Lukijat

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Kollaasi


Hii-haa, ei niitä sisustuslehtiä turhan takia ole luettu vuosikymmeniä!! Pääsin ihan ekan kerran soveltamaan niistä oppimaani käytäntöön!!

Ensin maalarinteipattiin lattiaa...

... sitten aseteltiin erilaisia elementtejä teippien väliin...

... ja lopuksi ne elementit päätyivät seinälle.

Paitsi että jostain kumman syystä asetelma kyllä muuttui joiltakin osin siinä matkan varrella - vaikka matkaa ei ollut lattialta seinälle paria meträ enempää!!??

Ja sitten kun olin saanut kaiken seinälle (osin kuumaliimalla!!), huomasin, että tärkein elementti oli jäänyt kollaasista vallan pois!! Isosedän tekemä taskunauris!! Joka oleellisesti kuuluu arkistokaapin ja työtuolin muodostamaan kokonaisuuteen.

Seinässä on kiviseinän ja tapetin välissä outo juuttipintainen styrox-levy, vuosikymmeniä sitten asennettu lisäeriste. Se on oikein näppärä materiaali, jos seinälle asettelee jotain kevyttä, jolle ripustimeksi riittää nuppineula. Kaikille raskaammille häkkyröille se on perin juurin tuskallinen ja hermojaraastava alusta! Ruuvien pitää olla noin 15 cm pitkä (ja poranterän vielä pidempi), reikään pitää ruuttailla erilaisia liimoja (todellakin erilaisia, varmaan 10 eri laatua ollaan kokeiltu, jotakuinkiin yhtä heikolla menestyksellä) ja muita kovettuvia tukimateriaaleja - ja senkin jälkeen pitää toivoa, ettei koko viritys jonain päivänä rojahda niskaan.

Niin että nyt sitten käytin ripustimina paksuja parsinneuloja ja osan lätkäisin suoraan kuumaliimalla seinään!! Olohuonehan on tarkoitus tapetoida lähitulevaisuudessa (joka meillä tarkoittaa max 3 vuotta), joten ei haittaa, vaikka seinät repeäisivät liimauksia pois kiskoessa!!

Asetelmaan näkyy syntyneen teema vähän kuin huomaamatta: Keskellä ylhäällä on Maritta Laitisen Tunsitko siipien kosketuksen (2006), alla kehyksen keskellä naapureiden tupaantuliaislahjaksi tuoma Birgit Pelkosen luonnonkivitaideteos, Tiimarin minisiivet kuumaliimailin seinään ihan itse ja oikealla Veljentyttö Vanhemman n. 3-vuotiaana tekema enkelikortti kehystettynä. Oikeaan ylänurkkaan löytyi juuri passelin kokoinen tyhjä kehys (P-A-I-N-A-V-A, siis kuumaliimattu), johon lätkäisin siipiparin...

Ja ne parsinneulatkin ovat mukana, paitsi taulujen takana, myös Pekka Hokkasen mezzotintoissa Noin pieni (2004) ja In the ring (2004).

Asettelun yhtenä (tärkeimpänä!) lähtökohtana oli, että saan kaikki seinässä olevat lukuisat isommat ja pienemmän reiät piiloon. Onnistuin aika hyvin, äkkipäätä ei osu montakaan silmään.

Hetken olin oikein tyytyväinen. Sitten tajusin olevani kertakaikkisen fakkiutunut tylsän totuttuihin tapoihin, puisevan perinteisiin ylöspanoihin, ruokottoman rajoittuneisiin ripustuksiin!! Pelkkää grafiikkaa pienillä mausteilla. Missä mielikuvitus ja ajatuksen lento? Olisiko ne poronsarvet pitänyt ympätä tähän kokonaisuuteen??

Mitäs niistä penaalin terävimmistä kynista sanottiinkaan? 
Miksi kaikki hyvät ideat iskevät vasta kuumaliiman kuivuttua??

13 kommenttia:

  1. Kuivunu kuumaliima kyllä lähtee useemmiten aika näpäsäkästi irti napsauttamalla ;D Vau mitä järjstelmällisyyttä....ei onnistuis multa, oon enemmän vinksin vonksin ja sinnepäin-tyyppiä :P

    VastaaPoista
  2. Ei järjestelmällisyys ja suunnitelmallisuus ole aina pahasta, varsinkaan jos lopputulos on noin hyvä!
    Kokonaisuus pöytineen, tuolineen ja kaappineen on kaunis!

    VastaaPoista
  3. Se on hyvä ettei kalliit lehdet oppeineen ole menneet hukkaan !
    Ai, että sielläkin ollaan välillä vähän hätäisiä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä muutn huomasin että mobiiliversiossa on kaikki kuvat oikeinpäin, mutta SIITÄ kun klikkaa nettiversioon on kolme kuvaa väärinpäin!

      Poista
    2. Ilmeisesikin kaikki pystykuvat kyljellään??
      Voi kökkö! Aiemmin kuvat on saanut suoristettua siirtämällä ne Picasan kautta, mutta alkaako sekin nyt tökkiä???

      Poista
    3. Piti oikein tarkastaa kuinka oli.....ja oli juurkin niin!

      Poista
  4. Hieno kokonaisuus. Kehyksissä on kauniita niin kauniita kohokuviointeja. Onko tuo poitsu tuon helmitaulun vieressä tehty massasta, vai mistä? Se on hauska...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :o)
      Pasi-Kyösti (virallisemmin Eino Viikilän "Hämmästyttää, kummastuttaa") on kivitavarasavea.

      Poista
  5. Hieno kokonaisuus!
    Jos joku reikä vielä pistää silmään, siihen auttaa Oiva-pikatasoite. Sitä saa tuubissa ja olen sitä ihan sormella vaan laappaissut reikien peitoksi ja pyyhkäissyt kostealla ylimääräiset pinnasta. (Tämä naulanreikien oivaus on yksi elämäni Suuria Käytännön Oivalluksia, siksi se pitää jakaa ;).

    Meillä yhdestä kaameasta reikäjuustosta tuli melkein kuin uusi tällä menetelmällä. Tapetteja vaihtamatta (vaaleita tapetteja).

    VastaaPoista
  6. Kiitos Sanna-Mari, Rva Kivitikka, Onnenpähkinäinen, Pepi, Irmastiina, Eija ja Laura! :o)
    Laura, kiitos vinkistä!! Oiva täytyykin hankkia välittömästi!! Muutama reikä pistää silmään siellä, täällä...

    VastaaPoista

Kommentoimalla piristät päivääni, kiitos Sinulle!!