Lukijat

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Koululaisen huone

Pupunen on jo iso koululainen, ihan kohta tokaluokkalainen.

Koulun alkua on jo odotettukin innolla - koko kesän Pupunen on toivonut vain syksyn koittavan... Lomalla on kivaa, mutta koulussa vielä kivempaa!

Eikä voi sanoa, että lomallakaan tekemisestä olisi ollut pulaa!! Kesäkuussa Pupunen osallistui kahden viikon ajan srk:n järjestämään puuhakerhoon, viikko vierähti Välimeren rannoilla ja toinen Suomen eteläisimmässä kärjessä, välissä ehdittiin vielä mökkeilläkin. Heinäkuussa ohjelmassa oli Nappulaliigan fudisleiri, teatterilaisten järjestämä näytelmäkerho ja MLL:n organisoima puistokerho sekä lisää mökkeilyä.
Muutaman viikon taukoa lukuunottamatta jalkapalloharkoissa käytiin 1-3 kertaa viikossa.

Työssäkäyvillä vanhemmilla on vaikka mitä vaihtoehtoja tarjolla hoitojärjestelyiksi kesäkuussa, mutta heinäkuu onkin jo työläämpi organisoitava. Onneksi Miehellä heinäkuun vapaapäivät osuivat viikolle viikonloppujen sijaan ja itsekin saatoin laihduttaa turvonneen liukumasaldoni miinuksen puolelle - näin ne vähäisetkin yksin kotona vietetyt päivät jäivät kohtuullisen lyhyiksi.

Enää muutama päivä koulun alkuun! Pupusta ei isommin tarvinnut houkutella siivoustalkoisiin, kun ehdotin että laitetaan huone kuntoon koulun aloitusta varten.

Leikkihuone päivitettiin koululaisen kamariksi ekan luokan alkaessa, mitään isompia muutoksia ei nyt tehty. Leluja karsittiin jo keväällä kirpputorikuormaan.

Nyt seinälle lisättiin Ikean tappirivistö.

Seinän täyttäneet piirustukset vaihdettiin pariin kehystettyyn t-paitaan ja liigakuvaan.

MLL:n puistokerhossa kynsilakkamaalattu muki täytettiin tusseilla.

 Tärkeät valokuvat lisääntyvät vuosi vuodelta.



Suosiollisella suklaanruskealla avullanne venähtänyt päiväpeite antaa viimesilauksen huoneeseen.

Patjaa ostaessa en enää muistanut sohvasängyn leveyttä ja 10 centtiähän sitä sitten tuli liikaa. Ketään se ei ole häirinnyt - ei ainakaan leveämmin makaavia yövieraita - mutta omaa silmääni se yhä kirvelee.

Vielä nopea pyörähdys huoneessa:

Eiköhän täällä läksyt tule tehdyiksi...

 Reppu ja jumppakassi odottavat jo koulutielle lähtöä.

PS. Pupusen mielestä lomassa parasta oli hotellin uima-allas vesiliukumäkineen ja uiminen avomerellä - äitiä kyllä enempi hirvitti, molemmat. Muttei kai muussakaan kesäohjelmassa valittamista ollut...


keskiviikko 1. elokuuta 2018

Vammalan Chippendale


Ruokailuhuoneessa pyörin edelleen...

Miehen Isotätivainaan perintökalusto siirtyi olohuoneen perusteellisen puunauksen alta väliaikaisesti tyhjenneeseen ruokailutilaan. Lopullinen sijoituspaikka tämä ei kuitenkaan tule olemaan.

Ja se ruokapöytä tuoleineen, jota NYT ETSIN - sen pitäisi olla tätä samaa sarjaa, Vammalan Chippendalea. Kerran jo näin ihan just oikeanlaisen tori.fi:ssa, mutta joku muu onnekas ehti ensin. Hitsipilli, ja pullakin vielä!

