Rappuremppa

 VIIMEINKIN!!!

Yläkertaan johtavat portaat on viimein rempattu!

Tuntuu ihan USKOMATTOMALTA, 
niin pitkään homma on ollut suunnitteluvaiheessa.
Osapuilleen 18 vuotta...

Kaikenlaisia ratkaisuja pohdittiin.

Lasittamaton klinkkeri, kuten keskikerrassa?

Juu, ei, tuskinpa samoja laattoja olisi enää edes saatavissa Laattapisteeltä.
Ja muutenkin turhan hintava ratkaisu, muotoillut kulmalaatat olivat aika tyyriitä.

Ja kylmä jalan alla, koska lattialämmitys ei jatkuisi enää yläkertaan johtavissa portaissa.

Kuva: StepFix FB

Stepfix-tammiportaat? Suosikkini, mutta sikakallis.

Parketti tai laminaatti? Liukkaat.
Vinyyli? Juu, ei innosta.
Korkki? Mjoo, ehkä.
Nykyisen kaltainen linoleum? Laattojen mitoitus ei oikein passannut.
Palatekstiilimatto? Sama juttu laattakokojen kanssa,
hukkaa olisi tullut ihan tolkuttomasti.

Lisäksi kaikki mainitut edellyttäisivät metallilistaa joka portaalle,
mikä lisäisi materiaalikustannuksia merkittävästi.

Kokolattiamatto? Ei ehkä koiratalouteen?
Muovimatto? Ei ikinä.

Googgeloin epätoivoisesti erilaisia vaihtoehtoja.
Kysyin neuvoa parilta rakennusalan ammattilaiselta.
Yhtä tyhjän kanssa, ei mitään käyttökelpoista ideaa.

Pah, jotain on kuitenkin tehtävä!

Tilasin sitten Timpurin.

*

Timpuri poisti portaan ovet karmeineen: alaoven ja kellariportaanoven pysyvästi, yläovi vaihdettiin uuteen. Samalla tietty sitten piti siistiä kiviseinät uusien ovettomien aukkojen osalta. Keskikerrasta piti uusia myös mainittua klinkkerilattiaa, poistetuista karmeistahan jäi reiät lattiaan. Hienoisesti heiluva kaide kiinnitettiin tukevammin. Sovittiin, että homma jatkuu Maalarin saatua urakkansa valmiiksi. Mutta ei ollut Timpurillakaan ideaa porrasmateriaaliksi.

*

Kului vuosi.

Edelleen vaan pohdittiin materiaalivalintoja.

Pah, jotain on kuitenkin tehtävä!

Tilasin sitten Maalarin.

*

Maalari poikkesi konsultaatiokäynnille: mitä maalilaatuja hankitaan ja kuinka paljon. Seiniin, kattoihin, oviin, kaiteisiin, portaiden otsaan.  Mutta ei ollut Maalarillakaan ideaa porrasmateriaaliksi.

Maalikaupoille ajeltiin Hämeenlinnan S-Rautaan -
todetaksemme, ettei sellaista enää edes ole.

Poikettiin siis Hämeenlinnan K-Rautaan.
Myyjä tiennyt mitään lattiamateriaaleista,
eikä ollut kovin halukas tietoa etsimäänkään!
En sitten halunnut ostaa maalejakaan sieltä.

Seuraavaksi suunta Hämeenlinnan RTV:lle.
No nyt löytyi myyjältä palvelualttiutta!!
Ehdotti portaiden päällystämiseen NEULAHUOPAa.
Ikinä kuullutkaan, mutta tunnetaan myös nimellä MESSUMATTO.
Sitä kuulemma useammatkin asiakkaat ovat portaisiinsa
menestyksellä asentaneet, jos portaat vähäisellä kulutuksella.
Ja meillähän yläkertaan kuljetaan vain sukkasin.

Tein tilauksen matosta ja  soveltuvasta liimasta.
Ja muistin ostaa ne maalitkin.

