Lukijat

maanantai 31. elokuuta 2020

Tahdon viettää juhlapäivää (jälleen huomenna)

Keväällä tuli kutsu rippijuhliin, sitten koronarajoitusten vuoksi peruutus. Ylioppilaitakaan ei koronarajoitusten vuoksi juhlittu.

Eilen vietettiin tuplajuhlaa.

Nuorille miehille lahjaksi rahaa, mutta siitäpä oli tulla ongelma:

  • piti käydä hakemassa Ärrältä ladattavat MasterCardit molemmille - kioskilla selvisi, että ne on EU:n laajuisesti kielletty ja vedetty markkinoilta muutama kuukausi sitten (alunperinkin kyllä ihmettelin koko systeemiä, oiva väline esim. rahanpesuun tai perintöveron kiertoon)
  • viikonloppuna pankit kiinni, ei mahdollisuutta käydä lunastamassa lahjashekkiä (ja missä niitä enää saaja voi käydä vaihtamassa rahaksikaan, pankkipalvelut kun ovat mitä ovat - jos pankkikonttorin vielä jostain löytääkin, aukioloajat ovat supistuneet muutamaan tuntiin päivässä!)
  • kaupan rahataskullisten korttien valikoima oli hyvin rajallinen ja ne vähäisetkin vaihtoehdot ylirumia - enkä muutama muukin oli törmännyt samanlaatuisin ongelmiin, tarjolla taisi olla pelkät rippeet.

Askartelin sitten kortit itse! Sellaiset tuli, mihin nyt sattui kaapista tarpeet löytymään.

Tuore ylioppilas on Miehen Kummipoika, nyt varusmies ja vuoden päästä tietojenkäsittelytieteen ylioppilas, pikkuveli rippilapsi.

Ruusujenkin kanssa oli tulla ongelma, perinteisiä pitkävartisia löytyi vasta kolmannesta liikkeestä. Viikonlopun yo-juhlat olivat yllättäneet kukkakauppiaat...?

Kummipojalle rahalahjan kylkiäisiksi kehystetty joulukortti ajalta kun pikkuveli ei ollut vielä syntynytkään. Jo kehystettäessä päätin, että jonain sopivana juhlapäivänä taulu palautuu tonttukäden haltijalle - nyt se hetki oli KÄSILLÄ!!

tiistai 25. elokuuta 2020

Grillikatos

Grillikatos on ollut luvattoman huonolla hoidolla ja vähäisellä käytöllä viimekesät. Liiteriä tehdessä (2017) se toimi rakennustarvikevarastona, seuraavina kesinä oli niin kylmää, märkää, ankeaa, paahteista, kiireistä, karua, paarmaista ettei vaan ollut aikaa eikä intoa uhrata sille ajatustakaan. 

Toki Mies siellä askarteli joskus vapaapäivinään moukaria heilutellen (puuhellan ja tasojen purku), laatoittaen (lattia ja sivutaso), maalaten (ulkoseinien yläosa & ikkunankarmit ulkopuolelta), muuraten (uuden lieden hormihässäkät), laittoipa kuparisen lipputangonalustankin (katolle) ja uusi kattohuovan. Minä en tehnyt mitään.

Puretun puuhellan tilalle Mies metsästi pientä kamiinaa tai Porin Mattia tori.fi:stä. Ei tullut vastaan, mutta löytyi täysin käyttämätön ja aika erikoinen Upo-puuhella Tammisaaresta! 

Selittääkö tämä malli sen, että dementoituneet emännät virittelevät palvelutalokeittiöissään nuotioita sähköuuneihinsa?? Puuhellalla on jo parin kesän ajan paisteltu letut, toimii mainiosti myös herukkamehujen keittelyssä. Paitsi tänä kesänä, puolen ämpärin vuoksi viitsinyt edes tulia viritellä, Mehu-Liisa puhkui ja puhisi ihan vaan sähkölieden kulmalla...

Kevällä Mies vaatimalla vaati, että grillikatoksen vanhat kärsineet kalusteet lykätään sirkkeliin ja mietitään kopperon tarvetta ja käyttötarkoitusta. Uusitaanko katto ja sisustetaan viihtyisämmäksi vai puretaanko hökötys vallan pois.

No ei missään tapauksessa!!! Ainakaan pureta! Grillikatos oli se kirsikka, joka kruunasi talokaupan silloin aikoinaan, kohta 15 vuotta sitten.