Jos jollakulla on vinkata kohtuuhintaisesta 4-6 henkilön Chippendale-ruokailukalustosta, olen ERITTÄIN kiinnostunut! Tummaksi petsattu kalusto on kuitenkin pois pelistä, koska Isotätivainaan settiin kuuluu vaaleahko nätti kirjakaappi ja pari pikkutuolia - kaikkien pitäisi tietty matchata sävyiltään yhteen.

Eikä muuten se ruokapöytäkään - jos löytyy - sijoitu tähän tilaan...

Kunhan takkahuoneen uusi ovi karmeineen on hankittu (vanhat karmithan paloiteltiin sisutusvimman iskettyä, kun muinainen garderobi ei mahtunut ovesta ulos), ja takka, seinät ja katto maalattu, myös kuvan kirjahyllyt häipyvät ruokailuhuoneesta. Tai ainakin osa niistä, sen verran kuin mukavasti mahtuu. Laatikkokaupalla seulottu jo kirjoja kierrätykseen vietäviksi.

Ihan jotain muuta suunnitteilla...

sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Pöytien kohtalonpäivät

Voih, en todellakaan ole mikään hellekeli-henkilö!

Pysytellyt tiukasti pirtissä, sisähommissa. Puuhaa on ollut pirtissäkin, wessarempan hiontapölyn ja muiden remonttiroiskeiden vuoksi koko alkuvuosi on siivoiltu aika kevyellä kädellä - perusteellisemmalle puunaukselle on ihan todellinen tarve. Pakko, jos tarkkoja ollaan...

Aloitin siis ruokailuhuoneen kaluston hävityksellä.

Nyt meillä ei ole pöytäryhmää lainkaan. Toistaiseksi. Uusi on hakusessa - tiedän ihan täsmälleen, mitä haluan. Mistä ja koska löytyy, se on ihan toinen juttu.

Kun vauhtiin pääsin, tuomion sai toinenkin iso rohjake.

Yli neljännesvuosisadan mukanani kulkenut EkanPoikaystävänIsän paikallispoliittinen työpöytä (kooltaan n. 1 * 2 metriä) vietiin kierrätyskeskukseen. Se kuulemma lähti eteenpäin alle vartissa. Samalla heivasin Martelan työtuolin. Takkahuoneeseen tuli kummasti väljyyttä! (Vanha kuva, ei takkahuoneesta.)

 
Siitä innostuneena päätimme uudelleensijoittaa myös takkahuoneen ison vaatekaapin. Kohta tähän taloon muutettuamme huusimme sen Lempäälän Manttaalitalon vappuhuutokaupasta. Kotiin tuodessa sitten todettiin, ettei kaappi mahdukaan takkahuoneen oviaukosta! Jalat oli pakko sahata irti ja tietty uudelleenkiinnittää oven toiselle puolen päästyä. Jotta nyt vältyttäisiin samalta puuhalta, poistimme takkahuoneesta ovenkarmit. Ehdotin Miehelle, että tehdään homma moottorisahalla, se olisi sopivan dramaattista. Miehen mielestä olen katsellut liikaa sisustusohjelmia, joissa seinät kaatuvat Maukka Perusjätkän tyyliin ja valmista tulee mainoskatkon aikana. Pöh.

No, en päässyt oikein irti moottoroidusta ajatuskuviosta. Palasimme juuri mökiltä, siellä lähtöpassit sai ihan liian iso terassin ruokapöytä - moottorisaha lauloi, pöytä päätyi polttopuiksi! Pöydän ääressä aterioidaan kerran tai pari kesässä, ihan turhaan vaivoina ja vähäistä lattia-alaa tukkimassa.

Wessaremppa on edelleen kesken. Lavuaari ja allaskaluste on hankittu, mutta asentamatta. Peilikaapista emme päässet vielä yksimielisyyteen - tarvitaanko sellaista ylipäätään? Ennen kuin asia ratkeaa, ehdin varmaan hävittää ja siirrellä jotain muutakin - pöytiä ei kuitenkaan ole enää juuri hukattavaksi, vaikka monta huonetta vielä siivoamatta onkin...
.

perjantai 20. heinäkuuta 2018

Jumalainen moussaka

Ei ehkä ihan paras idea alkaa vääntää suuritöistä uuniruokaa, kun lämpötila ilta-8:n jälkeen huitelee vielä hellelukemissa!! Mies oli kuitenkin myöhään töissä ja Pupusen olin saanut kellautettua pehkuun, joten ajattelin kokeilla moussakaa kotikonstein.

