Lukijat

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Mökkipulma

Miehellä vapaa viikonloppu pitkästä aikaa, käytiin mökillä puunaamassa paikat.
Ja ottamassa mittoja.

Olen päättänyt, että yhtään yötä en tulevana kesänä aio enää nukkua sohvalla Pupusen kanssa. Aamuisin ovat lavat lukossa, kupeita kolottaa, ristiselkä ruikuttaa ja niska natisee. Väsyttää, uni on parin tunnin pätkistä parsittu. Heräilen pitkin yötä Pupusen pyörimiseen, koirien kuorsaukseen, liialliseen lämpöön (takan vierellä), s******lliseen selkäkipuun.

Ei enää, ei todellakaan! EN SUOSTU!

Aiemmin, parvella uinuessamme, en nukkunut missään niin hyvin kuin mökillä.

Mökkisohvalla en voisi enää huonommin nukkua.

Nukkumajärjestelyt on PAKKO laittaa uusiksi, muuten lopetan mökkeilyn!

Parvi ei ole ongelma, sinne tulee Pupuselle leikki- ja nukkumapaikka. Tarvitaan portti, turvallinen seinävalaisin, muutama kori leluille ja kivat vuodevaatteet.

Alakerta ON ongelma!

 Tilaa ei ole liiemmälti.
Ehjä seinäpätkä on vain 274 cm pitkä.
Ikkunatkaan eivät haittaisi, mutta niiden alla olevat sähköpatterit ovat ongelma 
- eihän niiden eteen voi vuoteita sijoittaa.
Eivätkä Mies ja Appiukko suostu poistamaan niitä...

Nyt kyseinen seinänpätkä näyttää tältä:
Juu, aika karmaiseva väliaikaisratkaisu. 

Sohva on varsin hyvälaatuinen, tammirunko ja alcantaraverhoilu, mutta olen inhonnut sen junttimaisuutta alusta asti! Alunperin sohva hankittiin kotiin alakerran takkahuoneeseen vierassohvaksi helpon avattavuuden vuoksi, mutta vieraita siinä on nukutettu vain kerran. Olohuoneen sohva, Pupusen leikkihuoneen peti tai tuplaleveä vierasilmapatja ovat miellyttävämpiä nukkumapaikkoja - myös keskikerta on kellaria mukavampi (ja lämpimämpi) yöpymispaikka.

Onneksi Anoppi ja Appi huolivat sohvan alamökille!

Olen vannottanut, että sen on häivyttävä seuraavaan visiittiimme mennessä. 
Mikään ei ilahduttaisi niin kuin tyhjä seinänpätkä!!!

Vaan mitä viedään tilalle???

Seuraavalla mökköskerralla varmaan mainittu vierasilmapatja pelastaa tilanteen, mutta pysyvämpi ratkaisu on kehiteltävä!! Mutta vaikka kuinka pyörittelen erilaisia ja erikokoisia sänkyvaihtoehtoja mittapiirrokseni päällä, en vaan keksi ratkaisua.

Kohta iskee epätoivo...  
   

lauantai 21. toukokuuta 2016

Telinesukat

Olen absoluuttisen ehdottoman täydellisen tympääntynyt villasukkiin!

Posti ilmoitti, että postilootat on saatava riviin tienpieleen.
Postipoika kävi näyttämässä paikan, antoi ohjeet ja aikataulun.

Naapurin isäntä tekaisi ylijäämäkestopuustaan yhteistelineen.
Oli sen arvoinen suoritus, että kyllä siitä jo villasukat kannattaa pakertaa,
vaikkei muuten isommin innostaisikaan.

Seiskan Raita yhdistettynä siniseen näyttää yllättävän hyvältä.
Koko 43/44,156 g.

Postilaatikkotoimitus.

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Taas surisee...

 Veli ja Veljenvaimo pörräävät jälleen Italiassa, mehiläismatkailua.
Edellisreissulle Veli pyysi, josko tekisin tuliaisiksi sukat.
Olivat kuulemma olleet mieleiset -
kysyikin sitten, tekisinkö tällä kertaa vaikka pipan.

 Tietysti tekisin, mikäs voisi olla sen mieluisampaa kuin suunnitella oma malli!!
Veljelle maalailin mehiläispipoa, jossa korvallisilla roikkuisi kuusi jalkaa, otsalla sarvet.
 
No, lopputulos oli sitten kuitenkin ihan jotain muuta.
Ajatus lähti perinteisestä kennoneuleesta, josta tein oma sovelluksen
- yrityksen ja erehdyksen kautta, originelli oli mielestäni ruma.

Mehiläiset oli tarkoitus neuloa/virkata itse, mutta totesin toivottomaksi väkerrykseksi.
Illan surffasin netissä ja etsin sopivia nappeja ja/tai korutarvikkeita.
Miehen mielestä pipa on yksinkertaisesti KAMALA.
Ihmetteli, aionko OIKEASTI toimittaa hirvityksen Italiaan, muodin mekkaan!?
 Pöh!
Ties minkä muotivillityksen saan aikaan,
kenties kopioita esitellään jo seuraavilla Milanon muotiviikoilla!!??

No, ei Pupunenkaan suostunut sovittelemaan pipaa.
Pöh!
Täytyy johtua vain ja ainoastaan siitä, että lapsi pelkää ampiaisia.
.
Minusta tämä on TOSI hieno!
Vaikken kyllä itsekään käyttäisi...
 
 Seiskaveikkaa nelosen puikoilla, 93 g.

Tarkemmin ajatellen olisi voinut tehdä ohuemmasta langasta,
saattaa olla satoaikaan Casteggiossa, Lombardiassa aika lämmintä...

lauantai 7. toukokuuta 2016

In memoriam

Kuva: Anna Silmäri
 Koirarouva
30.8.2002 - 3.5.2016
 13 vuotta 8 kuukautta 3 päivää
koiranelämää

Koirarouva tuli perheeseemme joulun alla 2003,
reilun vuoden ikäisenä. 

Vuoden kuluttua Ikäneito täydensi lauman - paita ja peppu.

Kuva: Nena Ourama
Koirarouva sai kokea äityden onnen,
kuvassa pentue vuorokauden ikäisenä.
Nartut (2):
Lily Queen
Light my fire
Urokset (5):
Ladykiller
Like a rock
Love me tender
Lucky Seven
Lucky Strike

Koirarouva pysyi pirteänä ja fyysisesti hyväkuntoisena viime metreille asti.
Toki vuodet jättivät jälkensä: kaihi hämärsi näön, kuulo heikkeni, dementiakin taisi vaivata, 
lenkkeily laiskotti, mutta muuten jalka nousi kepeästi ja ruoka maistui.

Vasta aivan viimeisinä viikkoina paino alkoi pudota, vauhdilla.
Jo aiemmin olimme tehneet päätöksen, että kun rouvalle tulee kipuja,
on eutanasia rakkauden teko.
Tiistaina oli se päivä.

 Kiitos Tikru!
Pysyt mielissämme.