Sivut

Lukijat

tiistai 31. joulukuuta 2019

Remontin vaiheet

Näin olohuone-ruokailuhuone-eteinen -remonttimme eteni:

  1. Kesän alkupuolella Mies totesi, että taitaa viimein olla aika remontoida olohuone-ruokailuhuone! Tyhjensin luukun tuotapikaa, ettei ehdi tulla toisiin aatoksiin!! Iso divaanisohva jäi ajelehtimaan keskelle lattiaa, sitä kun ei saanut mahdutettua minnekään.
    .
  2. Mies kävi sorkkaraudan kanssa vanhojen verhokoteloiden kimppuun. Kohtuullisen massiivista tekoa, kaatopaikalle kuormattiin 250 kg purkujätettä.
    .
  3. Talo on umpikivitalo: ulkoseinät, väliseinät, välipohjat, kaikki harkkoa. Valtio on joskus menneinä vuosikymmeninä maksanut energiansäästöavustusta mitä oudoimpiin lämmönsäästökikkoihin. Tässä talossa kertakaikkisen kummallisena ratkaisuna on ulkoseiniin (sisäpuolelle, luonnollisestikin!!) liimattu n. 4 cm vahva styroxlevy. Tietenkään sitä levyä ei ollut verhokoteloiden takana, joten kaikista ikkunaseinistä puuttui nyt yläosa!!!
    .
  4. Paikalle hälytettiin timpuri. Mietittiin, miten seinät paikataan, markkinoilla olevat uretaanilevyt kun eivät ole 4 cm paksuja. Uretaanilevyn päälle pitäisi siis kiinnittää vielä ohut kipsilevy.
    .
  5. Timpurin aikataulu muuttui pariin otteseen kiireellisempien urakoiden ja lomien alta. Heinäkuun lopulla seinät ovat kunnossa. Samalla poistettiin ruokailuhuoneeseen avautuvan vaatehuoneen ovi karmeineen, uutta ei ole asentaa tilalle.
    .
  6. Käymme ostamassa oven poistetun tilalle. Aukon kokoista ei ole olemassakaan. Karmeja pitää aika rajusti kaventaa, jotta ne mahtuisivat aukkoon - olemme rohkean optimistisia ja ovi karmeineen lähtee mukaan.
    .
  7. Kiertelen sisutusliikkeitä ja rautakauppoja sopivaa tapettia etsien - ei löydy. Sohva seilaa pitkin huonetta, mallipalat vaihtuvat seinillä. Yhtenä iltana sohvalla mallipaloja tuijotellessa tajuan välähdyksenomaisesti: miksi väkisin yritän miettiä ruokahuoneen 113 cm leveiden vanhojen komeroiden tilalle jotain muuta ratkaisua - sellaista ei ole. Miksi ammottavaa aukkoa ei vaan levytetä umpeen?? Pupusen leikkihuoneen puolelle tulisi näin liukuovien taakse oikea vaatehuone komeron sijaan.
    .
  8. Paikalle hälytettiin timpuri. Hän totesi urakan helpoksi ja aikatauluissakin oli sopivasti väljää.
    .
  9. Appiukko kävi upottamassa uudenuutukaiseen seinänpätkään sähköpistokkeita ja tv-pistokkeen, myös adsl-purkki siirrettiin  Pupusen uuden (keskeneräisen) vaatehuoneen puolelle piiloon. Tapettimallit vaihtuvat seinillä.
    .
  10. Maalari käy tsekkaamassa tilanteen ja antaa vinkkejä pohjatöihin. Mies paklaa ja poistaa katto-, ikkuna- ja ovilistat. Lattialistat on liimattu styroxiin jollain superliimalla, Mies makaa kyljellään lattialla ja tekee hiki päässä töitä vääntöraudan, puukon ja taltan kanssa. Viimein irrotessaan listat repivät isoja suikaleita styroxien pinnasta (tapettia ja suojakangasta), jotka maalari suositteli säästämään.
    .
    .
  11. Etsin edelleen tapetteja, turhaudun. Heti kun Miehen työvuoroissa on useamman päivän vapaa, varaan laivaliput ja hotellin Tallinnasta. Mies tekee listaa sikäläisistä rautakaupoista.
    .
  12. Lokakuun lopulla kolme päivää rautakauppa- ja valaisinliikekiertelyä (sekä tietty hunajaolutta). Mielestäni parhaat valikoimat olivat Ehituse ABC -myymälässä, josta sitten tapetit ostetaankin. En osannut päättää kahden tehostetapetin välillä, joten ostamme molemmat - lopullinen valinta tehtäisiin vasta kotona.
    .
    .
  13. Maalari käy maalaamassa katot ja tiiliseinän. Suosittelee, että parketti hiotaan ennen tapetointia. Efektitapetiksi valikoituu sininen jugend-henkinen vaihtoehto, keltainen päätetään unohtaa.
    .