*

Maalari teki oman urakkansa tuttuun tyyliinsä, erinomaisesti.

Maalausurakan jälkeen Salla Lylynojan teokset "Koukussa vaaraan" ja "Jaettu ilo" [pesutekniikka & akvarelli] löysivät myös viimein paikkansa kellarinrapusta.

Mattotoimituksen saavuttua Timpuri palasi hommiin. Vanhat linoleum-laatat poistettiin, portaat tasoitettiin ja matto leikattiin ja liimattiin paikalleen. Oli kuulemma helppo asentaa. Ja lopuksi listoitus. No, Maalari pitäisi vielä hälyttää paikalle uudestaan, viimeistelemään porraspäädyt, mattoa paikalla määrämittaan leikellessä mattoveitsi oli klohminut jälkiä seinien maalipintaan.

Etappia oli kuitenkin syytä jo juhlistaa:
onnistuneen pinnoituksen kunniaksi pienesti kuohuvaa!

Helmihyasinteista ja keltaisista kynttilöistä pystyy päättelemään,
että tämä tapahtui joskus pääsisäisen tietämissä.

*

Kului kesä.

Viimein muutama viikko sitten soittelin Maalarille,
ehtisikö muilta kiireiltään pienelle fixauskäynnille.

Ja ehtihän hän!
Muutama tunti, niin homma oli purkissa.
Tai siis maalit purkista seinissä.

Lopultakin
VALMIS!

*

Materiaalikustannuksiltaan remppa oli hyvin edullinen:
maalit n. 200 eur
+ neulahuopa & liima n. 200 eur.
Työn osuus sitten toki oli moninkertainen.

Sekin tietty ilahduttaa, että mattorullasta ei jäänyt yhtään hukkaa,
kun loppupätkä kävi Pupusen työhuoneen matoksi.

*

Ai miltä se nyt sitten näyttää?

Tervetuloa tallustamaan!

Lähtö takaovelta...

... ja portaat ylös.

Tasanteella voi hetken ihastella Esa Leppäsen
"Hei! Kolme litraa sitä vapaanlehmän maitoa" -teosta...

... ja jatkaa sitten kohti yläkerran makkareita.

Ylätasanteelle jätettiin Miehen Isotätivainaan
hirvityksenhurmaava peili&konsolipöytä-setti.

*

Peilailujen jälkeen, alaspäin tullessa...

... ohitetaan parvekkeen lasiovi...

... ja jatketaan keskikertaan (vasemmalle) tai takapihalle (oikealle).

Pahoittelen kuvien heikkoa laatua, täällä on PIMEÄÄ.

*

No, ei tätäkään postausta ilman villasukkia selvitä!

Maalarille,

konsultaatiokäynnistä ja maalausurakasta omansa.

Piirakat ja omasta päästä syntynyt kuviointi.
Kolmannet sukat tietty fixausreissustakin,
sivupalmikkosukat valmiusvarastosta.

Timpurille,
kaksi reissua hänelläkin.
Perussukkaa.

Ja Timpurin vaimolle, entuudestaan tutulle rouvalle.

Idean nappasin Jasminin puikoilta.

Sukista kirjataan maaliskuun langanmenekkiin 580 g.
Rouvan sukat myhome living sukkalankaa (150 g), muut Seiskaveikkaa.

Grillikatos

Grillikatos on ollut luvattoman huonolla hoidolla ja vähäisellä käytöllä viimekesät. Liiteriä tehdessä (2017) se toimi rakennustarvikevarastona, seuraavina kesinä oli niin kylmää, märkää, ankeaa, paahteista, kiireistä, karua, paarmaista ettei vaan ollut aikaa eikä intoa uhrata sille ajatustakaan. 

