Lukijat

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Vilvoitteluun

Eipä siinä tarvittu taas kuin kaksi (2!!) päivää kesäkelejä, kun totesin pihan aika helteiseksi. Paahteiseksi. Helvetilliseksi hornankattilaksi!! Sietämättömien silmiin noruvien hikivirtojen tyyssijaksi. Hiki ja ärtymys ovat puolestaan suorassa suhteessa toisiinsa.

Tarvitsemme ehdottomasti viileämmän istuskelupaikan! Eikä haittaa, vaikka siinä voisi joskus siemaista kiireettömät morgonkaffeet aamuauringon sarastuksessa (ikää kuin joskus olisin siihen aikaan hereillä...). Enkä pistäisi pahakseni, jos se sopii myös katseilta suojaisaan saunavilvoitteluun.

Huomasin nimittäin kuistinkin aika läähyksi saunan jälkeiseksi vilvoittelupaikaksi näillä keleillä... Ja jos kuistin ovea pitää selällään, näkyvät penkillä pötköttävät karvaiset kinttuni kadun päähän saakka, koko 350 metrin matkalta.

Takaovi on aamuauringon puolella. Puoliltapäivin pohjois-itä -suuntaan antavalle töllinnurkalle ei enää päivä paista eikä kuu kumota.

On samoilla nurkilla aiemminkin samainen penkki ollut ja sama iänikuinen pöytäkin - lähinnä käyttämättöminä. Vaan kun lisäsin vielä tuolin, tässä ehdittiin jo kahvittaa sunnuntaiehtoon vieraatkin!

Koira otti paikan heti omakseen!

Aamulla pikkuisen päivitin tekstiilejä, polkaisin pöytäliinan Ikean pussilakanasetistä. Setti on hankittu tilkkutäkin taustakankaaksi, mutta se peite on vaan edelleenkin aloittamatta... No, pöytäliina ei vienyt kankaasta puoliakaan, ehkä se peitekin vielä joskus valmistuu. Tai edes aloitetaan...

Patjaraitatyynyt ovat vanhaa varastoa, samoin istuintyyny ja lyhdyt. Arabian kulhossa Äidin antama nimpparikrysanteemi. Siis todellinen pikapäivitys, neljän suoran sauman mittainen.

Takapihan kukkaruukkuja vähän siirtelin. Valkean särkyneen sydämen kukinta on jo ohi ja lehdet alkaneet kellastua. Perustan sille oman penkin pihaan kunhan kerkiän - viime kesänä en ehtinyt, kuolivat kaikki kolme ruukkuihinsa jo ennen lumentuloa. Niin taisi käydä edelliskesänäkin...

Altaassa on ruukkuliisaa ja lumihiutaletta. Ruukkuliisa on uusi tuttavuus, jota hankkinen toistekin. Aiemmin täällä takapihan puolella on aina ollut rehevästi kukkivaa ahkeraliisaa, mutta viime suvena kasvoivat ränsäisen ja ruman näköisesti, vähin kukin. Päätin silloin kokeilla jotain muuta tälle kesälle.

Olen aika tyytyväinen! Vielä testataan saunoitteluun sopivuus heti tänä iltana.


8 kommenttia:

  1. Hyvältä näyttää pikapäivityksestä huolimatta, tuolla on mukava istuskella:)

    VastaaPoista
  2. Minunkin mielestäni oikein viihtyisän nälöinen oleskelutila.

    VastaaPoista
  3. Tosi kivan näköinen lepopaikka...lämpö kyllä riittäisi jo täälläkin...mikes ei voi olla sellaista koohtuullista. Ensin sataa ja saa melkein toppatakkia kesäsäilytyksestä kaivaa ja sitten lämpötilä heiluu tuolla 30 asteen korvilla...huhhuh..:D

    VastaaPoista
  4. Onpa siellä tarkkanäköistä väkeä, jos karvaiset kintut erottuvat 350 metrin päähän :-)

    Pihalla on hyvä olla useampia istuskelupaikkoja, jotta voi vaihdella auringonpaisteen, varjon ja tuulen mukaan. Ruukkuliisoja harkitsin tänä keväänä, mutten ostanut, harmi.

    VastaaPoista
  5. Mukavalta näyttää :)
    Rakkaalla lapsella näköjään monta nimeä:tuota ruukkuliisaasi minä olen oppinut kutsumaan ruusuliisana tai kerrottukukkaisena ahkeraliisana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissamanlaade, mitähän tuon ruukun nappasin?? Kyllä se minullekin RUUSULIISAna myytiin!!
      Kiitos korjauksesta - ilman sinua kutsuisin takuulla lopun ikääni ruukkuleenaksi tms. :o)

      Poista
  6. Hyviä uusia oivalluksia omalta pihalta. Ihana tilkkupeitto tuollakin :-)

    VastaaPoista
  7. Kiitos Tilkkureppu, Eija, Irmastiina, Onnenpähkinäinen, Aikku ja Rva Kivitikka! :o)

    VastaaPoista

Kommentoimalla piristät päivääni, kiitos Sinulle!!