Käänteinen 100-haaste (kauhistuttavaa luettavaa)

Onneli Winter haastoi omassa blogissaan luopumaan 100 turhasta tavarasta.

Helppo nakki! Mies on innokas nurkkien nuohoaja ja kannustaa turhasta tavarasta luopumiseen. Itsekin koitan harrastaa kierrätystä ja eteiskaapissa on aina iso kori kirpputorille menevää varten, siihen on helppo sujauttaa tarpeettomaksi todettua. Täytyttyään koppa korvataan uudella, vanha siirtyy sivuvinttiin odottamaan seuraavaa kirpputorireissua. Vuokraan pöydän kahdesti vuodessa kauden vaihtuessa: Pupusen pieniksi jääneet sesonkivaatteet ovat siemenperuna, jota sivuvinteistä höystetään.

Aloitin kevätsiivouksen, äkkiäkös siinä 100 tarpeetonta taas löytyy, entisten jatkoksi - näin ajattelin.

Siivousoperaatioon sisältyi myös rahapussin siivous. Olen sitä (ärsyttävää?) ihmistyyppiä, joka ottaa kaupasta kuitin AINA mukaansa. Ja myös tarkistan kuitin - yllättävän usein tuotteista on veloitettu väärin! Siinä sitten niuhotan kassalla, kun seuraavan asiakkaan ostokset jo vyöryvät pitkin kassatiskin nauhaa...

No mutta joo, kävin siis kuitit läpi. Ja järkytyin! Sadan pois heivattavan sijasta olen kahden viime viikon aikana kantanut lähes sata (< 100 !!) uutta tuotetta sisään. Kysyä sopii, miten tarpeellisia ovat olleet...?

Mitäkö ostin?

- 8 kerää Seiskaveikkaa (mustaa lukuunottamatta muut tarjouksessa)
- 1 Arabian 2-litrainen Uunikokki-vuoka (oli tarjouksessa Iittala Outletissa. Myin edellisellä kirpparikerralla kaikki Kerman Saven uunivuuat ja sovimme Miehen kanssa hankkivamme saman määrän Uunikokkia tilalle. Yksi puuttuu vielä tämän jälkeen, sopivaa alea odotan...)

- 1 Muumi-muki (uudet mallit PITÄÄ hankkia, se toinen uusi puuttuu vielä...)
- 2 sisustuslehteä (piristykseksi, sitä paitsi olivat aika edullisia...)
- 2 Himalajan kristallisuola -hammasharjaa (poistuva tuote, pakkohan näitä on kokeilla!?)
- 2 käsivoidetta (apteekkireissulta, kanta-asiakastarjous tai jotain)
- 2 juomapulloa (Mies valitti, että Tupperware-pullojen korkit ovat löystyneet, niihin ei voi enää luottaa)

- 10 kalsarit Miehelle (ostin kahdet Lee Cooperit ale-hinnalla ja yhdet Black Horse -boxerit oletetulla normihinnalla. Kassa huomautti, että BH-boxerit maksoivat vain 2,50 vaikka hintalapussa 11,95 - olisiko poistoväri? Kipaisin sitten hakemassa vielä 7 boxerit lisää - vaikka enemmän epäilin hinnoitteluvirhettä... Olen muuten pitänyt molempia merkkejä kotimaisina - kotona paketteja tarkemmin syynätessä selvisi, että LC:t tehdään Kiinassa, BH:t Norjassa - kiva?)
- 4 sukat Miehelle (Sukkamestareiden Kiristämättömät, Mies aikoo uusia koko sukka-arsenaalinsa kiristämättömiin)
- 3 kalsarit Pupuselle (peppu kasvaa)
- 15 sukat Pupuselle (jalka kasvaa vielä enemmän, varauduin jo kesään ale-korin avustuksella...)
- 1 sloggit itselle (tarjouksesta)

- 1 fleece Pupuselle (paheksuttava materiaali, mutta niiiiiin lämmin mökkireissuilla - ja alessa)
- 4 t-paitaa Pupuselle (lapsihan kasvaa kaiken aikaa...)
- 1 keltaiset joggarit Pupuselle (olivat niin kivan väriset...)
- 1 kuulokkeet (Pupuselle, korona-aikaan harrastetaan etänä ja musiikinopettaja suositteli kuulokkeiden käyttöä, kun tunnit pidetään tietokoneavusteisesti. Muussa tapauksessa tällaisia ei olisi hankittu IKINÄ, vastustan kuulokkeita. Jos sellaiset olisivat kuulolle hyväksi, ne olisivat päässä jo syntyessä.) 

- 1 kevättakki (olen vähän hoikistunut sitten syksyn, vanhat ovat liian isoja)
- 1 lenkkarintapaiset (alennusmyynnistä - nuo isommat ovat kyllä Miehen tekosia...)
- 1 auton akku asennettuna (vanha oli alkuperäinen, siis vanha)

- 6 kannellista säilytyslaatikkoa Ikeasta (käytössä ilman kansia: eteisessä käsineille, päähineille, villasukille. Ovat kyllä just niin muovisen näköiset kuin ovatkin, uudet pitää hankkia heti kun osuu kohdalle... Vanhat meriruokoiset roskaavat, siirtyvät mökille.)
- 3 USB-johtoa Ikeasta (eri pituisia, niitä tarvitaan aina!)

- 7 kirjaa (paikallisessa kirjakaupassa loppuunmyynti)
- 2 pkt korttipohjia ( - " - )
- 1 leimasin 100% Christmas (kyllä se joulu sieltä taas tulee...)

- 1 ukulele (lupasin Pupuselle ukulelen, jos englannin koe menee hyvin. Sai täydet pisteet.)
- 1 ukulelen viritin (en tajunnut, että sellainenkin tarvitaan)
- 4 plektraa (valinnan vaikeus, oli niin kivoja värejä tarjolla...)

yhteensä 86 tuotetta

Eikä siinä vielä kaikki!

Tavaraa tähän huusholliin kantaa myös Mies - tosin vähäisemmässä määrin ja paremmin perusteltua. Miehellä on pitkät ruokatunnit (1-2 h) milloin missäkin kaupungissa (lähinnä Jyväskylä, Turku, Lahti, Kotka ja Helsinki) ja kävelee kaiken ruokailulta liikenevän ajan keskustan kaduilla taukoliikuntaa saadakseen. Samalla mukaan tarttuu kaikenmoista, viime viikolla uusi kevätgarderobiaan:

- 1 siistimpi takki (alennusmyynnistä)
- 1 vapaa-ajan takki (alennusmyynnistä)
- 1 kauluspaita (alennusmyynnistä)
- 4 pikee-paitaa (2 itselleen, 2 minulle, poistohintaan)
- 1 hupparintyylinen pusero Pupuselle (alennusmyynnistä, ei niin keväinen)
- 1 lenkkarit (Miehen motto on, että jos löytää koon 50 lenkkarit, ne kannattaa aina ottaa, hinnasta viis! Lenkkareita kyllä kuluukin, Mies vetää ruokatuntiliikunnan lisäksi pitkiä lenkkejä Koiran kanssa päivittäin.)
- lisäksi 3 mainospipoa, jotka Mies sai isältään (ehkä vähäisempikin määrä olisi riittänyt, varsinkin kun kausi alkaa olla jo ohi...)

Kaikki yhteensä 2 vaille 100 sisään kannettua.

Pupunen ei ostanut mitään!
Pupunen saa käyttää vähäisen viikkorahansa miten lystää, mutta on nuukaa sorttia - yleensä ei käytä. Viimeksi törsäsi omia rahojaan Harry Potterin taikasauvaan, mutta siitä on jo jokunen kuukausi. Jos viikkorahaa viljeltäisiin runsaammin, säästäisi kuulemma sähköbassoon ja vahvistimeen (ukulele oli EHKÄ VÄHÄN (??) laiha lohtu...).

Omia ostoksiani koitan puolustella sillä, että nyt erityistä varovaisuutta noudatettaessa kaupoissa tulee käytyä harvemmin ja kerralla ostettua enemmän. Mutta ehkei se tässä(kään) tapauksessa kuulosta kovin pätevätä selitykseltä...

