Lukijat

torstai 11. tammikuuta 2024

Luettua 2023

Kuva googgeloitu.

Eilen tilailin Adlibriksen pokkaritarjouksesta kasan uutta luettavaa, joten vanhaan tapaan kirjaankin taas edellisvuoden lukulistan muistiin...

Luettua 2023:

12/2023
Amy Suiter Clarke: Uhri, 11
Katrine Engberg: Lasisiivet
Ruth Ware: Lumimyrsky
Hjorth & Rosenfeldt: Vihan jäljet
11/2023
Elly Griffiths: Korppikuningas
Elly Griffiths: Jyrkänteen reunalla
Vera Vala: Italialainen peli
10/2023
Mohlin & Nyström: Viimeinen elämä
Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa
9/2023
Tim Weaver: Kadonneet jäljet
Shari Lapena: Vieras talossa
Leena Lehtolainen: Ensimmäinen murhani
8/2023
Marko Kilpi: Jäätyneitä ruusuja
Viveca Sten: Kaikessa hiljaisuudessa
Lars Kepler: Peilimies
Lars Kepler: Lazarus
7/2023
Håkan Nesser: Herra Roosin tarina
Clare Mackintosh: Minä näen sinut
Mari Jungstedt: Viimeisen lampun loisteessa
Tim Weaver: Poispyyhkäisty
6/2023
Håkan Nesser: Yksinäiset
Tina Frennstedt: Epäilys
Louise Penny: Kiveen hakattu kuolema
5/2023
Anna Jansson: Viimeiset sydämenlyönnit
Anna Jansson: Katoavat jäljet
4/2023
Åsa Larsson: Musta polku
Åsa Larsson: Sudentaival
3/2023
Kristina Ohlsson: Korkein tarjous kuolemasta
2/2023
Alex Schulman: Polta nämä kirjeet
1/2023
Richard Shepherd: Epäluonnolliset syyt - oikeuspatologin elämä ja monet kuolemat
Jonas Bonnier: Lahkomurhat


Rehellisyyden nimissä on todettava Miehen lukulistan olevan vähintäänkin epämääräisen monenkirjava! Mikä antoikin meikäläiselle täyden vapauden tilata hänellekin mitä kummallisimpia pokkareita uusiksi iltalukemistoiksi...

Miehiseen makuun:
12/2023
Tapani Bagge & Jari Eklund: Prosenttimies - Bikerin tarina
11/2023
Pekka Turunen: Kylmää rauhaa - Kekkonen, sotilastiedustelu ja Tsekkoslovakian miehitys
10/2023
James Patterson & Dolly Parton: Juokse Rose juokse
9/2023
Jari Korkki: Kyösti Kakkosen tie huipulle
Jussi Wahe: Väkivallan Virkamies - Murharyhmän tutkijan tositarinoita
8/2023
Toni Tuunainen & Gunnar von Sydow: Olin Ruotsin etsityin rikollinen
7/2023
Kimmo Miettinen: Irwin Goodman - Kansan taiteilija
Riikka Smolander-Slotte: Jari-Matti Latvala - Elämän erikoiskoe
6/2023
J.K. Tamminen: Malmin nainen - Mari Romanon tarina
4-5/2023
Pertti Mustonen (toim. Maarit Tyrkkö): Köyhä laulaja ja laulajan poika - Henry Theelin elämää duurissa ja mollissa
3/2023
Seppo Kääriäinen: Aidan toiselta puolelta
2/2023
Ji Seong-Ho: Pako jonka piti olla mahdoton - Kainalosauvojen varassa vapauteen Pohjois-Koreasta
Tiina Finn & Harri Hinkka: Pate Mustajärvi - Matkani varrelta
1/2023
Jussi Niinistö: Heimosotien historia 1918-1922

lauantai 30. joulukuuta 2023

MBA

Huh,
siinä se nyt viimein on, todiste kolmen vuoden puurtamisesta.

