Lukijat

sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Rumat pois

Perkasin sukkalankakoriani, päätin heivata kaikki öklön äklöt inhavärit, mitä ne siellä hautuvat loputtomiin. Tikuttelin sukiksi.

Onko vähän kyseenalainen idea tehdä rumia sukkia hyväntekeväisyyteen???
Uskottelin kuitenkin itselleni, että kyllä JOKU näistä kuitenkin tykkää, jos kerran niin kammottavan värisiä lankoja ylipäätään on tehty. Toivottavasti olen oikeilla jäljillä, muuten nämä jäävät pyörimään jonkun huono-onnisen hyväntekeväisyysjärjestön kaapin perille...

Seiskaveikaa Nostalgia ei varsinaisesti ole ruma väri, se on vain suunnattoman vaikea yhdistää mihinkään muuhun lankaan. Enkä erityisemmin tykkää yksivärisistä sukista - tylsää tikutellessa, vielä tylsempää (omissa) jaloissa. Heti kun lisäsin sammaleisen kantapään, ilme piristyi välittömästi - mitättömät raidat kuitenkin pilaavat vaikutelman. Lankaa sain menemään näihin 97 g + 105 g.


Kun olin lapsi, Äiti aina sanoi violetin olevan vanhojenpiikojen väri. Johtuuko siitä vai jostain muusta, mutta en tykkää lilasta, purppurasta, kretuliinista enkä sinipunaisesta. En tykkää tummasta, enkä varsinkaan vaaleasta eli laventeli ja syreeni joutavat samaan inhokkiryhmään. Eivät nämä nyt ihan hirveitä ole, mutten kyllä itse näitä haluaisi.

Seiskaveikkaa ja Adlibris Socki Gemstone, toisen parin raitalangasta ei muistikuvaa. Näihin sain hukattua 86 g +112 g.
 
Muutenkin vierastan platkuja sävyjä, mitättömiä ja ankean latteita hiirulaisenhippuloita, valjun voimattomia värejä. Villasukissa siis, tyylikäs luonnonvärinen aidoista luonnonmateriaaleista koottu sisustus on taas ihan huippukiinnostava ja elävä! Ristiriitaako?

Näihin sain upotettua Seiskaveikan Aapoa ja Eeroa, lisukkeena Adlibris Socki Happy Days ja Gemstone, 96 g + 93 g +104 g.

Pitkävartiset Seiskaveikka-raitasukat tein Miehelle, mutta kieltäytyi vastanottamasta, sukkia on kuulemma jo liiaksi. Pyysi, että laitan hyväntekeväisyyslaatikkoon, että joskus joku isojalkainenkin (47/49) saisi sukkia. No, mitäs siinä sitten, ei ole lähipiirissä muitakaan suurisaappaisia ottajia, 153 g.

Adlibris Socki Jotunheimen tuo niin mieleen omat yläasteajat, ettei tee mieli kenellekään antaa. Koko 37/38 ja lankaa kului tasan koko kerä, 100 g.

Helmikuulle näistä kirjataan kokonaissaldoksi 946 g.

tiistai 26. maaliskuuta 2019

Opintoja (kesäsukissa)

En ole ollenkaan varma viimeisimmästä älynväläyksestäni, kuinka viisasta tässä elämäntilanteessa!? Aika kun on jo muutenkin kortilla...

Mahdollisuus oli kuitenkin niin houkutteleva ja työnantaja suhtautui niin kannustavasti, etten voinut jättää tilaisuutta hyödyntämättä! Joten olen taas opiskelija, työn ohessa. Aloitin Tuotekehitystyön erikoisammattitutkinnon (180 osp) ja meinaan pusertaa paketin kasaan vuoden loppuun mennessä! Tiukkaa tekee, mutta teemat innostavat: palvelumuotoilu, proaktiivinen kehittäminen, innovaattorina toimiminen...

 
Ensimmäiset lähiopintopäivät ovat jo takana, sukkakudin ei juuri edistynyt.
Kotona jatkettiin, nimesin nämä "opiskelijan kesäsukiksi".
Itselleni tein, Nallea ja Teetee Pallasta, koko 38/39, 110 g.

