Sivut

Lukijat

lauantai 30. marraskuuta 2013

Ei nää sukat vaan ota loppuakseen...

Jaahas, pitäisiköhän pitää ihan sukaton kuu - vähän samaan tapaan kuin nenänvalkaisuviikkoja harrastavat pitävät tipattomia?? Kun eivät sukat vaan ota loppuakseen...

Tein ystävien lapsille, mikä lieventäväksi asianhaaraksi katsottakoon!

Nuorelle ritarille sukat ja vaihtosukat.
Koko 35/36, turkoosit 86 g ja petroolit 90 g, Seiskaveikkaa.

Kylmeneviin iltoihin kahdelle prinssille ja prinsessa-sisarelle:
coctailpiirakat, koko 35/36, 73 g
vihreät, koko 38/39, 111 g
oranssit, koko 38/39, 111 g

REIPASTA VIIKONLOPPUA!

perjantai 29. marraskuuta 2013

11 kivaa

Kuva googgeloitu.

Onnea etsimässä -blogin Me Wämili heitti 11-asiaa-haasteella
- LÄMMIN KIITOS!

11-asiaa-haasteen säännöt:

- Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään.
- Jokaisen haastetun pitää vastata 11 kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut.
- Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
- Haastajan tulee valita 11 blogia jossa on alle 200 lukijaa.
- Sinun tulee kertoa, kuka sinut on haastanut, ja kenet sinä haastat.
- Ei takaisin haastamista.

Pikkuisen aion oikoa ja jättää 11 uutta totuutta itsestäni väliin. En nyt tällä tyhjällä päällä keksi enempää tehtyäni jo aiemmin 22 paljastusta vastatessani Mentäemännän haasteeseen huhtikuussa ja Aikun haasteeseen lokakuun lopulla. Suokaa siis anteeksi!

Sen sijaan vastaan oikein ilolla Me Wämilin laatimiin 11 kivaan kysymykseen:

1. Mikä halusit / haluaisit olla isona?
Yläaste- ja lukioaikoina kuvittelin opiskelevani tiukkanutturaiseksi äidinkielenopettajaksi tai valmistuvani tutkivaksi journalistiksi. Toisin kävi. ;o)

2. Jos olisit vaate,mikä vaate olisit? Miksi?
No en ainakaan rintaliivit - en edes käytäisi, jos ei ole pakko.
Ehkä tasaraitainen maripaita, se on muodostunut melkein osaksi imagoa. ;o)

3. Mikä on seuraava käsityö / sisustus / harraste projektisi?
 Parhaillaan on paritkin sukat puikoilla ja päättelemättä (vilautan ehkä huomenna).
Myös muutama tyynynpäällinen on työn alla.
Jokusia jouluisia ompeluksiakin on vaiheessa.
Ja muuan tilkkutyö olisi tarkoitus saada valmiiksi vielä tämän vuoden puolella.

Mutta mikähän olisi seuraava vielä aloittamaton??
Viikonloppuna askarrellaan joulukortteja!
Keittiön ikkunaan on hankittu uusi kappakangas, ompelua tiedossa...
Sukkien jälkeen olen ajatellut neuloa jotain ihan muuta, Nallesta.
Sisustusprojekteista:
Makuuhuoneen kirjahylly heivataan lähiviikkoina.
Mies ehdotti, että sisustetaan alakerran takkahuone Kekkos-huoneeksi
(Juu-u, ihan totta! Vähän innostuinkin ajatuksesta.)

4. Montako joululahjaa toivoisit saavasi tänä jouluna?
Määrällä ei ole mekitystä, ajatuksella on.
Tänä vuonna aion kuitenkin poikkeuksellisesti esittää joululahjatoiveen. ;o)

5. Millaisessa kodissa asut?
Mukavassa, tilavassa, oman näköisessä.
Vähän sekavassa ja aina jokin projekti kesken, enemmän tai vähemmän.

6. Kuvaile sisustustyyliäsi kolmella sanalla?
Konservatiivinen ja kruusattu, mutta kodikas.

7. Mieleenpainuvin hetki elämässäsi?
Tapahtuu tammikuussa 2014.

8. Mistä unelmoit?
Hyvästä, onnellisesta elämästä. Tasapainosta.

9. Missä näet itsesi kolmen vuoden kuluttua?
Elämä on nyt niin isojen mullistusten edessä, ettei aavistustakaan tällä haavaa!