Olen kyllä järkyttynyt, HYVIN järkyttynyt. Olen kuvitellut olevani järkevä ja vastuullinen kuluttaja!! Katin kontit. Pistää miettimään omaa ostokäyttäytymistä. Pitää ruveta vähän seuraamaan asiaa - julkista en siitä kyllä enää toiste tee... Nolottaa niin.

PS. Jäi sitten hyvin alkanut kevätsiivouskin vaiheeseen, kun aloin kirjoittaa ja kuvailla (toistaiseksi käyttöönottamattomat, paitsi BH-kotelot kaivoin vartavasten oman "kierrätyskeskuksemme" pahvinkeräysastiasta...).
Jatkan tänään, hyvitykseksi pitäisikin vissiin perata 200 tarpeetonta...

Alkuvuoden sukkaset

Taas on tönötetty sohvalla tellua toljottamassa...

Tammikuussa yksinkertaista palmikkoa:

 

Tammikuun langanmenekki 1,007 kg.

Helmikuussa paluu yksinkertaisiin raitasukkiin:

Helmikuun langanmenekki: 1,071 kg.

Maaliskuussa aloitin yksinkertaisen sohvatyynyn.
Ei vaan oikein tahdo edetä, turhan tylsää...

Vuosien varrella olen pannut merkille palkkatyön ja kudinten käänteisyyden: kun työ on rutiinia, kässyt ovat haastavampia - kun työ vaatii kaiken kapasiteetin, kässyt ovat rutiinia. Nyt siis mennään jossain ainaoikean ja saapassukan välimaastossa...

Aurinko paistaa ihanasti, aloitanpa kevätsiivouksen...

 💝  Voikaa hyvin!  💝

Kamari ja komero

 

Pupusen kamari, koululaisen oma huone, on oikea toiminnan keskus. Ei siellä tosin juuri läksyjä tehdä, enemmän menee leikin puolelle. Ja lelujen. Röykkiöittäin tavaraa KAIKILLA pinnoilla: pöydällä, tuoleilla, hyllyillä, pianon päällä, sängyllä, lattioilla. Transformereita, robotteja, Toy Story-hahmoja, autoja, legoja, pelejä, dvd-levyjä, lehtiä, kirjoja, piirustuksia, tusseja, vaatteita, villasukkia ja puolityhjiä juomapulloja...

Säilytystilaa oli ihan PAKKO saada lisää! Huone on niin pieni, että jotain piti vastaavasti myös kantaa ulos. Ratkaisu: Piano siirtyi ruokasaliin, tilalle tuli kippiovikaappi yläkerran aulasta ja pyykeille hankittiin Ikean korkea poljinroskis.

Ja ihme tapahtui: pöytä tyhjeni (todennäköisesti vain väliaikainen ilo).

Vierasvuode tyhjeni (todennäköisesti vain väliaikainen ilo).

Kippiovikaappi vetää uskomattoman paljon harvemmin tarvittua roinaa sisäänsä. Lasiovisen yksikön Pupunen varasi "aarteilleen" - jalkapallopalkinnoille, jalokiville ja omille askarteluille.

 

Pupusen 10-vuotissynttäreitä vietettiin keilahallissa tusinan mukulan, isovanhempien ja kummin voimin. Hyllyn päälle kunniapaikalle pääsi vanha keila, johon jokainen vieras kirjoitti nimmarinsa.

Vastapäisen seinän avohyllykössä on useammin käytetyt roinat: Wii ja dvd:t, legot, kirjat, kaikki käsittämätön tilpehööri - ja myös ne koulukirjat.

Vierasuoteen numeronuppisissa laatikoissa on myös hurjan paljon säilytystilaa. Ykkösen takaa löytyy vierasvuodevaatteet, kakkosessa säilytetään lautapelit ja kolmosessa majailevat pehmolelut. Ikean tappinaulakossa ovat reput ja kassit eri harrastuksille sekä Pupusen ylpeydenaihe: hiihtomitalit.

