Sydän paikallaan

 

Pyyhälsin alkuviikosta Sokoksen läpi, pääovien edus tulvi Novitan lankoja -20%. Ähäkutti, enpäs langennut!! Sen sijaan jatkoin matkaani uuden Sukkalehden kanssa, sitä olinkin jo epätoivoisena etsiskellyt Terhin "mainostettua" sitä blogissaan jo viikkokausia sitten. Kovasti jo himottaisi syöksyä uusien mallien pariin, vaan vielä pihtaan...

Mukaan tarttui myös "Sydämellisiä lahjoja neuloen" (Bente Presterud Røvik, WSOY, 2013) muutamalla €urolla. No juu, myönnän, aika älytön ostos: kun on yhden sydämen neulonut, samalla mallilla niitä tekisi satamäärin ilman kirjaakin. Mutta otti niin sydämestä...

Mökköskuulumisia

Jälkijuhannusta vietettiin mökkösellä vielä alkuviikonkin ajan. Viihdykkeeksi otin kasan lehtiä, Maalla-lehden kotipostilaatikosta ja edullisen tarjouspaketin lehtihyllystä.

Sekä kasan tyynynpäälisiä, vanhaa varastoa. Tarkoituksenani oli viime reissulla mökille rahdatun sohvan ilmeenmuutos "naturalistisemmaksi", innoittajana oli Suomen kaunein koti Rymättylässä. Ihastuttavia kallion ja hiekan sävyjä, hiesua, hietaa, savea, soraa, sepeliä, someroa, sipaisu sammalta ja heleitä heinänkorsia, jotain sellaista...

Ennen sohvapäivitystä heittäydyin selälleni selailemaan lehtipinoa, juutuin Maalla-lehden mökkiliitteeseen, Kalajoen mökkimessujen antiin. Kaikki, IHAN KAIKKI mökit oli sisustettu juurikin samaisilla luonnonväreillä!!!

Jaahas, se siitä sitten. Ei vaihdetakaan tyynynpäällisiä! En todellakaan halua massan jatkeeksi. Sitä paitsi jo seuraavana päivänä totesin, että vanhat ovat OIKEIN hyvät! Sohvaa ei kannata joka päivä koota, sille riittää mainiosti päälle roiskaistu jättikokoinen musta huopa (parvelta alas ajettu), johon raitatyynyt passaavat mitä mainioimmin!

Puulajien paljouden piilotus oli toinen tavoite. Lähdimme maalikaupoille Jämsään, keittiökaapistojen etusarja värimallina - sopivaa sadepäivän ajanvietettä. Veden vihmominen ei vaan laantunut koko mökkireissun aikana, sinne jäi pönikkä odottelemaan seuraavia visiittiä ja kuivempia kelejä. Toivottavasti ei sentään seuraavia kesiä...

Jämsän Partalan kylässä on viime vuosisadan alkukymmeninä ollut 7 huopatehdasta (1920-50 -luvut olivat huopatossujen kulta-aikaa), joista toiminnassa edelleen Alhon huopatehdas ja Huopaliike Lahtinen. Niihinhän piti tietty poiketa samalla vaivalla! Huopa taipuu nyttemmin uusiin muotoihin (Jonas Hakaniemi for Lahtiset -laukkumallisto) ja värikirjokin on huikaisevan houkutteleva!!

Olin ostaa Miehelle ja itselleni kumipohjaiset aamutossut (á 39 € pr), mutta kun en saanut muutamaa huopaperhosta (á 0,45 € kpl, jätemateriaalista) kaupantekijäisiksi, jäivät tossut tehtaanmyymälään. Kumma, ettei perheyrityksessä ymmärretä kaupanteon päälle!! (Samoin kävi aikoinaan tamperelaisessa laattaliikkeessä: myyjä ei suostunut pyöristämään loppusummaa 1016 eurosta tonniksi - sinne jäivät kylppärilaatat, kaupat tehtiin Kangasalla Vehoniemen Sorassa. Kyse ei ole niinkään niistä muutamista euroista kuin periaatteesta...).

