Lukijat

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Stressitön joulu

Aika vaativa vuosi takana. Takki tyhjä, niin sanoakseni. Päätin sitten panna myös hanskat naulaan joulun osalta, ettei pipo kiristäisi yhtään enempää.

Toki Pupusen kanssa koristeltiin kuusi, mutta vain puolella runsaudella.
Pipareitakin leivottiin, mutta ei jaksettu tursotella,
vaikka kaikki tuubit ja tilpehöörit oli hankittuna.
Perinteiset Villeroyn jouluserviisit virittelin,
mutta joulumakeiset syötiin silti suoraan boxeista.
Joulukorttiväkerrykset kuittasin hyväntekeväisyysjärjestöjen tarjonnalla.
Joulusiivous jäi tekemättä, joulusauna pesemättä, jouluruuat hankkimatta.
Joulumielikin oli vähän hukassa.

Aatonaatonaattona, lauantaiaamuna anivarhain pakkasimme autoon kersan, koiran, kimpsut, kampsut sekä tietenkin joulukalenterit, niiden osalta ei perinteistä lipsuttu.
Ja jo puolilta päivin olimme perillä Imatran kylpylässä, jossa jouluista menoa oli luvassa Tapaninpäivään asti.

Majoitumme paritalon puolikkaaseen ja loppu olikin huoletonta oloa! Keittiötä käytimme vain koiran ruokintaan ja glögin lämmitykseen; aamiaiset, lounaat ja päivälliset söimme hotellissa. Hyödynsimme kylpylän vapaa-ajan tarjonnan kahvakuulasta kuusenkoristeluun, keilailusta piparitalkoisiin ja tietenkin kelluimme kylpylässä sydämen kyllyydestä. No, joulukaraoken sentään jätimme väliin ja orkesteritanssitkin. Joulupukki muoreineen vieraili kylpyläkadulla ja jakoi lapsille lahjoja, olipa vielä jättänyt lahjasäkin mökköseemmekin.

Keli oli mitä jouluisin, kevyttä pakkaslunta satoi yötä päivää, kahlasimme kinoksissa. Sieltä se joulumielikin löytyi. Nukuimme paljon ja pitkään, nautimme rauhasta ja hiljaisuudesta, levollisuudesta. Jos Miehellä ei olisi ollut työvuoroja välipäivinä, olisimme kernaasti lomailleet viittä päivää pidempäänkin. Runsaan ohjelmatarjonnan vuoksi kaikki muut Imatran seudun viihdykkeet jäivät nyt näkemättä ja kokematta. Kotiin lähtiessä ajoimme Imatrankosken kautta - yllätykseksemme se olikin aivan kuiva, kivinen ja luminen. No, katuvalotolpat riittivät tällä erää visuaaliseksi viihdykkeeksi...

Ei tästä ehkä jouluperinnettä muodostu, joulureissusta. Mutta nyt tuli tarpeeseen; jaksan suunnata uuteen vuoteen uusin voimin, virkistyneenä ja levänneenä.

 
Leppoisaa loppuvuotta, ystävät kalliit!
 .

lauantai 1. joulukuuta 2018

Joulua kohti...

Herttileijaa, vasta odoteltiin koulun aloitusta, nyt jo joulu kurkkii nurkan takana!
Pukkiparaatia, pikkujouluja, kuusijuhlaa, yhtä ja toista jouluista tapahtumaa, askartelutuokiota, -puurohetkeä, -konserttia, -vaellusta, -myyjäistä ja -markkinoita alkaa olla kalenteri väärällään!

Tänään avattiin kalenterin ekat luukut, jokainen omasta kalenteristaan.
Jouluni on pelastettu - tämä ja tulevat - naapurin Juho on nykyisin partiolainen!
Lupasin ostaa häneltä kalenterin joka ikinen joulu hamaan hautaan asti! 

Pupunen seurasi telkkarista silmä kovana Maukkaa ja Väykkää (TV2),
itseäni ilahdutti Månssonin perheen jouluvalmistelut (TV1) 
- ihastutti ja kauhistutti, onko "Aikuisen naisen joulukalenteri" toisinto alter egostani...

Tänään pöhisi glögipannu ensimmäisen kerran - joulun odotus on virallisesti alkanut!

 
Pupusen kanssa olimme seuraamassa pukkiparaatia, 
kuulin Pupusen kommentit supisten käydystä keskustelusta:

Tyttö: xxxxx
Pupunen: Mitä, etkö sinä muka usko Joulupukkiin?
Tyttö: xxxx
Pupunen: KANNATTAISI ehkä uskoa, muuten voi Pukki jättää käymättä sitten Jouluna...