Nopeamminkin olisi tullut valmista, ellei Laki työvoimapalveluiden järjestämisestä (380/2023) eli ns. TE-palvelut 2023 -uudistus olisi lykkääntynyt vuodella...

Heinäkuussa, kun kaikki muut olivat lomilla, tein lopputyöhön liittyvää kehittämissuunnitelmaa (erillinen yli 100-sivuinen dokumentti työnantajan käyttöön) työpaikalla - ihan luvan kanssa ja täydellä palkalla. Tämän vaiheen tuotoksesta kerroinkin jo edellisessä katastrofaalisessa postauksessani...

Varsinaisen opinnäytetyön (teoriaosuuden) kanssa valmista ei olisi tullut lainkaan, ellen syksyn aikana olisi muutamaankin otteeseen ("säästyneen" vuosilomani turvin) eristäytynyt muusta maailmasta!

Vuokrasin Ellivuoresta viikoksi studion, josta en poistunut kertaakaan (no, kävin sentään päivittäin parvekkeella venyttelemässä!). Aloitin lopputyön työstön heti herättyäni, hirmuisessa hurmoksessa paukuttelin sormet tanassa aina puolilleöin asti. Välttämättä en huomannut edes pukeutua, mutta lyötyäni läppärinkannen kiinni muistin viimein syödä (jääkaapin olin pakannut täyteen valmisaterioita) ja käydä suihkussa...

Vahingosta viisastuneena vietin vähän myöhemmin viikon Imatralla, kävin päivittäin hotelliaamiaisella ja päivällisellä, mikä pakotti ainakin pukeutumaan. EI HYVÄ, homma ei edennyt lainkaan samaan tahtiin! Imatralla oli myös jatkuvasti verkko-ongelmia, mikä sai tällaisen lyhythermoisen henkilön hulluuden partaalle.

Paluu Ellivuoren rauhaan valmisaterioiden voimalla - ja valmista tuli!! Viikon aikana oli satanut ensilumen. Auton päällä oli metri lunta ja alla (onneksi!) uudet Hakkapeliitat - mutta ei nastoista ollut mitään apua, kun renkaat olivat jäätyneet kiinni maahan! Hotellissa oli joku isompi tapahtuma ja hätyytin kokousvieraat tauollaan tuuppaamaan autoni irti, että pääsin kotimatkalle. Että kiitosta vaan, te urheat nuoret miehet!!

Irtisanouduin työstäni.

Siis siitä vakinaisesta, josta olen ollut kolmen vuoden virkavapaalla. En kuitenkaan ole työtön, jatkan nykyisen työnantajan eli opinnäytetyön toimeksiantajan hommissa. Vuoden määräaikaisella sopparilla. Tavoitteena viedä tekemäni kehittämissuunnitelma käytäntöön.

Oliko järkevää?? Toivon niin...

Ei kun uusiin tuuliin! Toivottavasti aikaa jää taas bloggaamisellekin! 👍

Kaikille lukijoilleni

ILOA JA ONNEA VUODELLE 2024!!

keskiviikko 18. lokakuuta 2023

Katastrofi

Sorry,
vieläkin Mäntyharjun tilkut postaamatta! Mutta en vaan millään saa kelvollisia kuvia puhelimellani. Löysin muuten kamerani - luulin (jo monta kesää sitten) harakan vieneen sen pihalta.

Ei ollut. Löysin sen sivuvintistä. Verhokangaslaatikosta. Todistettavasti olen jotain suunnitellut - mutten tehnyt mitään, moneen kesään. Nyt kamera on työpaikalla. En vaan koskaan muista napata sitä mukaani töistä lähtiessä.

Verhoista viis, sen sijaan opinnäytetyöni on edistynyt. Mutta ei ole vielä ihan valmis. Mutta niin valmis, että sain jo esitellä hengentuotoksiani toimeksiantajaorganisaation hallituksen strategiapäivillä. Oli kyllä hilkulla, että jäi esittelemättä...