No, niitä perhosia en kuitenkaan voinut vastustaa, niitä oli saatava mukaan! Tehdään jotain joskus. Ehkä.

Muuten, ne kaikki muut viihdykkeet jäivät lukematta. Ehkä joskus...

Kellastuneita muisteloita

Kauppareissulla ostoskärryyn päätyi uudistunut lehti Uusi koti (joka ei aiemmalta nimeltään ollut suinkaan Vanha koti vaan Hirsitalo), lähinnä hinnan houkuttamana (1,95 €).

"Keltainen valaisee kodin.
Keltainen on yksi tämän vuoden trendiväreistä sisustuksessa. Tummien pintojen rinnalla keltainen näyttää hämmästyttävän tyylikkäältä ja jopa lämpimältä, vaikka keltainen tunnetaan halpana huomionherättäjänä ja petollisen rakkauden symbolina."

Lehden kuvia katsellessani koin jonkinlaisen kellastuneen flashbackin! Mieleeni palautui taannoisen lähiökolmioni olohuone ja eteinen, keltaisella kyllästetyt - tai ainakin tapetoidut. Olisikohan siis syynä tämän(kin) kevään trendiväriin innostumattomuuteen taannoinen omaehtoinen yliannostus?

Pakko oli kaivella esiin etuovi.comista printattu asuntomyynti-ilmoitus keväältä 2003 ja tarkistaa kuvat! Juu-u, keltaista on!

Eteinen oli iso ja kovin keltainen mattoja myöden. Vasemmalla seinustalla oli 5 tai 6 komeronovea, samaa sarjaa seinälle nostetun pyökkiovisen kenkäkaapin kanssa. Kämpän remppa-aikoihin (liki 15 vuotta sitten) oli boordibuumi vielä voimissaan. Muihin huoneisiin en boordia huolinut, mutta eteisen ja olkkarin yksivärinen tapetti kaipasi eloa ja boordi vedettiin niin lattialistan ylle kuin katonrajaankin - maalari kovasti ratkaisua äimisteli, mutta suostui sentään liisteröimään... (Vaikka vakuuttelua se vähän vaati.)

Olohuoneessa vain parvekeseinä oli vaalea, muut kolme keltaisia. Ikkunat olivat pohjoiseen, sankan sysimetsän ja seuraavan synkän kerrostalon suuntaan - valaisihan tuo ratkaisu... Kalustus näyttää kovin epäsointuisalta! Johtuneeko siitä, että Mies sai oman kaksionsa nopeammin myydyksi ja toi romppeensa hetkeksi työhuoneeseen, josta raitasohva ja laiskanlinna siirrettiin evakkoon?

Makuuhuoneesta ei esitteen kuvista saanut enää keltaisen lisäannosta, olin näemmä asuntoesittelyyn vaihtanut valkoisen päiväpeitteen ja valkeat verhot! Miksiköhän?? ;o) Makuuhuoneessani oli tummansiniset tapetit, joissa kultaisia tähtiä ja vuoteessa keltainen päiväpeite + samasta kankaasta tehty iso pehmustettu pääty, ikkunaverhotkin taisivat olla pitkään samaa keltaista kuosia. Snarare svensk atmosfär!?

Mainittakoon, että keittiön yksi seinä oli hiekkapintainen hehkuvan oranssi (iso valkoinen astiakaappi nousi siitä hienosti esiin) ja työhuone hailakan vihreä, sauna supi-saunasuojattu savunsiniseksi.