Edellinen isäntä oli muurannut grillikatoksen kalansavustamokseen. Sisäkatto oli sen myötä mustunut ja ensi töikseni sudin sen valkeaksi. Maalit ostin rautakaupan suositusten mukaan, vaan eipä sekään ikuista ole, pinta on alkanut kesiä. Rapsuttelin maalia vähän irti sieltä täältä, ikäväksemme totesimme lautojen  pehmenneen hengittämättömän maalin alla. Kattohuopa uusittiin vasta muutama kesä sitten. Turhaa työtä, jos nyt koko katto pitää tehdä uusiksi. Kukahan senkin tekee? Ja varsinkin, mitähän sekin maksaa? Ja miten kiireellinen uusimistarve on??

Oh ja voih.


Kalustuksesta siis. Alkukesästä kävimme muutamaankin otteeseen kiertelemässä tutustuen huonekalukauppojen kesäterassien kalustetarjontaan, etsimässä ideantynkää. Ei löytynyt. Kalusteet eivät olleet malliltaan mieluisia tai materiaali ei miellyttänyt tai viimeistään hintapyyntö oli kerrassaan tolkuton. Tyyli oli hakusessa (Mies toivoi vähäeleistä) ja käyttötarkoituskin vähän hukassa. Kesäkeittiö? Ruokailupaikka? Saunan vilvoittelutila? Kasvihuone? Pyörävarasto + ruokonleikkurin & lumilingon talli?

Ääh.


Päätin ainakin siivota grillikatoksen perusteellisesti ennen kuin Mies ehtisi tilata puskutraktorin hommiin. Kannoin kalusteet mäelle, Mies toiveikkaana otti jo sirkkelinkin esiin, mutta kieltäydyin ehdottomasti luovuttamasta kalusteita moiselle helvetinkoneelle! Tyhjänä katokselle ei ainakaan olisi mitään käyttöä! Vanhoilla kalusteilla mentäisiin ainakin vielä tämä kesä!

No.

Sovimme, että ainakin kaasugrilli viedään metalliromunkeräyspisteeseen tämän kesän jälkeen. Juhannusviikon maalaushuumassa sudin rungoin mustaksi, hirvitys saanee armahduksen vielä toistaiseksi, ehkä. Sinänsä grillissä ei ole mitään vikaa, se on vaan äärettömän iso ja äärettömän ruma. Grillin suojapussi oli vielä isompia ja vielä rumempi, joten heitin sen heti uutena roskiin - eli grilliä ei voi säilyttää pihalla. Olipa nokkelaa...

Juup.

Enimmäkseen grillikatos on edelleenkin ollut käyttämätön. Pihalla ollessa tulee heiluteltua kuokkaa, nyhdettyä rikkaruohoja. Jos istuksitaan niin pihan puolella. Tosin näin syksyisin - iltojen viiletessä ja pimetessä - grillikatos alkaa taas kutsua syliinsä.

Ulkoruokintakin on kelien puolesta pian pakko siirtää sisätiloihin.


Kolho sivustavedettävä on Miehen erityinen inhokki, tyynytettynä kelvollinen.


Kevyempi penkki on mielitiettyni, Miehen mielestä siedettävä.


Kaikki patjanpäälliset, tyynyt, matot ja kapat ovat vanhaa (tai vieläkin vanhempaa) varastoa, ei tuntunut mielekkäältä uusia mitään, kun jatkosuunnitelmista ei hajuakaan. 

Paitsi tietenkin pari tyynynpäällistä piti hankkia (niiden aiempien 129:n lisäksi), mustia. 

Ja lyhtyjä, mustia.


Nyt näyttää tältä, mutta kieltämättä JOTAIN pitää ensi kesänä tehdä!

Onko ideoita? Meitsillä alkaa kädet nousta pystyyn...

maanantai 17. elokuuta 2020

Kylläpä sydämistyin

Koko kesän olen odottanut koulujen alkamista! 

En siksi, että Pupunen menee neloselle, kesän jälkeen harrastukset alkavat ja arki normalisoituu. Ei, en siksi, vaan koska koulujen alku merkitsee herukoiden kypsymistä ja mehunkeittoa! Multimaalista Muumimammatusta, varautumista talven flunssa-aaltoon.

Eilen sitten sukelsin puskiin - siis niihin kahteen, jotka pihassa vielä ovat. Saalis: puoli ämpärillistä.

PUOLI ämpärillistä!! 

