi nimen Neljän Tuulen Tuvaksi ja uudisti kahvilan konseptin, tyyliä haettiin Ranskasta. Mannerheim suunnitteli itse sisustuksen ja oli tarkka menusta, palvelija haki Bretagnesta sinikuvioisen fajanssiastiaston ja siihen sopivat sinivalkoruutuiset pöytäliinat. Kahvilassa tarjoiltiin mm. Kello viiden teetä, voileipiä, kalakeittoa, pinaattilettuja ja lihapullia, sillä oli oma kahvisekoituksensa ja omat kakkureseptinsä. Mannerheimin henki on yhä läsnä.

Perinteisesti olemme täällä nauttineet mokkaa Brita-leivosten kanssa, mutta koska lounasaika oli käsillä, päädyttiin suolaiseen: Miehelle katkarapuskagen, minulle croissant vuohenjuustolla ja mansikoilla. Herkullista! Kaffittelut yhteensä n. 25 €.

Jälleen kerran, kuten aina, majoituimme Hotel Bulevardissa. Päivätirsat ja sitten suunta rantamakasiineille Origoon. Pelattiin varman päälle ja varasimme pöydän heti ekalle illalle - viime kesänä saaristolaispöytäsesonki oli päättynyt, kun yritimme sisään.
.

Kuva: Ravintola Origo

Origon saaristolaispöytä sisältää kalaa, lihaa ja kasviksia keittiömestarin käsistä sekä paikallisen kalastaja Tage Gustafssonin sillejä ja silakoita jääpedille katettuina, lisukkeena tilliperunoita ja saaristolaisleipää. Täytyy sanoa, että kuvaan verrattuna kattaus oli kyllä huomattavasti riisutumpi, liha- ja kalapateet puuttuivat, samoin ainakin mäti ja sienisalaatti. Inflaation oli siis tämäkin perinne kokenut - tarjonta oli kuitenkin ihan riittävä vatsantäytteeksi. Lohi oli erinomaista ja palvelu juomasuosituksineen sujuvaa. Saaristolaispöytä pääruokana 40 €.
.

Kuva: Wikipedia

Viime kesänä hoksasimme, että Hangon Casinolla katetaan arkisin lounasbuffet. Salaattipöytä on todella runsas ja maittava. Tiistain lämpöisistä Mies valitsi puna-ahventa ja yrttistä jugurttikastiketta, itse latasin lautaselle ylikypsää naudanposkea ja piparjuurikastiketta. Jälkiruokapöydässä marjarahkaa ja kaffeet. Kokki olisi voinut heilutella maustemittaansa paljon reilummalla kädellä, muuten ihan kelpo ateria. Casinolle kuitenkin pitkä miinus tiskin takana pakoilleesta tarjoilijasta, harvoin näkee yhtä ynseää ja työhönsä kyllästyneen oloista nuorta naista. Lounas 16 €.

No, illalla piti vielä hieman tankata. Nopein ratkaisu oli hakea pizzat hotellikadun varrelta Mardo's Restaurant & Pizzeriasta. Hyvää oli! Uutuuspizzat 13 €.
.

Kuva: Regatta Spa Hotel

Keskiviikkona syötiin retkieväitä Tulliniemen luontopolun varrella, maukkaat emmeet S-marketista. Illaksi olin tehnyt pöytävarauksen Brasserie Regattaan. Monena kesänä suunniteltu käyvämme, vaan aina on jäänyt pelkäksi puheeksi, nyt varmistin asian tekemällä varauksen jo ennakkoon hotellin kautta. Ja kyllä kannatti!

Mies söi alkupalaksi Länsirannikon kalalautasen (Klädesholmenin sillejä, kylmäsavustettua lohta, skagen ja varhaisperunoita), pääruuaksi Päivän kalaa (ahventa Puulavedeltä kalastaja Mika Liukkoselta, puikulaperunamuusia, herneterriini ja Sandesfjortin kastike), jälkkäriksi Mantelikakkua ja vaniljajäätelöä. Itse päädyin Hummerikeittoon hapanjuurileivän kera, pääruuaksi Karitsaa ja minttua (karitsan kyljyksiä, minttu-jugurttikastiketta ja valkosipuliperunaa), kaiken kruunasi Tiramisu. Viinit henkilökunnan suositusten mukaisesti.

Melkein itkin, karitsa oli NIIIIIIN hyvää! Eli ikinä enää en voi koskaan missään tilata lammasta, samanlaiseen makuelämykseen ei voida muualla yltää, ei koskaan. Onnistunutta illallista vahvisti erinomaisen antaumuksellinen henkilökunta ja osuvat viinisuositukset. Bulevard-hotellin kautta etukäteen tilattu kolmen ruokalajin illallinen 49 €/hlö, paikalla maksoimme vain juomista (2 * kuohuviini, 2 * 16 cl viiniä & Miehelle mantelikakun kanssa kahvi ja avec, kaikki yhteensä n. 55 €). Erinomaista parempi hinta-laatu -suhde.

Ensi vuonna saavutamme 20 aviovuoden etapin - päätimme jo, että sitä juhlistetaan Regatassa.
.