Että en sentään AINA tällainen läpitympeä ruskea-vihreä-viininpuna-luonnonvalkoinen tylsimys ole ollut, on sitä väriä meikäläisenkin elossa ja olossa ollut! Vaiko olinkohan sittenkin vain halpa huomionherättäjä ja petollinen rakastaja? ;o)

Ai miltä se lehti muuten vaikutti? Paljon mainoksia ja taisivat ne jututkin olla yksinomaan talovalmistajien sponsoroimia buffijuttuja. Hirsitöllejä kaikki tyynni paitsi Kannustalon Harmaja, jonka ekat versiot olivat alkujaan mökeiksi suunniteltuja nekin. Ei silti huonoimmasta päästä, mutta mökkilehdeksi tämän miellän, vaikka osa olikin "oikeita koteja". Tykkään aina, kun asuntoesittelyissä on pohjapiirrokset mukana, siksi kai tämä on yllävän pitkään pyörinyt sohvapöydän nurkalla selailtavana...

PS. Pahoittelen kuvien laatua, kuvasin esitteestä. Keltainen oli keltaisempi kuin kuvissa... (Eteiskuvan taustalla olohuoneen takaseinä kuitenkin aika lähellä oikeaa.)

Kotiblogit

Heti tuoreeltaan tarttui mukaan uusi lehti Kotiblogit, Siskon vinkistä.

Mainostavat itseään:

"Parhaat Kotiblogit -lehteen on poimittu yli kymmenestä kotimaisesta blogisisällöstä parhaat palat. Kyseessä on kuvapainotteinen kokonaisuus, jota maustetaan lisäksi suositeltavien blogien listoilla ja mielenkiintoisilla verkkokaupoilla."

No. Juu. Ihan loistava idea - jos jatkossa joukkoon valikoituu ihan todellisia hohtavia helmiä: erilaisia, persoonallisia, omasta tyylistään kiinnipitäviä kotibloggaajia, jotka uskaltavat sisustaa omannäköisesti. Siis muullakin kun nyt niin trendikkäällä musta-valkoinen-harmaa -asteikolla, "piristyksenä yllättävä uusi väri keltainen". Todella yllättävää, kun se tuntuu nyt yllättäneen kaikki...

Ihan ylenpalttisesti tympivät nykyiset blogikliseet: sisustustarrat, keep calm -taulut, tähdet, teollisuusvalaisimet, mv-ikea-matot, (budjetin mukaiset) eamesit, tolixit ja pinnatuolit. Niin mielikuvituksetonta, niin itsestäänselvää. Ja niin tylsää.

"Lehden pääkohderyhmä ovat 30–55-vuotiaat työssäkäyvät naiset, joita kiinnostaa sisustaminen, puutarha, ruoka, ruoanlaitto ja leivonta, matkustaminen, itse tekeminen."

• Puutarhaosuus oli kevyen sorttinen, näin uuden kasvukauden alkaessa olisin odottanut siihen panostetun enemmän.
• Lehtien ruokajutut yleensä ohitan, nyt ahmin melkein kaiken. Palaan asiaan...
• Matkajututkin on useimmiten aika tylsiä blogeista luettuina, mutta nyt esittelyssä oli ihan oikeasti mielenkiintoisia blogituttavuuksia: oma tyyli, kivat kohteet, selkeitä vinkkejä, (pääsääntöisesti) upeat kuvat - joku matkablogeihin perehtynyt voisi tietty sanoa samaa, kuin minä sisustusblogeista. Ehkä? 
• En ole DIY-tyyppiä, joten en voi sanoa tästä osiosta asiantuntevasti mitään - mutta sanomalehtikranssi oli kaunis!

Halvallahan tätä lehteä tehdään! Bloggaajat saavat kirjoittaa ja kuvata omat blogiesittelynsä, ei siinä juuri toimituksellista työtä tärväänny! Ja ihan selkokielellä sanovat vielä tekevänsä lehteä mainostajille:

"Monet blogit, verkkokaupat ja muu verkon sisältö jäävät helposti tuntemattomiksi. Laadukkaalla printtituotteella nostamme näiden helmet esiin. Lehti tulee houkuttelemaan myös opiskelijoita ja trenditietoisia eläkeläisiä." (Päätoimittaja Eeva Ek)

Ei lehti kuitenkaan ihan toivoton ollut, ei ollenkaan! Muistaakseeni kaikki viimeaikaaiset uudet lehdet ovat olleet hirvittäviä pettymyksiä. Ehkä juuri epäammattimaisuus (so. bloggaajien omat jutut) toivat toivomaani erilaisuutta ja rosoa. Seuraavan lehden kyllä selaan huolella kassajonossa - niistä toistensa näköisistä "keltaisella piristetyistä" mudan värisistä kämpistä en niin välittäisi lukea. Mutta jos tarjolla on muutakin, otan uuden tuttavuuden ilolla vastaan!

