Sivut

Lukijat

tiistai 31. maaliskuuta 2015

Lankalaihis 03/2015

Kuukausiraportin aika!!

Juupa juu, kummasti on taas lankasaldo karttunut, peräti 1,2 kg:
100 g Novita Puro Batik
500 g Novita Nalle
600 g Novita Seiska

Mutta ei niin paha kuitenkaan, omaa ostosta on vain 300 g (Purot sytomyssyihin ja 200 g Nallea Etiopia-nuttuihin) ja ne on jo kulutettu ja lähteneet maailmalle!

Mies (!!) toi 300 g Nallea, ja nekin on jo mummoiltu, mutta raportoidaan vasta projektin valmistuttua. Yhdestä kerästä tulee +/- 4 lappusta. Ja HUOM, Mies ei ole projektin "toimeksiantaja"! ;o)

Seiskaveikat (600 g) sain "vastalahjaksi", annoin Miehen villasukkia kipsin päällä pidettäviksi. Voitin kyllä tässä kaupassa!! Sain hyvän syyn tehdä Miehelle uusia sukkia ja vielä tosi ihanan väristä Raitaa!

MAALISKUUN VALMISTUNEET:

2 sytomyssyä TAYSiin (105 g)

5 pr "sytosukkia" TAYSiin (513 g)

2 "muuta" sukkaparia, Miehen kummeille (247 g)

12 Etiopia-nuttua (876 g)

Nyt työn alla ihan jotain muuta...

torstai 26. maaliskuuta 2015

Mira vs. Kaisa

Mielenkkiinnolla odotin kevään luxus-uutuuksia,
taas päästään tirkistelemään!!

AVAn Mira ja miljoonakodit -ohjelmassa
Mira Kasslin (37 v)
esittelee oikeassa myynnissä olevia oikeita koteja
(tiistaisin klo 21 - 22).

Livin Kaisa ja luksuskodit-ohjelmassa
Kaisa Liski (47 v)
esittelee muuten vaan 27 hulppeaa luksuskotia eri puolilla Suomea ja Tallinnassa
(torstaisin klo 20 - 21).

Nyt on ekat jaksot nähty (Miralta kaksikin) - ja hienoisesti petytty!!

Mira ja miljoonakodit on kuin pitkitetty Arvoasunnot-firman mainos, jossa toistoa ihan liiaksi. Siina vaiheessa kun sama pätkä tulee kolmannen kerran, tekee TODELLA mieli kääntää kanavaa! Vaikkei sitten kuitenkaan malta... Ohjelman voisi oikein hyvin tiivistää puolituntiseksi!! Plussaa kuitenkin tyylikkäistä esittelyistä, ei mitää revittelyä - Mirakin on roolissaan ihan uskottava.

Kaisa ja luksuskodit on formaattina mielenkiintoisempi, ekan jakson perusteella takuulla myös järisyttävämpi, raha ja hyvä maku kun eivät aina kulje käsi kädessä. Outoa on se, että tässä ohjelmassa Kaisa esittelee itsensä sijasta koteja (ei kovin vakuuttavasti). Pelkään pahoin, ettei tässä ohjelmassa kuitenkaan nähdä ns. "vanhaa rahaa", enemmänkin näyttämisen halua ja pröystäileviä uus-euroja.

Katsottavahan nämä silti on, täytyy panna taas herätys puhelimeen (vaikka uusintoja taitaakin tulla viikon varrella useampaan otteeseen).

Oletteko muuten bonganneet AVAlta Tanskan kaunein koti -ohjelman? Täsmälleen samalla formaatilla toteutettu kuin jo muutamana kautena nähty kotimainen sisarohjelma, mutta puoleen tuntiin ahdettuna. Ai, että on piristävä! 