  14. Olen jättänyt paikalliselle parkettifirmalle arviointikäyntipyynnön jo useita viikkoja aiemmin, en vaan ole saanut vastausta. Kun viimein tavoitan urakoitsijan, hän on juuri lopettanut liiketoiminnan ja jäänyt eläkkeelle. Teen tarjouspyynnön Urakkamaailma.fi -sovellukseen. Olisiko alalla kartelli, kaikki tarjoukset ovat muutaman kympin tarkkuudella saman suuruisia...? Mies ottaa yhteyttä firmaan, josta aikoinaan hankkinut parketit Pyynikin poikamiesboxiinsa ja sopii arviokäynnin.
    .
    .
  15. Maalarilla uudet työmaat painavat päälle, hänen on pakko aloittaa tapetointi ennen lattian hiontaa. Tekee pitkää päivää, aamusta iltauutisiin.
    .
  16. Parkettimies tulee tekemään arvion. Yhteisymmärrys löytyy ja parketinhioja saadaan paikalle jo saman viikon perjantaille, näin sovitaan. Tapetointityö jatkuu.
    .
  17. Mies hoksaa, että astianpesukone uusittiin keittiörempan yhteydessä 12 vuotta sitten. Mitäpä jos se sylkäisee liemet ulos juuri, kun parketti on saatu kuntoon?? Siltä seisomalta lähdemme kodinkoneliikkeeseen valitsemaan uutta...
    .
  18. Sopiva apk löytyi, toimitus ja asennus sovitaan keskiviikolle (parketinhionta perjantaina). Keskiviikkoiltana asentaja soittaa, ei ehdi, muissa asennuksissa mennyt liian pitkään. Sovitaan asennus torstai-illalle. Näin tapahtuukin. Mies palaa puoliltaöin töistä: paloittelemme divaanisohvan, että parkettimies pääsisi aamulla hommiinsa.
    .
  19. Perjantai-aamuna anivarhain parkentinhioja saapuu koneineen. Iltapäivällä käyn kotosalla kysymässä aikatauluarviota. Pihalla on iso säkki hiontapölyä, lattia on hiottu ja kolme valkopigmentoitua lakkakerrosta vedetty, vimeiset kaksi kerrosta saataisiin tehtyä vielä saman päivän aikana. Sain ohjeet, ettei lattialla saisi tallustella ainakaan vuorokauteen (mieluiten vasta sunnuntaina), huonekalut voi tuoda sisään noin neljän päivän päästä ja mattoja levitellä lattioille viikon kuluttua. Hiontapölyn hiukkastakaan ei näy missään, tapetit ovat putipuhtoiset ja alareunoistaan täysin koneen kolhimattomat.
    .
  20. Varaudumme elämään ja aterioimaan pari iltaa yläkerrassa: noutopizzaa illaksi, aamuksi kolmioleipiä ja Valion Latte-kahvia ja maitokaakaota sivuvintin viileään. Harmillisesti lauantaiaamuna huomaan huonekalukaupoille lähdettäessä, että PAKKO käydä keittiössä noutamassa jotain tärkeää. Hipsuttelen varovaisesti villasukissa, astun keittiön laattalattialle - ja seison vesilammikossa! Lattia suorastaan lainehtii. PANIIKKI! Kiljun Miehen apuun, kuivaan froteepyyhkeillä lattioita ja keittiökalusteita, Mies tutkii putkia ja kietoo niitä pyyhkeisiin vuotokohdan selvittääkseen. Liitokset vuotavat, liitin löysä, asentaja oli jättänyt apk-hanan auki. Koitan soittaa asentajalle, ei vastaa. Teen vahinkoilmoituksen. Vettä ei ole onneksi päässyt parketille asti - jos olisimme menneet suositusten mukaisesti keittiöön vasta sunnuntaina, tilanne olisi ollut aivan toinen...
    .
  21. Kierrämme kaikki Tampereen huonekalukaupat ja antiikkiliikkeet, etsinnässä on ruokapöytä tuoleineen, kolme nojatuolia, mattoja, iso peili ja valaisimia. Emme löydä mitään, ei sinne päinkään. Sen sijaan olemme ostaneet kaksi polkupyörää ja tilanneet uudet patjat... Seuraavana päivänä jälleen huonekalukaupoilla, tällä kertaa saan Miehen houkuteltua jopa Ikeaan. Turhaan, poistumme yhtä laihoin tuloksin, ilman heräteostoksia tällä kertaa.
    .
  22. Maanantaina saan asentajan kiinni, käy katsomassa tilanteen, ei totea vahinkoa omaksi viakseen, vaihtaa kuitenkin tiivisteet ja kiristää liittimet. Lupaa hyvittää turvonneesta alakaapista 50 euroa, on kuulemma helppo itse vaihtaa, Bauhausissa leikkaavat levyä määrämittaan. Haloo!? Kuka sen sieltä Bauhausista hakee, kuka irroittaa, kuka kiinnittää? Paikalle tarvitaan myös putkimies putkitöiden vuoksi, todennäköisesti posliinilavuaari hajoaa, kun alakaappia aletaan retuuttaa. Entäs jos vettä on valunut rakenteisiin? Asentaja poistuu suuttuneena, kun kerromme hoitavamme asian liikkeen kanssa, mistä asennus ostettukin.