Oli siis sovittu päivämäärä, kellonlyömä ja paikka, jonne ilmaannun presentaationi kera. SUURENA PÄIVÄNÄ heräsin anivarhain, kävin suihkussa, pukeuduin asianmukaisesti ja lähdin viemään Koiraa aamulenkille. Palattuani laittaisin vielä hiukset ja vähän meikkaankin - tai niin ainakin suunnittelin.

Pupunen oli lenkillä ollessani lähtenyt koulutielle ja tietty lukinnut ulko-oven. Palattuani totean, että sekä puhelin että avaimet ovat lukitun oven väärällä puolella. Eikä vara-avainta jemmassa, koska lukot oli uuri muutamaa päivää aiemmin (Pupusen hukattua avaimensa) sarjoitettu uudestaan ja ylimääräiset avaimet tehdastoimitetaan vasta jälkeenpäin.

Seisoin koiran kanssa aamutossuissani tukka suihkumärkänä ja naama laikullisena oven takana ja ulvoin raivosta! Mies oli töissä 40 km päässä, Pupunen menossa fillarilla kohti liikuntatuntien suunnistuslähtöpistettä. Läppäri ja siten myös strategiapäivän esitysmatsku sisällä, samoin printatut dokumentit (9 kpl), autonavaimet ja se puhelin, jolla voisi edes ilmoittaa myöhästyvänsä… 

Katastrofi, sanalla sanoen.

No, ei auttanut kuin panna toimeksi! Leimauduin ehkä kylähulluksi juoksemalla pitkin kylänraittia takki auki, vaatteet kurassa (lensin rähmälleni, kun oikaisin pöheikön läpi), Hush puppies -tohvelit täynnä kuivaa heinää (samasta syystä kuin edellinen), koira flexissä perässä roikkuen ja karjuessani lapsipolon nimeä niin paljon kuin kitusista irti lähti. Pysäytin pyöräilijän ja lähes PAKOTIN ajamaan suunnistusrastien kokoontumispaikkalle ja vaatimaan, että Pupunen lähtee välittömästi kotiin. Ei auttanut, että rouvalla oli kiire töihin ja olivat työporukalla lähdössä jonnekin bussilla… Olin kontillani kadulla, läähätin ja sanoin, että koko elämä riippuu nyt siitä, että saan mukulalta avaimet. Ilmeisesti tämä tehosi, koska kun olin juossut taas jonkin matkaa, pyöräilijä palasi ja sanoi, ettei löytänyt Pupusta, mutta oli pyytänyt luokkakavereita välittämään tiedon. Toivottavasti muistin edes kiittää, kun jatkoin matkaa juosten ja karjuen…

Kun olin päässyt suurinpiirtein matkan puoliväliin (lakkaamatta karjuen), Pupunen tulee pyörällä vastaan ja ihmettelee, mitä nyt. Enpä isommin selittänyt, tempaisin fillarin alta ja avaimet kaulasta ja lähdin vähän liian pienellä runkopyörällä runksuttamaan täyttä vauhtia kotia kohti, koira rinnalla pinkoen. Onneksi ne tohveleissa lepattavat puolimetriset heinät eivät menneet ketjuihin tai pinnojen väliin (huomasin ne vasta kotipihassa).

Eipä ole kyllä sellaista aamulenkkiä koira koskaan kanssani tehnyt!