Meikäläiset Hanna, Aleksi ja Milla hehkuttivat kotia kuin kotia, numeeriset arviot kiltisti haitarin yläpäässä, tavallisimmin 8 -10. Tanskalaiset kollegat venyttävät käyttöön koko arvoisteluasteikon ja kommentit ovat kohtuullisen värikkäitä "hippikommuunista" alkaen (oli tavallisen perheen tavallinen koti), voimakkaasti omilla mieltymyksillä painotettuna. Kauniita koteja, "raikkaita" näkemyksiä, muttei kuitenkaan pahantahtoisia.

Täytyy sanoa, että näistä kolmesta tanskalaiset vievät voiton, ohjelma-aika vaan saisi olla pidempi...

(Kaikki kuvat googgeloitu, ekaa vähän muokkasin.)

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Kevätkyökki

Puunasin kyökin vähän perusteellisemmin, mikä innosti päivittämään tekstiilitkin. Kangasvarastoja pöyhiessä löytyi Morris & Co:n napakkaa "Golden Lily Minor" -puuvillaa - oikein perienglantilaista kuosia.

Aloitin tuoleista, työkaluksi riitti voiveitsi (vanhan kankaan poistoon) ja nitoja.

Jatkoin varjostimella, mikä vaati vähän kikkailua: lankaa ja neulaa käsin ompeluun, kaksipuoleista teippiä, liimaa, maalarinteippiä, lisää käsin ompelua + teippien poisto. Ei likikään täydellinen lopputulos, hädin tuskin kelvollinen, mutta kelpaa tähän hätään - kunnes tuolit taas seuraavan kerran päivitetään.

Viimein rohkaistuin kapan kimppuun, ompelukonekontakti!!

Tapani mukaan tein ensin ja ajattelin vasta sitten - en huomannut mitata kankaan leveyttä ennen urakkaan ryhtymistä! Kankaan kuvion leveys olikin huomattavasti normaalia kapeampi, vain 124 cm - eli vaati 22 cm leveät "kanttaukset". Eipä siinä paljon kukkakuosia ikkunan peitoksi sitten tullutkaan...

Kapan koko 60 * 168, reunakaitaleet vanhaa Finlaysonia reippaasti yli 10 vuoden takaa. (Kuvassa näyttää harmaammalta kuin elävässä elämässä, sävy varsin lähellä tummempien lehvien väriä.)

Keittiön astiakaappia hankkiessani en ainakaan miettinyt sen putsailua: 80 ikkunapintaa pestäväksi, 64 ristikkoruutua ulkopuolella, 16 vähän isompaa sisällä. No, suurempi  homma oli pestä kaikki harvemmin käytetyt astiat...

Kaapin päällä olleet valkeat pajukorit vaihdoin kannellisiin - ei järin kyökkityylisiin - pahvilaatikoihin (muinoin Stockmannilta hankitut), korien sisältöä kun en enää toistamiseen aio putsata! Kunhan sopivammat osuu kohdalle, menevät vaihtoon.

Kun kaikki nurkat oli jynssätty viimeistä sopukkaa myöden, pyysin Miestä hiomaan jo aika kulahtaneet tammitasot - ajattelin, ettei kuitenkaan ehdi, mutta annan mahdollisuuden osallistua. No, turha valittaa hiontapölystä, oma oli ideani...! Mutta kyllä kannatti, parin OsmoColor-kerroksen jälkeen pinnat ovat taas ihanan silkkiset!!

Pöytäpintojen innoittamana otin Muumi-purkit käyttöön myslille ja palasokerille - poistin kansista tiivisteet avaamisen helpottamiseksi, rikkoutumisriskin pienentämiseksi. Mietin silti, pitäisikö ne sittenkin palauttaa vain "koristeiksi" - Muutto on Pupusen ristiäislahja, Seikkailu on poistunut tuotannosta.

Nyt kun ompelukone on kesytetty, vien saumurin huoltoon heti Pupusen herättyä päikkäreiltään! Edellisen huollon jälkeen ehdinkin huristella melkein puolen metrin saumanpätkän, kun sekosi uudelleen - siitä on nyt reilut pari vuotta... Ai hidas? Minä vai? Pöh, korkeintaan hartaasti harkitseva!?

