Sivut

Lukijat

torstai 31. tammikuuta 2013

Kaakeliuuneja

Juups, pari päivää sitten raportoin Voipaalan kartanon (nyk. Voipaalan taidekeskuksen) Väriherkkuja luonnosta -näyttelystä, vielä vähän jatkoa...

Työthän olivat AIVAN MIELETTÖMÄN UPEITA, ei niistä kerralla saanut tarpeekseen!! Lähdin TOISELLE ihastelukierrokselle, Mies jäi istuskelemaan aulan jugendpenkille. Odotellessaan oli katsellut aulan takkaparia ja kun rymistelin yläkerrasta alas, tokaisi niiden näyttävän "ylijäämäkaakeleista kootuilta".

Yläkuvan aulatakan "takapuoli" työntyi takana olevan huonen puolelle.
Kun porhalsin seuraavan kerran Miehen ohi KOLMANNELLE ihastelukierrokselle, Mies istui myhäillen Voipaalan kartanon historia -esittelylehtinen sylissään ja vahvisti, että takat OVAT ylijäämäkaakeleista koottuja!

Näyttelyn toimistossa olevan kaakeliuunin fasadilla oli kehystettynä kartanosta löytynyt Tampereen kaakelitehtaan samaisen mallin kuvastokuva vuodelta 1909.

Malli 69, arkkitehti Emil Holm.

Meille kerrottiin, että myös viereisen salin kaakeliuuni on Tampereen Kaakelitehtaan kuvastosta:

Malli 222, Väinö Blomstedt

Kunnallisneuvos Waldemar Nieminen osti Voipaalan kartanon tehtailija Johan Gustaf Nordlingilta vuonna 1895. Kartanon päärakennus tuhoutui tulipalossa 1908 ja Niemiset ryhtyivät rakennuttamaan uutta rakennusmestari Heikki Tiitolan piirustusten mukaan. Nieminen osti Tampereen Kaakelitehtaan konkurssijäämiston 1912 (kasa tiiliä, kaakeleita, fasadeja, luukkuja jne.) ja muurarimestari Kalervo Lammervuo sommitteli kaakeliuunit useista eri malleista yhdistellen.

Lähdin NELJÄNNELLE kierrokselle, nyt takkoja syynäämään....

 
 
Sisääntuloaulan kaakelitakat edustivat mielestäni monimuotoisinta sillisalaattia, muut koosteversiot olivat varsin onnistuneita.

Säästin Miehen viidenneltä kierrokselta, palkkioksi kärsivällisyydestä ryystettiin kahvion takan katveessa uunituoreet korvapuustikaffeet. Oli muuten halpaa lystiä, euron kierros! 4 eurolla sai nimittäin ison mukillisen tuoretta kahvia, uunikuuman puustin ja vielä santsikupinkin samaan syssyyn.

Viereisessä pöydässä omaa sumppiaan särpi säveltäjä, kolumnisti, blogisti Kari Rydman - mainitsen, koska sattumalta löysin äsken kivan videon Voipaalan maisemista Rydmanin kertomana (katsottavissa tästä).

Kannattaa Voipaalaan poiketa muutenkin kuin kaakelitakkoja ihmettelemään! Taidekeskuskessa on moninaisia tapahtumia ja näyttelyitä läpi vuoden sekä aina joulun tienoossa LAAJA KÄSITYÖNÄYTTELY (nyt siis kasvivärjätyistä, vuosi takaperin Tilkkukilta Akaan Akkojen 15-vuotisjuhlanäyttely). Ensi joulun näyttelyn (17.11.2013 - 19.1.2014) teemana on paikallista ja perinteistä.

Syksyllä on taas luvassa Wanhan Ajan Markkinat. Sieltä ei saa metrilakua, vaan käsitöitä ja muuta "aitoa". Samalla pääsee tutustumaan Pellavapään kudonta-asemaan. (Kuva: Valkeakosken Sanomat)

 
PS. Eikä sovi unohtaa puistoakaan, jopa Suomen Versaillesiksikin mainittua! (Kartta vuodelta 1795)
1600-luvun alussa syntynyt Voipaalan kartano sijaitsee rautakautisen Rapolan muinaislinnan eteläisessä rinteessä. Kartanoa ympäröi kaksisataa vuotta vanha, Suomen oloissa harvinainen barokkipuisto. (Lähde: Museovirasto)

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Kohta 3 mittarissa!

Tajusin juuri, että ihankohtapianoitisjoutuinnopeasti on vierähtänyt 3 vuotta siitä kun raapaisin elämäni ensimmäisen blogimerkinnän!

Kylläpä aika on rientänyt!!