    .
    .
  23. Tapetointityö jatkuu parkettilakan kunnolla kuivuttua. Viimeistä ikkunaseinää aloitettaessa huone näyttää pitkältä pötkylältä (mitä se onkin, 9,1 * 3,8 m). Päädymme ottamaan jo laitetun valkean vuodan alas ja kokeilemme keltaista tapettia sen sijaan. Näyttää kivalta, konsultoin Miestä puhelimitse (yöpyy työn vuoksi muualla), lopputuloksena pikainen suunnitelmien päivitys! Tapetointi valmistuu viimein vähän puolenyön jälkeen - seuraavana aamuna maalarilla on jo uudet työmaat.
    .
  24. Toteamme, että ei meistä ole listoittajiksi. Soitan jälleen timpurille, joka tulee tekemään tilannearvion. Ikkunoiden listoitus on haasteellinen, koska ulkoseinien styrox-levy, muuta seinää ohuemmalla styrox-levyllä vuoratut patterintakuset ja myöhemmin asennetut ikkunat ovat kaikki eri tasossa. Myöskään normaalit lattialistat eivät ole riittävän leveitä peittämään parketin ja seinän välistä rakoa. Kattolistojenkin kanssa saattaa tulla ongelmia, kun ei ole tietoa sisäkaton alusrakenteista, mutta oletettavasti kattolaattojen alla on rimoitus. Valmista tulee kuitenkin jouluksi, luvataan! Annamme timpurille malliksi mukaan listanpätkän, jota olemme käyttäneet muualla talossa.
    .
  25. Ehdottamaamme listaa ei löydy timpurin käyttämistä puutavaraliikkeistä, aloitus viivästyy. Viimein sitä saadaan, mutta puolet toimitetusta tavarasta onkin vääränlaista. Asennus ei onnistu normaalein menetelmin styrox-seiniin, listat pitää liimata. Lattia vaatii leveiden roilojen vuoksi tuplalistat, onneksi sentään ulomman listan saa ammuttua kiinni liimattuun! Ikkunapielet vaativat tarkkaa mittausta ja melkoista askartelua, mutta työn jälki on uskomattoman upea - timpuri sanoo nauttivansa haasteista! Kattolistat rojahtavat katosta alas! Selviää, että kattolaatat onkin liimattu suoraan välipohjan betoniin, välissä ei ole rimoitusta, joten listoja ei voi ampua kiinni ja liima ei kestä leveiden listojen painoa. Joudumme luopumaan kattolistoista, katonraja siistitään akustolla. Viimeksi paikoilleen nostettiin vaatehuoneen ovi.
    .
  26. Appiukko käy uusimassa pistorasioita ja kattovalaisimien himmentimet.
    .
  27. Remontti on (melkein) valmis!!
    .
  28. Lattioiden saumalistat ja kynnykset puuttuvat, käymme Bauhausissa tekemässä tilauksen. Koska kolmas ja neljäskään huonekalukauppakierros ei ole tuottanut tulosta, teemme samalla uuden toivioretken Ikeaan (sainhan Miehen jo kerran koeistumaan keltaisen nojatuolin!). Melkein jo Vepsäläiseltä hankittiin betonipöytä (kunnes tajusimme, että se ei mahdu ovista sisään) ja melkein jo KotiKalustamosta ostettiin nojatuolit (kunnes tajusimme, että ne ovat lähes samanlaiset kuin entiset). Koska joulu on jo parin päivän kuluttua, Mies pitkin hampain hyväksyy ehdottamani Ikean ruokapöydän, nojatuoleista melkein jo tykkäsi. Teen Click&Collect-tilauksen ja PakuOvelle.com -varauksen, kalusteet saadaan kotiin ja koottua jouluksi. Kun ruokapöytä on paikallaan, Mies toteaa sen erinomaisen onnistuneeksi valinnaksi.
    .
  29. Joulun jälkeen astianpesukoneen asentaja soittaa. Ehdottaa, että haemme korvausta omasta kotivakuutuksestamme. Haloo!? Olemme ostaneet asennuksen juuri mahdollisten vahinkojen varalta, ei oma vakuutuksemme korvaa sellaista - varsinkaan kun asentaja on jättänyt hanan auki! Kerromme hoitavamme asiaa vain kodinkoneliikkeen välityksellä, asentaja suutahtaa jälleen.
    .
  30. Kodinkoneliike ottaa yhteyttä, asia saadaan sovittua. Onneksi rakenteisiin ei nopean reagoinnin ansiosta ehtinyt kosteutta!
    .
Vielä hakusessa: jalkavalaisimet ja seinävalaisimet. Saumalistoja odottelemme edelleen, samoin mattoja.  Matot tilattiin jo 4.12. - toivottavasti saamme haluamamme...