Nyt taitaakin olla iltapäiväkaffeiden paikka!?

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Hopean hohdetta...

Luvassa hopean hohdetta - tai ehkä sittenkin vain alpakan auerta, lisänä vähän pellin pilkettä...

Kaikenmoista rompetta tähän huusholliin on(kin) kertynyt, ja joskus (lähes aina) loppufixailut tuppaavat vähän (siis vuositolkulla) venähtämään - kuten vaikka "perintöhopeiden" kiillotus (hih, miten pramea sana!)! Olen vain siirrellyt tavaraa kaapista toiseen ja odotellut Miehen hilkkausinspiraatiota, vihjaillutkin välillä... Viimein tartuin itse toimeen! Olisin ehkä tarttunut jo aiemmin, jos olisin tiennyt homman hoituvan samaa vauhtia kuin vedenkeitin ehtii pöhähtää!

5/2011 Sain Isosedän jäämistöstä Musla-kahvilusikoita. Tsaikka-lasit myin kirpputorilla, ei ollut tilaa säilytellä (eikä käyttöäkään). No, ei lusikoillekaan juuri käyttöä ole, mutta vievät vähemmän tilaa...

10/2013 Miehen Isotädin jaosta meille päätyi olohuoneen Chippendale-kaluston lisäksi saman tyylisuunnan mukaan nimettyjä aterimia ja autotallin romukopasta löytynyt umpimustunut kaffeekaadin.

10/2014 Synttärilahjakortilla hankin mm. suloiset sokeripihdit, samaista Musla-sarjaa kuin Isosedän kaffeelusikat.

Netistä etsin ohjetta hopean puhdistamiseen, alumiinifolioon ja merisuolaan turvautuen. Kuuma vesi kuulemma nopeuttaa prosessia.
Hopeaesineiden pinnassa olevat tummentumat ovat yleensä hopeaoksidia. Tälläiset suolat voidaan puhdistaa antamalla tummien hopeisten esineiden lillua vedessä jossa on vapaita ioneita sekä jotain epäjalompaa metallia. 
Aterimet kirkastuivat vartissa, kahvikannua liottelin yön yli (vaihdoin kerran uudet alumiinit ja lisäsin suolaa), kahvilusikat lilluivat liemessä toista vuorokautta, mutta vaativat vielä viimeistelyn hopeankiillotusaineella. Sokeripihtien luulin päätyvän metallinkeräykseen, mutta Silverpolishilla nekin vaan kirkastuivat - samalla selvisi sekin, että kaiverruksena oli Martta Martin sijaan (onneksi siis Pupusta ei kastettukaan pihtien mukaan!!).

Vanhat aterinkotelot ovat hurmaavia!

Olohuonekarusellin jälkimainingeissa vitriinielementit päätyivät olohuoneen akkunan alta portaikon ylätasanteelle, sinne sain puutarha- ja sisustuskirjani nolon kohtalon kokeneesta lokerikosta. Vitriinien ylle ripustin hääkuvamme (kukaanhan ei sitä rapussa kovin kauaa toljota, vallankin jos portaita noustessa katse on suunnattu varpaisiin), tasolle "kello viiden kattaus".

Samovaari on yks pisimpään mukanani kulkeneista tavaroista, parikymppisenä lahjaksi saatu. Sen muoto jaksaa edelleen viehättää - tosin oleellisempaa säilymisen kannalta lienee se, ettei pelti tummu! Tarjoilukuvut, peurahelistinkello (samovaarin päällä) ja -kynttilänsammutin vuosien takaa Stockmannin alesta.

Nyt Mies alkoi hinkua Chippendale sokerikkoa ja kermakkoa... No way!!

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Raita-addikti

 No juu, tulihan näitä jokunen...