10. Miten vietät itsenäisyyspäivää?
Kotona, rauhallisesti.

11. Mitäs huomenna? ^_^
Huomenna jälleen Veljentyttöjen seuraneitinä.
Käydään ainakin Veljentyttö Nuoremman koulun joulumyyjäisissä ja -päivällisellä.
Haetaan Sisko loihtimaan illaksi jouluherkkuja, joulukorttiaskarrellaan.
Illalla saunotaan, pitkään ja perusteellisesti.
Tämä ilo (seuraneiteily) jatkuu ainakin maanataiaamuun asti!!
Raportoimme aiheesta myöhemmin... ;o)

Kiitos, kivat kysymykset!
Olen vähän tylsämielinen, enkä haasta tällä kertaa eteenpäin.


torstai 28. marraskuuta 2013

Sohvasta se alkoi...

Joo-o, niinhän siinä sitten kävi, etten edes ehtinyt esitellä uudenuutukaista kahvisalonkia (alunperin ex-työhuone, sittemmin ex-kirjasto ja tuonnempana ex-peräkamari), kun se jo todettiin epätarkoituksenmukaiseksi Isotätivainaan Chippendale-kalustolle...

Pistettiin taas mööpeleiden paikat uuteen harkintaan. Joskus se vaan vaatii vähän jumppaa, että ajatus kirkastuu...
  • Chippendale-sohva (PAINAVA!) raahattiin kahvisalongista keskelle olohuonetta odottamaan, että saadaan muut kalut alta pois
  • Myös Chippendale-sohvapöytä vietiin säilöön takkahuoneeeseen
  • tilalle tuotiin makuuhuoneesta koirien unisohva (se sama, joka jokusia viikkoja aiemmin oli ihan samaisessa paikassa, vain peräkamariksi nimettynä...)
  • unisohvan jättirahi jätettiin makuuhuoneeseen koirien unipaikaksi
  • kiskoin yksinäni ompeluhuoneen tammipöydän (PAINAVA!) makuuhuoneeseen
  • edelleenkin kunnostamaton lokerikko (PAINAVA!) raahattiin yhdessä yläkertaan makuuhuoneeseen
  • yöpöydät ja pesukomuutti (PAINAVA!) uudelleensijoiltiin makuuhuoneessa
  • yläkerran työhuoneen jugend-penkki (PAINAVA!) siirrettiin tieltä yläaulaan
  • keskikerran eteisen rokokoo-kaappi kannettiin jugend-penkin tilalle
  • printterin alla ollut lasikaappi siirtyi yläkerran työhuoneesta olohuoneeseen, ilman printteriä
  • työhuoneen pieni lasipöytä  sivuvinttiin talvitapettavien pelargonioiden säilytykseen
  • yläkerran työhuoneen iso työpöytä tyhjennettiin makuuhuoneen (aiemmin ompeluhuoneen) työpöydän laatikoihin (joiden alkuperäinen sisältö pitkin poikin ompeluhuonetta)
  • olohuoneen kirjakaruselli siirrettiin yläkerran työhuoneeseen
  • kahvisalongin ompelupöytä siirrettiin karusellin tilalle olohuoneeseen
  • todettiin, etteivät koirat viihdy öisin rahilla, rahi pistettiin myyntiin
  • rahin tilalle punnerrettiin olohuoneen nojatuolit (PAINAVAT!!)
  • olohuoneeseen raahattiin tilalle Chippendale-nojatuolit (PAINAVAT!) takkahuoneesta
  • todettiin, ettei työpöytä (PAINAVA!) sovi enää makuuhuoneeseen, se siirrettiin TAKAISIN ompeluhuoneeseen, laatikot tyhjennettiin pitkinpoikin makuuhuonetta
  • yöpöydät ja pesukomuutti (PAINAVA!) uudelleensijoiltiin toistamiseen makuuhuoneessa
  • todettiin, ettei ex-työhuoneen iso työpöytä (PAINAVA!) sovi enää minnekään, paloiteltiin, kannettiin takkahuoneeseen ja laitettiin myyntiin
  • myös työtuoli tuli tarpeettomaksi, takkahuoneeseen
  • takkahuoneesta myytiin hierova tuoli raheineen
  • rokokoo-lipasto yläkerran rapusta siirrettiin yläkerran työhuoneeseen
  • keskikerran jugend-kaappi (PAINAVA!) paloiteltiin ja kannettiin yläkerran aulaan ja rappuun odottamaan vapautuvaa paikkaa, lähes kaikki sisällä olleet sadat cd:t vietiin kirpputorille
  • todettiin, ettei selkä kestä enää Chippendale-sohvan siirtelyä, se on PAKKO jättää olohuoneeseen
  • olohuoneen työpöytä siirrettiin tieltä eteiseen (rokokoo-kaapin tilalle) ja Isosedän vanha arkistokaappi ruokailuhuoneeseen
  • Chippendale-sohva siirrettiin pöydän ja arkistokaapin tilalle (muutaman metrin siirto, lähes ylivoimainen ponnistus tässä vaiheessa)
  • käytiin ostamassa sänky, koottiin yläkerran työhuoneeseen
  • todettiin eteinen liian ahtaaksi
  • työpöytä eteisestä ja arkistokaappi ruokahuoneesta kiskottiin yläkerran makuuhuoneeseen
  • makuuhuoneen parisänky piti siirtää metrin verran kauemmaksi ikkunasta
  • myyntiin laitetun työpöydän sisältöä soviteltiin nyt siirretyn laatikoihin ja arkistokaappiin
  • yöpöydät ja pesukomuutti (PAINAVA!) uudelleensijoiltiin kolmannen kerran makuuhuoneessa
  • ompeluhuoneen työtuoli vaihtui Isosedän Billnäs-tuoliin, ompeluhuoneen aiempi työtuoli makuuhuoneen työpöydän pariksi
  • ompeluhuoneen rullakko ei mahdu enää ompeluhuoneeseen, siirretään sivuvinttiin
  • Chippendale-pikkutuolit tuotiin takkahuoneesta keskikerran eteiseen

Tilanne nyt
  • seinänvieret täynnä tauluja, etsivät uusia paikkojaan
  • makuuhuoneen kirjahylly viedään Appivanhemmille, kunhan ovat saaneet raivattua tilan sille (iso ja PAINAVA tammikaappi pitää saada ensin pois, laittoivat myyntiin)
  • tilalle makuuhuoneeseen tulee jugend-kaappi, joka nyt paloiteltuna yläaulassa ja ylärapussa
  • jugend-penkki ei mahdu minnekään, ehkä pakko laittaa myyntiin litran kyyneliä vuodattaen (koitan vielä miettiä uutta paikkaa...)
  • takkahuoneen sohva (PAINAVA!) viedään mökille
  • mökin sohva (PAINAVA!) toimitetaan kierrätyskeskukseen
  • takkahuoneen iso (ja PAINAVA!) talonpoikaisrokokoovaatekaappi siirretään kodinhoitohuoneeseen
  • skootteri pitää myös mahduttaa autotallista kodinhoitohuoneeseen
  • ompeluhuoneen laatikoiden sisältö on edelleen riipin-rääpin pitkin ompeluhuonetta
  • nojatuolit kuistilta viedään viikon sisällä takkahuoneeseen joulukuusen tieltä
  • takkahuone sisustetaan Kekkos-huoneeksi (ei nyt ihan heti, en vaan JAKSA!!)

Lääh-puuh!! Jokunen tovi tässä puuhassa on nyt vierähtänyt! Toki samalla pitää miettiä (ja tietty myös vaihtaa) mattoja, valaisinten paikkoja ja tilpehöörin sijoittelua... Mutta melkein ollaaan jo loppusuoralla!!! Kunnes taas mieli muuttuu...

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Koirarouvan kuulumisia

Poikkesin lauantaiehtoona iltasaunan jälkeen koirien kanssa vanhemmillani. Ilmeisen sopimaton ja sivistymätön vierailuaika - kissan mielestä. Silminnäkijöitä ei ollut, mutta koira parkui kuin syötävä ja kissa istui silmät salamoiden olohuoneen nojatuolissa. Visiitti jäi lyhytkestoiseksi.