Toki Mies siellä askarteli joskus vapaapäivinään moukaria heilutellen (puuhellan ja tasojen purku), laatoittaen (lattia ja sivutaso), maalaten (ulkoseinien yläosa & ikkunankarmit ulkopuolelta), muuraten (uuden lieden hormihässäkät), laittoipa kuparisen lipputangonalustankin (katolle) ja uusi kattohuovan. Minä en tehnyt mitään.

Puretun puuhellan tilalle Mies metsästi pientä kamiinaa tai Porin Mattia tori.fi:stä. Ei tullut vastaan, mutta löytyi täysin käyttämätön ja aika erikoinen Upo-puuhella Tammisaaresta! 

Selittääkö tämä malli sen, että dementoituneet emännät virittelevät palvelutalokeittiöissään nuotioita sähköuuneihinsa?? Puuhellalla on jo parin kesän ajan paisteltu letut, toimii mainiosti myös herukkamehujen keittelyssä. Paitsi tänä kesänä, puolen ämpärin vuoksi viitsinyt edes tulia viritellä, Mehu-Liisa puhkui ja puhisi ihan vaan sähkölieden kulmalla...

Kevällä Mies vaatimalla vaati, että grillikatoksen vanhat kärsineet kalusteet lykätään sirkkeliin ja mietitään kopperon tarvetta ja käyttötarkoitusta. Uusitaanko katto ja sisustetaan viihtyisämmäksi vai puretaanko hökötys vallan pois.

No ei missään tapauksessa!!! Ainakaan pureta! Grillikatos oli se kirsikka, joka kruunasi talokaupan silloin aikoinaan, kohta 15 vuotta sitten.

Edellinen isäntä oli muurannut grillikatoksen kalansavustamokseen. Sisäkatto oli sen myötä mustunut ja ensi töikseni sudin sen valkeaksi. Maalit ostin rautakaupan suositusten mukaan, vaan eipä sekään ikuista ole, pinta on alkanut kesiä. Rapsuttelin maalia vähän irti sieltä täältä, ikäväksemme totesimme lautojen  pehmenneen hengittämättömän maalin alla. Kattohuopa uusittiin vasta muutama kesä sitten. Turhaa työtä, jos nyt koko katto pitää tehdä uusiksi. Kukahan senkin tekee? Ja varsinkin, mitähän sekin maksaa? Ja miten kiireellinen uusimistarve on??

Oh ja voih.


Kalustuksesta siis. Alkukesästä kävimme muutamaankin otteeseen kiertelemässä tutustuen huonekalukauppojen kesäterassien kalustetarjontaan, etsimässä ideantynkää. Ei löytynyt. Kalusteet eivät olleet malliltaan mieluisia tai materiaali ei miellyttänyt tai viimeistään hintapyyntö oli kerrassaan tolkuton. Tyyli oli hakusessa (Mies toivoi vähäeleistä) ja käyttötarkoituskin vähän hukassa. Kesäkeittiö? Ruokailupaikka? Saunan vilvoittelutila? Kasvihuone? Pyörävarasto + ruokonleikkurin & lumilingon talli?

Ääh.


Päätin ainakin siivota grillikatoksen perusteellisesti ennen kuin Mies ehtisi tilata puskutraktorin hommiin. Kannoin kalusteet mäelle, Mies toiveikkaana otti jo sirkkelinkin esiin, mutta kieltäydyin ehdottomasti luovuttamasta kalusteita moiselle helvetinkoneelle! Tyhjänä katokselle ei ainakaan olisi mitään käyttöä! Vanhoilla kalusteilla mentäisiin ainakin vielä tämä kesä!

No.

Sovimme, että ainakin kaasugrilli viedään metalliromunkeräyspisteeseen tämän kesän jälkeen. Juhannusviikon maalaushuumassa sudin rungoin mustaksi, hirvitys saanee armahduksen vielä toistaiseksi, ehkä. Sinänsä grillissä ei ole mitään vikaa, se on vaan äärettömän iso ja äärettömän ruma. Grillin suojapussi oli vielä isompia ja vielä rumempi, joten heitin sen heti uutena roskiin - eli grilliä ei voi säilyttää pihalla. Olipa nokkelaa...