 ... ja vielä vähän lisääkin.

Tarkoitus oli vähentää Nalle-lankojen varastoa, mutta niinhän siinä kävi, että lisää riensin ostamaan!! Oli nimittäin pätkävärjättyjä runsaamman sorttisesti, yksivärisiä tuskin nimeksi - pakko oli hakea pinkkiä ja vaaleansinistä pohjaväreiksi (200 g maaliskuun lankalaihiksen plussasarakkeeseen - ja miinukselle myös!!).

Enin osa tuli tehtyä kahdella langalla, pääsääntöisesti 2 krs yksiväristä + 4 kirjavaa -raidoituksella, lankojen vähetessä raidat alkoivat kaveta (2+2) ja kun jäljellä oli enää jämien jämät, pääsi luovuus kukkimaan! Punaisessa 3 eri yksivärisen sävyä + 2 erilaista pätkävärjättyä, vihreän lisukkeena 3 pätkällistä sekä riemunkirjavassa 5 yksiväristä ja 4 moniväristä.

Addiktoiduin aika lailla noista raitalangoista, nuttua pukkasi yhden raitapaidan verran päivässä. Lankaa sain uppoamaan 70-77 g kuhunkin (yht. 800 g aiemmin raportoidun 76 g lisäksi). Ja tämä tusina tietty mukaan MariJ:n Paastohaasteessa!

Aika vaatimaton on kuitenkin saldoni verrattuna Merja Niileksen nuttuneuloosiin, kuvassa Merja ja 500. valmistunut nuttu. VIIDESSADAS!! (Kuva Nuttu Facebookista)

Olen ylen ihastunut näihin, tuskin maltoin pakata postitusta varten! Oman suosikkini olen löytänyt - kiinnostaisi tietää, mikä väriyhdistelmistä miellyttää muita eniten...  Ei siitä mitään palkintoa heru (edellisetkin vielä tekemättä/toimittamatta, kun raidat veivät mennessään...), mutta sivupalkissa voi halutessaan äänestää (useampaakin vaihtoehtoa)!

PS. Nuttu Facebookista luin Etiopian järjettömistä tulli- (21.3.2015 maks. 30.000 nutusta n. 37.500 euroa!!) ja varastointimaksuista, nämä tuskin siis enää päätyvät alkuperäiseen kohdemaahan - mutta varmaan jonnekin lähtevät, tarvitseville, uusi kohdemaa on kuulemma mietinnässä.

KEPEÄN KEVÄISTÄ ALKAVAA VIIKKOA!

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Ensiavussa

Nuttuset etenivät taas hyvän matkaa, kun istuimme Äidin kanssa ensiavussa kolmatta tuntia.

Nyt Nalleista jäljellä jämien jämät.
Olen alkanut epäillä nuttuja todellisuuspakoisuudeksi,
välttelen oikeaa elämää...?
Arkea, kevätsiivousta, työelämään paluun suunnittelua.

Ensiapuun mentiin sillä mielellä, että välttämättä ei enää kotiin tulla...
 Kauhukuvat osoittautuivat onneksi ylimitoitetuksi,
puhjenneen silmän ja aivomassan sijasta
silmäkuopasta valui markää,
puhjennut absessi, kissatappelun seurauksia.

Rauhoitus, puhdistus, kolmet antibiootit ja yhdet kipulääkkeet.
pillereitä, salvaa, silmätippoja.
Karviaisella lienee vielä monta hyvää kissavuotta edessä,
oikeaa elämää.

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Hysteriaa...?

Voi ryökäle, eksyin taas kirjakauppaan!
Koskahan nämäkin muka ehdin lukea?

Poden nimittäin hillitsemättömän hysteeristä nuttuneuloosia!
Palataan asiaan, kun Nalle-koppani alkaa tyhjetä...

AURINKOISIA KEVÄTPÄIVIÄ!!