Sisälle päästyäni oksensin, kuten kaikki pitkänmatkan huippu-urheilijat maaliviivan ylitettyään. Tukkaa vähän föönäsin, pesin hampaat ja vaihdoin puhtaan tunikan. Nilkkojen kurarannut pyyhkäisin tiskirätillä, umpikuraiset sukat vaihdoin. Kengät jalkaan, autolle pyyhältäessäni laitoin juoksuvauhdissa pomolle viestiä, että myöhästyn. Talla pohjassa 60 km matka, en ehtinyt seurata räpsyivätkö peltipoliisit. Perille päästyäni huomasin, että trikootkin olivat ihan kurassa. Enpä ehtinyt meikata enkä laittaa kynsilakkaa, kuten olin suunnitellut, tai käyttää suoristusrautaa. Kosteusvoidekin oli jäänyt, kun naamaa niin kiristeli. Ja varvasta särki, ehkä se oli murtunut.

En siis ollut ihan edustavimmillani hallituksen edessä. Myöhästyin melkein puoli tuntia, olin edelleen hengästynyt ja muutenkin hyvin luonnontilainen kuraroiskeineen kaikkineen.

Esitys meni hyvin. Paitsi että juoksulenkki oli kiihdyttänyt aineenvaihduntaa siinä määrin, että oli pakko käydä pissalla kesken kaiken. Mutta muuten meni siis hyvin, sain innostunutta palautetta.

Kotiin palatessa varvasta särki edelleen. Ja rintakehää, keuhkoni ja sydämeni eivät ole tottuneet ponnistelemaan, kun ainoa liikunnallinen virike on viikoittainen Muumi-jumppa. Illalla totesin, että vasemman takajalan ukkovarvas on aivan musta. Mieheltä en saanut myötätuntoa, nauroi pirulainen.

Leena, jos satut lukemaan tämän, tahdon esittää mitä suurimmat KIITOKSENI! Ilman uhrautuvaa apuasi Pupunen olisi ehtinyt kadota metsään kompassineula villinä pyörien ja esitykseni olisi jäänyt pitämättä. Toivottavasti ehdit työporukan mukaan bussiin! KIITOS!


sunnuntai 17. syyskuuta 2023

Koulusukkia

 Nopea välipostaus.

Siivoan. En ole siivonnut viikkokausiin. Mies on hoitanut perusputsauksen. Siis imuroinnin.

On ollut vähän kiirettä. Viime viikon olin Ellivuoressa kirjoittamassa opinnäytetyötäni, sain sen siihen kuntoon, että nyt on aikaa taas kotihommillekin. Ei se vielä valmis ole, mutta tässä välissä on hetki hengähtää.

Kaikenlaisia pinoja on kasapäin. Yhdestä pinosta löytyi Pupusen sukkia, tikuttelin ne elokuussa koulun alkuun. No, ei ole ollut kumisaapaskelejä vielä.

Seiskaveikkaa, yhteensä 337 g. Punaisissa on tuollainen jalkaanvetolenkki, siitä tykkään.

Jatkan siivousta, hyvä keli pestä ikkunoitakin...


perjantai 4. elokuuta 2023

Kesäretkiä

Kuopio Tanssii ja soi -reissun ajan yövyimme Pupusen ja Koiran kanssa Kylpylähotelli Kunnonpaikassa. Nimestään huolimatta kyseessä ei ole mikään viihdekylpylä vaan viihdearvoltaan pikemminkin kuntoutuslaitos. Hinta oli kuitenkin niin edullinen, ettei kannata marmattaa turhasta, muutakin tekemistä kyllä keksittiin! Ja viikonloppuna aamiaisella tarjottiin kalakukkoa, se korvasi pienet puutteet. Kotiin palasimme juhannusviikon keskiviiikko-iltana. Purin laukut ja pakkasin uudelleen.

Aamulla auton nokka kohti Helsingin satamaa ja Viroa, juhannusta vietimme Haapsalussa. Yövyimme Hotel Promenaadissa, huoneen terassilta sai astua suoraan merenrannalle - näppärää Koiran kanssa majoittuessa. Muutenkin sijainti oli kerrassaan erinomainen, kävelymatka linnanraunioille, kylpylään ja vanhan kaupungin ravintoloihin. Muuten valinta ei ollut ihan kamalan onnistunut, ei nimittäin tullut mieleeni tarkistaa, onko huoneissa ilmastointi. Ei ollut. Kolme aika tuskaista yötä, koska ovea terassille ei uskaltanut jättää öiksi auki - jos ei joku tulisi sisään, niin ainakin koira lähtisi omille teilleen... Kelit suosivat ulkoilmaelämää, oli kivaa ja ihanan rauhallista, humalaisia ei örveltänyt missään, ei edes suomalaisia. Ja juhannus!

