Sivut

Lukijat

torstai 31. heinäkuuta 2014

Välisukkia

Vanhaan tapaan olen joutohetkinä tyhjentänyt jämäkeräkoppaa lasten perussukkia kilkutellen. Helteet eivät ole isommin innostaneet, eikä ilmeisesti aiempi sadekausikaan, koska 3 kuukauden saldo on vaivaiset 4 sukkaparia. Päättelin vasta, joten kirjataan heinäkuun valmistuneiksi. :o)

Seiskaveikan loppuja yht. 272 g, koot 24 - 30.

Ajatushan on lykätä vuoden jämäsaalis joulun alla Pelastusarmeijan pataan tai johonkin muuhun hyväntekeväisyyskohteeseen.

Tavaksi on tullut varata kirpparipöytä koulujen aloituksen tietämille, kun uudet opiskelijat varustavat boxejaan - niin nytkin (kuumeinen nurkkien läpikäynti alkamassa...). Aion viedä myös sukat kirppikselle ulkoilemaan. Todennäköisesti saan kuitenkin kolmen viikon tuuletuksen jälkeen kantaa niin nämä kuin aiemmatkin jämäsukat takaisin kotiin joulua odottamaan... Mitään muuta en takaisin aio tuodakaan, kaikesta muustahan on tarkoitus päästä ihan oikeasti eroon!

Kuten esimerkiksi mopokypärästäni - söpöinen moposeni myytiin juhannuksen jälkeen! Alkukesällä kilometrejä karttui kymmenkunta (ja viime kesänäkin alle 500 km). Olettaen, etten juuri huristele ennen Pupusen koulun aloitusta, on mopon säilöminen autotallissa vakuutusmaksuja maksaen aika turhaa. Kiertoon! Ehkä uuden aika on jo muutamien vuosien päästä...

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Voi ihmisten ihanuutta!

Voi mikä ihana yllätys postilaatikossa odottikaan!!

Tarutikki oli lähettänyt Pupuselle postia. Kiitos, kiitos, KIITOS! <3

Mieltä lämmittävän kirjeen lisäksi Tarutikki-pussukka!
Kuosivalinta on erittäin onnistunut, Pupusen mieleen (ja äidinkin!). 

Paketin auottuaan Pupunen retuutti pussukkaa mukanaan ja testaili sopivuutta eri käyttötarkoituksiin. Toimi erinomaisesti mm. leijana, lohikäärmeen lentokoneena, Nuuskamuikkusen repppuna (legoilla täytettynä) ja autotallina. Illan tullen kootaan lelut kasaan, pussukka muuttuu Hattiwattien yömajaksi. 

 
Aivan mielettömän hieno yllätys!
Sopii erinomaisesti myös leikkihuoneen väreihin!!
Suuret kiitokset siis vielä kerran Tarutikille!! :o)

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Kesäkatastrofi

Liika on liikaa!!

Vähempikin piisaisi!!

Jos on paahde vienyt toimintakyvyn meitsiltä, niin en todellakaan ole ainoa! Helteet kävivät ylivoimaisiksi myös jääkaappipakastimelle.

Ei järin iloinen yllätys, kun oven avatessaan toteaa kaiken käyneeksi, hapantuneeksi tai homeiseksi!

Sattumoisin haman huomatessani oli justiinsa tekeillä raparperikiisseli 5 litran kattilassa. Että syötiin sitten kiisseliä oikein urakalla, ennen kuin alkaa käydä tässä kuumuudessa. Taskulämpöisenä ja kirpakkana  - olihan kerma kokkareista ja vaniljakiisseli juoksettunutta. Jos pakastimessa olisi ollut jäätelöä, se olisi ollut ikiroudassa.

Pakastin nimittäin toimi - kävi niin kylmänä, ettei tehoa enää riittänyt jääkaapille. Molempia pyörittävä koneisto oli jäätynyt valtavaksi jääklimpiksi (kuinkahan rivakasti pyöritti sähkömittaria...??). Eikä ollut edes eka kerta, niin kävi jo takuuaikana - silloin moottoria sulateltiin 4 PÄIVÄÄ ennen kuin korjaaja pääsi hommiin. Vaan silloin oli talvi ja ruuat pysyivät viileinä kuistilla...

Nyt kaappi kannettiin pihaan, ettei pissisi sulamisvesiä pitkin kyökkiä. 