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Narcissus

Taas se aika vuodesta, joka ei isommin iske - ei tosiaan!
Kukkamullan vaihto,
tylsistä hommista tylsin.

 Muistin asian, kun nappasin Lidl'stä mukaan pari narsissiruukkua,
siirsin vanhaan Villeroy & Bochin soppakulhoon - löytyi sillekin käyttöä!!
Ja tarvitsin siis kukkamultaa skoolin pohjalle,
löysin kellarista, vissiin viimekeväiset (juu, silloin[kin] jäi vaihtamatta...). 

Jämät annostelin lusikalla vähäisille huonekasveillemme, 
ruukunvaihtoon ei into ja energia riitä.

Että voisi nyt sitten käydä hakemassa uuden kukkamultapussin,
vuodeksi muhimaan, ensi vuoden narsisseille...


torstai 12. maaliskuuta 2015

Eka etiopialainen

No niin, tekaisinpa sitten minäkin elämäni ensimmäisen Etiopia-nutun!!

Rehellisesti sanoen en ole ollut nutuista kovin innostunut, 
työ on teknisesti täysin mielenkiinnoton ja 
valmiita töitä harvemmin voi järin kauniiksi väittää.

MariJ:n Paastohaasteen merkeissä kuitenkin halusin jatkaa!

Villasukat eivät nyt isommin innosta,
eikä pipolankojakaan löydy jemmoista.
Nalle-kori tursui yli äyräiden 
ja kun nuttuidea kuitenkin on mitä hienoin,
päätin edes yrittää!

Väreiksi valikoitu vihreä yhdistettynä Taikaan.

Neuloessani mietin ohjeen oikeellisuutta 
(Langanpäitä-blogin ohje pyöröpuikolle) -
miellän keskoset maitopurkin kokoisiksi,
mutta tuntui kuin puikottelisin nuttua käyneelle Mehukatti-pönikälle.

Olin väärässä, koko on oikein hyvä.
(Langanmenekki 76 g, kolmosen pyöröillä.)

Olin väärässä myös tekemisen mielekkyyden suhteen! 

Pätkävärjätyssä Taikassa on tismalleen samaa yksivärisen vihreää,
 mikä teki väriraidoista hauskan rikkonaisia (3 krs Taikaa, 2 vihreää),
ikään kuin raidat olisivat paikoin kulahtaneeet.

Oli vähälle, etten tehnyt pitkähelmaista kastemekkoa,
niin innostuin raidoista!

 Ehkä ne hinnoitteluvirheelliset Taikat osuivatkin silmiini juuri siksi,
että olivat nuttuihin tarkoitetut??

* * * * *
 

Nuttuprojekti sai alkunsa sadekaudella 2008, kun Etiopiassa, Airan sairaalan synnytysosaston henkilökunta pyysi Suomen Ev. Lut. Kansanlähetyksen lähetystyöntekijää, euralaista diakonissaa Pirkko Tuppuraista, voisivatko suomalaiset keksiä heidän pienille keskosilleen jotain lämmintä vaatetta, että keskoset selviäisivät sadekauden.

Syksyllä 2009 projektiin tuli mukaan Etiopian suurin sairaala, yliopistollinen keskussairaala Black Lion. Sen synnytysosaston johtaja, tohtori Mahlet Yigeremu arveli, että nutun saaminen voisi tuoda äitejä synnyttämään sairaaloihin koulutetun henkilökunnan avustuksella, mikä oli mm YK:n Millenium tavoite. Vain 8 % etiopialaisista naisista synnyttää sairaalassa. Vuosittain Etiopiassa syntyy noin 2.9 miljoonaa vauvaa. Suomalainen äitiyspakkaus luotiin aikoinaan ensin hyväntekeväisyyspakkauksena köyhille perheille ja vuonna 1939 sen tarkoituksena oli innostaa suomalaiset äidit neuvoloihin turvallisen raskausajan takaamiseksi, joten Tohtori Mahletin ajatus oli aivan sama.  