Kuvat: Kotiblogit-kotisivulta

Pikkutarkka pitsiliina

Tunnetko käsityöminäsi?

Minä en!! Olen PIKKUTARKKA PITSILIINA - kukapa uskoisi?

"Nautit, kun jälki on millimetrin tarkkaa. Kohdistat sivusaumoissa raidat ja ruudut viimeisen päälle ja neuleitasi voisi luulla koneilla tehdyksi, jos et olisi kiinnittänyt niihin käsinneulottu-lappua. Niin ohutta lankaa ei olekaan, jottei siitä pitsisukkia saisi tehtyä."

Kieltämättä tavoittelen siistiä jälkeä, tapanani on purkaa koko tekele, jos ensikerroksilta löytyy virhe. Jos olen jo työn päätellyt, sitten en pura. Kaikki käsityötarvikkeet on myös säilötty hyvin omiin laatikoihinsa (osa niin hyvin, että tarpeen tullen en välttämättä löydä tai muista edes olemassaoloa...).

Mutta että pitsiliina?? Kuulostaa vähän tylsältä ja jämähtäneeltä!!

Mieluummin olisin käytännöllinen villasukka tai riemukas räsymatto! Pitsiliina, pöh!

Hah, enkä edes tykkää ohuista langoista!

Mikä sinä olet?? KERRO, KERRO!!
Testi löytyy täältä:

http://www.kodinkuvalehti.fi/mika_kasityo_olet

Inspiraationantaja

Terhi poikkesi kyläilemässä - kiakkoreissulla Miähen ja Kiakkoilijan kanssa, nääs. Juttua riitti ja olisi piisannut pidempäänkin, mutta jäähalli kutsui.

Terhi toi tuliaisiksi inspiraatiota nostattamaan minulle aivan uuden lehtituttavuuden. Ensiselailun perusteella varsin mielenkiintoinen, illan hämärinä hetkinä tutustun vielä tarkemmin.

Kaunis kiitos visiitistä ja tuliaisista!!

Hallille lähtiessään Terhi kiskaisi harteilleen Minna Canth -huivin. Olin ihan myytyä naista! Niin yksinkertainen, niin kaunis, niin perinteinen, niin sointuva.

Se se vasta todellinen inspiraation nostattaja oli! Parina iltana olen jo kauhonut Seiskaveikkakoppani pohjilta harmaan, ruskean ja vihreän sävyjä. Työ eteneen joutuisasti, mutta täytyy myöntää, että kerrosten pidetessä ja jämäkerien vähetessä voi keskittyä entistä enemmän tellun tarjontaan.

Huivi vielä puolessakaan, mutta uutta jo suunnittelen, värikkäämpää. Valitettavasti Seiskan tämän talven värit ovat vaan aika sameita, ehkä sen kanssa pitää odotella kesän heleämpiä sävyjä...

Antaa hyvän kiertää!

Veli ja Veljenvaimo reissasivat pari viikkoa, oli taas mieluinen pesti Veljentyttöjen seuraneitinä. Enempi olin paikanpäällä viikonvaihteiden tienoissa, viikolla myös kotosalla, olihan Veljenvaimon auto käytössäni (tulen ikävöimään sitä...)

Aamulla perinteinen kotiinpaluurituaali: makaronilaatikko, jonka Veljentytöt lupasivat lykätä uuniin - ja sitten kotiin. Äsken Veli, Veljenvaimo ja Veljentyttö Nuorempi poikkesivat hakemaan auton ja  kertomaan matkakuulumiset - ja mieluisat tuliaiset: JOULULEHTIÄ Amerikanmaalta.

