Sivut

Lukijat

torstai 28. helmikuuta 2013

All sorts

Retkahdin taas ihan vaan houkuttelevan ulkonäön vuoksi... Olen NIIIIN vietävissä!
Uusittu maku tai ei, sitkeitä olivat! Tuli leuat kipeäksi.

MUTTA! Pussi ON hieno!! Kun olisi aikaa ja kärsivällisyyttä ja taitoa ja TOIMIVAT KONEET, tuosta saisi upean mallin TILKKUPEITTOon!! Pahanmakuisia pompuloita (jotka syötin koirille ennen kuin tapasin Miehen) ja vähän parempia kerroskarkkeja vuorotellen, lisäksi noita nystyräpintaisia voisi virkkailla sinne, tänne - yhtä vähän kuin siellä pussissakin aina on. Ja tietysti myös vaaleanpunaisena!

Odottelen eläkepäiviä, jos sitten silloin...

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Ruuvi löysällä...

Saumuri jumiutui jo ennen joulua, jäi joululahjat vaiheeseen... Viimein toissaviikolla vein takuuhuoltoon, hakiessa sanoivat ohjauspyörän ruuvin löystyneen.

Viikonlopun taulusovittelujen myötä innostuin tekemään sohvalle väreihin sopivaa tilkkupeitettä huonekalukankaiden mallipaloista. Saumuri alkoi takuta jo 5 metrin jälkeen - ja siihen loppuivat tilkkuilut...

Mahtaakohan vikaa olla enemmän saumurissa vai saumaajassa?? Ruuvi löysällä??

tiistai 26. helmikuuta 2013

Via artem per futurum

Uusi takka on ollut koko talven ahkeralla käytöllä, lämmitetty ihan päivittäin.


Sen seurauksena Kiinalainen maisema (Lauri Lounela, pastelli, 2007) on nykyisin KIERO MAISEMA! Kiilakehys on kuivunut ja vääntynyt takan loimotuksessa melkoiseksi vempulaksi!!

En tiedä, pitäisikö työ viedä taiteilijalle vankempaan kiilakehykseen pingotettavaksi vai koittaa suoristaa se kehystyttämällä. Mielestäni kehys ei kuitenkaan työhön oikein kuuluisi - ja listan menekkikin olisi kuudetta metriä. Hinta hirvittää...

Työ on kuitenkin sen verran kookas (130 * 130 cm), että omin nokkineen sille tuskin mitään pystyy tekemään... Vai tietäisittekö oikaisuvinkkejä??

 
Kiero tai ei, jotain se kaipasi viereensä!!

Vuosia sitten Mies myi metsurimallin moottorisahaansa huuto.netissä. Miehenpuolilla tuntuu olevan kummallisia intohimoja ja hurjaa kilpailuhenkeä - sahan hinta nousi huikean korkeaksi, merkittävästi tyyrimmäksi kuin Miehen itsensä aikoinaan sahasta maksama hinta. Sehän ei tietenkään meitä haitannut...

Huudon voittajan kanssa sovittiin, että tuomme sahan puoliväliin vastaan, kaupat tehtiin KESKELLÄ METSÄÄ. No, keskellä metsäautotietä kuitenkin.

Metsän siimeksessä ostaja tempaisi autonsa peräluukun auki ja kysyi, haluammeko maksun rahana vai litografioina. Tarjosi neljän polyesterilitografian sarjaa, ensimmäisiä Suomessa tällä tekniikalla vedostettuja. Meistä moottorisahan vaihto uraauurtavaan taidekokeiluun tuntui oikein oivalliselta vaihtokaupalta!

Siirrellessämme vedoksia oman auton takakonttiin ostaja jo kiskoi moottorisahaa innoissaan käyntiin ja pyöritteli sitä ilmassa Maukka Perusjätkän tyyliin. Mies pelkäsi, että moottorisahan ansiosta tauluistamme tulee postuumisti arvotaidetta pikemmin kuin toivoisimmekaan...

Jaakko Koskinen on omien sanojensa mukaan maailman ainoa "fiktiivinen naturalisti". Koskinen käyttää aktiivisesti lukuisia eri tekniikoita: akryyli, akvarelli, hopea- ja kultatyö, keramiikka, puupiirros, reliefit, serigrafia, styrografia, installaatiot, sekatekniikka ja valokuvatekniset sommitelmat, usein tietotekniikkaa hyödyntäen. Kuvassa yksi teos polyesterilitografiasarjasta.
 
 
Tokihan työt piti kehystää, se oli vielä tyyriimpää kuin moottorisahan huutohinta...

Tähän asti "moottorisahataide" on ollut ylärapun "galleriassa", vaan nyt valitsin niistä 2 kiinalaisen kaveriksi. Kuvassa näyttävät turhan tummilta iltahämärissä kuvattuna, mutta Mies lupasi sähköistää pari tauluvalaisinta ensi viikonloppuun mennessä. Ostin meinaan jo vuosia sitten epähuomiossa johdottomia jostain ulkomaan rautakaupasta... Että pölhöjä ostoksia on tehty enemmänkin, puolin ja toisin...

Reilun vuoiden kuluttua sahakaupoista saimme taiteilijalta sähköpostia, jossa kertoi kokemuksistaan ja kommelluksistaan sahan kanssa. Hauska viesti, lämmitti mieltä - ja hälvensi pelkoja!

PS.Via artem per futurum, taidetta tulevaisuuden tavalla, on teema Koskisen Aika-näyttelyn esitteestä (Espoo, 2005), jos outoa otsikkoa ihmettelitte. :o)

maanantai 25. helmikuuta 2013

Puujalka, kivijalka, marmorijalka...

Poikkesin viikonloppuna kotikontujen kirpparille, sille uusimmalle. Toiseksi uusin onkin jo lopettanut toimintansa ja vanhin laajentanut aukioloaikojaan. Kilpailu kiristyy...

On se kumma! Kun vuosikaupalla etsii jotain ehdottoman tarpeellista - turhaan! - ja viimein hankkii tarpeellisuustavaran vaivan jälkeen täydellä hinnalla, kaipauksen kohteita alkaa tupsahdella esiin siellä ja täällä, puoli-ilmaiseksi!! Näin kävi myös Tupperwaren eväsrasioiden kanssa! Löysin paristakin pöydästä, uusia ja käyttämättömiä - ja vielä sellaisia malleja, joita entuudestaan ei taloudestamme ollutkaan.

En ostanut.Sen sijaan ostin Tupperin 4 leikkelerasian satsin, 5 eurolla.
Mökille. Hyvä ostos!

Mukaan tarttui myös pöytävalaisin.
Kaamea kupu, ihana jalka! 

Erityisen viehättynyt olen hivenen verran jo kulahtaneeseen pronssiseen (?) alaosaan. 
Yläosa on jonkinsortin kiveä.

Jalkoja onkin jo karttunut...

Kunhan vaan ehtisin tehdä niille uudet varjostimet!!

Ajatuksenani on ollut, että väkertäisin varjostimia opiskelijaboxissa iltapuhteenani. Toistaiseksi ei toiveitakaan! Ja mahtaako jatkossakaan, esittelin projektiaikataulusuunnitelmani viime viikolla - tiukan, mutta mahdollisen. Ehkei aikaa ylimääräisille harrastuksille isommin jää...

Onneksi jalat eivät odotellessa happane, vielä koittaa aika varjostimillekin!
Takuulla?!?

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

5 kuvaa kesään

Tarutikin heittämä haaste alkaa olla puolivälissä, 5 kuvaa juhannukseen - ja vain 10 kuukautta seuraavaan jouluun!!

Lunta piisaa! Siinä määrin, että Mies kävi lykkimässä isompia jo grillikatoksen katolta alas. Toissaviikolla satoi yhtenä iltapäivänä ihan silkkaa vettä ja Mies pelästyi koko pömpelin romahtavan, jos katon muhkea lumipatja vettyy.

Pari päivää sitten aurinkokin suvaitsi näyttäytyä useamman tunnnin ajan. Lämpö puikotti etelänpuoleisen katonlappeen helmaa. Sen koommin aurinkoa ei sitten ole näkynytkään.


Ja tulipas muten mieleeni, että olen unohtanut kertoa... Tämä ei ole Viidakkokuu eikä myöskään Roolileikkikuu!! En vaan tykännnyt näistä! Tai sanotaanko, etten tykännyt riittävästi maksaakseni melkein 50 euroa setistä pelkän mukitarpeeen vuoksi. Nuukuuskohtaus?

