Lukijat

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Sukkavuoden 2018 viimeiset (ja ensimmäiset)

Kävin muistikortteja läpi. En löytänyt sitä, mitä etsin - mutta löysin viimevuotisia kuvia sukista, joita en ollut täällä vielä vilauttanut. Blogiin ovat löytäneet vain Kummipojan perheen perinnesukat ja joulupaketteihin kääräistyt.

Vuosi sitten keväällä tein Pupuselle puolenkymmentä uutta sukkaparia. Pupusen koululla lymyilee vissiin joku nälkiintynyt villasukkahirviö, joka pistelee poskeensa lapsipolojen sukkaset. Kaiken kukkuraksi tuntuu olevan vielä kronkelikin - usein parista vain toinen on kelvannut maistiaisiksi, toinen on sylkäisty mauttoman takaisin reppuun. Eli osa on näistä uudemmistakin jo mystisesti hävinnyt tahi taianomaisesi kadonnut. Jalka kasvaa hurjaa vauhtia, pieniä alkavat jo olla ne säästyneetkin.

Nallea, 50 g + 51 g, koko 33/34.

Seiskaveikan jämiä ja Adlibris Sockia, 74 g + 72 g, koko 33/34.

Nallea, 55 g, koko 33/34.
Vuoden käytöstä jo rähjääntyneet...

Myös omia kulahtaneimpia sukkia olen heitellyt urakalla pesään.
Parit uudet tikuttelin tilalle:

Ihanaa okranväristä Seiskaveikkaa palmikolla, 107 g.

 "Hyväntekeväisyyssukkamallilla" (eli joustetta lavan päällä)
itselleni Adlibris Socki -langoista (2 erisävyistä kirjavaa + pinkki), 112 g
ja Miehelle sammaleista Seiskaveikkaa, raidat Adlibris Sockia, 135 g, koko 47/48.

Varsinaisia hyväntekeväisyyssukkiakin valmistui jokuset, vein ne ja muuta vanhempaa varastoa joulun alla paikalliseen lapsiperheiden joululahjakeräykseen. Kuvatkin otin, mutta en enää löytänyt. Sen sijaan löysin muistilapun, jossa seisoo:
- sinapinväriset 136 g, koko 40-42
- oranssit 65 g, koko 28-30
- pirkka 88 g, koko 37-38.

Viimeksi mainitut tein herkullisen vihreästä Pirkka-langasta. Väri oli kiva, mutta lanka muuten AIVAN kamalaa! Paksua, kovaa ja muovisen oloista, epämiellyttävää neuloa ja jälkikään ei ollut kovin nättiä. Sukkia en raaskinut roskiin laittaa, mutta keränloppu sinne päätyi ja täydet kerät kirpputorille.

Joulun alla käytin Äitiä Tiiriössä shoppailemassa. Mummolasta kotiin lähdön koittaessa auto ei inahtanutkaan. Onni onnettomuudessa, ettei kottura kuollut kauppakeskuksen pihaan! Nyt pääsin kipaisemaan naapuriin akkukaapeleita lainaamaan. Eipä auttanut. Lopulta naapuri lykkäsi auton käyntiin ja siitä surautinkin suoraan autohuoltoon.

Kiitokseksi avusta sukat, koko 42/43, Seiskaveikka & Adlibris Socki Meadow creek, 110 g. Starttimoottori vaihdettiin uuteen.

Siinä ne sitten olivatkin.

Ilman mökille tehtyjä muoreja (yht. 3,88 kg) ja suklaanruskeaa pidennystä (0,43 kg) olisi ollut langallisesti laskien laiha vuosi (vaivaiset 2,187 kg). Nyt kokonaissaldoksi kertyi sentään 6,5 kg.

9 kommenttia:

  1. Ehdin jo ajatella, että olet lopettanut sukkien tikuttamisen kokonaan. Huoh, onneksi et! Kolmen lapsen äitinä vinkki: kannattaa neuloa samanlaisia sukkia useampi pari (tiedän, on tylsää), sukkarosvojen iskiessä toiseen pariin, niin aina löytyy yksinäiselle kaveri :D. Sovellan tätä edelleen meille vanhuksille ostettuihinkin sukkiin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostosukissa sovellan tätä, ostan aina vähintään 3 tai mieluummin 5 ja kaikkein mieluiten 10 paria samanlaisia sukkia! Mutta että neulooen...? Eiiiii, hukkunut sukka on hyvä syy tikutella parit uudet!! :oD

      Poista
  2. On noita sukkia valmistunut melkoinen määrä! Isoäidinneliöitäkin samoin.Saa siinä kädet heilua!

    VastaaPoista
  3. Nuo isoäidin neliöt on niin ihania!

    VastaaPoista
  4. Oletpa ollut ahkera, monta kaunista sukkaparia olet tikutellut ja nuo virkatut peitot ovat vallan upeita<3

    VastaaPoista
  5. No nyt ei kyllä varpaat palele! Ihanat palapeitot, tekisi mieli aloittaa tuollainen.

    VastaaPoista
  6. Kiitos Tiinatei, Iso Gnu, Tanja, Terhi, Tuta ja Saija! :o)

    VastaaPoista
  7. Kyllä sukkia on taas syntynyt varpaiden lämmikkeeksi ja nuo palapeitot ovat niin ihania!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!
Iloa päivääsi!