Ekan blogin kuvatila riitti melkein vuoden, pillit oli aika panna pussiin 297 merkinnän jälkeen ja siirtyä uuteen. Reilun vuoden ja 427 merkinnän jälkeen hyllytin seuraavan blogin epämieluisan hälyn vuoksi. Pari viikkoa olin "kuivilla" ja nyt jorisen joutavia jo 348 kerran tässä kolmannessakin!!

Täytyy sanoa, että olen kyllä törkeästi saastuttanut bittiavaruutta, tuhanteen merkintään olisi ollut hyvä lopettaa!! Mutta kun se mennä hurahti huomaamtta ohi, voin kai jatkaa edelleen? Ihan yhtä satunNaisen tyhjä(n)päi(väi)sellä linjalla??

Tässä 1072:ssa postauksessani polkaisen pienen synttäriarvonnan käyntiin! Ei mitään hienoa, vaan ihan pientä ja kierrätyksen hengessä...

Koska aion ensi kesänä vaihtaa grillikatoksen värityksen, on vaaleansininen pannumyssy käynyt tarpeettomaksi.

Lähes tarpeeton se on ollut tähänkin asti, viime kesänä todistettavasti käytin sitä vain kerran! Lopun aikaa se on lojunut kaapissa...

Synttäriarvontapalkintona siis Harrods-pannumyssy
ja jotain muuta teemaan sopivaa (kunhan kehittelen...).

Ha-haa, ilmanhan tätä ei saa, ei tietenkään - vastinetta vaadin, virtuaalista!

1 arvan saa kertomalla, mitä antaisit blogilleni 3-vuotislahjaksi!
3 arpaa saa linkittämällä yllä olevan kuvan kera omaan blogiinsa.

2 arpaa ei saa millään konstilla, kjeh!!
 
Arvonta luonnollisestikin 3-vuotissynttäripäivänä 15.2.2013!

Enkä meinaa kronklata ja valita parasta lahjaa päältä!
Ei, umpipuolueeton Sisko saa valita voittajan 
(hänen vikansahan se on, että häiriköin päivästä toiseen!).
Sisko päättäköön, kenen virtuaalilahja on eniten satunNainen!!?

Ai mitäkö hyötyä niistä lisäarvoista sitten on??
Linkittäneiden kesken arvotaan 3 satunNaista bonuslahjaa.
(Muistathan mainita kommentissasi, kiitos!)

PS. Mistä sain idean kierrätyspalkintoon?? Liikenteen lähteet -tilaston mukaan pannumyssy on blogiini googlettamalla päätyneiden neljänneksi suosituin hakusana!!?? Ja mitä ne raukat ovat vastineeksi saaneet?? Stoorin ei ihan onnistuneesta pipasta!!! Että jos nyt onnistaisi heitäkin paremmin...


 

EDIT 10.2.2013 klo 13:01
Palkinnot ovat täsmentyneet, kurkkaa tästä.

tiistai 29. tammikuuta 2013

Hilkulla?

Keväällä 2011 lähti pihan viimeinen omenapuu, sitä on nyt takkapuina polteltu.
Lämpöä piisaa!
Koirat osaavat nautiskella tästäkin lystistä.

Kuinkahan hilkulla oli, ettei lysti vallan lakannut? Kävipä niin, että iltana muutamana nukkumaan mennessäni olin lykännyt harmaaksi hiiltyneen pesän pellin kiinni. Aamulla Mies kerran pöyhäisi hiillosta - ja sai liekit nousemaan sammuneeksi luulemastani pesästä!

Olohuoneessa on sähköverkkoon kytketty häkävaroitin,
missään vaiheessa se ei elämöinyt.
Pitänee tarkistaa masiinan kunto.
Ja olla jatkossa vähän tarkempi itsekin!

 Onhan kaikissa nykyisissä takkapelleissä "häkäreikä",
mutta pikkuisen alkoi karmaista...

Huomasin, ettei Mieskään pistä enää pelkkää Åkeröä pesään,
koivua on nyt aina mukana.
Koira mököttää, ei ihan yhtä lämmin hehku!
Mutta turvallisempi.

maanantai 28. tammikuuta 2013

Väriherkkuja luonnosta

Miten jäikin taas viimeiseen iltahetkeen?
Mutta onneksi tuli käytyä!!

Väriherkkuja luonnosta:

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Kansioissa kurssilaisten kasvivärjättyjä lankanäytteitä:
 

 Huipennukseksi muutamia parivuoteen päiväpeitteitä:
 
 
 
 

LOISTAVA, HEHKUVA NÄYTTELY!

PS. Olin siellä yksi työ meikäläiseltäkin. :o)