Vielä pelastettavissa olevat tungettiin autojääkaappiin, jonka kestokykyä myös epäilen - ikää on tuplasti enemmän kuin jääkaapilla. Kuinkahan paljon tämä vie sähköä, huutaa keittiön nurkassa kuin viimeistä päivää!

Uudeksi kaapiksi valitsin Mielen jääviileäkaapin. Toimitusaika 4 PÄIVÄÄ. Näillä helteillä, jahuu! Turha haaveillakaan jääkylmästä kivennäisvedestä, lähipäivät syödään kyllästymiseen asti pelkkiä Knorrin valmiskeittoja...

En tiedä, miten näppärä tuollainen yksiovinen järkäle on, mutta ainakin sinne mahtuu paljon hillopurkkeja! Kunhan vaan pääsisin taas hilloamaan... (Kuva googgeloitu ja muokattu)

Todennäköisesti seuraavaksi morjenstaa kellarin pakastin, silkkaa vanhuuttaan. Toivottavasti ei kuitenkaan kesken syksyisten pakastuspuuhien! Tai mikä vielä pahempaa, juuri metsästyskauden päätyttyä... (Pakastimentäysi sulanutta lihaa haisee aika karmaisevalle, koettu on!)

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Jalostusta

Pari päivää oltiin reissussa. Heti kotiin palattua, yötä myöden, piti päästä testaamaan Terhin visiota:

Poistaisin mukulakivet katoksen/ talipallon reunalta. Lisää laattoja, vaikka ne mitkä on tarkoitettu istutuspöydän alle ja jatkaisin laatoitusta katokselle asti. Jos rajauskivet mahtuvat muotoonsa, jättäisin paikoilleen. Käännä grilli kävelytien suuntaisesti ja laita apupöytä katoksen läheisyyteen, josta on helppo ottaa valmiit tarjottavat.

Istutuspöydän alle uudet laatat, jos todella tarvitset pöytätason. Se sopinee siihen uuden liiterin vierustalle, jolloin saisit huseerata multaa mielin määrin, maiseman siitä sotkeutumatta.

Poistaisin grillikatoksen kulmauksen mukulakivet ja teksisin siihen pienen kukkamaan/ hyötykasvimaan esim.yrteille.

Ensin raahasin grillin uusiin asemiin. Mies ei tykännyt: Poikittainen grilli lukitsee vapaana virtaavat energiavirrat, feng shui törmää negatiiviseen mielenmaisemaan....

Höpö-höpö!

Olin kyllä ajatellut laatoitusta "läpikulkutilaksi", olin oikein tehnyt portaankin laatoituksen päähän, siitä voisi käyskennellä kastelukannun kanssa grillikatoksen takana olevaa kukkapenkkiä virvoittamaan (joka kukkii vasta mielessäni, perustamatta siis...). Mutta kierrettäköön koko hökötys, kunhan niin pitkälle päästään (jos päästään).

Seuraavaksi mittailin virsullani laattojen mahtuvuutta, sitä myöden kivet lensivät kaaressa kasalle. Mies ei tykännyt: Pupunen kompuroi...

Höpö-höpö!

Muutaman laatan kun hain vielä rautakaupasta, sai venytettyä laatoituksen paviljongin reunalle asti. En edes suunnitellut pyytäväni Miestä rälläköimään reunimmaisia muotoon (kokeiltu on: kaamea homma, lisänä keuhkot tukkiva pöly), vaan mukulakivesin viimeiset kolot. Nyt pääsee suoraan grilliltä katoksen alle!

Grilli kaipaisi jotain taakseen. Huonoja kokemuksia valmisaitaelementeistä (kaikki hankitut on pikkuhiljaa, vähin äänin kuskattu Appiukolle mökille "kompostielementeiksi", niillä on kohta rajattu koko mökkitontti...). Päädyin Ikean Leirvik -vuoteeseen! (Kuva: Ikea) Heti huomenna mennään Ikeaan, ostetaan sänky, Mies saa spreijata päädyn mustaksi, pystytetään grillin taa, haen siihen jonkin köynnöstävän kasvin. Mies ei tykännyt: Mitään rautahäkkyröitä enää pihaan laiteta, nyt jo tontti näyttää romuttamolta.

Höpö-höpö! (No okay, ei se ehkä ihan paras älynväläys ole, vaikka lopusta sängynrungosta saisikin suht näppärästi marjapuskatukia...). Pitänee vielä miettiä!?