Viikko töissä ja sitten viikoksi Mäntyharjun tilkkukurssille. Matkaan lähdin jo lauantai-aamuna, koska halusin ehtiä myös Mäntyharjun Tilkkumessuille. Viikonlopun yövyin Villa Aurorassa, kivassa mummonkammarissa. Tästä majapaikasta ei pahaa sanaa sanottavaksi! 

Harmillisesti satoi koko viikonlopun, joten en päässyt nauttimaan Villa Auroran puutarhan kutsuvista sopeista.

Sunnuntaipäivän kiertelin Mikkelissä, poikkesin Mikkelinpuistossa ja Kenkäverossa. Molemmissa aikaa vierähti tuntikausia, tosin osin dekkarin parissa istuskellen. Mikkelinpuiston 30 mallipuutarhaa olivat innostavia - vaikkeivat ideat koskaan käytäntöön siirtyisikään. Ehdottomasti käymisen arvoinen kohde ja myös Kenkäveron puutarha oli oikein viehättävä. Näistä löytyy kivat Riikka Pöntysen blogikuvaukset täältä ja täältä.

Mäntyharjun majoitus oli vaatimattomampi, mutta viihdyin saksan luokassa kerrassaan mainiosti. Tosin ompelukonetta 12-15 tuntia poljettuani en niin kamalasti ehtinyt majapaikan fasiliteeteista nauttia kun jo uinahdin... Kurssituotoksista myöhemmin lisää.

Kolme viikkoa töissä ja taas lomantynkää tarjolla. Pupunen lähti Kuruun Taideleirille ja Miehen kanssa suuntasimme parisuhdelomalle Hankoon. Hangossa yövyimme jälleen moneen kertaan testatussa Hotel Bulevardissa. Koiran kanssa putkamajoitus ei ole mahdollinen, koirallisten Rut Bryk -huone oli remontoitu sitten edellisen yöpymisen. Ei ilmastointia täälläkään, mutta eivät kelitkään olleet kovin kuumottavat. 

Viikonloppuna oli vielä vilskettä, mutta maanantaina 31.7. kylä oli täysin kuollut - rantaravintoloiden terassit kiinni, rannan myyntikojut suljettu, ihmisiä näkynyt mailla halmeilla. Suuntasimme päiväksi Tulliniemen hiekkarannoille, pitkospuilla oli kiva liikkua. Mutta kovin oli autiota sielläkin. Maanantai oli ilmeisesti OFF-päivä koko kylässä, koska tiistaista alkaen sai taas palveluitakin, mutta kyllä kylä oli jo hiljentynyt syys-moodiin. Ihmettelen kovasti, jos Hangon kesää piisaa vain juhannuksesta heinäkuun loppuun!!?? Euroopan lomat ajoittuvat elokuulle, ja luulisi Itämeren tuolta puolen ja Ruotsin suunnaltakin tulevan vielä veneilijöitä kovastikin, jos vain Hangossa olisi elämää. Kuka viitsii purjehtia kuolleeseen satamakylään?

No, neljä päivää täyttyi samoilulla ja hyvillä ruuilla. Suosittelen muuten Paviljongin lounasta. Valitettavasti Origon kalapöytää ei ollut saatavilla - mutta kuulimme, ettei se ole enää entisen veroinen ravintoloitsijan vaihduttua, mikä kevensi pettymyksen karvautta.