Olen ihan järkyttävän, mielettömän, hillittömän TYYTYVÄINEN tehtyyn remonttiin!! Niin maalari, timpuri kuin parketinhiojakin tekivät käsittämättömän hienoa työnjälkeä ja venyivät uskomattomiin aikataulutuksiin!

Kyllä nyt kelpaa!!


Näissä tunnelmissa uuteen vuoteen ja vuosikymmeneen -
ILOA, ONNEA JA MENESTYSTÄ KAIKILLE BLOGIYSTÄVILLENI!!

Kuvapostauksia myöhemmin...


sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Joulun ihme

No, ei nyt kuitenkaan sellainen ihme, joka ehkä perinteisesti Jouluun mielletään!
Mutta yhden sortin ihme kuitenkin!

Uskolliset blogiystäväni ovat menneinä vuosina useaan otteesseen jakaneet - pääsääntöisesti tahtomattaan - harmin, kiukustuksen ja märinän, kun haaveilemani olohuone-ruokailuhuoneen remontti on siirtynyt muiden MUKA tärkeämpien remonttikohteiden alta. 
Jotain mainitakseni: ulko-ovien & autotallin nosto-oven vaihto, ikkunoiden vaihto (joka lukuisasta ikkunamäärästä johtuen tehtiin kolmessa vaiheessa). Vesikalusteiden ja putkien uusiminen, viemäreiden sukitus. Sähkökaappien päivitys ja kaikkien sähkövetojen uusiminen. Lämmitysjärjestelmän vaihto. Liiterin rakentaminen. Kattotiilien pesetys ja suojaus jollain ihmeaineella. Rännejä ja tikkaita ja propelleja savupiippuun. Lisäeristeitä ja mittaamaton määrä kaikkea muuta TÄYSIN yhdentekevää.
Keväällä Mies alkoi kysellä salaojatarjouksia (siitä ehkä joskus myöhemmin lisää), sinä vaihessa olin jo menettänyt kaiken toivon. Avio-onni ei sentään ollut vaakalaudalla, mutta mielenkiinto kodin laittamiseen oli tyystin menetetty.

Kesän korvalla Mies yllätti, kysyi minne olohuone-ruokailutilan huonekalut heivattaisiin remontin ajaksi - autotallia niillä kun ei saisi tukkia. Toivonkipinä toi tarmoa kantaa yhden viikonlopun aikana sohvaa ja telkkaria lukuunottamatta kaikki kalusteet makuuhuoneeseen, sivuvintteihin, takkatilaan ja kierrätyskeskukseen!! Mies oli viikonlopun töissä, joten kai se jonkinsortin riemuriuhtaisu oli, kun yksin niitä villasukilla hiulasin kerroksesta toiseen. Minun puolestani ei olisi estettä remontin aloittamiselle!

No, aika monta kuukautta sitten istuttiinkin autiossa olohuoneessa orvolla soffalla nurkkaan lattialle sijoitettua tellua tuijottamassa. Lisäkalusteeksi ja omaksi viihdykkeekseni toin vain silityslaudan - sille katettiin myös kaffitukset satunnaisille vieraille.

Neljä kuukautta (4 kk!!) etsin mieleisiä tapetteja - enkä löytänyt. Viimein lokakuun lopulla lähdimme kolmeksi päiväksi kiertämään Tallinnan rautakauppoja - mieluisia malleja löytyi jo liiaksikin asti!!

Kun tapetti oli valittu, alkoi aikatauluista sopiminen timpurin, maalarin ja parkettifirman kanssa. Itse olin allokoinut remontin valmistuvan juhannukseen mennessä (tai viimeistään Pupusen rippijuhliin v. 2025!), mutta ihmeekseni kaikki ammattimiehet ja -naiset olivat sitä mieltä, että kyllä tämä Jouluksi valmiiksi tehdään!!

Ja tehtiin myös, vaikka vähän se yli- ja yötöitäkin teetti!!

Ja koska viimein löysin mieleisen ruokapöydänkin (ruokapöydän tuoleja en toki löytänyt, tietenkään), joten jouluaattona meillä istui 8 ruokailijaa sekalaisilla eri huoneista haalituilla istuimilla - verstaan työtuolista pianotuoliin - nauttimassa jouluateriaa...

Ihan valmista ei ole vieläkään. Lattian saumalistat ja kynnyksiä puuttuu (tilattu on), taulut on ripustamatta ja jouluksi tilatut matot eivät ole saapuneet vieläkään. Myös sopivia lattiavalaisimia vielä metsästän ja mietin, tarvitsevatko keltaiset nojatuolit seurakseen rahit vaiko eikö...

Mutta kunhan saan nurkat vähän viimeistellymmiksi, lupaan laittaa kuvia - kyllä tätä IHMETTÄ niin piiiiiiitkään olen odottanut... Otetaan tästä euforiasta nyt kaikki irti!!