Rajaustiilet kaivoin ylös, Mies kärräsi soraa täytteeksi. Tiilet kierrätän vielä toisaalle.

Lähirautakaupan puutarhamyymälässä ei ollut enää kuin havuja ja muutamia puskia alehinnoin. Mukulakiveykseen reikä ja reikään sinikataja (-20%). Kasvaa matalana ja leviää laakeaksi lätyksi.

Orvokkiamppelit hävitin, muutaman päivän poissaolo sai ne ränsääntymään lopullisesti. Yksi paviljongin tolpista oli vielä vapaana (kuolleen viiniköynnöksen jäljiltä), siihen minikiivi, jonka pitäisi kasvaa nopeasti ja venähtää jopa 7 metriseksi! (Kuva: Suomalainen taimi)

Kesällä istutettu kärhö on viimein puhjennut kukkaan. VÄÄRÄN VÄRISENÄ! Koska toista kiiviä en halua, saanee häädön vasta ensi kesänä.

Nyt näin! Grillin viereinen pöytä mietinnässä (penkki evakossa kotikatastrofin alta, siitä myöhemmin...). Vasemmanpuoleisen istutustasanteen kohtalo vielä epävarma, jääkö vai lähteekö - epäilen, että jää. Eli sillekin puolelle pöytää kaipailen...

Mieskin tykkää höpö-höpö -kommenteistaan huolimatta! Suunnitteli jo laituria peräkärryn talvisäilytyspaikaksi. No jaa, miksikäs ei...?

PS. Osa kuvista oudon sumeita. Tiedä johtuneeko oudosta autereesta, likaisesta linssistä vai siitä, että unohdin kameran ulos muutamaksi yöksi, yökosteus huitelee 90% tuntumassa... 

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Grillilaituri

Toissakesänä pykäsin grillikatoksen varjon puolelle (pohjoiselle syrjälle) tasanteen istutuspöydälle. Seuraavana suvena oli tarkoitus väsätä samanmoinen luoteiskulmalle kaasugrilliä varten. No, meikäläisen hommat tuppaavat tunnetusti toisinaan venymään... Betonilaatat oli kyllä hankittuna, vaan kas kummaa: pikkuihiljaa niistä tekeytyi tasanne synagogan eteen, nurkkakivet paviljongille, pientä koroketta sinne tänne...

Sitäpaitsi ensimmäinen kokemus ei ollut kovin innostava, taukoamattomista sateista johtuen konttailin savessa viikkotolkulla, pahainen platta eteni parin laatan päivävauhdilla! Tein kallistukset kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, oikein vatupassin kanssa - samaa tahtia sade söi soraa laattojen alta ja tasanne oli painunut jo kohta lumien sulettua.

Niin että ei ole meikäläisellä istutuspöytää edelleenkään ja grillikin on ollut tosi vähäisellä käytöllä. Ja tasanne suoristamatta...

Männäviikolla tartuin toimeen Pupusen päiväunien aikana, ladoin samankokoisen tasanteen parissa tunnissa. Aurinko paistoi ja homma eteni, kun käytin hyviksi havaittuja, kansainvälisestikin tunnustettuja mittoja: silmämäärää ja perstuntumaa.

Muutaman päivän katseltuani totesin "välitilan" hankalaksi. Tarkoitus oli laittaa muutamia vanhoja liuskekiviä laiturin ja paviljongin väliin, ei näyttänyt kivalta. Uusi reissu rautakauppaan.

Seuraavien päiväunien aikaan homma eteni parin laattarivin verran. Nyt liuskekiviä soran somisteeksi olisi ollut riittävästi, vaan nälkä kasvoi syödessä...

Onneksi oli auto käytössä (Mies reissussa, jätti auton kotiin), taas pöhäytettiin Pupusen kanssa laattakaupoille. Vähän karmi, Mies uhkasi lähtiessään, että jos TAAS katkaisen auton jouset betonilaattakuormillani, saan tällä kertaa maksaa korjaamon laskun ihan itse!!

Mutta pakko niitä laattoja sinne autoon vaan on tunkea, kun en osaa peruutella peräkärryn kanssa!! Ja vieläkin tarvitsin ehkä jokusen laatan lisää...

