Kerrankin ajoissa!

Joulukorttitalkoot jälleen Itsenäisyyspäivänä. Aika yksinäiset talkoot kyllä, Mies oli työreissussa ja Pupunen kavereiden kanssa liesussa. Täydellinen työrauha.

Poikkeuksellisesti ei jäänyt korttien ja kirjekuorien kirjoittelu viimeiseen punaisen-koontikuoren-iltaan, vaan ihan heti seuraavana aamuna homma oli hoidettu, postimerkit vain uupuivat. No, postimerkkikaupoille ehtiessäni tarjoushintaiset joulumerkit olivat jo loppuneet... Jos ajoitus onnistuikin tällä kertaa, ihan täydellistä suoritusta ei saatu vieläkään. Matkaan lähtivät kuitenkin. 

(Pahoittelen kuvan/kuvien heikkolaatuisuutta. Kuvasin kortit hotellihuoneen sängyllä, huoneeseen ei saanut kunnollista valaistusta eikä puhelimen salama suostunut räpsymään. Ehkä olisi aika uusia puhelin - harmillisesti en älynnyt esittää Joulupukille lahjatoiveeksi...)
.

Myös käpy-tyynynpäälliset valmistuivat jouluksi!
.

Taustakankaaksi ei ihan niin arka vaihtoehto. Ihan kuin Koira arvaisi, että näitä on syytä varjella ainakin Jouluun asti, prinsessapetiä myllätessään kääntää tyynyt aina nurinperin. 

Sanna Parankon tilkkutyökurssi oli kaksiosainen, kahtena viikonloppuna joulun alla. Tyynyjen lisäksi tein parit saksisuojat - toiset isoille kangassaksille, toiset harkkosaksille. Lisäksi possupatalappu, vaikka sen tekeminen vähän arveluttikin, olihan juuri annettu uudet suositukset punaisen lihan käytöstä. Tämä possu on kuitenkin hyvin kevyt versio, ja vissiin vähän mautonkin. Kaikilla mittareilla.

EDIT klo 12:40

Olin ihan unohtaa, tein myös joulusukan! Tilkkukangaslaatikostani osui käsiin vuosia sitten Eurokankaasta mukaan lähtenyt "valmissukka-aihio".

Kuvioita vähän pullistelin tikkaamalla esiin sieltä, täältä. Välissä todella tömäkkä vanu, sisäsukka myös jouluisesta kankaasta.

Muuten en voi sanoa olevani jouluvalmisteluiden kanssa kovinkaan ajoissa. Illalla kävin ostamassa jäisen joulukinkun, jouluruokatarjoilun kauppalistaa aloin laatia vasta nyt aamulla. Talo on siivottu, mutta kuusta en aio edes pystyttää ja muutenkin joulukoristelu menee aika niukalla linjalla. Maltilliset lahjaostokset on sentään jo tehty. Töissä on ollut kiirettä, samoin opinnoissa, joten välttelen tietoisesti joulustressiä...

Kuva: Sorin Sirkus

Joulutunnelmaa nostatettiin Sorin Sirkuksen Joulushow'ssa. Taidokas esitys, ehdoton suositteluni! Vaikka Pupusta kourikin mahasta, kun pelkäsi taiteilijoiden puolesta...

.

Kuva: Mikko Vattulainen, Aamulehti

Tonttulakki päähän ja ruokakauppaan!

ILOISIA JOULUVALMISTELUJA!

Käpy

Olin männäviikonloppuna Opistolla Sanna Parankon tilkkukurssilla.

Kuten aina, Sannalla oli useita malleja mukanaan, itse ihastuin tähän kukka-aiheeseen. No, mukaan olin ottanut vain sen tilkkukangaslaatikon, jossa oli yksinomaan rumia värejä. Lähdin siis kesken kaiken kotoa hakemaan väri-iloitteluun keskittynyttä tilkkukangaslaatikkoani.

Ja mitä sitten teinkään?

No, niistä rumista sitten kuitenkin.
Käpyjä.
En vaan keksinyt värikkäistä mieluisia väriyhdistelmiä.

Vähän muokkasin mallia käpyisemmäksi.

Käpy, koska joulua kohtihan tässä mennään...

2½ päivässä (pe-ilta, la & su) sain pinnat topatuiksi.
Kurssi onneksi jatkuu kuun vaihteessa,
on pieniä toiveita saada kävyt jouluksi valmiiksikin.

Sohvatyynyjähän näistä taas tietty tulee, 50*50 cm.

Olipa ihan ihanan virkistävää tilkkuilla taas!!
Kunpa tilkuille riittäisi enemmän aikaa...

Mäntyharju 2024

No niin, Mäntyharjun tuotokset vuorossa. Oli kyllä taas NIIIIIIN virkistävä viikko Sanna Parankon opissa kivojen tilkkuihin hurahtaneiden ihmisten seurassa!! Valtaosin osallistujat ovat tilkkutyön pro-tasoa, mutta hyvin mahtuu tällainen satunNaisempikin tilkkuilija mukaan. Tämä - jos mikä - suurteholataa akkuja! 
.

Sannan kevätkurssilla tein KÄRJELLÄÄN SEISOVAt NELIÖt JÄMÄKAITALEISTA. Nyt toppasin, tikkasin ja muokkasin tyynynpäällisiksi, koko ~50*50 cm. 
.

Vähän syksyinen sävy, mutten malttanut odottaa - heti vaan käyttöön!

*

Kevätkurssilla pyysin Sannalta, että ONTTO TILKKUKUUTIO sisällytettäisiin myös kesätilkkuleirin ohjelmaan, halusin tehdä sellaisen vähän isompana vanhoista farkuista. 
.

Mukaan pakkasin kaksi isoa laatikollista materiaalia, "oikeita" tilkkukankaita en ottanut mukaan ensinkään. Kamalan paljon varasto ei reissussa vajennut! Riittää vähän useampaankin tarpeeseen ja sivuvintissä on vielä lisää...
.

Edestä, sivulta ja takaa...

Lämmittelin tekemällä Ikean vanhaan sisustyynyyn uuden päällisen farkusta. Tyyny oli ollut sivuvintissä liki parikymmentä vuotta - alkuperäinen päällinen sikistyi pesussa sen verran, etten koskaan viitsinyt kiskoa sitä uudelleen paikalleen. Vaan nyt oli aika ottaa tyyny uusiokäyttöön! Koko 25*92*9 cm.  
.

Vetoketju on ihan yhtä nafti kuin siinä alkuperäisessäkin, mutta ehkä tämä on helpompi jumpata pesun jälkeen päälle, koska a) kierrätysfarkut eivät kutistu ja b) vyölenkit auttavat punnertamisessa.
.

Ja vyölenkeistä tyynyn voi nostaa vaikka seinälle seuraavaa tarvetta odottamaan...

*

No sitten se ontto kuutio, siinä olikin vähän enemmän hommaa... 72 farkkupalan leikkelyyn ja jatkojalostukseen meni 2½ päivää. Eikä siis mitään muutaman tunnin rykäisyjä, vaan todellakin 2½ Mäntyharju-päivää eli aamu-ysistä ilta-kymppiin/yhteentoista (klo 9-22/23), mitä nyt välissä lounastauko ja illemmalla pikainen kauppareissu iltapala- ja aamiaistarpeiden vuoksi. Edes kahvipausseja en malttanut pitää...
.

Palojen koko on 20*20 cm. Ensin ompelin ihan normipaininjalalla tilkut yhteen kahteen kertaan, sitten tikkaus paksulla farkkulangalla tilkkupaininjalalla - kolminkertainen sauma toivottavasti kestää käyttöä! Kaikkiin "ylimääräisiin" aukkoihin (napitukset, vetoketjut) tietty taustat, ettei sisältö epähuomiossa valu ulos.
.

Kuva: Sanna Paranko, Tilkuista asiaa FB

Sen jälkeen alkoi muodon hakeminen, kuution ulkosaumat (koristetikkauksen jätin näistä pois) ja "sisäputket" yhdistävät saumat ommeltiin kolmeen kertaan nekin. Onneksi näin isokokoisessa kaikki onnistui koneompeluna, olisi ollut varsin työlästä ommella "putket" käsin, kuten pienemmässä versiossa.
.

Täytteeksi tilasin Fatboy-rouhetta Kokkolan Laatukalusteesta, koska a) se oli kesätarjouksessa ja b) toimitusaika oli lyhyempi kuin suoraan Fatboylta tilattuna. Siis silloin, nyt toimitusajaksi ilmoitetaan 3-4 viikkoa...

Mutta nopea oli toimitus, liiankin nopea! En nimittäin saanut kuutiota Mäntyharjulla täysin valmiiksi, ompelut jatkuivat vielä kotona. 
.