Juup.

Enimmäkseen grillikatos on edelleenkin ollut käyttämätön. Pihalla ollessa tulee heiluteltua kuokkaa, nyhdettyä rikkaruohoja. Jos istuksitaan niin pihan puolella. Tosin näin syksyisin - iltojen viiletessä ja pimetessä - grillikatos alkaa taas kutsua syliinsä.

Ulkoruokintakin on kelien puolesta pian pakko siirtää sisätiloihin.

Kolho sivustavedettävä on Miehen erityinen inhokki, tyynytettynä kelvollinen.


Kevyempi penkki on mielitiettyni, Miehen mielestä siedettävä.


Kaikki patjanpäälliset, tyynyt, matot ja kapat ovat vanhaa (tai vieläkin vanhempaa) varastoa, ei tuntunut mielekkäältä uusia mitään, kun jatkosuunnitelmista ei hajuakaan. 

Paitsi tietenkin pari tyynynpäällistä piti hankkia (niiden aiempien 129:n lisäksi), mustia. 

Ja lyhtyjä, mustia.


Nyt näyttää tältä, mutta kieltämättä JOTAIN pitää ensi kesänä tehdä!

Onko ideoita? Meitsillä alkaa kädet nousta pystyyn...

Takkahuone

Kellarissa on takkahuone, vaikka ehkä oikeampi nimi olisi leivinuunihuone?
Leivinuuniksi uuni ei tosin ole riittävän massiivinen, ehkä enemmänkin tehty kuitenkin vain lämmönlähteeksi, mutta kyllä siellä uuniruuat ja -puurot valmistuvat. Taloon muuttaessamme tämä oli ollut Anja-rouvan yhdistetty leivintupa-kodinhoitohuone.

Muutettuamme vesipiste ja työpöydät lähtivät heti alkajaisiksi, seinien kaakelit jäivät. Pitkään huone oli meillä vain ylijäämäkalusteiden varasto. Milloin milläkin tuolinsyrjällä vilvoiteltiin saunomisen välissä, kunnes huone tuli ihan liian täyteen...

Viimein syksyllä 2018 roinat laitettiin kiertoon, naputtelin kaakelit seiniltä, Mies tasoitti, paklasi ja maalasi. Katto, ikkunalaudat ja tiiliseinä valkeaksi, takka vaaleanharmaaksi (Tikkurila Savu, jos oikein muistan), seinät tummemmiksi (Tikkurila Tuhka), väliovi lähes mustaksi (Tikkurila Noki). Lattia on, mikä on, vain takanedustan vauvankakan väriset klinkkerit maalattiin. Kellari on vielä remppaamatta, ikkunat vaihtamatta, joten pelkästään pientä pintaremonttia.

Takkahuoneessa on massiivinen kaappi 1800-luvun lopulta. Huusimme sen pian taloon muutettuamme Lempäälän Manttaalitalon vappuhuutokaupasta, kotiinkuljetuksella. No, kaappihan ei sitten mahtunut ovista sisään: ei pääovesta, ei takaovesta, ei kellarinovesta. Lopulta Mies ja kuljettaja hakkasivat jalat kirveellä irti ja runttasivat sen väkisin kellarin oven kautta takkahuoneeseen, siinä kun oli vähiten hankalia kulmia matkalla. Yläfasadi onneksi oli ihan irroitettava, se ei kokenut väkivaltaa.

Eli takkahuoneen pintaremppaa tehdessä jalkaproteesein kuntoutettua kaappia vain sujuvasti siirrettiin nurkasta toiseen. Mitä tässä huoneessa ikinä onkaan, kaappi on ja pysyy. Ellei sitten pilputa sytykkeiksi, leivinuunihan on lähellä. Uuni tosin lämpiää niin harvoin (vain kun Mies tekee riistaruokia), että sellainen osittain kaluttu kaappi somistaisi huonetta vuosien ajan.