Olisi nimittäin tarkoitus poistaa tuo hassu neljän laatan rivi tiilirajauksen viereltä ja tehdä "kävelytie" laiturilta paviljongin "ovelle". Kun ei viitsisi kivien yli ruoka-annosten kanssa loikkia... En vaan tiedä, tekisinkö betonilaatoista vai vanhoista liuskekivistä! Varmaan poistan myös tuon "tiilirajauksen", sehän oli aiemmin nurmikkoa rajaamassa ja nyt ei sellaiselle ole enää tarvetta.

Olisiko ideoita, miten hommaa jatkaisin??

Mies jo lupasi, että jos puran vanhan laiturin (vasemmalla), hän auttaa sen suoristamisessa ja uudelleenkasaamisessa. Poistaisinko samalla mululakivet, nyt ne pistävät ikävästi silmään - vaan mitä tilalle?

Tarkoitus on myös maalata grillikatos (alaosan tiilet), laudoittaa yläosa ja vaihtaa leveämmät pokat (karmit? vuorilaudat? mitä-ne-oikein-ovat??) ikkunoihin - vaan ei vielä tänä kesänä. Olen  nimittäin sitä mieltä, että tarvitsemme yhdistetyn liiterin ja puutarhavajan, ja saisivat sitten mieluusti olla samaa väriä niin vaja kuin grillikatoskin. Mies on sitä mieltä, ettei liiteriä tarvita!! Suostutteluun pitää siis varata ainakin yksi talvi - toivonkin jo hurrrrrjan kylmää ja runsaslumista talvea, että Mies älyää liiterin edut...

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Systeri bloggaa

Lauantaiaamuna poikkesimme perinteisille Kutilan kylän maalaismarkkinoille, kot-kot. Pettymyksekseni kutunjuustokauppias ei ollut paikalla, ei myöskään savulohestaja eikä viiriäisen muniakaan ollut nyt kaupan. Muurikkaletutkin olivat aiempaa pienempiä.


Onneksi Nikkilän isäntä oli vanhalla paikallaan luomuryyneineen, Ahtilan luomukananmuniakin oli kaupan. Lisäksi ostin ison nipun vanhoja Glorian koti -lehtiä, mökkilukemisiksi. Ja tunnelmahan oli tärkein!

Markkinoilta poimimme Siskon mukaan, tuli hakemaan opastusta blogin perustamiseen. Siinä menikin sitten koko viikonloppu, käyttöä opettaessa, pohjaa muokatessa, kuvia siirrellessä, jutunjuurta pohtiessa...

http://iloinenkulkuri.blogspot.fi/
En nyt malta olla laittamatta linkkiä Iloisen kulkurin blogiin! Sieltä voi käydä vaikka kurkkaamassa ravintolavinkkejä, jos on suunnitteilla esim. kesäinen varastojentäydennysreissu Karnaluksiin...

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Lelu poikineen

 
Mökkireissulla poikkesimme (tai oikeammin ihan varta vasten lähdimme) Jämsään, antennikaupoille.

Sinne asti kun hurautettiin, ympättiin reissuun vähän muutakin ohjelmaa.

"Pakollinen piipahduspaikka" on AINA Pajalan kenkä, josta vähän isojalkaisempikin (48) löytää kunnon valikoiman. Eikä taaskaan lähdetty tyhjin käsin, Mies osti 3 paria itselleen ja yhdet (pienemmät!!) El Naturalistat meitsille.

Siinä toisessa kohteessa oli tällainen vastaanottokomitea!

Kävimme Suomen suurimmassa yksityisessä lelumuseossa,
n. 5000 lelun kokoelma.

Nuket ja nallet näyttelivät isointa roolia, niitä oli kokoelmassa varmasti eniten.

Yrittäjä Taila Helin on keräillyt leluja  omien lastensa syntymästä saakka.
– Kaikki lelut ovat omiani. Olen saanut niitä tutuilta, sukulaisilta ja ostellut kirpputoreilta.

 
Helinin mukaan ihmisten reaktiot lelukokoelmasta ovat voimakkaita.
– Täällä on nähty niin naurua kuin kyyneleitäkin. Ihmiset ovat usein leluista haltioissaan, hän kertoo.

Lelumuseo tarjoaa oivallisen retken muistojen maailmaan,
voit löytää jo unohdetun lelun ja kokea elämyksen.
 
Totta, muistoja tuli mieleen useammastakin lelusta.
Vaikka lapsena leikinkin eniten paperinukeilla.

 
Lukiossa trollitin.