HYVÄÄ LOPPUVUOTTA YSTÄVÄT ARMAAT!

lauantai 6. huhtikuuta 2019

Kantapäät ei kiillä

Lisää umpitylsiä perusvillasukkia ja lankakauhistuskin vielä!
Mutta jotain hyvääkin tästä on seurannut...

Nuukuus käy joskus omaan nilkkaan. Tai villasukkaan. Oikeammin hyväntekeväisyysvillasukkaan.

Halvalla kun sain, tilasin jo kuukausia sitten Adlibrikseltä ison pussillisen tarjouslankoja. Tai parikin... Vissiin oli hämärää tai väsymystä tai välinpitämättömyyttä tai vaan hoksaamattomuutta, mutta olin tilannut muutaman kerän Socki Glam -lankoja tajuamatta, että lanka on glitteröityä. Tai jotain kiltävää siellä oli mukana, 2% kimallusta.

Glitteri-villasukat? Glitteröidyt umpitylsät perusvillasukat?? Juu, ei minulle!
Eli kyseenalaisia hyväntekeväisyyssukkia näistäkin...

Shooting Star + Ocean Frost + Vintage Sparkle + Holidays (ylinnä)
98 g + 95 g + 92 g + 87 g
Kantapäät ovat ihan rehellistä perusvillasukkalankaa, Seiskaveikkaa. Eivät kiillä!!

No, näitä maaliskuulla tikutellessani tajusin, että olen minäkin pönttö. Hönö. Pöljä.

Kauppareissuillani kyylään ja vertailen ja olen valmis maksamaan muutaman pennosen enemmän, jos löydän kotimaisia suodatinpusseja. Suklaakastiketta, maitoa ja keksipaketin. Kynttilöitä, juustohöylän, paistinpannun ja pölyhuiskun. Tunikan, sukat tai ulkoilutakin. Pyyhkeet ja pussilakanat. Sohvan tai maalipönikän. Haravan tai autonrenkaat. (No juu-juu, tiedostan kyllä, että näistäkin "kotimaisista" osa valmistutetaan muualla, materiaalien alkuperämaasta puhumattakaan). Mutta ei tulisi mieleenikään ostaa ulkomaista lihaa, juureksia tai leipää. Suin surminkaan en tilaisi kiinalaiskrääsää tai lapsityövoimalla tuotettua vaatepartta netistä.

Miksei sama päde villalankaan? Miksi halpa turkkilainen lanka sokaisee ja vie harkintakyvyn ihan täysin?

Olikohan tämä joku glitterin aiheuttama valaistuminen!!??

Keräsin kaikki Adlibris-lankojen loput kultakassiini. Neulon pois, sen jälkeen koitetaan tässäkin tarveaineessa pysyä mieluiten kotimaisessa tarjonnassa.

Ihan vaan periaatteen vuoksi.

PS. En todellakaan ole mikään mallikansalainen! Surutta ostan kotimaisten omenien sijasta avokadoja ja banaaneita, kokeilen kaikki mahdolliset maailman jugurttit. Käytän vain  tiettyä englantilaista farkkumallia ja suosin espanjalaisia sekä tanskalaisen perheyhtiön nahkajalkineita. Hamstraan Ikean tyynynpäällisiä ja mattojen kohdalla katson vain materiaalitietoja, en valmistajaa. Pihlgren & Ritolan tapettimallit eivät innosta, mieluummin jotain kansainvälisempää, kiitos. Kaiken pakkaan muovipussiin ja toiseenkin, kauppakassi kun on useammin kotona kuin mukana.... Niin, ja kassajonossa mukaan tarttunut sisustuslehtikin on mieluummin ulkomainen täkäläisen sijaan.

Josko niiden lehtien siivittäminä villasukkavuoksi jontaisi sisustuksellisempiin suvantoihin - kevätaurinko kannustaa taas kodinkunnostuspuuhiin...


sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Rumat pois

Perkasin sukkalankakoriani, päätin heivata kaikki öklön äklöt inhavärit, mitä ne siellä hautuvat loputtomiin. Tikuttelin sukiksi.

Onko vähän kyseenalainen idea tehdä rumia sukkia hyväntekeväisyyteen???
Uskottelin kuitenkin itselleni, että kyllä JOKU näistä kuitenkin tykkää, jos kerran niin kammottavan värisiä lankoja ylipäätään on tehty. Toivottavasti olen oikeilla jäljillä, muuten nämä jäävät pyörimään jonkun huono-onnisen hyväntekeväisyysjärjestön kaapin perille...

Seiskaveikaa Nostalgia ei varsinaisesti ole ruma väri, se on vain suunnattoman vaikea yhdistää mihinkään muuhun lankaan. Enkä erityisemmin tykkää yksivärisistä sukista - tylsää tikutellessa, vielä tylsempää (omissa) jaloissa. Heti kun lisäsin sammaleisen kantapään, ilme piristyi välittömästi - mitättömät raidat kuitenkin pilaavat vaikutelman. Lankaa sain menemään näihin 97 g + 105 g.


