Sivut

Lukijat

lauantai 28. helmikuuta 2015

Amerikan malliin

Armoton aurinko (silloin kun suvaitsee) paljastaa jokakeväiseen tapaan kaiken nukkavierun nuhruisuuden, tahmaiset sormenjäljet ja lähmityt lasit, kaiken peittävästä karvaisesta pölykerroksesta puhumattakaan - ja siivosin sentään aika perusteellisesti Pupusen synttäreille!!

Viikkosiivous on pakkopullaa, vaikka siivoamisesta tykkäänkin. Usein tarvitsen ulkoista motivointia: kutsuja ja kyläilijöitä, tekstiilien vaihtoa tai uusia sisutuksellisia elementtejä, mööpelirumbaa tai vaikka kirppiskuorman kartuttamista - sanalla sanoen "projektin".

Ehdottomasti vaaditaan myös kunnolliset varusteet ja osa-aikainen "projektiorganisaatio", siis Mies heilumaan porakoneen kanssa, tarpeen tullen kalusteita kanniskelemaan... Pupunen on innokas imuroija, toivottavasti into säilyy yli murrosiän - homma kun on siivouspuuhista tylsintä laatua eli tässä huushollissa ensijaisesti miehistä puuhaa...

Sain kevätsiivouksen hyvään alkuun jo leikkihuoneessa, sieltä olen siirtynyt järjestelmällisesti eteenpäin. Pikkuisen on humpattu huonekalujen kanssa, varsinaisen innoitukseni olen kuitenkin saanut ikkunoiden pesusta!!

Veljenvaimonsiskontyttärellä on Amway-edustus, kotikutsuilta ostin vuosi sitten tiivistettyä ikkunanpesuainetta - siis hyvin riittoisaa ja erityisen TEHOKASTA. Pullonpohjalla oli enää liru jäljellä, aloitinkin kevätsiivousprojektin tehoaineita tilaamalla. Laajensin nyt myös keittiö- ja kylppäritiivisteisiin - tuskin maltan odottaa, että etenen hinkkaushankkeessani sinne asti! Siivousta siivittämän hankin vielä saman sarjan mikrokuituliinan, mielestäni turhan reilun kokoisen.

Keskikerran ikkunat suorastaan säkenöivät! Ja näen kaikkialla entistä enemmän kohennusta kaipaavia kohteita, tahmaa, töhnää ja turhaa tavaraa... Palataan asiaan, kunhan tölli on taas edustuskunnossa!!

PS. En malta olla mainitsematta muutamasta muustakin tuotteesta, aiemmin hankituista. VVST neuvoi pesemään SA8-pyykinpesujauheella ekan koneellisen tyhjänä 90-asteessa, pesuaine irrottaa koneesta aiemmin käytettyjen pesuaineiden fosfaattijäämät. Suhtauduin väitteeseen vähän skeptisesti, kävin kyyläilemässä luukun ikkunasta... Pesukoneen rummussa velloi saastaisen sakea umpiharmaa kiisseli! Pesun jälkeen olin sokaistua, teräsrumpu kimmelsi kuin kruununjalokivet! Pyykkiä pestään liki päivittäin, 3 kg pesuainepaketista riittänee ainakin puolen vuoden tarpeisiin - tuskin enää palaan perinteisiin pesujauheisiin! Toinen yllättäjä: teräsverkkohankauspallot ovat irrottaneet lattialaatoista saumauslaastin rippeet, joita vuosikaudet on turhaan  jynssätty jos jonkinlaisilla patenttiratkaisuilla! Eivätkä naarmuta astioita, kertapyyhkäisy riittää.

PPS. Pyykinpesujauhe on kallista, mutta blandattavat pesunestetiivisteet ovat vastaavaa markettimönjämäärää edullisempia!!

PPPS. Tämä ei ole blogiyhteistyötä, vaan yksityishenkilön tavatonta taivastelua!

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Kolmas versio

... Pupusen leikkihuoneesta.

 1. versio:SOHVA
 
2. versio: PATJA

3. versio: SOHVASÄNKY

Harmaa, liki 3-metrinen jättisohva haukkasi hillittömästi latttia-alaa. Kun Wii-riehuntaan tarvittiin lisätilaa, sohva korvattiin patjoilla. Sohvasta tykkäsin, patjoista en - huone tuntui enemmän kuin keskeneräiseltä.