Yhdessä muistellaan lelujen historiaa sinun näkökulmastasi.
.
Totta tämäkin, rouva auliisti kertoi kokoelmastaan ja kävijät kertoivat muisteloitaan.

 
Muisti tarvitsee muistoja, tuottaa lämpöisiä ajatuksia ja hyvää oloa!

Helistinkokoelma oli hellyyttävä!

PEZ-makeisannostelijakokoelma nostalginen.

Lelumuseon yhteydessä on tila, jota kutsutaan mummolaksi. Mummolasta löytyy laaja kokoelma vanhoja Arabian astioita sekä paljon muitakin käyttötavaroita.

Itse olisin tykännyt yksinomaan leluihin keskittyvästä kohteesta, nyt keräilyharrastus toi ihan turhia rönsyjä kokoelmaan (ja niitähän riitti kahvipurkeista käsilaukkuihin).

Vielä ehtii!

Avoinna
1.6. - 30.7.2014 ti -su klo 12-16
(Muina aikoina sopimuksen mukaan)

Alhonkoulutie 19, 42100 Jämsä

(Ei mikään blogiyhteistyö, ihan oma-aloitteisesti tästä sepustin!)

Kursivoidut tekstit: lelumuseon kotisivut ja Jämsän Sanomat
.

torstai 17. heinäkuuta 2014

Takinkääntäjä

Alkuviikko mökillä.

Niin siinä sitten vaan kävi, että jouduin pyörtämään sanani, luopumaan mökki-ideologiastani! Aamu-unisuus viittasi kintaalla katsomuksille, mukavuudenhalu selätti pyhät periaatteet.

Edellisellä mökkireissulla kirosin raskaasti aamuauringon, Pupunen virkosi anivarhain. Joka hemmetin aamu! Ja sehän on justiinsa meikäläinen, joka nukkuu Pupusen seurana! Mies - liian pitkänä mökkisohvalle - jatkaa uniaan häiriöittä parvella...

Vahingosta viisastuneena hankin pimennysverhot, mökkimatkalla poikettiin vielä telkkarikauppaan ja Ikeaan, pitihän sen helvetinkoneen alle saada jonkinmoinen tasokin.

Niin että nyt mökillä on sitten pirunsilmä, ihan vaan aamujen pelastamiseksi - YLElle kiitos pikku-kakkosesta!! No, kyllä Mies illat vahtasi tellusta joitain dekkareita, sohvalla pitkin pituuttaan - sillä liian lyhkäisellä... Meitsi LUKI dekkaria keinutuolissa, vielä en suostu antamaan periksi mokomalle möllöttimelle!!

* * * * *


Tällä reissulla oli tarkoitus hioa ja maalata kulmakaappi.
Katin kontit!
 
Ikean Brimnes-lipasto oli varsinainen hökötys koottavaksi! Olen aina ihmetellyt, kun Ikean kalusteita parjataan - nyt ymmärrän miksi! Tähän asti olen koonnut lähinnä vain keittiökalusteita (kyökkiin, ompeluhuoneeseen, yläkerran suihkuhuoneeseen) ja ollut hyvin, hyvin tyytyväinen. Mutta niilläpä onkin 25 vuoden takuu eli ihan rimpuloita eivät ole - lipastojen takuuaika tuskin on edes sen mittainen, että auton perävalot ehtisivät mutkan taa.

Ikeassa kirosin, kun ei otettu peräkärryä mukaan, 5-laatikoinen ei mahtuisi autoon. Mökillä kiitin onneani, ettei laatikoita ollut koottavaksi kuin kolme. Kun hökötys oli kasassa ja tellu aseteltu asemiin, todettiin että joku onneton oli kähveltänyt (?) pöytäantennilaatikosta just sen oleellisimman osan. Ei pikku-kakkosta aamulla - kaihtimien asennukseen ja lipaston kokoamiseen tuhraantui kuitenkin niin tuhottomasti aikaa, että Pupusen nukkumaanmeno siirtyi useammalla tunnilla, lisäksi uudenuutukaiset rullakardiinit takasivat ihanan unisen pimeyden. Aaaaaah, aamurauhaa!!

Seuraava päivä kuluikin sitten Jämsässä hömpötelessä - ei sinne asti kannata pelkän antennin vuoksi reissata. Loppuajan vihmoi vettä ja/tai tuuli siinä määrin, että kulmakaapin virkistys jäi taas seuraavaan kertaan. Eikä aavistustakaan, milloin sekin hetki taas koittaa...
.