Niin että tämä on nyt sitten Muurlan Muumipappa ja -mamma -kuu. Pakkoraossa toinen emalimuki, kai näitä voisi mökillä käyttää? Mies saa kyllä hepulin, kun huomaa Muumien valloittavan mökinkin kaapit...

Kovasti jo odotan huhtikuuta, jolloin pitäisi tulla 2 uutta mukia myyntiin, Muumipeikko ja Niiskuneiti uusissa puuhissa ja väreissä. Iiiiiiiiiiiiiiiiiiiihanaa!!


lauantai 23. helmikuuta 2013

Lepopäivä

Olohuoneessa jokin mättää, en vaan tiedä mikä. Siis juu, valoa on liian vähän (valaisimet sohvan päihin hakusessa), mutta jokin muu vielä sen lisäksi! Olen siirrellyt tavaroita pienesti sinne, tänne - eikä mikään oikein istu silmään.

Tyhjensin makuuhuoneen nurkasta ison pyykkikorin kasvivärjätyistä langoista. Korilla ei ollut toivottua vaikutusta lankojen yhtäkkiseen muodonmuutokseen ihaniksi villaröijyksi. Pöh, marinoitukoot sivuvintissä!

Kopan kannoin olkkarin sohvan päätyyn tarkoituksenani täyttää se houkuttelevan kukkuroilleen tilkkupeitteillä. No, myönnettäköön, että olen tehnyt vasta 2 tilkkupeitettä, pienen ja vähän isomman ja nekin ovat aika lituskoita. Pettymyksekseni niistä ei vielä saanut kovin houkuttelevaa pinoa... Mutta jos kori toimisi yllykkeenä yhtäkkiselle tilkkupeitepuuskalle??

Mies tuli töistä, kellahti lehden kanssa sohvalle selälleen ja heitti tieltään ison tyynyn kopan päälle. Koirarouva omi kopan välittömästi itselleen. Raaskiiko tavaroita enää edestakaisin vemputtaakaan, tähän järjestykseenkö on nyt tyytyminen?

Vanhapiika murjottaa sohvanmutkassa! Pitäisikö muka hankkia toinenkin koppa??


LEPPOISAA VIIKONLOPPUA!

perjantai 22. helmikuuta 2013

Pillitystä

Kohta tähän taloon muutettuamme bongasin Koti ja keittiö -lehden Myydään-palstalta kattokruunun, joka näytti ihan täydelliseltä wessaan. Soitto ja sopiminen vierailusta Palanderin taloon Tampereen torin laidalle.

Siellä se kruunu roikkui, myyjän keittiöpöydän päällä. Ja oli juurikin sellainen, kuin olin unelmoinut! Myyjä laski vielä pikkuisen alunperinkin kohtuullista hintaa, kun Mies huomasi yhden prisman puuttuvan.

Siinä isännän irroitellessa valaisinta katosta, juttelin rouvan kanssa vanhojen valaisimien kiehtovasta kauneudesta. Yhtäkkiä rouva tokaisi, että vintillä olisi enemänkin kattovalaisimia, jos kiinnostaa. Kyllä kiinnosti!!!

Ei kun vintille kanahäkkiin, siellä roikkui kattoparrussa toinen toistaan upeampia vanhoja kaunokaisia!! Olisin ottanut vaikka ne kaikki, mutta kohtuus se pitää olla talkkunan syönnissäkin!

Yhteen oli tyytyminen.

Olen kovin mieltynyt pillivalaisimiin ja tästä yksilöstä tuli kovasti mummula mieleen - en tiedä miksi. Ehkä se oli se syy, miksi päädyin juuri tähän ihanuuteen?

Valaisin koukusta irti ja paluu keittiöön, missä Mies oli isännän apuna irroitellut kristallikruunua. Kelpasi hänellekin, varsinkin kun kuuli pilkkahinnan, 80 €.

Valaisimesta puuttui pillejä, mutta rouva sanoi niiden olevan ehjinä tallessa - korurasiassa, jonka sijaintia rouva ei remontin jäljiltä muistanut. Lupasi toimittaa löydettyään

Lähetin rouvalle muutaman vuoden ajan joulun alla tekstiviestin, olisiko pillirasia jo löytynyt. Ei vielä, tuli aina vastaus. Jossain vaiheessa keksin irroittaa kaikki pillit, uudelleenjärjestellä ne ja sijoitin puuttuvien tilalle tasavälein Anttilan joulukoristealennusmyynnistä ostamani kellertävät tekokristallikilkuttimet. Ja lopetin tekstiviestien lähettelyn.

