Kamari ja komero

 

Pupusen kamari, koululaisen oma huone, on oikea toiminnan keskus. Ei siellä tosin juuri läksyjä tehdä, enemmän menee leikin puolelle. Ja lelujen. Röykkiöittäin tavaraa KAIKILLA pinnoilla: pöydällä, tuoleilla, hyllyillä, pianon päällä, sängyllä, lattioilla. Transformereita, robotteja, Toy Story-hahmoja, autoja, legoja, pelejä, dvd-levyjä, lehtiä, kirjoja, piirustuksia, tusseja, vaatteita, villasukkia ja puolityhjiä juomapulloja...

Säilytystilaa oli ihan PAKKO saada lisää! Huone on niin pieni, että jotain piti vastaavasti myös kantaa ulos. Ratkaisu: Piano siirtyi ruokasaliin, tilalle tuli kippiovikaappi yläkerran aulasta ja pyykeille hankittiin Ikean korkea poljinroskis.

Ja ihme tapahtui: pöytä tyhjeni (todennäköisesti vain väliaikainen ilo).

Vierasvuode tyhjeni (todennäköisesti vain väliaikainen ilo).

Kippiovikaappi vetää uskomattoman paljon harvemmin tarvittua roinaa sisäänsä. Lasiovisen yksikön Pupunen varasi "aarteilleen" - jalkapallopalkinnoille, jalokiville ja omille askarteluille.

 

Pupusen 10-vuotissynttäreitä vietettiin keilahallissa tusinan mukulan, isovanhempien ja kummin voimin. Hyllyn päälle kunniapaikalle pääsi vanha keila, johon jokainen vieras kirjoitti nimmarinsa.

Vastapäisen seinän avohyllykössä on useammin käytetyt roinat: Wii ja dvd:t, legot, kirjat, kaikki käsittämätön tilpehööri - ja myös ne koulukirjat.

Vierasuoteen numeronuppisissa laatikoissa on myös hurjan paljon säilytystilaa. Ykkösen takaa löytyy vierasvuodevaatteet, kakkosessa säilytetään lautapelit ja kolmosessa majailevat pehmolelut. Ikean tappinaulakossa ovat reput ja kassit eri harrastuksille sekä Pupusen ylpeydenaihe: hiihtomitalit.

Unikkotyynyliinat tein Opiston teho-ompelussa. Se olikin se ainoa kerta, kun koko talven aikana ehdin paikalle... Tulipahan taas maksettua kurssimaksut tyhjästä! Tulipahan myös tehtyä ihan kivat tyynyt, vaikka Unikko-kuosista en niin perustakaan. Kankaat olivatkin olleet jo useamman vuoden jemmassa.

Liukuovien takana oli ennen vaatekaappi. Nyt siellä on minimum walk-in closet. Tosipieni pikkiriikkinen lilliputtien taskukokoinen komero. Pienenpieni vaatehuone. 

Idean tähän sain tapettienostoreissulla Tallinnassa, kun yövyimme (rautakauppojen sijainnin kannalta oivallisessa) Pirita Marina Hotel & Spassa. Hotelli on aikoinaan valmistunut vuoden 1980 Olympialaisten purjehduskilpailun Olympiakyläksi. Tilavan hotellihuoneen vaatehuone oli tismalleen (tai ei ainakaan isosti enemmän) saman kokoinen kuin ruokailuhuoneen kaapit takaa purkamalla saatu hankalanmallinen kolonen Pupusen kamarin kyljessä.

Hotellikäytössä totesin tilankäytön tehokkaaksi ja toimivaksi - ja toin tapettirullien lisäksi idean kotiin! Tosin en sitä vielä siinä vaiheessa tiennyt - tajusin sen vasta komerorempan valmistuttua...

Piritassa seinäpätkä oli tietty kiinteä, mutta kotikutoisempi ratkaisu ei haittaa - me kyllä tiedämme, kummasta liukuovenpuoliskosta kannattaa yrittää sisään! Kattovalaisimen liiketunnistin reagoi ovien liikkeeseen - ja toki myös kaikkeen muuhunkin liikkeeseen, ovet kun tuppaavat usein jäämään raolleen...

Tilaa ei ole liiemmälti, mutta säilytyskapasiteettia on ihan tolkuton määrä. Niin paljon, että tyhjiä koreja ja laatikoita on monta. Paljon, useita, lukemattomia! Onpa OUTOA!?

Ikean Antonius-rungot ja -korit olivat Pupusen vaatekaapissa jo ennestään, samoin vaatetanko. Mäntyiset hyllytasot ovat Bauhausista, Mies sirkkelöi ne sopivaan kokoon ja suti valkeiksi. Maalia ja hyllykannakkeita oli entuudestaan. Kenkäteline ja muovilaatikot ovat Ikeasta. Koko vaatehuonerempan hinnaksi tuli satasen verran + tietty seinän rakennus olohuoneen puolelle, mutta sitä ei lasketa.

Pupunen alkaa olla jo iso poika (140 cm). Kuva on muutaman viikon takaiselta reissulta, silloin kun vielä sai matkustaa, juhlia ja viettää aikaa väentungoksessa...

Vaatteiden kasvaessa ne pitää sijoittaa koreihin toisin - kolmen rinnakkaisen vaatepinon sijasta koreihin mahtuukin kohta vain kaksi, sitten yksi. Eipä aikaakaan, kun tila jo loppuu kesken! Takuulla, mikään ei ole niin varmaa kuin se...