Koti ei tunnu kodilta

… kun ei ole tauluja seinillä!

Siksi kai on tuntunut niin kovin vaikealta laittaa tänne blogiinkaan mitään kuvia tai tekstiä rempan lopputuloksista. Taulut puuttuvat, ei ole valmista vielä!

Pikkuhiljaa alkaa hahmottua, mitä minnekin ripustelisin. Ruokailupuolella muutamat huonekalut ovat vielä mietinnässä - jäävätkö niille sijoilleen, kokeiltaisiinko vielä jotain uutta sijoittelua vai heivataanko vallan. Näistä kun olen päässyt itseni (ja vähän Miehenkin) kanssa yksimielisyyteen, alkaa vasara heilua. Tai porakone. 

No, pistän silti vähän kuviakin mukaan. Ruokailuhuoneen puoli muuttui siis tv-tilaksi.

Kaikki kalusteet ovat vanhoja: Pohjanmaan kalusteen sohva, Miehen isotätivainaan Chippendale-sohvapöytä ja -kirjakaappi, Isosetävainaan Bilnäs-rulokaappi ja ammoisina aikoina huutokaupasta huudettu isännäntuoli.

Rahin ostin kierrätyskeskuksesta 4 eurolla - pinta on sen verran nyppyinen, että aion verhoilla uudelleen. Samalla raitakankaalla kuin jo isännäntuolin istuimeen niittailin.

Matto on uudenuutukainen, vanhoista värjätyistä käsin kudotuista villamatoista käsityönä koottu tilkkumatto (Adora). Vähän jännitti, kun netistä tilasin, mutta olikin parempi kuin osasin odottaa. Ruokasalin puolella on samanlainen isompana. Tupsullisen leijonatyynyn Mies sai Joulupukilta (H&M Home). Sohvan samettityynypäälliset ovat Ikeasta, raidallinen omatekemä (samaista rahikangasta tämäkin).

Tellu vaihtui uuden seinäpätkän myötä vähän isompaan. Sehän ei tietenkään ole syynä, etten enää sohvalta nähnyt tekstejä... Pirunsilmä pitäisi ehkä ripustaa seinälle, jalat ovat niin matalat, että etukaiutin estää kaukosäätimen käytön. Se on syynä hieman kyseenalainen viritykseen, toosa lepää vanhojen kirjojen päällä. Ne ovat muuten Carl Gustaf Emil Mannerheimin Muistelmat, osat I ja II.

Vaatehuoneen ovi karmeineen vaihdettiin. Mitä iloa valkoinen ovi voi tuottaakaan!! Tykkään kyllä vanhoista "jalopuisista" ovista (teak-viilua?), mutta ne alkavat olla aika huonokuntoisia. Pikkuhiljaa tulevissa pintarempoissa menevät kaikki vaihtoon. Ihan toisenlaista ovea olin suunnitellut (en tätä perustylsää jokakodinmallia), mutta kummallisessa koossa ei ollut muita vaihtoehtoja. Jos joskus rikastuisin, teettäisin ehkä mieluisamman. Tai jos rikastuisin, ehkä rakennuttaisin uuden talon oven ympärille? Nyt ovi kuitenkin katoaa ihanasti vaaleaan seinään, iloitsen!

Vaalea tapetti on ihan nappi hankinta! Yksinkertainen, iätön, kepeästi kullalla kaunistettu. Jos osaisin kalligrafiaa, kirjoittelisin sinne tänne "laatikoihin" nerokkaita lausahduksia kultaisin kirjaimin. Tyyliin:

 

Sen sijaan sininen ei TO-dellakaan ole minun värini. Jo kuukauden kuluttua tapetoinnista olin TÄY-sin kyllästynyt tehosteseinään!! Uudelleentapetointi on edessä jossain vaiheessa. Toivon, että kun saamme taulut ripustettua, epämieluisan seinävärin inhotus lientyy.

Erityisesti riemuitsen siitä, että Pasi-Kyösti (Eino Viikilän teos "Hämmästyttää, kummastuttaa") pääsi jälleen seurustelemaan kanssamme. Pasi-Kyöstihän muutti makuuhuoneen liinavaatekaapin päälle turvaan, kun Pupunen tuli taloon.

Mies ei tykkää rulokaapista huoneen nurkassa, mutta sitä en suostu siirtämään muualle. Se on nyt Pasi-Kyöstin koti, sieltä hän pystyy valvomaan koko pirtin tapahtumia. Unkarista v. 2005 kesälomareissulla ostettu pankkiirinvalaisin pääsi sekin viimein esiin, se on juuri Pasi-Kyöstin mittasuhteiden mukainen.

Vielä tarvitaan valaisimia: kaksi jalkavalaisinta sohvan molempiin päihin, kaksi pientä seinävalaisinta ovenpieliin. Katossa on Tampellan konttorin vanha pallovalaisin, samanlainen pienempänä on myös ruokasalin puolella. Puhun siis todellakin SALIsta - siitä kuvia myöhemmin...

Nyt vietetään lokoisaa koti-iltaa!

Voikaa hyvin,

pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne!