Joulun pehmeät paketit

Muutamia pehmoisia paketteja sain sentään Jouluksi...

Pupusen kanssa käytiin valitsemassa Kummityttöni esikoiselle ihkaensimmäistä joululahjaa. Pupunen kulki koko lapsuutensa Muumi-vaatteissa - ilmeisesti siitä ei ole jäänyt mitään traumaa, koska valitsi myös tyttelille Pikku Myy -paidan, Nipsu-pöksyt ja Muumi-kurkistuskirjan. Kun lahja oli kääräisty pakettiin, tajusin vasta, että olisin tietty voinut itsekin jotain tekaista... Ei kun kaapille lankavarastoa penkomaan, sieltä löytyi nipsunväristä Nallea. Pikkuruiset sukkaset ja kaksinkertaiset tumput. Neulomisen helpottamiseksi vuori eri värillä.

Mallia etsin Googlen kuvahaulla ja löysin Vanuttunut villasukka -blogista "Pörrin pitsiset sukat ja lapaset" -ohjeen. Nätti malli, kiva neuloa, Nallea näihin hupeni 77 g. Näitä voisin tehdä enemmänkin! Vieläköhän yliopistolliset sairaalat jakavat vastasyntyneille lahjoitussukkia? 

Ja kun pitkästä aikaa pääsin neulomisen makuun, tekaisin samaan syssyyn sukat Pupusen Mummolle.

Jälleen Googleen turvautuen poimin Yhteishyvästä Novita 7 veljestä 50 vuotta -juhlasukkien mallin. Varsi on matalampi ja kärjessä taas vähän sovelsin, että sain omaan silmääni kauniimman. Seiskaveikkaa kului 84 g. Yläkuvan väri on lähempänä oikeaa sävyä.

Varmaan jo 15 vuotta sitten kävin Opistossa huopavirsukurssin. Toisen tossu päättelin asiallisesti, valmista sovitellessa totesin harmillisesti omaan jalkaan hivenen liian naftiksi. Päätin, että annanpa joskus Systerille, mutta kun ei ollut mitään kiirettä asialla, jäi toinen tossu vaiheeseen. Sitten ne jotenkin eksyivät toisistaan...

Muuttoa tehdessä löysin kadonneen tossukan sivuvintistä. Tekaisin valmiiksi ja päätin somistaa (aiempien blogimerkintöjen perusteella) 11 vuotta sitten Lahtisen huopatehtaan tehtaanmyymälästä ostamillani huopaperhosilla. Suunnittelin tekeväni helmistä hienon vartalon, kunnes tajusin, että myin muuton alla kirpputorilla kaikki helmet ja säilytyslokerikotkin. Oli sitten tyytyminen puunappeihin. Huopa on teollisuushuopaa (kurssin opelta), joten Systeri ei taatusti saa näitä kulutettua puhki eläissään...

Novitan juhlamallia oli kiva tikutella ja vaikka varressa oli kolmenlaista palmikkoa, kuviokerta jäi yllättävän helposti mieleen. Joulun välipäivinä tekaisin samanmoiset itselleni, pidemmällä varrella ja 4 silmukkaa leveämpänä. Kuvista ei kauhean selvästi näy, mutta keskipalmikko löytyy myös kannan puolelta. Langanmenekki 115 g.

Näiden sukkien myötä koko vuoden langankulutukseni oli vaivaiset 1,2 kg!!

    0,140 kg - tammikuu
    0,298 kg - maaliskuu
    0,758 kg - joulukuu
    yhteensä 1,196 kg

No, alkuvuodesta vähän reissattiin, siellä oli kudin mukana ja juuri pöyhin taas lankavarastoa, uutta tulossa puikoille. Eiköhän tässä vielä vauhtiin päästä...

Kummipoika kyläilee

Kummilapsemme visiteerasi Isänsä ja Veljensä kanssa viime viikonloppuna. Tarjolle laitoin nacho-tornin ja vihreääkin vihreämmän vihersalaatin. Unohdin kuvata. Ja se oli se tämän jutun idea, kuvat ja reseptit. No, se siitä sitten.

Kysäisin sukkatarpeita. Villasukkatarpeita. Kyllä on. Kysyin tietty toivevärejäkin.

Kummipojalle sinistä, MUSTAA tai valkoista, koko 41.

Veljelle sinistä, PUNAISTA tai vihreää, koko 40.