Sen verran sydämistyin, että tempaisin soman Fiskars-sahani handuun ja annoin puskille kyytiä! Aika pehmeitä olivat jo rangat, mutta olihan ikääkin jo varmaan 50 vuotta...? Ensi keväänä pitää pistää pihaan pirtsakammat puskat!

Saskatoon (marjatuomipihlaja) ja karviainen maistoivat sahaa jo alkukesästä, pystyynkuivaneet.

Etsi mustikka!

Viereinen pensasmustikkapenkki näytti alkukesästä ratkeavan raakileista, odotin ennennäkemätöntä satoa. No, Pupunen ja koira ovat huolehtineet siitä, että sinisyys sujahtaa suloisempiin suihin heti tuoreeltaan. Se on hyvä.

Toisin kuin kirsikat! Terroristivarikset veivät kaiken ennen kuin ehdittiin kunnolla edes maistiaisille. Tai sitten joku uudempi räähkälaji. Yhtena aamuna ulko-oven avatessani pihassa päivysti pataljoona lokkeja!!? Pihassa on kukkoillut myös isokokoinen kyyhky puolisonsa kanssa, talsii tonttia päästä päähän kuin omia tiluksiaan tarkistaisi.

Etsi omena!

Omenasatokin on laihanlainen: tasan yksi hedelmä. Pupunen varasi sen itselleen, lintu-uhan tiedostaen ripusteli ihan itse "linnunpelätit" oksille.

Kriikunoita näyttäisi tulevan hyvänlaisesti. Koskaan aiemmin puusta ei satoa ole saatukaan. Enkä ole varma, ovatko nämäkään syömäkelpoisia - rusakonretale raateli aikoinaan taimen niin pahanpäiväisesti, että epäilen risuisen rangan olevan villikriikuna nyttemmin.

Luumujakin on tulossa, niistä en niin piittaisi...


Mies istutti viime (vai toissa?) kesänä viiniköynnös Zilgan paviljongin tolppaan. Innoittajana oli muuan ravintola Balaton-järven tuntumassa, ravintoloitsija kehotti ruokaa odotellessa syömään rypäleitä suoraan pöydän yllä roikkuvista tertuista. 


Siitä lähtien Mies on haaveillut omasta viinitarhasta! Zilga onkin intoutunut röyhimään oikein kunnolla, tuottaa jo satoakin! Rypäleiden koko vaan on vähän minimalistinen!

Jos rusinan kokoisen viinirypäleen kuivattaa rusinaksi, minkä kokoinen rusina siitä tulisi??? 

perjantai 31. heinäkuuta 2020

Koukussa s-mobiiliin

Pupunen palasi tänään viikon pituiselta Taideleiriltä - soittoa, laulua ja elämyksiä.
Kotiintulosapuskana kotimaisista aineksista pyöräytetyt

TÄYTETYT PAPRIKAT 
3 isoa paprikaa, ripaus suolaa ja mustapippuria
1 pkt (450 g) Kariniemen kananpojan Fajitas-jauhelihaa
öljyä tai muuta rasvaa
pari kevätsipulia
pari isoa herkkusientä
yksikyntinen valkosipuli
1 prk ruokakermaa
juustoraastetta

  • Leikkaa paprikoista hattu pois, poista siemenet ja aseta vuokaan avoin puoli ylöspäin, lirauta kraanasta tilkka vettä jokaiseen ja kypsennä mikrossa 15 min
  • Hienonna kannan ympärille jäänyt paprika 
  • Paista jauheliha, paprikasilppu, sipulit ja herkkusienet öljyssä
  • Lisää ruokakerma ja valkosipuli, hauduta
  • Valuta esikypsytetyistä paprikoista vesi pois, ripota sisäpuolelle hieman suolaa ja pippuria
  • Täytä paprikat jauhelihaseoksella
  • Ripottele juustoraaste päälle
  • Kypsennä vielä uunissa 10-15 min
  • Tarjoile perunoiden, riisin tai muun mieluisan lisukkeen kanssa.

Ja kaikki ainekset kotimaisia, kreikkalaista oliiviöljyä lukuunottamatta.
Tiedän, koska olen ihan koukussa S-ryhmän s-mobiiliin!
Omasta ostokäyttäytymisestä saa vaikka mitä mielenkiintoista tietoa!

Esim. RUUAN KOTIMAISUUSASTE on perheellämme tällä hetkellä 67%. 
Euromääräisen kulutuksen mukaisessa järjestyksessä
(prosenttilukema kertoo ostetun sapuskan kotimaisuusasteen):
  • maitotaloustuotteet 80% (ruokalaskun suurin menoerä)
  • hedelmät ja vihannekset 37%
  • juomat 82% 
  • valmisruoka 84%
  • kuivat elintarvikkeet 33%
  • liha 100%
  • leipomotuotteet 92%
  • makeiset ja jäätelöt 44%
  • kala 10% (eli pääosin ulkomaista kalaa ja muutenkin vähäisestä siivusta se vaivainen 10% oletettavasti vain Kalaneuvoksen sihihomejuusto-savulohiherkkua, josta se lohikin oikeasti on norjalaista...?)
Ostetun leivän ja lihan suhteellisen alhainen määrällinen osuus johtuu riistalla täytetystä pakastimesta, Mies tekee myös kaiken vaalean leivän itse. Leivissä käytetään paljon pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä ja siemeniä, ne taas puolestaan ovat suurelta osin tuontitavaraa.

Ostoslista aukeaa ihan tuotetasolle, se kummasti motivoi ja ohjaa kotimaisiin valintoihin! Valitettavasti listaus kertoo vain kotimaset tuotteet, ei niitä "vältettäviä" vaihtoehtoja! Pystyn kuitenkin päättelemään, että suurimmat "prosenttisyöpöt" tulevat banaaneista, avokadoista ja sitruksista, joita ei vaan kotimaisina saa, myös muut kauden ulkopuoliset vihannekset. Kotimainen tarjonta on aika niukkaa myös riisin ja nuudelin osalta, mysleissäkin taidan suosia ei-kotimaisia laatuja. Ulkomaiset herkkujuustot ovat paheeni. Maustaminen ja öljyt on myös huomattavan suuri tuoteryhmä, pääosin ulkomaisia.

Tavoittelen 75% kotimaisuusastetta. Irtokarkit pitää ainakin vaihtaa Fazerin siniseen, ulkomaisten pakastewokkivihannessekoitusten sijasta suosia Apetit-tuotteita. Mutta yksi on, josta en voi luopua: Flora Kulta 80% valmistetaan Ruotsissa ja sitä en voi vaihtaa mihinkään korvaavaan tuotteeseen - kaikki muut rasvat maistuvat leivän päällä KAMMOTTAVILTA. Paitsi voi, mutta se on vain herkkuhetkiin...

Toinen kiinnostava asia on RUUAN HIILIJALANJÄLKILASKURI.
Keskivertosuomalaisen ruokaostosten hiilijalanjälki on 2.100 kg vuodessa.
s-mobiilin mukaan kolmihenkisen perheemme hiilijalanjälki on 4.592 kg/vuosi eli pekkaa päälle 1.530 kg vuodessa. 

Ihan en kyllä luottaisi tuohon, koska analyysin mukaan yhdellä purkilla laktoositonta 1 kg luonnonjugurttia olemme saaneet 2020 helmikuulle 1.028 kg:n kuormituksen (kts. kuva)!? Eli jos tuon voisi kuvitella johtuvan vain väärin syötetystä arvosta ja "kohtuullistaa" kuormituksessa, hiilijalanjälkemme onkin vain (4.592-1.028)/3 = 1.188 kg/vuosi - eli vain 57% keskivertokansalaisen hiilijalanjäljestä. Edellyttäen, että leipäkoneen sähkölle ja/tai metsästysreissujen bensankulutukselle ei panna painoarvoa...

Tykkään käydä ruokaostoksilla, mutta nykyisin se on kuulkaas
vielä paljon entistä hauskempaa!!

keskiviikko 29. heinäkuuta 2020

Suklaamakustelua

Systeri oli viime viikon kyläilemässä, Pupusen seuraneitinä. 
Ihan tarkkaan en tiedä, mitä kaikkea tekivät, millä päivänsä täyttivät...
Yhteen "aktiviteettiin" pääsin minäkin osallistumaan:
Systeri järjesti SUKLAA TASTINGin!

Aika metkalle maistui!
Katso arviot

Huomatkaa hienot kuvat,
Systeri on designannut ne Pupusen kanssa.

tiistai 28. heinäkuuta 2020

Heinäkuun villasukat

Muutamat sukat heinäkuullekin.
Langanmenekki yhteensä 378 g.
Eipä näistä sen kummempaa.

Paitsi että satagrammainen kerä loppui harmillisesti
32 silmukkaa liian aikaisin...
Onneksi lankaa oli enemmän kuin se yksi kerä!