KIITOKSET!! Seuraneiteily on kyllä niin kivaa, että se jo yksinään riittäisi!

No, tulivat tietysti normaalien sivistyneiden ihmisten tapaan pääovesta. Oven takana oli myös postipaketti, leiman mukaan postitettu 28.11.2013 klo 17:47. Mitä ihmettä?? Ja kuinkahan kauan se oli siellä värjötellyt, pakettipolo!? Kotona ei ole kovin oltu, ja silloinkin Mies kulkee alaovesta ja minä takaovesta, pääovelle ei ollut vilkaistu päiväkausiin, kun ei ole ollut luntakaan luudittavaksi. Ihan yksin oli joutunut oven takana värjöttelemään, kun ei ovikelloonkaan ylettänyt, pakettiparka!

Paketista kuoriutui kehnosta kohtelusta huolimatta hyväntuulinen tonttu! Tuuhea parta lienee lämmittänyt sen verran, ettei ollut ottanut isommin nokkiinsa. No, somaan pottunenäänsä... ;o)

Niiiiin ihana! Poseeraa nyt soffan kulmalla, mutta joulun airut saa kyllä vielä paremman paikan - ja nimenkin! Ja itse asiassa tonttu lähtee vielä mukavalle matkallekin...

Syksyllä Sude laittoi hyvää kiertoon - ja minähän otin haasteen vastaan!

KIITOS SUDE, olipa mukava ja mieluisa yllätys!!!

Haasteen ideana on laittaa hyvä kiertoon eli haasteen vastaanottaessaan lupautuu jatkamaan haastetta ja laittaa kolmelle jotain itsetehtyä hyvää mieltä tuottamaan. Eikä sen tarvitse olla kudottua tai ommeltua, myös tuunaukset ja askartelut käyvät ihan yhtä hyvin - tai miksei vaikka leipomukset tai muut oman kotikyökin tuotokset!? Kunhan haastaa itsensä tekemään jotain omin kätösin!

Lupaan siis lähettää kolmelle kommentoijalle jotain itsetehtyä, kunhan vain hekin lupautuvat jatkamaan haastetta. Jos kommentoijia on enemmän, menee arpapeliksi. :o)

Ota rohkeasti haaste vastaan!!

Mieletön mäihä

Meitsillä ei isommin ole ollut arvontaonnea, lotossakin lapun numerot ovat aina just ihan ne arvontapallojen naapurinumerot. Vaan nyt näkyy tuuri kääntyneen!!

Ensin  Tiinatei arpoi Tilkkutie-blogissaan Studios-lehden, jossa esitellään eri käsityötaitajien työhuoneita ja säilytysratkaisuja. Tiinatei oli voittanut lehden HanneLinen blogista ja pistänyt sen pohjalta oman ompelukammarinsa säilytysratkaisuja uusiksi. Ajattelin jatkaa vielä samaa ideaa! Eli aion myös laittaa lehden kiertoon, kun olen toteuttanut jonkin sen kivoista ideoista. Palaamme myöhemmin asiaan...

Seuraavaksi voitin Aikun askareet -blogin arvonnassa Pirtin kehräämön lankoja! Olen jo pitkään ihastellut PK:n upeaa värikartaa ja olin jo jopa ehtinyt katsoa myymälän sijainnin (Hiirolassa) ja tutkia Mikkelin teatteritarjontaa - samalla reissulla hoituisi kaksi kärpästä!

Teatterireissu saa vielä odottaa, ensin teen näistä upeista syksyisistä 100% villalangoista pipon tai huivin teatterireissulle! Vahvuus on juuri itselleni mieluisin (puikot 3-4) ja sävyt kuin kasviväripadasta!

Heti perään onni suosi vielä Lankarullan blogiarvonnassa, voitin Roosa nauha sukkaohjekuvaston ja pinkkiä Roosa nauha sukkalankaa 100g, Geishalla vahvistettuna.