Ai niin, viime kuussa suoritin myös Työturvallisuuskortin kurssinjohtajakoulutuksen. Sielläkään ei ehtinyt puikkoja heilutella! Nyt pitäisi vielä rakennella koulutuspaketti ja aikatauluttaa koulutukset. Normityöni lisäksi, ja uusien opintojen. No, sehän on vain kalenterointikysymys...

lauantai 23. maaliskuuta 2019

Keltainen kausi

Tammikuussa sain parit sukat aikaiseksi, ihan omiin tarpeisiin.

 Itselleni Seiskaveikkaa, koko 38/39, 114g.

Pupuselle parit, mustakantapäiset jo syksyä ajatellen, koko 36/37, 82 g.
Raidalliset tähän hetkeen, koko 35/36, 64 g.
Tuttua ja turvallista Seiskaveikkaa.
.
 
Huomaan, että keltainen ja oranssi viehättävät.
Osin on kyllä kyse siitäkin, että ihan vaan löydän romppeeni - huomioväriset puhelimet, kalenteri, lompakko ja silmälasikotelo löytyvät mustia helpommin. Vähintään kerran päivässä näitä silti etsiskelen...

Tai sitten vaan on joku keltainen kausi menossa. Tässä perheemme tämän talven palttoot... Pupusella kananpojankeltaista, minulla maalaismunan keltuaisen sävyä, Mies halusi ehdottomasti oranssia.

Kuva: ikea.fi
Nyt himoitsen tällaisia!
Mietin, mahtuisiko niitä olohuoneeseen kolme, neljä vai viisi...
Mies ei (taaskaan) ihastu ideastani,
sanoo istuvansa mieluummin kaksi vuotta lattialla.
No, katsotaan, lähdetään vissiin koeistumaan jossain vaiheessa...

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Sukkavuoden 2018 viimeiset (ja ensimmäiset)

Kävin muistikortteja läpi. En löytänyt sitä, mitä etsin - mutta löysin viimevuotisia kuvia sukista, joita en ollut täällä vielä vilauttanut. Blogiin ovat löytäneet vain Kummipojan perheen perinnesukat ja joulupaketteihin kääräistyt.

Vuosi sitten keväällä tein Pupuselle puolenkymmentä uutta sukkaparia. Pupusen koululla lymyilee vissiin joku nälkiintynyt villasukkahirviö, joka pistelee poskeensa lapsipolojen sukkaset. Kaiken kukkuraksi tuntuu olevan vielä kronkelikin - usein parista vain toinen on kelvannut maistiaisiksi, toinen on sylkäisty mauttoman takaisin reppuun. Eli osa on näistä uudemmistakin jo mystisesti hävinnyt tahi taianomaisesi kadonnut. Jalka kasvaa hurjaa vauhtia, pieniä alkavat jo olla ne säästyneetkin.

Nallea, 50 g + 51 g, koko 33/34.

Seiskaveikan jämiä ja Adlibris Sockia, 74 g + 72 g, koko 33/34.

Nallea, 55 g, koko 33/34.
Vuoden käytöstä jo rähjääntyneet...

Myös omia kulahtaneimpia sukkia olen heitellyt urakalla pesään.
Parit uudet tikuttelin tilalle:

Ihanaa okranväristä Seiskaveikkaa palmikolla, 107 g.

 "Hyväntekeväisyyssukkamallilla" (eli joustetta lavan päällä)
itselleni Adlibris Socki -langoista (2 erisävyistä kirjavaa + pinkki), 112 g
ja Miehelle sammaleista Seiskaveikkaa, raidat Adlibris Sockia, 135 g, koko 47/48.

Varsinaisia hyväntekeväisyyssukkiakin valmistui jokuset, vein ne ja muuta vanhempaa varastoa joulun alla paikalliseen lapsiperheiden joululahjakeräykseen. Kuvatkin otin, mutta en enää löytänyt. Sen sijaan löysin muistilapun, jossa seisoo:
- sinapinväriset 136 g, koko 40-42
- oranssit 65 g, koko 28-30
- pirkka 88 g, koko 37-38.

Viimeksi mainitut tein herkullisen vihreästä Pirkka-langasta. Väri oli kiva, mutta lanka muuten AIVAN kamalaa! Paksua, kovaa ja muovisen oloista, epämiellyttävää neuloa ja jälkikään ei ollut kovin nättiä. Sukkia en raaskinut roskiin laittaa, mutta keränloppu sinne päätyi ja täydet kerät kirpputorille.