Lisäksi Sisko, Pupusen kummitäti, marmatti patjaratkaisusta. Että pitää vanhan ihmisen vetoisalla lattialla maata, sivuvintistä raijatut vuodevaatteetkin aina hyisen kylmiä! Veljentyttäret Vanhempi ja Nuorempi, Pupusen kummeja hekin, eivät pistäneet patjamajoitusta pahakseen - notkeampi mieli vai keho? ;o)

Nyt kelpaa Siskon tulla yökylään! Ei tarvitse lattianrajaan oikaista, petivaatteetkin lämpiminä laatikossa!! Tosin patja täytyy vielä vaihtaa paksumpaan ennen ekaa visiittiä, en ota kontolleni mustelmille kolhittuja lonkkaluita tai muuta yhtä shokeeraavaa yöllistä kauhukokemusta....

Laatikoiden vetimet vaihdoin Stockmannin posliinisiin numeronuppeihin. Laatikossa onkin ihan hurjasti tilaa, niihin mahtuivat kaikki pikkuautot, Brio-junaradan osat ja pehmot.

Leluhylly alkoi ammottaa tyhjyyttään - sopivasti tilaa dvd-levyille ja laitteelle. Vielä kun osasisin säätää kuvakoon näytön mukaiseksi... Tosin ei se taida haitata, dvd-tarjontamme lienee vähän "vanhanmallista" muutenkin: 70-luvun Peppi Pitkätossuja, Katto-Kassista, Vaahteramäen Eemeliä, Bamsea ja Nils Holgersonia. Mitähän muut nykymuksut katselevat...??

Päivitystä kaipaa vielä oviseinä, jotain siihen voisi sommitella. Sänkysohvan taakse saa piirustuksia nuppineuloin, mutta tämä seinä vaatii ruuveja ja porakonekäsittelyä. Ei kun suunnittelemaan...

Pupunen tykkäsi uudesta järjestyksestä.

Valitettavasti sohva ei vaan ole paras mahdollinen paikka kutimen kanssa. Joko katsomme dvd:itä jatkossakin yhdessä olohuoneessa tai sitten kuskaan tarvittaessa kevyen korituolin kuistilta yhteisiin Peppi- ja Muumi-tuokioihin. Jos oikaisisin patjalle, takuulla nukahtaisin...

maanantai 23. helmikuuta 2015

Usvaa putkeen! / Paastonajan haaste

http://heivatutkudelmat.blogspot.fi/2015/02/paastonajan-haaste-hyvan-tekemiseen-182.html

Paastonajan Haaste Hyvän Tekemiseen
18.2.-4.4.2015


Heivatut kudelmat -blogin MariJ pisti pystyyn haasteen, jota en voi jättää väliin! Sitäpaitsi tämän sorttinen paastoaminen sopii meitsille merkittävästi paremmin kuin "oikea" - niin hyvää kuin se tekisikin!! (Neitokaisena paastosin useammankin kerran, sitä perua ylittämätön inho porkkana- ja tomaattimehua sekä Molkosania kohtaan...).

Säännöt löytyvät yllä olevaa bloginappia klikkaamalla!

Haaste tuli erittäinkin sopivaan saumaan, olinhan jo päättänyt neuloa muutamat sukat TAYSin sytomyssykorvikkeiksi. Kunhan olen urakoinut Usvat, saatan poimia Marin listasta jonkun toisenkin kohteen...

perjantai 20. helmikuuta 2015

Ite voitin!

Yhdistetty blogin 3-vuotisarvonta ja bloggailun 5-vuotisarvonta on suoritettu!
Koska arvontaan oli 2 syytä, satunnaislukugeneraattori sai arpoa 2 voittajaa:


VOITTAJAT:

Nelonen eli

12. kommentti oli oma välikommenttini! Vähän noloa palkita itseään (palkitsen silti, takuulla!), joten uusinta-arvonta oli paikallaan:


Kone suosi tällä kertaa alkupään numeroita, toinen VOITTAJA on viitonen eli

Palkinnoksi lupasin:
Uudistuskyvyttömänä lupaan taas villasukkia ja jotain kankaista... Tarkemmin määrittelemättä. 
Sude ja Onnenpähkinäinen, olkaa ystävälliset ja laittakaa viestiä [ satunnainen (at) luukku.com ], olisiko sukkapari vai "jokin kankainen" enemmän mieleen, kertokaa myös toimitusosoite, lempiväri + jalan kokonumero  - ja toiveitakin saa esittää. Eri asia sitten on, mitä palkintona tulee...