Olin Veljentyttöjen seuraneitinä, palattuani heille aloin tutkia koiran vuotavaa silmää. Silmästä oli kadonnut vanhan koiran sameus, killitti kirkassilmäisenä kuin pentuaikoinaan - silmä revennyt?? Soitto oman alueen päivystävälle eläinlääkärille, joka sijaintini kuultuaan neuvoi soittamaan Vethaus-eläinsairaalaan Parolaan (24/7). Ilta-ajeluhan siitä seurasi, Veljentyttö Nuoremman opastamana - Ikäneito jäi Veljentyttö Vanhemman ja Herra Hepulin seuraan.

Ensiavussa todettiin kissan kynnen käyneen aika syvällä silmässä. Silmäkirurgin puhelinkonsultaation jälkeen luomi ommeltiin bakteeririskin vuoksi kiinni neljällä tikillä, mukaan antibiootit ja kortisonit sekä resepti varsin tömäkkää ihmisten kolmiokipulääkettä. Neuvottiin tarkkailemaan silmän "pulleutta" - jos painuu kuopalle, on silmä puhjennut, jolloin välitön paluu sairaalaan silmänpoistoon...

Koirarouva heilui kaulureineen melkoisessa lääkepöhnässä koko sunnuntain. Ikäneito osoitti luontaisia myötätuntoisen kotihoitsun elkeitä ja Herra Hepuli käyttäytyi kelpo gentlemanin tapaan.

Maanantaina simäkirurgille, joka totesi linssin repeytyneen ja silmän etukammiossa sinne kuulumatonta, (mykiöstä??) vuotanutta proteiinia . Koirarouva nukutettiin ja linssin suojaksi laitettiin "piilolinssi", eräänlainen "kantasolusiirrännäinen", joka sulaa silmään kiinni korjaten vaurion. Vilkkuluomi ommeltiin silmän suojaksi. Parin tunnin jälkeen pääsimme jo kotiin.

Tänään illansuussa näytti siltä kuin vilkkuluomi olisi repeytynyt, "piilolinssi" näkyvissä. Soitto eläinsairaalaan, uutta reissuahan se tiesi. Vastaanotolle pääsyä odotellessa linssi putosi odotushuoneen lattialle...

Koira rauhoitettiin jälleen, vilkkuluomi todettiin asianmukaisesti kiinniolevaksi, mutta linssi oli lähtenyt luistelemaan omia aikojaan ja pullahtanut tikkien (7 kpl) välistä ulos. Nukutus ja toissapäiväisen operaation uusinta - takuuhuolto, ei lisälaskua

Juuri kotiuduttiin (teksti jäi kesken, kun lähdettiin vauhdilla Parolaan, nyt vain tuoreimmat lisäykset). Siirsin patjani takan eteen, tässä nukutaan (valvotaan) ensi yö, lämmössä. Ikäneito tarkkailee sohvalta tilannetta...

Toipilaana vielä viikon verran, sitten kontrollikäynnille, vilkkuluomi avataan. Toivottavasti selvittiin säikähdyksellä!

Ensimmäinen kerta, kun 10 vuotta maksettua eläinlääkärivakuutusta tarvittiin. Monesti on mietitty, kannattaako sellaista ylipäätään pitää, mutta lopettaakaan ei uskallettu. Onneksi ei!!

Eläinsairaalan ilmoittautumistiskin/kassan yläpuolella lukee: Meille on kunnia-asia tarjota ystävällinen palvelu ja lemmikillesi paras mahdollinen hoito! Tähän astisen perusteella olen valmis allekirjoittamaan väittämän pitävyyden!

PS. Herra Hepuli on Veljen perheen koira - samaa rotua, samaa ikäluokkaa, mutta herrakoiras.


tiistai 26. marraskuuta 2013

Suomen kaunein koti, osa 5

Jatketaan entiseen malliin! SKK:n viidennessä osassa vuorossa olivat kartanot ja maalaistalot.

Naantali, rv. 1800-luvulla, nyk. ulkoasu 1923, n. 600 m2

Mies: "Kartanon henki puuttuu, sellainen patruunamentaliteetti ja pihakin on ihan hunningolla. Kyllä kartanon pitää näyttää kartanolta ja pihan olla Versailles-tyylinen!"

Plussat:
+ Paljon kauniita kalusteita (silmään pisti myös Juhani Palmun Pyhä perhe, erilaisessa kehyksessä vainen kuin meillä :o).
+ Tykkään peräkkäisistä tiloista - iso perhe tarvitsee paljon tilaa yhteiseen oleskeluun.