Sukkaohjeita olenkin ollut vailla, Novitan sukkalehti on puhkineulottu! Olen aika laiska etsimään ohjeita netistä, harvakseltaan tarttuu jostain blogista kuvan perusteella jokin uusi malli kokeiltavaksi. Mutta tässä lehdessä on taas useampikin malli, jotka aion toteuttaa! Lanka on vähän ohutta omiin sukkiini (2,5 puikot), mutta ei se käyttämättä jää!! Todennäköisesti yhdistän Nalleen ja neulon kaksinkertaisena.

Kiitos Tiinatei, Aikku ja Lankarulla!!!

Myös se projekti, jossa muumimukit ovat aikamittareina, on samalla onnekkaalla viikolla nytkähtänyt aimo harppauksen eteenpäin!!! Palaan siihenkin sitten joskus aikanaan...

Piti sitten kokeilla vielä lottoakin - ja voitto tuli sieltäkin!!! No, 1/5-kimppalottolapulla, että koko pottia en yksin saa, mutta kumminkin!! 3+1 -tuloksella voitto-osuuteni on 0,20 €. :o)

Oma maa mansikka...

... vaikka mukava se on reissussakin käydä!!

Lehtitarjonta jaksaa aina kiinnostaa, mukaan tarttui uusia tuttavuuksia muutaman vanhan suosikin lisäksi.

Ihan erityisesti ihastuin tähän hipelöitävään ihanuuteen: ihanan iso koko, paksu silkkipainettu satiininen kansi, paksut kiiltävät lehdet - meillä parhaat sisutuskirjatkaan eivät ole painettu yhtä upeille materiaaleille.

 

Ja hinta!! Vain 4,20 €, ihan uskomatonta!

Mukaan lähti myös muutama nukkekotilehti inspiraatiolähteiksi. Ja nämäkin maksoivat vain 6€ kumpainenkin. Voi kun kotikonnuilta saisi lehtiä samaan hintaan!

Joululehtiä

Yksi joulunodotuksen isoimpia iloja on JOULEHTIen ilmestyminen. Oikein hekumoin odotellessani niitä kauppoihin!

Nyt tuli ensimmäinen mainos, Kotivinkin Joulu ja Jouluherkut, kaksi lehteä tarjoushintaan 12,90 kotiin kannettuna. Olin jo naputtelemassa alennuskoodia nettitilaukseen, kun muistin toissa jouluna tehneeni suppean joululehtivertailun - ja päätinkin ensin tarkistaa vanhat vaikutelmat.

Enkä sitten naputellutkaan alennuskoodia. Lisäksi muistin, että viime jouluna Kotivinkin joululehdet maksoivat tilaamalla yhteensä 12,90 euroa, irtonumeroina 5,90 kipale. Kannatti tilata, juu...

Sen sijaan tuli googgeloitua muiden joululehtien ilmestymisajankohtia:

vko 41        Joulun Taikaa tuplanumero (askartelulehti)
17.9.2013  Cards & Crafs For Christmas
08.10.2013 Allers Julmagasin
15.10.2013 Isabellas Suuri joulunumero
22.10.2013 Kotiliesi Jouluextra: Ideoita, tekemistä, herkuttelua ja tunnelmaa
23.10.2013 Kaikkien aikojen joulu (TOISSA JOULUN PARAS!)
24.10.2013 Kodin Kuvalehden joulunumero
29.10.2013 Joulu Maalla
31.10.2013 Kotivinkin Jouluherkut
05.11.2013 Kotiliesi Suuri joululeivontanumero
13.11.2013 Novita Joulu
15.11.2013 Kotivinkki Joulu

Sitten on tietty kaikki ulkomaiset sisustuslehdet ja Jeanne d'Arc Living prejoulu- ja joulunumerot (juu, joulua odotellessa uppoaa JDL-tyylikin ihan täydestä)...

