Lukijat

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Hopean hohdetta...

Luvassa hopean hohdetta - tai ehkä sittenkin vain alpakan auerta, lisänä vähän pellin pilkettä...

Kaikenmoista rompetta tähän huusholliin on(kin) kertynyt, ja joskus (lähes aina) loppufixailut tuppaavat vähän (siis vuositolkulla) venähtämään - kuten vaikka "perintöhopeiden" kiillotus (hih, miten pramea sana!)! Olen vain siirrellyt tavaraa kaapista toiseen ja odotellut Miehen hilkkausinspiraatiota, vihjaillutkin välillä... Viimein tartuin itse toimeen! Olisin ehkä tarttunut jo aiemmin, jos olisin tiennyt homman hoituvan samaa vauhtia kuin vedenkeitin ehtii pöhähtää!

5/2011 Sain Isosedän jäämistöstä Musla-kahvilusikoita. Tsaikka-lasit myin kirpputorilla, ei ollut tilaa säilytellä (eikä käyttöäkään). No, ei lusikoillekaan juuri käyttöä ole, mutta vievät vähemmän tilaa...

10/2013 Miehen Isotädin jaosta meille päätyi olohuoneen Chippendale-kaluston lisäksi saman tyylisuunnan mukaan nimettyjä aterimia ja autotallin romukopasta löytynyt umpimustunut kaffeekaadin.

10/2014 Synttärilahjakortilla hankin mm. suloiset sokeripihdit, samaista Musla-sarjaa kuin Isosedän kaffeelusikat.

Netistä etsin ohjetta hopean puhdistamiseen, alumiinifolioon ja merisuolaan turvautuen. Kuuma vesi kuulemma nopeuttaa prosessia.
Hopeaesineiden pinnassa olevat tummentumat ovat yleensä hopeaoksidia. Tälläiset suolat voidaan puhdistaa antamalla tummien hopeisten esineiden lillua vedessä jossa on vapaita ioneita sekä jotain epäjalompaa metallia. 
Aterimet kirkastuivat vartissa, kahvikannua liottelin yön yli (vaihdoin kerran uudet alumiinit ja lisäsin suolaa), kahvilusikat lilluivat liemessä toista vuorokautta, mutta vaativat vielä viimeistelyn hopeankiillotusaineella. Sokeripihtien luulin päätyvän metallinkeräykseen, mutta Silverpolishilla nekin vaan kirkastuivat - samalla selvisi sekin, että kaiverruksena oli Martta Martin sijaan (onneksi siis Pupusta ei kastettukaan pihtien mukaan!!).

Vanhat aterinkotelot ovat hurmaavia!

Olohuonekarusellin jälkimainingeissa vitriinielementit päätyivät olohuoneen akkunan alta portaikon ylätasanteelle, sinne sain puutarha- ja sisustuskirjani nolon kohtalon kokeneesta lokerikosta. Vitriinien ylle ripustin hääkuvamme (kukaanhan ei sitä rapussa kovin kauaa toljota, vallankin jos portaita noustessa katse on suunnattu varpaisiin), tasolle "kello viiden kattaus".

Samovaari on yks pisimpään mukanani kulkeneista tavaroista, parikymppisenä lahjaksi saatu. Sen muoto jaksaa edelleen viehättää - tosin oleellisempaa säilymisen kannalta lienee se, ettei pelti tummu! Tarjoilukuvut, peurahelistinkello (samovaarin päällä) ja -kynttilänsammutin vuosien takaa Stockmannin alesta.

Nyt Mies alkoi hinkua Chippendale sokerikkoa ja kermakkoa... No way!!

10 kommenttia:

  1. Kivat hopeat, etenkin sokeripihdit, tykkään. Haluaisin samanlaiset. Kaiverruskin kolahti koihdilleen, minun mummuni äidin puolelta oli Martta. Tyttärellämme oli lapsena mielikuvitusolento Martti, mistähän senkin keksi. Jos joskus ajatteletkaan laittavasi pihtejä (jotka ei isoa tilaa vie missään) kirppikselle tms, niin muista minulle viestiä sitä ennen. Oletpa rakentanut kivan hyllyasetelman portaikon ylätasanteelle, eipä ole monessa talossa. Kyllä kelpaa katsella hääkuvaa ja hopeita mieluummin, kun esim kenkäkasaa tms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa hauska yhteensattuma, että noin Martti kuin Marttakin kolahtivat!
      Mummulassa oli samanlaiset sokeripihdit (ilman kaiverruksia), nostalgiaa henkivät! Jos löydät sellaiset, missä lukee Ida, tehdään vaihtarit!!!

      Poista
    2. Hei! Ei sitten muuta kuin sokeripihtejä etsimään, sulle Ida, mulle Martta. Ida on kaunis nimi, kauniimpi kuin Martta, tyttären tyttäristä yksi on Iida, että tarkkana on sitten oltava sen "vaihturikaiverruksen" kanssa.

      Poista
    3. Hih, jos et malta I(i)doista luopua, niin Urhokin kelpaa, papan mukaan. :oD

      Poista
  2. Tämä harakka arvostaa hopeita ja kauniita alpakkaesineitä. Onhan se juhlavampaa kattaa hyvälle aterialle hopeiset aterimet kuin hackmannia :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä! Pienikin syy juhlaan, niin "paremmat astiat" päätyvät aina pöytään!! :o)

      Poista
  3. Minullakin tuollaiset sokeripihdit ja lusikat ...miehen tädin peruja..:)

    VastaaPoista
  4. Ihania hopeisia esineita ja kauniita niistä tulikin ku ne puhdisti! :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos KässäRitu, Onnenpähkinäinen, Irmastiina, KataMaria ja RiittaSinikka!

    VastaaPoista

Kommentoimalla piristät päivääni, kiitos Sinulle!!