Ensin googlasin n. 25 erilaista reseptiä, sitten keräsin pöydälle tarpeet, joita kaapista löytyi. Mitään yksittäistä ohjetta en seurannut, ihan vaan näppituntumalla "enemmän on parempi" -periaatetta noudattaen. Puolitoista tuntia myöhemmin lykkäsin vuoan uuniin, hiki noroina selästä valuen.

3 munakoisoa (n. 900 g)
Himalajan vuorisuolaa
oliiviöljyä

En tiedä, toimiko vuorisuola merisuolan tavoin, mutta sillä itketin. Kovasti eivät koisot kyynelehtineet. Ruvennut millään talouspaperilla pyyhkimään, huuhtaisin siivut hanan alla ja kuivasin kahden astiapyyhkeen välissä. Ladoin leivinpaperin päälle uunipellille, loraus oliiviöljyä päälle ja 200 asteeseen grillivastuksen alle n. puoleksi tunniksi.

5 perunaa
Oivariinia + oliiviöljyä

Pottusiivut paistoin pannulla. Vaikuttivat niin öljyisiltä, että valutin talouspaperin päällä ennen vuokaan lisäämistä.

500 g hirven jauhelihaa
3 sipulia
1 kokonainen ja vähän toista luomuvalkosipulia (pienenpuoleisia)
Oivariinia + oliiviöljyä
purkki paseerattua tomaattia (500 g) + tilkka purkin huuhteluvettä
2 tomaattia kuutioina
4 laakerinlehteä
1 juuresliemikuutio
loraus Worcester-kastiketta
roiskaus ruokokidesokeria
rutkasti kanelia
reilusti timjamia
roppakaupalla mustapippurirouhetta

Soosia hauduttelin kolmisen varttia, laakerinlehdet muistin poistaa lopuksi.

Oivariinia + oliiviöljyä + pätkä merisuola-pippuri -maustevoita (Lieksan laatuherkut)
1 dl vehnäjauhoja
varttia vajaa purkillinen punaista maitoa
paketillinen Koskenlaskija Voimakasta (vähän oli pakko maistella paljaaltaankin)
reilu tuiskaus mustapippurirouhetta
½ tl Pan-suolaa
1 kananmuna (lisättynä jo vähän jäähtyneeseen soosiin)

Kovin montaa valkokastiketta en ole eläissäni tehnyt, mutta tämä onnistui täydellisesti! Kaivoin kaapista vaaleaa leipää ja kaavin sillä juustokattilan putipuhtaaksi, taivaallista! Koira sai hirvisoosinrippeet.

Isoon laakeaan vuokaan pohjalle hirvisoosia, puolet koisoista, perunasiivut, toinen kerros punaista kastiketta, loput munakoisot ja valkokastike päälle. Uuniin 225 asteeseen n. puoleksi tunniksi. Uunista pössähtelevät tuoksut saivat silmät kyyneliin! Koira oli seota.

Mies tuli yömyöhällä kotiin, pyysin maistamaan. Ei sille makustelulle meinannut tulla loppua lainkaan, piti santsata vähän lisää ja lisää ja lisää ja vielä ihan pikkuisen lisää... Päättelin, ettei moussakani ihan mautonta taida olla!?

Tein vähän kuin koemielessä, ruokavieraita ajattelin kutsua iltojen vähän pimettyä. Hirvenliha, Koskenlaskija, Worchester ja sokeri olivat ihan omaa sovellusta, likipitäen kaikissa ohjeissa käytettiin niiden sijasta naudan- tai lampaanjauhelihaa, mozzarellaraastetta ja muutamassa myös viiniä. Hunaja- /sokerilisä nostattaa mielestäni mukavasti riistaruokien makua.

