Lukijat

keskiviikko 3. elokuuta 2016

LOMA


Ah, vihdoinkin se koitti, LOMA!
Ruhtinaalliset 4 päivää vuosilomaa.

  • Ekan päivän pesin mattoja (kiitokset Veljentyttö Vanhemmalle, joka otti Pupusen hoitoon mattolaiturilta kanavaan putoilemasta!)
  • Toisen päivän keräsin herukoita ja keittelin mehuksi.
  • Tämän kolmannen päivän olen siivonnut kuin heikkopäinen.
  • (kaikkina kolmena päivänä kuljetellut mattoja sisälle ja ulos sadekuurojen rytmittämänä)

Jokohan neljännen päivän malttaisi lomailla...?

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Pionit pitkin pientareita, tainnoksissa tantereilla

Alkukesän jännittävimpiä hetkiä eletään juhannuksen molemmin puolin. Niinkään ei kiinnosta juhannuksen sää tai kesäloman ajankohta, ei myöskään kesän hääkutsujen ja muiden kemujen määrä.


Ei, kiinnostavuudessaan ylittämätön on suloisen Shirleyn kukkaan puhkeaminen!!
.
Kautta blogihistoriani olen seurannut  tätä merkkihetkeä:
19.6.2010
17.6.2011
30.6.2012
17.6.2013 
30.6.2014
6.7.2015
Tänä suvena aiemmin kuin koskaan:
14.6.2016

Ilokin oli lyhytkestoisempi kuin koskaan! 

Viime kesän viileydessä Shirley Temple kukki viikkotolkulla, läpi heinäkuun aukesi sadoittain uusia uhkeita kukintoja. Riemuni oli rajaton, loiste loputon.

Toisin oli tänä suvena. Shirley on ollut tanakkaa tekoa, mutta nyt nopea kasvu sai vissiin varret vempuloiksi. Kukat aukesivat hellekelissä lähes samanaikaisesti, helteen jälkeinen sade löi kukat lakoon, josta eivät enää tointuneet. Nyt on enää rumat rääppeet jäljellä. Surku ja synkeus, manaus ja murhemieli!

Primevere kukki runsaammin kuin koskaan, mutta maata matavat kukinnot eivät olleet edukseen. Upeat keltaiset heteet haaltuivat olemattomiin, kuin sateen liottamina.

Louis Barthelot teki kolmantena kesänään ensimmäisen nuppunsa. Seurasin sen paisumista innosta punoittaen kuin postilaatikko peltoaukealla. Kunnes sitten eräänä päivänä totesin täyttymyksen koittaneen! Kukintoa litimärältä nurmelta nostaessani terälehdet varisivat maahan ennen kuin ehdin silmääni väräyttää. Byääääääähh! Olisin voinut parkua pettymyksestä.

Nyt pihassa kukkii vuohenputki, seuraavaksi odotan elämänlangan "hehkua"...

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Miehisiä kirpputorisukkia

Alan olla todella tuskastunut nurkissa tursuavaan roinan määrään! Mitä ihmettä me tällä kaikella tavarapaljoudella tehdään?? (Kriittinen kulutuskäyttäytyminen alkoi jo keväällä 2014, mutta ähkyn yltymisellä on selkeä yhteys vähentyneeseen vapaa-aikaan, jatkuvasti kateissa oleviin tarvekaluihin, loppumattomaan siivouksen tarpeeseen ja villinä rehottavaan pihapiiriin.)

ENNEN:

NYT:
Ensin sai lähtöpassit makuuhuoneen sohva. Miksi kummassa yksi koira tarvitsisi yöpymispaikakseen liki kolmemetrisen sohvan?? Tilanne oli toki toinen, kun sohvalla kölli kolme luukasaa, mutta sellaista laumaa meille ei enää pesiydy. Ei koskaan. Ei edes kahta. Ikinä.

Veivasin makkarin kalustuksen uuteen järjestykseen, siinä hötäkässä lähtivät myös yöpöydät. Raivausinnossani unohdin vaan järjestää Ikäneidolle uuden pedin... Nyt se märisee yöt lattialla lampaantaljalla, selkeästi tyytymättömänä vuoteensa vaatimattomuuteen.

Kun vauhtiin pääsin, kävin varaamassa kirpputoripöydän. Neljässä viikossa sain rahdattua aika kasan täysin tarpeetonta tavaraa tyrkylle - ja tehdä vähän lisääkin...

Ajattelin kokeilla, kiertelisikö kirpparilla sukattomia, akattomia miehenpuolia ja pistelin puolentusinaa paria iltapuhteena. Keskivertokokoa 43-46. No, eipä taida kierrellä, toin takaisin koko satsin! Liian pieniä Miehelle, liian isoja Veljelle, että nurkkiin jäivät...

Mutta ei se niin haittaa, annan johonkin paikalliseen hoivakotiin joululahjoiksi. Miehen kummit ottivat sohvan vaivoikseen ja pöytävuokran jälkeen jäi 386,40 euroa käteen. Parhaassa tapauksessa tulee hyvä mieli kuudelle papparaiselle, yhdelle pariskunnalle ja tälle kesäretkelle lähtevälle perhekunnalle. Koirasta en ole niin varma.

PS. Makkari oven suunnasta katsoen näyttää nyt tältä. Kuvan oven takana on toinen sivuvinteistä - sinne asti en raivausvimmassani ehtinyt. Täynnä tyynyjä, peitteitä ja käsityötarvikkeita. Toinen sivuvintti on täynnä mattoja ja joulukoristeita - enkä kurkannut vielä sinnekään.

PPS. Yöpöydät eivät käyneet kirpparilla kaupaksi. Vaihdoin ne kirppukauppiaan kanssa lahjakorttiin, ilmaista kirppistelyaikaa syksyksi! Vaikka tällä romumäärällä olisi fiksuinta vuokrata rompepöytä ympärivuotisesti...

PPPS.  Kesäkuun langanmenekkiin kirjattiin 762 g.

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Leppymätön lepakko ( + nutut nro 14 - 16)

Ohuiden sukkalankojen korissa pyöri epämääräisiä nyttyröitä: Novita Nallea, Gjestal Maijaa, TeeTee Pallasta, Drops Fabelia ja Grundl Hot Socks Neon -keränloppuja.

Koska villasukkailu tökki edelleen, mutta kaipasin yhtä aivotonta telkkarintöllötystoimintoa, vääntyivät Etiopia-nutuiksi. Rippeillä ei pitkälle olisi päässyt, otin täydemmätkin kerät talkoisiin mukaan, langanmenekki yht. 213 g.

Vasta valmistuttua pätkähti päähäni, mahdetaanko näitä enää edes kerätä missään!?  
FB-sivua päivitetään edelleen, joten vissiin vielä nuttujakin vastaanotetaan...? Toivottavasti eivät palaudu, kuten muuan joulupaketti...

Joulunalusviikolla käytin kolme (3) kallisarvoista iltaa etsimällä kaikista Tampereen liikkeistä kahden pikkumiehen suosikkisankarihahmoilla kuvitettuja paitoja ja sukkia. Neljännen illan käytin pakettikorttien askarteluun, paketointiin ja pakkaukseen, seuraavana päivänä myöhästyin töistä jonottaessani postissa.

Postin lähetyksenseuranta-ohjelmalla totesin, ettei pakettia noudettu postista jouluksi, ei uudeksivuodeksi, ei edes vanhemman lapsosen syntymäpäiväksi. Muutaman viikon kuluttua sain maksaa postimaksun toistamiseen käydessäni lunastamassa palautetun lähetyksen.

Tammikuun lopulla lapsosten vanhempi ihmetteli puhelimessa, kun paketti ei ollutkaan enää noudettavissa. "No, annat sitten ensi kerralla kun nähdään", aprikoi hän.

Annan vai? Sen verran suivaannuin, että paidat päätyivät kirpputorille, sukat odottavat Pupusen sukkalaatikossa  jalan kasvamista. Taitavat poikaparat jäädä ensi joulunakin ilman lahjojaan,  sellaisia ei nimittäin täältä enää lähetellä. Eikä ole kyllä kutsuttu kyläilemäänkään, puolin eikä toisin.

Vaan kuka vanhoja muistaa, tikulla silmään! Kai jo juhannuksen jälkeen voisi unohtaa jouluisen julmistuksen...? Ja kutsua kesäkylään, käyttää taas puolen viikkoa kesäpaitojen metsästykseen? Sukkiahan ei kesällä kukaan kaipaakaan.

Ehkä tosiaan voisin jo leppyä, Pupunen kaipaa kavereitaan.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Jussi pussissa

 Kesäherkku.
Kesän herkku.
Kesä herkuilla.
Juhannus.

Keskikesän juhlaa vietettiin perinteiseen tapaan Farkkumökillä
Veljen ja Veljenvaimon isännöiminä.

Grilliin, muurikkaan ja buffet-pöytään kertyi monenmoista herkkua
nyyttäriperiaatteella.

Myös jälkkäripöytä tulvehti herkuista,
 kruununa Veljentyttö Vanhemman leipaisema suklaakakku.
ONNEA opiskelupaikasta Hemuli!

Päivän kalansaalis...

... ei päätynyt ruokapöytään vaan päästettiin vapauteen
- suutari sentään!

18 aikuista, 7 lasta, 2 koiraa
(iältään 0 - 78 vuotta)
ja rutkasti iloista kesämieltä,
notkuvat herkkupöydät & seurustelu,
frisbeegolf & trampoliini,
sauna, palju ja vesipyssyt,
sekä Veljenvaimonsiskon ideoimat kesäkisat
takasivat kaikkien viihtyvyyden!
.
LYSTIÄ OLI!
.
Kiitokset isäntäväelle ja kaikille vieraille!

Juhannuspäivänä Mies paisteli lettuja grillikatoksen uudella puuliedellä,
remontti jatkuu...



perjantai 3. kesäkuuta 2016

Tallinnan kuvakimara

Kivan Vappu-visiitin kuvakoosteetta:

Idea oli Systerin, hemmottelureissu kummipojan kanssa - itse pääsin siinä siivellä mukaan.
Sisko hoiti kaikki järjestelyt: laivamatkat, hotellin, hoitojen varaukset, illallisen.
Riitti, että olemme oikeana päivänä oikeaan aikaan oikeassa satamassa


Reissun ehdoton valtti oli hotellin iso kylpyläosasto.
Pupunen otti kaiken irti allasosaston riemuista,
Systeri nautti saunojen kirjosta (höyry-, suola- ja infrapuna- suomalaisen saunan lisäksi),
itse nukahdin rentouttavaan vartalon meripihkahoitoon.

Ainutlaatuinen meripihkajauhetta ja cupuacu-pähkinää sisältävä kuorinta puhdistaa ihon hellävaroen. Thermospa’n lämmittävä vaikutus saa vaikuttavat aineet reagoimaan ja ilmassa tuoksuu miellyttävä hunajan tuoksu, joka luo rentouttavan tunnelman. Kuusen eteeriset öljyt puhdistavat tehokkaasti koko kehoa. (40 min)

JOS ei olisi ollut huolta aikatauluista tai muksun viihtyvyydestä, olisin ottanut jonkun kokonaisvaltaisen hoitopaketin, n. 2½ tunnin ihanuuksia sai n. 70 € hintaan!!
Hinnasto löytyy tästä.
(Park Inn by Radisson Meriton Conference & Spa Hotel Tallinn)


 No, näinkin toki rentoutuu!
Systeri ja Pupunen keräävät voimia hemmotteluhoitojen ja illallisen välillä,
rusinoita syöden.


 Reissussa yksi isoimmista iloista on hyvä ruoka.
Ankanfilee wok-vihannesten kanssa ei pettänyt.


Jälkkärit hotellin ranskalaistyylisessä Café Mademoisellessa,
 kärsimyshedelmäjuustokakku vei kielen.


Illallisen jälkeen iltarientoja?


Ei tosiaankaan, korkkari oli Mademoisellen kakkuvitriinissä,
kristallikruunujen katveessa.
En raaskisi syödä...


Illallisen jälkeen vetäydyttiin yöpuulle,
auringonlaskua ihailtiin hotellihuoneen parvekkeelta.

Aamiaisen ja aamupolskuttelujen jälkeen lähdettiin Vanhaan kaupunkiin
kelpo perusturistien tapaan!

Systeri suosii normaalisti vähän trendikkäämpiä paikkoja,
meille kelpasi mainiosti pelkkä haahuilu Raatihuoneentorin tuntumassa.
 
Ihailtiin heppoja...

... ja ihmeteltiin ritareita.

Toivottavasti tuosta miekasta tarttui mukaan
urheutta ja ritarillista käytöstä!?

Oma Tallinna-traditioni on tuopillinen Olde Hansan tummaa hunajaolutta,
kelpasi se Siskollekin.
Keskiaikaisessa ravintolassa ei tietenkään tarjoilla limpparia,
Pupunen joi ehtaa herukkamehua, aromit kohdallaan siinäkin.

Matka jatkui Toompeanmäelle...

... missä ihailtiin maisemia...


... kansantanssiesityksiä ja ...

... muutakin jammailua.

Puissakiipeily melkein voitti laivamatkojen pallomeren.

Kiitokset Systerille kivasta reissusta!

Ja olihan siellä muitakin ruokaturisteja!

torstai 2. kesäkuuta 2016

Uskallanko tehdä sen...?

Toukokuu oli yhtä juhlaa!

Vappua vietimme Pupusen ja Systerin kanssa Tallinnassa.

Systeri on kertonut reissustamme täällä ja täällä.

Uskallanko tehdä sen?
Kokeilen, pikkuisen,
varovasti...
Uskallanko tehdä sen?
Kokeilen, pikkuisen,
varovasti... rohkeasti...
sidon villihevosen.
Hii-o-hoi! Tattaraa!
Nipsu osaa ja uskaltaa!

 Äitienpäivä-kortissaan Pupunen paljasti:

Äiti on töissä: Päiväkodin vieressä, mutta vähän kauempana.
Töissä äiti tekee hommia ja juttelee kavereitten kanssa.
Äidin kanssa on kiva: Leikkiä hirviöleikkiä, hän saa minut kiinni.
Mitä äiti tekee kotona: Asustelee.
 Äiti harrastaa: Ei hän mitään harrasta.
Äiti tykkää: Kodista ja tykkää olla työpaikalla.

Nappulaliigan sisäpelikausi päättyi.
Ulkokentät kutsuvat.

Muskarin kevätjuhla,
Nipsujen esitys.

Pupunen oli tiukkana: Nipsulla on häntä, hänkin haluaa hännän,
muskarissa askarrellut korvat eivät riitä, "EIVÄT TOSIAANKAAN!"

Häntä, 58 cm, 34 g.
Seiskaveikkaa ja vanua.
Ommeltiin housuihin kiinni.

Uskallanko tehdä sen?
Kokeilen, pikkuisen,
varovasti...
Uskallanko tehdä sen?
Kokeilen, pikkuisen,
varovasti... rohkeasti...
laitan sille satulan.
Hii-o-hoi! Tattaraa!
Nipsu osaa ja uskaltaa!

Tanssiseuran kevätkemut.
Do you wanna rock?

Päiväkodin kevätjuhla.
Pikku pupu nukkuu vaikk on keskipäivä...

Musiikkiopiston kevätkonsertti.
Nipsut pääsivät musisoimaan toistamiseen.
Ja häntä.

Uskallanko tehdä sen?
Kokeilen, pikkuisen,
varovasti...
Uskallanko tehdä sen?
Kokeilen, pikkuisen,
varovasti... rohkeasti...
Katso kuinka ratsastan!
Hii-o-hoi! Tattaraa!
Nipsu osaa ja uskaltaa!


Muskarin Anni opiskelee seuraavan syyskauden.


Kiitokseksi musiikillisesta talvesta,
varpaita ja mieltä lämmittämään.
Seiskaveikkaa, koko 38/39, 91 g.