Lukijat

lauantai 22. elokuuta 2015

Jam-jam, hilloa!!

Raparperihilloa, vadelmahilloa, metsämustikkahilloa, kirsikkahilloa...

Hillojen menekki on huushollissamme pakastemarjoja parempi. Hillosilmä somistaa söpösti niin puuroannosta, viilitiinua kuin jugurttikippoakin. Hillo maistuu osana jälkkärivariaatioitani ja on ihan ehdoton lettusten lisä.

En ole erityisen bakteerikammoinen. Meitsiä miellyttää kuitenkin kovasti se, että hilloa keitellessä kaikki kelvoton nousee vaahtona pintaan, josta se on helppo kuoria pois. Pakastetuissa marjoissa on mukana (jäädytettyinä) kaikki kärpästen imukärsäilyt, muurahaisten ylimarssit, lintujen pöheikön läpilentelyt ja rusakon nuoleskelut. Öyk.

Punaherukoita, vadelmia, pensasmustikoita, mansikoita, karviaisia, saskatoonia, tyrnimarjoja, kirsikoita, luumuja, kriikunoita, omenia ja raparperia. Kaikkea tätä pihamme tuottaa, ainakin periaatteessa...

Muistelen kaiholla ensimmäisiä kesiä, kun sain pakastimen puolilleen herukkamehupulloja! Vanhimmat puskat on kuitenkin kaivettu ylös uusien lajikkeiden tieltä. Kahdesta jäljellejääneestä sain 2½ ämpärillistä marjoja, reilun ämpärillisen mehua. Enemmänkin olisi tullut elleivät surkeat siivekkäät olisi tyhjentäneet yläoksia.

Kirsikoiden kanssa oli parempi tuuri! Kaikkina edellisinä kesinä räksät ja muut rääkyvät ovat tyhjentäneet puskat yhdessä yössä. Nyt sain kolmisen litraa talteen, keittelin kirsikkahilloksi.

Kirsikoiden pitäisi olla aikaista ja makeaa lajiketta (Latvian matala), mutta enpä tiedä... Vissiin niin hapokkaita, että ne kirotut koukkunokat olivat vaihtaneet suosikkibuffettinsa saskatooniin. Tolkuton määrä marjoja katosi jälleen yhdessä yössä.

Tyhjentyneestä karviaispensaasta epäilen kuitenkin piskejä. Koirarouva poimii taitavasti yksittäisiä marjoja pensaasta, syö nautiskellen ja sylkäisee kuoret toisesta suupielestään. Ehkä pääsen hilloamaan sitten, kun koirista aika jättää...

Vadelmia on kerätty ja keitelty jo useampaan kertaan, pensasmustikatkin kohta valmiita poimittaviksi. Myös raparperista olen keitellyt hilloa pitkin kesää.

Mansikoista en niin perusta, joten vähäinen saalis ei harmita. Puskat ovat tooooosi vanhoja, enemmän kummastelen sitä, että ylipäätään velä marjovat. Tarkoitus oli uusia jo täksi kesäksi, mutta ehkä sitten ensi vuonna...

Luumupuusta tulee tänä kesänä mitättömän pieni saalis. Tyrnit, omenapuut ja kriikuna eivät vielä tuota satoa. Neljästä tyrnistä puolet on nyykähtänyt elämänlangan kuristamina tai sitten rusakko on popsinut ne poskeensa. Keväällä ne kaikki nimittäin olivat ihan voimissaan, nyt pihan perältä löytyy enää kaksi tainta.

Mustikkametsään en ole ehtinyt, mutta Äidiltä sain sen verran, että saamme talven tullen nauttia myös luonnonmustikkahillosta. Valikoidusti, vain kauneimpien pitsireunaisten lettujen kera.

Jos (iso JOS) loppukesästä ehdimme mökille, toivon säiden suosivan puolukoiden metsästystä. Sienisaalistakaan en pistäisi pahakseni...

Koristeomenapuun sato sentään jää korjaamatta - eikä kelpaa linnuillekaan.
 
MEHUKASTA VIIKONLOPPUA!

18 kommenttia:

  1. Nyt alkos tekemään mieleni lättysiä!
    Ps. punaisia viinimarjoja tarjolla itsepoimien...

    VastaaPoista
  2. Oikeat muumimamman hillovarastot! Tuttavani pesee puolukat, kun epäilee karhujen pissanneen niiden päälle...

    VastaaPoista
  3. Vai poimii koira karviaisia. Omani poimi aikoinaan vattuja. Iso koira ylettyi hyvin poimimaan niitä. Kotitekoiset hillot ovat ihania eli perheelläsi on tiedossa ihanat ajat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, täällä vadelmat saavat olla rauhassa kolmannen koiramme vaihdettua huushollia. Koiorasta ei näkynyt kuin hännänpää, kun se vietti kaikki mahdolliset kesäiset vapaahetkensä vattupuskassa...

      Poista
  4. Ikävästi kuvailit pakastemarjoissa olevia eläinkosketuksia, yök, nyt tuo tulee aina mieleen kun niitä tarjotaan. Ja koskaan en ole ainuttakaan purkkia hilloa tehnyt enkä,pallollista mehuakaan. Että semmoinen emäntä täällä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uuuups, anteeksi!! Öh, ei ollut tarkoitus... ;o)

      Poista
  5. Nams mitä hilloja. Luumuista saa täällä pohjan perukoilla vaan haaveilla, kirsikatkin menevät juuri ja juuri talven yli ja tietysti lintujen suihin, jos pölytys on onnistunut. Kerran olen onnistunut saamaan karhunvadelmat kypsiksi asti. Kanttarelleistakin olen kade.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karhunvadelmista haaveilen, mutta ovat kuulemma niin kovia leviämään, etten ole uskaltanut...

      Poista
  6. Nam ihana hillopurkkikuva, täälläkin on hillottu ja mehustettu pitkin kesää:)

    VastaaPoista
  7. Kaipailin sinua Päivölän kurssille... Tuliko viime hetken este, kun huoneavainkin oli sinulle varustettu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kehveli! Tulossa olin, mutta toisin kävi... :oC

      Poista
  8. Naminami, varsinainen herkkuvarasto! Onpa teillä taitavat koirat :)

    VastaaPoista
  9. Fiksuja haukkuja :-D
    Täällä taas hillo ei tee ollenkaan kauppaansa; vain ne imukärsäillyt pakastemarjat uppoaa! Ostan kaupasta max kilon hilloa vuodessa ja siitäkin jää poisheitettäväksi kun ei vaan kulu...
    Onneksi meitä on moneen junaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei meilläkään kaupan hilloille ole menekkiä, kun maistuvat vain sokerille.
      Tyhjensin juuri pakastimen vanhoista pakastemarjoista (saatuja), hilloiksi keittelin nekin...
      Vain pakastetuille karpaloille on kysyntää, Mies tekee niistä herkullista karpalopannukakkua! :o)

      Poista
  10. Karviaiset on parhaita! Koirakin sen tietää :)

    VastaaPoista
  11. Kiitos Terhi, Tiinatei, Kvilttaaja, Onnenpähkinäinen, Prusiluska, Tilkkureppu, Hannele, Päivi, Helmi Nainen, Iloinen Kulkuri ja Marjut! :o)

    VastaaPoista

Kommentoimalla piristät päivääni, kiitos Sinulle!!