Olisihan se kieltämättä mukavaa, jos lamppu olisi kaikkine pilleineen alkuperäisessä kuosissa!! Mutta oikeastaan tykkään siitä näinkin, onhan se aika peroonallinen ylimääräisine hiluineen!

Ja viimein pillitys siis löysi paikkansa, kirjaston kirjakarusellin yltä! Miehen pituus (2 metriä) jossain määrin rajoittaa valaisimien sijoittelua ja muiden pöytien päällä oli jo omat kruununsa.

Nyt, kun paikka on löytynyt, alan etsiskellä pillimallista pöytävalaisinta kattovalaisimen kaveriksi.

Kristallikruunu odottaa edelleen kuistilla wessaremppaa...

torstai 21. helmikuuta 2013

Kirjaston viimeistelyä

Kuukausi takaperin siirsin loput vitriinihyllyt olohuoneesta työhuoneeseen, joka siinä  siunaamassa muuntui juhlavasti kirjastoksi... * click *.

Välivaiheessa näytti tältä, illan hämärissä:

 
Ja nyt näyttää tältä, illan jo pimettyä:
 
 
Jaa että ei mitään muutosta vai?

Ooooooooo-on, on siellä! Tykkäään ihan hirmuisesti isosta rahista (siihen saisi niiiiin mukavasti sisustus- ja käsityökirjapinoja, herkkutarjottimen ja muuta mukavaa), mutta se oli eittämättä liian iso. Tarkoitus oli uudelleenverhoilla vaaleammaksi, ehdin jo leikellä kankaankin - mutta sitten järki voitti. Rahi raahattiin sivuvinttiin ja tilalle karuselli olohuoneesta.

Kirjahyllyn lyhyempää osaa vähän uudelleenasettelin, että tuli pikkuisen laskutilaa. Miehelle lahjaksi antamani Eurokyntäjä (Jarkko Peltonen, 1994) siirtyi tähän, alkuperäiselle paikalle tuli lempparitauluni Minä-poika (Erkki Mikkola, 1987).

Stereoistahan tämä koko ruljanssi alkoi. Mies suunnitteli jotain kammottavaa moniosaista erilliskaiuttimellista mölytoosasysteemiä. Pitkään perusteltuani tyytyi viimein Tangent Audioon. Ja on ollut tyytyväinen.

Matto oli toisena hankintalistalla. Tavoitteena oli löytää iso, vaalea ja edullinen, mutta ehdottomasti ei ryijymatto. Huonehan tuli vähän kuin "Miehen kammariksi" ja Mies VIHAA yli kaiken "jättikokoisia vessanmattoja".

Just nyt kun ei ole kauheasti aikaa rampata kaupoissa, ei pikaisella etsinnällä löytynyt kelvollisia vaihtoehtoja. Helpointa oli tilata matto Hobby Hallista, kun hintakin oli ihan kohtuullinen. Jotenkin kummasti pukkasi taas punaista mukaan...

Tekaisin pari tyynyä eteisen verho- ja tuolien verhoilukankaan rippeistä (30*50 cm). Kivaa torkkupeittoa vielä kaipailisin...

 
Iloisin olen tästä!! VIIMEIN löytyi paikka tällekin valaisimelle!! Otan parempia kuvia ja kertoilen sen stoorin myöhemmin...

Jalkavalaisimet ovat vielä murheenkryyninä, ne menevät vaihtoon HETI kun löydän osuvammat tilalle. Siihen saattaa mennä tovi jos toinenkin - olenhan etsiskellyt oivallisia jalkavalaisimia jo vuosia!! Uustuotanto on RUMAA ja kirppareilla ja antiikkiliikkeissä näkemäni joko rumia, liian huonokuntoisia tai törkyhintaisia. Olen kuitenkin varma, että sinnikkyys vielä jonain päivänä palkitaan...

Kuten kuvasta näkyy, kierrätykseen lähtevät maleksivat vielä nurkissa...

Komeron liukuovien takana on työhuonevaiheessa ollut printteri, skanneri, laminointikone, iso kopiokone, faxi ja paperisilppuri sekä metritolkulla mappeja. Mies on aloittanut kaapin perkauksen, muutos vaatekaapiksi on edessä...