Joulun alla käytin Äitiä Tiiriössä shoppailemassa. Mummolasta kotiin lähdön koittaessa auto ei inahtanutkaan. Onni onnettomuudessa, ettei kottura kuollut kauppakeskuksen pihaan! Nyt pääsin kipaisemaan naapuriin akkukaapeleita lainaamaan. Eipä auttanut. Lopulta naapuri lykkäsi auton käyntiin ja siitä surautinkin suoraan autohuoltoon.

Kiitokseksi avusta sukat, koko 42/43, Seiskaveikka & Adlibris Socki Meadow creek, 110 g. Starttimoottori vaihdettiin uuteen.

Siinä ne sitten olivatkin.

Ilman mökille tehtyjä muoreja (yht. 3,88 kg) ja suklaanruskeaa pidennystä (0,43 kg) olisi ollut langallisesti laskien laiha vuosi (vaivaiset 2,187 kg). Nyt kokonaissaldoksi kertyi sentään 6,5 kg.

tiistai 5. maaliskuuta 2019

Toiletti

Jos meni Iisakinkirkon - joka sentään on 101,5 metrin korkuisena maailman neljänneksi suurin kupolirakennus - rakentamiseen 40 vuotta (1818 - 1858), niin 9 kuukautta (2018) 1,2 neliön vessan remontoimiseen on kohtuullinen saavutus kai sekin? Varsinkin kun esivalmisteluihin meni 15 vuotta. Sillä ei tietenkään ole mitään merkitystä, että tässä talossa olemme asuneet vasta 13 vuotta...

Peili
huudettiin 15 vuotta ennen remontin alkua Viialan Metsälinnan huutokaupasta. Silloin päätin, että sen ympärille vielä joskus saan unelmieni vesiklosetin. Peilin koko raameineen L67 * K87 cm.

Pussikruunu
osui silmiin kohta 13 vuotta sitten, heti kohta tähän tölliin muutettuamme Koti ja keittiö -lehden Myydään-palstalta. Heti hoksasin sen olevan juuri oikeanlainen wessan walaisimeksi. Ei kun kaupoille Palanderin taloon Tampereen torin laidalle. 

 
Pietarin kirkon innoittamana olin alun alkaen (vuodesta 2013) suunnitellut, että tilaan Elsa-maarit -blogin pitäjältä (vanerille tjms. toteutetun ja kattoon vaijereilla asennetun) kattofreskon, jossa pullevat putot kirmailevat keimailevien kerubien ja autuaiden amoriinien kanssa kultareunaisilla pilvenhattaroilla. 

Tylsämielinen putkimies tyrmäsi tämän fantasian, ilmastointilaitteen sijainti ei ollut optimaalinen. Bauhausin mansetti on aika laiha lohtu menetetyn muraalin rinnalla!

Pyyhe- ja WC-paperitelineet
löytyivät 5 vuotta sitten Mallorcalta Palman Brico Depot -myymälästä. Juuri tällaisia olinkin etsinyt!

Tapetti
tarttui matkaan muutama vuosi sitten, kun Saarenmaalta palatessa jäi pari tuntia aikaa ennen satamaan menoa. Entuudestaan tiesin Pärnu mnt:lla sijaitsevan Musterin tapettivalikoimat houkutteleviksi ja sinnehän sitten suunnattiin nimenomaan toiletin tapetointi mielessä... Smith & Fellows -tapetin isokokoisessa kuviossa kimmeltävät kultahiput. Mies ei rullista innostunut, nyttemmin myöntää jo valinnan olevan "ihan hyvä".

Tapettia lykkäsin myös pistorasian kehykseen.

Tiffany-valaisin
on alun perin hankittu Äidille synttärilahjaksi varmaan jo lähemmäs 25 vuotta sitten, mutta ihastuinkin siihen niin, että lahjapakettiin päätyi jotain ihan muuta. Myönnän, ettei se sentään ole hyyskää silmällä pitäen hankittu, mutta istui kuin tatti taikinaan eriön yövaloksi.

Lattiamosaiikit ja kaakelit
ovat Vehoniemen Laattamyymälästä Kangasalta. Etsimme hohtavan valkoisia laattoja ja saumoihinkin piti saada kimalletta, kultahippusia epoksissa. Onneksi meillä oli ammattilainen laatoittamassa - itse olisimme pilanneet niin laatat kuin saumatkin!

