Sivut

Lukijat

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Harmaa nuorimuori

Veljentyttö Vanhempi aloittaa opiskelut vieraalla paikkakunnalla,
muuttaa ekaan omaan kotiin.
.
Vielä ei päästä tupaantuliaisiin,
mutta johan nyt opiskelupaikastakin kannattaa muistaa pienellä lahjalla!

 Olin jo aloittanut muoreilun ihan toisenvärisin langoin,
neidonkamarin sisustuksen mukaisilla.
.
No, ostipa Veljentyttö asuntoonsa
grafiitinharmaan sohvan ja harmaa-harmaaraidallisen maton, valkean tv-tason.
Että aloitin sitten uuden, sisustukseen sopivamman.

Harmaa nuorimuori, 5 * 7 tilkkua, 100 * 140 cm,
Novita Nallea ja Gjestal Maijaa  890 g.
.
ONNEA OPIN TIELLE HEMULI!


torstai 27. elokuuta 2015

Kehvelisti ketuttaa!

Hannele kommentoi:

Mitä pirua?? Olinhan ilmoittautunut ja merkinnyt kurssin kalenteriinikin!!?? Mitenkäs minä kotiin unohduin??

Ensin tarkistin Päivölän kurssikalenterin: juu-u, edellisviikonlopulle kurssi oli merkitty.
Sitten tarkistin oman kalenterini: juu-u, kalenterin välissä oli post-it -lappunen, jossa kurssin nimi ja hinta (ei kuitenkaan päivämäärää).
Seuraavaksi tarkastin sähköpostini: juu-u, Päivölästä oli tullut viesti, jossa kiitettiin ilmoittautumisesta ja kerrottiin lisätietoja tulevan vielä ennen kurssia.

Lisätietoja?? No ei kyllä ole tullut, eikä laskuakaan!!

Tarkistin roskapostin: ei lisätietoja.
Tarkistin sähköpostin roskakorin: ei lisätietoja.
Tarkistin kaikki pöydällä olevat lehtipinot: ei lisätietoja.

Pistin viestiä Päivölään. Lisätiedot olivat lähteneet sähköisesti - mutta mistään niitä ei löydy!!??
Herää kysymys, kuinka paljon muuta sähköpostiani katoaa taivaan tuuliin??

Systerin kanssa olimme sopineet, että tulee elokuun viimeisiksi viikonlopuiksi kyläilemään. Toisena viikonloppuna on Pupus-vahtina, toisena tehdään järjestelyt tulevaa lomamatkaa varten.

Ja kun ei niitä kaivattuja lisätietoja ei tullut, keskityttiin lomavalmisteluihin täydellä sydämellä. Tilkuista ei tietoakaan. Kehvelisti ketuttaa! Kihveli! Vohveli! Tohveli!

 Vaikka on sekin tietty kiva, kun kaikki reissusuunnitelmat ovat valmiina...

(Kamelikyytiä ei kuitenkaan ole luvassa!)
(Kuva: googgeloitu)

lauantai 22. elokuuta 2015

Jam-jam, hilloa!!

Raparperihilloa, vadelmahilloa, metsämustikkahilloa, kirsikkahilloa...

Hillojen menekki on huushollissamme pakastemarjoja parempi. Hillosilmä somistaa söpösti niin puuroannosta, viilitiinua kuin jugurttikippoakin. Hillo maistuu osana jälkkärivariaatioitani ja on ihan ehdoton lettusten lisä.

En ole erityisen bakteerikammoinen. Meitsiä miellyttää kuitenkin kovasti se, että hilloa keitellessä kaikki kelvoton nousee vaahtona pintaan, josta se on helppo kuoria pois. Pakastetuissa marjoissa on mukana (jäädytettyinä) kaikki kärpästen imukärsäilyt, muurahaisten ylimarssit, lintujen pöheikön läpilentelyt ja rusakon nuoleskelut. Öyk.

Punaherukoita, vadelmia, pensasmustikoita, mansikoita, karviaisia, saskatoonia, tyrnimarjoja, kirsikoita, luumuja, kriikunoita, omenia ja raparperia. Kaikkea tätä pihamme tuottaa, ainakin periaatteessa...

Muistelen kaiholla ensimmäisiä kesiä, kun sain pakastimen puolilleen herukkamehupulloja! Vanhimmat puskat on kuitenkin kaivettu ylös uusien lajikkeiden tieltä. Kahdesta jäljellejääneestä sain 2½ ämpärillistä marjoja, reilun ämpärillisen mehua. Enemmänkin olisi tullut elleivät surkeat siivekkäät olisi tyhjentäneet yläoksia.

Kirsikoiden kanssa oli parempi tuuri! Kaikkina edellisinä kesinä räksät ja muut rääkyvät ovat tyhjentäneet puskat yhdessä yössä. Nyt sain kolmisen litraa talteen, keittelin kirsikkahilloksi.

Kirsikoiden pitäisi olla aikaista ja makeaa lajiketta (Latvian matala), mutta enpä tiedä... Vissiin niin hapokkaita, että ne kirotut koukkunokat olivat vaihtaneet suosikkibuffettinsa saskatooniin. Tolkuton määrä marjoja katosi jälleen yhdessä yössä.

Tyhjentyneestä karviaispensaasta epäilen kuitenkin piskejä. Koirarouva poimii taitavasti yksittäisiä marjoja pensaasta, syö nautiskellen ja sylkäisee kuoret toisesta suupielestään. Ehkä pääsen hilloamaan sitten, kun koirista aika jättää...

Vadelmia on kerätty ja keitelty jo useampaan kertaan, pensasmustikatkin kohta valmiita poimittaviksi. Myös raparperista olen keitellyt hilloa pitkin kesää.

Mansikoista en niin perusta, joten vähäinen saalis ei harmita. Puskat ovat tooooosi vanhoja, enemmän kummastelen sitä, että ylipäätään velä marjovat. Tarkoitus oli uusia jo täksi kesäksi, mutta ehkä sitten ensi vuonna...

Luumupuusta tulee tänä kesänä mitättömän pieni saalis. Tyrnit, omenapuut ja kriikuna eivät vielä tuota satoa. Neljästä tyrnistä puolet on nyykähtänyt elämänlangan kuristamina tai sitten rusakko on popsinut ne poskeensa. Keväällä ne kaikki nimittäin olivat ihan voimissaan, nyt pihan perältä löytyy enää kaksi tainta.

Mustikkametsään en ole ehtinyt, mutta Äidiltä sain sen verran, että saamme talven tullen nauttia myös luonnonmustikkahillosta. Valikoidusti, vain kauneimpien pitsireunaisten lettujen kera.

Jos (iso JOS) loppukesästä ehdimme mökille, toivon säiden suosivan puolukoiden metsästystä. Sienisaalistakaan en pistäisi pahakseni...

Koristeomenapuun sato sentään jää korjaamatta - eikä kelpaa linnuillekaan.
 
MEHUKASTA VIIKONLOPPUA!

perjantai 21. elokuuta 2015

The real rubbish collection

Muistaako joku vielä viimetalvisen villapaidan  - sen josta koira yösydännä valui ulos?
No, ilmeni muitakin ongelmia. Käytössä neule venyi sen verran, että helmus valui polviin asti. Koita siinä sitten takakoivet paketoituina loikata kevyesti sohvalle tai käydä tyylikkäästi pissalla... Muutenkin näytti siltä, kuin koira olisi kulkenut perunasäkissä.

Että komeron hyllyllehän se sitten jäi, käyttämättömänä. Ja pyöröille jäi roikkumaan keskeneräinen villapaita, samalla silmukkamäärällä aloitettu ja jo kainaloihin asti väkerretty, ei sitä siinä vaiheessa enää pienennetäkään.

Jämälankakipponi valikoima ei ollut järin värikäs, runsas tahi muutenkaan viekoitteleva. Halusin kuitenkin siitä surkeasta villapaidantekeleestä eroon, mokoma negatiivinen energialataus lankakorin täytteenä. Sukkapuikot kouraan ja purkulankaa puikolle!