Kotona keksin, että tähänkin kannattaisi laittaa vetoketju, jos rouhetta täytyy jossain vaiheessa lisätä (pienempiä rouhepussukoita myy ainakin Tampereen Vaahtomuovi Oy). Vetskarin kanssa olikin sitten aika jumppa, vaan ihmekös tuo kun se ajatus pukkasi päähän vasta siinä vaiheessa, kun työ on viimeistä 15 cm saumaa vaille valmis... Eläköön hidasälyisyys!
.

Kun Pupunen palasi kesäretkiltään, täytimme kuution yhdessä: minä pitelin suppiloa, Pupunen kauhoi rouhetta sisään. Sadalla litralla jäi aika lötköksi, reissu Tampereelle siis edessä. Toki sen arvasinkin, etukäteen olin laskenut rouheen menekiksi täyteen tuupattuna 120-130 litraa, mutta kovin pinkeäksi tätä ei ollut tarkoitus laittakaan. Siis yksi noin 20 litrainen pussukka vielä tarvitaan - jos on liikaa, ylimääräiset voi valuttaa "oikean" Fatboyn sisään.
.

Koeistunta.
.

Jatkossa taidan taskuihin piilotella kolikoita ja kenties joskus jonkun setelinkin, jos/kun Pupunen tajuaa siivota huoneensa ilman suurempaa patistelua. Eli onkohan tämä silloin motivaatiokuutio? Karkkia taskuihin ei kannata piilottaa, Koira kuitenkin löytäisi ne ennen Pupusta...
.

Sellaiset niistä sitten tuli.

Kunhan olen saanut lisätäytteet hankittua, laitan kuvia tositoimissa. 😊
.

Tilkkuviikonloppu 01/2024

Vietin taas ihanan tilkkuviikon Mäntyharjulla, mutta pistänpä tänne ensin edelliset tilkkuilut!

Tammikuussa oli kiva ja innostava Sanna Paranko -tilkkuviikonloppu Opistolla! Perjantai-ilta jäi harmillisesti työkiireiden vuoksi väliin, mutta nautiskelin lauantaina ja sunnuntaina tilkkuilusta sitten senkin edestä.

Sannalla on aina useita tilkkutyömalleja ja -ohjeita mukanaan, tällä kertaa ONTTO TILKKUKUUTIO sai silmäni säihkymään. No, eihän sellaiselle mitään varsinaista käyttötarkoitusta ole, mutta meitsille riittää ihan hyvin, että joku NÄYTTÄÄ KIVALTA. Ei tietty IHAN aina IHAN paras lähestymistapa IHAN kaikkiin asioihin...

Ohjeesta poikkesin taas sen verran, että 2½"*2½" -tilkkusten sijasta käytin 3" kokoa. Kaikkiaan 72 palaa ja täytyy myöntää, että jonkin verran riitti pohdittavaa sisäsaumojen yhdistelyssä. Onnistui kuitenkin, kun tein lauantai-iltana kotona kaikessa rauhassa presidentinvaalitenttiä seuratessa.

Sunnuntaina malliksi valikoitui KÄRJELLÄÄN SEISOVA NELIÖ JÄMÄKAITALEISTA. No, ei ollut jämäkaitaleita, mutta ihan hyvin onnistui ehjistä kangaspaloistakin suikaloiden. Kankaat samoja kuin kuutiossa. Yhdistelin "väärin" (eli reunoille ei jäänyt ehjiä suikaita). Pinnat sain valmiiksi, sohvatyynyt 50*50 cm tavoitteena.

Mauri Mäykky etsii aarretta kuution sisältä, mahtaako löytää... 🤎

Mäntyharjun kesätilkut 2023

No niin, viimeinkin postaus
Mäntyharjun kesäkurssin (2023) tuotoksista!

Kaikki mallit ovat Sanna Parankon kurssiohjelmasta.

Edelliskesän päiväkakkarakimara oli jäänyt pelkäksi pinnaksi.
Nyt vanutin ja tikkailin jättityynyksi.
Koko 55 * 55 cm.

Koiran lempparityyny.

*

Lisää kukkia?

Tulppaaneja?

Kyllä!

Tulppaaanityyny, koko 50 * 50 cm.

*

Lisää tyynynpäällisiä?

Kyllä!

Tulppaaneja kaksin kappalein.

Nyt on soffalla uudet tyynyt, tykkään!

Takapuolet pilkullista eri väreissä.