Kuva: Hotel Bulevard FB

Hangon reissuillamme yöpymispaikaksi on vuodesta 2012 alkaen valittu ilman isompaa pohdintaa Hotel Bulevard Hanko. Tai ekalla kerralla kyllä pohdittiin, viehätyin mahdollisuudesta viettää yöni putkassa - hotelli on saneerattu vanhan poliisitalon suojiin. Sittemmin olemme majoittuneet nimekkäiden suomalaissuunnittelijoiden nimikkohuoneissa, Erik Bruun ja Rut Bryk ovat käyneet tutuiksi. Ei siksi, etteikö putka olisi ollut miellyttävä, vaan koska putkiin ei enää säilötä eläimiä ja Koira kulkee aina matkassa. Olivatkohan Erik ja Ruut eläinten ystäviä, enemmän kuin vaikka Tapio Wirkkala, Nanny Still tai Saara Hopea? 

Tämä saattoi kyllä olla viimeinen visiittimme, kiinteistö on menossa myyntiin ja hotellinpitäjä aikoo lopettaa hotellitoiminnan kauden päättyessä. Harmi, ISO harmi!
.

Kuva: Mustion Linna

Torstaina keräsimme kimpsut ja kampsut + Koiran autoon ja suuntasimme kohti Helsinkiä, minne Pupunen leirin päätyttyä tulisi yhteiskuljetuksella. Matkalla poikettiin Mustion Linnankrouviin, sekin lounaspaikka "löytyi" edelliskesän retkellä. Toki Mustion Linnassa on käyty aiemminkin ja joskus olemme olleet sen puistossa picnicillä ihan ominkin eväin...
.

Kuva: Mustion Linna

Miljöö on mitä viehättävin! Hillitty, elegantti, arvokas. Hellemekosta ja shortseista huolimatta tuntee itsensäkin ihan sofistikoituneeksi tällaisessa ympäristössä... Sujuvasti tilattiin kesälounaslistalta, Mies otti alkuun "Bookmaker's Toast"in (lumikinkkua, piparjuurta ja paahdettua leipävanukasta), pääruuaksi Kalawallenberg, paahdettua kukkakaalia, puikulaperunapyrettä ja tillinen Beurre Blanc -kastike, päälle vielä Porkkanakakkua, tuorejuustosorbettia ja tyrnigeeliä. Myös minä aloitin Toastilla, mutta jatkoin L'uomu Nokan kanareidellä, lisänä Veloutékastike, BBQ-voi ja grillattu salaatti. Eikä se reisi todellakaan ollut mikään lautaselle mätkäisty rasvasta kiiltelevä kinttu vaan fiinisti teräsrenkaaseen tiukasti pakattu lihaisa kakku (ilman sitä teräsvannetta tietenkin - onkohan sille kapistukselle jokin virallisempi termi olemassa?). Kruunuksi Pala juustoa, hilloketta ja kvinoacrisp, aterian kyytipojaksi kuivaa valkoviiniä. Mies kuskina vesilinjalla.

Salissa laskin olevan viisi nuorta neitoa tarjoilemassa, oletan heidän olevan alan opiskelijoita harjoittelussa - sujuvasti meni niin aterioiden esittelyt kuin itse tarjoilukin. Ainoa särö harkitun eksklusiivisessa elämyksessä oli neitojen kömpelöt lenkkarit. Kolmen ruokalajin kesälounas 35 €.
.

Kuva: S-market

Helsingissä majoituimme Scandicissa. Hotellihuoneeseen päästyä Mies huomasi lompakkonsa kadonneen. Soittokierros kaikkiin paikkoihin, joissa pankkikortti oli kaivettu esiin. Koira jäi hotelliin köllöttämään, me palasimme Mustioon, lompsa oli unohtunut Patriks Möbelin tiskille. Ylimääräisen 2½ tunnin ajelun jälkeen huoneeseen haettiin S-marketin salaattibaarista kootut annokset, Fazer-sämpylät ja Saku-oluet. Oikein jees ja uni maistui.
.

Kuva: Helsingin Sanomat

Kun hotellihuone oli luovutettu, aikaa jäi tapettavaksi useampi tunti. Ajelimme Helsinki Outletiin, shoppailun lomassa syötiin pizzat Villa Severinossa. Täytyy sanoa, että aito italialainen taitaa aidon pizzan salat! Ihanaa! Italialaista Peroni-olutta olimme siemailleet useampanakin iltana Hangon satamassa Brygganin terassilla saapuvia ja lähteviä veneitä seuratessa, joten valitsin sen nytkin ruokajuomaksi, Miehelle vettä. Lounaspizza, -pasta tai -salaatti 13,5 €. Shoppailemaan kannattaa lähteä jo ihan vain pizzan vuoksi!!!

Sovitusti klo 16 olimme Pupusta vastassa Rautatientorilla. Autolla retkivaatteet vaihtuivat siistimpään kostyymiin, vesitiiviit reput korvattiin valmiiksi pakatulla cityrepulla. Mies ja Pupunen suuntasivat laivalle ja Viron herkkupöytiin, itse lähdin ajelemaan Koiran kanssa kotia kohti, töihin paluu edessä maanantaina. Tiesin jääkaapin kotona tyhjäksi, matkalla poikkesin Hämeenlinnan Prisman Pizza & Buffaan. Lihapullat ovat mieleeni ja salaatipöydästä saa yleensä koottua ihan kivan kombon, tarjottimen kulmalle kasa maissilastuja. Perjantain pizzabuffa 13,5 €.

Tänään hain lähikaupasta tarjouseineksiä.

PS. Miten tuli sellainen fiilis, että alamme olla Hangon lomillamme aika kaavoihin kangistuneita...? Ehkä on aika vaihtaa kohdetta, likeinen Tammisaari tuntuu freesiltä vaihtoehdolta...