 Varrensuut, kantapäät ja joka kolmas kerros viheliäistä villapaitaa.

 Negatiivinen energialataus vääntyi
lenseäksi lämmikkeeksi, hyvänmielen hyrinäksi.

The real rubbish collection.
Purkulankaa & Seiskaveikan jämiä 139 g, koko 39/40.

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Vaikea villalankakriisi

Työn alla on projekti Nalle-langasta, edennyt oikein hyvin.
Paitsi että langan saannissa on ongelmia!!
Tarvitsen valkoista, OIKEAA valkoista valkoista.
Nallessa on tarjolla vain luonnonvalkoista,
kerrassaan kuvottavan kellertävää.
Juu, ei käy.

 Hätäpäissäni ostin 100 g kerän Kotikulta Sukkalankaa.
Ihan liian paksua ja muovisen näköistä.
Juu, ei käy sekään.

Pirulauta, kuormitin suotta lankalaihista!
 Jotainhan siitä jo virkatusta Kotikulta-lapusta piti siis tehdä!
Muuntui syto-myssyksi, koska lanka on suht pehmoista.
3½ virkkuukoukulla & 4 pyöröillä menekki 59 g
(loput upotan sukkaraidoiksi, sitten joskus).

Koska ei huvita lähteä Tampereelle lankaliikkeitä kiertämään,
päätin turvautua netin tarjontaan.
Hah, Adlibris myy Dropsin lankoja, varsinainen kirjakauppa. 
Tein tilauksen Drops Fabelista.
Saadakseni langat postikuluitta, tilasin vähän enemmän kuin on tarve.
Pirulauta, kuormitin ihan tietoisesti lankalaihista!

 
Ja lankalaihikseen tuli vähän enemmänkin plussaa,
Veljenvaimo antoi pari kerää Seiskaa, palkaksi PT-sukista.
Pirulauta, mitenkäs se ei harmita yhtään!?

Lankalaihis + 650 g / - 59 g.
 .

maanantai 17. elokuuta 2015

Kesätyö on tehty

Kesätyö on ohi, kesä vasta aluillaan!

Nyt voin sen paljastaa, kesätyöni.
Olin kesätoimittajana.

Ihana kesä, ihana kesätyö!
Eräällä tapaa yhden unelman täyttymys.
(Lukiossa suunnittelin tutkivan journalistin tai
tiukkanutturaisen äidinkielenopettajattaren uraa.)

Alustavasti on sovittu, että voisin jatkaa lehtiavustajana,
lehden toimitukselliset tarpeet ja omat aikatauluni huomioiden.
Olen onnellinen ja kiitollinen tästä mahdollisuudesta!

Täytyy myöntää, että kesän ajan keskityin niin työhöni,
että kokkailu, kodinhoito ja pihatyöt jäivät melkolailla sivuseikoiksi.
Sanalla sanoen: hunningolle.

 Tauko arkisista puuhista teki hyvää. Nyt on palkitsevaa puunata pirttiä,
käydä mattopyykillä, huushollata hurmoksessa.
Vielä kun innostuisin pihapuuhista, rikkaruohot lannistavat.

Nyt on myös kiva palata kaikkien suosikkiblogieni ääreen,
lukeat merkinnät monelta viikolta.

 
Ja taas on aikaa neuloskella!


Miehen kesäloma alkaa parin viikon kuluttua,
paras on siis vielä edessäpäin!
.

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Ei ihan viimetipassa

 Moni kiinnostava kohde saa liikkeelle vasta viimeisenä mahdollisen aukiolopäivänä.
Nyt oltiin liikkeellä HYVISSÄ AJOIN,
Muumimaailam sulkee ovensa vasta seuraavana viikonloppuna. :o)

 
Pupunen pääsi taas halailemaan kaikki itselleen tärkeät:
Muumimamman ja Muumipapan,
Muumipeikon ja Niiskuneidin,
Nipsun ja Pikku-Myyn
- Nipsua piti kyllä vähän vetää hännästäkin.

Pupusta harmitti kovasti, että hän ei tavannut lainkaan
Haisulia, Hemulia eikä Niiskua.
Edelliskesänä kun toimitteli juuri heidän kanssaan
eniten muumimaisia asioita.

Paluumatkalla olisi halunnut poiketa vielä tapamaan Bamsea.
Uni onneksi selätti väsyneen seikkailijan turvaistuimeensa
ennen vaatimusten kovaäänistymistä...

torstai 13. elokuuta 2015

Mummeli-piirakkaa

Muutama vuosi sitten kassi-almatti ja surauttelin kasan kangaskasseja tuliterällä saumurillani. Aika iso osa niistä päätyi Äidille sillä idealla, että jakaa pikkuhiljaa kavereilleen kyläillessään. Ikäihmiset kun usein vievät kaffeepaketin tai pullapussin tai nipun naistenlehtiä mennessään, voipi antaa ne kassin kera.

Kassit on nyt kuulemma kaikki jaettu, viimeiset lähtivät serkkuplikan mukana Englantiin.

Mies haki saumurin huollosta, mutta vieroksun yhä sen viimeaikaista käytöstä - turhanaikaista kiukuttelua, pätkimistä ja sykkyröintiä. Koska Elna ei ole vaikuttanut järin yhteistyöhaluiselta, on ystävyytemme yhä katkolla kaikesta huollon antamasta hoidosta, terapiasta ja käytöskoulusta huolimatta.

Puikot eivät pullikoi! Iltapuhteena tekaisin muutamat muhevat piirakat mummeleille jaettaviksi, Äidin tuleviin lahjomistarpeisiin.

 Viisi paria varrettomia piirakoita, Seiskaveikkaa, koko 38/39, yhteensä 359 g.

Tilkitsin sukilla omaantuntoon tullutta 300 gramman kokoista lankalaihisläpeä. Sen verran taas nalletti...

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Hyvä huono kirja

Joskus tylsä, pitkäveteinen ja naiivi kirja on ihan paikallaan. Silloin, kun toivoo nukahtavansa nopeasti ja vaivattomasti, muutaman sivun luettuaan. Kun aamulla on aikainen herätys, univajetta ja aivoilla virikkeellisempiä aktiviteetteja päiväsaikaan. Tarvetta tyhjäpäisyydelle ja tylsämielisyydelle.

Juurikin sellainen kirja on Kate Jacobs: Lankakaupan tyttö

Myönnän olevani pahatapainen ja lukevani toisinaan mukaansatempaavaa kirjaa läpi yön. Seuraavan päivän sinnittelen samoilla silmillä, mieli kirjassa viipyillen - ja viipyilevää taitaa silloin olla kaikki muukin toiminta.

Sitä pelkoa ei todellakaan ollut Lankakaupan tytön kanssa. Suosittelen lämpimästi pitkäveteisyyden maksimoimiseksi!

lauantai 1. elokuuta 2015

Lankalaihis 07/2015

DEPET = ostettu/saatu lankaa
KREDIT = hävitetty lankaa
DIFFER = kuukauden saldo (tavoitellaan miinusta)
TARGET = lankalaihiksen tavoite on hukata 4 kg lankaa
RESIDUE = urakkaa jäljellä 4 kg:n tavoitteen saavuttamiseksi

Lankamäärä kasvaa kasvamistaan. Ruokakaupan päiväysvanhojen alekori sai sortumaan 1,2 kg verran Seiskaan ja vähän Nalleenkin.

Valmista ei isommin ole tullut: villatakki, kahdet sukat, pipa ja pari puruluuta. Hoh-hoijaa.

Jotain toki olen väkästänytkin, valmistuu joskus hamassa tulevaisuudessa - toivottavasti kuitenkin tämän lankalaihiksen puitteissa. Reilut 700 g muoreilua Nallesta ja vähän Gjestal Maijasta. Ihan liian vähän, lisää tarvitaan toinen mokoma, ehkä kolmaskin...