Pilkkupuuvilla on inhan liukasta, onneksi sitä ei enää jäänyt vaivoiksi.
Eikä edes ihan riittänytkään, pikkusen jouduin soveltamaan.

Kesäinen kaitaliina vadelmista ja hehkuvan vihreästä.

Aika räikeä, jos suoraan sanon.

Eipä ole tässä huushollissa yhtään pitkulaista pöytää,
joten kääräisin joulupakettiin.

Äiti laittoi kuvan joulun jälkeen, oli päätynyt nojatuolimatoksi.

Ei hassumpi, toivottavasti pysyy paikallaan.

*

Ja viimeisenä valmistuneena - ta-daa!

Saanko esitellä: Mauri Mäykky.

Säkäkorkeus 18 cm.
(Kokonaiskorkeus 28 cm, pituus 45 cm).

Tosi kiva. Hiljainen.

Siemenperuna seuraavalle kurssille,
jotain tästäkin vielä kehkeytyy.

Siis jos vaan muistan ottaa mukaan ensi kesän tilkkuleirille...

Pedinvaltaaja.

Tilkku-flow

Kun väsymykseni oli syvimmillään, Mies kannusti uusiin ympyröihin latautumaan - yksin tai hyvässä seurassa, mutta erossa arkisista ympyröistä ja velvoitteista. No, en nähnyt kyllä niin mitään mieltä mennä viikonlopuksi yksin hotelliin tai kylpylään, en jaksaisi kuitenkaan kuin nukkua. Kokeilin nimittäin jo kerran - syksyllä 2020 olin kolme yötä Raumalla, yksin. Hirveä ajomatka (170 km, mutta tuntui pidemmältä), enkä jaksanut käppäillä edes Vanhassa Raumassa, muutamaa horteesta herättävää kahvilakäyntiä lukuun ottamatta.

Kokeilin kääntää tilanteen toisin päin: ilmoittauduin Opistolle Sanna Parankon syksyn 2021 tilkkuviikonloppuun, Mies ja Pupunen lähtivät jaloista mökille. Ilmoittauduin sillä idealla, että menen jos jaksan ja jos en jaksa, en mene enkä tunne siitä huonoa omaatuntoa, kurssin hinta kun oli vain vaivaiset 39 euroa. Aika paljon halvempaa kuin hotellissa goisiminen...

Valokuvatapetti, googgeloitu.

Perjantai-iltana raahauduin paikalle työpäivän päätteeksi. Haukottelin kuin virtahepo, toljotin eteeni zombiena. Kun kaikki muut kerääntyivät pöydän ympärille seuraamaan opettajan esittelyä viikonlopun ohjeista ja mallitöistä, en jaksanut edes nousta paikaltani, kuuntelin sentään toisella korvalla. Olotila oli otollinen unimaskin tekoon - ei kuulunut viikonlopun repertuaariin, mutta oli Miehen unimaski mukana malliksi. Olikin sitten melkein ainoa asia, jonka olin mukaani kahmaissut, lähes kaikki  tarvikkeetkin olivat unohtuneet kotiin. Pääsin kuitenkin alkuun, tein kaavan.

Lauantaina ehdin paikalle reilusti myöhässä, mutta menin kuitenkin. Sen verran oli jo vierähtänyt edellisistä treffeistä ompelukoneen kanssa, että kuulosti kovin vieraalta, klonksottavalta. Huikkasin Sannan hätiin öljyruutan kanssa, mutta drinksut jäivät väliin, koneeni on kuulemma itsevoitelevaa mallia. On vai?? Ehkä päässyt vähän kuivahtamaan...?

Unimaskit valmistuivat (kokeilin kolmea erilaista toteutustapaa) ja aloin päästä vireeseen, joten uskalsin valita seuraavaksi vähän vaativamman työn.

Mikä on unimaskia asteen haastavampi tekele? Tietenkin patalappu! Kaivelin tilkkukangaslooraani, sommittelin, leikkasin, ompelin, purin, ompelin, silitin, leikkasin, purin, ompelin, ihan ekstaasissa. Ompelukoneen ääni pehmeni, muuttui sulosäveliksi. Patalappu tosin muuttui ennemminkin pannunalustaksi, kuumankestävä vanu ja moninkertaiset tikkaukset tekivät siitä aika tönkön. Sivuseikka, tunne ratkaisee...