Kun olin lapsi, Äiti aina sanoi violetin olevan vanhojenpiikojen väri. Johtuuko siitä vai jostain muusta, mutta en tykkää lilasta, purppurasta, kretuliinista enkä sinipunaisesta. En tykkää tummasta, enkä varsinkaan vaaleasta eli laventeli ja syreeni joutavat samaan inhokkiryhmään. Eivät nämä nyt ihan hirveitä ole, mutten kyllä itse näitä haluaisi.

Seiskaveikkaa ja Adlibris Socki Gemstone, toisen parin raitalangasta ei muistikuvaa. Näihin sain hukattua 86 g +112 g.
 
Muutenkin vierastan platkuja sävyjä, mitättömiä ja ankean latteita hiirulaisenhippuloita, valjun voimattomia värejä. Villasukissa siis, tyylikäs luonnonvärinen aidoista luonnonmateriaaleista koottu sisustus on taas ihan huippukiinnostava ja elävä! Ristiriitaako?

Näihin sain upotettua Seiskaveikan Aapoa ja Eeroa, lisukkeena Adlibris Socki Happy Days ja Gemstone, 96 g + 93 g +104 g.

Pitkävartiset Seiskaveikka-raitasukat tein Miehelle, mutta kieltäytyi vastanottamasta, sukkia on kuulemma jo liiaksi. Pyysi, että laitan hyväntekeväisyyslaatikkoon, että joskus joku isojalkainenkin (47/49) saisi sukkia. No, mitäs siinä sitten, ei ole lähipiirissä muitakaan suurisaappaisia ottajia, 153 g.

Adlibris Socki Jotunheimen tuo niin mieleen omat yläasteajat, ettei tee mieli kenellekään antaa. Koko 37/38 ja lankaa kului tasan koko kerä, 100 g.

Helmikuulle näistä kirjataan kokonaissaldoksi 946 g.

tiistai 26. maaliskuuta 2019

Opintoja (kesäsukissa)

En ole ollenkaan varma viimeisimmästä älynväläyksestäni, kuinka viisasta tässä elämäntilanteessa!? Aika kun on jo muutenkin kortilla...

Mahdollisuus oli kuitenkin niin houkutteleva ja työnantaja suhtautui niin kannustavasti, etten voinut jättää tilaisuutta hyödyntämättä! Joten olen taas opiskelija, työn ohessa. Aloitin Tuotekehitystyön erikoisammattitutkinnon (180 osp) ja meinaan pusertaa paketin kasaan vuoden loppuun mennessä! Tiukkaa tekee, mutta teemat innostavat: palvelumuotoilu, proaktiivinen kehittäminen, innovaattorina toimiminen...

 
Ensimmäiset lähiopintopäivät ovat jo takana, sukkakudin ei juuri edistynyt.
Kotona jatkettiin, nimesin nämä "opiskelijan kesäsukiksi".
Itselleni tein, Nallea ja Teetee Pallasta, koko 38/39, 110 g.

Ai niin, viime kuussa suoritin myös Työturvallisuuskortin kurssinjohtajakoulutuksen. Sielläkään ei ehtinyt puikkoja heilutella! Nyt pitäisi vielä rakennella koulutuspaketti ja aikatauluttaa koulutukset. Normityöni lisäksi, ja uusien opintojen. No, sehän on vain kalenterointikysymys...

lauantai 23. maaliskuuta 2019

Keltainen kausi

Tammikuussa sain parit sukat aikaiseksi, ihan omiin tarpeisiin.

 Itselleni Seiskaveikkaa, koko 38/39, 114g.

Pupuselle parit, mustakantapäiset jo syksyä ajatellen, koko 36/37, 82 g.
Raidalliset tähän hetkeen, koko 35/36, 64 g.
Tuttua ja turvallista Seiskaveikkaa.
.
 
Huomaan, että keltainen ja oranssi viehättävät.
Osin on kyllä kyse siitäkin, että ihan vaan löydän romppeeni - huomioväriset puhelimet, kalenteri, lompakko ja silmälasikotelo löytyvät mustia helpommin. Vähintään kerran päivässä näitä silti etsiskelen...

Tai sitten vaan on joku keltainen kausi menossa. Tässä perheemme tämän talven palttoot... Pupusella kananpojankeltaista, minulla maalaismunan keltuaisen sävyä, Mies halusi ehdottomasti oranssia.

Kuva: ikea.fi
Nyt himoitsen tällaisia!
Mietin, mahtuisiko niitä olohuoneeseen kolme, neljä vai viisi...
Mies ei (taaskaan) ihastu ideastani,
sanoo istuvansa mieluummin kaksi vuotta lattialla.
No, katsotaan, lähdetään vissiin koeistumaan jossain vaiheessa...