Eli jos toivoo punaisia pitsisukkia, saattaa saada violetin saunalakin supersuurella kulkusella varustettuna - mitään takeita ei anneta! Koska sanonta "Elämä on täynnä yllätyksiä" on niin kertakaikkisen kulunut, sanottakoon mieluummin:

Elämäni tarkoitus on olla varoittavana esimerkkinä muille.

Elämä on liian tärkeää vakavasti otettavaksi.

ONNEA VOITTAJILLE!
Perästä kuuluu...

torstai 19. helmikuuta 2015

Trilogia ja kotiprinsessat


Olen pyrkinyt viime aikoina hankkimaan vain pokkareita, ne raaskii laittaa surutta kiertoon lukemisen jälkeen. Pitkästä aikaa sorruin kovakantisiin, kun Lehtolaisen trilogian 2 ja 3 osat olivat ihan törkyisen edullisia. Toisesta kirjakaupasta löysin 1 osankin, maksoi enemmän kuin ne 2 muuta yhteensä... Että olikohan nyt niin edullista kuitenkaan, varsinkin kun en isommin fanita Lehtolaista, enemmänkin sellaista "paremman puutteessa" -kategoriaa...? Hämeen-Anttila on sen sijaan kestosuosikkini, vasta viime vuoden lopulla löysin Westön. Kevään lukutarpeet on taas hetkeksi tyydytetty.

Mukaan tarttui myös Tildan Talvikirja. Ei niin, että koskaan mitään tekisin, mutta ovat niin kivoja selailukirjoja - sisäinen lapseni innostuu Tildasta kerta toisensa jälkeen! Ykkössuosikkini tästä kirjasta (tällä hetkellä) ovat ihanan höpsöt teekannut!!

"Olipa kerran kettuherra ja ketturouva, jotka elivät onnellisina aviossa. Joiltakin pariskunnilta se onnistuu. Mutta eräänä päivänä kettuherra kävi kanalassa varkaissa ja söi niin paljon kanoja, että tuli sairaaksi ja kuoli. Hänen vaimonsa itki ja suri, mutta ei mies siitä eloon herännyt." (norjalainen kansansatu Ketun leski)

Ei nyt kauhean kiva satu ole ollut Tove Finnangerin innoittajana, mutta kettuhahmoista tulee kyllä ihan omat piskit mieleen!

Koirarouva ja Ikäneito taitaisivat itse innostua ennemmän "Prinsessa ja herne" -teemasta.

Ihan itse ovat pedanneet prinsessapedit...


http://satunnainenblogi.blogspot.fi/2015/02/viitisen-vuotta.html
PS. Vielä tänään ehtii osallistua arvontaan!
(klikkaa kuvaa)

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Usvaiset TAYS-sukat

Usvainen kommentti 30.1.2015:
Kyllähän minä tätä vielä niihin sukkiinkin kokeilen, ihan vaan itselle, kokeeksi!!

No juu, teinpä sitten raitasukat - kerrassaan T-Y-L-S-Ä-T! Ja kun en kerrasta uskonut, tein toiset - vielä T-Y-L-S-E-M-M-Ä-T. Koko 42/43 (111 g) ja 38/39 (97 g).

Lanka ei vähentynyt muutamasta raidasta rippusta enempää. Nopein tapa päästä epäonnistuneesta hankinnasta eroon on lykätä usvaa putkeen koko varren mitalta. Parempi!! Koko 36/37, 91 g.

Itse asiassa sen verran hyvä, että ajattelin tehdä muutamat lisääkin! Enkä edes itselle, vaan TAYSiin sytomysssyjen sijasta sytosukkia syöpähoidoista paleleviin varpaisiin.