Aaaaah ja iiiiiik, kohta pääsee jo selailemaan!!

Tilkuttomuutta

Posti toi tuoreimman tilkkulehden, edellisetkin vielä lukematta. Finn Quilt ry on valtakunnallinen, suomalaisten tilkkutyön harrastajien yhdistys, jonka alla toimii paikallisia tilkkukiltoja.

Toissakesänä liityin Päivölän Veskanväsääjät -tilkkukiltaan. Koko aikana en ole saanut mitään postia, Finn Quiltin laskuja ja lehtiä lukuunottamatta. Ehkä kilta ei vaan toimi?

Finn Quiltin lehti on aika tylsä, mietinkin nyt irtaannunko siitäkin vai liittyisinkö johonkin muuhun kiltaan. Tilkkutöitä valmistuu kyllä niin kituliaasti, että pelkkä tilkkukankaiden shoppailu ei taida oikein oikeuttaa minkään sortin jäsenyyteen...

Piilotin (myöhemmin poistan) Veskanväsääjät nyt myös Bloggerista. Ei ole mitään mieltä roikottaa blogia, jota kukaan ei päivitä. Harmi, että idea ei kantanut.

Tilkuista tossuihin! Veljenvaimo soitteli, olisiko Mies reinoja vailla - olivat Prismassa törmänneen vitosella myytäviin isojalkaisiin reiskoihin. Ihan oli melkein tuoreet Reinot jalassa, mutta pyysin tuomaan silti. Myöhemmin harmittelin, että vain yhteen pariin tyydyin - olisihan niitä nyt kannattanut siihen hintaan ottaa loppuelämän tarpeisiin!

Omat kulahtaneet, koiransyömätupsuiset ainoni heitin juuri roskikseen - mieleni tekisi korvata ne uusilla muumi-reinoilla, joissa originaali Tove Jansson -kuvitus - 59 euron hinta tuntuu vaan aika suolaiselta. Enkä tiedä, mahtaisinko sopeutua tupsuttomaan malliin - ei kai elämässä pidä hamuta liian suuria ja äkkinäisiä muutoksia näinkin tärkeässä asiassa?? (Kuva: Reino-kauppa)

TOUHUKASTA VIIKONLOPPUA!

Värillä väliä?

Olen tehnyt periaatepäätöksen, etten enää isommin osteskelisi sisutuslehtiä. Oikein saa niistä nykyisin mitään irti - luen kyllä kannesta kanteen, muttei juuri tule tuntua, että tähän palaan uudelleen. Ei, kierrätykseen joutavat kertalukemisella.

Viime viikkojen aikana on kuitenkin tullut taas pyörrettyä päätöstä, opiskelijaboxiinkin otin lukemisiksi muutaman. Entuudestaan tiedän Jd'A Living'in olevan ihan liian ränsäromanttinen makuuni, mutta jostain niitä uusia ideoita pitäisi ammentaa!  Maalla-lehdessä oli tutun näköinen kansi, ja muutenkin se sopi kesää kohti kärkkyvään mielialaani...

Pitäisi keksiä grillikatokseen uusi väri!

Kuvat viime kesältä. En ymmärrä, mikä pöljyyskohtaus iski, kun sisustin sinisen sävyillä. Vaaleansininen on inhokkini ja kaikki muut (farkunsinistä lukuunottamatta) kauhukkeja. Ei ihme, ettei viime kesänä tullut juuri grillikatoksessa viihdyttyä!! Tosin saattaa sateisella suvellakin olla oma osuutensa...

Veljentyttö Nuoremman kanssa pohdittiin, joskos siirtäisinkin kuistin vaaleuden (tyynyt, tilkkupeiton, verhot) grillikatokseen ja syventäisin kuistin värimaailmaa tapetin tunnelmissa. Purppuranpunaista, rippunen ruusunpunaa, vähäisesti vihreää, perinteistä pellavaa - kenties kevyesti keltaistakin.