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Sukkavuoden 2018 viimeiset (ja ensimmäiset)

Kävin muistikortteja läpi. En löytänyt sitä, mitä etsin - mutta löysin viimevuotisia kuvia sukista, joita en ollut täällä vielä vilauttanut. Blogiin ovat löytäneet vain Kummipojan perheen perinnesukat ja joulupaketteihin kääräistyt.

Vuosi sitten keväällä tein Pupuselle puolenkymmentä uutta sukkaparia. Pupusen koululla lymyilee vissiin joku nälkiintynyt villasukkahirviö, joka pistelee poskeensa lapsipolojen sukkaset. Kaiken kukkuraksi tuntuu olevan vielä kronkelikin - usein parista vain toinen on kelvannut maistiaisiksi, toinen on sylkäisty mauttoman takaisin reppuun. Eli osa on näistä uudemmistakin jo mystisesti hävinnyt tahi taianomaisesi kadonnut. Jalka kasvaa hurjaa vauhtia, pieniä alkavat jo olla ne säästyneetkin.

Nallea, 50 g + 51 g, koko 33/34.

Seiskaveikan jämiä ja Adlibris Sockia, 74 g + 72 g, koko 33/34.

Nallea, 55 g, koko 33/34.
Vuoden käytöstä jo rähjääntyneet...

Myös omia kulahtaneimpia sukkia olen heitellyt urakalla pesään.
Parit uudet tikuttelin tilalle:

Ihanaa okranväristä Seiskaveikkaa palmikolla, 107 g.

 "Hyväntekeväisyyssukkamallilla" (eli joustetta lavan päällä)
itselleni Adlibris Socki -langoista (2 erisävyistä kirjavaa + pinkki), 112 g
ja Miehelle sammaleista Seiskaveikkaa, raidat Adlibris Sockia, 135 g, koko 47/48.

Varsinaisia hyväntekeväisyyssukkiakin valmistui jokuset, vein ne ja muuta vanhempaa varastoa joulun alla paikalliseen lapsiperheiden joululahjakeräykseen. Kuvatkin otin, mutta en enää löytänyt. Sen sijaan löysin muistilapun, jossa seisoo:
- sinapinväriset 136 g, koko 40-42
- oranssit 65 g, koko 28-30
- pirkka 88 g, koko 37-38.

Viimeksi mainitut tein herkullisen vihreästä Pirkka-langasta. Väri oli kiva, mutta lanka muuten AIVAN kamalaa! Paksua, kovaa ja muovisen oloista, epämiellyttävää neuloa ja jälkikään ei ollut kovin nättiä. Sukkia en raaskinut roskiin laittaa, mutta keränloppu sinne päätyi ja täydet kerät kirpputorille.

Joulun alla käytin Äitiä Tiiriössä shoppailemassa. Mummolasta kotiin lähdön koittaessa auto ei inahtanutkaan. Onni onnettomuudessa, ettei kottura kuollut kauppakeskuksen pihaan! Nyt pääsin kipaisemaan naapuriin akkukaapeleita lainaamaan. Eipä auttanut. Lopulta naapuri lykkäsi auton käyntiin ja siitä surautinkin suoraan autohuoltoon.

Kiitokseksi avusta sukat, koko 42/43, Seiskaveikka & Adlibris Socki Meadow creek, 110 g. Starttimoottori vaihdettiin uuteen.

Siinä ne sitten olivatkin.

Ilman mökille tehtyjä muoreja (yht. 3,88 kg) ja suklaanruskeaa pidennystä (0,43 kg) olisi ollut langallisesti laskien laiha vuosi (vaivaiset 2,187 kg). Nyt kokonaissaldoksi kertyi sentään 6,5 kg.

tiistai 5. maaliskuuta 2019

Toiletti

Jos meni Iisakinkirkon - joka sentään on 101,5 metrin korkuisena maailman neljänneksi suurin kupolirakennus - rakentamiseen 40 vuotta (1818 - 1858), niin 9 kuukautta (2018) 1,2 neliön vessan remontoimiseen on kohtuullinen saavutus kai sekin? Varsinkin kun esivalmisteluihin meni 15 vuotta. Sillä ei tietenkään ole mitään merkitystä, että tässä talossa olemme asuneet vasta 13 vuotta...

Peili
huudettiin 15 vuotta ennen remontin alkua Viialan Metsälinnan huutokaupasta. Silloin päätin, että sen ympärille vielä joskus saan unelmieni vesiklosetin. Peilin koko raameineen L67 * K87 cm.

Pussikruunu
osui silmiin kohta 13 vuotta sitten, heti kohta tähän tölliin muutettuamme Koti ja keittiö -lehden Myydään-palstalta. Heti hoksasin sen olevan juuri oikeanlainen wessan walaisimeksi. Ei kun kaupoille Palanderin taloon Tampereen torin laidalle. 