Takkahuoneen remppa käynnistyi, kun ruokailuhuoneen koko seinän kattava tumma kirjahylly alkoi tuntua liian raskaalta.

Halusin siirtää se toisaalle, ja takkahuone oli ainoa vaihtoehto. Kirjoja myytiin kirpputorilla ja kannettiin kierrätyskeskukseen hyllymetreittäin. Takkahuoneen pitkälle seinälle mahtui juuri passelisti neljän elementin levyinen rakennelma puolet aiempaa matalampana.

Tänne sijoitin dekkarikirjastoni. Ja Muumi-mukit, kun eivät enää oikein muualle mahdu. Jalkapuolikaapin takana on vielä vähän lisää samaa hyllystöä, sisustus- ja puutarhakirjat löytyvät sieltä.

Jäähdyttelyyn pitäisi olla vähän funktionaalisemmat istuimet. Saunan jälkeen (nahka höyryävänkuumana hivenen kosteaan pyyhkeeseen kietoutuneena) isotätivainaan Vammalan Chippendale-tuoliin rojahtaminen ei ole ihan ideaali vaihtoehto. Haaveilen tiikkirunkoisista ihanuuksista, mutta ajatus on vielä täsmentymätön. Kehittelen ideaa ehkä vielä muutaman vuoden.

Ritiläkori on torkkupeittovarasto. Valaisin on ihanan Terhin löytö, leijonantassujalkainen unelma. Ikean varjostin antaa sille sopivasti särmää - ja hämärässä upean valokuvion seinille.

En ole mikään kovin innokas pölyjen pyyhkijä, pyrin välttämään ylenpalttista somistamista. Takkahuoneen tilpehööritarpeen täyttää suurmiesten lisäksi vain nesterekvisiitta: samovaari ja pullot.

Apteekkipulloja. Ensimmäiseni olen saanut yläasteella kemian opettajalta, jaksoin kai kyllästymiseen asti ihailla pullojen kauneutta. Monta löysin mummulasta Papan verstaalta kun mummulaa tyhjennettiin myyntiin. Isosuisen sain Äidiltä, Mummu oli säilönyt siihen aina  suolakurkkuja. Pari pikkupulloa sain Anja-rouvan tyttäreltä, kun kävi kyläilemässä lapsuudenkodissaan - hän oli lapsena löytänyt ne tältä tontilta, pihan isojen kivien juurelta. Söderlingin vatsatipat Vaasan Toisesta Apteekista (puh. 2101) toimitti Kummitäti.

Patenttikorkkipulloja. Isot sain Appiukolta, löysi mökin varastosta. Oli kuulemma joskus huutanut jostain huutokaupasta vuosikymmeniä sitten. Ruskea vaarinkaljapullo on mummulan peruja, pieni Lysol-pullo on Kummitädiltä. Vihreän kierokaulaisen olen itse puhaltanut Nuutajärven lasikylässä.

Jännä juttu. En tarkoita kuvan optista harhaa, huone näyttää isommalta kuin onkaan. Todelliset mittasuhteet voi päätellä matosta, 160 ×220 cm.

Jännä juttu. Kun sain kuvat otettua ja tekstit rustailtua, esikatselussa näkemäni perusteella pohdin jotain vielä puuttuvan. Jotain oleellista, "THE JUTTU". Tiikkirunkotuolien lisäksi siis. Joku kikka, hikka, nokka, pokka, tikka, tokka, JOKU.

Mutta mikä?

Jännä juttu. Puhelin soi, Appiukko tavoitteli. Hänellä oli meille jotain, muualta saatua, vähän outoa. Lähdimme siltä istumalta Tampereelle. Ja sehän se oli, se juttu joka takkahuoneesta puuttui!! Kunhan pöllyttelen sen kunnolla viikonlopun aikana, paljastan jotain ihan speciaalia. 

Olen ihan hekumassa!