Unikkotyynyliinat tein Opiston teho-ompelussa. Se olikin se ainoa kerta, kun koko talven aikana ehdin paikalle... Tulipahan taas maksettua kurssimaksut tyhjästä! Tulipahan myös tehtyä ihan kivat tyynyt, vaikka Unikko-kuosista en niin perustakaan. Kankaat olivatkin olleet jo useamman vuoden jemmassa.

Liukuovien takana oli ennen vaatekaappi. Nyt siellä on minimum walk-in closet. Tosipieni pikkiriikkinen lilliputtien taskukokoinen komero. Pienenpieni vaatehuone. 

Idean tähän sain tapettienostoreissulla Tallinnassa, kun yövyimme (rautakauppojen sijainnin kannalta oivallisessa) Pirita Marina Hotel & Spassa. Hotelli on aikoinaan valmistunut vuoden 1980 Olympialaisten purjehduskilpailun Olympiakyläksi. Tilavan hotellihuoneen vaatehuone oli tismalleen (tai ei ainakaan isosti enemmän) saman kokoinen kuin ruokailuhuoneen kaapit takaa purkamalla saatu hankalanmallinen kolonen Pupusen kamarin kyljessä.

Hotellikäytössä totesin tilankäytön tehokkaaksi ja toimivaksi - ja toin tapettirullien lisäksi idean kotiin! Tosin en sitä vielä siinä vaiheessa tiennyt - tajusin sen vasta komerorempan valmistuttua...

Piritassa seinäpätkä oli tietty kiinteä, mutta kotikutoisempi ratkaisu ei haittaa - me kyllä tiedämme, kummasta liukuovenpuoliskosta kannattaa yrittää sisään! Kattovalaisimen liiketunnistin reagoi ovien liikkeeseen - ja toki myös kaikkeen muuhunkin liikkeeseen, ovet kun tuppaavat usein jäämään raolleen...

Tilaa ei ole liiemmälti, mutta säilytyskapasiteettia on ihan tolkuton määrä. Niin paljon, että tyhjiä koreja ja laatikoita on monta. Paljon, useita, lukemattomia! Onpa OUTOA!?

Ikean Antonius-rungot ja -korit olivat Pupusen vaatekaapissa jo ennestään, samoin vaatetanko. Mäntyiset hyllytasot ovat Bauhausista, Mies sirkkelöi ne sopivaan kokoon ja suti valkeiksi. Maalia ja hyllykannakkeita oli entuudestaan. Kenkäteline ja muovilaatikot ovat Ikeasta. Koko vaatehuonerempan hinnaksi tuli satasen verran + tietty seinän rakennus olohuoneen puolelle, mutta sitä ei lasketa.

Pupunen alkaa olla jo iso poika (140 cm). Kuva on muutaman viikon takaiselta reissulta, silloin kun vielä sai matkustaa, juhlia ja viettää aikaa väentungoksessa...

Vaatteiden kasvaessa ne pitää sijoittaa koreihin toisin - kolmen rinnakkaisen vaatepinon sijasta koreihin mahtuukin kohta vain kaksi, sitten yksi. Eipä aikaakaan, kun tila jo loppuu kesken! Takuulla, mikään ei ole niin varmaa kuin se...

Koti ei tunnu kodilta

… kun ei ole tauluja seinillä!

Siksi kai on tuntunut niin kovin vaikealta laittaa tänne blogiinkaan mitään kuvia tai tekstiä rempan lopputuloksista. Taulut puuttuvat, ei ole valmista vielä!

Pikkuhiljaa alkaa hahmottua, mitä minnekin ripustelisin. Ruokailupuolella muutamat huonekalut ovat vielä mietinnässä - jäävätkö niille sijoilleen, kokeiltaisiinko vielä jotain uutta sijoittelua vai heivataanko vallan. Näistä kun olen päässyt itseni (ja vähän Miehenkin) kanssa yksimielisyyteen, alkaa vasara heilua. Tai porakone. 

No, pistän silti vähän kuviakin mukaan. Ruokailuhuoneen puoli muuttui siis tv-tilaksi.