Miinukset:
- Kartanossa PITÄÄ olla oikeat kartanoportaat!
- Sekalainen tyyli, kaunista vanhaa ja tylsää uutta, Ikea olisi kannattanut kiertää kaukaa...
- Piha on kartanon kruunu, nyt masentavaa katsottavaa. Miten upean terassin kiveykselle saisikaan!


 
Kiiminki, rv. 1913, n. 300 m2

Mies: "Näyttää ihan työväentalolta, ulkoa ja sisältä."

Plussat:
+ Talo on ihan aidosti sukutalo.
+ Oikeanlaisella sisutuksella tästä saisi todella upean kodin. Hienoa pohjalaishenkeä.

Miinukset:
- Sisustus - käytännössä täysin kalustamaton! Karu ja kalsea.
- Keittiö ja ruokailu kummalliset pötkylät - vanhassa talossa pitää olla yhtenäinen tupa, jollainen (kuvassa oleva) päätyhuone olisi ollut (nyt se oli kuin pelkkä vuokralle tarjottava esittelytila tai kotimuseo, josta museoesineet vielä puuttuvat).
- Elintasopatti kyljessä kuin kasvannainen.
- Pieni ulkosauna näytti ulkohuussilta.


Nummela, rv. 1848, n. 400 m2

Mies: "Tästä en osaa sanoa mitään. Ai joku mielipide pitää olla?? Kauhea. Makuuhuone on kuin Kaurismäen leffasta."

Plussat:
+ Ihana satutalon ulkomuoto!!
+ Tässä kodissa on asuttu ja eletty - historian kerrokset selkeästi näkyvissä
+ Paljon kauniita kalusteita (jotka osin hukkuivat kaiken sälän joukkoon)

Miinukset:
- Ihan liikaa tilpehööriä.
- Kovasti hehkutettu keittiö oli aika kamala! Kiva tapetti ja kivoja esineitä ja kalusteita, mutta kaikkea ihan liikaa ja toiminnallisesti tosi toimimattomattoman oloinen.
- Ai miten niin kaikki vanhaa? Mitä ne Ikean Lack-seinähyllyt siellä tekivät?? Tai ne kamalat levykaapit sisääntulossa?? Tosi pienellä voi pilata kokonaisvaikutelman.

* * *

Mistäkö tykättiin eniten?

Mies: Ensimmäinen, jos olisi sisustettu nahalla ja mahongilla.

Minä: Hmmm-mmmöm-möm, vaikeaa... Nummelan satutalon ulkomuoto innosti, Naantalista saisi todella upean pihamiljöön ja talon ulkopuolikin oli todella uljas. Neliöitä riittäisi Kiimingin kohtuullinen määrä ja ajatus kolmesta isosta alakerran peräkkäisestä huoneesta viehättää. Voisiko nämä jotenkin yhdistää???

Kaikki kuvat: MTV3

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Tötterö

Jouluun kuukausi aikaa - enkä ole tehnyt tuon taivaallista asian eteen!!

Asiaintila pitää korjata pikimmiten!!!

TÖTTERÖ tarpeeseen!
 (Mitään TODELLISTA tarvetta ole
[Päinvastoin! Mitähän tälläkin teen???],
mutta joulumielen herättelijäksi...

(Sorry, kuva kellahti kyljelleen, taisi pyörtyä...)

Päällikangas: Keittiöpyyhe Hemtexin joulualesta vuosien takaa
Vuori: vanhaa Finlaysonin joulukappaa
Sydännauha hantaakissa: Eurokangas
Kulkunen: Miehen erätarvikerasiasta
Karvareunus: Teddyä Opiston ilmaislaarista
(harmaa olisi ollut parempi, mutta kun ei ollut, niin ei ollut
- ja koska joulumieltä piti saada nopeasti, ei ollut aikaa lähteä muualtakaan etsimään...)

Ohje löytyi kirjasta Tone Merete Stenklöv & Miriam Nilsen: Lämmin joulu (2008).

Kirja oli muutenkin oikein jouluisa ja innostava, mutta Opiston Opettajan.
Illalla koitin metsästää sitä netistä - turha toivo!
Taitaa olla niin hyvä, ettei kukaan luovu omastaan ja nettikirjakaupoistakin loppunut.

Adlibriksestä löytyi samojen tekijöiden englanninkielinen POKKARI,
kannen perusteella saattaisi olla sisällöltään sama.
Toivottavasti mukana on myös kaava-arkki NORMIkokoisena!!

Vielä havainnollistava kuva tötterön koosta yhdessä potilaan ja kotihoitsun vierellä.
Sattui illalla pieni haaveri kissan kanssa, maanantaina uudelleen silmälääkäriin.

perjantai 22. marraskuuta 2013

Seitsemäs muori

Uusi isoäiti, jostain niitä aina pullahtelee!!

No, nyt pitää osoittaa sormella Joululahjaprojektin Eveliinaa, joka muutama kuukausi sitten esitteli blogissaan uuden tavan neliöiden yhdistämisen:

Pakkohan sitä oli kokeilla! Silläviisiin tein erilailla, että parijonoja tein vain yhden ja seuraavat laput yhdistin heti isommaksi kokonaisuudeksi (kolmas pystyrivi, sitten neljäs jne.). Ei tarvinnut viritellä hakaneuloja, palat pysyivät kolmannen rivin jälkeen automaattisesti oikein päin ("parijonossa" tuppaavat "pyörähtelemään" nurinperinniskoin).

Tulee tosi vähän langanpäitä pääteltäviksi!! Arvatkaa kuinka monta!!??

Ihan kokonaista yksi langanpätkä. Siis todellakin vain yksi! Yksi ja ainoa! Ei enempää eikä vähempää kuin YKSI langanpää neulalla pääteltäväksi!!

Lappuja tehdessä virkkasin aloituslangan lapun sisään, lappuja yhdistäessä lappusen loppulanganpään laput yhdistävän virkkauksen sisään. Pituus- ja leveyssuuntaan tehtyjen "yhdistämisvirkkauksien" langanpäät virkkasin reunaa kiertävän pylväskerroksen sisään ja pylväskerroksen aloituslangan viimeksi tekemäni kiinteiden silmukoiden reunakerroksen sisään. Pääteltäväksi jäi siis todellakin vain se ihan vihoviimeinen langanpää!!!

Tuli kuulkaas nopeasti valmista!! Lämmin KIITOS Eveliinalle oivallisesta vinkistä ja asiaa selventävistä kuvista! (Klikkaa punaista tekstiä yllä, pääset suoraan Eveliinan ohjeeseen.)

Muori on mitoiltaan 7 * 9 lappua, 110 * 145 cm.
Seiskaveikkaa hupeni kaikkiaan 1.272 g.
Harmaahapseksi tätä mummelia ei ainakaan voi väittää!!

Jostain kumman syystä peitteen vihreä väri haalistuu kuvissa, oikea sävy on vain hivenen vihreää tyynyä maltillisempi. 

Tuli niin helposti valmista, että kahdeksatta muoria aloin jo suunnitella...

torstai 21. marraskuuta 2013

Lankalaarit

Eilen mainitsin jämäjämä-lasimaljan, jossa ihan kaikkein vähäisimmät langanjämät. Malja on Stockmannin alesta ja kyljessä lukee Dogtreats - mutta kukapa tällaista nyt koirankekseillä täyttäisi, eipä olisi järin esteettinen ilmestys. Ainakaan olohuoneessa...

Vähän isommat kerät ovat lasimaljassa, somisteena olohuoneen sohvapöydällä. Iittalan Lunaria-maljan olen saanut ainakin 20 vuotta sitten joululahjaksi Kaste-tädiltä, joka oli muuten erinomaisen taitava käsityöihminen.

Näitäkin isommat kerät ovat kässyttelytuolini vasemmalla puolen, ihan käden ulottuvilla. Tekonahkainen, puukahvainen loota Stockmannin alesta, muistaakseeni -70 %.

Iskemättömät kerät ovat vaatehuoneessa, tankovaatteiden alla vähän kuin piilossa. Valtaisin ison pyykkikopan olen ostanut aikoinaan opiskeluboksiini Raision Anttilasta, josta hankin kovin paljon rottinkikoreja muutenkin. Koirat (nyt jo edesmenneet, nykyisten edeltäjät) kalusivat korin kantokahvat, mutta korvattomana käy langoille mitä mainioimmin edelleen. Yhä vaan koppa koiria houkuttaa, Koirarouva kiipeää pehmoiseen petiin nokosille, jos se vaan unohtuu näkösälle lankoja pöyhittyäni...