Isälle jotain tummaa, vaikka tummansinistä tai tummanvihreää, koko 44. 

Yksivärisiä on tylsä neuloa. Melkein yksiväristä on melkein yhtä tylsä neuloa.

Tein silti.

No, poikain isä sai TUMMANHARMAATA. Ja Pikkuveikan sukanvarsi on Käärijän-vihreä, ei mikään neonkeltainen.

Seiskaveikat löytyivät kotinurkista. Yhteensä 318 g.

Toimitetaan jouluksi, sukanvarteen saa näppärästi kätkettyä lahjakortit. Ehkä jatkan yhtä tylsällä linjalla, S-ryhmä tai Citymarket...

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!

Voisin melkein veikata, että huomenna partiolaisten adventtikalenterista putkahtaa Suomen lippu hirvensarvenmutkaan ja sunnuntaina lyhty kaksine kynttilöineen kannonpäähän. Ah, niin perinteistä! Ilman partiokalenteria joulumieli ei tavoita, joten ihan hyvällä tolalla tässä ollaan... 

Joulumielellä...

Opiskelen jälleen, työn ohessa - 1½ vuotta pian pulkassa, vuosi vielä valmistumiseen. Lähipäiviä on kuudesti vuodessa, kolmen päivän jaksoissa. Oppi menee paremmin päähän, kun kädet veivaavat - sukkia on siis taas kertynyt valmiusvarastoon. Yllä olevat on kuitenkin tehty ihan muita webinaareja kuunnellessa. 

Joulukuun lähijaksolla annan tekeleeni koulutuksen vetäjille, MiesOpelle ja NaisOpelle, koulutusorganisaation väreissä. Seiskaa, langanmenekki yhteensä 273 g.

Valmiusvarastossa lojuu kassillinen "kuusikkoa", ne jaan kurssikavereille (täysi tusina naisia) - toivottavasti kukin löytää mieleisensä värin. Loput päätynevät Pelastusarmeijan Joulupataan...

Siivoan kaappeja, ihanaa saada itselle tarpeetonta eteenpäin!!

Kiitossukat

 Mies vaihtaa duunia. Sai vinkin nykyiseltä työkaveriltaan.

Tänään viimeistä päivää,
halusi kiittää vinkannutta työkaveriaan jotenkin.
Tilasi siis villasukat eukkonsa sukkapajalta.

Seiskaveikkaa, koko 42/43, 115 g.

Joku nokkela saattaa hoksata duunipaikankin...
Vaan onko se se vanha vai uusi, enpä kerro! 😜

Joulu & Uusi Vuosi 2023

Vähänkö myöhässä tämän aiheeni kanssa, mutta laitanpahan ainakin itselleni muistiin. Teksti oli osin jo aiemmin kirjoitettua, muuten olisi enää muistanutkaan...

*

Joulu melkein pääsi yllättämään.

Ei ihan, koska hankin partiolaisten adventtikalenterin - lähtökohtaisesti olin siis kyllä ihan kaiken aikaa varsin hyvin kärryillä siitä, missä mennään.

Siksi varasinkin meille jouluksi majoituksen toisaalla, tajuttuani etten ehtisi valmistella joulua mitenkään. En joulusiivota, en pestä joulusaunaa, en laittaa jouluisia pöperöitä tai joululeivonnaisia, en koristella joulukuusta tai muutenkaan joulusomistella sen isommin. Edes valokransseja ja tähtiä en saanut ikkunoihin! Paitsi keittiöön köynnöksen tunnelmantuojaksi, koska Pupunen joulupiparoi.

Eikä se joulumieli oikein tavoitakaan, ellei tavalla tai toisella muista myös tarvitsevia. Lähimarketin aulasta nappasin mukaan kaksi Hope-toivetta.

 2-vuotias poika toivoi kevätkenkiä.

Ale-hyllystä onneksi löysin vielä toivekokoa 23. Otin ne ja kasvunavaraksi toiset 24:t. Tietty mukaan myös villasukkaset (koko 23-25, 61 g), Reima-pipo lisukkeeksi.

2-vuotias tyttö toivoi nukkea ja nukenvaatteita.