Mitä kahden tunnin hikoilusta hehkuvan hellan äärellä, vieraiden kutsuminen se vasta erinomainen idea onkin - varsinkin kun on juuri heivannut ruokapöydän tuoleineen! Picnic olohuoneen lattialla saattaa olla ihan todellinen vaihtoehto...
 .

tiistai 17. heinäkuuta 2018

Bzzzzz!

Mitäkö muuta kesään on kuulunut kuin remppaa ja reissausta?

Kuva: Muumi-museo, Tampere-talo
Muun muassa Muumi-museo, ihan ehdoton muumittajan kesä-, talvi, kevät- ja syysretkikohde! Muumeilu ja sushit olivat Pupusen ja Miehen nimpparilahja meitsille - ja aika monta tuntia näyttelyssä vierähtikin, Mies ja Pupunen sortuivat jo kiville (kts. alla) odotellessaan. Onneksi Tampere-talon vastapäisen sushi-ravintolan antimet palauttivat voimat.

Ihan ehdottomasti SUOSITTELEN,
TOSITOSITOSITOSI kiva museo isoille ja pienille!!
Ei takuulla jäänyt ainoaksi visiitikseni!

Muumi-museon lisäksi kesään on kuulunut
mattopyykkiä, mökköstelyä, mässyttelyä ja messevää makoilua.
Pupusella kesähoitoa, fudisleiri, teatteriryhmä ja puistokerho.
Ja töissäkin on käyty.

Perinteiseen tapaan Juhannusta juhlittiin puolen suvun voimin.
Siinä samalla juhlistettiin Veljen ikääntymistä.

Korttiin sommittelin kukkia ja mehiläisiä.

Kakkukin oli samaa teemaa.

Virallinen potretti, juhlakalu itse.
ONNEA!
Bzzzzzzz!
 
Ensisijaisesti kuitenkin lasten juhlaa!
Nuorin osanottaja oli vielä masuvauva, laskettu aika juhannukselle.
ONNEA myös nyt jo pariviikkoiselle WAU-mimmin pikkuveikalle!

Totista puuhaa!
 

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Ihanaa, meillä on vessanpönttö!!

 Ei ole vielä keskikerran vessassa ovea,
ei lavuaaria, ei edes sähköä.
Mutta wc-pönttö on!!
 Ai että, se se vasta tekeekin ihmisen onnelliseksi!!

Viemäreiden sukitus tehtiin tammikuussa,
samassa rytäkässä purettiin koko keskikerran toiletti.
Että puoli vuotta meni sitten tähänkin rupeamaan
- eikä olla vieläkään tätä pidemmällä.

 Meillä on oikein hyvä tapetoija/laatoittaja,
mutta aikatauluissa oli sovittelemista, että ehti hommiin.

Ja kun ehti, koitettiin olla jaloista pois.
Muutamakin retki ehdittiin tehdä laatoituksen valmistumista odotellessa...

   
 Loman alkajaisiksi pelattiin varman päälle ja etsittiin takuuvarmaa aurinkoa.
Palatessa laatoitus olikin jo hyvällä alulla.

 Loman loppuun oli luvattu myös helteitä,
mutta niin vaan sai Hangon rannoilla vetää tikkitakkia niskaan koko viikon ajan.
Lämmitti, kun palatessa oli tapetit seinillä.

No ihan ilman klosettia ei sentään olla oltu,
yläkerran wessaan on kivuttu aina hädän hetkellä.

Tätä vessaa rempattiin vuosi.
Kyllä, kokonainen vuosi!
Ja jos tarkkoja ollaan, valmis ei ole vieläkään, kattolistat puuttuvat.
Tässä kompastuskivenä oli mittatilauspeili:
tilattiin helmikuussa, toimitettiin marraskuussa!
Vasta peilin asennuksen jälkeen voitiin asentaa loput kalusteet. 

Että mitä tässä hosumaan,
valmistuu kun valmistuu - toivottavasti jouluksi...
Molemmat.

 Edellisessä postauksessa märisin tavaran paljoutta.
Ja heti Tammisaari - Hanko -turneella sorruin heräteostoksiin.