Kaikki kalusteet ovat vanhoja: Pohjanmaan kalusteen sohva, Miehen isotätivainaan Chippendale-sohvapöytä ja -kirjakaappi, Isosetävainaan Bilnäs-rulokaappi ja ammoisina aikoina huutokaupasta huudettu isännäntuoli.

Rahin ostin kierrätyskeskuksesta 4 eurolla - pinta on sen verran nyppyinen, että aion verhoilla uudelleen. Samalla raitakankaalla kuin jo isännäntuolin istuimeen niittailin.

Matto on uudenuutukainen, vanhoista värjätyistä käsin kudotuista villamatoista käsityönä koottu tilkkumatto (Adora). Vähän jännitti, kun netistä tilasin, mutta olikin parempi kuin osasin odottaa. Ruokasalin puolella on samanlainen isompana. Tupsullisen leijonatyynyn Mies sai Joulupukilta (H&M Home). Sohvan samettityynypäälliset ovat Ikeasta, raidallinen omatekemä (samaista rahikangasta tämäkin).

Tellu vaihtui uuden seinäpätkän myötä vähän isompaan. Sehän ei tietenkään ole syynä, etten enää sohvalta nähnyt tekstejä... Pirunsilmä pitäisi ehkä ripustaa seinälle, jalat ovat niin matalat, että etukaiutin estää kaukosäätimen käytön. Se on syynä hieman kyseenalainen viritykseen, toosa lepää vanhojen kirjojen päällä. Ne ovat muuten Carl Gustaf Emil Mannerheimin Muistelmat, osat I ja II.

Vaatehuoneen ovi karmeineen vaihdettiin. Mitä iloa valkoinen ovi voi tuottaakaan!! Tykkään kyllä vanhoista "jalopuisista" ovista (teak-viilua?), mutta ne alkavat olla aika huonokuntoisia. Pikkuhiljaa tulevissa pintarempoissa menevät kaikki vaihtoon. Ihan toisenlaista ovea olin suunnitellut (en tätä perustylsää jokakodinmallia), mutta kummallisessa koossa ei ollut muita vaihtoehtoja. Jos joskus rikastuisin, teettäisin ehkä mieluisamman. Tai jos rikastuisin, ehkä rakennuttaisin uuden talon oven ympärille? Nyt ovi kuitenkin katoaa ihanasti vaaleaan seinään, iloitsen!

Vaalea tapetti on ihan nappi hankinta! Yksinkertainen, iätön, kepeästi kullalla kaunistettu. Jos osaisin kalligrafiaa, kirjoittelisin sinne tänne "laatikoihin" nerokkaita lausahduksia kultaisin kirjaimin. Tyyliin:

 

Sen sijaan sininen ei TO-dellakaan ole minun värini. Jo kuukauden kuluttua tapetoinnista olin TÄY-sin kyllästynyt tehosteseinään!! Uudelleentapetointi on edessä jossain vaiheessa. Toivon, että kun saamme taulut ripustettua, epämieluisan seinävärin inhotus lientyy.

Erityisesti riemuitsen siitä, että Pasi-Kyösti (Eino Viikilän teos "Hämmästyttää, kummastuttaa") pääsi jälleen seurustelemaan kanssamme. Pasi-Kyöstihän muutti makuuhuoneen liinavaatekaapin päälle turvaan, kun Pupunen tuli taloon.

Mies ei tykkää rulokaapista huoneen nurkassa, mutta sitä en suostu siirtämään muualle. Se on nyt Pasi-Kyöstin koti, sieltä hän pystyy valvomaan koko pirtin tapahtumia. Unkarista v. 2005 kesälomareissulla ostettu pankkiirinvalaisin pääsi sekin viimein esiin, se on juuri Pasi-Kyöstin mittasuhteiden mukainen.

Vielä tarvitaan valaisimia: kaksi jalkavalaisinta sohvan molempiin päihin, kaksi pientä seinävalaisinta ovenpieliin. Katossa on Tampellan konttorin vanha pallovalaisin, samanlainen pienempänä on myös ruokasalin puolella. Puhun siis todellakin SALIsta - siitä kuvia myöhemmin...

Nyt vietetään lokoisaa koti-iltaa!

Voikaa hyvin,

pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne!