Lukijat

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Ihanaa, meillä on vessanpönttö!!

 Ei ole vielä keskikerran vessassa ovea,
ei lavuaaria, ei edes sähköä.
Mutta wc-pönttö on!!
 Ai että, se se vasta tekeekin ihmisen onnelliseksi!!

Viemäreiden sukitus tehtiin tammikuussa,
samassa rytäkässä purettiin koko keskikerran toiletti.
Että puoli vuotta meni sitten tähänkin rupeamaan
- eikä olla vieläkään tätä pidemmällä.

 Meillä on oikein hyvä tapetoija/laatoittaja,
mutta aikatauluissa oli sovittelemista, että ehti hommiin.

Ja kun ehti, koitettiin olla jaloista pois.
Muutamakin retki ehdittiin tehdä laatoituksen valmistumista odotellessa...

   
 Loman alkajaisiksi pelattiin varman päälle ja etsittiin takuuvarmaa aurinkoa.
Palatessa laatoitus olikin jo hyvällä alulla.

 Loman loppuun oli luvattu myös helteitä,
mutta niin vaan sai Hangon rannoilla vetää tikkitakkia niskaan koko viikon ajan.
Lämmitti, kun palatessa oli tapetit seinillä.

No ihan ilman klosettia ei sentään olla oltu,
yläkerran wessaan on kivuttu aina hädän hetkellä.

Tätä vessaa rempattiin vuosi.
Kyllä, kokonainen vuosi!
Ja jos tarkkoja ollaan, valmis ei ole vieläkään, kattolistat puuttuvat.
Tässä kompastuskivenä oli mittatilauspeili:
tilattiin helmikuussa, toimitettiin marraskuussa!
Vasta peilin asennuksen jälkeen voitiin asentaa loput kalusteet. 

Että mitä tässä hosumaan,
valmistuu kun valmistuu - toivottavasti jouluksi...
Molemmat.

 Edellisessä postauksessa märisin tavaran paljoutta.
Ja heti Tammisaari - Hanko -turneella sorruin heräteostoksiin.

 Ei vaan voinut vastustaa IITTALA 1881 -leimoja purkkien kansissa.
Hintakin oli kohdallaan, 6 €/tölkki

Mies suositteli, että josko sitten jatkossa noudattaisin
"yksi sisään, yksi ulos" -periaatetta.

Ajattelin yllättää iloisesti töistä kotiin palaavan Miehen
(kotiutuu muutaman tunnin kuluttua).
Kannoin jo tuolit autotalliin, Mies saa ruuvata pöydästä jalat irti ja
laittaa myynti-ilmoituksen tori.fi.

Ai niin, uutta pöytäryhmää ei ole tiedossa.
Mutta jos vaikka vuoden päivät varaisi senkin etsimiseen...

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Tahtoisin niin...

 Tahtoisin niin
tyhjentää koko talon,
siivota kaikki nurkat, piilot, onkalot,
laittaa uutta pintaa pirttiin,
valita ne kaikkein mieluisimmat
kalusteet, tavarat, astiat, vaatteet,
kantaa takaisin sisään,
asetella paikalleen
ja nauttia.
Kaiken muun antaa pois,
luopua, kierrättää,
tyytyä vähempään.

 Tahtoisin niin
tilata pihaan kaivinkoneen,
kaivattaa kaiken ylös,
puut, pensaat, perennat ja rikkaruohot
- varsinkin rikkaruohot -
tuoda kuormittain kiveä ja multaa,
istuttaa uudelleen kaikkein mieluisimmat
- lähinnä pionit -
lisätä jotain kaunista ja yksinkertaista,
ja penkin, jolla nauttia.
Kaiken muun antaa pois,
luopua, kierrättää,
tyytyä vähempään.

 Tahtoisin niin
selkeyttä, järjestystä, puhtautta,
yksinkertaisuutta.
Kaikkea - IHAN KAIKKEA - on liikaa,
turhaa, tarpeetonta, kuormittavaa.

 Tahtoisin.
Niin.

EDIT 2.7.2018 aamuvarhaisella:
Puolenmiljoonan rajapyykki alkaa olla liki.
Jos joku bongaa lukeman ja kommentoi,
paluupostissa villasukat.
 

keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

150 palaa muoria

Ei, otsikko ei viittaa paloittelusurmaan tai muihinkaan kauheuksiin!

Ei, kyse on uusita muoreista:
isompi 7*12 = 84 lappua (2,19 kg)
pienempi 6*11 = 66 lappua (1,69 kg)
=
yhteensä 150 lappusta.

 Jaa miksikö eri kokoiset?
Koska seinää vasten olevaan pehkuun ei tarvinnut varata "roikkumavaraa".

Näitä tein pitkin kevättä, mökkikauden alkua odotellessa.
Seiskaveikan mustaa, valkeaa ja kaikki harmaan sävyt.
Yhteen lappuset virkkasin mustalla.

En raaskinut heivata vanhaakaan mökin muoria,
keinutuolimaton ja tyynyjen värit matchaavat siihen niin kivasti.

Tykkään näistä aika lailla!
ERITYISESTI koska ovat niin
RASKAITA,
että kestävät paikoilllaan 
koiran piehtaroinnit,
Pupusen peuhauksen,
Miehen päiväunet...

 Koira tykkää myös!
Siksipä se saakin olla vuoteilla päiväsaikaan.
Kun peitteet taitellaan yöksi pois,
on Koiran aika...

... köllähtää omaat petiinsä parven portaiden alle.
Kuuliaisesti se alistuu kohtaloonsa,
joten ajattelinkin virkata sille oman pikkumuorin yökäyttöön.

Peti on Miehen valkeaksi sutima Ikean iso vanerilaatikko
 (jo vuosia sitten valikoimista poistunut,
mutta nyt vasta koottu ja käyttöönotettu).
Renkaita Mies ei suostunut alle kiinnittämään, 
väittää että Koira seilaisi pitkin pirttiä kaiket yöt.


Grand old ladies, ver. #15 & ver. #16.
Plus Koira (2 vuotta).

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Uusi enkka!

Kesän odotetuin hetki:
PIONIEN KUKKAAN PUHKEAMINEN.

 Shirley Temple
 teki tämän pihan uuden pohja-ajan:
12.6.2018
.
Edelliskesien merkkihetket:
1.7.2017
14.6.2016
5.7.2015
30.6.2014
17.6.2013
30.6.2012 
17.6.2011
19.6.2010
.
 
  
 
 Nyt, vajaata viikkoa myöhemmin, koko pöheikkö kukkii ihan valtoimenaan.
Pelkään ilon jäävän näillä keleillä hyvin lyhytaikaiseksi.

 Primevere
on kovin vaatimattoman näköinen Shirleyn rinnalla.
.
Louis Barthelot
on vielä nupulla.
Ehkäpä se ehtii juhlistamaan juhannusta...



lauantai 26. toukokuuta 2018

Valmista tuli (suklaanruskeaa)

Ihan ensimmäiseksi:
KIITOS!

Kiitos Sanna (ja Tilkkureppu, jonka kautta viestini välittyi) ja Tilkku ja Tilkku -Arja, kiitos KristiinaS, Anneli, Unikas Marika, Päivi Puistolasta, Tanja ja Matleena!!

Olen jälleen aivan mykistynyt blogiyhteisöllisyydestä! Moni oli kaivellut lankakätköjään, ja ystävällisesti tarjoutui toimittamaan isomman tai pienemmän nyttyrän suklaanruskeaa Seiskaa virkkuuprojektini loppuunsaattamiseksi. Ihan hyvää hyvyyttään, antamisen ilosta, vaivaa ja kustannuksia kaihtamatta, vastikkeetta. Olen niin KIITOLLINEN!!! Olette ihan mahtavan upeita naisia!!

Peite on viimein valmis!! Jeeee! Kaksi alinta tilkkuriviä siis uunituoreita, suklaanruskealla viimeisteltynä.

Ekan kerran peite valmistui tosin jo 5/2011, Miehen toiveesta Miehelle tehty. Koska sijoituspaikkana oli mökki, nimettiin peite Miehen Mökkimuoriksi. Vanhoilla päivillään Muori siis venähti 30 cm pituutta lisää ja muutti Pupusen leikkihuoneeseen. Laitanpa joskus lisää kuvia peitteestä ja huoneestakin, kunhan Pupunen saa sopukkansa siivoon kuntoon.

Mökillä on muuten nyttemmin uudet muorit. Niistäkin kuvia joskus kesän edetessä...

Kummipoika kävi isänsä ja Pikkuveljen kanssa perinteisellä kevätviikonloppuvisiitillä. Traditio jo sekin, että valitsevat lankakopasta mieleiset värit, jotka villasukiksi jalostuneina postitetaan kotiin.