Novitalta nokkela veto "pakottaa" ostamaan aina vähintään 2 kerää,
jos meinaa tehdä yksiväristä sukkaparia...

Viittaan siis aiempaan postaukseen
Kotona tsekkasin Novitan sivuilta, jatkossa Seiskaa paalataan vain 100 g kerille. - - - Satagrammaisissa kerissä tuppaa olemaan sellainen kiusallinen vika, että niissä on just muutama metri liian vähän lankaa, aina loppuvat Eerot, Juhanit ja Simeonit hintsusti kesken!!!

Seuraavaksi teen kyllä jo jotain ihan muuta,
monenkirjavaa...

sunnuntai 19. heinäkuuta 2020

Mikä tsägä!

Tapahtui Itä-Suomen lomamatkalla, kesäkuun lopulla siis.

Mies ja Pupunen olivat "päiväunilla" (Mies päikkäreillä, Pupusella peliaikaa), itse en päivisin uinahtele. Lähdin kierrokselle hotellin (Hot. Lappee) yhteydessä olevaan kauppakeskukseen (IsoKristiina).

Finlaysonin myymälästä löysin Töölö-pussilakanat kivaan hintaan.
Olin jo pyyhältämässä kassalta ovelle, kun myyjä huikkasi perääni:
- Etkö meinaa venearvontaan osallistua?

Havahduin:
- Aha, sellainenko olisi? No, Mies just viime viikolla sanoi, että pitää talven aikana hommata vene. Josko minä sen nyt tästä sitten hankkisin!?
Ja täytin arvontalipukkeen.

Pari päivää myöhemmin soi puhelin.
- Finlaysonilta, päivää. Voitit veneen. Mihinkäs se toimitettaisiin?

Kävipä mäihä!! Mieletön munkki! Hervoton tsägä!
Pupunen oli innoissaan, Mies onnellinen.

Siitä parin päivän päästä soitettiin suoraan tehtaalta (Suomi-veneet) ja juteltiin mukavia, siinä sivussa informoitiin toimitusajankohta ja käyttöönotto-ohjeistus.

Muutaman päivän kuluttua vene toimitettiin kotipihaan.
Tai oikeammin portinpieleen.
Appiukko oli vastaanottamassa peräkärryn kanssa.

Kotikaupungissamme kanava yhdistää kaksi isoa vesistoä - ongintapaikkoja on riittämiin, isoja selkiä uisteluun. Mies oli kuitenkin sitä mieltä, että ihan heti uudenuutukaista venettä ei kannattaisi venevarkaiden saaliiksi jättää, joten ensihätään vene siirtyi Appiukon kuskaamana mökille.

Appukko se vasta onnellinen olikin!!

Eilen iltasella Mies ja Pupunen viimein ehtivät mökille, tänään riisuivat paatin muoveista. Appiukko oli odotellessa ehtinyt jo tehdä upouuden telan rantaan.

Sain juuri kuvia puhelimeen: Appiukko ja Pupunen lähdössä neitsytristeilylle. Vai onko oikea termi neitsytairoilu?

Komea on, kuulemma. Vene siis. Liki viisimetrinen kahdella lukittavalla säilytystilalla ja meriairoilla, ihan huippulaadukas työn jälki (väittivät ne, jotka asiasta jotain ymmärtävät). Vanha mökkivene kuskataan isommille vesille, on sitten mökkireissuillakin kaksi selkää kalansaaliista tyhjennettäväksi.

Jos pihaan olisi jäänyt, olisin saanut aika uhkean kukkalaatikon, airoista oivat kasvutuet. Ylenmääräinen sadevesi olisi valunut pohjan reiästä (olettaen, että olisin muistanut ennen istutuksia poistaa tapin...).

No, enpä saanut.
Ei silti harmita.

Mies toivoi, voisinko vielä osallistua arvontaan, jossa palkintona päältäajettava ruohonleikkuri...

* * *

PS. Olen aika merkkiuskollista sorttia. Siitä alkaen, kun olen hankkinut itselleni kodintekstiilejä, eli noin parikymppisestä (eli jo aika monta vuosikymmentä), olen suosinut vain Finlaysonin ja Marimekon lakanoita ja pyyhkeitä. Eipä tee jatkossakaan mieli hairahtua!! (Vaikka Finlaysonin pussilakanat taidetaankin nykyisin tehdä Tampereen sijasta Turkissa...)