Nukke oli helppo juttu, kaupan hyllyltä nappasin Baby Born'in mukaan. Tarkoitukseni oli neuloa talvivaatteet ja ommella myös fleecepuku. No, enpä ehtinyt sitten sitäkään. Onneksi jemmasta löytyi vielä yksi Pirjolta ja Purjolta tilattu juhlamekko! Pupunen sai lapsosena usein kutsuja tyttösten synttäreille ja nukenvaatteet olivat aina hyvin mieluinen lahja. Onneksi tytöt neitiytyivät ennen kuin ehdin lahjoa viimeisen eteenpäin!!

Mutta, hei, JOULUKORTIT TEIN, tänä vuonna vain 37 kpl. Unohdin kuvata, mutta muistin postittaa ja vielä ihan ajoissakin! Siis viimeisenä mahdollisena iltana just ennen kauppakeskuksen (ja postilaatikon) sulkeutumista.

Ja joululahjojakin vähän hankin ja jokusia teinkin, hyvin-hyvin maltillisesti.

Veljentyttö nuoremmalle palmikkosukat (koko 37-38).

Nyt en muista, mistä ohjeen nappasin, Seiskaveikkaa 138 g.

Olivat sen verran työläät, että muita sukkia en sitten ehtinytkään.

Mutta kranaatteja tein.

... jotka saajien onneksi muuttuivat vanulla täytettyinä joulupalloiksi.

Ohje löytyi Dropsilta.
(Seiskaveikkaa, 12 kpl yht. 168 g.)

Pallot kietaisin silkkinauhalla Käsityöläisglögi-pullon kaulaan, työtiimilleni.

Pupuselle tilasin Miehen luottokortilla Burtonin nettikaupasta oranssin laskettelukypärän ja muuta laskettelutarviketta. Tai siis luulin tilaavani... Postilta tuli joulun alla tullausilmoitus, jossa IOSS-tunnus ei toiminut. Soitin Tulliin, sieltä kerrottiin, että järjestelmän mukaan paketin paino on 200 g ja sisältönä "sunglasses". Enpä sitten lunastanut, kun Tullikin mainitsi kyseisen lähettäjän olevan vähän arveluttava... Mies taistelee vieläkin kiinalaisen huijarifirman ja pankin kanssa jo kertaalleen tehdystä luottokorttihyvityksestä. 

Koska Appivanhempia ei viitsinyt kutsua matkojen päähän jouluaterialle, vahinko korvattiin tarjoamalla sellainen Vaihmalan hovissa. Edellisjouluna kävimme aattoaterialla, erinomaisen maukasta oli, varsinkin alkupalapöytä - appivanhempia ruokittiin kotonamme vasta joulupäivänä. Nyt varasin heille pöydän ja maksoin etukäteen & askartelin lahjakortin - osoite niin selkeästi, etteivät epähuomiossa päädy väärään ravitsemusliikkeeseen... Kehuivat, hyvää oli kuulemma nytkin ollut. 

Joulureissu meinasi mennä kyllä pipariksi sekin. Mies liukastui työpaikkansa pihalla ja teloi koipensa ja olkapäänsä, kinttu suorana ja kyynärsauvat. Mies oli kuitenkin sitä mieltä, että suunnitelmia ei muuteta, matkaan mars! Tarpeeksi kun soviteltiin, Mies mahtui suoran koipensa kanssa istumaan poikittain takapenkille, jalka tyynyillä tuettuna. Omaan autoonsa, ei minun takaovettomaan pikkupirssiini. Katumaasturiin, jolla en ollut ajanut koskaan metriäkään. 300 km, Mies ilman turvavyötä. Vähän hirvitti.

No, matka meni ihan hyvin. Kun saimme tavarat purettua ja Miehen kammettua majapaikkaan, lähdimme Pupusen kanssa jouluruokaostoksille. Unohdin, että autossa on vetokoukku, peruutin parkkipaikalla koukun jonkun onnettoman farkku-Mersun takapuskuriin. Ilmeisesti tömähti jonkun verran, kun heti oli pari rouvaa paikalla videokuvaamassa...

Kaupasta palatessa törmätyn auton ympärillä pyöri pariskunta koiran kanssa. Autosta noustessa kipaisin kysymään, onko auto heidän. Oli. Yhdessä sitten tutkittiin vahinkoja - puskurissa oli pienenpieni lommo, ei näkyvä, mutta sormella tunnustellen sellainen löytyi. Olin kuvat ja tein vahinkoilmon. Vielä ei ole tullut omavastuulaskua vakuutusyhtiöstä - mutta vielä ehtii, sanoo Mies.

Kässypussinkin unohdin kotiin, mutta sillä onnettomalla kauppareissulla ostin pari kerää Nallea ja puikot. Iltapuhteena tikuttelin sukat Miehelle (101 g, koko 47-48) ja Pupuselle (80 g, koko 39-40). En ihan tykkää näistä, koska muistuttavat siitä, että voivat vielä tulla turhan tyyriiksi...

Kuva: HC Saimaa

Jouluinen viikko meni leppoisasti lumikinosten keskellä. Jouluherkkuja ja kynttiläillallisia, saunoen ja joulupukin tuomia kirjoja lueskellen. Kylpylässäkin käytiin, mutta sille tuli kyllä vähän nolo loppu, joku lapsonen kakkasi altaaseen ja se piti tyhjentää...

Paluumatka sujui onneksi kommelluksitta. Kotiin päästyä Pupunen tuupattiin bussiin ja kohti Helsinkiä, Uudeksi Vuodeksi Systerin hoteisiin.

Kuvat: Systeri

Ekan yön yöpyivät Klaus K:ssa ja toisen Systerin himassa. Aamiaistarjoilussa näkyy ainakin olleen eroja... Oli kuulemma aika hapokasta Systerin rahkaherkku. 😂

Edellinen uusivuosi oli sydäntäsärkevä, Koira oli aivan hötkynä rakettipaukkeen vuoksi. Systerin vinkistä olimme nyt varanneet Clarion Hotel Aviapoliksen Happy Dog -paketin ja suuntasimme päivää myöhemmin pääkaupunkiseudulle, Mies taas turvavöittä takapenkillä tyynyineen.

Eläimellisiä vieraita oli kivalla tavalla huomioitu! 

Tervetuliaispussi sisälsi eväitä, herkkuja, hygieniatuotteita ja lelun. Lisäksi huoneesta löytyivät juoma- ja ruokakupit, koiran kylpypyyhe ja fleece-huopa. Nojatuoli oli suojattu isolla lakanalla, ja petivaatteethan menevät aina pesuun, joten ei ollut tarpeen kieltää yöpyviä vieraita nousemasta nojatuoliin tai vuoteelle. Koira viihtyi kuitenkin parhaiten omassa pedissään, jonka sijoitimme lattiasta kattoon ulottuvan ikkunan eteen - siitä oli mukavat maisemat ja liki 250 koiran pissatuslenkit seurattaviksi. Raketteja näkyi taivaanrannassa, mutta äänieristetty huone oli täysin hiljainen ja koira rauhallinen!

Illallisen nauttimiseen oli kolme vaihtoehtoa: ilman koiraa (ravintolasalissa), koiran kanssa (toisessa salissa) tai huoneeseen noudettuna. Tottakai halusimme Koiran mukaan juhla-aterialle, hänen vuokseenhan (ansiostaan) tässä oltiin aikuisten parisuhdeaikaa viettämässä!! Kokemus oli kerrassaan hämmentävä! Salissa pöydät olivat aika lähekkäin, jokaisen valkoisen pöytäliinan verhoaman pöydän alla oli tarjotin ja juomakuppi koiran ateriointia varten. Järjestely sinänsä ei hämmentänyt, vaan se, että koirat jonottivat ravintolaan ja odottivat buffettista koottuja annoksiaan rauhallisesti. Yksikään koira ei tempoillut, haukkunut, murissut, rähissyt tai käyttäytynyt muutenkaan sivistymättömästi, edes aterioidessaan kukaan ei aggressiivisesti varjellut emmettään. Erittäin sofistikoitunutta koirakansaa, kerrassaan.

Keittiön loihtiman herkkubuffetin lisäksi tarjolla oli varsin kattava Dagsmark-valikoima. Koiran ehdottomat suosikkit olivat keittiömestarin kala-katkarapukakku ja aiemmin kokeilematon Mellilä kana-hyönteisnami (antibioottivapaa broiler + mustasotilaskärpäsen toukka). Herkullista!

Ja herkkuja oli meille talutusremmin toisessa päässä kulkevillekin tarjolla. Kuva alkupalapöydästä, pääruokana oli naudan paistia ja uunilohta tykötarpeineen, lisäksi runsas jälkkäripöytä. Ai että, kyllä oli maukasta.