Ja sehän tarkoittaa sitä, että piti hankkia muutama keränen usvaista lankaa lisää! Päätöstä saattoi jouduttaa tarjous: 4 kerää kympillä. Fiksumpi naisihminen olisi ENSIN tehnyt sukilla pesukokeen, sikistyykö Usva konepesussa  ja vasta sitten sännännyt kaupoille. Uhkakuvana 400 g ongelmajätettä, yksikään väreistä ei ole omaan makuuni...

Päätin kuitenkin luottaa Mainamummuun, joka kertoi, ettei yrityksistään huolimatta saanut huopumaan edes 60-asteisessa pesussa. En testaa omiani, pistän suoraan TAYSin Radiukseen, muutamat lisää neulaistuani.

Lankalaihiksen lankalankeemus kasvoi entisestään, myös Seiskaveikka oli tarjouksessa. Mutta tokihan tarvitsen kestävämpää lankaa kärkiin (sitähän ei huomioida, että korissa on jo noin viitisen kiloa Seiskaa entuudestaan...)! Helmikuun plussaksi kirjataan 850 g, vähintään - vielähän on toista viikkoa aikaa langeta uudestaankin...

tiistai 17. helmikuuta 2015

Muumi-piparipurkit

Leffaillan tykötarpeita. Ja hyvä syy ostaa piparipurkki...

Viime vuonna Fazer julkaisi Tove Janssonin syntymän 100-vuotisjuhlan kunniaksi piparipurkin.

Lykkäsin juhlapurkin Veljentyttö Vanhemman yo-lahjan sisään - mustutukseksi valkolakin saantivuodesta. Itselleni en kuitenkaan hankkinut, vaikka vähän muumi-höpsähtänyt olenkin ja vielä vähän enemmän peltipurkkipöhelö. Syitäkin oli ihan kolmin kappalein:
  1. Vaaleansininen on inhokkini, umpimielinen epäväri.
  2. En olisi jaksanut kuunnella Miehen narinaa turhasta peltiromusta.
  3. En erityisemmin välitä pipareista, en varsinkaan mitättömän näköisistä.

No, Pupunen sai kaveriltaan synttäreillään keltaisen 70-vuotispurkin. Ensimmäinen muumikirja "Småtrollen och den stora översvämningen" julkaistiin 1945.
  1. Keltainen on oikein vinkeä väri, vaikken muuten siitä suuremmin perustakaan.
  2. Mies aloitti tutun narinan keltaisestakin, joka loppui välittömästi alkuperän selvittyä.
  3. Pipareille on menekkiä ilman omaakin panostusta.

Leffa-illan innoittamana hankin siis viimein tuon sinisen, sattui löytymään sopivasti -30% hinnoiteltunakin. Suurempi syy oli kuitenkin keltaisen purkin merkintä 2 - mahtaisikohan vielä joskus tulla kolmas, neljäs, viideskin...??


Yhdeksän vuosikymmentä yhteistyötä

Tove Janssonin pitkä yhteistyö Fazerin kanssa sisälsi niin mainosten piirtämistä kuin pakkausten kuvittamistakin. Ensimmäinen maininta Tove Janssonin ja Fazerin yhteistyöstä löytyy vuodelta 1937, jolloin Jansson on muistiinpanojensa mukaan tehnyt ”koristeen Munkkiniemen Fazerille”. Kyseessä on Helsingin Munkkiniemessä edelleen sijaitseva Kalastajatorppa, joka oli Fazerin omistuksessa vuosina 1935-1952. Perimätiedon mukaan Jansson asui Kalastajatorpalla ja koska uransa alkuvaiheessa hänellä ei ollut aina varaa vuokraan, hän maksoi asumisestaan maalauksilla. Kalastajatorpalla on edelleen Janssonin maalauksia sekä yhdessä huoneessa Tove Janssonin maalaama tapetti.

Tove Jansson työskenteli ruotsinkielisessä pilalehti Garmissa 1940-luvulta aina lehden lopettamiseen asti vuoteen 1953. Tuona aikana hän piirsi paitsi kuuluisiksi tulleita ja kantaa ottavia kansikuvia ja pilapiirroksia, myös mainoksia lehteen. Yksi Janssonin piirtäjäkollegoista oli Hjalmar Hagelstam, Karl Fazerin vävy. Tove Jansson piirsi 1950-luvulla Fazerille ainakin neljä Garmissa julkaistua mainosta; kaksi joulumainosta, yhden kesämainoksen ja yhden pääsiäiseen ajoittuvan Mignon-munamainoksen. Kaikissa näissä kuvissa seikkailee tuolloin jo tutuksi tullut muumihahmo. Alun perin Niisku-nimellä tunnetusta muumihahmosta tuli 1940-luvun alkupuolella Tove Janssonin signeerauksen ohella kuvien tekijämerkki. Fazer liittyi myös Tove Janssonin yksityiselämään. Janssonin kesäpaikassa Klovharussa Pellingin edustalla sijaitsevassa saaressa vierailleet ovat kertoneet, että mökissä oli tarjolla Fazerin makeisia, yleensä Mariannea tai Liköörikonvehteja. (Lähde & kuva: Fazer)

Ensimmäiset Fazerin Muumi-tuoteperheen makeiset tulivat myyntiin vuonna 1957. Tove Jansson suunnitteli ainakin pienen pastillipötkön kääreen ja paperisen karamellipussin. (Lähde & kuva: Fazer)

PS. Muista arvonta!

maanantai 16. helmikuuta 2015

Leffa-ilta


Muumit Rivieralla -dvd ilmestyi kauppoihin keskiviikkona 11.2.
Kuinka ollakaan, Mies soitteli heti tuoreeltaan Kampin Anttilasta:
- Täällä on Muumit Rivieralla -dvd:t 12,95 €, ostanko?
- Ostat tietysti!
- Jaha, selvä, moi!

Huomionarvoista tässä on:
a) En ollut maininnut asiasta etukäteen (edes tiennyt, koska dvd julkaistaan)
b) Mies INHOAA Muumeja (tai ainakin väittää inhoavansa).

Sunnuntai-iltana vietettiin kotoista perheleffailtaa.
Sohvapöytä lastattiin Muumi-limpparilla, Muumi-kekseillä ja Muumi-lakuilla,
unohtamatta pakollista pop cornia.

Tove 100 -merkkivuotta juhlistettiin Muumit Rivieralla -elokuvan merkeissä lokakuussa. Se on suomalais-ranskalainen perinteisellä animaatiotekniikalla toteutettu yhteistuotanto (ohj. Xavier Picard ja Hanna Hemilä), jota valmisteltiin liki viiden vuoden ajan. Elokuva perustuu Tove Janssonin alkuperäiseen Muumiperhe Rivieralla (ruots. Familjen lever högt)  -sarjakuvaan, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1955. Tarina pohjautuu Toven ja hänen äitinsä Rivieran loman kokemuksiin.

 
Niiskuneiti on haikaillut pääsevänsä matkoille, niinpä Muumit, Niiskuneiti ja Pikku Myy päättävät lähteä seikkailulle merelle. Henkeäsalpaavan myrskyn jälkeen heidän veneensä päätyy Rivieralle, missä he majoittuvat Le Grandin kuninkaalliseen sviittiin. Muumipappa alkaa käyttää nimeä de Muumi ja pääsee piireihin.

Niiskuneiti on imarreltu kosmopoliitin playboyn liehittelystä. Pinnalliseen elämänmenoon ja glamouriin tuskastunut Muumimamma muuttaa mustasukkaisuuden kourissa kamppailevan Muumin kanssa asumaan perheen vanhan veneen alle. Ensimmäistä kertaa perheen yhtenäisyys on vaakalaudalla.

Muumit Rivieralla -elokuva on myyty jo lähes 40 maahan. Mikäs ihme se on - parhaimmillaan Muumi ilmestyi 20 miljoonalle päivittäiselle lukijalle neljässäkymmenessä maassa, 120 eri lehdessä. Aikuisille suunnattua sarjakuvaa julkaistiin 20 vuoden ajan (1954 - 1975)!!

Menestynein suomalainen vientituote??

Mitäkö tykkäsimme?

Mies: "Olihan se mielenkiintoinen, erilainen kuin odotin" [Mitä odotit?] "Enemmän aikuisviihdettä." [????] "No aikuisempaa viihdettä." [No oliko se hyvä vai huono?] "Kyllä se hyvä oli, erilainen muumi-elämys." [Mikä parasta?] "Ihan hauskaa tilannekomiikkaa." [Arvosana?] "8½, ei se nyt mitään Kaurismäkeä ollut!"

Minä: Tykkäsin lumoavasta värimaailmasta, tykkäsin Tovemaisista, enemmän originaaleista kuin japaninpyöreistä hahmoista (Miehestä olivat "kolhon näköisiä"), tykkäsin hyväntahtoisesta ja vilpittömästä muumi-ideologiasta. Vuoden päivittäin Muumeja kuunneltuani kaipasin Ylen tv-ääniä, erityisesti naisnäyttelijöitä: Elina Salo (Pikku-Myy), Ulla Tapaninen (Muumimamma) ja Aila Svedberg (Niiskuneiti) ovat ainoat uskottavat muumittaret. Dvd:n extrat "pakkopullaa", täysin turhia ja mielenkiinnottomia pätkiä (lukuunottamatta niitä, joissa mukana Toven veljentytär Sophia Jansson). Arvosana 9½.

Pupunen: "Tykkäsin!" Seuraavana aamuna teki aamupalalla listaa päivän puuhista: "Ensin katson Muumi-elokuvaa, sitten pelaan Angry Birdsiä, sitten menen luistelemaan. Tai pulkkamäkeen. Ei kun kelkkailemaan." Näin tapahtui, heti ensimmäiseksi katsoi leffan uudestaan - eikä vaatinut limpparia, keksejä eikä lakuja - mikä vakuuttavasti kertoo itse elokuvan olleen myös Pupusen mieleen!

(Kuvat: Kinosto)

PS. Muista arvonta!

lauantai 14. helmikuuta 2015

Ystävällsesti, taudin armoilla

Raitalampaan blogissa oli lankasydänhaaste, koko viikon suunnittelin omaa toteutustani, vaan laihaksi jäi meitsin lankaisa Ystävänpäivätervehdys... Syykin selviää alta.

Mies pisti paremmaksi, pipareilla.

Ollaan kavereta, jookos?
Ollaan ananas ja kookos,
ollaan rypäle ja rusina,
syödään pipareita tusina!

Tiistai-illasta alkaen olen maannut ketarat oikoisenaan sohvanpohjalla (kun Pupunen katsoo dvd:tä) tai leikkihuoneen patjalla (Pupusen leikkiessä) ja yhden yön linkussa keittiön lavuaarin päällä (rajut yskänkohtaukset laukaisivat oksennusrefleksin). Mies on käynyt kotona vain kääntymässä, jos sitäkään, osan öistäkin reissussa. Yksikään kudin ei ole edennyt silmukan vertaa, saati että olisin jaksanut [se aiemmin mainittu syy] pöyhiä lankakorejani. Kerrassaan ankea viikko!

Pupunen on sopeutunut osaansa: leikkii, laulaa ja soittelee huuliharppuaan, välillä käy kysymässä: "Onhan kaikki hyvin?", "Onko kuumetta?", "Muista ottaa lääkettä!", "Sattuuko johonkin, minä voin puhaltaa?" ja "Nuku vaan, minä leikin pikkuisen." Ihanaa kun kotona on omahoitaja!! Tietää myös osaamisensa rajat, sanoi: "Kun isi tulee töistä kotiin, isi ja [oma nimi] vie äidin autolla neuvolaan."

Onneksi Pupunen ei sentään koko viikkoa ole joutunut sisällä jököttämään bakteerihuuruisessa yskösmyrskyssä. Ihanat ystävät hakivat ulkoilemaan, KIITOS-KIITOS-KIITOS!

Mies palasi alkuillasta (pipariboxin kanssa), rohmusi Bisolvon-pillerini ja kurkkupastillit. Yskä tuloillaan...?

PS. Muista arvonta!

torstai 12. helmikuuta 2015

Viitisen vuotta

Hupsistarallaa! Just tajusin, että ihan kohta on vierähtänyt 5 vuotta ekasta bloggauksesta!

Ekan blogin kuvatila riitti melkein vuodeksi (15.2.2010 - 7.12.2010), pillit panin pussiin 297 merkinnän jälkeen ja siirryin uuteen. No, se eka blogi on hävinnyt jo bittiavaruuteen (blogit.fi), tyhmyyksissäni en aikoinaan siirtänyt blogspotiin. Siellä tietysti olivat ne älykkäimmät tekstit ja parhaat oivallukset... ;o)

Reilun vuoden (7.12.2010 - 14.2.2012) ja 427 merkinnän jälkeen hyllytin seuraavan blogin. Neljä päivää olin "kuivilla" ja nyt turisen turhanpäiväisyyksiäni jo 859. kerran tässä kolmannessakin (19.2.2012 - ) !! Ja sisältö sen kun vaan ohenee, mutta ei kai 1583 höpsötyksen jälkeen kovin kantaaottavaa sanottavaa voi ollakaan...?

Eli 15.2. tulee kuluneeksi 5 vuotta "blogiharrastuksen" aloittamisesta ja 19.2. täyttää tämäkin blogi jo 3 vuotta! Tuplajuhlat? Tuplapalkinnot arpajaisiin?

Uudistuskyvyttömänä lupaan taas villasukkia ja jotain kankaista... Tarkemmin määrittelemättä.

Yhden arvan saa jokaisesta kommentistaan (niiden määräähan ei ole rajoitettu!), mutta mitään bonuksia ei heru - linkkaamalla saa korkeintaan pidemmät varret villasukkiinsa, hi-hi!

KIITOS teille kaikille,
jotka olette mukana jaksaneet kulkea
- enemmän tai vähemmän satunNaisesti!!

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Ihan pienesti vaan

Pupusen kaveri kävi äitinsä kanssa kyläilemässä. Kaveri ihasteli Pupusen sukkia, itsellä kun ei ollut - lupasin tietty tehdä seuraavalle luistelureissulle! Kaveri (7 vee) toivoi sini-valkoisia, raidallisia.

Tällaiset tuli.
Seiskaveikkaa, koko 30, 70 g.

Olkapää jumittaa, päätä särkee - taidan jättää kutimet toviksi vähän vähemmälle huomiolle. Kiusana vielä yskä kuin merimiehellä, aivosähkökäyrät tai ties mitkä virvatulet vilkkuvat silmissä yskiessä. Jos ei karkaa pieni paukku niin lirahtaa pöksyyn pahimpien yskänkohtauksien kunniaksi - juhlavaa.

Suunnitellun kevätsiivouksen sijasta taidankin oikaista sohvalle loppupäiväksi!

tiistai 10. helmikuuta 2015

Vikat Ystäväsytot

Nonniin, nyt olen saanut puuvillalankakorini tyhjäksi!! Tai en ihan, jäi sinne vielä Tennesseetä yhden pvl-rätin verran ja ajatuksenohutta virkkauslankaa. (Mistä ihmeestä sellaista on tullut?? Mitään pitslirkkuja koskaan suunnitellut tekeväni, enemmänhän karsastan moisia!)

Kotiväki-kerän lopusta niin iso mössäle kuin langasta vain piisasi. Raitalankana  keränloppu Veljentyttö Nuoremman ponchosta yli 10 vuoden takaa - Novitalta, koostumus ei vaan enää muistu mieleen, huovutetun näköistä. Edellinen Kotiväki-krs, 1 krs raitalankaa ja seuraava Kotiväki-krs neulottu nurin, muuten pelkkää oikeaa, resori 2o-2n.

Pasi-Kyosti mallina. Vähän tuollainen löysähkö hip-hopparin lörö, "tupsu" roikkuu takaraivolla tyhjän tötterön tiukuna. Langanmenekki 73 g, puikot 2½ (resorissa) ja 3.

Mat Rustik lanka meni viimeistä centtiä myöden, kaksi helmineulospipoa siitä vielä sain. Isompi 101 s ja 56 g, pienipäisemmälle 91 s ja 44 g. Puikot 3 (resori) ja 4. Molemmissa nappi paljastamassa oikean puolen, ettei tule langanpäättelyt vahingossa esiin - tällainen pipo kun on niin helppo nykäistä nuppiin nurinniskoin.

Viimeiset lähtivät postitse, tusinan sain tähän Ystävänpäivä-tempaukseen tehtyä. Varmaan jatkossa teen lisääkin, mukavaa vaihtelua ikuisiin villasukkiin! Tovin kuitenkin vielä toppuuttelen, ennen kuin lähden lankakaupoille (kaikkiaan sain 613 g lankalaihisteltua sytomyssyjen myötä) - ja kaupan päälle hyvä mieli!