 
Pietarin kirkon innoittamana olin alun alkaen (vuodesta 2013) suunnitellut, että tilaan Elsa-maarit -blogin pitäjältä (vanerille tjms. toteutetun ja kattoon vaijereilla asennetun) kattofreskon, jossa pullevat putot kirmailevat keimailevien kerubien ja autuaiden amoriinien kanssa kultareunaisilla pilvenhattaroilla. 

Tylsämielinen putkimies tyrmäsi tämän fantasian, ilmastointilaitteen sijainti ei ollut optimaalinen. Bauhausin mansetti on aika laiha lohtu menetetyn muraalin rinnalla!

Pyyhe- ja WC-paperitelineet
löytyivät 5 vuotta sitten Mallorcalta Palman Brico Depot -myymälästä. Juuri tällaisia olinkin etsinyt!

Tapetti
tarttui matkaan muutama vuosi sitten, kun Saarenmaalta palatessa jäi pari tuntia aikaa ennen satamaan menoa. Entuudestaan tiesin Pärnu mnt:lla sijaitsevan Musterin tapettivalikoimat houkutteleviksi ja sinnehän sitten suunnattiin nimenomaan toiletin tapetointi mielessä... Smith & Fellows -tapetin isokokoisessa kuviossa kimmeltävät kultahiput. Mies ei rullista innostunut, nyttemmin myöntää jo valinnan olevan "ihan hyvä".

Tapettia lykkäsin myös pistorasian kehykseen.

Tiffany-valaisin
on alun perin hankittu Äidille synttärilahjaksi varmaan jo lähemmäs 25 vuotta sitten, mutta ihastuinkin siihen niin, että lahjapakettiin päätyi jotain ihan muuta. Myönnän, ettei se sentään ole hyyskää silmällä pitäen hankittu, mutta istui kuin tatti taikinaan eriön yövaloksi.

Lattiamosaiikit ja kaakelit
ovat Vehoniemen Laattamyymälästä Kangasalta. Etsimme hohtavan valkoisia laattoja ja saumoihinkin piti saada kimalletta, kultahippusia epoksissa. Onneksi meillä oli ammattilainen laatoittamassa - itse olisimme pilanneet niin laatat kuin saumatkin!

Osaavakin tekijä manasi saumauksen työläyttä, pesuja piti suorittaa tarkan aikataulun mukaan, kävi jopa aamuyöstä seiniä puunaamassa. Aikaa meni moninverroin perussaumausaineisiin verraten ja toki lisätyö näkyi loppulaskussakin. Ehdottomasti kuitenkin kaiken vaivan väärti - ainakin meidän mielestämme, laatoittajan mielipiteestä en ole niinkään varma...

Allaskaluste
on Ikeasta, ja oli kyllä ihan vihoviimenen härpäke koottavaksi. Kaiken kukkuraksi myyntipakkauksesta puuttuivat kaikki viemärivempeleet - toki ne toimitettiin reklamoituamme.
Hana 
on Damixan, eikä sekään ole se, joka tilattiin. Vahinko huomattiin vasta, kun putkimies oli sen asentanut poissaollessamme. Vaihtamatta jäi, mistään ei löytynyt siihen hätään juuri sitä mallia, jota himoitsimme...

  ... joka oli tällainen.


WC-pönttö
on Idon korkea malli. Valikoimaa oli vähänlaisesti, koska viemäröintini piti saada haaroitus allaskalusteen poistovedelle. Alkuperäiset putket olivat läpimitaltaan niin pienet, ettei niitä voinut pinnoittaa. Remppa alkoi siis tammikuussa 2018, kun koko töllin viemärit sukitettiin. Samalla vaivalla kannatti purkaa koko vessa ja ryhtyä toimeen.

Ihan valmista ei ole vieläkään, etsin edelleen sopivaa roskakoria (joka on himmeän kullan värinen). Myös tyyliin sopiva matto on hakusessa - mieluiten aito silkkimatto, mutta kun nyt vaan jonkun löytäisin... Esim. kaikki kivat Vallilat ovat 8 cm liian leveitä, maksimileveys kun on 60 cm. Ja mitään ankeaa kynnysmattoa tai vetelää froteeriepua en tänne halua.

Ylempi kuva hämää, näyttää hämärältä ilman salamaa kuvattuna. Oikeasti wessassa on huikaisevan kirkasta.

"Suudelma"
on vuoden takainen synttärilahja Miehelle, paikallisesta Taidetalosta tekijän näyttelystä hankittu. Sopivia kehyksiä siihen vielä etsiskelen, myös passe par tout -pahvi pitää vaihtaa siistimpään ja sävyltään passelimmaksi. Haaveissani taulun yllä on kultasprayatut poronsarvet - ne jotka muuttaessamme löysimme perunakellarista. Sekatekniikkatyö on Miehelle mieleinen, mutta sarvista ei vaan oikein syty ...

Eivätköhän ne sarvetkin vielä jonain päivänä sinne seinälle ilmesty!?