Aterian jälkeen nautimme jälkiruokadrinksut baarissa, sinnekin koirat olivat tervetulleita (koiralle tuotiin oma vesikuppi). Koiratanssin ja koiramaisen stand up'in jätimme kuitenkin väliin. Oli kivaa ja tunnelmallista! 

Seuraavaksi uudeksivuodeksi on jo varaus tehtynä. Tapahtuma täyttyy kuulemma aina aika nopeasti, lisätietoja löytyy täältä. HUOM! Tämä EI OLE kaupallinen yhteistyö, ihan vaan oma vinkkini. 

PS. Kuljettelin Miestä takapenkillä 3 kuukauden ajan fysikaaliseen, sen jälkeen jalka taipui sen verran, että pääsi itse auton rattiin ja takaisin töihin. Ja nyt meitä on täällä kaksi ontujaa, kun omakin polveni kiukuttelee. Pupusen mielestä hänellä on ikäloput rappeutuneet vanhemmat. Taitaa olla oikeassa, piru vie.

PPS. Näiden jouluneulomusten myötä vuoden 2023 langanmenekiksi jäi vaivaiset 2 kg 903 g.

Joulusukat

 Tuttuun tapaan sukkia pujahti joulupaketteihin:

Pupusen Mummolle ja Systerille (kuvien kanssa).
.

Pupusen Kummitädeille kumppaneineen (kuvien kanssa myös).
.

Työkavereille, viidet samanlaiset, kulkusilla.
.

Ja työkontakteihin nämäkin liittyvät, postitettiin Mikkeliin.
.

Kesällä muuan vanhempi herrasmies ajoi autoni kylkeen,
kun ei kyennyt suonenvedoltaan jarruttamaan.
Vakuutusyhtiöstä (joka sopivasti oli ihan just kolaripaikalla) palatessamme
suosittelin herralle villasukkia ennaltaehkäisyksi.
.

Varmemmaksi vakuudeksi toimitin sitten sellaiset Jouluksi.
.

Mies sai toiselta vanhemmalta herrasmieheltä
pellontäyden tuulenkaatoja raivattavaksi, parasta koivuklapilaatua.
Jouluksi toimitettiin lahjakortti ja lämmikkeeksi villasukat,
kun ei rahaa halunnut, siistin pellon vainen.
Meille riittää takkapuita moneksi talveksi.
.

Appivanhempien naapurissa asuu intohimoinen marjastaja,
liki kasikymppinen herrahenkilö.
Lähetti meille 2 purkkia puolukkahilloa,
pyysi palauttamaan purkit niiden tyhjettyä.
.

Palautuivat sukkien kera, herralle ja vaimolle myös.
.

Maalarille lupasin syksyllä turkoosit sukat.
(Kuvia maalarin hommista sitten joskus myöhemmin...)
.

Timpurille sukat myös, vaikka timpuroinnit ovat vielä kesken
(yläkerran rapussa, siitäkin sitten joskus valmistuttua).
.

Pupusen kaveri kyseli taannoin, voisinko joskus tehdä sukat hänellekin.
Lupasin tietty, lempivärejä varmistelin:
sinistä ja vihreää, joulupakettiin nämäkin.
.

Syksyn aikana on hiljaksiin valmistunut enemmänkin raitasukkia.

Kuvasta puuttuvat musta-harmaat raidat, sujahtivat Hope-pakettiin.
Tänäkin Jouluna nappasin S-marketin Hope-kuusesta 2 toivetta:
10-vuotias poika toivoi mustaa kaulahuivia
- sellaisen sai ja pipon (ihan kaupan tavaraa) ja tietty ne villasukatkin
&
17-vuotias tyttö toivoi ihonhoitotuotteita
- pussintäysi Lumenea, sukkia en kuitenkaan mukaan tunkenut.
.

Pupusen jalka on jo omani kokoinen.
Käytiin ostamassa Joulukonserttiin maiharit puvun kanssa,
valittiin sellaiset, jotka otan omaan käyttööni pieniksi käytyä.
Maiharit, koska pikkuisen lyhyiksi käyneet puvunhousun puntit
pystyi tunkemaan maiharinvarteen - tyylikästä!??
Nämä sukat kuitenkin Pupusen luistimiin.
.

Lankaa näihin sain käytettyä 3,5 kg.
Muutamat ehkä lähteneet eteenpäin vaa'an ja kameran kiertäen.
.