Ylinnä poikain isän sukat, koko 44-45 (118 g Seiskaa), keskellä Kummipojan valinta (koko 35-36 Adlibris Sockia, kannat Seiskasta, 77 g) ja alinna Pikkuveljen versio (koko 31-32 Seiskasta, 66 g). Raparperit röyhyävät, eivätkä kelitkään ole oikein sukkia suosivat - vaan syksyähän kohti tässä taas jo mennään... Ensin kuitenkin keittelen kesän ekan raparperikeiton, ilman sukkia!!

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Ensikonsertti

Pupusen ensikonsertti 2.5.2018.

Ohjelmistossa oli "Tuiki, tuiki tähtönen" perinteisesti sekä oma sovitus teoksesta.

Ihan Mozartin "12 Variations on Ah, vous dirai-je, Maman"-sovituksen tasolle ei vielä ylletty, mutta äitinä olin ylen ylpeä pienokaiseni suorituksesta!!

Antaumuksellinen esitys nähtiin myös
Muskarin "Metsäretki" -konsertissa Helatorstaina 10.5.2018.
Kuvassa loppuhuipennus, lasten Suomi 100 -esitys
(muksujakin oli lavalla varmaan sata!).
 Konsertin "Metsäbändissä" Pupusen instrumenttina oli bassoksylofoni.
.
Sata on oksaa, sata on juurta, sata linnuille pesää,
sata on valkoista talvea, sata sinistä kesää.
(säv. Soili Perkiö - san. Hannele Huovi)

*
Eikä ole rajaa eikä määrää äidin ylpeydelle,
onhan edessä vielä Musiikkiopiston Kevätjuhla.
😍

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Pyykkipiinaa

Joskus maininnutkin, että RRRRRRAKASTAN pyykkäystä (kurkkaa vaikka täältä). 
Ehkä olin  menneessä elämässäni pyykkäri??

Aina löytyy koneellinen pyykkiä mieltä rauhoittamaan, sielua puhdistamaan. Kone laulaa lähes joka ehtoo, parhaina kolmestikin. Vaan 13 vuoden jälkeen pesukone väsähti. Heitti pesuvedet nurkkaan, niin sanoakseni. Luottoystäväni pyöritti siis noin 5000 koneellista pyykkiä.

Kiitos kelpo kuomaseni, loistosuoritus!

Siis pesukonekauppaan. 

Olin ihan pyörällä päästäni, niin oli loistokkaita lavamaatteja tyrkyllä! Ökö- ja ÖköMixInvertereitä, ProSense-tekniikkaa, SensoCare-teknologiaa, EcoSilenceDrive-moottoreita, VarioPerfect-toimintoja, AllergiaPlus-ohjelmia, SoftSteam ja DiamondDrum-pesurumpuja, Outdoor-erikoisohjelmia, WoolmarkGreen-sertifikaatteja. Suihkupesu kuulosti melkein järkeenkäyvältä, mitä sitten tarkoittikaan...

Haloo!! Miten olisi sellaiset termit kuin valko-, kirjo- ja hienopyykki, linkouksella tai ilman??

No, toiveideni mukainen mylly löytyi. Tehtiin kaupat, sovittiin vanhan pois viennistä ja uuden toimituksesta. Kaksi viikkoa siihen menisi, kone tulisi suoraan Ruotsin tehtaalta.

Hiukan siis ihmettelin, kun masiina tuotiinkin jo muutaman päivän kuluttua, mutta eipä se tietenkään haitannutkaan. Mies purki koneen paketista, kytki ja kehotti kovaan käyttöön - vaimolle viihde-elektroniikkaa!

Olin jo lykkäämässä ekaa satsia rumpuun kun tajusin: EN MINÄ TÄLLAISTA KONETTA VALINNUT!!! Äkkiä tarkastamaan asiaa: sekä kauppakirjassa että kassakuitissa oli väärä tyyppimerkintä, hinta kuitenkin sama kuin tingittyyn hintaan ostamassamme koneessa.

Alkoi jo kiukkukäyrä kohota, olin ihan varma ettei asiaa saada korjattua. Liikkeen verkkosivuilla hinta oli 200 euroa kalliimpi - kaikkihan kuvittelevat, että MINÄ koitan vedättää, vaihtaa halvemman koneen paremmin varusteltuun.