Paluumatkalla poikkesimme Raaseporiin Mustion linnan Linnankrouvin kesälounaalle:
  • Savuahven skagen, perunalastua ja Svarfvarsin kurkkua
  • Grillattua L´uomunokan kananpoikaa, sitruunatimjami-hollandaisea ja varhaisvihanneksia
  • Pala juustoa, hilloketta ja kvinoacrisp
... kuivan valkoviinin kera.

Pyörryttävän ihana makuelämys, suosittelen äärimmäisen innokkaasti! Ja elämykseksi hyvin kohtuulliseen hintaan (33 eur). Tästä taitaa tulla uusi kesäretkikohteemme...

Loppuviikko vielä lomaa, lähdössä mökille - sateesta huolimatta. Mies ja Koira ovat yöpyneet siellä kesän mittaan useasti metsäreissuillaan, mutta itse olen tänä kesänä ehtinyt sinne vain kahdesti. Ei mökki ainakaan meikäläisen käytöllä kulu...

Kun lomaa on pätkinyt pitkin kesää, se on tuntunut ihmeen pitkältä! Ja jemmassa on vieläkin 2 viikkoa (toinen talvilomaa), ne säästän syksyyn ja joulun tienooseen, jos vaikka jonnekin pienelle reissulle ehtisi...

keskiviikko 21. kesäkuuta 2023

Kuopio tanssi & soi

Vietettiin Pupusen kanssa viikko Kuopiossa, 54. Kuopio Dance Festival, Kuopio Tanssii ja Soi.

Erinomainen kattaus kovin erilaisia tanssiesityksiä!

Pupusen kanssa
(linkkien takaa löytyy mm. lyhyet esittelyvideot)

... ihmettelimme Puijon Tornin seinällä tanssivia naisia...
COMPANY IL POSTO VERTICAL DANCE
.

Kuva: Kuopio Tanssii ja Soi

... osallistuimme juhlagaalaan...
GENELEC-GAALA
.

Kuva: Kuopio Tanssii ja Soi

... häikäistyimme tanssillisesta akrobatiasta....
.
Kuva: Antonella Carrara
... nauroimme katketaksemme...

Kuva: Beckett-Fonden

... lumouduimme tanssin ja musiikin kauneudesta...
KAMMERBALLETTEN

Kiitos tarjonnasta kuuluu työnantajalleni,
törsäsin nimittäin Smartum-saldoni tiketteihin.

Lisäksi festivaaliin sisältyi huikea määrä maksuttomia tapahtumia,
joita myös ahkerasti seurasimme,
erityisesti nuorten opiskelijoiden esityksiä.

.

Pupunenkin tanssi.
Ei esiintynyt, oli kurssilla.



Poissaollessamme Shirley Temple oli ehtinyt kukkaan.
Mies vakuutti, että eilen ei ollut yhtään nuppua vielä auki,
joten ensikukinnon hekumallinen hetki ei sentään mennyt sivu suun!

perjantai 9. kesäkuuta 2023

Päiväretki Pölkinvuoreen

 Käytiin työkavereiden kanssa pari viikkoa sitten kevätretkellä Pölkinvuorella.

Pölkinvuoren 6 hehtaarin alueella on noin 200.000 sipulikukkaa, valitettavasti just edeltävä lämmin jakso oli saanut osan jo lakastumaan. Ihailtavaa riitti siltikin!!
.








Alppiruusujakin taitaa Pölkinvuorella olla satoja. 
Vain valkoiset olivat kukassa, punasävyiset eivät olleet vielä auenneet.
.




Täytyy sanoa, että omat valkeat kukkapenkit alkoivat tuntua vähän tylsiltä!




Pitäisiköhän syksyllä väliin tuuppia vähän värikkäämpien sipuleita.
Jos ei muuten, niin myyrien iloksi...

*

Tämä EI OLE kaupallinen yhteistyö.
Pölkinvuori sijaitsee Urjalassa, Ikaalantie 105.