Tässä se on, kässyttelypaikkani. Kuten huomaatte, kalustusta on jälleen päivitetty. Mööbleeraus on vielä vaiheessa, palaan asiaan tuonnempana...

PS. En tiedä, kuka oli järkyttynein aamupissan aikaan - koirat vai minä! ENSILUMI! Herramunkissus, en ole ehtinyt vielä henkisesti valmistautua joulun tuloon ensinkään, pahasti jo KUUKAUSIA myöhässä...

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Omat jämät

Seiskaveikkakerien vihoviimeiset jämien jämät nakkaan kannelliseen lasikulhoon. Kulho alkoi olla niin täynnä, että kansi ei mennyt enää kiinni. Erottelin kirkkaat ja sameat langat, värikkäät näyttivät houkuttelevimmilta.

Kutaisin sitten niistä jämäjämä-sukat, vuorotellen kerros punasävyisiä, sinisiä ja vihreitä. Langanvaihdot pyrin saamaan pohjan puolelle, kulutuspintaa vahvistamaan. Aikamoinen päättely näissä oli: toiseen meni C.S.I ja toiseen Criminal Minds.

Siinäpä ne, 120 g kaikkiaan. Vielä jäi jämiä jäljelle - ja kun lisäsin ne sameat takaisin, on kippo taas melkein täynnä...

 Uunituoreet lempparini, ehdottomasti! Erityisesti tykkään käännettävästä varrensuusta.

tiistai 19. marraskuuta 2013

Suomen kaunein koti, osa 4

No juu, loikataan (toistaiseksi) vielä kolmosen yli - niin kiirusta on pitänyt, että kolmesta uusinnasta huolimatta emme ehtineet lysähtää sohvan eteen. Katsotaan myöhemmin Katsomosta (tai missä lie), ja palataan vielä sen tiimoilta.

Nyt kuitenkin eilinen eli neljäs jakso, vuorossa arkkitehtien unelmakodit.

Aiempaan tapaan Miehen kommentit ja omat arvioni...

Karjaa, rv. 2013, 140 m2

Mostarin tien liftari, Bosnian sodan palkkasotilasryhmän johtaja ja nyttemmin poikkitieteellinen arkkitehti Marco Casagrande avasi upouuden talonsa ovet. Tai no, ulko-oven, muutenhan koko talo oli avointa tilaa, vain työhuone liukuoven takana.

Mies: "Onpa helkkarin iso grillikatos! Ihan kuin se leirintäalueen keittokatos Posiolla, jossa söin hernesoppaa vesisateessa vuonna 1974." [3-vuotiaan muistijälkiä...]

Plussat:
+ Kompakti koko pienelle perheelle
+ Mielenkiintoinen muoto.
+ Valoisuus ja ikkunoista avautuvat näkymät.

Miinukset:
- Minähän en tykkää valkoisesta, en täälläkään - enkä varsinkaan kovasta valkoisesta, täälläkään.
- Poikamiehen tai nuorenparin pelkistetty koti - vanha kaipaa omaa rauhaa ja vähän rönsyjä.

Espoo, rv. 1998, 187 m2

Talo Into, arkkitehti Jyrki Tasan veljelleen (?, isälleen??, serkulleen??) kalustusta myöden räätälöimä talo.

Mies: "Ilman telttakeppejä ja vaijereita olisi hyvä, nyt on kuin ison firman sisääntuloaula."

Plussat:
+ Mielenkiintoinen muoto.
+ Valoisuus ja ikkunoista avautuvat näkymät.

Miinukset:
- Koirat eivät uskaltaisi kulkea noissa portaissa...
- Enemmän edustustila kuin koti ("Tasa rakentaa" oli rakennusyhtiö Tasan slogan aikoinaan.)

 Turku, rv. 2013, 182 m2

Arkkitehtitoimisto Siggen betoniluomus.
Siggen referesseinä mm. Suomen Berliinin suurlähetystä Saksassa, Telakkaranta Turussa, Turun Svenska Teaternin peruskorjaus, Kupittaan monitoimihalli, Turun Sanomien toimitilat ja monia muita...