Jokainen nuttu on tärkeä - juuri se voi pelastaa pienen vastasyntyneen elämän!

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Olohuoneen pyöritystä

Parisen viikkoa sitten "lupasin" kevätsiivousprojektiraporttia...
Viikkosiivous on pakkopullaa, vaikka siivoamisesta tykkäänkin. Usein tarvitsen ulkoista motivointia: kutsuja ja kyläilijöitä, tekstiilien vaihtoa tai uusia sisutuksellisia elementtejä, mööpelirumbaa tai vaikka kirppiskuorman kartuttamista - sanalla sanoen "projektin".
Projektia on totisesti piisannut, ja homma jatkuu edelleen... Kutsuin vieraita, kalusteita on kanniskeltu sinne tänne, kerätty kirpputorikuormaa (kesää varten), jotain pannaan vielä myyntiin tori.fi:lle. Vain tekstiilien päivitys ontuu - ompelukone irvistelee edelleen takaisin, kun koitan lähestyä sitä...

Ennen aikaan olin innokas huonekalujen veivaaja, parisänkyä lukuunottamatta kaikki mööpelit ovat reissanneet kerroksesta ja huoneesta toiseen, useaan kertaan. Nykyisin into on laantunut, kalut löytäneet paikkansa ja elämä muutenkin tasaisempaa. Uskonkin, että hillitön kalustekaruselli liittyy tavalla tai toisella mielen myllerrykseen...

No, tämä kalusteralli käynnistyi siitä, kun Terhi pisti multimediaviestiä Turun reissultaan, kuvassa tönötti jalkavalaisin, Manhattan-kirpputorilta bongattu. Ota, ota, ota mukaan, kiitos-kiitos-kiitos! Ei muuten ollut Terhin eka meitsille passaava lamppulöytö, tuntee makuni paremmin kuin minä itse!! Mutta sitähän se tiesi, että sijoituspaikkaa piti alkaa suunnitella...

Mies lunasti taannoin Isotätinsä jäämistöstä Chippendale-kaluston, joka pikkuhiljaa on vaeltanut takkahuone-varastoinnista olohuoneen puolelle. Ensin nojatuolit, sitten sohva, nyt myös kirjakaappi - lasikantinen sohvapöytä on paras pitää Pupusen ulottumattomissa jatkossakin.

Kirjakaapin tälläsin Isotädin sohvan sijaan tauluryhmän alle. Soffalle tuppasi kertymään lehtinippuja, vaatekasoja ja lankaröykkiöitä, ympärillä kiemursi jos jonkinmoista piuhaa. Selkänojalle oli helppo laskea lataukseen puhelimet, istuimella rivissä läppärit ja tabletti piuhoissaan. Ei järin kaunis näky, sohvan (ja Isotätivainaan) arvoa alentava suorastaan!

Sohvan lykkäsin  ikkunan eteen (kirjavitriinit kannoin yläkertaan sohvan tieltä). Boknäsin kirjakarusellin siirsin Pupusen makuukamarista (jonka järjestyksen pistin sen myötä myös uusiksi).

Ensin vähän epäilin siirron järkevyyttä. Nimittäin kun sohva (ei tämä vaan iso ruskea pohjalainen) oli edelliskerran 3 vuotta sitten takkaremontin vuoksi samalla paikalla, muuan koiranulkoiluttaja kertoi (vasta jälkikäteen) Ikäneidon maanneen päivät pitkät selkänojalla pitkin pituuttaan ja haukkuneen kaikki ohikulkijat. Ikä on tehnyt tehtävänsä, enää eivät viitsi vaivautua.

Nyt sohvalle on kuitenkin ihan järkikäyttöä: siinä on kiva lueskella lehtiä oikeassa luonnonvalossa! Myös Pupunen leikkii mielellään sohvalla, kun istuksin nojatuolissa kutimen kanssa.