Osaavakin tekijä manasi saumauksen työläyttä, pesuja piti suorittaa tarkan aikataulun mukaan, kävi jopa aamuyöstä seiniä puunaamassa. Aikaa meni moninverroin perussaumausaineisiin verraten ja toki lisätyö näkyi loppulaskussakin. Ehdottomasti kuitenkin kaiken vaivan väärti - ainakin meidän mielestämme, laatoittajan mielipiteestä en ole niinkään varma...

Allaskaluste
on Ikeasta, ja oli kyllä ihan vihoviimenen härpäke koottavaksi. Kaiken kukkuraksi myyntipakkauksesta puuttuivat kaikki viemärivempeleet - toki ne toimitettiin reklamoituamme.
Hana 
on Damixan, eikä sekään ole se, joka tilattiin. Vahinko huomattiin vasta, kun putkimies oli sen asentanut poissaollessamme. Vaihtamatta jäi, mistään ei löytynyt siihen hätään juuri sitä mallia, jota himoitsimme...

  ... joka oli tällainen.


WC-pönttö
on Idon korkea malli. Valikoimaa oli vähänlaisesti, koska viemäröintini piti saada haaroitus allaskalusteen poistovedelle. Alkuperäiset putket olivat läpimitaltaan niin pienet, ettei niitä voinut pinnoittaa. Remppa alkoi siis tammikuussa 2018, kun koko töllin viemärit sukitettiin. Samalla vaivalla kannatti purkaa koko vessa ja ryhtyä toimeen.

Ihan valmista ei ole vieläkään, etsin edelleen sopivaa roskakoria (joka on himmeän kullan värinen). Myös tyyliin sopiva matto on hakusessa - mieluiten aito silkkimatto, mutta kun nyt vaan jonkun löytäisin... Esim. kaikki kivat Vallilat ovat 8 cm liian leveitä, maksimileveys kun on 60 cm. Ja mitään ankeaa kynnysmattoa tai vetelää froteeriepua en tänne halua.

Ylempi kuva hämää, näyttää hämärältä ilman salamaa kuvattuna. Oikeasti wessassa on huikaisevan kirkasta.

"Suudelma"
on vuoden takainen synttärilahja Miehelle, paikallisesta Taidetalosta tekijän näyttelystä hankittu. Sopivia kehyksiä siihen vielä etsiskelen, myös passe par tout -pahvi pitää vaihtaa siistimpään ja sävyltään passelimmaksi. Haaveissani taulun yllä on kultasprayatut poronsarvet - ne jotka muuttaessamme löysimme perunakellarista. Sekatekniikkatyö on Miehelle mieleinen, mutta sarvista ei vaan oikein syty ...

Eivätköhän ne sarvetkin vielä jonain päivänä sinne seinälle ilmesty!?

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Tapettimalleja

Hiihtolomaviikkoa vietettiin Tallinnassa, samalla vaivalla juhlittiin Miehen synttärit. Ihan vaan perhepiirissä eli Pupunen, Koira, Mies ja minä. Systerikin poikkesi moikkaamaan työreissullaan, muttei tiennyt pienimuotoisesta biletyksestä tuon taivaallista.

Lähtöpäivänä jäi luppoaikaa hotellihuoneen luovutuksen ja satamaan kiiruhtamisen välillä. Kierreltiin valaisinliikkeitä ja kun ohi satuttiin huristamaan, poikettiin tarkistamaan myös Musterin (Pärnu mnt 139a) tapettivalikoimat.

 Pari mallipalaa saksittiin mukaan. 
  
 
Olen nyt yhden illan koittanut googgeloida kuvia, joissa näkisin nämä jonkun seinillä.

Ei löydy - ja sen pahemmaksi polte kasvaa, nämä on saatava!
Kyllä, suin surminkin koitan välttää kaikkea trendikästä.
Menneet muotioikut saattavat toki kiinnostaa, kuten jugend, rokokoo tai empire...

PS. Alan olla niin mieltynyt kollaasiini, etten tiedä malttaisinko purkaa sitä. Varsinkin kun löysin siitä enemmän suoria linjoja kuin alun alkaen olin suunnitellutkaan. Ehkä en anna sen kuitenkaan muodostua remontin esteeksi...

... varsinkin kun aloin jo suunnitella ex-ruokailuhuoneen komeroiden purkamista ja uudelleenrakentamista - ja sain Miehen lämpenemään tälle idealle!! Tällä konstilla saadaan Pupusen leikkihuoneen puolelle oikea vaatehuone, the real little walk-in closet.

Kevätaurinkoko saa taas innostumaan sisustuksesta...?