Mies: "Just sellaista betonirakentamista, josta pidän. Tulee kyllä vähän Aatun Sudenpesän bunkkeri Kętrzynissa (Puolassa, entisessä Rastenburgissa Itä-Preussin maakunnassa Saksassa) mieleen. Millehän talo mahtaa haista uutena? Jos tänne toisi yhdenkin oman tavaran, vaikutelma olisi heti pilalla."

Plussat:
+ Kukapa uskoisi, mutta tykkäsin todella tämän talon ulkonäöstä!
+ Valoisuus ja ikkunoista avautuvat näkymät.

Miinukset:
- Kylmä ja karu.
* * *

Tämä jakso jätti kaikkineen aika kylmäksi. Arkkitehtien luomukset ovat ehkä liian minimalistisia ja funktionaalisia makuuni - enemmän pitäisi olla elämän makua oikeassa kodissa!!
  • Miehen suosikki löyty Espoosta, Talo Into.
  • Itse valitsen Casagranden, jos ihan pakko joku on valita - sopiva kesämökiksi.
  • (Kaikki kuvat: MTV3)

maanantai 18. marraskuuta 2013

Kuin ensimmäistä päivää

Appivanhemmilta joululahjaksi saadut teatteriliput uhkasivat mennä päiväysvanhoiksi. Kirjoitin Miehelle listan, josta selvisivät vapaapäivät, hirvestykset, kurssit ja muut riennot ja pyysin poikkeamaan Liparissa. Lisäohjeistuksena oli, ettei sitten mitään Eila Roinetta.

  Mies palasi "kuin ensimmäistä päivää", Eila Roineen kera.

 
"Anna Krogeruksen palkittu näytelmä kertoo Lepolan hoitokodin värikkäästä arjesta. Se on hulvattoman rempseä ja syvästi inhimillinen kuvaus resurssipulasta, pätkätöistä, ennakkoluuloista ja tehokkuuspakosta. Musertavien vaatimusten keskellä hoitokodin asukkaiden ja hoitajien välillä elää kuitenkin vahvana ystävyys, kunnioitus, kohtaaminen ja huolenpito.  
"Toisesta ihmisestä huolehtiminen on suuri kutsumus. Onneksi olkoon. Teidän hoitoyksikkönne on valittu ehdolle valtakunnalliseen vanhustenhuollon huippuyksikköohjelmaan."
ANNA KROGERUS (s. 1974) kirjoittaa herkkiä ja monitasoisia, syvälle ihmisen sisään meneviä näytelmiä, jotka tasapainottelevat ahdistuksen ja riemun välillä. Krogeruksen tarkka ihmiskuvaus ja teatterin keinojen oivaltava käyttö tekevät hänen teksteistään helposti lähestyttäviä ja antoisia näytellä."
... lupasi TT:n kotisivu.

No juu. Esitystä kuvaa parhaiten sana PUOLIVILLAINEN - ei oikein komediaa muttei myöskään kunnolla kantaaottava. Jotenkin tuli tunne "ajankohtainen aihe, helpolla rahat pois, nythän on sote-uudistus tapetilla ja pikkujouluaika sosiaalipuolen väelläkin". Tai sitten kyse oli Superin tai Tehyn tilaustyöstä, kiireessä kirjoitettu ilman isompia intohimoja.

Ei esitys huono ollut, mutten nyt menisi isommin kehumaankaan. Huonompiakin olen nähnyt - ja paljon parempia. Ihan kelpo 2½ tuntinen, en haukotellut kertaakaan, en vilkuillut kelloa ja hörähtelinkin tasaisin väliajoin. Jotain silti puuttui. Jotain oleellista. Ja vastaavasti ihan ylimääräistäkin oli, turhia elementtejä: nykytanssikohtaus ja räppiesitys - halpahintaista täytettä.

Hyvästä ja mielenkiintoisesta aiheesta olisi saanut niin paljon enemmän irti. Nyt jäi vähän tyhjä ja typertynyt olo.

Hah! Mutta arvatkaapa mitä!!?? Ihan parasta näytelmässä oli Eila Roine!!

Kuvat: Harri Hinkka, Tampereen teatteri