Aamulla keräsin koiran ja kersan kotturaan ja pöhäytin pesukonekauppaan. Toista tuntia odottelin oikean myyjän työvuoron alkamista - en edes yrittänyt selittää asiaa kenellekään muulle. Eikä se nuorukainenkaan, jonka kanssa kaupat hierottiin, muistanut koko tapahtumaa. Käytiin painelemassa oikean koneen nappuloita, johan alkoi muistua mieleen, kun kertasin omia pyykkäystarpeitani.

Uusi kone luvattiin toimittaa kolmen viikon päästä. Toistaiseksi olen vielä toiveikas, että niin myös tapahtuu. Pikkuisen kyllä epäilyttää, mitään uusia papereita kun ei tulostettu... Ettei nyt sittenkin MINUA vedätetty - varsinkin kun annettiin lupa, että voimme pyykätä nykyisellä uuden toimitukseen asti.

 Kylläpä jännittää!
.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Ruuhkavuosissa?

En ole koskaan oikein käsittänyt ruuhkavuosi-termiä. Elämä on elämistä varten, ei kai siitä nyt mitään aikakausi- tai elämänvaiheongelmaa pidä kehitellä?

Pikkuhiljaa on mieleen hiipinyt epäilys, olisiko tämä nyt kuitenkin sitten sitä...? Pää ei oikein enää pysy perässä. Teen ja touhotan, mutten enää tiedä, muista, käsitä, ymmärrä - varsinkaan muista - mitä teen ja miksi ja koska ja kuinka ja missä ja miten. Joskus ehkä jotain teinkin, tai ainakin suunnittelin tekeväni. Tai sitten unohdin sen suunnittelunkin.

Töissä on kivaa ja innostavaa ja vastuullista ja kiirettä. Varsinkin kiirettä. Tavoitteet on aika kovat. Toimillani pitäisi säästää 330.000 € veroeuroja tämän vuoden aikana edellisvuoden toteumasta (37% säästötavoite). Tavoitteista johtuen työni sisältö ei ole nyt sitä, mihin minut palkattiin. Olenko pahoillani? Kyllä ja en, numeeriset tavoitteet motivoivat, vaikka "oikea työni" olisi myös kiehtovaa.

Appiukko tuuraa keskiviikkoaamuisin, kaikkina muina aamuina vien Pupusen autolla kouluun. Haen iltapäivällä ip-kerhosta, noutamassa pitää olla ennen klo 16. Työaikani päättyy klo 16:15. Miehen työaika päättyy aina klo 17. Käyn viikonlopuisin töissä tekemässä puuttuvat tunnit takaisin, ja vähän enemmänkin. Mielelläni, silloin on työrauhaa!

Pupunen harrastaa, ensisijaisesti musiikkia, minuuttiaikataululla. Myös fudista. Tanssin älysimme lopettaa. Fudista olisi kahdesti viikossa, mutta suosiolla olemme jättäneet keskiviikon harkat väliin, viikonloppupotkiminen riittää. Riittää meille, ei ehkä seuralle. No, turnauksiin en kyllä ehtisikään, vanhemmat kun huolehtivat itse kuljetukset. Viikollakin, eikä ihan naapuripitäjiin kuitenkaan. Tapahtumiin pitäisi leipoa, osallistua talkoisiin. Hirvipiirakkaa teen, mutta se riittäköön. Täydet kausimaksut ja puolikas harjoitusaika, eiköhän se korvaa talkoilua riittämiin? Silti on vähän huono omatunto.

Kevät on kiireistä aikaa, esityksiä ja harjoituksia. Koulukuoron Pupunen hoitaa itsenäisesti ip-tätien muistuttaessa asiassa, minun kontolleni jäävät musiikin teoria, pianotunnit, lyömäsoitinpaja, Musiikkiopiston kuoro, siis kuljetukset. Torstaisin syömme aina Papachin pizzaa, family vegetarian. Muuten ei syötäisi ollenkaan. Tällä viikolla unohdin Pupusen kenraaliharjoitukset. Huomenna on konsertti...
 
Koitan itsekin harrastaa. Syksyllä ilmoittauduin neljälle Opiston lyhytkurssille. Puutarhakurssia lukuunottamatta - josta tuli muistutus tekstarina edellisiltana - olen muistanut muut vasta kurssityytyväisyyskyselyn tultua. Laskut olen hoidellut vähin äänin, muistamattomuuttani erityisemmin mainostamatta. Mieluummin olisin lattanut nekin rahat lomareissutilille...

Kotona yläkerran vessaremppa on valmis, melkein. Alkuvuodesta tehtiin viemärisaneeraus, olikin vähän ennakoitua isompi ja monimutkaisempi projekti. Saneerauksen piti kestää 3 päivää, suihkuun ja vessaan ei päässyt puoleentoista viikkoon. Paikalle piti kutsua myös imuauto. Bonuksena imuauto kolaroi Appiukon auton kanssa - kummassakaan ei tosin ollut kuskia. Jo tehty vessaremppakin meni osin uusiksi. (Ja siinä sitä vasta aikaa menikin, neliömetrin kokoista koppia rempattiin VUOSI! Raportoin siitä joskus myöhemmin.)

Nyt on työn alla alakerran wc. Olen jo henkisesti varautunut venyvään ja paukkuvaan aikatauluun. Maalaria ei nimittäin ole näkynyt nyt muutamaan viikkoon. Laattalaatikot, maalipurkit ja teollisuusimuri odottavat eteisessä tientukkoina.

Mies suunnittelee olohuoneen uudistusta kesäksi. En kommentoi.

Emme yleensä sairastele, Miehen kohdalla voisi jopa sanoa, että ei koskaan sairastele. Ei päde enää. Keväänkorvan olimme oikeassa tautikierteessä, yksi toisensa jälkeen influenssassa, ensin Pupunen, sitten minä ja viimein Mies. Heti perään iski mahataudin käänteisessä järjestyksessä. Terveempinä hetkinä kuljettelin Äitiä 60 km päähän, Isä makasi kolmisen viikkoa sairaalapedissä, osan aikaa tosin eristyksessä osastolla riehuvan Noron vuoksi.

Huoli vanhemmista, satanen on lähempänä kuin menneet viisikymppiset. Koitan saada ymmärtämään, että asunnonvaihtoa pitäisi suunnitella nyt, kun siihen vielä itse pystyy ja kykenee. Sitten kun on pakko, ei enää omaa mielipidettä kysellä - muut tekevät päätökset heidän puolestaan. Omaishoitajan statusta ehdotin äidille haettavaksi jo muutama vuosi sitten. Nyt ollaan siinäkin asiassa pakkoraossa, mutta kaupunki etenee asiassa hitaan sorttisesti, sovittua tapaamista on jo kahdesti siirretty. Peruutukset pistävät oman pariksi kuukaudeksi eteenpäin bookatun kalenterini aina uuteen järjestykseen, että ehtisin mukaan tapaamiseen. Äiti on väsynyt.

Eikä tässä enää itsekään niin nuoria olla, kerran jo tilasin aamuvarhaisella ambulanssin tarkistamaan tilanteen. Rintaa puristi ja kuvotti. Ei akuuttia sydäriä. Työterveydestä sain nitrosuihkereseptin saatesanoin: "Jos auttaa, on sydänperäistä. Jos ei auta, niin sitten varmaan jotain muuta." No, kävin sittemmin kardiologilla, olen kuulemma elämäni kunnossa.

Siltikin olen väsynyt. Paljon. Lihonut. Paljon. Ärtynyt. Paljon. Muisti pätkii. Taukoamatta. Aamut käynnistyvät c-vitamiiniporetableteilla ja sakealla sumpilla. Magnesiumia ja kalanmaksaöljykapseleita. Illalla pitkävaikutteista melatoniinia, sillä nukkuu kaksi tuntia pidempään kuin ilman, ainakin klo 04-05 asti. Tämän viikon olin koulutuksessa. Matkakassissa oli kaikkea kivaa ajanvietettä vapaahetkiin, mutta illat makasin hotellivuoteessa ketarat ojossa kuin näivettynyt sammakko. 

Haluaisin opiskella, työn ohessa. Onneksi järki sanoo, että nyt ei ole sen aika. Vielä. En silti malta olla tutkimatta eri mahdollisuuksia, opinahjoja, opintopolkuja. Josko syksyllä...?

Toivon, että lisääntyvä aurinko saa piristymään. Pari edellistä kesää on työpaikanvaihdoksista johtuen mennyt aika vähäisillä lomilla ja ne lyhyet lomat ovat olleet täyteen ohjelmoituja. Tuleva suvi löysin rantein?

Pihan perälle nousseet sinivuokkoset piristävät! Viimeinkin talvi on väistymässä!! Saisinko loputonta auringonpaistetta lomaan asti, kiitos!