Ajatuksen innoittamana kaivelin viimekesäisen kirppislöydön esiin (samalla löytyi taannoisesta inventaariosta unohtuneita lankojakin liki kilo lisää...), peltisoikon kyljistä löytyy samaista värimaailmaa. Näistä lähdetään liikkeelle - keltaista mietitään homman edetessä... Ellen sitten saa taas jotain ihan muuta päähäni??

 

Miehen kanssa jää vielä pohdittavaksi, tarvitseeko grillikatos isompaakin remonttia: puretaanko keskisaareke (liian matala työskentelytasoksi, liian umpinainen ruokapöydäksi) ja korvataanko puuhella kamiinalla. Tekstiilejä kun ei kannattaisi vaihtaa ennen betoni- ja nokipölyn laskeutumista (vaikka niin todennäköisesti tulee käymään kuitenkin...).

mökki+

Postilaatikkoon oli ilmestynyt uusi lehtituttavuus, pitihän siihen tutustua. Perinpohjin.

Ensimmäisen hämmästystä aiheuttava asia oli pääkirjoituksen maininta "Lehden painotalo vaihtui --- samalla uudistettiin myös hieman lehden jakelua --- painosmäärä on 4000 ---". Ja osoitelapussa lukee nimen ja osoitteen lisäksi "Osoitelähde: Väestötietojärjestelmä, Väestörekisterikeskus. Tietojen tekninen toimitus: Itella Posti Oy".

Miten ihmeessä olen päätynyt (mitättömän pieneen ??) kohderyhmään??? Ymmärtäisin, jos edelleen postinkantajat tunkisivat kaikki kotimaiset ja muutaman ulkolaisen sisustuslehden portinpielen postilaatikkoon - se kun varmasti on ollut yhtä tuskaa, kun tuppasivat ilmestymään kaikki viikon sisään, useita lehtiä samana päivänä. Eikä laatikko ole suurensuuri - olin ehkä paikallispostin valituslistan TOP10:ssä. Mutta enää ei tule sisutuslehtiä, eikä paljon muutakaan (paitsi että viikonloppujakelija käynee samaa taistoa Aamulehden ja Hesarin kanssa...).

 

Silkka mainoslehti, mökkihengessä. Täydellinen huti kohderyhmämäärittelyssä! Ei kiinnosta loftit eikä modernit mökit. Enkä näe pyöröhirsimökissä MITÄÄN glamouria (vaikka pihan kiveykset ovat kyllä hienot!). Tykkäsin myös Hämeenpuiston saneerauskohteen kalanruotoparketista. 

Anti meikäläiselle kuitenkin laihaakin laihempi. Jos joku on kiinnostunut, postittelen, kunhan saan osoitetiedot sähköpostiin (osoite sivupalkissa).

Muuten mökit ovat kyllä pelkkää plussaa - mökkikausikin voisi mieluusti jo alkaa!!

Todella tympeä?

Kohta opiskelijaboxielämän alettua hankin ihanan innoittavan Novita Sukkalehden (josta melkein kaikki mallit on tehty vähintään kertaalleen) innostamana 7 Veljestä -lehden. Opiskelijaboxissahan ehtisin tehdä vaikka mitä!!

Joku lehdessä kuitenkin tökkii, pahasti! Hyllyssä olisi kopallinen Seiskaveikkaa ja muutamat puikotkin - en ole vaan tarttunut. Ja normaalisti olen mestari keksimään sijaistoimintoja tylsille hommille - jollaista projektityönkin tekeminen ajoittain on.

Johtuuko välttely ällön sameista kuvista? Tiedosta, etteivät neuleet näytä päälläni samanlaisilta kuin kulmakarvattoman Saimin yllä (johtuu siis kulmakarvoista, juupa-juu...)? Vai typeristä ja suuresti inhoamistani Duudsoneista??

Onko KUKAAN löytänyt MITÄÄN neulottavaa lehden sivuilta?? Onkohan tämä vain henkilökohtainen ongelmani?? (Kuvat: Novita)