Mielestäni sohvat muodostavat nyt kivan seurusteluryhmän, aika tiiviin ja kotoisan. Tuo nojatuolin viereinen jalkavalaisin on muuten myös Terhin löytö, yli-ihana krumeluuri - passeli pari upealle emaloidulle kristallikruunulle (jonka ostimme toisillemme 1-vuotiskihlajaislahjaksi v. 2003).

Chippendalen parina suoralinjainen Pohjanmaan kalusteen divaanisohva ja Boknäsin laatikollinen iso sohvapöytä. Koirat viihtyvät parhaiten tällä sohvalla, paikka vaihtuu aina auringonkierron mukaan - aurinkoläikästä suorastaan kilpaillaan. Talvipakkasilla takka sohvan päässä lämmittää mukavasti vanhoja luita.
Tauluista tulee aina välillä kysymyksiä, olohuoneesta löytyy Lauri Lounelan pastelli ja Jaakko Koskisen polyesterilitografioita (kuvassa), Paula Piiraisen, Hilkka Keräsen, Pekka Hokkasen ja Maritta Laitisen grafiikkaa, vanha Hugo Backmansson, Isän ja Äidin hääkuva ja karvaiset enkelinsiivet vanhassa kehyksessä, ruokailuhuoneessa Tuula Lehtisen fotoetsauksia ja pieni Navitrolla. Enin osa hankittu huuto.netistä ja paikallisen taitelijaseuran näyttelyistä, taidelainaamosta ja jopa moottorisahaan vaihtaen.

Itse tykkään bongailla sisutuksista (lehdistä ja blogeista) valaisimia!! Tässä ratkaisussa oh-ruokailutilassa on 2 kristallikruunua, barokkikruunu, 2 jalkavalaisinta, Tiffany-pöytävalaisin, 3 lampettia ja 2 tauluvalaisinta. Enemmänkin ripottelisin, jos vaan olisi tasoja... 

Valaisimet ovat pääsääntöisesti antiikkiliikkeistä ja kirppareilta, 70-lukuinen kristallikrunu on "peritty" (meille "hylättynä" annettu), uustuotantoa ovat vain Tiffany (Hobby Hallista) ja tauluvalaisimet (muistaakseeni Unkarista). RRRRRakastan vanhoja valaisimia!!
 
Tällä haavaa omasta mielestäni olohuoneen paras paikka: paljon luonnonvaloa, sopivasti kohdistettavaa keinovaloa, takka loimottaa katseen suunnassa, hiljainen musiikki hellii korvan juuressa (edellyttäen, että cd tai kanava ei ole Miehen valitsema!).

Luulenpa, että romppeet saavat olla näillä sijoillaan taas muutaman tovin!

* * * * *
Lopuksi "yleiskatsaus":


 Olohuone eteisen ovensuusta katsottuna.

 Olohuone ruokailuhuoneen suunnasta katsottuna.

 Ruokailuhuone olohuoneesta katsottuna.

Ruokailuhuoneen nurkassa tönöttävää "astiavitriiniä" madalsin yhden yksikön verran, korkeana näytti turhan massiiviselta ja alkoi pelottaa, koska keikahtaa...

 Muilta osin ruokailutila ennallaan - paitsi yleensä pöydällä on enemmän roinaa...

Mies on alkanut puhua olohuoneen pintarempasta siihen tyyliin, että kohta on varmaankin pirtin kaikki putket, sähköt ja muut yhtä tympeät kohteet koluttu. Ehkä ensi talvena viimein tapahtuisi jotain? Tapetit kuulemma hankitaan kesällä Tukholmasta (Björklund & Winqvist), itse kallistuisin Tallinnan suuntaan (Muster Sisustussalong). Jos ratkaisuun ei päästä, ei kai tapahdu taaskaan mitään?

Tai sitten rakennetaan puuliiteri, se nousi esiin eilen...