Koska kurssiviikonloppua oli vielä jäljellä, viimeiseksi työksi jotain helppoa ja nopeaa - en halunnut viedä kotiin yhtään keskeneräistä työtä! Jotain jouluista? Tohvelit vaikuttivat sopivan vaivattomilta, tekaisin sellaiset Anopille joulupakettiin. Älkää nyt vaan kysykö, että mitä pehmusteena tai pohjakovikkeena - ei mitään muistikuvaa! Ulkopohjat kuitenkin Finlaysonin kerniplussaa - pilkoin suosikkijoululiinani, kun en muutakaan löytänyt.

Perjantai-ilta meni horkassa, mutta lauantaina ja sunnuntaina saavutin niin ekstaattisen syvän flow-tilan, että olin koko seuraavan viikon kuin uudestisyntynyt. Voimaantunut. Piristynyt. Melkein iloinen.

* * *

Opiston keväälle 2022 oli allokoitu toinen Sannan tilkkuviikonloppu. Nyt ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, menenkö. Menin tietenkin! Tavoitteena oli nytkin tehdä vain sen verran, että saan varmasti valmista.

Sannalla oli kiva kassimalli mukana, jonka kaikki kurssilaiset taisivat tehdä. Niin minäkin, tykkäsin ylöspäin aukeavasta "torikassityylistä". Helppo ja nopea tehdä, tosin tein tuumaohjeen centtimitoilla, joten jossain kohdassa jouduin vähän säätämään. En kyllä enää muista, mitä. 

Kassi on minulle sopiva ja mieleinen! Paksuhko tukihuopa pitää sen tanakasti pystyssä. Ja mikä parasta, sinne mahtuu hurrrrrjan paljon ompelutarvikkeita kurssiviikonloppuun suunnatessa...

Puuroisilla aivoilla silitysalustakassin kuljetuskuntoon napittaminen oli varsin vaivalloinen tehtävä. Päätin kuitenkin tehdä alustan, voisinhan sitten taitella sen toiseen kassiin raudan kanssa, jos en muuten pärjää. Neuvokas ompelija, kerrassaan...

Finlaysonin vahvaa puuvillaa, kuuman kestävää vanua, teflon-kangasta (mikähän on virallinen nimi?), vinonauhaa, 2 nappia ja 2 hiuslenkkiä. Helppo ja kiva malli tämäkin ja pienellä harjoittelulla sain sen napitettuakin ihan oikein. Ainakin kerran.

Olin taas koko viikonlopun ihan fiiliksissä!

* * *

No sitähän se sitten tiesi, että oli ihan pakko ilmoittautua Sannan Mäntyharjun kesäkurssille 2022!! Ajankohta vaati vähän säätöä, mutta lopulta sain järjestettyä niin, että pääsin jo edellisenä viikonloppuna Mäntyharjun Tilkkumessuille ja Samuli Edelmanin keikalle (= Liisa-Maija Laaksosen taiteilijajuhla Mäntyharjun kirkossa). 

Appiukko vei Pupusen Hauhon kesäleirille tilkkuviikon ajaksi, edeltävän ja jälkeisen viikonlopun vietti Appivanhempien kanssa mökillä. Täydellinen lomaviikko Pupusellakin! 

Itse majoituin viikonlopun ajan B&B Pinuksen viihtyisässä aitassa. Aamiainen oli ihana! Molempina iltoina puusaunoin pitkän kaavan mukaan, saunan jälkeen latauduin pari tuntia aitanpäädyssä auringonlaskua ihaillen. Meditatiivista!

Kurssipaikalla majoituin omin varustein: ilmapatja, peite alle ja toinen päälle, tyyny, lukulamppu ja (jokseenkin turha) kylmälaukku. Viihtyisää, oikeasti!

Mies oli töissä. Oli kuulemma ÄÄRIMMÄISEN rentouttava viikko Koiran kanssa hänelläkin.

Sannalla oli jokaiselle kurssipäivälle muutama erilainen malli ohjeineen, valinnanvaraa siis yllin kyllin. En ole koskaan ommellut kaarevia tilkkuja, päätin rohkeasti yrittää, koska olisi kokonainen viikko aikaa tapella työn kanssa. No, ei mikään ylenpalttisen riemastuttava kokemus, mutta olen silti ylpeä lopputuloksesta, kuviot melkein matchaavat. Ehkä seuraaviin kaarteisiin menee kuitenkin tovi jos toinenkin...