Joululahjapostaus, himppasen myöhässä

No juu, myönnän ettei postaukseni ole ihan ajankohtainen...

Joulunalusaika 2021 oli aika hektinen, aikaa ei jäänyt omakätisten joululahjojen tekoon. Niinpä teinkin niitä vasta joulunpyhinä Imatralla: siellä oli aikaa, rauhaa, lepoa, inspiraatiota - sekä sukkapuikot & villalankaa.

Kollegalle lapaset.

Projektipomolle villasukat.

Perusduunin pomon voimakasvi on auringonkukka. Meillä kotona -sivustolta löysin ohjeen AURINGONKUKKA-sukkiin. 

Nappasin ohjeesta vain auringonkukkaosuuden, muilta osin suunnittelin sukat oman pään mukaan.  Niistä tuli NIIIIIN hienot - mutta unohdin kuvata. Tai ehkä kuvasin, mutta olen poistanut kuvat koneelta? Niin tai näin, kuvaa ei nyt vaan löydy.

Auringonkukista innostuin sen verran, että kun Pupusen luokkakaverin äiti toivoi pitkävartisia sukkia, rohkenin napata Kotiliedestä (26/2021) löytyneen kuvioneulemallin työstettäväksi. Koko 36, nämäkin väkästin välipäivinä.

Kaikista näistä kirjasin kyllä langanmenekin talteen, en vaan muista, minne... Mutta sanotaan, että suurinpiirtein 600 grammaa, niin saan viime vuotisen listan pois roikkumasta:

Langanmenekki 2021
0,086 kg - tammikuu
0,511 kg - helmikuu
0,338 kg - maaliskuu
1,662 kg - huhtikuu
0,427 kg - toukokuu
0,217 kg - kesäkuu
1,231 kg - heinäkuu
1,375 kg - elokuu
1,380 kg - syyskuu
0,862 kg - lokakuu
0,906 kg - marraskuu
0,600 kg - joulukuu
yht. 9,595 kg

Ehkä tämän vuoden joululahjavalmistelut kannattaisi aloittaa jo nyt...?

Vaihtarit

Työkaveri toi pussinpohjallisen Nalle-lankaa, eivät ole hänen väriään.

Tuo kirjava on just meikäläisen naaman värinen, tykkään!

Sinisestä ja violetista en niin perusta, mutta kyllä nekin käytettyä tulee.

Nallesta olen tehnyt lukuisia Etiopia-nuttusia.

Vaan kerätäänkö niitä enää ja jos, minne lie toimitetaan?

Etiopiaan ei enää ainakaan, tullimaksuihin taannoin tyrehtyi.

Olen numeroinut nutut blogissani,

kaikkiaan olen niitä tehnyt tähän mennessä 19.

Yhtä siis ainakin vielä uupuisi täydestä tiusta...

Ja kuten kuvista saattaa päätellä,
lankakeränloppuni tuppaavat olemaan aika punavoittoisia...
Saman olen huomannut jämälankasukkia tikutellessa,
punasävyisiä tuntuu tulevan kuin tuutista...

Työkaveri ei kuitenkaan saanut punaista,

eihän se ole hänen värinsä!

Kiitokseksi langoista annoin vähän tummempaa

ja vahvempaa (Seiskaveikka).

Koko 37-39, langanmenekki yhteensä 174 g.

Pääsiäisen mökkireissulla tekaisin.

* * * * *

Kirjaan tänne viime vuoden langanmenekkiyhteenvedon:

Langanmenekki 2020

1,004 kg - tammikuu

1,071 kg - helmikuu

0,000 kg - maaliskuu

0,721 kg - huhtikuu

1,186 kg - toukokuu

0,954 kg - kesäkuu

0,378 kg - heinäkuu

???????? - elokuu

0,163 kg - syyskuu

0,398 kg - lokakuu

0,530 kg - marraskuu

1,347 kg - joulukuu

yht. 7,752 kg

Elokuussa tein vähän suuremman työn, mutta siitä puuttuu se viimeinen viritys. Kun en yli puoleen vuoteen ole saanut tehdyksi, luovutan! Ei niin, että jäisi ikuisesti (toivottavasti!) tekemättä, vaan kirjaan sitten vasta sille ajankohdalle, kun työ ihan oikeasti on valmis päälle pantavaksi... Pitää nimittäin saada uusi vuosi alulle tuonne sivupalkkiin tai jää kokonaan tekemättä!