 Ei vaan voinut vastustaa IITTALA 1881 -leimoja purkkien kansissa.
Hintakin oli kohdallaan, 6 €/tölkki

Mies suositteli, että josko sitten jatkossa noudattaisin
"yksi sisään, yksi ulos" -periaatetta.

Ajattelin yllättää iloisesti töistä kotiin palaavan Miehen
(kotiutuu muutaman tunnin kuluttua).
Kannoin jo tuolit autotalliin, Mies saa ruuvata pöydästä jalat irti ja
laittaa myynti-ilmoituksen tori.fi.

Ai niin, uutta pöytäryhmää ei ole tiedossa.
Mutta jos vaikka vuoden päivät varaisi senkin etsimiseen...

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Tahtoisin niin...

 Tahtoisin niin
tyhjentää koko talon,
siivota kaikki nurkat, piilot, onkalot,
laittaa uutta pintaa pirttiin,
valita ne kaikkein mieluisimmat
kalusteet, tavarat, astiat, vaatteet,
kantaa takaisin sisään,
asetella paikalleen
ja nauttia.
Kaiken muun antaa pois,
luopua, kierrättää,
tyytyä vähempään.

 Tahtoisin niin
tilata pihaan kaivinkoneen,
kaivattaa kaiken ylös,
puut, pensaat, perennat ja rikkaruohot
- varsinkin rikkaruohot -
tuoda kuormittain kiveä ja multaa,
istuttaa uudelleen kaikkein mieluisimmat
- lähinnä pionit -
lisätä jotain kaunista ja yksinkertaista,
ja penkin, jolla nauttia.
Kaiken muun antaa pois,
luopua, kierrättää,
tyytyä vähempään.

 Tahtoisin niin
selkeyttä, järjestystä, puhtautta,
yksinkertaisuutta.
Kaikkea - IHAN KAIKKEA - on liikaa,
turhaa, tarpeetonta, kuormittavaa.

 Tahtoisin.
Niin.

EDIT 2.7.2018 aamuvarhaisella:
Puolenmiljoonan rajapyykki alkaa olla liki.
Jos joku bongaa lukeman ja kommentoi,
paluupostissa villasukat.
 

keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

150 palaa muoria

Ei, otsikko ei viittaa paloittelusurmaan tai muihinkaan kauheuksiin!

Ei, kyse on uusita muoreista:
isompi 7*12 = 84 lappua (2,19 kg)
pienempi 6*11 = 66 lappua (1,69 kg)
=
yhteensä 150 lappusta.

 Jaa miksikö eri kokoiset?
Koska seinää vasten olevaan pehkuun ei tarvinnut varata "roikkumavaraa".

Näitä tein pitkin kevättä, mökkikauden alkua odotellessa.
Seiskaveikan mustaa, valkeaa ja kaikki harmaan sävyt.
Yhteen lappuset virkkasin mustalla.

En raaskinut heivata vanhaakaan mökin muoria,
keinutuolimaton ja tyynyjen värit matchaavat siihen niin kivasti.

Tykkään näistä aika lailla!
ERITYISESTI koska ovat niin
RASKAITA,
että kestävät paikoilllaan 
koiran piehtaroinnit,
Pupusen peuhauksen,
Miehen päiväunet...

 Koira tykkää myös!
Siksipä se saakin olla vuoteilla päiväsaikaan.
Kun peitteet taitellaan yöksi pois,
on Koiran aika...

... köllähtää omaat petiinsä parven portaiden alle.
Kuuliaisesti se alistuu kohtaloonsa,
joten ajattelinkin virkata sille oman pikkumuorin yökäyttöön.

Peti on Miehen valkeaksi sutima Ikean iso vanerilaatikko
 (jo vuosia sitten valikoimista poistunut,
mutta nyt vasta koottu ja käyttöönotettu).
Renkaita Mies ei suostunut alle kiinnittämään, 
väittää että Koira seilaisi pitkin pirttiä kaiket yöt.


Grand old ladies, ver. #15 & ver. #16.
Plus Koira (2 vuotta).