Ihan kiva syksynsävyinen pikkuliina - kutsun tätä raglette-liinaksi (keskelle sopii hyvin raglette-grilli ja muut tarjoomukset ripotellaan pitkin poikin hetuloita), koska syksyn mittaan tuli juustoiltua useampaankin otteeseen. Huomasin muuten vasta nyt kuvasta, että olen unohtanut joulukoristeet kattokruunuun...

Kaarteista karautin suoraan toiseen uuteen tekniikkaan, foundation paper piercing -menetelmällä tehtävä kompassimalli houkutteli kovasti. Kun kompassiin lisättiin kettunen keskelle, siitä tulikin pikkuliina kuistin pöydälle. Idea on, että jatkossa tekisin myös muutaman tyynyn kuistin penkille ainakin osittain samoissa sävyissä, valkoista vältellen. Koirataloudessa vaaleat tyynyt ja peitteet ovat aika työllistävä valinta...

Paper piercing olikin niin kivaa, että kolmanneksi työksi otin Sannan Päivänkakkara-mallin ilman mykeröä.

Neljä värivarianttia. Pinnan sain valmiiksi, mutta käyttötarkoitus ei ihan vielä kirkastunut. Jättityyny? Pöytäliina? Jotain muuta? Toivottavasti ideantynkä alkaa itää, liian nätti kaappiin jätettäväksi. Koko on noin 58*58 cm, jos joku keksii tähän jonkun jatkojalostusidean...?

Viikko meni kuin siivillä!! Olin saanut jo uniapneadiagnoosin, mutta en vielä CPAP-laitetta. Heräilin öisin moneen otteeseen, mutta en tuntenut erityisempää väsymystä, tilkkuilu vei mennessään. Kovin seurallinen en ollut, energiavarannot siltä osin hyvin rajalliset. 

* * *

Opiston viimesyksyinen tilkkuviikonloppu oli tässä vaiheessa jo itsestäänselvyys - varsinkin kun tilkkuiltiin joulu-teemalla! Tein kopan, ison. Liian ison, tällaiselle on vaikea keksiä järkevää käyttöä - paitsi sivuvintissä joulukoristeiden säilyttimenä. Pohjan koko 23*23 cm, korkeus 19 cm.

Ihastuin ylenpalttisesti kivaan kuusi-malliin. No, tein sitten blokkejakin ylenpalttisesti...

En vaan tiedä, mitä näistä tekisin, miten yhdistelisin. 16 blokkia (n. 19*31 cm), jotain pitää kehitellä... Työstö jatkunee ensi joulun alla.

Kesäkurssin kompassiliinan jatkiksena on siis tarkoitus tehdä kuistille tyynyjä samoissa sävyissä. Jouluisista malleista nappasin tähtiblokin ja toteutin pikkuliinan väreissä. Hyvä alku (n. 27*27 cm), jatkuu toivottavasti joskus jotenkin...

* * *

Opiston kevään tilkkuviikonloppu oli heti kohta jo perään tammikuun alkupuolella, tietenkin osallistuin! Kaikki kurssilaiset valmistivat kivan haitaripussin magneettikiinnityksellä. 

En ole ihan kauhean tyytyväineen omaani, taskujen tukihuopa on vähän turhan tanakkaa laatua. Käyttöön tullee siitä huolimatta...

Sannan kranssimallia sovelsin taas vähän oman maun mukaiseksi. Ohjeen tumma-vaalea -väriparin vaihdoin päinvastaiseksi ja lisäsin kuviota myös kranssin "reikiin". Keskellä ketun alla on tuplavanu (kuviolappusen ja taustan väliin lisätty toinen vanukerros).

En suosi valkoisia kankaita eikä tilkkukopassani sellaisia olekaan. Työssä käytetty löytyi "saa kayttää" -kasasta, palat vaan olivat vähän nafteja. Kun kerran saumoja piti tehdä, lisäsin vähän tilkkusia mukaan. Koko 50*50 cm, piilovetoketju.

Nyt kun katson näitä kuvassa, eivät niin "samalta sarjalta" isommin vaikuta. Tykkään silti. Ja jos jatkossa tulee vielä muutamia tyynyjä lisää, niin kyllä ne sitten toisensa löytävät, vähän eriparisetkin.

* * *

Tilkkukurssit ovat olleet todella innostavia, piristäviä, palauttavia! Kotona en jaksa yksinäni tilkkujen kanssa vielä puuhailla, mutta ohjatusti hyvässä seurassa homma luistaa! Ja koska keskeneräisiäkin näkyy jo karttuneen, suuntaan Mäntyharjulle myös tulevana suvena...